The Project Gutenberg eBook of Suur-isänmaa: Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Suur-isänmaa: Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta Author: Jalmari Kara Release date: August 31, 2017 [eBook #55469] Language: Finnish Credits: Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUUR-ISÄNMAA: ROMAANI MENNEISYYDESTÄ, NYKYISYYDESTÄ JA TULEVAISUUDESTA *** Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen SUUR-ISÄNMAA Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta Kirj. KAPTEENI TERÄS [Jalmari Kara] Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1918. SISÄLLYS: I. Isänmaan poika: 1. Rintamalla. 2. Nuori sankari. 3. Ihmisten ilmoille. 4. Vaikea matka. 5. Kodin lämpöä. 6. Muuan vainaja. 7. Jäähyväiset. II. Keksintö: 1. Testamentti. 2. Anoppi. 3. Kotitarkastuksia. 4. Professori. 5. Soittoniekka. 6. Omituinen vieras. 7. Kustaa III. 8. An Elise. 9. 27. III. Hapuilua pimeässä: 1. Unelma todeksi. 2. Satimeen. 3. Shpalernaja. 4. Haarniska. 5. Vankikoppi 68. 6. Maaliskuun vallankumous. 7. Matka. 8. Konttoristi. 9. Libaussa. 10. Suuret taipuvat. 11. Harhaisku. 12. Pako. 13. Memento mori. IV. Kuolemattomat: 1. Vappu v. 1946. 2. Aseisiin. 3. Ratsuväkidivisioona. 4. Hyökkäys. 5. Savuavat kaupungit. 6. Kurjuuden rintama. 7. Pietarin valtaus. 8. Rankaisuretkikunta. 9. Kansa kuohuu. 10. Rauhan enteitä. 11. Häät Luolakoskella. 12. Suur-Isänmaa. I. Isänmaan poika I. Rintamalla. Tyynen kesä-illan läpikuultava kirkkaus syleili Missejoen rauhoittunutta rintama-osaa. Surullisen suon lammikot, joiden pahalta löyhkäävä, kellertävä vesi kätki myriaadittain taudinsiemeniä ja pikkueläjiä, kiilsivät nyt lumoavina kuin lähteen silmät tuuheiden ruohotupsujen välissä. Siellä täällä saattoi viitain lomitse erottaa kapeat kapulakäytävät, joilta toisinaan kuului yksinäisten askelten kopsetta; muuten olikin kaikki hiljaista. Oli 22 p. heinäkuuta v. 1916. Päivän työ oli päättynyt ja suolla, jossa äsken hääräili suomalaisten jääkärien vihreätakkinen parvi turpeita kiskomassa, törröttivät nyt tyhjät työntövaunut ikäänkuin mietteisiinsä vajonneina mustan suokuopan partaalla. Laukaustakaan ei kuulunut. Vihollinen näytti antautuneen kesä-illan lumoihin, eikä hautavahtien tarkkaava valvonta voinut panna merkille muuta kuin autereisen savun keveät kiemurat jonkun viholliskämpän yllä, tai sorsan viihdyttävän äännähtelyn joen ruohikossa. Kompiaiset, joka kolmantena päivänä annettava lisäruoka, oli juuri jaettu ja kämppä Untolan miehet istuivat verannantapaisella lavalla, pureskellen hyvällä halulla juustoa ja leipää, jonka päälle he olivat sivelleet ohuen kerroksen maukasta marmelaadia. Heidän vihreät pukunsa olivat röhjääntyneet, jopa repeilleetkin ja heidän känsäisissä käsissään oli työn ihoon-syöpynyttä likaa. Pari poikaa pesi ruoka-astioitaan hiekalla ja vedellä, muutaman lätäkön reunalla kyykistyneinä, ja vahtiin lähtijät tarkastelivat kiväärejään. Kapulakäytävältä kuului askeleita ja jääkäri pöllähti tiheiköstä verannalle, kädessään suuri paperitörttö. -- Jokos lisuke on jaettu? Kuka minun osani on ottanut? -- Tuossa on juustosi ja tupakkasi. Marmelaatisi on trinkpehherissä hyllylläsi. Rauhoittuneena avasi tulija törttönsä ja otti kauniin viinimarjatertun käteensä, välkytteli sitä hetken aikaa toveriensa himokkaiden silmien edessä ja pisti sitten tyytyväisenä suuhunsa. -- Syöttekös te viinimarjoja, pojat? -- Tietysti! -- Niin minäkin. Ja jälleen vaipui uusi terttu maiskuttelevaan suuhun. -- Älä viisastele... Mistäs olet käsittänyt? -- Kävinpä pionierikomppaniassa vieraisilla ja pimitin nämä kihojen puutarhasta. -- Etkä joutunut kiikkiin? Nehän vahtivat aarteitaan kuin lohikäärmeet. -- Niillä on nyt parempaa puuhaa, huomenna menee pionierikomppania hyökkäykseen. Penkiltä nousi kuin nakattu muuan nuori jääkäri. Hänellä oli laihat, kulmikkaat kasvot, rohkea suu ja ihmeen luja otsa, jonka korkeuden tumma, harjasmainen pystytukka jätti selvästi havaittavaksi. Hän ei ollut kovin pitkä, eivätkä hänen hartiansa olleet leveät, mutta rinta oli korkea ja omituisen pyöreä. Hänen ruskeat, palavat silmänsä olivat harvinaisen kirkkaat. -- Minnekä sitten? hän kysyi. -- Sitä en tiedä, eivätkä he olleet siitä itsekään selvillä. -- Pionierit! Ketä muita lähtee? -- Ei ketään meikäläisiä. Pionierikomppania, joka tähän saakka on ollut rintaman takana, viedään nyt koetukselle. Huomen aamulla lähtevät. -- No entä pojat? Mitä arvelevat? -- Hurjalla päällä ovat. Ei ainakaan minun silmiini jänishousuja osunut. Kirkassilmäinen jääkäri astui mietteissään kämppään ja kiipesi vuoteelleen. Ennen pitkää hänen kuitenkin nähtiin nousevan ja kuumeen punaamin poskin rientävän jonnekin. Puhe oli silloin siirtynyt jo kokonaan toiseen aihepiiriin.