The Project Gutenberg eBook of Suomen Kansan Sanalaskuja, by Elias Lönnrot

Itsekussaki työssä ja toimessa tulee ennen kaikkia kysyä, mikä arwo ja hyödytys niillä on; sillä työ, millä ei hyödytystä ole, on parempi tekemätönnä, kun tehtynä. Näitä sanalaskuja sillä kysymyksellä arwatessamme olemma luulleet niiden kyllä kolmessaki kohden Suomen yhteisyyttä hyödyttäwän. Ensiksi on niissä monta meillenki hyödyllistä esiwanhempaimme tietoa, oppia ja neuoa säilytetty. Toiseksi sopiwat osaawasti käytettynä kaunistamaan ja usein wahwistamaan kaikenlaista puhetta yhteisessä elämässä. Kolmanneksi antawat tiedottelewille joita kuita johdatuksia Suomen kieltä ja kansan elämätä tutkiessansa.

Yhteisinä neuoina ja muistutuksina elämässä sopii hywästi pitää melkein kaikki, mikä ei sodi Kristillisyyttä wastaan; waan jos semmoisia löytyisi, jotka ei hywäsesti yhteen sowi kristillisten oppien kanssa, niin pidettäköön niitä ei muuna, kun esimerkkinä luonnollisen järjen erehdymisestä, ja niiden kohtien osottajina, missä sama erehdys kewiämmästi tapahtuu. Myös tulee muistaa, että useammilla sanalaskuilla on toinen mieli, toinen kieli, eli että niillä ajatellaan peräti toista, kuin mitä niillä sanotaan. Niin taitaisi joku luulla sanalaskussa: kaksi kowaa kokee; meidän poika ja Jumala, ihmistä kyllä sopimattomasti Jumalaan werrattawaksi, waikka sitä kuitenki nyky aikoina ei käytetä paljo muulla mielellä, kun raamatun lausetta: työläs on potkia tutkainta wastaan. Samalla tawalla sanotaan: leikki se on leiwän loppu, se tuska tupakan loppu, pilkalla toisin, kun ajatellaan. Niin monta muutaki. — Tästä lienee ymmärrettäwä syy siihenki, että muutamat sanalaskut owat peräti wastahakasia keskenään, waikka, ei kaikki wastahakasuus sanalaskuissa kuitenkaan ole siitä syystä, waan muuten ihmisten mielten erilaadusta.

Ajatteiimma ensittäin karsia pois kaikki wähäpätösemmät sanalaskut tästä kokouksesta, mutta sepä karsinta ei ollut niin huokiasti tehty, kun ajateltu. Kuka tiesi kunki mielen, kenpä kenenki sydämen — moni meistä wähäpätönen taittaisi toisilta kylläki kalliiksi ja kauniiksi arwata. Niin luulimma paremmaksi antaa yhdessä koossa ilmitulla kaikkien, mitä suomalainen kansa sanalaskuiksi nimittää, paitsi mitkä oliwat itsestänsä mielettömiä wertauksia, eli muuten riettasanasia, riwoja, joillen ei ole taittu siaa antaa.

Muutamia sanalaskuja löytyy, jotka ehkä lienewät ruotsista kotoperää, toisia, jotka owat hywinki raamatun sukua; mutta olkoot waikka mistä, kun kerran owat suomalaisiksi sanalaskuiksi kääntyneet, niin niitä ei enää sowi toisten joukosta eroittaa. Sitä koiraki kodiksi, kuss' on ollut yötä kolme. Usiampia myös tawataan wanhoissa runoissa, wirsissä ja liiatenki lauluissa; mutta niitäki emme ole tainneet pois jättää, koska enemmin näyttäwät olewansa alkuperäsiä sanalaskuja, kun runoista, wirsistä eli lauluista saatuja.

Kaiken sanalaskuin rajottamisen sananparsihin, sananpolwihin, sananmutkihin, wertauksihin, j.n.e. luulemma soweliaaksi työksi sillen, jolla muuta työtä ei ole. Se ainoasti olisi tainnut olla sopiwa ja myös helposti täytetty, eroittaa runolliset sanalaskut lauseellisista, waikka seki on tekemättä jäänyt tässä kokouksessa. Paljo hyödyllisempi, kun kaikki semmoinen rajotus, olisi ollut saada itsekunki sanalaskun alla merkityksi kaikki muut sen kanssa yksimieliset sanalaskut, ja jollain erimerkillä wasta hakaset, jos semmoisia löytyisi, jonka ohessa myös olisi tarwinnut laittaa jonkunlainen reisteri eli niiden ainetten nimitys, joita sanalaskuissa tawataan, ja paikalla merkitä, missä miki löytyy. Hywä, jos joku suomalaisten sanalaskuin hywäiliä ottaisi nämät toimitukset tehdäksensä. Toisintojen kanssa, joita löytyy paljon, sopisiwat jälkeenpäinki painettaa, jossa tilassa myös käyttäisi uusia lisäyksiä ilmi antaa, kun waan sitä ennen tulisiwat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Helsingissä lähetetyksi. Juuri näitä toiwottawasti saatawia yhtäpitäwäisyyden ja wastahakasuuden merkitsemisiä, kun myöski aine-reisteriä ja toisintoja warten, olemma läpeensä nämät sanalaskut kymmenittein numeroinneet.

Sanalaskuin järjestämisestä olemma muussa tilassa (Suomi 1841, IV Häftet) sanottawamme sanoneet, kuin myöski, minkä tähden wiimein puutuimma järjestämisen perusteeksi tässä kokouksessa alkusanan panemaan. Jolla ei ole semmoinen järjestys mielenmukanen, elköön tätä sanalaskutoimitusta pitäkökään muuna, kun onki — korjaamattomana kokouksena, jonka itse mielensä mukaan paremmin korjatkoon ja suoritelkoon. Siitä, että alkusana on perusteeksi pantu, tuli muutamia sanalaskuja kahteen paikkaan otetuksi, kun alkoiwat erilailla.

Ensimäisen kokouksen suomalaisista sanalaskuista ilmi antoi Paimion kirkkoherra, maisteri Henr. Florinus kirjassansa: Wanhain Suomalaisten tawaliset ja suloiset Sananlascut, mahdollisuden jälken monilda cootut ja nyt wastudest ahkerudella enätyt, präntätty Turussa w. 1702. Muita warsinaisia kokouksia ei sitte ole tullut, paitsi Jak. Juteinin Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja, Wiipurissa w. 1818 ja C.A. Gottlundin ensimäinen laitos kirjassansa: Dissert. de Proverbiis Fennicis, Upsalassa w. 1818, ja toinen suurempi kokous kirjassa: Otawa eli Suomalaisia Huwituksia, 1 Osa. Tukhulmissa w. 1831, joka jälkimäinen kirja käsittää paljo muitaki suomalaisia aineita. Kaikki nämät, kun myös mitä wähin muissaki nyt nimittämättä jääwissä kirjoissa löytyy, olemma tähän kokoukseen ottaneet, taikka tulewat ne wasta toisinnoissa otettawiksi, missä mielestämme oliwat kehnompia, kun mitä itse kansan suusta kuulleet olemma eli saaneet muilta kirjotettuna. Näistä kaotettuna saaduista kokouksista owat edellä muiden nimitettäwä se, jonka entinen Kansliaraati, professori Henr. Gabr. Porthaani moniwuotisella uutteruudella toimitti, ja toinen nykyisen howioikeusraadin Carl Henr. Aspin samanlaisella uutteruudella laittama. Jälkeen nimitettyä tulee wielä erittäin kiittää siitä, että antoi tähän kokoukseen niin omat kootut sanalaskunsa, kun Porthaaninki, joista sitä ennen ei tietty, jos enää missään löytyisiwätkään säilytettynä. Suomalaisen Kirjallisuuden seuralta olemma myös saaneet ne sanalaskukokoukset, joka Kuninkaan kirjaston hoitaja, maisteri A.J. Arwidssoni, Tuusilan kappalainen Carl Aspegreini, Lappajärwen kirkkoherra J. Fellmanni wainaja lehtori C.R. Keckmanni owat toimittaneet, ja Akatemian kirjastosta Helsingissä erään nimittämättömältä tehdyn kokouksen. Myös owat Inarin kappalainen J. Durkmanni, Muonioniskan kirkoherran sianen J.Fr. Liljebladi ja studenti J.Fr. Kajaani tähän sanalaskuja lähettäneet.

Ensin päätimmä merkitä kunki kokoomat sanalaskut erittäin; mutta kun
yksiä on usiammilta koottu, niin katsoimma sopiwammaksi sitä ei tehdä.
Wähäpä tuosta, ken heidät kokosi; se paras, että owat kootut. Ne owat
Suomen kansan yhteinen, ei kokoiliain erityinen tawara.

Ah sitä kultaista kotoa: jos on ruokaa niukemmalta, niin on unta wiljemmältä.

Ahwen itki aikojansa, hauki onnensa kowuutta: talonpoika tarkkasilmä werkon silmän solmeapi.

Ahwen itki aikojansa, 20 kalat kaikki päiwiänsä: "kunne kudulle menemmä, kunnes muolle, kun rantaselle."

Aika kultainen kulupi, päiwä kaunis karkelepi, ilman lintujen ilossa, warwuisten wisertämissä.

    Aina antapi Jumala,
    lupaapi armo luoja,
    arkena anelialle,
    pyhänäki pyytäjälle.

Aina auttapi Jumala, ajan kunki katkasepi; ei ole wielä welkonunna, eikä tahtonna takasin.

Aina kuluu kulkewalta, pitäjältä pirskahtapi; se kuluu, jos kukkoinaki, menee mämmiruokinaki.

Aina muita halataan, 50 ei minua milloinkaan; tahi jos jolloin joudutaan, ei siiwolla silloinkaan.

Akat koissa arwelewat: miehet wiinoa wetäwät; usein urot lumessa, miesparat pahassa säässä.

    Alahalla allin mieli
    uidessa wilua wettä,
    alempana armottoman
    käydessä kylän wäliä.

    Alahana on allin mieli
    uidessa wilua wettä,
    sukkeloidessa suloa,
    jään alaista järkyttäissä.

Alahana on allin mieli, uidessa wilujokea, alempana miehen mieli kainun naisen naituansa.

    Anna ahneelle niinkauan,
    kun pyytää, koiralle
    niinkauan, kun katselee.

Anna armias Jumala sitä mieltä miehen päähän, ettei huomena katuisi töitä tämänpäiwäisiä.

    Anna Herra ohrawuotta,
    Jumala jywäkeseä:
    saisi orjatki olutta,
    kasakatki kaljawettä.

Anna huolia hewosen, murehtia mustan ruunan: hewosell' on pää parempi, pää parempi, luu lujempi.

Anna Kiesus antajalle, tunge tuhlarin kätehen; wie Juutas winkujalta, paha henki parkujalta.

Anna wastaki Jumala sitä mieltä miehen päähän, ettei huomena katuisi, päiwän päästä pelkeäisi.

Anna wastaki Jumala, toisteki totinen luoja, pikarit pinossa wiertä, tuopit röykyssä rowita.

Annettihin aikoinani juoda juossehen hewosen, appaa ajetun ruunan, syödä waimon jauhanehen.

Apin on silta astumatta, syömättä anopin leipä, käymättä kylän keräjät.

Arka tuota peljätköhön, elköhöt jalot urohot: wiittä kuutta hallawuotta, seitsentä wesikeseä.

Armahampi aitowieri, 180 kun on lesken kylkipuoli; leppiämpi lehtowieri, kun on lesken wuodetwieri.

Autto muinen mutkat miestä, mutkat muinen, juonet ennen, ei sillen sinä ikänä.

Autuas emännän lanko: pöydän päähän pöykähtäpi; waiwainen isännän lanko: owen suuhun sutkehtaa.

Autuas emännän wieras: pöydän päähän pyörähtää; waiwainen isännän wieras: owen suuhun seisahtaa.

