The Project Gutenberg eBook of Telefoonissa: Yksinäytöksinen kuvaus, by Victoria Benedictsson

Kihlakunnan tuomari Eskilson. Maaseututuomari.
Siiri, hänen veljensä tytär.
Ida, hänen sisarensa tytär.
Birger, Idan sulhanen.
Nilla, vanha talouden hoitaja.
Notario.
Tytöt.

Iso huone, vanhanaikuiset huonekalut. Vasemmalla iso kirjoituspöytä, ihan sen vieressä telefoonikone. Isot akkunat, pienillä ruuduilla, verhottu paksuilla tummilla villauutimilla. Oikealla iso vanhanaikainen uuni, jonka ala-osasto muodostaa penkereen, jolle on asetettu kaksi suurta kukkavaasia, ilman kukkia. Uunin lähellä pienempi pöytä. Ovia perällä. Oikealla pienempi pöytä, vievä käytävään; ylhäällä oven päällä ympyriäinen lasi-ikkuna, ulkoa verhottu uutimella; ovi avautuu sisään päin. Kirjahyllyjä, täynnä paksuja kirjoja, asiakirjoja y.m. papereja. Pari suurta mukavaa nojatuolia. Vasemmalla seinällä vanha kaappi. Lamppu kirjoituspöydällä on sytytetty. Pienemmällä pöydällä on ompelurasia.

SIIRI (istuu ja kirjoittaa. Telefoonikello helisee. Hyökkää ylös ja puhuu telefooniin.) Sinäkö se olet Kalle? (Äänettömyyttä. Hän kuuntelee.) Miksi et ole soittanut kertaakaan näinä kahtena päivänä.

Sitä minä juuri epäilinkin. Sinun äänesi kaikuu niin vieraalta. Voitele talilla jalkapohjasi ja kääri villasukka kaulaasi illalla, kun rupeat levolle; mutta käännä sukka nurin, muuten siitä ei ole apua. Niin minä aina teen, kun olen vilustunut.

Vai niin! — Tiedätkös, minä jään aivan yksin kotia koko illaksi.
Toiset kaikki menevät tanssiaisiin.

Hyvä Jumala, — pitäisihän sinun tietää, ettei minulla ole pukua, millä tanssiaisiin menisin.

Ida on kovasti ihastunut häneen, olen siitä ihan varma. Ja setä on aikalailla torunut häntä siitä. Minä kuulin itse, ovi oli vähän raollaan. Hän sanoi Idalle, että hänen sulhasensa on parain ihminen maan päällä ja että on synti ja häpeä, että Ida käyttäikse sillä tavoin häntä kohtaan.

Sitä en tiedä, mutta minä olen kuullut tyttöjen puhuvan hänestä. Seuroissa kuuluu hän olevan oikea jörö, tulee aina sisään huoneisiin isot ratsassaappaat jaloissa. Hän ei ole ensinkään "chic", niinkuin sanotaan. — Tiedätkö mitä "chic" merkitsee.

Olla oikein stiili eli moderni, — niinkuin notario. Ida sanoo aina hänen olevan chic.

Nyt sinä saisit hävetä. Milloin minä olen sitä sanonut? Sinä olet pitkä roikale, sinulla on suuret korvat ja hoikat sääret, mutta kyllä minä pidän sinusta kumminkin kaikissa tapauksissa.

Ole huoleti! Se ei voisi minulle milloinkaan johtua mieleen. Minä tiedän ihan tarkoilleen, minkä näköisen minä haluaisin sulhaseni olevan. Ei vähääkään sinun näköisesi ja sitten tulee hänen olla hyvän ja ymmärtäväisen ja —

Hei, kuinka sinä olet utelias notarion suhteen. Niin, setä sanoo, että hän voi päästä varatuomariksi jo ensi käräjien jälkeen. Hän tulee lopettamaan vähintäin valtioneuvoksena, sanoi setä ja — — (keskeyttää äkisti, istuu pulpetin ääreen kirjoittamaan.)

TUOMARI. No, se on oikein, että teet työtä tipaseni. (Telefooni kello soi.) Kuka nyt vielä telefoonia helistää, tähän aikaan?

SIIRI. Minä otan selvän. (Menee telefoonille.) Kuka siellä? (Tuikeasti telefooniin.) Anna olla soittamatta; minulla ei ole aikaa. (Menee paikalleen.)

TUOMARI. Vai niin, nimismiehen poika! Minä en ymmärrä, mitä tapaa sekin on, että annetaan pojan mellastaa telefoonilla, minä tahdon — —

TUOMARI. Tee se. No, hyvästi tipaseni. Älä nyt ole pahoillasi, vaikka pitää jäädä yksin kotia. Sinä olet vielä nuori ja se on vaan turhuutta kaikki tyyni. Teet paljon viisaammin, kun istut täällä ja teet työtä! — ja vielä se sinunkin aikasi tulee. Hyvästi nyt vaan. Älä nyt ole pahoilla mielin. (Menee.)

SIIRI (soittaa äkäisesti telefoonia; tulee kärsimättömäksi, soittaa uuden kerran). Oletko siellä, Kaarlo? (Kuuntelee.) Enkö minä ole sanonut sinulle satoja kertoja, että kun et saa vastausta minulta, odota kauniisti ja ole ääneti, mutta älä mene telefoonin luota, ennenkuin minä soitan täältä. Nyt sinä taas helisytit sitä sillä aikaa, kuin setä oli täällä. Semmoista ei saa enää milloinkaan tapahtua, muista se — — Mitä sinä tahdoit sanoa?

Jos hän ratsastaa oikotietä, ei mene puolta tuntiakaan, kun hän on täällä. Mutta sano hänelle, että Ida tulee vasta myöhällä kotia.

Minä. — Hm, minä istun täällä huoneessa koko illan ja kirjoitan. Hyvästi, hyvästi! (Nyökkää telefoonille. Istuu kirjoituspöydän ääreen ja selailee papereja.)

IDA. Rakas Siiri, tahdotko ottaa neulan ja lankaa ja ommella tuon napin tuohon hansikkaaseni. Ei kellään toisella ole aikaa — — — Huh, hirmuista kuinka kuuma minulla on!

IDA (huutaa ulos perälle). Hyvä notario, minä unohdin viuhkani sinne ylös pöydälleni.

NOTARIO (tuoden viuhkaa). Valtikka hältä vaan puuttui, — minulla on kunnia —

IDA. Välttäkää epäsuosiotani! Kas niin! Hyvästi, pikku Siiri; kiitos avustasi! (Ida ja notario menevät.)

NUOREMPI. Voit uskoa että oppilasten kukkaistanssi, se on jotain. Me kaksi tanssimme pas de deux. Katso näin! (Tanssivat.)

NUOREMPI. Mutta vaikeata, saat uskoa. Täytyy olla niin notkea ja kepeä.
Katso näin! (Ottaa muutamia tanssiasemia.)

SIIRI (heittäytyy tuolille kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kasvonsa käsiinsä. Poistuvan vaunun kolinata kuuluu ulkoa.)

NILLA (sivuovesta). Rakas pikku Siirini! Täytyykö hänen istua yksin täällä ja ikävöidä?

SIIRI (pyyhkii silmänsä). En minä ole ollenkaan ikävissäni. (Rupeaa kirjoittamaan.)

NILLA. Olisiko se sitte ihmeellistä — se! Kun on nuori ja jalat vavahtelee, kun vaan ajatteleekin tanssia, — — ja sitten saapi istua yksin täällä! Mutta minulla on jotain pikku tytölleni.

NILLA. Onpa niinkin. Enkö minä saa koota vähän jotain hänelle, jonka täytyy kotia jäädä ikävään, kysyn minä. — "Mitä enemmän, sitä parempi" — sanoi tuomari. Ja nytpä hän saakin nähdä.

NILLA. No, enkö olisi sitte! — minun ainoalle pikku ystävälleni. (Menee ulos ja tulee kohta takaisin makeisten kanssa.) Kas näin; nyt saa Siiri herkutella miten vaan tahtoo. Ja hyvästi nyt, pikku tyysäni, hyvästi! (Menee.)

SIIRI (istuu ja miettii). Kalle parka! Jos minä kumminkin telefoneeraisin hänelle tästä kaikesta. (Järjestää virvokkeita. Pudistaa alakuloisesti päätään, mutta ilostuu kohta jälleen. Panee rivakasti tuolin pöydän ääreen ja näyttää niinkuin puhuisi jollekin. Tarjoaa vadeista, ottaa viinipullon ja panee korkkivääntiön siihen.)

NILLA. No, voitteko nyt ajatella kummempaa! Ida neiden sulhanen on tullut, — hevosella ratsastanut niinkuin paha olisi kintereillä.

NILLA. Hän tahtoi hämmästyttää Ida neitiä, sanoi hän ja jääpi tänne yöksi.

NILLA. Minä kehoitin häntä menemään saliin, mutta hän sanoi tulevansa mieluummin tänne, niin olisi joku, jonka kanssa saisi puhella. (On puhuessaan korjannut virvokkeet.) Kas tuossa! Kun minä vaan pääsisin pois! (Menee sivuovesta.)

BIRGER (ratsastuspuvussa). Antakaa anteeksi, että näin tunkeudun tänne häiritsemään. — Minä olen kai tavallaan esitetty teille? — eli oikeammin sanoen ilmoitettu.

BIRGER. Minä pyydän, että kohtelette minua kuin vanhaa tuttavata ainakin. Minä en voi tässä puvussa mennä morsiantani tapaamaan, vaan olen pakoitettu odottamaan siksi, kunnes hän tulee kotia.

BIRGER. Kiitän; pysyn mieluummin täällä. (Katsoo ympärilleen.) Vai niin, täällä on telefooni? Minne se mahtaa johtua?

BIRGER. Jos te vaan ette istuisi siellä ja nypisteleisi huulianne, ettekä näyttäisi niin kovin juhlalliselta, niin uskon että meistä voisi tulla hyvin hyvät ystävät.

Jos minä nyt en olisi tullut teitä häiritsemään, niin miten olisitte saanut iltanne kulumaan?

BIRGER. Sepä on kaunista — melkein kuin miehen käsiala. — No mutta ette suinkaan olisi koko iltaa sitä tehnyt? (Katsovat toisiinsa, ovat purskahtamaisillaan nauruun.)

BIRGER. Ei, ei ollut. — — Minun oli määrä tuoda teille terveisiä
Kallelta.

BIRGER. Herra nähköön, ei hän ole sanonut muuta, kuin että hän on puhutellut teitä.

SIIRI. Hän on kauhean lapsellinen ollakseen kahdeksantoistavuotinen, — melkein hullumpi kuin minä itse.

SIIRI. Ja sitten, kun toiset tulevat, te nauratte ja — —. Ette suinkaan te tahdo istua kanssani ja leikitellä kestiä — niinkuin lapset!

BIRGER. Ei, sitä se ei ole. Ajatelkaahan nyt: valkea tuonne uuniin, pieni pöytä tähän, me pöydän kahden puolen oikein kodikkaasti istumassa, niinkuin olisimme vanhoja tuttavia ja — ajatelkaamme että meidät on jätetty kahden ja muut kaikki ovat matkustaneet pois. — Sanokaapa, olisiko se niinkään narrimaista?

SIIRI. No sitten! (Hyppää ylös ja rupeaa asettelemaan järjestykseen.
Arvellen.) Mutta emmekö menisi saliin?

SIIRI (yhä puuhaillen, panee puita uuniin). Katsokaas nyt, eikö meillä ole hauskaa?

BIRGER. Erinomaisen! — Mutta te olette varmaan suruissanne, ettei
Kalle ole täällä.

BIRGER. Maljanne! — Mutta kyllä te osaatte elää! (Kilistävät.) Vaan nyt kun istumme näin hauskasti, niin kertokaapa nyt jotain omasta elämästänne. Kuinka kauan olette ollut täällä? Jaa — — — Niin, enhän minä tiedä mitään. Tuskin tiedän, mikä teidän nimenne. Se on totta — "Siiri" — sanoi Kalle.

SIIRI. Mutta se ei ole ollenkaan hauskaa puhua minusta. Puhelkaamme ennemmin jostain muusta.

BIRGER. En suinkaan. Minulle johtui vaan jotakin mieleen. No, ovatko ne ystävällisiä teitä kohtaan täällä?

SIIRI. Eipä siitä ole paljoa kerrottavaa. Äitini oli ollut vaan palvelustyttö ja isäni sukulaiset olivat kovasti vihoissaan siitä, että isäni meni hänen kanssaan naimisiin. Eivätkä koskaan häntä vähääkään auttaneet. Äiti tuli sairaaksi ja silloin oli isällä kovat ajat; hän ei mitenkään tahtonut päästä eteenpäin. Hän oli vuokrannut nimismiehen kartanon ja me asuimme pienessä sivurakennuksessa. Kalle ja minä leikittelimme aina yhdessä. — — — Minä olin neljätoistavuotias kun äiti kuoli ja isä kuoli vuosi sitten. Silloin olin minä yksin ja setä otti minut luokseen, kun ei minulla ollut muutakaan turvaa.

SIIRI. Ensin opettelen kaiken, mitä täällä konttoorissa on opittavaa ja jos setä huomaa minusta jotakin tulevan, antaa hän minun vielä oppia kirjanpitoa. Silloin minä kyllä tulen toimeen.

SIIRI. Niin. — Istua konttoriin suljettuna, se ei kuitenkaan ole elämätä. — Mutta — siitä minä en tavallisesti puhu kenellekään.

BIRGER. Vai niin, te haluatte ulos maailmaan? Käydä kauniissa vaatteissa ja kulkea kemuissa, tulla kihlatuksi ja saada lahjoja, olla yhden morsian, mutta monen lempimä — — — Vai niin, tekin jo tiedätte semmoisen olevan tapana ja että se on hauskempaa kuin istua konttoorissa! — — Tosiaan, onhan se ymmärrettävää! Ja sitten päästä rouvaksi ja saada elatusrahoja. "Eivät he kehrää, eivätkä kokoo riiheen" — rouvat eivät koskaan sitä tee — "mutta ei Salomo kaikessa loistossaan ollut komeammin puettu kuin yksi heistä." — Se on se, mille naiset antavat nimen: päästä ulos maailmaan. Ja sitäkö tekin haluatte?

SIIRI. Ei, mutta minua tuntui peloittavan. Se oli jotain hyvin pahaa, jota lausuitte.

SIIRI. Kun te siitä puhuitte, tuntui minusta, niinkuin minä sitä todellakin olisin tarkoittanut. Mutta sitä minä en tehnyt. Ja kumminkin se tuntui niin omituiselta, — ihan samalta, kun äiti ennen huomautti minulle, että olin tehnyt jotakin pahaa. Tänne se koski kipeästi. Mutta en minä ajatellut, niinkuin te luulette. Minä en tahdo tulla turhamaiseksi, vaan hyvä ja rehellinen ihminen on minusta tuleva — — — Se on varmaan tuhmaa puhua siitä: semmoisesta ei pitäisi puhua, vaan tehdä.

SIIRI. Ette. Minä tulin vaan ajatelleeksi. Minä tarkoitan että minä olen varmaan kiittämätön. Minulta ei oikeastaan puutu mitään. Enkä minä tahtonutkaan napista; minullahan ei ole mitään hätää. Minä mietin vaan, että maailmassa varmaan löytyy hyvin paljon sekä hyvää että pahaa ja monenmoisia ihmisiä; ja että minä tahtoisin oppia niin paljon ja — —. Täällä konttoorissa on toinen päivä aivan samanlainen kuin toinenkin; mieli ei tule pahaksi, kun torutaan, eikä iloiseksi, kun kiitetään, kaikki on vaan yhdentekevää. Ei milloinkaan ole oikein ikävää, eikä koskaan oikein hauskaa. Ja kun edeltäpäin jo tietää, ettei mitään tule tapahtumaan, eikä mitään voi tapahtua muuta kuin — että viimein tulee vanhaksi ja kutistuu kokoon. Eikä silloin ole mitään nähnyt elämästä. Se tuntuu tyhjältä.

SIIRI. Saattaisi tulla joku rikas, vanha rouva — hyvin rikas — joka mieltyisi minuun ja ottaisi minut mukaansa kauas, hyvin kauas.

SIIRI. En, sitä en luule; minä sanon vaan, että jos tulisi semmoinen.
— — Niin tiesinhän sen! Se on narrimaista, — ja te nauratte sille.

BIRGER. En maar', sitä en tee. — Ja jos nyt ei ilmestyisi tuommoista vanhaa rouvaa?

SIIRI. Josko minä tiedän! Kyl-lä! Siinä voi joutua häviöön. Voi menettää koko omaisuutensa. Oletteko mennyt takaukseen?

SIIRI. E-en ilostunut, sillä onhan se kauhean ikävätä. Mutta pidän teistä nyt enemmän. (Istuu likemmäs.)

SIIRI. Niin. Sillä jos ei löytyisi rikkaita, ei tuntisi itseään niin köyhäksi ja kurjaksi, niinkuin toisinaan tuntuu.

SIIRI. Minä tarkoitan, kun tietää olevansa kömpelö, ruma ja taitamaton, että häpeässään mielellään lyyhistyisi vaikka hiiren loukkoon. Minusta tuntuu, kuin olisi se rikkaiden syy, ett'en minä osaa soittaa pianoa, puhua ranskaa eli näyttää korealta — ainoastaan istua nurkassa ja häpeillä.

SIIRI. Kaikki toiset olivat niin hienoja, niin hienoja. Pöyhkeöinä ne siinä kävelivät ja hameensa kahisivat. — Kauniita ne olivat ja hauska niitä oli katsella. — Ja sitten niillä oli viuhkat kädessä, jolla ne löyhyttelivät näin ja sitten ne kiemailivat ja kääntelivät laahojaan ja sitten tuli herroja, jotka kumarsivat näin, vaan silloin olisi teidän pitänyt nähdä, miten naiset näyttivät alentuvaisilta — istuivat jäykkinä ja heittivät vaan tämmöisen silmäyksen sivulle.

SIIRI. En, en kadehtinut. — Mutta minä tahtoisin tallata kaikki rikkaat. Minä vihaan niitä.

SIIRI. Astuin lattialle. Minulla ei ollut muuta hametta kuin tämä. Mutta se oli uudempi silloin tietysti. Minä satuin katsomaan peiliin ja näin että näytin puoleksi kynityltä peltovarikselta. Minun mustat hansikkaani ulottuivat vaan tuohon saakka ja kun minä kävelin yli laattian, katsoivat kaikki minuun. Pari niistä nauroi. Ja minä olen niin varma siitä, että ne nauroivat minulle. Onko heillä oikeus tehdä minusta pilaa, jos en minä ollut niin hieno kuin he.

SIIRI. Jos jostakin pidetään, pidetään kai hänestä, olipa hän köyhä tai rikas.

BIRGER. Aina vaan kiertelemällä! Sanokaapa: luuletteko hänen ehkä pitävän jostakin toisesta enemmänkin kuin minusta? Niin, tahi ei!

BIRGER. Te näytätte olevan pieni rehellinen sielu. Minun mieleni tekisi kertomaan teille jotain. Lupaatteko olla siitä puhumatta?

BIRGER (pitäen sitä omassaan). Voitteko lyödä kättä myös siitä toisesta asiasta — Idaa koskevasta.

BIRGER. Kas niin, minä en tahdo kiusata teitä enempää. Tulkaa nyt ja istukaa, niin minä kerron. Ei sinne! Täällä teidän täytyy istua. Kas noin. Kääntykää minuun. Noin! Ja kuunnelkaa nyt: Minä olin tuskin kahdenkymmenen täyttänyt, kun ensi kerran näin Idan ja en juuri koskaan ollut naisten seurassa. Siksi rakastuin häneen paikalla. Minä en tiennyt, jos hän oli hyvä tahi paha, tiesin vaan että hän oli kaunein tyttö, minkä siihen saakka olin nähnyt. Tuntemaan toisemme opimme vasta sitte, kun olimme kihloissa ja mitä tutummaksi tulimme, sitä vähemmäksi kävi myötätuntoisuus välillämme. Hän on kylmä, niin kauhean kylmä ja hän jäähdytti minunkin tunteeni. Mutta minä tarvitsen jonkun, joka rakastaa minua, huolimatta olenko rikas tahi köyhä, onko minulla varaa antaa lahjoja eli ei. Näettekös, löytyy suuria täysikasvuisia miehiä, jotka kaipaavat rakkautta, aivan kuin pikku lapset. Äitini kuoli, kun olin yhdeksän vuotias. Vaan minä muistan hänet niin tarkoin. Pimeinä syysiltoina, kun myrsky ulkona oikein raivosi, silloin usein oli tapani vetää lakana koko pääni yli ja peitossa ollessa kuvitella mieleeni, että koko huone nyt rymähtäisi kokoon. Ja kun katsoin sen alta, näytti todellakin, kun olisi seinät horjuneet. Kuinka selittämättömän turvalliselta silloin tuntui, äidin tullessa sängyn vierelle — hiljaa ja rauhallisesti, niinkuin hän aina liikkui — kiertävän peitettä hyvin ympärilleni, suudellen minua tukalle! Toisinaan uskottelin hänelle, että olin unessa ja sitte yht'äkkiä käännyin ja kiersin käteni hänen kaulalleen. Ja silloinkos minä nauroin! Ja koko pelkoni oli silloin myös poissa. — — Kuinka hyvin sen vielä muistan, vaikka siitä on jo niin pitkä, pitkä aika. Tuntui niin suloiselta ajatella että löytyi edes yksi, joka rakasti yli kaikkien. Rauhallisin onnen hetki oli se kun sai painua hänen syliinsä ja lujasti luottaa häneen ja uskoa hänellä olevan voimaa kaikkeen ja tietää hänen pysyvän aina semmoisena, — ettei mikään saisi hänen mieltänsä muuttumaan. Mutta te itkette! Miksi te itkette?

BIRGER. Olen aina uneksinut, että maailmassa löytyisi edes yksi nainen, joka pitäisi niin paljon minusta, että hän unohtaisi muun maailman ja tyytyisi vaan minuun. Ei tuntisi itseään onnettomaksi, vaikka meidän täytyisi kulkea huonoissa vaatteissa, muut meitä halveksivat, tahi jos olisimme pakoitetut tekemään yksitoikkoista työtä — kun hän vaan saisi jakaa elämän vastukset minun kanssani — saisimme olla toistemme omat. Ajatelkaa: ettei hänellä olisi mitään muuta maailmassa kuin minun rakkauteni ja tuo työ, jota te niin kammotte.

BIRGER. Mutta ajatelkaa sitä naista, joka olisi minuun sidottu, hän ei olisi ainoastaan yksitoikkoiseen työhön tuomittu, hän olisi sysätty nurkkaan samalla lailla kuin te olitte setänne syntymäpäivänä.

BIRGER. Antakaa tarjottimen jäädä, se on liian raskas teille. Miksi tahdotte pois?

BIRGER. Että me juomme teen täällä. Jos en minä olisi tänne tullut, olisitte varmaankin ollut koko illan täällä.

BIRGER (hiljaa). Kuulkaapa, eikö tämä ole hyvin hauskaa kaikissa tapauksissa? Kaikki muut ovat matkustaneet huvittelemaan ja me kaksi jätetty nurkkaan — seurapuvun puutteessa.

BIRGER. Luojalle kiitos, että näen teidät iloisena jälleen! Minä pelkäsin pahoittaneeni teitä.

SIIRI. Ette suinkaan. On hauskaa kun tulitte. Minusta tuntuu kun olisimme olleet tuttavia jo sata vuotta. Nyt en minä teitä hiukkaakaan pelkää.

SIIRI (nauraen). Pelkäsin maar'! Ja minun ensimmäinen ajatukseni oli: Kaikki minun makeiseni! Tehän tulitte ja häiritsitte minun kestini. Kas niin, nyt istumme pöytään. Minä olen emäntä. Olen aina kuvitellut sen olevan hauskaa, pitää emännyyttä ja hoitaa teekannua. (Tarjoaa.)

BIRGER. Kiitos, kiitos; te olette vieraanvarainen. Mutta älkää unohtako itseänne lii'oin.

BIRGER. Kiitos. Mutta en saanut vielä kertoa loppuun. — Sen minä vaan tahdoin sanoa, että tuo peitetty kylmyys, jota kauan olen luullut Idassa huomanneeni, on vähitellen muuttunut todelliseksi välinpitämättömyydeksi. Ja minä olen saapunutkin tänne vaatiakseni selvitystä. — Ja nyt kun tiedätte asian todellisen laidan, sanokaa, mitä te neuvoisitte minua tekemään.

BIRGER. Ja miksette? Te tunnette hänet ja tohdinpa melkein sanoa — minut myös.

SIIRI. Miksi te yhä puhutte siitä. Ettekö olisi voinut odottaa, siksi kuin olisin juonut teeni. Nyt minä en voi syödä enkä juoda. (Telefooni helisee. Siiri tahtoo nousta, vaan Birger ehkäsee.)

BIRGER. Älkää nyt siitä välittäkö, vaan kuulkaa ensin mitä minulla on teille sanottavaa.

SIIRI. Te tahdotte viekotella minua puhumaan jotakin ja sitten saattaa minut pulaan. Mutta se on häijystä.

BIRGER. Ei. Kuulkaa nyt! Minä tulin tänne sillä vakaalla päätöksellä, että ennenkun täältä lähden, jätän tämän. (Näyttää sormusta.) Siitä huolimatta mitä olette sanonut, tahi ette sanonut.

SIIRI. Vaan jos sitte perästäpäin kadutte. (Helisee.) Se on vaan Kalle, joka tahtoo puhua kanssani.

BIRGER. Kadun! — Minä olen jo tarpeeksi kauan sitä katunut. Mutta nyt se on loppuva.

SIIRI. Minun vikani se ei kuitenkaan ole; minä en ole sanonut mitään. (Helinää.) Siunattu poika! (Juoksee telefoonille, puhuu sinne.) Oletko sinä ihan hurja, Kalle?

Niin, niin, mutta et sinä kumminkaan taloa saa hajoittaa sen tähden.
Minulla on sitä paitse vieraita. (Birgerille, joka aikoo keskeyttää.)
Ei, odottakaa; minä läksytän poikasen ensin. (Telefooniin.) Kuinka sinä
taannoin taas käyttäydyit. Helisytit ihan sedän nenän edessä.

Et ollut telefoonissa! Mitä puhetta se on? — Oh! — — (Katsoo
Birgeriin.) Tämähän on Kallen ääni, vaan taannoinen — — —

SIIRI. Niin, se oli teidän äänenne! (Telefooniin.) Hyvää yötä, Kaarlo.
Minulla ei ole enään aikaa. (Sulkee telefoonin ja kääntyy Birgeriin.)
Se oli — se oli — Sitä en minä olisi koskaan teistä uskonut. Te
sanoitte itsenne olevan Kaarlo. Ja te sinuttelitte minua.

SIIRI. Se oli valetta, se oli, oli — — — oh, se oli — — — se oli petosta!

SIIRI (heittäypi tuoliin). Sanokaa vaan mitä tahdotte, nyt en minä välitä siitä.

BIRGER. Kaarlo oli hiukan vilustunut ja äitinsä oli pakoittanut hänet sängyn omaksi. Tänään kun ai'oin mennä käräjähuoneesen, kysyäkseni jos Ida oli vielä täällä, sanoi Kalle: Siellä on ihan varmaan Siiri telefoonissa. Tervehtikää häntä ja sanokaa että minä makaan sairaana ja sen vuoksi en ole näinä kahtena päivänä häntä puhutellut.

BIRGER. Se oli hetkellinen mielijohde. Minunhan piti telefoneerata teille, enkä teistä muuta tietänyt kuin että nimenne oli Siiri ja että minun tuli sanoa Kaarlolta terveisiä. Mikä minua oitis viehätti, oli teidän kaunis äänenne, ja minä halusin kuulla sitä uudelleen. Ja silloin minut voitti poikamainen halu — saada tietää, mitä teillä saattoi olla telefoneerattavaa joka iltapäivä.

BIRGER. Ja kun kerran olin alottanut, en voinut lopettaa — se oli siksi huvittavaa.

SIIRI (hyppää tuolilta). Jesus — minä puhuin Idasta! Silloin olen minä kumminkin syypää! — Oi, se on kauheata.

BIRGER. Eipä niinkään kauheata. Kiitos vaan siitä. Mitä teiltä sain kuulla, teki lopun viimeisestäkin epäröimisestäni ja — — —

SIIRI. Hiljaa! Vaunut! Jokohan he palajavat. Onhan nyt niin aikaista. — Meidän täytyy saada nämä ulos. (Juoksee sisään ja ulos tyhjentäen pöytää.)

BIRGER (tahtoo pidättää häntä). Odottakaa hetkinen. Niinhän te liehutte kuin mettinen.

SIIRI. Minä tunnen vaunun sen kolinasta. Minun täytyy ennättää.
(Irrottautuu.)

BIRGER (pidättää häntä väkisten, nauraen). Täytyykö sen välttämättömästi olla vanha rouva, jonka kanssa lähtisitte Italiaan?

BIRGER (päästää irti hänet). Niin. Ja yksi asia vielä. Onko se niin ihan varma, että te vihaisitte minua, jos minä en olisikaan köyhä?

SIIRI. Sitten — sitten olette tehnyt pilaa minusta! Ja silloin se on ihan varma. (Ulos.)

TUOMARI (turkki yllä). Rakas poikaseni! Hyvää iltaa, hyvää iltaa. Vai niin, sinä olet tullut tänne. Niin, olihan se kauhea tapaus, kuulin vasta tänä iltana. Ja sinä olet takauksessa. Se oli yleisenä puheena tanssiaisissa. Niin, tiedätkös, kun minä sen kuulin, niin en minä kyennyt syömään enkä juomaan. Tulin ihan kipeäksi. En voinut olla siellä, en, sitä en voinut. Ja entä Ida sitten! Oh, hyvä luoja, nykyajan ihmiset ne ovat ihan hassuja! Kuinka suuresta summasta saat vastata?

BIRGER. Mitätön summa, kuusituhatta kruunua ja sekin kahteen mieheen.
Se on vaan turhaa hölyä.

TUOMARI. No Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! Mutta kaikissa tapauksissa oli hyvä että tulit. (Huutaa ulos.) Ida! Niin tiedätkös, ai'oin siitä kirjoittaa sulle tänä iltana. Minulla ei ollut hetkenkään rauhaa tuossa siunatussa — tuossa kirotussa kestissä, piti sanomani. (Huutaa taas.) Ida! Etkö sinä kuule, Ida! Sinä tulit kuin kutsuttu, poikaseni. Oli oikein hyvä että tulit — — — Mutta nepä nyt ovat kummallisia ihmisiä! (Menee ovelle ja huutaa.) Tahdotteko olla hyvä, notario ja sanoa Idalle, että hän tulee alas! — Kelpo lakimies, mutta peijakas ihmisenä, kaikissa tapauksissa. Niin, nyt saat itse — —

IDA (epäröiden, katselee tutkivasti Birgeriin ja lähenee vitkaan). Sinä olet täällä! Sehän oli ikävää — hm — Eno aikoi kirjoittaa sinulle. Minulla ei ollut aavistustakaan, ennenkuin tänä iltana. Se sai minut kovin pahoille mielin.

IDA. Se on koskenut minuun kipeämmin kuin voin sanoakaan. Sinä ehkä et usko, mutta — — se on tosiaankin sinun tähtesi — — ei, minä en voi selittää ajatustani, mutta — se on kauhean raskasta! (Nostaa käden silmilleen.)

BIRGER. Sinä luulet että — —. Se, kuinka suureksi summa on sanottu, koska hän ottaa sen noin traagilliselta kannalta.

TUOMARI. Jotkut tiesivät sen olevan 60,000, toiset taas sanoivat että olit taannut puolet ostohintaa ja että koko omaisuutesi luistaisi siinä jutussa.

BIRGER. Arvelet ehkä, että olisi sinun ollut vaikea valita, jos olisin ollut köyhtynyt? Kiitos! Ja kas tässä palkka jalomielisyydestäsi. (Vetää kihlasormuksensa ja ojentaa Idalle.)

BIRGER. Niin, minä tahdon. (Näkee Siirin, on puhkeamassa nauruun, mutta ei ole huomaavinaan.)

SIIRI (on putoamassa, tarttuu kiinni oveen, joka ponnahtaa auki. Tulee päistikkaa sisään. Toiset katsovat häntä kummastellen. Siiri potkaisee nopeasti jakkaran syrjään ja sulkee oven.) Minä — minä tahdoin vaan pyytää sedältä — — Minun piti pyytää anteeksi — kun niin vähän on tullut kirjoitetuksi tänään.

TUOMARI. Rakas lapsi, ei sinun olisi sitä varten tarvinnut noin lentäen tulla sisään. En minä mikään hirviö ole.

SIIRI (toipuu). Ei, mutta — mutta minua hävettää, kun niin vähän tuli tehdyksi. Sen minä vaan ai'on sanoa, mutta huomenna —

TUOMARI. Hä, hä, hä! Pitää olla oikea tuulihattu, kuin sinä, joka sen ilmoittamisella moista kiirettä pitää! Nuku rauhassa vaan sen tähden.

BIRGER. Oikeastaan syy onkin minun. Minä melkein pakoitin häntä pitämään seuraa kanssani. (Viimeisten sanojen aikana on Ida ja tuomari ruvenneet hiljaa puhelemaan keskenään. Ida pitää tuomarin kauluksesta, puoleksi pois käännettynä. Seisovat ovella, pois mennäkseen. Birger ja Siiri ovat lähenneet etu-alaa.)

SIIRI. Sen uskon! Jakkara luiskahti altani ja minä olin vähällä lyödä nenäni ruudun läpi.

BIRGER. Eikö olisi parasta että ajoissa avattaisiin pieni erehdyskontto molemman puolisille pikkusynneille? Minusta näyttää kuin se olisi tarpeellinen! Kuunnella ovissa — hyi!

SIIRI. Niin, minä häpeän! Ruutu oli kai pahempi kuin telefooni. Minä olen tosiaan pahoillani, että tulin siitä kurkistaneeksi.

BIRGER. "Tulitte", — ha, ha, ha! — niin te näytätte tosiaankin olevan pahoillanne.

BIRGER. Kiitos! (Ojentaa kättä.) Ja hyvää yötä nyt. Sovitaanko siitä, että uneksimme — Italiasta?

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TELEFOONISSA: YKSINÄYTÖKSINEN KUVAUS ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Telefoonissa: Yksinäytöksinen kuvaus

TELEFOONISSA

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE