The Project Gutenberg eBook of Virkistysmatka: 3-näytöksinen pila, by Nuutti Vuoritsalo

IISAKKI POROMÄKI, posessionaatti.
JOSEFIINA POROMÄKI, hänen vaimonsa.
KNUT KANNEL, Poromäen sukulainen.
THERESE FRASÉN, |
ADELAIDE STÖR, | vanhojapiikoja.
HELENIUS, lakimies.
ELJAS ELPYVÄ, runoilija.
SKÅL, Poromäen tuttava.
RAVINTOLANEITI.
PYYKKIMUIJA.

1:nen näytös: Poromäen maatila. 2:nen näytös: Kylpylaitoksessa. 3:s näytös: Kylpylaitoksessa

Huone maakartanossa. Ovi taustalla. Oikealla seinämällä pari akkunaa.
Toinen ovi vasemmalla.

ELPYVÄ. Ei hän ole mitään! Nuori, huikentelevainen ja varakas, mutta tyhjä sielu.

ELPYVÄ. No ei, Jumala paratkoon! Ajatelkaas, tuommoinen nuori hulivili! Mitä hän on kokenut syvällistä elämässään? Onko hän koskaan vaivannut itseään synkillä ajatuksilla, onko hän koettanut yökaudet syventyä suurten runoilijain teoksiin? — Lausun tämän vaan esimerkiksi. — Onko hän koskaan itse koettanut panna kokoon pienintäkään runoa? — Tämäkin vaan esimerkiksi. — Ei, sitä hän ei ole. — Mutta tehdä pilkkaa runoudesta, sitä hän kyllä osaa.

HELENIUS. Hän tuntuu todellakin sangen löyhältä. Ei mitään vakavampaa. Jos hänen pitäisi esimerkiksi syventyä jonkun lakiteoksen henkeen, niin sepä vasta olisi näky. — Olkoon tämäkin nyt vaan esimerkiksi sanottu. — Ja kuitenkin semmoinen työ vaatii ajatuskykyä ja edistää ja kehittää ihmistä.

ELPYVÄ. No totta kai! Tuommoiset nuoret miehet ne nauravat kaikelle — Runous esimerkiksi heistä ei ole minkään arvoinen. Sitä osaa muka kuka vaan viitsii. — Heillä on rahaa, ei mitään muuta.

HELENIUS. Niin. Ei mitään muuta. (Paussi. Katsovat ulos). Minua on viime aikoina alkanut arveluttaa tuo herra Kanteleen liika seurusteleminen neitien kanssa.

HELENIUS. Me olemme jääneet vallan syrjään. Ja suoraan sanoen, minun asiani vaativat neiti Theresen suosion, ja muutenkin tietysti minun tunteeni.

ELPYVÄ. Niin minunkin neiti Adelaiden, ja tietysti minäkin muuten myös… — Jotain olisi tehtävä.

HELENIUS (katsellen akkunasta). Tuommoinen poikaviikari! Se on kerrassaan hermostuttavaa! (loukkautuneena). Neiti Therese säilyttää jo ruusua häneltä.

HELENIUS. Mikä minua vielä harmittaa, on se, että herra Kannel on niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.

ELPYVÄ. Jaa niin… (paussi). Harmillista että hän tuli tänne keikailemaan ja pilkkaamaan. Hän on pilannut minulta koko tunnelman.

HELENIUS (päättävästi). Minä olen päättänyt tehdä hänen keikailemisistaan lopun.

HELENIUS (arvokkaana). Eikö nainen miehessä ihaile ennen kaikkea ihanteellisuutta? (Röyhistää itseään).

HELENIUS. Jos nyt mies näyttäytyy toiseksi kuin miksi nainen on hänet kuvitellut, niin miten silloin käy?

HELENIUS. Posessionaatti haluaa pois täältä kylpylaitokseen. Hän on tehnyt itsensä kipeäksi vaan siitä syystä, minä tiedän sen.

HELENIUS. Herra Kannel tietysti seuraa mukana. — Me autamme heitä pääsemään.

HELENIUS. Rouva Poromäki epäilee tietysti rakkaan miehensä tautia ja Poromäki on tohvelin alla aivan kokonaan. Mutta jos me saamme rouvan suostumaan Poromäen lähtöön, niin on varma, että neidit myös lähtevät kylpylaitokseen. Sillä he seuraavat Kannelta.

HELENIUS. Me matkustamme neitien kanssa, mutta vasta viikkoa myöhemmin kuin posessionaatti ja herra Kannel.

ELPYVÄ. Minä en oikein käsitä, minne te pyritte näiden monien mutkien kautta.

HELENIUS. Se tulee nyt. Posessionaatti ja herra Kannel tulevat tietysti viettämään hurjaa elämää kylpylaitoksessa.

HELENIUS. Niin, se on selvä asia. He saavat kuulla yhtä ja toista, ehkä nähdäkkin.

ELPYVÄ. Ja silloin me olemme voittaneet. Keino on hyvä. — Mutta jos he elävätkin ihmisiksi?

ELPYVÄ. Parasta kaikesta on se, että herra Kannel ei tule huomaamaan mitään koko juonesta.

HELENIUS. Se se juuri on hienoin kohta, (kuuluu yskimistä).
Posessionaatti tulee. Nyt vaan hiljakseen odottamaan asiain kulkua.

POROMÄKI. Ahaa! Laki ja runous ovat jo täällä. (Liikkaa istumaan seuraavien sanelmien aikana).

POROMÄKI. Kiitos kysymästä, kyllä se voi hyvin — paljon paremmin kuin minä itse. (Ähkii ja hieroo jalkaansa).

POROMÄKI. Täytyy kai tästä kohta lähteä. — Minä en ole vielä oikein sopinut asiasta rouvani kanssa.

JOSEFIINA (Poromäelle). Jassoo, täällä sinä oletkin. (Herroille).
Meillä olisi pari sanaa puhuttavaa kahden kesken.

JOSEFIINA. Sinä olet käyttänyt raakaa puhetapaa heidän läsnäollessaan. Ja sinä olet kironnut.

POROMÄKI. Olkoot vaikka kerupiimejä, mutta minä en tarkottanut heitä!
Minä tarkotin mustalaisia.

JOSEFIINA. Mutta se sana loukkasi neiti Adelaiden korvaa. Sinä tiedät, että neiti Adelaide on hieno ja runollinen ihminen…

POROMÄKI. Minä en voi häntä kärsiä! — Enkä minä voi olla toinen kuin minä olen!

JOSEFIINA. Minä sanon sinulle Iisakki, että sinun täytyy! Kuuletko, sinun täytyy!

JOSEFIINA. He ovat meidän vieraitamme ja meidän pitää olla kohteliaita (kuuluu ääniä). He tulevat nyt järveltä. Minä en tahdo enää kuulla valituksia!! (Pois ovesta vasemmalle).

KANNEL (katsoo sisään). Ahaa! (huutaa taakseen). Neiti Frasén, posessionaatti on täällä. (Kannel, neiti Therese ja neiti Adelaide sekä herrat Helenius ja Elpyvä tulevat sisään).

THERESE (ottaa Kannelta kädestä ja menee Poromäen eteen). Nyt posessionaatti eroittaa.

THERESE. Herranen aika, ette te, vaan me, herra Kannel ja minä. Siis emme me vaan me. (Nauraa). Ja nyt te eroitatte. (Kanteleelle). Tulkaa tänne vaan lähemmäksi, ei se auta.

KANNEL. Ei näy auttavan. Ja minä kun jo salaisesti toivoin että olisitte unhoittanut koko asian.

POROMÄKI. Vasen housunpunttikin näkyy pelosta kääntyneen ylöspäin.
(Kaikki katsovat).

THERESE. Mutta näin me kokonaan unohdamme vetomme. (Ottaa Kannelta kädestä). No posessionaatti!

THERESE (ihastuneena katsoen Kannelta). Niin, ja posessionaatti on pappi, joka vihkii meidät. (Nauraa).

KANNEL. Neiti Frasén ja minä olemme lyöneet vetoa siitä, kumpi meistä illallispöydässä syö enemmän lihapullia.

THERESE. Niin. Me olemme soudellessa saaneet hirveän ruokahalun… erottakaa nyt. Minä syön kaksitoista.

POROMÄKI. Ai ai, se on onneton luku. Katso vaan kuinka sinun käy. No, minä erotan, (eroittaa). Kas noin.

ADELAIDE. Varo vaan, rakas Therese, ettet tule kipeäksi. Sinun heikko… no, sinä tiedät, mitä tohtori sanoi.

THERESE. Rakas Adelaide, minä pyydän, älä huolehdi minusta. Hoida sinä vaan huonoa selkäydintäsi. (Alkaa puhella Kanteleen kanssa).

POROMÄKI. Ai ai, onko selkäydin kipeä? (Sytyttää sikarin ja puhelee sytyttäessään). Ne on ikäviä tuommoiset taudit, sillä vatsa ja selkäydin ne ovat tärkeitä elimiä. Minulla ne ovat myöskin pilalla…

KANNEL. Niin on. Mutta jos te herra Elpyvä olisitte ollut mukana, niin me varmaan olisimme lyöneet sen runomitalla.

HELENIUS. Ehdottaa mokomaa vetoa kauniina kesäiltana, kyllä se sentään on arveluttavaa.

ADELAIDE (viehkeän nuhtelevasti). Kyllä teitä voikin moittia, herra
Kannel. Semmoinen veto näin ihanana, ihanana iltana.

ADELAIDE. Ah! Kun minä katselen tuota ihanaa kesäiltaa, (Poromäki alkaa näyttää onnettomalta) kun aurinko kultaa järven pintaa.

ADELAIDE. Silloin minulle muistuu mieleen jalon runoilijamme Runebergin sanat: (paatoksella). Jo päivä laski suvinen tulilta ihanainen —

POROMÄKI. Ooh, ai ai, älkää vaan antako häiritä itseänne, kyllä se on kaunista. Ääh — (hieroo jalkaansa).

ELPYVÄ. Te erehdytte neiti Frasén, te pidätte tunnelmaa sentimentaalisuutena. Tunnelma on jotain suurta, se on ihmisen kauneinta omaisuutta, tunnelman aallot riemastuttavat, niissä aaltoilee ihmislapsen sielu. Tunnelma on aina pyhä!

ELPYVÄ. Tehän olette runoilija, herra posessionaatti (kääntyy äkäisenä puhelemaan Heleniuksen kanssa).

KANNEL. No sitä ei minulta suinkaan puutu, mutta rimmit, ne ovat minusta pahimmat.

KANNEL. Onnellinen ken keksii niinkuin sinä. Minulla on vaan yksi rimmi ollut tähän saakka.

KANNEL. Tahdotteko kuulla minun viimeistä runoani? Se on tehty kolme vuotta sitten.

KANNEL. Siis kuulkaa. (Rykäsee, pyyhkii nenäliinalla suutaan, korjaa kaulustaan). Minä osaan sen ulkoa. Se kuuluu näin:

Mun muistuu mielelleni vaan suloiset, tyttö, ihana, silmäs vaan. Ei tähdet, kuu, ei, vaan aurinko niille vertoja vetää vaan.

KANNEL. Sitä on vaikea vaihdella sitä "vaan" sanaa eri vivahduksissa.
Mitä te arvelette tästä aikaansaannoksesta, herra Elpyvä?

POROMÄKI. Runoilijat ovat jääviä arvostelemaan. Mutta minä sanon sanani. (Arvokkaana). Ee… minun mielestäni… ee… tuo säe… ee… "mun muistuu mieleheni nyt"… ee… haiskahti hieman liian tutulle… ee… se oli hiukan kuin suloisen… ee… Savonmaan esimakua.

POROMÄKI. Jaa jaa, mutta runollinen vapaus ei saa olla vanha. Vaikeata se muuten on tunnelman vallassa tietää, mikä on vanhaa, sen olen minä itse kokenut.

POROMÄKI. Oikein täydellä todella. Sen kansilehdellä seisoi: Valoa kansalle. Runoja ja tunnelmakuvia. Sivistämisen tarkoituksessa kirjoittanut Iisakki Poromäki.

POROMÄKI. Niin nähkääs arvoisat herrat ja naiset, syy oli tämä. Kaikkein kaunein runo, johon minä olin vuodattanut koko sieluni, alkoi näin:

Kuin ruusu hän kasvanut on, on laaksossa mutta köyhänä jätin hänet kasvamaan.

POROMÄKI. En. Minä itkin, kun minä kirjotin tätä runoa ja lauloin joka ilta: (laulaa)

ADELAIDE (akkunassa). Ah, niin ihana, ihana pilvi! Katsokaa tuolla kaukana taivaanrannalla, katsokaa tuolla… niin loistava.

ELPYVÄ. Ihmeen kaunis ja loistava. Kuinka teillä on tarkka silmä huomaamaan kauneutta.

POROMÄKI (hermostuneena). Ja kiitää ja kiitää. (Kanteleelle). Piru heidät vieköön!!

THERESE. Päinvastoin. Se on kuin kolme krokodiiliä, jos katsoo sitä terveen ihmisen silmillä.

ADELAIDE. Niin, ja posessionaatin pitäisi olla kohteliaampi naisille, eikä sanoa…

POROMÄKI. … totuutta. Pitäisi sanoa kolmea krokotiiliä yhdeksi joutseneksi — naisten tähden.

POROMÄKI. Se meni kertomaan Josefiinalle, ja kohta on Josefiina minun kimpussani. Enkä minä ole pahaa sanaa sanonut. Ei, kyllä täältä täytyy päästä pois, vaikka karkaamalla. Aina samaa, aina yhtä ja samaa ja iankaikkisesti. — Enkä minä jaksa olla koko ikääni luuvaloinen. (On koko ajan seisonut kuin raihnas ainakin). Katsos nyt tätä seisomista. Niinkuin vaivasen onni. Minä kohta unohdan, että olen terve kuin pukki (alkaa kävellä kuin terve ihminen). Toisinaan minä Josefiinan läsnäollessa unohdan, että olen kipeä.

KANNEL. Onko se nyt niin välttämätöntä, että hän antaa sinulle luvan lähteä?

POROMÄKI. Ssss — älä sano niin kovaa semmoisia sanoja. Minä en ole tohvelin alla, mutta minä yleensä kartan riitaa Josefiinan kanssa. Mitä siitä hyötyy jos riitelee?

POROMÄKI. Pääsenhän minä helpommallakin lähtemään. (Yskii), Mitä pidät minun yskästäni?

POROMÄKI. Minä olen tänään koko päivän yskinyt, kun Fiina on ollut likimaillakin vaan.

POROMÄKI. Ehtimiseen, etenkin Fiinan läsnäollessa. — Sitäpaitsi minun korviani on alkanut särkeä.

POROMÄKL. Taitaa se vähän epäilläkin, mutta ei voi todistaa mitään. Ja pois täytyy päästä vaikka maakunnan maksoon. Minä olen nääs vähä joka kesä päässyt pienelle virkistysmatkalle ja aion päästä nytkin.

KANNEL. Kyllä siinä on taitanut vaivaa olla. Mitenkä sinä viime kesänä pääsit?

POROMÄKI. Viime kesänä? — Jaa, viime kesänä minä en päässyt ollenkaan.

POROMÄKI. Muuan täti oli sairastunut. Minä matkustin katsomaan häntä ja katsoin kaksi kuukautta.

KANNEL. Kyllä meidän täytyy päästä pois täältä. Minullekin se on aivan välttämätöntä!

KANNEL. Ne on nuo vanhat neidit. Sinä tunnet minut. Minä olen liian kohtelias mies. Minä ajattelen aina itseni lähimäiseni sijaan ja kärsin ennen itse, kuin loukkaan häntä.

KANNEL. Kuule nyt. Otaksutaan, että jompikumpi noista vanhoista neideistä heikkoudessaan lankeaa minun kaulaani.

KANNEL. Niin, sinun luonteellasi. Mutta minä olisin helisemässä; Minä en voisi sanoa mitään, ja minut otettaisi kuin väkirynnäköllä.

KANNEL. Pois täytyy päästä. Minä lähden yksin, ellet sinä pääse pian irti. Helenius ja runoilijakin katselevat minua kuin hirviötä ja rosvoa.

POROMÄKI. Kyllä minä tulen mukaan. Jo minä olisin aikoja sitten päässyt, mutta kun Fiina yllätti minut nostamassa sitä jauhosäkkiä. Hän sai siitä päähänsä, etten minä olekkaan sairas ja alkoi tehdä kiusaa.

POROMÄKI. Luonto ei antanut myöten. Minä otin sen muuten näin (ottaa tuolin) ja nostin sen pääni päälle näin (nostaa tuolin molemmin käsin ilmaan) ja (Josefiina tulee)… rengit ihmetteli…

POROMÄKI (jää seisomaan tuoli ilmassa. Pudottaa sitten tuolin ja ottaa raihnaan asennon).

KANNEL. Minä kiusotin häntä. Ja hän näytti, että kyllä hänessä vielä on voimaa. (Poromäki on saavinaan yskäkohtauksen).

JOSEFIINA. Neiti Stör tuli taas valittamaan sinun epäkohteliaisuuttasi. Ja minä juuri pääsin sinua varottamasta!!

POROMÄKI (nousee ja alkaa kävellä, unohtaen kipunsa). Sano vaan, mutta minä en kursaile heitä sittenkään!

POROMÄKI (mennen kokoon), Ai perhana! (Yskii). Sinä tuotat minulle aina mielenliikutuksia ja se ei ole hyvä minun sydämelleni. (Istuutuu).

JOSEFIINA. Kunpa sinä vaan et teeskentelisi ja valehtelisi minulle. Sinä tahdot päästä minusta. Sinä et olekaan kipeä, Iisakki, sinä tahdot päästä minusta.

POROMÄKI. Päästä sinusta. (Hellästi). Minä, joka olen niin surrut, — kun täytyy erota sinusta. — Kylpylaitokseen menon vuoksi.

POROMÄKI. On Fiinaseni. Aina on ollut ikävä ja vaikea erota sinusta. Toissa kesänä ja sitä edellisenä. Ja viime kesänä en ollut missään — vaan sinun tähtesi.

POROMÄKI (yskäsee). Kyllä meidän, hyvä ystävä, täytyy joksikin ajaksi erota. Minun täytyy päästä kylpemään (yskii) ymmärräthän sinä sen, Fiinaseni.

POROMÄKI. Kyllä minun sairauteni sen vaatii, niin. Ja minä palaan terveenä miehenä. Se on kultainen asia, se terveys.

POROMÄKI. On Fiinaseni. Ja ikävä tulee nytkin (huokaa) mutta ei auta.
Sitä hauskempi on sitte taas. (Yskii).

JOSEFIINA. Kun sinä olet noin sairas, Iisakki, ja sitten vielä ikävöitset, niin ikävä estäisi sinua paranemasta. Ja parantua sinun täytyy. Ettei sinulla olisi niin ikävä minua, olen minä päättänyt tulla mukaan.

POROMÄKI (kävellen ja ojennellen itseään). On tietysti, paljon hauskempi — kun sinäkin olet mukana… (Heittäytyy istumaan).

POROMÄKI. Ai se on totta se. (Kiusaantuneena). Ei tämä ole ollenkaan hyvä minun sydämelleni. — Nämä alituiset mielenliikutukset.

JOSEFIINA. Asia on nyt päätetty. Me lähdemme viikon päästä. Minä järjestän kaikki siksi. (Kannel tulee). Kas tuossa saat vettä.

KANNEL. Minä kaaduin tiellä, ja täytyi palata takaisin ammentamaan uutta. (Poromäki juo).

KANNEL. No se ilahuttaa minua. Kyllä posessionaatti tarvitseekin säännöllistä hoitoa. (Poromäki ähkii). Hän on todella sairas. (Poromäki yskii).

JOSEFITNA. Kun Iisakilla kuitenkin olisi ikävä minua ja kun semmoinen paha mieli estää paranemista, niin minä olen Iisakin pyynnöstä suostunut tulemaan hänen hoitajattarekseen.

POROMÄKI. Niin, hän tulee minun hoitajattarekseni. — Eihän sille mitään mahda!

JOSEFIINA. Minä tulen. — Se kävi nyt niin hyvin näin. Minun olisi tullut ikävä täällä ja Iisakin siellä. (Menee).

KANNEL. Usko pois, hän tietää, miten asiat ovat. Naisia ei petetä niin helpolla.

POROMÄKI. Kyllä se taitaa tietää. Minäkin aina toisinaan unohdan, että olen kipeä.

KANNEL. Nyt siis sinun rouvasi tulee mukaan. Ja kun hän tulee, niin tulevat tietysti neidit myös.

POROMÄKI. Silloin on parempi olla täällä ja ruveta vähitellen paranemaan aivan itsestään, eikä mennä yhtään mihinkään.

POROMÄKI. Ammen! (Kiukkuisena). Perhanan Josefiina! Minua alkaa vähitellen suututtaa. Laittaa minut tämmöiseen kliisteriin!

HELENIUS. Niin kai. Mutta jos minä olisin teidän asemassanne, niin minä lähtisin jo tänään.

HELENIUS. Juna lähtee kahden tunnin kuluttua. Ja naisväen kanssa on aina niin ikävä matkustaa.

KANNEL. Niin ja sitäpaitse minä pelkään, että viikon viivytys ei ole hyvä sinun taudillesi.

HELENIUS. Kun kaikki käy ympäri, niinkuin ruotsalainen sanoo, niin te ette taida olla niinkään trahteerattu naisten seurasta.

HELENIUS. No siinä tapauksessa te voitte lähteä jo tänään. Teidän reumatisminne on äkkiä koventanut.

HELENIUS. Niin, kaikkein vaarallisimmaksi reumatismiksi mitä on. Se tappaa hyvin pian, ellei hoideta.

HELENIUS. Kun nyt kylpylaitoksessa mutakylpykausi muka alkaa juuri huomenna, niin täytyy teidän olla siellä huomenna.

KANNEL. Sinun rouvasi tulee vasta viikolla ja kun hän tulee, niin voihan sattua että…

POROMÄKI. Hyvä hyvä. Olenpa teille kiitollinen, herra Helenius. Mutta suu poikki.

HELENIUS. Ensin teidän kuitenkin täytyy matkustaa määrättyyn kylpylaitokseen, että rouvanne sanomalehdestä voi nähdä teidän nimenne sisäänkirjoitettujen joukossa.

HELENIUS. Niin, kolmen tai neljän päivän päästä. Kyllä minä lähetän sanan, milloin täältä uhkaa vaara, (katsahtaa merkitsevästi Elpyvään), te nyt, herra posessionaatti, toimeen. Nivelreumatismi on vaikea tauti. Se panee välistä voivottelemaan.

KANNEL. No pian sitten. Iisakki, sohvalle! Yks! — Kas noin. Ja kaikki ympärille! Kaks! — Hyvä! Ja nyt, ala voivotella. Kolm!

KANNEL. Bravo! Ja me muut, surullinen ilme naamaan. Neljä! (kaikilla surullinen naama). Onko hyvä näin?

POROMÄKI (nousten ja hieroen käsiään tyytyväisyydestä). Hyvä on, oikein hyvä. Te olette kaikki kuin laupias Samarialainen.

KANNEL. He tulevat! — Valmiit! — Yks! (Poromäki sohvalle). Kaks! (kaikki ympärille). Kolm! (Poromäki voivottelemaan). Neljä! (surullinen naama).

KANNEL (hetken äänettömyyden jälkeen). Onko se tämä se kipeä kohta?
(Koettelee nilkkaa).

POROMÄKI. O-on se ajettunut, etkös nää. (Nostaa jalan Josefiinan nenän alle). Vai ei ole…

POROMÄKI. Kaikkein vaarallisin. Se tulee hoidon puutteesta ja mielenliikutuksista. Ja se tappaa pian, ellei hoideta. Ai ai ai… äh häh häh…

POROMÄKI. Ä-älä koske, se tarttuu. (Josefiina vetää kätensä äkkiä takaisin).

KANNEL. Ja niitä pitää saada hyvin pian. — Minun setäni lanko kuoli tähän samaan tautiin.

KANNEL. Se vaan pahentaisi asiaa. Kylpylaitos on ainoa parannuskeino. Siellä alkaa mutakylpykuuri juuri huomenna, joten tänä iltana vielä täytyy lähteä matkalle. (Koskee nilkkaan).

POROMÄKI. Ä-älä hemmetissä — Niin Fiinaseni, jo tänä iltana meidän täytyy erota, ai ai ai, voi voi!

JOSEFIINA. Eikö nyt voisi odottaa kolmea päivää, että voisimme lähteä yhdessä.

POROMÄKI. Niin rakas Josefiina, sydämeen. Kyllä sinun nyt täytyy koettaa erota minusta. (Älähtää pahasti pudottaen jalkansa lattiaan).

JOSEFIINA. Herranen aika sentään, ja minä kun en voinut uskoa koko reumatismiin ja nyt…

THERESE. Mikä täällä on hätänä? Miksi posessionaatti noin valittaa?
(Poromäki on kovin onneton).

POROMÄKI (vetäen housunlahkeen hyvin ylös). Katsokaa tänne neiti Frasén, minulla on jäsenreumatismi. (Therese teeskentelee kainoutta, mutta katsoo sentään).

POROMÄKI (nostaen jalkansa äkkiä ylös). Nilkankohdalta, mutta se ylenee, se ylenee…

KANNEL. Niin hyvät neidit, asia on niin arveluttavaa laatua, että meidän, posessionaatin ja minun, vielä tänä iltana täytyy lähteä kylpylaitokseen.

KANNEL. Niin, minunkin. — Minä lähden viemään posessionaattia, sillä hän on liian sairas mennäkseen yksin.

THERESE (matkien äkäisenä). Ah niin runollista. (Alkaa puhella
Josefiinan kanssa).

ADELAIDE. Tiedättekö, minä olen jo kauan ajatellut lähteä kylpylaitokseen täältä.

ADELAIDE. Minun hermoni ovat alkaneet viime aikoina kovin ärtyä. Minä aivan varmaan tarvitsen kylpyjä.

ADELAIDE (kiireisesti). Minä olen hyvin voimakas nainen, mutta hermostuminenhan on mahdollinen jokaiselle. Minun terveyteni jumalankiitos on hyvä, oikein hyvä, minua ei vaivaa mikään. Tiedättekö, minä en sairasta koskaan ja viime talvena lääkäri sanoi, että minun ruumiini muoto on niin terveen näköinen, ettei minun tarvitse pelätä sairastuvani, vaikka mitä tapahtuisi, mitä tahansa…

THERESE. Suo anteeksi rakas Adelaide, että keskeytän sinun esitelmäsi, mutta minä ilmoitan täten juhlallisesti, että minä ja rouva Poromäki tulemme kolmen päivän päästä myös kylpylaitokseen.

POROMÄKI. On niin ihmeellisesti. Se niin virkistää, kun näkee nuorta ja iloista väkeä ympärillään.

KANNEL (katsoen kelloansa). Kahden tunnin päästä lähtee juna. Nyt vaan laittamaan kaikki pian kuntoon.

POROMÄKI. Jaha! (Nousee ja lähtee ovelle taustalla; Kannel taluttaa).
Kun nyt mutakylvyt vaan ei olisi jo alkaneet. (Katoavat).

JOSEFIINA (Thereselle), Nivelreumatismi, se on melkein uskomatonta…
(Katoavat).

ADELAIDE (sanoo heidän jälkeensä). Odottakaa sitten hiukan, minä tulen heti. (Pois ovesta vasemmalle).

ELPYVÄ. Me olemme juuri menossa. Saanko luvan, (tarjoaa käsivartensa.
Menevät. Helenius viimeisenä).

Isohko huone kylpylaitoksen ravintolassa. Ovi taustalle, samoin vasemmalle. Oikealla kaksi sivuhuoneisiin johtavaa ovea. Sohva, pöytä, tuolia.

Kannel tulee ovesta vasemmalta. Istuu sohvalle ja sytyttää paperossin. Haukottelee. Soittaa pöytäkelloa. Ei kukaan tule. Soittaa uudestaan, kiivaasti. Ei kuulu ketään.

VAHTIM. Jassoo portviiniä? No miksei herra sitä heti sanonut? — Aivan heti. (Menee ja palaa takaisin). Pitääkö; olla limunaatia mukana? (Kannel tekee myöntävän liikkeen. Vahtimestari poistun).

POROMÄKI (ovesta taustalla. On epävarma jaloillaan. Ei huomaa
Kannelta). Yksin, sano Juhani Aho. (Laulaa):

KANNEL (nauraen). Bravo! Hyvä! (Poromäki hyppii ja näpäyttelee sormillaan jotain ilmassa olevaa).

POROMÄKI. Tanssilla minä hurmasin Josefiinankin. Ja Josefina ymmärsi minut väärin ja laittoi itsensä minun muijakseni.

POROMÄKI (ottaa askeleita ja kumartaa). Saanko luvan pyytää kreivittäreltä yhtä franseesia? (Hyräilee ja tanssii neidin kanssa).

POROMÄKI. Mitä kreivinna pitää minun tanssistani? (Saa suonenvetokohtauksen jalkaansa). Ai peijakas! (hieroo). Aina, tämä on niin sanottua suonenvetoa, ai, ai, perhana, anteeks että minä sanon perhana, äh…

POROMÄKI. Siis hyvästi oi armas kreivinna. Ja vielä syleily. Ja sitten hyvästi, iäksi! (Saattaa ontuen ovelle, kuin franseesissa). Hyvästi Julia! (Neiti menee).

POROMÄKI. Taidan pianaikaa. Mutta hyvin kaukaa. — Peijakkaan sievä tyttö. Ei anna paljo perää Josefiinalle.

POROMÄKI. Maljamme! Eläköön Josefiina. (Juovat). Elämä on kuin silkkiä. Katsos ystäväiseni minua. Minä olen Iisakki Poromäki minä, nainut mies. — Ä-älä mene koskaan naimisiin, ainakaan Josefiinan kanssa. (Huutaa). Aina! Aina!

POROMÄKI. Aina, teidän armonne, samppanjaa tuonne huoneeseen, paljo.
(Neiti menee).

POROMÄKI. Katsos ystäväiseni, minä en viime kesänä saanut virkalomaa, mutta nyt minä sain, suurella vaivalla…

POROMÄKI. No no, kaikilla on heikkoutensa. Huomenna lähdetään täältä, huomispäivänä.

KANNEL. Kun Josefiina tulee. — Mennään laivalla. Nähdään siniset selät ja sininen taivas. Ja pilvet rientävät — —

POROMÄKI. Kuin kolme krokotiiliä. (Neiti tuo samppanjaa. Poromäki alkaa hyppiä ja tanssia).

KANNEL. Minä tahtoisin nähdä Josefiinan naaman, kun hän saa kuulla sinun matkustaneen.

KANNEL. Ja sitten minä tahtoisin nähdä sinun naamasi, kun sinä taas tapaat Josefiinan.

KANNEL. No no, leikillä minä vaan. Mutta mihinkäs se sinun vanha koulutoverisi on joutunut? — Se suuri juoppo.

POROMÄKI. Skål se oli, Skål (ottaa lasin). No, skool, mutta ä-älä puhu enään Josefiinasta. (Juovat).

ELPYVÄ (ilmestyy ovelle). Hyvää päivää, hyvät herrat! (Helenius ilmestyy).

HELENIUS. No päivää taas, mitä kuuluu? (Elpyvälle). Molemmat hyvällä alulla. Kun vaan saisi pysymään.

HELENIUS. Vasta ylihuomenna sanoivat tulevansa. Ehkä ennenkin, eihän niistä naisista tiedä.

POROMÄKI (Elpyvälle). Kuin kukka kuolee, haihtuu pois, niinkuin ei ikänäns elänytkään hään ois, niin myös mä elänyt oon pois… jos vois.

POROMÄKI. Eli hyvässä tuulessa. Nyt juodaan tuliaista. (Täyttää laseja ja kohottaa omansa). Hyvät herrat (kaikki ottavat lasinsa). Terve tuloa! Maanviljelys on jalo viljelys. Ja maanviljelijä on parhain ihminen maailmassa, oli hän sitten nainut tai naimaton. Sillä hän viljelee maata…

KANNEL. Eläköön maa! Pohjaan, hyvät herrat, pohjaan! (Juovat). Oikein hauskaa, että tekin, hyvät herrat, tulitte tänne. Meidän täytyy nyt juoda vähän parempaa. (Menee sivuhuoneeseen),

KANNEL (samppanjapullo ja laseja tarjottimella). Hyvät kerrat. Kukin ottakoon lasinsa. Minä täytän ne. Maljamme!

ELPYVÄ (hiukan päissään). Hyvät herrat! Rakkauden jumalatar Venus syntyi vaahdosta. Se vaahto oli samaa vaahtoa, kuin tämä. Tästä vaahdosta syntyy myös rakkaus, lempi. Eläköön rakkaus!

ELPYVÄ. Minä kiitän teitä tunnustuksestanne, hyvät herrat. Minä olen sitä vielä vastaiseksi saanut niin vähän, ja minä olen sille heikko, niinkuin kaikki ihmiset. Minä juon teidän maljanne!

POROMÄKI (aivan päissään). Mi-minä hu-oomaan, että te o-lette ko-oko miehiä, te mo-olemmat. Mi-minä o-olen pitänyt teitä a-akkoina…

KANNEL. Minä yhdyn edelliseen anteeksipyytävään tunnustukseen. Nyt minäkin kunnioitan teitä.

ELPYVÄ. Minä annan heille palttua. (Kanteleelle). Herra Kannel, sallitteko, että minä sanon teille pari sanaa.

KANNEL. Vaikka viisi. (Elpyvä vie Kanteleen syrjään. Helenius täyttää laseja. Poromäki puoleksi torkkuu).

ELPYVÄ. Te olette suuri mies, ihminen, oikein tosi-ihminen. (Puristaa kättä. Poromäki on saanut pienen suonenvedon sääreensä). Se on niin hauskaa kun ihmiset ymmärtävät toisensa. (Alkaa laulaa). Helmi kaunis, loistavainen, syyydämeessä leeeempi ooon…

POROMÄKI (kieli kankeana). Niinkuin timantti vaan. Nyt pojat mennään tuonne huoneeseen hiukan maistamaan samppanjaa. Minä menen ensiksi, joka olen täys kapteeni. Te, jotka olette tavallisia kersanttia, tulette jälessä. (Laulaa). Eespäin, pojat urhoolliset… (Menee sivuhuoneeseen Kanteleen kanssa).

HELENIUS. Hetken päästä he o-ovat täällä. Ja meidän pi-itää olla aivan moitteettomia.

ELPYVÄ. Ja siksi toiseksi, me olemme erehtyneet. Herra Kannel on kunnon mies. Hän ei ole syyllinen.

KANNEL. Vaan syytön. So, sisään nyt vaan. Posessionaatti nukkuu muuten. (Työntää heidät sisään). Minä menen tilaamaan uutta. (Helenius ja Elpyvä menevät sisään. Kannel ylös ovesta taustalla).

THERESE. He tulevat kyllä vielä. Me olemme tulleet hiukan aikaisemmin kuin oli puhe. (Ovi avautuu. Elpyvä katsoo. Pää heti takaisin).

ADELAIDE. Ja herra Kannel ei liioin tiedä mitään. Ah, mikä iloinen yllätys hänelle! (Helenius katsoo ja katoo.)

JOSEFIINA. Ompa se hauskaa taas saada tavata minun rakasta miestäni. (Poromäki katsoo ja katoo. Kannel samaan aikaan ilmestyy, lyö ihmeissään kätensä yhteen ja katoo).

THERESE (katsellen pöytää). Täällä on ollut joku seura, koska tässä on viinilaseja.

ADELAIDE. Hirveän raakaa elämää; (Josefiina menee koettamaan sivuhuoneiden ovia, Toinen aukenee, mutta toinen ei).

ADELAIDE. Sinä olet raaka! (Menee kiivaasti ulos. Josefiina myös ovesta taustalla).

THERESE. Se oli hyvä, että minä tapasin teidät. (Vahtimestari ei kuule, häärii vaan selin Thereseen). Onko vahtimestari nähnyt täällä erästä nuorta herraa, jolla on vaaleat viikset ja kellertävä tukka?

THERESE. Onko vahtimestari nähnyt erästä nuorta miestä, jolla on vaaleat viikset?

THERESE (on onneton. Pontevasti vahtimestarin korvaan). Nuori mies, vaaleat viikset, kellertävä tukka! Oletteko nähnyt?

THERESE. Minä olen puistossa. Tulkaa sinne, jos tapaatte hänet. (Antaa juomarahaa). Pankaa mieleenne: vaaleat viikset, kellertävä tukka.

VAHTIM. Kellertävä, aivan niin… minä tuon hänet prikalla neidin eteen. (Therese menee).

ADELAIDE. Jos vahtimestari olisi niin hyvä. Heti kun hän tulee.
(Antaa juomarahaa).

VAHTIM. I-Ilman vaan. Kyllä minä toimitan. Minä tuon hänet prikalla neidin eteen.

Vahtimestari aikoo hetken häärittyään mennä pois, mutta töytää
Josefiina Poromäkeä vastaan.

VAHTIM. Pardong! (syrjään). Taas yksi! (kohteliaasti). Etsiikö neiti ketään?

JOSEFIINA. Tukka sillä ei ole ollut viiteen vuoteen ja kun oli, niin se oli punanen.

VAHTIM. Jassoo, jaha. Jos minä nyt nään semmoisen herran, jolla on punaset viikset ja jolla on ollut punanen tukka, niin minä tuon sanan frouvalle.

JOSEFIINA. Heti paikalla. Minä annan teille (vahtim. ojentaa kätensä) vielä muutamia tunnusmerkkejä. Se on lihavanpuoleinen ja puhuu paljon.

JOSEFIINA. Se on minun mieheni. Heti kun näette hänet, niin tuokaa minun luokseni, vaikka väkisin, taikka teljetkää hänet jonnekin, taikka tehkää mitä tahansa, mutta niin että minä saan hänet käsiini.

VAHTIM. Punaset viikset, punanen tukka ollut, lihava, ei osaa enkelskaa. Minä tuon hänet prikalla frouvan eteen.

JOSEFIINA. Minä annan teille (vahtim. ojentaa kätensä) sitten hyvät juomarahat. (Menee. Vahtim. samoin).

Herrat tulevat varovasti sisään. Poromäki viimeisenä ja varovaisimmin. Hiipivät ovelle ja katsovat. Kannel tulee sisään hänkin. Katselevät hetken toisiaan.

ELPYVÄ. Mi-minä me-menen tuonne hu-uoneeseen ettei A-Adelaide vaan nnnä-äkisi. Mi-minä en ole oikein re-epresentaabeli.

HELENIUS (kieli kankeana hänelläkin). Parasta se on. Minä puolestani en pelkää näyttäytyä vaikka kenelle.

POROMÄKI. Nyt täytyy päästä pois. Sillä jos Josefiina nyt saa minut käsiinsä, niin se on vähä musta paikka.

KANNEL. Sisso! Riita pois. Te näytte olevan riitainen, kun olette päissänne. Riidellään toinen kerta, nyt täytyy ajatella pelastusta.

KANNEL (katsoen ovesta vasemmalla). He seisovat kaikki kolme tuolla.
Hurraa, he lähtevät menemään puistoon päin!

KANNEL. Mikä piru teitä riivaa? Mistä hiidestä te nyt olette tuon pään ottanut?

POROMÄKI. Jaa-ah, se on tietty se. Mutta lähtöryypyt ensin, eihän nyt enää mitään hätää ole.

KANNEL. Ei se taida pahaa tehdä. (Menee sisään; sisältä kuuluu puhetta ja laulua seuraavan kohtauksen ajan).

VAHTIM. Ei osaa enkelskaa. Se on hän. — Herra on pudottanut tänne huoneeseen jotain taskustaan. (Menee toiseen huoneeseen).

HELENIUS. Minä pudottanut. (Menee jälessä, vahtim. tulee ulos ja kiertää oven lukkoon, sekä rientää pois).

HELENIUS (sisällä). Halloo vahtimestari, mitä piruja tämä on, avatkaa, tämä on sikamaista, minä nyljen teidät, no, pian ovi auki, taikka minä potkasen…

KANNEL. Kuule, mitä minä nyt sanon. Sinä menet huoneeseesi suoraa päätä täältä ja otat nämä minun siteeni mukaasi ja sidot ne sääriesi ympärille ja menet vuoteeseesi monen peiton alle. Sinun rouvasi tietää että sinä olet täällä ja on parasta olla niin sairas kuin suinkin. Täällä hän ei saa nähdä sinua, sillä hän voisi pian luulla, että sinä olet hiukan maistanut. Minä aion näyttäytyä heille ja valehdella kuin almanakka. Muu ei auta.

POROMÄKI. Ei. Kaikki käy hyvin. Mutta, minä en kohta enää nää käydä. (Helenius on koko ajan kolkuttanut ja sitten tyyntynyt, potkaisten vaan silloin tällöin).

VAHTIM. Ei täällä ole näkynyt erästä frouvaa. (Kuuntelee ovella,
Helenius ei hiiskahda).

VAHTIM. Ehei, nyt pitää saada. Tässä on edellisten päivien yhdessä.
(Antaa pitkän laskun).

KANNEL. No anna tänne. (Katsoo). Jaha. (Ottaa lompakkonsa ja alkaa ottaa esille rahoja). Minä vähä katson onko se oikein. (Tarkastaa).

POROMÄKI. Sillä jos se olisi silmissä, niin se ei haittaisi kuuloa.
Mutta mitä peijakasta te oikeastaan minuun mulkoilette?!

KANNEL (kääntää vahtimestaria hartioista ympäri). Kas tässä. (Maksaa). Ja nyt (työntää ulos, kuuntelee ja katselee). Herrat taitavat nukkua tuolla huoneissa, Jätetään heidät naisille. Ja nyt Iisakki, nyt mennään. Me olemme jo viipyneet liian… (Kuuluu Theresen ääni ja vahtim). Ai perhana. So, sukkelaan. Tässä on pintelit. (Pintein putoavat pari kertaa kiireessä ja Poromäki putoaa niitä nostellessaan). No, pian nyt hemmetissä. (Therese tulee). Tuolin taakse, sitte huoneeseen.

KANNEL (suojaten Poromäkeä). Ja minä teitä (syleily). Te ette voi koskaan uskoa, katsokaa noita pilviä, ne rientävät, ne rientävät, minun ajatukseni rientävät, kaikki rientävät. (Poromäelle) riennä sinäkin. (Thereselle). Ah te olette enkeli kun tulitte, (syleily) todellinen enkeli.

KANNEL. Te olette… (Huomaa, että Poromäki on poissa; heittää irti ja huokaa).

THERESE. Siis vihdoinkin minä sain sinut. Knut, sinä olet minun.
(Syleilee ja suutelee). Minun, minun.

THERESE. Niin, älkäämme sanoko tästä muille vielä. Me yllätämme heidät huomenna.

THERESE. Ei sanaakaan Adelaidelle. Minä menen nyt pois, ettei hän epäilisi. Minä tulen kohta. Kah Knut, Knut! (Syleily. Therese menee).

VAHTIM. Se oli niin vaikea löytää frouvaa. Tuolla hän on. Hän ei puhu enää mitään. (Potku). Tässä on avain. Frouva avaa vaan rohkeesti, (Potku). — Minä menen pois siksi aikaa.

JOSEFIINA. Hyvä on. (Menee ovelle; sillä aikaa on Kannel antanut merkkejä Poromäelle toiseen huoneeseen, että Poromäki tekisi jotakin). Vai siellä sinä nyt olet senkin juoppo. (Adelaide ja Therese tulevat sisään. Josefiina avaa oven. Äkkiä työntää Poromäki Elpyvän ulos huoneesta. Elpyvä joutuu aivan Adelaiden syliin).

HELENIUS (syöksyy ulos). Se on hävytöntä, minä sanon teille te sakramenskattu…

HELENIUS. Se on raakaa, se on hävytöntä, antaa teljetä minut huoneeseen, te senkin —

JOSEFIINA. Minä en ole mikään senkin teidän edessänne, sitä ei tarvitse tulla sanomaan… (Syntyy kova riita).

ELPYVÄ. Ä-älkää pe-peljätkö. (Kaikki huutavat sekasin. Kannel koettaa johtaa Poromäkeä ulos. Poromäellä on siteet päällä. Hän on jo päästä, kun Josefiina äkkiä kääntyy. Poromäki piilottautuu tuolin taakse, jota Kannel on pitänyt varalla).

ADELAIDE (syöksyy joukkoon). Pois minun silmistäni, pois. Herra Kannel auttakaa!

HELENIUS (Josefiina P:lle). Minä vedän teidät oikeuteen. (Kaikki yhdessä kimpussa).

JOSEFIINA. Herra Jumala! Minä tulen hulluksi. (Kiukkuisena). Mutta minä sanon teille… (Riitaa).

POROMÄKI (ryömii ovea kohden, ja on jo päästä, kun Elpyvä kompastuu häneen. Poromäki silloin saa suonenvetokohtauksen, ja paneutuu selälleen permannolle jalka ilmassa).

KANNEL (tulee sisään ja vetää uutimet syrjään. Poromäki vuoteessa).
Hyvää huomenta.

POROMÄKI. No terve! Mitä hemmettiä. Sinua ei tuon historiallisen tapauksen jälkeen ole näkynyt ollenkaan.

KANNEL. Minä en ole kehdannut. Olen pysytellyt muualla. Nyt en kuitenkaan enää voinut pidättää uteliaisuuttani.

POROMÄKI. Niin, niin. Vanhat piiat ja Josefiina käyvät minua katsomassa joka viides minutti.

POROMÄKI. Saivat kuulla kunniansa, häpesivät ja nyt on asia melkein unohtunut…

KANNEL. Hm. He voivat siis olla tyytyväisiä. Mutta miten on sinun laitasi? Oikeinko sinä olet sairas?

POROMÄKI. Niin. Minullahan on sydän kipeä, rinta kipeä, minua vaivaa yleinen heikkous ja sitäpaitse nivelreumatismi.

POROMÄKI. Josefiina huolehtii suuresti minun terveydestäni. Hän sekoittaa itse lääkkeet.

POROMÄKI. Minulla oli viime yönä ylenantamiskohtauksia. Kohta minä saan vatsakatarrin.

KANNEL. No mutta herran nimessä, etkö sinä voi sanoa, ettet sinä ole kipeä?!

POROMÄKI. Sanoa, etten minä ole kipeä. Oietko sinä hullu?! Josefiina luulee että minä olen kipeä ja minä tunnustaisin kaikki valheeksi. Ohoh!

KANNEL. Sinä aijot siis maata täällä kaksi kuukautta ja tehdä itsestäsi täydellisen apteekin, ja sitten antaa kuljettaa itsesi kotiin.

POROMÄKI. Ei auta muu. Toivottavasti minä maalla vielä toivun.
Minulla on siksi vahva terveys.

KANNEL. Jaa jaa, jumala paratkoon. Ei ole minunkaan asiani loistavalla kannalla.

KANNEL. Minä tulin tuona historiallisena hetkenä sinua pelastaakseni hullutelleeksi hänen kanssaan ja nyt hän on ottanut sen todeksi.

KANNEL. En minä voi. Hän luulee että minä olen seitsemännessä taivaassa ja on itse seitsemännessätoista. Ei minulla ole luontoa pudottaa häntä sieltä alas.

KANNEL. Kyllä minä tahtoisin päästä hänestä eroon, mutta hienolla tavalla. Minä koetan nyt keksiä semmoisen.

POROMÄKI. Minäkin tahtoisin päästä pillereistäni hienolla tavalla.
Nieleminen on niin kovin krouvi.

SKÅL (vetäen taskumatin esiin). Tässä minä taas tuon meidän
Iisakillemme vastamyrkkyä.

POROMÄKI. Katsokaa vaan ettei Josefiina tule. (Ryyppää). Jaa'ah, ilman tätä minä jo olisin kuollut. (Ryyppää toisen kerran). Ja ilman tätä. Ei sinulla Knuutti mitään hätää ole, niinkuin minulla. Sinä valitat aivan turhaan.

POROMÄKI. Sinä voit matkustaa pois vaikka Afrikkaan ja jättää neiti
Therese. Mutta minä en voi karata Josefiinan luota.

KANNEL. Minä en voi matkustaa. Se nostaisi jälkipuheita ja ties vielä mitä. Liian raaka keino. Täytyy päästä eroon niin ettei tarvitse kuulla mitään jälkikaikuja.

KANNEL. Minulla on sinulle myöskin hyvä neuvo, millä sinä pääset pillereistäsi.

POROMÄKI. Ja mistä syystä minä leikkaan vatsani halki, jos sais luvan kysyä!

KANNEL. Että pillerit aina tulisivat ulos kun olet ne niellyt.
Silloin pääset niitä sulattamasta.

JOSEFIINA. Ja minä kun olin vallan unohtaa arsenikkipillerit! Kas tässä ukkoseni, kas noin. (Kaataa vettä lasiin). Ota nyt, kas noin, ja vettä päälle, tässä on.

JOSEFIINA. Minä pelkään, että keuhkoissa on vikaa. Lääkäri on määrännyt kalanmaksaöljyä.

JOSEFIINA (lempeänä). Niin sinä itse luulet. Mutta sinä petät itseäsi. Kas tässä lääkettä.

KANNEL (tuskastuneena). Niin olen, terve kuin pukki. Ja niin on posessionaatti myös.

KANNEL. Niin juuri. Häntä ei vaivaa mikään. Hän on terve kuin pukki hänkin. Mutta jos te vielä viikon häntä hoidatte, niin hän sairastuu ja kuolee siihen paikkaan.

POROMÄKI. Minä en ole sanonut mitään, en niin mitään. (Yskii). Mutta sinä olet sanonut.

POROMÄKI. Hyvää yötä! Minä en viitsi enää katsella. (Kääntyy selin nukkumaan).

JOSEFIINA. Se on hyvin helposti selitettävissä. He ovat kumpikin puhuneet totta.

JOSEFIINA. Ei niin alkuunkaan. Mutta mennään pois, ettei kukaan kuule, niin minä selitän.

POROMÄKI. Josefiina luulee että minä olen sairas ja rääkkää minua pelkästä huolenpidosta.

SKÅL. Pelkkää kiusantekoa. Minä kuulin sen äsken. Sinua tahdotaan opettaa tekemään virkistysmatkoja.

SKÅL. Niin se on. Minä kuulin sen omin korvin. Sinusta tiedetään, että sinä olet terve ja sinua kiusataan vaan huvin vuoksi.

POROMÄKI. Juottaa minulle kalanmaksaöljyä rakkauden varjon alla. —
Perhanan Josefiina! Minä suutun.

POROMÄKI. Minä olen nukkuvinani. Muuten se taas alkaa tropata.
(Alkaa kuorsata).

SKÅL. Koetetaan olla hiljaa nyt, että hän saa hiukan levähtää. Minä menen pois että olisi vähemmän häiritsevää. (Menee vedettyään uutimet eteen).

JOSEFIINA. Minä olen aavistanut heidän juonensa alusta loppuun. Mutta minä olen kostanut Iisakille että tuntuu.

HELENIUS. Se on helppo todistaa, ettei herra Kannel ole kiintynyt teihin, neiti Frasén.

HELENIUS. Jos minä, niin kummalta kuin se kuuluukin, ehdottaisin hänelle keinon päästä teistä, niin hän suostuisi.

THERESE (matkien). Ah, ah, ah! (tarmokkaasti).' Hän ei suostu.
Ja minä tahdon, että te koetatte.

HELENIUS. Minä olen iloinen, voidessani paljastaa hänet. Sillä hän ei ole teidän arvoisenne.

THERESE. Minä en enää tahdo kuulla mitään. Todistakaa, jos osaatte.
Minä olen teille kiitollinen. (Menee).

JOSEFIINA. Neiti Stör on hullu! — Mutta nyt minä annan teille pienen näytöksen. (Menee vuoteen ääreen). Iisakki! (Kuorsauksia). Iisakki, lääkkeet odottavat. (Kuorsauksia). Nouse ylös nyt, minulla on juoma valmiina! (Kuorsauksia). — Tällä kertaa hän on todella nukahtanut sikeästi. No, olkoon nyt sitten. Mutta yhden kiusan minä hänelle vielä teen ja olkoon se viimeinen. Minä pakotan hänet kuuntelemaan runoilijamme äsken sepittämää runoa. Se kiusaa häntä yhtä paljon kuin pillerit.

HELENIUS. Neiti Adelaide! Te olette varmaan huomannut, ettei herra
Kannel ole oikein tyytyväinen.

HELENIUS. Hän kertoi tänä aamuna minulle tilastansa. Oikeastaan minun ei pitäisi siitä puhua, mutta minä teen sen nyt kumminkin. Hän ei rakasta neiti Theresiä.

HELENIUS. Tehkää se. Mutta älkää vaan sanoko, että minä olen tätä puhunut.

ADELAIDE. Niin minä teen. Poika parka, hän ei uskalla. Ah herra
Helenius, kiitos!

HELENIUS. Minä en voinut vaieta. Mutta ettehän te vaan sano että se olin minä joka ilmoitin asian.

HELENIUS. Täällä olisi niin sopiva paikka teidän vallata hänet…
(Menevät).

SKÅL (mytty kainalossa. Poromäki istuu puoleksi pukeutuneena vuoteen reunalla ja miettii. Äänettömyys).

POROMÄKI. Perhanan Josefiina. Hän on syöttänyt ja juottanut minua tahallaan lääkkeillä.

SKÅL (avaten mytyn). Tässä on sinun pelastuksesi. (Hame ja muita naisen pukuun kuuluvia osia putoaa permannolle),

POROMÄKI. Minun pitäisi tässä vielä Josefiinan takia pukeutua vanhaksi akaksi.

POROMÄKI. No olkoon sitte. Minä näytän Josefiinalle, ettei minun kanssani ilkeydellä pitkälle päästä. (Pukee itseään, puhellessaan).

POROMÄKI (pannen röijyä päälleen, ähkien). Josefiina syö sinut, kun hän huomaa juonen.

POROMÄKI. Tässä minä nyt olen, hyvin koreena. Minne minä nyt oikein lähden?

JOSEFIINA. Jaksatko kuunnella runoa, jonka herra Elpyvä on tehnyt. Se ehkä virkistäisi sinua.

ELPYVÄ. Ellei arvoisalla herrasväellä ole mitään sitä vastaan, niin minä seuran ratoksi rohkenen lausua viime yönä sepittämäni runon.

ELPYVÄ. Siis lausun, (vetää paksun kaaran povitaskustaan). Runoelmani on dialoogi. (Lukee). Lilja ja kuu.

POROMÄKI. Minä aattelin että jos lilja olisi ollut ansarissa ja kuu olisi puhunut lasin läpi.

ELPYVÄ. Lilja ja kuu. (Lausuu). Oi lilja, miksi valkee noin, sa oot kuin koite aamun koin.

ELPYVÄ. Jaa, kyllä se ei ole, ja kun liljasta on puhe, niin tämä väri sopii aamun koille paremmin.

ELPYVÄ.

POROMÄKI. Minulla oli koulutoveri, jonka nimi oli Lilja, ja se ei liioin koskaan tiennyt mitään.

Kuu. Siks kalpee olet liljani, kun kaipaat ystävää, Kun saat sen, punat poskilles ne nousee, kalpeus häviää.

Ah kun katson noita tuolla surusta ma tahdon kuolla, eivät ole yksin he, eivät ole yksin he.

ELPYVÄ.

    Ah onneton oon tääll,
    ja yksin, yksinään.
    Mutt luoja kaikki voi.
    Ehk' onnen mullekin soi.

ADELAIDE. Ah onnen. (Katsahtaa Kanteleeseen. Elpyvä taas lukee suurimmaksi osaksi Adelaidelle).

Nyt on minulla riemumieli kun jo sain ma ystävän. Kaunis sointu sill' on kieli, pitkä solakka on hän.

ELPYVÄ.

ADELAIDE. Minun mielestäni siinä oli niin vienon surunvoittoisa, yöllisen kuiskaava tuoksu.

KANNEL. Minä pelkään että se menettäisi tuoksuaan. (Helenius ja
Therese ovat puhelleet keskenään koko ajan).

THERESE. Se ei ole totta. Mutta minä koetan. Minä en usko, mutta jos se on totta, niin silloin herra Helenius, minä olen teille hyvin, hyvin kiitollinen. (Menee).

HELENIUS (saatuaan viittauksia Adelaidelta). Rouva Poromäki ja sinä Eljas, tulkaapa hiukan tänne; minä olen ostanut pienen huonekalun ja minä pyytäisin teidän arvosteluanne.

ADELAIDE (kävelee ja istahtaa sohvalle). Tulkaa tänne hiukan, herra
Kannel, minulla olisi teille jotain erityistä sanottavaa.

ADELAIDE. Ei se tee mitään. Hän ei kuule. Istukaa tähän minun viereeni, aivan kodikkaasti, kas noin, ja rohkeasti. (Siirtyy lähemmäksi).

ADELAIDE (keikaillen ja siirtyen lähemmäksi). Te olette ollut niin alakuloinen näinä viime aikoina.

KANNEL. No tokko niinkään sentään. Ja eihän sitä aina jaksa olla hyvällä tuulella.

ADELAIDE (siirtyen lähemmäksi). Niin mutta teitä vaivaa jokin ajatus, jonkinmoinen tyytymättömyys, jonkinmoinen, semmoinen jokin… (Lähenee).

ADELAIDE. Niin niin, minä tarkoitan jonkinmoinen niin sanoakseni onnen puuttuvaisuus.

ADELAIDE. Te tahdotte saavuttaa onnen, ah, te halaisitte onnea, mutta te ette rohkene ojentaa kättänne. (Lähenee, Kannel pakenee). Te pakenette.

ADELAIDE. Ah, te ette ymmärrä. Ja kuitenkin te ymmärrätte. (Poromäki ilmestyy ja katselee ihmeissään). Te tiedätte että onni on teidän läheisyydessänne, mutta te ette uskalla sitä omistaa, (Skål ilmestyy) te pelkäätte, että se suuttuisi. (Lähenee). Älkää peljätkö, onni ei suutu.

ADELAIDE. Sinä olet ollut sankarillinen, mutta sinä olet saava palkinnon. (Syleilee ja suutelee).

ADELAIDE. Niin, herra jumala. (Suutelee). Niin ihanaa. Ah Knut, kuinka sinä olet…

Therese, Helenius, Elpyvä ja Josefina tulevat. Poromäki pääsee hetken kuluttua pujahtamaan pois.

THERESE. Ethän sinä voi pitää hänestä Knut, hänellä on selkäydin kipeä.

KANNEL. Ei se tee mitään. Minulla on nyt jo molemmat. (Äkkiä kuuluu riitaa ulkoa).

PESUMUIJAN ÄÄNI. Jaa jaa, en minä hellitä, se on minun esliinani… (Työntää Poromäen sisään; Poromäki kaatuu vatsalleen kompastuen hameisiinsa).

PESUMUIJA. Vai Iisakki? — Mutta tietääkö frouva, ne on minun vaatteeni, minä olen ne jättänyt vintille, sen näki Amantakin aivan selvän selkeesti ja tuo on ne sieltä varastanut, jaa'ah, minä en sitä asiaa valehtele…

POROMÄKI. Odota hiukan niin kyllähän minä… Se on nääs sillä tavalla, että… tuota, että… tohtori on määrännyt minulle… tuota… hyvin väljät vaatteet… ja…

POROMÄKI, Niin, katsos se on erittäin terveellistä… Minä olenkin jo paljon terveempi.

PESUMUIJA (Josefiinalle) Se valehtelee. Minun ukkoni on ihan samanlainen… (Skål yskii uudinten takana. Josefina syöksyy sinne ja tuo hänet päivän valoon).

SKÅL. Jaa mitä? (Näyttää itseään). Minä olen maannut Iisakki Poromäen vuoteessa.

SKÅL. On sanottu, että jos terve ihminen makaa sairaan ihmisen vuoteessa, niin sairas parantuu.

SKÅL. Ja nyt Iisakki Poromäki on aivan terve, eikä enää tarvitse lääkkeitä.

POROMÄKI (taputtelee). No Fiinaseni, nyt on kaikki ollutta ja mennyttä — Mutta mitäs nää oikein häärää? (Kannel, Therese, Adelaide, Helenius ja Elpyvä ovat aivan yhdessä nipussa).

KANNEL (lyö otsaansa). Hyvät daamit. Kuulkaa minua. Minä olen onnettomin ihminen maan päällä. Minulla ei ole muuta jäljellä kuin hauta.

KAIKKI. ???…

ADELAIDE. Mutta sinä rakastat toista meistä enemmän. (Therese on kääntänyt selkänsä ja puhuu Heleniuksen kanssa).

KANNEL. No nyt on kaikki hyvin. (Poromäki on hyvin miettiväisen näköinen). Mitä sinä nyt niin tuumit?

POROMÄKI. Minä tässä vaan tuumin, että mihinkähän me ensi kesänä lähdetään.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIRKISTYSMATKA: 3-NÄYTÖKSINEN PILA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.