Ei anoppi armaskana wedä wertoa emolle; eikä mielewin miniä ole oman tytön tapainen.

Ei ennen minun emoni käynyt kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, pirran piitä naapurista.

Ei ennen minun emoni wienyt willoja kylähän, kuljetellut kuontaloita; niinkun nyt nykyiset muorit wiewät willansa kylähän, kuljettawat kuontalonsa.

    Ei halla haosta lähde,
    eikä kastet kalwehesta,
    päiwän Perttulin perästä.

Ei heitä itä tuulemasta, ennenkun sataa, eikä akka torumasta, ennenkun itkee.

Ei kaikilla unilla maata, eikä 420 kaikilla näljillä syödä, jos elää aiotaan.

Ei kangas koreillen kudota, oja ei luoda luowaellen, kiwi ei jauha kiiwotellen, heinä heitellen kokou.

Ei kaunis kaskelle jouda, werewäinen wiertämähän; kaunis pidetään kotona, katon alla kapsamassa.

Ei kestä kesäinen lehti syksyn ilmoissa isoissa, kukat kaunoiset, koriat taida ei talweksi ruweta.

Ei kiellä kirja helwetistä, paperi pahalta tieltä; jos ei kiellä Herra Kiesus, armo ainoan Jumalan.

En kiitä meristä miestä, kowan kosken laskiata: meri siltä on mielen wiennyt, koski korwat särkenynnä.

Ei kiwi kipuja itke, paasi waiwoja walita, waikka paljo pantaisi, määrättä mätättäisi.

Ei kolka kosian kengät, kirjakorjat kiidättele, tytön työttömän tykönä, makoajan kartanolla.

Ei koski kitahinkaan laske wettänsä wisusti, eikä laulaja hywänen laula tyyni laulujansa.

Ei köyhä ole aina köyhä, eikä rikas ole aina rikas, mutta kaunis on aina kaunis.

Ei köyhää köyhempätä, waiwaista wajawampata, kun on ahnas tyytymätön: sillä on puutos puuttumaton.

Ei laulu kosista kiellä, kun ei muut tawat pahemmat: tahi on laiska, tahi laiha, ja muuten typerä tyttö.

Ei leipä leikin syödä, waatet pilkalla pidetä, miehen wierahan edessä, waimon ankaran apuna.

Ei löydä emoton lapsi oman äitin armautta, waikka etsisi tulella, wailehteisi walkialla.

Ei makaa sika sikeisnä sian toisen tonkiessa, eikä orja toimetonna orjan toisen kenkiessä.

Ei marjat mitänä maksa maammon maitojen ehdolla, eikä kosta koiwun jället waiwoja isoni wanhan.

Ei ne kaikki miehiä ole, jotka pöksyissä pyörii, eikä kaikki naisia, joilla hamet päällä.

Ei neidessä neuojata, 660 orwossa opastajata, neuottu itseki neiti, opastettu orpolapsi.

Ei neittä weroista wiedä, ei oteta maan otoista; wasket wiedähän weroista, orawaiset maan otoista.

Ei niin hywää, että kaikki kiittää,
eikä niin pahaa, että kaikki laittaa.

Ei niin köyhää, joka ei toista auta,
eikä niin rikasta, joka ei apua tarwitse.

Ei niin wanhaa, joka ei luule wuotta eläwänsä, eikä niin nuorta, joka ei luule wanhaksi tulewansa.

    Ei ole aina Antin tuulet,
    wielä on tuulet Tuomallaki,
    Pietarin perän takana.

    Ei ole aina Antin tuuli,
    Pietarin peräntakainen;
    wielä on tuuli Tuomahanki.

    Ei ole aittahan asia,
    eikä tietä riihen luoksi,
    kun on suossa suurusjauhot,
    leipä männyssä mäellä.

Ei ole aittahan asiita, eikä työtä kellarihin, kun on juomiset joella, suurus suolla sammalissa.

Ei ole miehen mustuutehen, 760 urohon mataluutehen, mies kun miehestä menepi, urohosta urkenepi.

Ei ole orihin syytä, herjeä hywän hewoisen; sen hepo kotihin tuopi, mi rekehen reudotahan.

Ei ole seppä sen parempi, eikä tarkempi takoja, jos syntyi sysikedolla, kaswoi hiilikankahalla.

Ei ole seppää selwempätä, takojata tarkempata, kun on taiwahan takoja, luonnon kaiken kalkuttaja.

Ei ole tästä elämästä, kun on monta emäntätä: yksi wiepi willat, hamput, toinen jauhot pussinensa.

Ei ole ämmän ähkymistä, kosk' on äiän pää sylissä, ukon parta paarmohilla.

Ei paha pajuilla maata, läyli lehdillä lewätä; läyli on toisen lämpimässä, waru toisen waipan alla.

Ei riko mieli miehen päätä, raha ratko kukkaroa, tee ei terweys pahaa, lyötä suuta wehnäleipä.

Ei saa sääliä warasta: tahi korwat karsitahan, tahi kaula katkotahan, pää poikki järitetähän.

Ei salli sawinen pelto, eikä sontainen suatse, miestä werkaista waolla, koriata kuokan päässä.

Ei salli sawinen pelto koriata kuokkijata: piian pitkeä hametta, sukan wartta walkiata.

Ei se ole wahingoksi, waikka siemen peltoon
warisee, kyllä toinen jywä päälle kaswaa.

Ei seppää selwempätä, takojata tarkempata, kun joka taiwahat takopi, ilman kannet kalkuttapi.

Ei siinä hywin eletä, kussa on lapsi wanhimpana, pahin paimenna perehen, onehin opettajana.

    Ei siinä iloin eletä,
    kussa on koissa kuollehia,
    katoneita kartanolla.

Ei siitä hyödy, kun tähkiä noukkii,
eikä siitä häwiä, kun wieraita ruokkii.

Ei sika siki makaa sian toisen tonkiessa, eikä orjoa uneta orjan toisen walwoessa.

Ei silloin siat sikiä, koska porsaat potewat, eikä kaswa lammaslauma, koska on wuonat woiwuksissa.

Ei sillä siat sikiä, kaswa lampahan karitsat, joka ei syrji syötyänsä, nuku maata mentyänsä.

Ei sillä sukua suurta, kell' ei suurta kellaria, eikä paksua paria, keli' ei paksut aitan parwet.

Ei sowi sotoa kaksi yksillä yötulilla, eikä kaksi nuorta miestä yhden neiden wuotehella.

Ei suu sulotta soita, kulkku kuitta kukkuele, kieli keitinpiiraisitta, mieli mustitta mesittä.

Ei tiedä emo tekiä, kellen tuutipi tytärtä, tuutiiko tuwalliselle, wai tuutii tuwattomalle.

Ei tiedä imetteliä, 1130 ei katala kaswattaja, mitä miksiki imetti, kuta kuksi kaswatteli.

Ei tiedä kotoiset waimot, kussa kulkepi urohot: wiipywätkö wiinateillä, wain owat oluen reessä.

    Ei tiedä nykyiset miehet,
    milloin tytöt tuoristuwat,
    maito nännissä makaapi,
    utarissa uudet piimät.

Ei tiedä taloiset naiset, missä ukot uumartawat: usein ukot lumessa, miesparat pahassa säässä.

Ei tiedä tekiä waimo pitäjätä pitkän paidan, kuinka paitansa pitäpi, hamehensa hallitsepi.

Ei tiedä ukko, ei emäntä, missä uros uhon näkepi, poika waiwan polwipäiwän.

Ei tule uni usein huolellisen huonehesen, kaihollisen kartanohon, murehellisen majahan.

Ei woitto hewoisen woitto; se on wasta woiton woitto, kun on woittu wuotehella, siirretty siwullisella.

Ei älyä nuori neiti wanhan miehen miettehiä, eikä wanha warsinkaan tunne nuoren tarpehia.

    Eipä heitä Herra Kiesus,
    hylkeä hywä Jumala,
    kun ken luoksen luojahansa,
    heitäksen Jumalahansa.

Eipä huoli heinäpieles yli wuoden oltuansa, ei pilau piikalapsi tyttönä emonsa luona.

Eipä keksi suuret sulhot, ei ne keksi köyhän lasta, kesannolla kenkiwäksi, rannalla rakentawaksi.

    Eipä kiellä Kiesuskaan
    epeä Jumalakaan,
    hukkunutta huutamasta,
    kuollutta makoamasta.

    Eipä koski kielaskaan
    laske wettänsä loputen,
    eikä laulaja paraskaan
    laula tyyten taitoansa.

Eipä piikaista pitäisi tuwattoman tunnustella, kartanottoman katsella, lepytellä leiwättömän.

Eipä suo sula Jumala, ei salli wakainen luoja, poikoa isän periltä, lasta wanhemman jäljeltä.

Ele eukko ennen kuole, kun ma kelkassa wetelen jälessäni jäätä myöten, pellolla pihoa myöten, kiwikössä kiidätellen, lepikössä lennätellen.

Ele haasta haisewia, pakise perin pahoja: häpy häjysti näkypi häwyttömän hännän alta.

Ele heitä Herra Kiesus, hylkää hywä Jumala, hywien hylittäwäksi, pahojenki pantawaksi.

Ele hywästäkään hywästy, pahastu pahastakaan, ensimmäisellä erällä, tok' ei wielä toisellakan.

Ele itke ilman syyttä, ilman waiwatta walita, wielä on syyssä itkemistä waiwassa walittamista.

Ele juokse juhlan alla tietämässä tyttölöitä: silloin on kukin siwiä, puhdas piika ruokotonki.

Ele korppi koikukkaan, ele muihka musta lintu: et wery minun werellä, et liho minun lihalla; se on wettä, mi on werta, sepä luuta, mi lihoa.

Ele lyö lyödyn mieltä, särje suruisen sydäntä: jo on lyöty lyömättäsi, särkemättäsi särjetty.

    Ele naura toisen naista,
    moiti toisen morsianta:
    tahi saat naisen naurettawan,
    morsiamen moitittawan.

Ele neito paljo naura, paljon naura, kilwoin laula: ei sinua kilwoin naida, kilwoin ei wihille wiedä.

Ele pilkkaa wanhaa koiraa: wanha puree luuhun saakka. Ele polta poltettua, paista ennen paistettua.

Ele pyyllä neittä pyydä, oiwalla morsianta: saat pyyllä pyhän pitäjän, orawalla oikullisen.

    Ele usko uron puheita,
    miehen walskin wannomia:
    usein uro puheensa,
    mies walski walansa syöpi.

Ele usko uron waloja, miehen wäärän wanneloita: pettäpi uro walansa, syöpi koira kahlehensa.

Ele wainen neiti nuori pyydä sulhoa sukilla, miestä kirjakintahilla: saat sa suuttoman sukilla, kielettömän kintahilla.

Ele yskä yksinäistä, akan tauti ainoata! anna akkain rykiä, koukkuleukain kokia; rykiä rykissä niskoin, panna selkäpaahtehissa.

Ele yskä yksinäistä, akan tauti ainoata: anna akkojen rykiä, piippusuiden piukotella.

Eletty eileinen päiwä, 1380 tämä päiwä tähän saakka, neuon Jumala huomiseen pitää.

Elkäte emot poloiset lasta pientä peittehessä tuiksenne tuuwitelko, waroiksenne waapotelko.

Elkäte tytön typykät kowin konstia kysykö: konstilla on kowa kulakka, naastilla nawakka ruoska.

Elköhön emoton lapsi 1390 kuunnelko kewätkäkeä pohjapuolelta mäkeä: kyynärän ikä kulupi, waaksan warsi wanhenepi, kuultua kewätkäkösen.

Elköhön poloinen poika puuttuwalla polwellansa naiko naista nuoremmaista, kowin kaunista katselko.

    Elköhöt pojat poloiset
    pyytäkö pyhänä naista:
    silloin pää on palmikossa
    huonon kun hywänki neiden.

    Elköhöt pojat poloiset
    tieltä kirkko kihlaelko:
    silloin porsaski punainen,
    ja sikaki silkki päässä.

Ellös uskoko unia, ajatelko aawehia: usein pettäwät unoiset, aawehet walehtelewat.

Ellös wainen neiti nuori rengin reilihin ruwetko, kauppohin kasakkamiehen: renki lyöpi reilistänsä, kaupoistaan kasakkamiesi.

Ellös wainen neito rukka hurjan hurstille ruwetko, lakanoille juomalallin: hurja löisi hurstiltansa, wiinawilli wierestänsä.

Ellös wainen tyttö parka huolta huowille pitäkö, mieltä miekan kantajalle: huolet huowilla tupana, miekan ponsi porstuana.

Ellös warsa ennätelkö edellä emähewoisen: eli längin lyötänehe, rahkehin rawuttanehe.

Eläisi kesällä kenki, heinäajalla heikompiki, waan on pakko pakkaisella, suru suurella lumella.

Emollehen muut eränsä, saajallehen saalihinsa, minä wieno wierahalle, kykkärä kylän akoille.

Emännällä on kolme kieltä, yksi puinen, toinen luinen, kolmansi kiwinen kieli: puisella puhuu tuwassa, luisella lukon takana, kiwisellä kellarissa.

Emännällä on kolmet kengät, 1420 yhdet luiset, toiset puiset, kolmannet ketiset kengät: luisilla käwi kotona, puisilla kylässä kulki, ketisillä kirkkotiellä.

    Emäntä hywä talossa:
    suitsua kohentelepi,
    kekälettä kääntelepi.

En elä minä hawuilla, enkä lehwillä lihoa; elän lehwän lekkujoilla, hawun alla astujoilla.

    En kiitä meristä miestä,
    kowan kosken laskiata:
    meri on mielen päästä wienyt,
    koski korwat särkenynnä.

    En laula talon tawoilta,
    kuku pöydän kunnialta;
    laulan taskuni tawoilta,
    kukkaroni kunnialta.

    En mahdu minä manalle,
    sowi tuonelan tupihin:
    Manan neidet riitelewät,
    Tuonen tyttäret toruwat.

    En minä sinä ikänä, 1430
    kuuna kullan walkiana,
    pole en päätä puolisoni,
    päätä allini alenna.

En mä sinnes suohon sorru, kunnes kannan kahta kättä, wiittä sormea wiritän, kynttä kymmentä ylennän.

En tiedä tekiätäni: liekkö telkkä tielle tehnyt, sorsa suolle suorittanut, koskelo kiwen kolohon.

Enempi wähempi härkä, matalampi korkiampi, musta mulli walkiampi, mielin kielin puhuttaissa.

Ennen kaikki katajan marjat yhtä aikaa kypsyy,
kun kaikki piiat yhtä aikaa naidaan.

Ennen metsä puita puuttu, 1460 metsä puita, maa kiwiä, ennenkun runo sanoja, hywä laulu lausehia.

Ennen saat kiweltä kielen, waadit paadelta pakinan, ennenkun lemmon leukaluusta.

Ennen yötä yksin wietän, kuusen kengällä kulutan, kun kahden, pahan keralla, kunnottoman kumpalina.

Harakka ei ole lintu, kotiwäwy ei ole mies, piikko ei ole waate, löttö ei ole wirsu, seula ei ole astia, kylkeinen ei ole huone.

Harwoin hauki wierahana köyhän miehen kattilassa, siika ei sinä ikänä, lohen poika polwenahan.

Harwoin saapi orja lemmen, orja lemmen, wanki wallan, ei miniä milloinkaan, pojan waimo polwenaan.

Harwoin yhtehen yhdymmä, näemmä toinen toisiamme, näillä raukoilla rajoilla, poloisilla pohjan mailla.

    Hauki syöpi sammakonki 1560
    seljän suuren uituansa,
    mies naipi pahanki naisen
    wiikon ilman oltuansa.

Hauki tiesi haudan pohjan, Jumala meren sywyyden, tuuli haaksen päiwäyksen, kotka lintujen sataman.

Haukkuu pahaki koira hywän miehen kahleissa; ei hauku hywäkä koira pahan miehen kahleissa.

Hiidestä hywä hewoinen, wuoresta walittu warsa, hywällä hypittäjällä, ajajalla ankaralla.

Hiljalleen huono käypi, sauan woimaton pitäpi, woipa käypi sauattaki, kepittäki keikkaisepi.

Hoi sanoi horjattihin: kaikki piiat korjattihin, minä huono heitettihin, penkin alle peitettihin.

Hoida honkaista wenettä, katajaista kaaren päätä; hoida hongan westäjätä, katajan kaputtajata.

    Housut huolella pitäpi,
    miehen waattehet watulla,
    paitaiset pahoilla mielin,
    sukat suurella surulla.

Housut huonoksi menewät, waattehet warattomaksi, kun on huonot housun saajat, waattehen wähäwaraiset.

Hullu huolensa sanopi, ikäwänsä ilmoittapi, tuskan tietämättömälle, ikäwän osattomalle.

Hullu juopupi hutulta, mieletön metson rokalta, wiisas ei juowu wiinaltaka, humallu olueltaka.

Hullu kiitti itsiänsä, mielipuoli poikiansa, mieletön emänteänsä, epätieto tyttöjänsä.

Hullu koko wirtensä laulaa, hullu kaiken taitonsa ilmoittaa, hullu walehille nauraa.

Hullulla hywä hewoinen kaikkien ajeltawana, waiwaisella waimo kaunis kaikkien katseltawana.

    Huolena hywä hewoinen
    huonon miehen tanhuassa,
    katumoina nainen kaunis
    kainun miehen kainalossa.

    Huolet huowilla tupina, 1710
    miekan ponnet porstuina,
    ummiskengät kellarina,
    ruoska suolaisna kaloina.

    Huoleton hewoton poika,
    aiwan huoleton akaton:
    pidä ei piiskasta muretta,
    kanna ei huolta kannuksesta.

Huoleton hewoton poika: herran ääritti hewoista kahden kannuksen keralla, wiiden, kuuden witsan kanssa.

    Huttu, puuro miehen ruoka,
    woi, welli wasikan juoma,
    kapakaali koiran ruoka.

Hywin kylmi kynteliä, pahoin paawalin paleli: siit' on halla heinäkuussa, talwi keskellä keseä.

Hywä mies, hywä hewoinen, waimo kohta kolmantena, taitapi talona olla, weromiessä wieretellä.

Hywä on herroissa elämä, waan on päälle waarallinen, kanssa kaulalle kamala.

Hywä on ja hyödyllinen olla yljällä yhdellä; paha on ja waarallinen olla monen morsianna.

Hywä on juoma hurskahille, 1800 paha paljon juonehille: hurskahat iloittelepi, hullut tappeloittelepi.

Hywä on lapsen lasna olla hywän wanhemman warassa, hywä wanhan wanheta'ki hywän nuoremman nojassa.

Hywä on lapsi laiskan waimon, käsikukka kunnottoman: kun tulepi työlle lähtö, istuksen imettämähän.

    Hywä on neiden toiste tulla, 1810
    tytön käydä keikutella,
    ison tuttuhun tupahan,
    emon kaunon kartanohon.

Hywä on neiti pyyttäissä, kaunis kaupateltaissa, portto pois ajettaissa, luisku luowuteltaissa.

Hywä on tiellä tiipotella, kell' on kengässä hewoinen, raudassa rahan alainen, sukka jalka wiskarissa.

    Hywä on tyttö tyynemmästä,
    piika suusta pienemmästä:
    ei se suutu sulhasille,
    eikä miehille melua.

Hywä on tyttö tyynempänä, piikalapsi pienempänä, poika on raiwona parempi, oritwarsa ärhökkänä.

Hywä on ukko huonompiki, tarpehen on tahkimuski: tuopi tuohta wirsukseni, pajun niintä pauloikseni.

Hywä on ukko hympyrästä, kaunis kampura jalasta: hympyrä hywällä syötti, kampura weden kaloilla.

Hywä on yöllä yksin soutaa, kuuwalolla kulkotella: täynnä on rannat reinikoita, täynnä reinikat tulia.

Hywä päiwä huomispäiwä: joka piika miehen saapi. Hywä suulas, paha kielas, waiti olewa kaikki woittaa.

Idän kesä, idän talwi, idän ilkiät satehet, idän tuuletki ikuiset, idän kaikki säät katalat.

Ikä kultainen kulupi, aika armas rientelepi, jos en laula polwenani, hyrehdi sinä ikänä.

    Ikäwä isän tulepi,
    kun poika poies menepi,
    lapsi loitos erkanepi.

Ilkiä Iharin koski saatti Sarsan waiwaiseksi, pani piiat kyntämähän, waiwaiset wakoamahan, wäkipuolet wääntämähän.

Illasta ilmaa kiitä, wuonna toisna morsianta, kolmanna kotiwäwyä, partasuuna poikoasi.

Iloissahan muut eläwät, leikissähän leikamoiwat, minä hoikka huolissani, palo pakko-päiwissäni.

Iso heitti iljenelle, maammo maalle paljahalle, weljet wiewille wesille, sisaret sulille soille.

Isä heitti, äiti heitti, heitti kaikki heimokunta, waan ei heitä Herra Kiesus, hylkää hywä Jumala.

Isä kulta, äiti kulta, ne ei wielä kullan kullat; se on wasta kullan kulta, joka on kulta kumpalina.

Isä käski rikkaan, äiti käski rakkaan, itse etsin kauniin: pian rikas köyhtyy, rakkauski löyhtyy, kaunis on aina kaunis.

Itku köyhän ikkunalla, walitus weräjän suussa, portilla paha porina, uunin päällä ulwominen.

Itä ei lakkaa tuulemasta, ennenkun sataa;
akka ei lakkaa torumasta, ennenkun itkee.

Itätuuli itkutuuli, waimoin walitustuuli; länsituuli, lämmin tuuli, miehet saattapi kotia.

Jalkawaimotki pahimmat kirkkotiellä kiirehdäksen, sinisukkahan siroksen, punapaulahan paneksen.

Jaloiton jalo sodasssa, päätön päiden leikkelyssä: ei ole jalkoa paeta, eikä päätä päälle mennä.

Jauhan minä Jaakolleni, waikk' ei Jaakko mulle jauha. Jo joutui warahin wappu, jouluaatto aikaisehen.

    Jo minua jotki jolkki,
    jotki jolkki, kutki kolkki:
    sian sarwet, koiran koiwet.

Jo minä jossaki olisin, kussaki kuljeskeleisin, ilman armotta Jumalan, toimetta totisen luojan.

Jo nyt wanhanin warahin, 2040 riuduin riihtä tappamasta, päiwyin petkelen perästä: leipä loppui leuoiltani, hywä ruoka huuliltani.

Jo olen kolmea kokenut, wiittä kuutta wiskutellut, kokenut kowia suita, wiskutellut wiisahia.

Jo on leski leikin lyönyt, wiettänyt iloisen illan, entisen eläjän kanssa, miehen mennehen keralla.

Jo on minua joksi suotu, joksi suotu, kutki saatu, silloiksi likasioille, paikoiksi pahoille maille.

    Jo on tukka tuulta nähnyt,
    hiwus säitä hirwiöitä,
    parta päiwiä pahoja.

Jo siinä on hywin hypitty, kun on sukka suolle jäänyt, kenkä mustaan mutaan.

    Jo tuli tyhjä toiwotusta,
    walet wiikon wuotetusta,
    tosi toiwomattomasta.

    Jo tästä johin tulepi:
    luiden lusket, päiden pauket,
    hammasten hajotuswuoro.

Joisin ma joka olosen, joka wiinan wiilettäisin, kun ei kukkaro kuluisi, rahatasku taas menisi.

Joka jouluhun eläisi, jouluna jotai saisi: elikkä elon paremman, tahi kuolon kaunihimman.

Joka jouluhun eläisi, 2100 joulusta johin tulisi: elikkä elo parempi, tahi kuolo rohkiampi.

Joka juo joka pikarin, joka kannun kallistapi, se saapi sinisen silmän, kumahuksen korwallensa.

Joka laittaa pahaa, laittakoon suwista talwea;
joka kiittää hywää, kiittäköön hywää Jumalaa.

Joka taulaa tekepi, monta waiwaa näkepi, monta koiwua kokepi, pökkelöä pönnistäpi.

Joka yöllä yksin käypi, luullahan warastelewan, joka wanhoja puhupi, luullahan walehtelewan.

Jos ei riistamaa ole Marken päiwänä marjametsän wäärti, niin laske siat sisälle.

Jos oisi sata sadinta, wiisikymmentä wipua, tuhat teiren tarhaisinta, marras ne tyhjänä kokisi.

Jos on mulla muoto musta, muoto musta, kaidat kaswot, syöden kaunoinen tulepi, hywä muoto nunnostellen.

Jos sa laittanet pahoa, laita talwea suwista; jos sa kiittänet hyweä, kiitä sääskistä keseä.

Jos takki tawat sanoisi, puhuisi paita pellawainen, monta ei miestä uskottaisi, neittä ei wietäisi wihille.

Jota koulu kowempi, sitä pappi parempi. Jota suurempi konna, sitä parempi onni.

Jumalalla on onnen ohjat, luojalla lykyn awaimet, ei katehen kainalossa, wihan suowan sormen päässä.

    Juopuwat oluen juojat, 2340
    waipuwat walehteliat,
    kielen kantajat katoowat.

Kaali kolkka koiran ruoka, wellinki wasikan juoma, puuro huttu naisten ruoka, liha rokka miehen ruoka.

Kahden puut, kahden petäjät, kahden wastat kammitsalla, kahden wirsut penkin alla; kahden kalsutki sopessa.

Kaikissa kalu kulupi, taulana, tuluksinaki. Kaikissa katala yksin, toista ei turwana ikänä.

Kaikki kankahan kutopi, tuhmaki tuputtelepi, keskipaikan kelkyttäpi, kun alun alottanepi, ja lopun loputtanepi.

Kaikki kankahat sulapi, lätäkötki lämpiäpi; ei sula sydän suruinen, hautou haluinen rinta.

Kaikki kannettu näkepi, 2400 syntynyt sylin pitäpi, emon tuoma tunnustapi, kuolewa koettelepi.

Kaikki kaunihit kotona, ihanat isän majassa, kempit kirkkowaattehissa, waan on korppi toisen kodissa, waris toisen wainiolla.

Kaikki miehet mämmin päällä, 2410 urohot oluen luona, mutta ei miestä missä kussa, koska miestä tarwitahan.

Kaikki muut pahat paranee, yksi paha ei parane: ei parane piikarakko, eikä waimoinen wahinko.

Kaikki puhujan suuhun tulee. Kaikki purtua purepi, kaikki pantua panepi, häwinnyttä hälwääpi.

Kaikki saatua sanowat, sekä pantua panewat, sanowat sanan-alaista, osaawat onnetonta.

Kaikkiahan mies katupi, joka nuorna naimistansa, lasna lapsen saamistansa, pienenä perehtimistä.

Kaikkien sanat sakowat, jokaisen juonet käypi päälle lapsen armottoman, emottoman ensimmäisnä.

Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, tuomen kukka kolmantena.

Kaksin on aina kaunihimpi, kaksin kaiketi parempi: kaksin on kalat wedessä, kaksin ilman lintusetki, kaksin aidan seipähätki.

Kala kaunis kiitetähän, korkiassaki kodissa, wesiwelli heitetähän, matalampihin majoihin.

Kalatuutta Kauko itki, kalakonttinen seljässä, weli toinen werkotuutta, werkkotakkainen seljässä, kolmansi osan kowuutta osallisna ollessansa.

Kantaneehan suo warista, suo warista, maa jänistä, nurmi nuorta neitokaista, pelto pieniä kanoja.

Katso eteesi, sanoi jänö pojalleen: jo sinulla on niin suuret silmät päässä, kun minullaki.

Kattila hywä tulella, jospa wettä kiehukahan, emäntä hywä talossa, waikka ilman astukahan.

Katumaksi nainen kaunis, sitä kaikki kauloapi; huoleksi hywä hewoinen, sitä rikas riitelepi.

Kammoiksi waimo kaunis kainun miehen kainalossa, huoliksi hywä hewoinen huonon miehen soimen päässä.

Kaunis kaakku päältä nähden, kowin kuorelta siliä, waan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren.

Kaunis on kattila tulella, waikka wettä kiehukahan, tarpehen talossa waimo, waikka ilman istukohon.

Kelpasi ennen kestin käydä, kestin käydä ja kisata: markan maksoi mallaskappa, killingin humalanaula.

Kelpasin minä kesällä, pädin päiwäpaistehella; tuli talwi, ei tahdottu, sydänkuilla ei syötettynä.

Ken istupi wyö sylissä, kauan housut kainalossa, wiikon wirsua tekepi, kauan tuohta katselepi.

Ken tuutipi poikalasta, sepä totta torjuttapi; ken se tuutipi tytärtä, se waan tyhjää tekepi.

Kenen jalka kapsahtaa, sen suuhun napsahtaa. Kenen jalka sonnassa, sen suu raswassa.

Kerran saapi orja lemmen, 2640 orja lemmen, wanki wallan; ei miniä milloinkaan, pojan waimo polwenaan.

Ketulla on kewiät kengät, 2660 ne ei pauka pakkaisella, ei kolka kowalla säällä.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    atroa poron perästä,
    Lapin maasta taikinata.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    eloa emännätöntä,
    koiratonta kartanoa.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    itsemennyttä manalle,
    omin tunnoin tuonelahan.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    humalassa huutamasta,
    wiinassa wiheltämästä.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    kukkaroa paikattua
    wyöltä miehen naimattoman.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    kullalle kumartamasta,
    hopialle horjumasta.

    Kielsi wanha Wäinämöinen 2680
    siian suolta suolimasta,
    syömästä kalan kutuja.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    tytöstä emon tukia,
    wanhan äitinsä waroa.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    wanhan nuorta tahtomasta,
    kaunista käkeämästä.

    Kielsi wanha Wäinämöinen
    wenehessä wieremästä,
    purressa parahtamasta.

Kielsi wanha Wäinämöinen yksin öillä kulkemasta, maantiellä makoamasta, sydän-yöllä soutamasta.

Kierrä minua, ele kiroa: sanoi kiwi kyntäjätä, niini köyden wääntäjätä.

Kiitä huomena hewoista, partasuuna poikoasi, tyttöäsi miehelässä, itseäsi ei ikänä.

Kiitä huomenna hewoista, 2700 wuonna toissa morsianta, kolmanna kotiuroa, partasuuna poikoasi.

Kiiwas akka kirnutessa, 2710 olutta pannessa äkäinen, koko lempo leipoessa, wasta wiisas wuotehella.

    Kissa kiitellen eläpi,
    katin poika kaunistellen,
    koira päätä silitellen.

Kissa tupahan tulepi: hiiret häihtywät kolohin; uros owen aukasepi, naiset kaikki karsinahan.

Kiwi on orjan kirjakangas, 2740 saawintanko saumasukka, pankko orjan päänalanen.

    Kiwinen pelto, kiikkaat housut,
    wuotawa wene ja riitainen akka,
    ne on neljä hankalata.

Koiran häntä kosioille, oman kylän ottajille, kun ei tuone tuonnempata, etsine etäämpätä, wetäne weden takoa.

Kolme miestä pienessäki paatissa tarwitaan: yksi syö, toinen soutaa, kolmas peräpuikkoa pitää.

Kolme on katsoa kamala: wenet wedellä soutajatta, hepo tiellä haltiatta, paha waimo wartiatta.

Kolme on kiirettä kesällä: yksi on rutu rukiilla, toinen heinällä helinä, kolmas kallis kauran niitto.

Kolme on koskea kowoa: Hämehessä on Hälläpyörä, Kaatrakoski Kainuhussa, ei ole Wuoksen woittanutta, ylikäynyttä Imantran.

Kolme on koskea kowoa tämän ilman kannen alla, kolme synkkeä saloa, kolme wuorta korkiata.

Kolme on kowin pahoa: 2790 hepo wedellä, wenet tiellä, paha waimo wallan päällä.

Kolme on miehellä pahoa: yksi wuotawa wenoinen, toinen heittiö hewoinen, kolmansi toruja akka.

Kolmea on paha katsoa: olkia kengässä,
naskalia taskussa, ementätä ikkunassa.

Kosi kullalla tytärtä, hopialla houkuttele, suosittele sormuksilla, silkkinauhoilla sitele.

    Koska tippui tynnyrini,
    ystäwiä oli yltäkyllin,
    tuli tytyäksi tynnyrini,
    ystäwätä ei yhtäkään.

Koska tynnyrini tippui, moni minussa kiinni rippui; olut tynnyristä puuttui, kohta kaikki minuun suuttui.

Koskas laiskan työn teentö: syksyllä lokoa paljon, kewäillä wettä paljon, talwella wilun wihakka, kesällä palawan pakko.

Koskas laiskan työn teentö: 2840 talwella kylmä, kesällä helle, ei koskaan kohda'kuwaista.

Kosket suuret suljetahan, jaloimmat jaksetahan, waan ei suuta suunnattoman, eikä lemmon leukaluuta.

Koti on muilla koppeloilla, 2850 kartano kanoilla muilla; minä koppelo koditon, minä kana kartanoton, minä pyy pesätön lintu.

Kotkan tiet on taiwas alla, hahtien jäljet merellä, pojan polut tyttölöissä.

Kowin kielti Wäinämöinen, epäsi suwannon sulho, atroa poron perästä, Lapin maasta taikinata.

Kuka tiesi, kenpä luuli peipoisen ylenneheksi, ketonurmen kaswaneeksi, lapsen laihan paisuneeksi?

Kuka uskoi, kenpä luuli: kiiskistä kalan tulewan, ahwenesta aimo ruoan, leiwän särpimen särjestä?

Kukapa tässä kukkunepi, kenpä kielin laulanepi, kun tämä kana katopi, munalintu muunnahtapi?

Kukko sanoo: ruoki minua Sipin 2910
päiwään asti; heitä sitte hännästä hankeen.

Kukkupi käkeä kaksi kahden puolen kaiwotietä; satuin noita kuulemahan, hywä oli kuulla kummaistaki.

Kuku kultainen käköinen, helkyttele hietarinta kultoa kujoiset täynnä, hopehia tanhuaiset!

Kumartapi kuusen latwat, järähtäpi järwen rannat kuningasten kulkiessa, waltojen waeltaessa.

    Kun ei kylmä kynteliltä,
    ei palele paawalilta;
    kylmää kynnet kyntäjältä,
    warpahat wakoajalta.

Kun ei kylmä kyntelinä, ei palele paawalina; ei ole hellet heinäkuulla, lämmin keskellä keseä.

Kun ensimäinen lumi aidan rakoja tukkii, silloin on wanhoilla akoilla hywä kylwää.

Kun härkä kyntelinä räystään alta juo,
silloin maariana kukko janoon kuolee.

Kun minä kuolen kuulu piika, katonen kasariwaski, jääwät sulhoiset surulle, miehet mielimurtehille.

Kun minä suutuin surwomasta, wäsyin wettä kantamasta, suurus suustani putosi, hywä leipä leuoiltani.

    Kun oisin paimenna poloinen,
    eli paimenen tytärnä,
    kuuluisi kulosta ääni,
    heläjäisi heinikosta.

    Kun oisin poikana poloinen,
    kalki jousen kantajana,
    ei ne pyyt pyhää pitäisi,
    orawaiset oisi jouten.

    Kun olin ennen nuorra miessä,
    miekkani kädessä kääntyi,
    kun kewyisin haawan lehti,
    eli leppäinen palikka.

    Kun olin ennen nuorra miessä,
    nuorra miessä naimatonna,
    moni katsoi muotohoni,
    warteheni walkoitteli.

    Kun olin ennen nuorra miessä,
    sylen syöksin keihäswartta
    peltohon alaperähän,
    maahan mättähättömähän.

Kun olin miessä nuorempana, hersyin heinän karwaisena: aidan kolkat woita lypsi, kiwoiset muni munia.

Kun olin miessä nuorempana, toki tunsin laskuwäylät, kosket kulkia osasin: tousa oli toisessa kädessä, toisella pidin pereä.

Kun olin miessä nuorempana, 2980 tunsin mie tupakan juoda, piipun suussani piteä.

Kun olin miessä nuorempana, wielä wiinan juomatonna, piti piikaiset hywänä, waimot pääni walkiana.

Kun on oikein Otawa, sarwet suoraan suwehen, pursto perin pohjaisehen: silloin nuorten nousuaika, wanhojen lepuu-aika.

Kun tahdot talwisen waimon, ota olkihuonehesta, riusan warresta walitse, kiwenpuusta kihlaele.

    Kun tulepi tuskan soutu,
    hätäpäiwä päälle saapi,
    silloin luotan luojahani,
    turwaan Jumalahani.

    Kun tämä kana katopi,
    punaposki pois tulepi,
    siwu tästä tiet tehdään,
    rannan kautta raiwataan.

Kun tämä kana katopi, tämä lintu liikahtapi, niin tämä kartano katopi, tämä linna liikahtapi.

Kun wäärän puun pesään panee, wähempi muita mahtuu. Kuni korennot kolisi, sini räätikät menestyi.

Kunis huiskat hunnullisna, sinis huiskat huolellisna; kunis liikut liinallisna, liikut liioissa sanoissa.

Kunpa nyt oisi suuta korwiin ja watsaa polwiin,
sanoi kerjäläinen munarokkaa syödessä.

Kuta en kuulle laulajaksi, 3060 enkä tienne tietäjäksi, sen minä siaksi laulan, muutan mullan tuhmniaksi.

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipoisesta, wiikkokausi kiwenwiasta, yksi päiwä pääskyisestä, wästäräkistä ei wähäkä.

Kuu leiwosta kesähän, puoli kuuta pulmoisesta, wiikko wittalintuisesta, tuskin päiwä pääskyisestä.

    Kuuro päiweä kulupi, 3080
    hywä hetki heiahtapi,
    köyhän miehen kenkiessä,
    waiwaisen warustaessa.

Kuuro päiweä kulupi köyhän kauan kengittäissä: milloin rätti räpsähtää, kulloin paula pauskahtaa.

Kydyn kytken kynnyksehen, nadon naittelen kylälle, anopen susille syötän, apen karhuille rewitän.

Kyllä huntu huolta tuopi, palttina pahoa mieltä, liina liikoja sanoja, pellawa perättömiä.

Kyllä huoli wirttä saapi, muret wirttä muistuttapi, kaiho kantapi sanoja, mielalaiset arweloita.

Kyllä kyntäjät eläwät, atran painajat asuwat, koska me meriset miehet aina aikahan tulemma.

Kyllä luonto luoksi tuopi, oma weri ottelepi, lämpöinen lähentelepi, liinahursti liittelepi.

Kyllä on ketulla mieltä, mutt' on surma sukkelampi: milloin wiskopi wipuhun, saattapi satimen alle, kullon raudat rapsahtapi, pahat sangat paukahtapi.

Kyllä on kihlan kantajata, taalarin taritsiata, ei ole lapsen syöttäjätä, ei emon elättäjätä.

Kyllä on miestä kirkkomäellä 3210 housu päällä horjumassa, wästi päällä wärjymässä.

Kyllä silloin papuja tulee, kun papumaa on Marken päiwänä marjametsän wäärti.

Kylmä kulta kumpaliksi, walju waimoksi hopia; paret piika piskuinenki, waimon lapsi waiwainenki.

Kynteli kowan kysypi, Paawali pajattelepi: joko on kankaita kudottu, alotettu aiwinoita.

Kynteli kowin kysypi, Paawali pajattelepi: joko on ruohtimet ruhottu, joko tappurat tapettu.

Käsi kaunihin tekepi, sitä silmä katselepi; suu sanan hywän puhupi, sitä mieli muistelepi.

Käsikkää me käymmä, sormikkaa me sowimma, rinnoin riihihuonehesen, kilpoa kiwen etehen.

Köyhän lapsi työt tekepi, kaikki kankahat kutopi, kaikki rihmat kehrääpi, kaikki lapset liekuttapi.

Laiska lahtehen menepi, kirsmitellen, kiskotellen, käsiwarsia siwellen, ojennellen olkaluita.

Laki laulajan palapi, runon kulkku kuiwettupi, rahatonta laulamasta, kullatonta kukkumista.

    Lapset lausuwat tosia,
    halki haastawat asian,
    puhelewat puhki kaiken.

    Laulanko lyhyen wirren,
    tihiämmin tilkutan ma;
    ryyppään wajaisen ryypyn,
    pitemmältä piisoapi.

    Laulanta runolla työtä,
    kukunta kesäkäellä,
    painanta Sinettärillä,
    kuonta Kankahattarilla.

Lauloi kaksi laulajata kahden puolin pöytälaidan, satuin noita kuulemahan: hywä oli kuulla kummaistaki.

Loimme raukka lumpehelle, lummet lumpsahti merehen; kawahdimme kaislaiselle, kaisla katkesi jäljestä.

Luo Jumala luotuhuni, ele mielisuotuhuni: luotu luoksensa wetäpi, mielisuotu surwoapi.

Luo Jumala wihattawaksi, ele armasteltawaksi; wihattawa wiljoin syöpi, armasteltawa anopi.

Luotu on lintu laulamahan, humalainen huutamahan, wiinainen wiheltämähän, huolellinen laulamahan.

    Luulin lumpehen lujaksi,
    weden kalwon kantawaksi;
    waan ei lummet luottanunna,
    weden kalwo kannattanna.

Luulin mie kiwen kowaksi, mies wieras sitä kowempi; weden luulin wiekkahaksi, waimo wieras wiekkahampi.

Lähtemähän wieras tullut, 3640 syömähänki, juomahanki, wiipymään, wiruumahanki.

    Lämmin on emoisen sauna
    ilman löylyn lyömättäki,
    se kylmä kyläinen sauna
    ehkä löylyn lyötäessä.

Lämmin paita liinainenki 3650 oman äitin ompelema; wilu waippa willainenki waimon wierahan tekemä.

Läsnä on siinä lämmin leipä, kun on leipä kiukahassa; läsnä siinä lämmin neito, kun on neito wieressäsi.

Mahdoit maata Matti parka, wiinapötsö wieretellä, kun ne poukka'a populit, sylkyttää Syöjättäret.

Mailta miehet melskaawat, mailta miehet, luilta koirat, kälykset kanan munilta, lapset leiwän kannikalta.

Martti maalle, kartti jäälle, kylän miehet kankahalle, paimenet kylän kululle.

Matalat jalat madolla yli aidasta hypätä, lyhyt kieli käärmehellä wettä lakkia merestä.

Mesimarja mielittäissä, omena otettaessa, kulta kuiskuteltaessa, portto pois ajettaessa.

Miehet mailla tappelewat, miehet mailla, waimot woilla, kälykset kanan munilla, sisarukset sormuksella.

Mielellään mies tekepi, tahallaan naisen naipi, tuopi luoksensa torujan, rinnallensa riiteliän, tasallensa tappelian.

Mieli neiden miehelähän, mieli toinen tuonelahan, korkiastaki kodista, kaunihista kartanosta.

Mies se, joka syksyisen päiwän puheensa pitää,
kewäisestä ei puhumistakaan.

Mies tulee räkänenästä, 3810 toinen holjan toljanasta, waan ei tyhjän naurajasta.

Mies wieras minun opetti kengän kylmän kenkimään, rätin märjän mähkimään.

Mies wieras wilusti lausui, wilummasti waimo wieras: nosti witsalla unesta, kadikalla karkotteli.

Mikä lie minusta nähty, kuka kumma keksittynä, kun ei naitu naintawuonna, otettu oritkesänä.

Mikä lie minusta nähty, kuka kummainen katsottu, kun ei naitu naapurihin, otettu omille maille.

Mikä lie minusta nähty, kuka kummainen katsottu, kun ei naitu naintawuonna, kirkiwuonna kihlattuna, wiety wiimeissä kesänä.

Mikä lie pinossa puuta, koiwua kokematonta, sekin tyttöä talossa, piikoa pitämätöntä.

Mikä lienehe minulla, 3830 waan en terwet liene'kään: mies werewä wieressäni, ilo mennyt mielestäni.

Mikä on köyhin köyhimmiä, waiwaisimmia wajawin: se on ahnet tyytymätön, sillä on puutos puuttumaton.

Milloin laiska työn tekepi: talwella ei tarkene, kesällä ei kerkiä, syksyllä on suuret tuulet, kewäällä wettä paljon.

Milloin laiska työtä raatoi: 3840 talwella on wilu wihakka, kesällä palawan pakko.

Minkä huiskit hunnutonna, senpä huiskit huoletonna; minkä liikut liinatonna, liikut liioitta sanoitta.

Minkä liikut liinaisissa, liikut liioissa sanoissa; minkä paukut palttinassa, paukut mielessä pahassa.

Minkä wanha raatoi, sen antoi kuin Jumala;
minkä wanha söi, sen poltti, kuin tuli.

Mitä köyhän kynnännästä, waiwaisen wakoannasta: kun kynti kylän akoille, mieron miehille wakoili.

Mitä miehen mustuudesta, urohon mataluudesta, että on miesi metsän käypä, uros ilweksen wetäwä.

Moni hullu maan päällä: tupa tehty jään päällä; käy kylässä kysymään, pitääkö sen pysymään.

Moni matkassa tulepi joutawalle juomarille: kinnas kirpoopi kuhunki saapukka johonki saapi.

Moni miehestä menepi, urohosta urkenepi, poika polwikautenansa, wiimein konna kuoltuansa.

Moni neiti naitaisi, harwat ilman heitettäisi, jos takki tawat sanoisi, paitakerta kertoaisi.

    Moni on neito naitaissa,
    orpana otettaissa,
    portto pois ajettaessa,
    luosku luowuteltaessa.

Moni soisi nuori neito, miehelähän mentyänsä, olewansa ison kodissa, armahan emonsa luona.

Monta ei neittä naitaisi, harwo wietäisi wihille, jos hamoinen haastelisi, paita eljet ilmoittaisi, nuttu nukkerehteleisi.

Monta kantoa kaskella, kaikki ei koiwun kantoloita; äiä neitoa kykällä, ei kaikki hywäntapoja.

Monta muoria minulla, monta muoriteltawata: en tiedä kuta kumarran — kumarran wähä kutaki.

Monta on mutkaa matkassa, pahan miehen retkessä: milloin rätti räisähtää, kullon paula paukahtaa.

Monta on tuulta tuulewata, monta saapoa sadetta päälle lapsen armottoman, warattoman waimo päälle.

Monta wäärää wakoa 3970 kiwiteillä kynnetähän, monta wäärää waloa lakiteillä wannotahan, monta neittä kaunistaki kosketaan isän kotona.

Muilla on kauhtanat komiat, sinertäwät silkkiwiitat; mulla nuttu nukkawieru, takki tappuran näköinen.

    Muilla on pitkät piipunwarret,
    kopat kouran täyteiset;
    minä tynkyllä typytän,
    nahkawarrella naputan.

    Muilla on tässä mustat kengät,
    saappahat soman näköiset;
    minä wirsussa witistän,
    tuohikengässä kiristän.

Muilla onni työn tekepi, haltia rahan hakepi; minun onneni makaapi, haltiani hairoapi.

Muinaiset ajat paremmat, päiwät kahta kaunihimmat, päiwän laskut laupiaammat, koriammat huomenkoitot.

Muista kummat kuulukohon, hätäkellot häilyköhön; ei emoisen tyttölöistä, ei waimon watsan wäestä.

Muistan lasna olleheni, 3980 muistan lasna, muistan naisna, en neinnä sinä ikänä.

Muret mustaksi wetäpi, huoli muita hoikemmaksi, ikäwä iättömäksi, tauti talwen karwaiseksi.

Muret tuotti mullan karwan, pahat päiwät pitkän parran, huoli harma'at hiwukset.

Mustikka ei mäkeä muuta, maita ei mansikka pahenna, wattu ei waaroa alenna, puola ei polta kankahia.

Muut ne ei minua tunne, kun ne kaksi kappaletta: alimainen aidan witsas, perimäinen pellon seiwäs.

Muut ne wellowat werassa, sametissa saatteleksen; minä en saa saraistakaan, tammaa en tappuraistakaan, pidä en piikkoista hametta.

Muut sanowat saamiansa, tuomiansa tunnustawat; minä sanon saamatuutta, tuomatuutta torkuttelen.

Mämmi saattapi mäelle, puuro puita nylkemähän, wellinki welalliseksi, kaali kartanolliseksi.

Nainen naista soimatkaan, nainen naista; toinen toista, elkähän tytär tytärtä, neiti neittä morsianta.

Naisesta naurawasta, orihista ontuwasta, miehestä makaawasta: warjele tuli punainen.

Nawetasta naisen löydät, riihestä riwahkan piian, joka on joutuisa jalalta, sormilta hywin soria, askareihin aina walmis.

Neuon neitoinen pitäpi, tuuman tyttö tietelepi: sukasta säkin tekepi, kakustansa kantoneuon.

Niin jauhan isän kiwiä, kun lehteä lennätellen; wäännän wierasta kiweä, kun on wuorta wieritellen.

Niin oli entinen eloni, kuin kesäinen päiwän nousu; niin on nyt minun eloni, kuin pimiä pilwen ranta.

Niin on hännätön hewoinen, kuin on pirtti porstuaton, tahi piika pintilätön, esiliinaton emäntä.

Niin on lykky lykyllisen, kuin kewäinen päiwän nousu; niin on lykky lykyttömän, kuin syksyinen yö pimiä.

Niin on mieli miekkosien, autuallisten ajatus, kuin kesäinen päiwän nousu, aamun armas aurinkoinen.

    Niin on mieli nuoren neiden,
    kuin wetoinen altahassa:
    käikkyä läpättelepi.

Niin on neiti taattolassa, kuin marja hywällä maalla; niin miniä miehelässä, kuin koira pahassa säässä.

Niin soudan isoni purtta, kun lehteä lennätellen; soudan wierasta wenettä, wedän kuin wesi hakoa.

Niiniwyö wyöntekiällä, 4150 warpasolki wasken walajalla, rajakengät suutarilla, lainawakka wakkurilla.

Niinkuin korwessa huuhutaan, niin korpi kaikaa; niinkuin tyhmälle puhutaan, niin tyhmä wastaa.

Nilkis, nalkis, naisen kirwes: muunna puuhun, muunna luuhun, muunna keskelle kiweä.

Noin soisi wihan suopa: soisi suolle portahaksi, kaartawaksi karjan tielle; mutta ei suonut suuri luoja, antan't autuas Jumala.

Noin tunsi tulen isäntä, wirkkoi walkian pitäjä: poies turwaton tuwasta, armoton katoksen alta.

Noissa suurissa sodissa moni mies ja waimon poika mätänepi männistössä, haawistossa happanepi.

Nuot on kolme kowille luotu: onet orja, koito koira ja heikko hewoisen warsa, tanterilla seisomahan, kiwillä makoamahan.

Nyt nämät nykyiset miehet maaten maitansa pitäwät, penkin päässä peltojansa.

Oisi onni ostannassa, lykky tieltä löydännässä: ostaisin paremman onnen, pahan onnen pois panisi.

Oisin mieki miehen werta, 4250 kun oisin pohatan poika: kun oisi pelto pienoinenki, keko kellon suuruinenki.

Ole orjana kokilla, käskyläisnä keittäjällä: wedä wettä, kanna puita, näe nälkää kaiken päiwän.

    Olin ennen ottomiessä, 4270
    käwin kappa kainalossa,
    wielä nytki wirka parka
    käypi pitkin naurismaata.

Olin mieki miesnä muinen mieslukuja laskettaissa, miehiä miteltäessä, arwaeltaissa uroja.

Olkohon osa kokolla kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemistä, warpuisen warustamista.

Oluella on onni kaunis: juodahan janoamatta; hywä lykky neitoisilla: naidahan käkeämättä.

Oluella on onni oiwa: janottaki juotanehe: ei ole piialla pahempi: kokemattai naitanehe.

Oluessa ollessani 4290 kyllä oli kalua paljon; olut päästä olkenee, kalu kauas kulkenee.

Oluesta on juoden kelpo, syöden herkkuruokaisista, unesta makoamalla, pahasta pakenemalla.

Olut ei tiedä juojaansa ammeessa,
eikä ihminen isäntää kotona kaswaessansa.

Omansa hyvä kenenki: omansa mökön munansa, kaakkolinnun poikaisensa, sammakonki lakkopäänsä.

On joukko Jorottaria, paljo Paawon tyttäriä: juowat joulutynnyrini, syöwät syöttilässikani.

On joukossa jotaki, karjassaki kirjawia, sukukunnassa susia, petoja perintehessä.

Osakkaan onni walwoi, lykyllisen lyyrätteli; minun malkion makasi, minun utran uinaeli kiwen alla kinnas kädessä, hawun alla hattu päässä.

Osallisten onni walwoi, 4440 lykyllisten lyyräeli; minun malkion makasi, minun wienon wieretteli osallisten orren päässä, lykyllisten lyyhtehillä.

Osani paloi palossa, turmeltui tulen sisässä, pahana palokesänä, tuliwuonna woimatonna.

Ota lintu lentämästä, karhu kankaan takaa, ilman nuolen nopsamatta, kowan onnen ottamatta.

Otawassa on orjan merkki; ei ole kuussa, ei kukossa, eikä päiwän koitannassa.

Ottaisin minäki orjan, pitäisin minäki piian, kun se syömättä eläisi, tarkeneisi waattehetta.

Paha mieli metsäisen: sanoi syönehen kotoisen; kotoinen kowin wihainen, tiesi paljo tehnehensä.

Paha on paljo tyttäriä, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakawat, niemekkeiksi isonsa niityn.

Pahaki hywennetään hywässä anoppelassa; hywäki pahennetaan pahassa anoppelassa.

Pahalla sialla on paljo wikoja: milloin on maa roudassa, milloin kärsä kipiä.

Pahoin on tehnyt linnan pappi, maan pappi sitäin pahemmin, kun wihki Wirottarihin, tunki Turmiottarihin, pani naisiin pahoin.

Pahoin on tehnyt paljo nainut, wiidesti wihillä käynyt: ei tunne anoppiansa, eikä appensa kotia.

    Paistapi Jumalan päiwä
    muuallenki maailmassa,
    ei isosen ikkunalle,
    ei weikon weräjän suulle.

    Pakkainen pahatapainen:
    alta jalkoja anopi,
    tieltä suusta kiusoapi.

Pakkainen Puhurin poika 4530 kesät hekkuu hettehellä, talwet taiwahan nawalla.

Paljo hywästä maksetaan, ei ole silläkään maksettu; wähä pahasta annetaan, ei ole senkään wäärti.

Paljo on mustia merellä, ei ole kaikki hylkehiä; paljo kantoja kaskella, ei ole kaikki karhunpäitä.

Pane kaksin kattiloita yhdelle tulisijalle, ele kaksin tyttölöitä yhden yljän wuotehelle.

Parempi kyntäjän kypärä, wakoajan warwasriepu, kun on tengat tienkäwiän, markat maiden mitteliän.

Parempi omalla maalla juoda wettä tuohisesta, kun on maalla wierahalla, juoda tuopista olutta.

Parempi omalla maalla juoda wettä wirsun alta, kun on maalla wierahalla kultakupista olutta.

    Parempi pajuilla maata,
    lehtowieressä lewätä,
    kun on huoran hurstin päällä,
    pahan waimon waipan alla.

Parempi pajuilla maata, lepän oksilla lewätä, kun on lesken wuotehella, ennen pidetyn pieluksilla.

Parempi pajuilla maata, 4660 lewätä lepän wesoilla, olla koiwun oksaisilla, kun on hurjan hurstiloilla, wiina-willin wuotehella.

    Parempi pajuinen saua,
    kun on miekka kultawästi:
    kuluu kulta miekan päästä,
    wäsyy wästistä hopia.

Parempi pajussa maata, leppiämpi lehtoisessa, kun on paimenen siwussa, orpolapsen kainalossa.

Parempi papin wihoissa, kun sepän wihoissa:
pakanatki tulee aikaan papitta, waan ei sepättä.

Pestaisin minäki piian, orjan ottaisin minäki, kun oisi rauniot rahana, kiwet pienet penninkinä.

Petäjäinen peiko leipä lapsen laihana pitäpi, kaitana miniän kaswon, pojan kaswon joukiana, wanhemman wähäwäkisnä.

    Pian on souttu soukka salmi,
    matala meri mitattu,
    lyhyt mieli liikutettu.

Pidä tallella talossa warawihko Walpurille: wielä Erkkiki inupi, Urpanuski uikuttapi.

Piha on askelta pitempi, kynnys hirttä korkiampi, kun on wieras weikon waimo emon entisen siassa.

Piika ei ole ihminen, wuohi ei ole eläin, tamma ei ole hewoinen, kiiski ei ole kala, rowet ei ole astia, pata ei ole kattila.

Piika ei tiedä wiejeänsä, 4780 neiti nuori saajoansa, jos on kanssa kaswakahan, yksissä ylentykähän.

Pikarista piiat juowat, wanhat ämmät ämpäristä, lapset lakkiwat kapasta, ukot uudesta pytystä.

Pimiä isoton pirtti, ehkä päiwä paistakaan; sokia emoton soppi, ehkä kuu kumottakaan.

    Pitäisi pojan poloisen
    pitää pitempi mieli,
    eikä eukolle torua,
    wanhemmalle wastaella.

    Pitäisin minäki piian,
    orjan ottaisin minäki,
    kun oisi tuohi waatteena,
    sawi ruokana parasna.

Pitäisipä piikaisien kahden puolensa katsella, ennen kihlan ottamista, kauppahan rupeamista.

Poies tieltä, ulos jaloista, tie auki: herraswäki tulee. Poies tunkiot tuwasta, poies tyttäret talosta.

Poika syntyi, polte syntyi, polte syntyi, kaski kaswoi; tytär syntyi, tyhjä syntyi, tyhjä syntyi, kaiho kaswoi.

Porotuuli pohjatuuli 4850 wäärin wääntäpi wenehen, sylen purtta syytelepi, sai araksi airollisen, perämiehen pelkuriksi.

    Potra on poikana elää,
    naasti olla naimatonna:
    akka ei arttia wetele,
    lapsi ei leipää anele.

Potra on poikana eleä, onni olla naimatonna: ei ole naista naukumassa, eikä lasta itkemässä.

Pu, pu, pu, pu, poikaiseni! ele mene wiisahan wipuhun, ele köyhän kynnökselle. Pu, pu, pu, pu, poikaiseni! ele mene köyhän halmeesen, siellä on wipu, kun wiitta.

    Puilla puut parannetahan,
    waimot waimon tyttärillä,
    waskella hewoisen warsat.

Purnollisen puoli suora, 4880 tilallisen tie siliä, warallisen waimo kaunis, woillisen kukot makiat.

Puuro ruoan puuttehessa, tanokenkä köyhetessä, werkawaatet wanhetessa, sametti saristuessa.

Puusniekka puoli miestä: 4900 korjaa wanhoja akkoja, polttaa pellon aitoja, syöpi talon lehmiä.

Pyhänä pahatki piiat palttinaisihin panewat, tinawöihin wyötteleiwät, kautokenkihin kaniwat.

Päin isännät, päin emännät, selin kissat, selin koirat, riehtilät remuamahan, kattilat kamuamahan.

Pääsen kolmesta pahasta: wenehestä wuotawasta, hewosta pakenewasta, akasta äkisewästä: wenehen tulella poltan, hewoisen hukille syötän, akan taudilla tapatan.

Rajakenkä suutarilla, lainawakka wakkurilla, puulukko sepän owella, warpasolki walajan wyöllä.

Reista'a rekiwetoa, koita kolmitalwiaista, jaksaako mäessä mennä, woiko wuorelle kohota.

    Riita waimojen waroista
    miehelähän mentyänsä.
214
    Riiteli kälystä kaksi
    kahden puolin kaalimaljan:
    satuin noita kuulemahan,
    lemmon kuultawat molemmat.

Ruumensäkki ruunan wyöllä, kakkara orihin wyöllä, rahatasku tamman wyöllä.

Saanut saappaat pitäpi, saamaton rajaiset kengät; köyhä käypi kengättäki, wirsussaki wiipottapi.

Saapi panna patoa monta yhdelle tulisialle, waan ei monta morsianta yhden yljän wuotehelle.

Saattapi hywä Jumala hywänki talon emännän säätä säkki kainalohon, kontti selkähän kohata.

    Saattapi hywä Jumala
    tehdä orjasta emännän,
    piiasta elon pitäjän.

    Saattapi hywä Jumala
    tehdä orjasta isännän
    kasakasta kaupan miehen.

Sampo wanhani sanoilla, lahoi Louhi luottehilla, wirsillä Wipuinen kuoli, leikin lyöden Lemminkäinen.

Sanoi wanha Wäinämöinen: ei sitä pitäisi syödä siian suolta, hauin wuolta, ahwenen alaista puolta, kuujaisen kutumätiä.

Sata luuta hauin päässä: ne kaikki nimellisiä; puoli porsaan kyljessä: ei ole niillään nimeä.

Sawolainen pulloposki syöpi puuron leiwän kanssa, meriläinen mekkotakki syöpi liemen leiwättäki.

Se hywä talon emäntä, ilo kaikelle kylälle, osa'a oluen panna, wirutella wiinakullan.

Se lintu, joka kowin warain aamulla visertää, 5170
on usein ennen ehtoota hukassa.

Se tarkka talon emäntä 5190 itse rihmat kehrääpi, itse kankahat kutopi; kysy ei kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, pirran piitä naapurista.

Se tarkka talon emäntä wie ei willoja kylään, kuljettele kuontaloita, tappuroita tarjottele.

Sen hepo kotihin tuopi, taluttapi tamma parka, mi rekehen reuotahan, korjahan kohotetahan.

Sen härkä kewäisellä päiwällä niitystä syöpi, minkä heinäajalla wetäisi.

Sen orit kotihin tuopi, liinaharja liuwuttapi, mi on pannahan pajuille, liitetähän liistehille.

Sentähden sepon wenoinen rinta rautahan rakettu: juosta halki hietaharjut, somerikot soitatella.

Sentähden sepottaretki kituroiwat kihlomatta: syli on syttä hartioilla, waaksi warrella nokea.

Sen tähden sepät tekepi rautoja rakoperiä, kiskotulta kirwehiä: palkan uuden saadaksensa.

Sian tiedän, kussa synnyin, 5240 kanssa kaiken, kussa kaswoin, en tiedä sitä sioa, kussa kuolema tulepi, tuonen hetki heiahtapi.

Sian tiedät, kussa synnyit, paikan tiedät, kussa paisuit, se on paikka tietämätön, kussa kuoli kohtaapi, hengen loppu loukahtapi.

Siinä leipä syödään, jossa leikki lyödään, jossa olutta juodaan, toista aina tuodaan.

Sika neuoo poikoansa 5290 aidan wiertä astuessa: ele mene poikaiseni köyhän miehen kynnökselle, ele waiwaisen waolle.

Silloin itkin ilman syyttä, ilman waiwatta walitin, kun itkin isän sylissä, paruin äitin paarmohilla.

Silloin laulan, konsa joudan, konsa joudan ja kykenen; kun en konsa jouda'kaan, niin en silloin laula'kaan.

Silloin miestä merkitään, pukarista punnitaan, kun on tarwes tappeluhun, eli mieli miekkaisille.

Silloin on mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä, wäki wäljässä tilassa, kun on toisen hartioissa.

Silloin on nälkä nähtäwässä, kun on muona muulla maalla, taikina rajan takana.

Sillä ei paksua paria, 5340 kellä ei paksut aitan parwet, sillä ei laajoa lajia, kellä ei laajat pöytälaudat.

    Simo siltoja tekepi, 5350
    Martti maata wahwistapi,
    Antti aisoja panepi,
    Nikolaus niwopi kiinni.

Sini saari suojoapi, kuni siintäwän näkypi, sini äiti armastapi, kuni kuulupi eläwän.

Sini syön kaloja kalki, sini koito kuorehia, kuni notkun nuottapuussa, keikun keskellä wenettä.

Sinne on welka wiimeisenki, osa pojan ainoanki: maan alle mätänemähän, kalmahan katoamahan.

Sinnes laajat lattiani, kunnes laajat lammin rannat, sinnes oikiat oweni, kunnes oikiat otawat

Sisarekset me kälykset, meidän miehet weljeksiä; ken meillä torat torupi, kuka riidat riitelepi?

Sitä soutelee wenettä, jonka juoksewan näkepi: sitä neittä naurattapi, jonka naurawan näkepi.

Sitä wirttä laulaminen, mikä mielehen tulepi, sitä wettä soutaminen, jolla juoksepi wenoinen.

Siwu tuulet tuulekohon, siwu saakohot satehet, kohda päiwä paistakohon, susi matkan surmatkohon, karhu kuorman kantakohon.

Soisi eukko tyttärensä paremmaksi itseänsä, soisi tuomansa hywäksi, kantamansa kaunihiksi.

    Soisi orja yön tulewan,
    wanki päiwän walkeawan,
    kyytimies kylän näkywän,
    matkamies kotinsa saawan.

Soisi soutaja wenehen soutamatta'i juoksewaksi, soisi kyntäjä orihin ajamatta'i astuwaksi.

    Soisin Suomeni hywäksi,
    kaupunkini kaunihiksi,
    maani marjan kaswawaksi,
    itseni imanteheksi.

    Soisin Suomessa omassa,
    soisin Suomenki takana,
    hywin aina elettäwäksi,
    kunnialla kuoltawaksi.

Soisit mun wiholliseni, 5440 soisit suohon sortuwani; nämät Herra eksyttäpi, minun päästäpi pahasta.

Sopii kaksiki patoa yynnä yksille tulille, mutta ei sowi neittä kahta yhden yljän wuotehelle.

Soria sotahan kuolla, hemme miekan helskeesen: äkin poika pois tulepi, potematta pois menepi, laihtumatta lankeapi.

    Sowitettu on, synnytetty,
    pakatsin rekipajuksi,
    tuomi tuopin wanteheksi,
    kannun laudaksi kataja.

Sowitettu on, synnytetty, pieni suuren wastimeksi, lyhyt pitkän puolisoksi, musta walkian waraksi.

Suo Herra, lepy Jumala, päästä päiwistä pahoista, poikoa isän perille, lasta wanhemman ladulle.

Suo siellä, wetelä täällä, mätäs märkä kaikin paikoin, ei kuiwaa kussaan.

Suojat on sorsalla siansa, allilla asunnot tyynet; minun on tuulessa tupani, asuntoni alla tuulen.

Suokohon sula Jumala, antakohon armo luojan aina sontaista pihoa, kakaraista kaiwotietä.

Suokohon sula Jumala, antakohon armo luojan oluessa tuopit olla, maljat maidossa märätä.

Susi syöpi köyhän lapsen, 5520 koira kulkewan purepi, ulos tultuaan tuwasta, owesta osattuansa.

    Suuni itki, sydämeni nauroi,
    koska kuoli kumpalini,
    waipui waippani alainen.

Suuni itki, sydämeni nauroi, kun tuo kuoli kuppelohäntä, kaatui wanha kampelmanni.

Suuri wihko suwipäänä, warawihko Walpurina, wielä Erkkiki anopi, Urpanuski uupottapi.

Suwen tullen suot sulapi, suot sulapi, maat walupi; ei sula sydän suruinen, ei walu wajainen rinta.

Syrjin syntyi Lappalainen, poikkipuolin Pohjalainen, witahan Wiron eläjä, suorin uros Suomalainen.

Syö hywästi, juo hywästi: kyllä tonttu toista tuopi, yksisilmä yypöttäpi.

Syö susi hewoisen warsa, ku ei kanna kahta miestä, miestä kolmea kohota, wiittä, kuutta wiilettele.

    Syöpi hauki sammakonki, 5650
    seljän suuren uituansa,
    appapi repo rawatki,
    salon suuren juostuansa.

Syöpi hauki sammakonki, seljän suuren uituansa; naipi mies pahanki naisen, wiikon ilman oltuansa.

    Syöpi leiwän surwoisenki,
    kun on miestä mielen määrin,
    omin ottamin urosta.

Syöpi leiwän surwoisenki, 5660 leikka'a lemettisenki, saati saikan wehnäisen.

Syöpi toukat senki kielen, joka ei puhu polwenaan, selwitä sinä ikänä, kuulu kullan walkiana.

Tarwes on talossa waimo, waikka wettä keittäkähän, koukkua kopistelkahan, kekälettä käännelkähän.

Tee työtä sata ajastaikaa elääksesi, 5800
rukoile Jumalaa huomenna kuollaksesi.

Tekiä toruwa akka, 5820 waimo riski riiteliä: torissahan työt tekepi, riidoissahan riihet puipi.

Telkkä poikia tekepi, tawi luopi lapsiansa: ne hauki hajottelepi, weden koira wiettelepi.

Terwas tuohelle torupi: sinä konna käpristelet, minä miehen lämmittelen — yren tulta tuohessaki, tekoajan terwaksessa.

Terwe löyly, terwe lämmin, terwe kanssa löylyn lyöjä, lämpimän lähetteliä, terwe terweytteliä!

Tiedä ei tie käwiätänsä, 5840 hewoinen ajajatansa, eikä siika syöjeänsä, neiti nuori saajoansa.

Tikka paljo puita puipi, ei tee pitkiä pinoja; sika paljo maita tonkii, ei juo jouluna olutta.

Toisin ennen toimi käski, toisin ennen työ opetti: toimi käski tonkimaan, maa wäkewä wääntämään.

Toisin ennen touko kaswoi, toisin maa orahan otti, toisin paisto päiwä kulta, toisin kuutamet kumotti.

Toisin mie palo pakisin, toisinpa käkesin kälkö, toisin on kätehen käynyt, toisin toiwoni osannut.

    Toisin tiesin, toisin luulin,
    toisin toiwotin ikäni;
    toisin tiesi suuri luoja,
    toiwotti jalo Jumala.

Toisin toisessa talossa, toisin ukset ulwaisewat, toisin wierewät weräjät, sanowat saranaraudat.

Toiwoin miestä miekollista, 5900 miekollista, markollista; tuli kohden korsukenkä, raparossu rossutteli.

Tuhma lauluhun latopi, wierittäpi wirtehensä mitä sylki suuhun tuopi, wesi kielelle wetäpi.

Tuikkaen tuli palapi, wilkutellen walkiainen, edessä lapsen armottoman, kohdalla kowaosainen.

    Tule joulu, koskas joudut,
    kyllä on kystä aitassani:
    sirkan reisi, paarman jalka,
    peipoisen peräpakara.

Tule kekri, joudu joulu, kyllä on kystä aitassani: sisiliskon silmäpuoli, sammakon sakariwarwas.

Tulee silloin nauriita, kun juopunutki Jaakon päiwänä hewoisen seljästä taimen näkee.

Tulin narri naineheksi, en tullut eläneheksi: nurin katsoi nurkkamuorit, wäärin wäärti morsiamet, oikein ei oma emäntä.

Tuloinenki tuikahtaa yön pitkän palettuansa, wetoinenki wierähtää joen polwen juostuansa.

    Tuntepi hywän tulosta,
    astunnasta arwoapi:
    tukka on tyyni tuulessaki,
    hiwus ei wisko wiimassaki.

    Tuntepi pahan tulosta,
    astunnasta arpoapi:
    ikenet on irwellähän,
    silmät kiljan kaljallahan.

Tuntepi pahan tulosta, 5970 astunnasta arwoapi: tukka tuiskii tuulettaki, hiwus wiskoo wiimattaki.

Tuohon istuu, tuossa on lämmin, tuohon muori muonan tuopi, waari waattehen wetäpi.

Tuomi wahwa wanteheksi, waahder warsan wempeleeksi, pihlaja rekipajuksi, kannun laudaksi kataja.

Tuosta tunnen huolellisen, arwa'an alaisen mielen: alahana wyön pitäpi, alempata huokoapi.

Tuosta tunnen laiskan miehen: wiikon istu wirsut kädessä, kauan housut kainalossa, milloin rätti räpsähtää, kiillon paula pauskahtaa.

Tuosta tunnen laiskan waimon: kantoi willansa kylähän, kuljetteli kuontalonsa, tappuransa tarjoeli.

Tuosta tunnen laiskan waimon: wiikon istui wyö sylissä, kauan kalsut kainalossa.

Tuosta tunnen tuhman miehen: nykä puukko, nyrhi kirwes, tuohi tuppi wyötehellä.

Tuosta tunnen tuhman miehen: 5990 syltä pitkä piipun warsi, koppa kouran täytehinen, kolme rouhetta rotissa.

    Tuosta tunnen tuhman miehen:
    wiikon wirsua tekepi,
    kauan tuohta katselepi.

    Tuosta tunnen tuhman miehen:
    wuoli kieron kirweswarren,
    wäärän wärttinän wanusi.

    Tuosta tunnen tuhman miehen:
    wuoron wuoli, wuoron weisti,
    wuoron kirwestä kirosi.

Tuosta tunnen tuhman waimon: kun on nurin nuttu päällä, syltyssä sukat jalassa, lakki päässä kallellahan.

Tuosta tunnen tuhman waimon: kysyi kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, pirran piitä naapurista.

Tuosta tunnen tuhman waimon: lämmitti sawuisen saunan, ahtoi riihen rippupäihin.

    Tuosta tunnen tuhman waimon:
    pahasti pani oluet,
    keitti ruoat kehnonlaiset.

    Tuosta tunnen tuhman waimon: 6000
    pahoin paidat ompelepi,
    päälle päärmehet tekepi.

Tuosta tunnen tuhman waimon: tulen tuhkahan puhupi, litehen lehettelepi — nousepi tuwalle tupsu, paha katsku kartanolle.

Tuosta tunnen wirkun miehen: pian söi, wälehen kenki, pian pistihen pihalle, teräwähän töille lähti.

    Tuosta tunnen wirkun waimon:
    keitti ruoan herkiästi,
    syötti wierahan wälehen,
    nosti leiwät leppiästi.

    Tuosta tunnen wirkun waimon:
    sen on huntu huutehessa,
    warsi jauhon walkiassa,
    perä petkelen tomussa.

    Tuosta tunnen wirkun waimon:
    takki on walmis tahtomatta,
    esiliinat etsimättä,
    kintahat kyselemättä.

Tuostapa emo torupi, kantajani kalkuttapi: toin tuhman tulen puhujan, pahan paidan ompelian.

Tupa on suuri tuonelassa, 6010 manalla maja awara: äiän mennyttä wetäpi, langennutta lappa'api.

Turkki on tuulella parempi, nahkawaatet wastaisella, paita päiwän paistehella.

    Tuttu on tuomi muista puista,
    appi muista ukkoloista,
    anoppi kylän akoista.

Tuuli heitti tuulemasta, kun sai pilwistä satehen; paha akka torumasta, kun sai weden silmistänsä.

Tuuwitti emo minua, waapotelli wanhempani, orrella osattomalla, kätkyessä waiwaisessa.

Tyhmä uros, tylsä kirwes: 6060 kowin koski koiwun kuori, pahoin potkaisi petäjä.

Tyttöä ei pidä tawata kiwiseltä kirkkotieltä: siellä weltotki werassa, laiskat lainawaattehissa.

Tytöt on tyttöinä soriat, neitoina ylen koriat, äsken akkana äkäiset, wihaiset wihittyänsä.

Työtä kankahan alussa, 6110 työtä kankahan lopussa; kaikki keskeä kutopi, tuhmaki tuputtelepi.

Täysi, täysi, kyllä, kyllä, tämän iltaista iloa, päiwän laskun lauluntoa.

Uni ei tule usein huolellisen huonehesen, kaihollisen kartanohon, murehellisen majahan.

    Uni päätä torkuttapi,
    martaus makauttapi,
    nälkä näppipi sydäntä.

Usein humalahurjan oksennus olille jääpi, waahti waipalle walupi, korjata wihaisen waimon, sekä tyynen työnnytellä.

Usein hywä emäntä saapi saunassa asua, maltahia kääntämässä, ituja imeltämässä.

Usein utuinen äiti riensi rinnan lapsellensa, nännin suuhun surwoeli, ei tainnut tajua panna, eikä miehuutta lisätä.

Usein utuisen lesken keskiöisissä unissa koura tyhjää kokoopi, käsi waalipi waletta kupehelta kummaltaki.

Usein utuisen lesken puolet pään alaisiansa, toinen puoli wuodettansa, kirppujen kisattawana, lutikkojen maattawana.

Usein utuisen waimon maassa mielensä matapi, maassa mustina matoina, kirjawina käärmehinä.

Waipuwatpa waltamiehet, 6200 kuolewat kuninkahatki, waipui poika kaikkiwallan, kuoli Herra Kiesus Ristus; niin miks' en minä poloinen.

Waiwainen joutuu pahan pakarin tupaan:
ei pääse ulos, eikä saa lämpiäisiä.

Waiwainen waiwaisen naipi: siitä waiwaiset sikiiwät, konttiseljät kollahtawat.

Waiwainen waiwaista koski waiwaisella mättähällä; siitä waiwaiset sikisi, tuli turkin ompeliat.

Waiwainen waiwaista koski waiwaisella mättähällä: siitä waiwaiset wenähti, wäskyseljät wällähytti.

Waiwainen walittuhunsa, kauan katsahdeltuhunsa; lykyllinen luotuhunsa, luotuhunsa, suotuhunsa.

Waiwaisella waimo kaunis: sitä kaikki katselepi; köyhällä hywä hewoinen: sitä kaikki tahtelepi.

Waiwaisen hewoisen warsa kaikkien ajettawana; onnettoman eukon lapsi kaikkien saneltawana.

Walkia kesäinen päiwä, neitiwalta walkiampi; sykysyinen yö pimiä, pimiämpi miniäwalta.

Walkia kesäinen päiwä, oma walta walkiampi; wilu rauta pakkaisessa, walta wierahan wilumpi.

Wanha mies wariksen ampui, tiesi teiren saanehensa, koppelon kopannehensa, wesilinnun wienehensä.

Warahin waris jalalla, musta lintu liikkehellä, ettei kotka kaikki söisi, iso lintu ennättäisi.

Waris aamulla warahin raakuttaa suloisella äänellänsä; piian konttimies koko päiwän.

Waris huutaa iltaisella huomeneksi hywää säätä: waris raakkuu aamuisella päiwäksi pahaa säätä.

    Waris lenti waahtokuulla,
    kewätkuulla keikutteli
    waimon rontin roiwahille,
    kunnottoman kuontaloille.

Waris lenti waahtokuulla, kewätkuulla keikutteli wyyhdille wiriän waimon, pankoille ani parahan.

Warjele wakainen luoja akasta äkisewästä: en taida tulehen luoda, enkä syöttää susille.

Wastako ne waimona waseti pahat tawat tarttunewat: jo oli sappi saataissa, sinappi otettaissa.

Wellinki weron wetäpi, kaali kartanon pitäpi, mämmi saattapi mäelle, puuro puuta wuolemahan.

Wesi on pitkä piimän jatko, akan itku leiwän jatko, yö lyhyen päiwän jatko, kengän kapla piian jatko.

Wesille wenehen mieli terwatuiltaki teloilta; neiden mieli miehelähän korkiastaki kodista.

Wetelät on weljen armot, sittaiset sisaren armot, emon armot armaiset; ne on armot kun Jumalan.

Wielä tiedän tilkun maata syömätöntä, lyömätöntä, miekan miehen käymätöntä, tapparan takomatonta.

Wiittä on waiwainen wajalla, 6450 ei yhtä sianlihaa, eikä kahta kaalinpäätä.

Willainen emoisen witsa, jos rupeeman ruoskikahan; witsa wierahan werinen, jos on kerran koskekahan.

Wilu on wiitta köyhän miehen, kaita kauhtana kasakan perehelle peitteheksi, kahden hengen katteheksi.

    Woi on Ruotsin ruoan alku,
    kala suola Suomalaisen,
    Hämäläisen hautanauris.

Woi tuota woitonta kylää, kalatonta kartanoa; kuinka woiwat woitta olla, miten piimättä pysyä.

    Woilla Ruotsi ruoan alkoi,
    Suomi silahka-kalalla,
    Hämet hautanaurihilla.

Woilla woidan woudin rinnan, tuomarin sianlihalla, jottei tuomari toruisi, eikä wouti wormahtaisi.

Wuodelta hewoista kiitä, toissa wuonna morsianta, kolmanna kotiwäwyä, partasuuna poikaasi.

Wähä miehen mustuudesta, urohon mataluudesta, kun hän miehestä menepi, urohosta alkenepi.

    Wästäräkki, wähä lintu,
    kulki kurjen siiwen alla:
    tuokin taittoi, alenti aisan.

Wäwystä wähän waraa, tyhjä turwa tyttärestä, miniästä mieli karwas, pojasta iäinen itku.

Yksi oli lehmä maammollani: sen häjy härjäks muutti, piru pitkäpiimäiseksi.

Äiti heitti, isä heitti, heitti myöski heimolainen, waan ei heitä Herra Kiesus, hylkää hywä Jumala.

Äiä on huolta rikkahalla wartensa warustamasta, muretta makoamasta, työtä ilman istunnasta.

Äiä äyriä pitäpi, paljo pieniä rahoja, naida naista neitosesta, ostoa orithewoista.

Äiän tässä on ämmä maanut, piika pitkään lewännyt, kun ei ole tehnyt telttuisia, napeloinut nauhan päitä.

Äriä ämmä leipoessa, kiukkuinen kirnutessa, willi wiinan keitännässä, makkaroidessa makia.

Äsken huolta hoiwatahan, pannahan pahaa mieltä, kun on liina liitetähän, lakki päähän laitetahan.

    Äsken miestä merkitähän,
    puntarilla punnitahan,
    kun on tarwes tappelohon,
    mieli miekoille tekepi.

    Äsken poika poika ompi,
    kun leiwän lehdosta tuopi,
    kannikan katajikolta,
    punakuoren kuusikolta.

Äsken poika poika ompi, kun uuden tuwan tekepi, kynnyksen tuwan etehen. uuden uksen kynnykselle.

Äsken ämmä äiän tiedät, kun sä kannat kaksoisia, koet kolmia kotia, hattupäitä hautaelet.

Kirjain kautta tyhmä mieski wilpelepi wiisautta, niinkuin kunki kirkkaudensa saapi auringon säteistä.

Walistus on sielun silmä, 7060 raamattu sokean saua, tunnon teillä kuljettaissa.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN SANALASKUJA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Suomen Kansan Sanalaskuja

SUOMEN KANSAN SANALASKUJA

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE