The Project Gutenberg eBook of Nahkaratti This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Nahkaratti Author: Arthur Conan Doyle Release date: February 15, 2018 [eBook #56573] Language: Finnish Credits: Produced by Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NAHKARATTI *** Produced by Tapio Riikonen NAHKARATTI Kirj. A. Conan Doyle Suomennos Tampereella, Isak Julinin kustannusliike ja kirjakauppa, 1910. Ystäväni Lionel Dacre asui Avenue de Wagramin varrella Pariisissa. Hänen pieni rauta-aidan ja ruohokentän ympäröimä talonsa sijaitsi Riemuportin vasemmalla puolella. Luulen, että se sijaitsi siinä jo ennenkuin avenue'a oli olemassakaan, sillä harmaat kivilaatat olivat sammaltuneet ja muurit ajan vaikutuksesta ikäänkuin valkoisen homeen peitossa. Kadulta katsottuna näytti rakennus pieneltä ja, jos oikein muistan, ei siinä ollut enempää kuin viisi ikkunaa, mutta takasivulla oli sen jatkona hyvin suuri huone. Juuri siinä oli Dacren salaisille tieteille omistettu kirjasto, ja siinä hän myöskin säilytti ne harvinaiset esineet, joihin hän itse oli kiihkeästi mieltynyt ja jotka hänen ystäviään huvittivat. Rikas kun oli, hienostunut ja omituinen luonteeltaan, oli hän käyttänyt suuren osan elämästään ja omaisuudestaan saadakseen kootuksi alallaan ainoan, kuten väitettiin, talmudilaisia, salaperäisiä taikakapineita käsittävän kokoelman, joista moni oli sangen harvinainen ja suuriarvoinen. Hän oli suuresti mieltynyt ihmeellisyyksiin ja ennen kuulumattomiin asioihin ja sanotaankin, että hänen kokeilunsa, saadakseen selville tuntemattomia seikkoja, ovat menneet kohtuuttomuuksiin. Ollessaan englantilaisten ystäviensä seurassa, ei hän koskaan niistä huolinut kertoa, vaan puhui tutkijan tai taiturin tapaan; mutta eräs samaa suuntaa edustava ranskalainen on minulle kertonut, että loihtutaidon kaikki irstaudet ovat kootut tuohon suureen, korkeaan saliin, jonka seinät ovat peitetyt kirjalaudakoilla ja merkillisiä esineitä sisältävillä kaapeilla. Hänen ulkoasunsa ilmaisi kyllin selvästi, että hänen kiihkeä mieltymyksensä sielutieteilyyn oli pikemmin tiedollista kuin henkistä luonnetta. Hänen jäykissä piirteissään ei näkynyt jälkeäkään asketismista (lihansakurituksesta), mutta hänen suuri pääkallonsa, joka pilkisti hänen harvasta tukastaan kuin lumihuippu hongan latvasta, kätki sisäänsä paljon tiedollista voimaa. Hänen tietonsa olivat suuremmat kuin viisautensa ja luonteensa ei vetänyt vertoja hänen lahjakkaisuudelleen. Nuo pienet kirkkaat silmät, jotka olivat syvällä hänen täyteläisissä kasvoissaan, loistivat älykkäisyydestä ja elämän uteliaisuudesta, mutta nuo silmät olivat hekumallisen ja itsekkään miehen. Mutta tämä on hänestä jo kylliksi -- hän on jo kuollut, miesrukka, kuollut juuri siihen aikaan, jolloin hän vihdoinkin luuli keksineensä elämänveden. Minä en aijo kertoa hänen omituisesta luonteestaan, vaan siitä hyvin ihmeellisestä ja käsittämättömästä tapahtumasta, joka oli yhteydessä vierailemiseni kanssa hänen luonaan aikaisin keväällä vuonna --82. Olin tutustunut Dacreen Englannissa, sillä tutkimukseni British-museon asyrialaisessa kokoelmahuoneessa tapahtui samaan aikaan, jolloin hän oli koettanut selittää erään salaperäisen, babylonialaisissa tauluissa löytyvän ajatuksen, ja meidän yhteiset harrastuksemme lähentyivät toisiaan. Tilapäiset huomautukset olivat johtaneet meidät päivittäiseen ajatustenvaihtoon ja nämä taasen vuorostaan jommoiseenkin ystävyyteen. Ensi kerran matkustaessani Pariisiin, olin luvannut käydä häntä tapaamassa ja kun minulle tuli tilaisuus täyttää sopimuksemme, asuin eräässä pienessä huvilassa Fontaineblaussa. Iltajunat lähtivät sopimattomalla ajalla, ja hän pyysi sentähden olemaan yötä luonaan. "Minulla on ainoastaan yksi ylimääräinen vuode", sanoi hän osoittaen kirjastohuoneessa olevaa leveätä sohvaa, "mutta minä toivon, ett'ette nuku siinä huonosti." Makuuhuone oli omituinen korkeine, ruskeilla kirjoilla peitettyine seinineen, mutta kirjatoukalle, olletikin sellaiselle kuin minä olin, eivät mitkään koristukset olisi olleet miellyttävämmät, ei mikään tuoksu sen suloisempi kuin sellainen mieto, hieno haju, joka leviää vanhoista kirjoista. Sanoin hänelle, ett'en voinut toivoa itselleni mitään parempaa makuuhuonetta tai enemmän mieltäni tyydyttäviä koristeita. "Vaikka seinäpaperit eivät olekaan komeat eikä nykyaikaiset, ovat ne ainakin kallisarvoiset", sanoi hän katsellen kirjalaudakkeitaan. "Olen maksanut niistä esineistä, jotka teitä täällä ympäröivät enemmän kuin neljännesmiljoonaa. Kirjat, aseet, kivet, puuleikkaukset, gobeliinit, taulut -- täällä löytyy tuskin mitään, jolla ei olisi elämäkertaansa, joka tavallisesti on kuulemisen arvoinen." Näin sanoessaan istui hän lieden toisella puolella ja minä toisella. Hänen lukupöytänsä oli hänen oikealla puolellaan ja sen yläpuolella suuri lamppu kullalle hohtavine tulineen. Puoliksi kokoonkääritty vanha käsikirjoitus oli keskellä pöytää, monien merkillisten taideteosten ympäröimänä, joiden joukossa oli muuan suuri ratti, sentapainen, jota käytetään viinisäiliötä täytettäessä. Se näytti olevan puusta, reunustettu himmeällä kuparireunustimella. "Tuopa omituinen", sanoin minä. "Millainenkohan entisyys mahtaa olla tällä ratilla?" "Niin", vastasi hän, "sepä kysymys, jonka minun on täytynyt tehdä itsellenikin. Antaisin paljon jos saisin sen tietää. Ottakaa se ja tarkastakaa sitä." Seurasin kehoitusta ja huomasin, että se mitä olin pitänyt puuna olikin todellisuudessa nahkaa, vaikkakin jo vanhuutensa tähden kovettunutta. Ratti oli niin suuri, että siihen hyvin mahtui tuopillinen nestettä. Kuparireunustin ympäröi sen ylimmäistä osaa, mutta torvikin oli metallilla kehystetty. "Mitä sanotte siitä?" kysyi Dacre. "Luulen että se on kuulunut jollekulle keskiajan viinikauppiaalle tai juomanpanijalle", vastasin minä. "Olen Englannissa nähnyt nahkaisia juoma-astioita seitsemänneltätoista vuosisadalta -- niin kutsuttuja 'mustia taskumatteja' -- saman värisiä ja yhtä kovia kuin tämäkin." "Niin luulen minäkin sen olevan peräisin samoilta ajoilta", sanoi Dacre, "ja sitä on varmaankin käytetty astioita täytettäessä jollain juoksevalla aineella. Jos aavistuksissani on perää on se viinikauppias, joka sitä on käyttänyt, ollut omituinen samoin kuin täytettävä astiakin. Ettekö näe itse ratin torvessa mitään erikoisempaa?" Kun pidin esinettä valoa vasten huomasin, että noin viiden tuuman etäisyydellä kuparoidusta kärjestä oli nahkareunustan kapea torvi hangattu ja naarmuiltu ikäänkuin sitä olisi joku tylsällä veitsellä raapinut. Ainoastaan tältä kohtaa oli sileä, musta pinta revitty. "Joku on koettanut leikata torven poikki", sanoin minä. "Näyttääkö se naarmulta?" "Se näyttää revityltä ja raapitulta. Mitä työkapinetta siinä lienee käytettykin on se vaatinut paljon voimaa jättääkseen tuollaisia merkkejä niin kovaan aineeseen, mutta mitä te asiasta arvelette? Näen, että tiedätte enemmän kuin puhutte." Dacre hymyili ja hänen pienet silmänsä vilkuivat veitikkamaisesti. "Mahtaako teidän viisaat tutkimuksenne käsittää myöskin unien sielutiedettä?" kysyi hän. "Minä en ole edes tietänyt, että sellaista onkaan", vastasin minä. "Herraseni, tuo kohokivikehyksen yläpuolella oleva kirjalaudakko on täynnään sitä ainetta käsitteleviä kirjoituksia alkaen Albertus Magnus'esta j.n.e. Se on itsenäinen tiede." "Tiede puoskareita varten." "Puoskarit ovat aina tienraivaajia. Tähtienselittäjästä on kehittynyt tähtitieteilijä, taikakemististä oikea kemisti, hypnotiseeraajasta kokeileva sielutieteilijä. Eilispäivän puoskari on huomenna professori. Vieläpä niinkin oikulliset asiat kuin unet, järjestetään kyllä ajanpitkään. Kun se aika tulee, eivät meidän tuolla kirjalaudakoilla olevat ystävämme ole olleet ainoastaan haaveilijoille tyydytykseksi, vaan ovat ne myöskin perustaneet tieteen." "Olettakaa että niin on, mutta mitäpä tekemistä on unien tieteellä suuren mustan kuparireunustaisen ratin kanssa?" "Sen kyllä kerron. Te tiedätte, että minun käytettävänäni on käskyläinen, joka aina on etsimässä harvinaisuuksia kokoelmiini. Joku päivä sitten oli hän kuullut kerrottavan, että eräällä rantakaupustelijalla oli hallussaan kaikenlaista vanhaa romua, jota oli löydetty erään hyvin vanhan Rue Mathurin kadun varrella sijaitsevan talon kaapista. Vanhan talon ruokasali oli koristettu vaakunakilvellä, jonka muodosti punaiselle hopea-alustalle asetetut orret ja parrut ja joka tutkittaessa huomattiin olevan Nicolas de la Reynien -- erään Ludvig neljännentoista aikuisen korkean virkamiehen -- vaakuna. Ei ole epäilystäkään siitä, ett'eivät toisetkin kaapissa olleet esineet ole peräisin saman kuninkaan aikaisimmilta vuosilta. Tästä voidaan päättää, että ne kaikki ovat kuuluneet Nicolas de la Reynielle, joka, mikäli minä tiedän, oli se herra, jonka pääasiallisena huolena oli säätää ja valvoa sen ajan verisiä lakeja." "Entä edelleen?" "Nyt pyydän teitä taasen ottamaan tuon ratin käsiinne ja vielä kerran tarkastamaan ylimmäistä kuparireunustaa. Voitteko nähdä siinä kirjaimia?" Siinä oli todellakin muutamia ajan hampaan kuluttamia piirtoja. Näytti siltä kuin jos siinä olisi ollut useita kirjaimia, joista viimeinen oli vähän B-kirjaimen näköinen. "Teidän mielestänne näyttää tuo B:ltä?" "Niin näyttää." "Niin minustakin. Olen aivan vakuutettu siitä, että se on B." "Mutta alkoihan sen miehen nimi, josta kerroitte, R-kirjaimella-" "Aivan niin. Siinäpä se mutka juuri onkin. Hän omisti tämän merkillisen kapineen, mutta kuitenkin on siinä toisen nimikirjaimet. Mitenkä se on mahdollista?" "Sitä minä en käsitä. Voitteko sen selittää?" "Minulla on siitä kyllä omat ajatukseni. Huomaatteko vähän matkan päässä siitä toisen, reunalla olevan piirron?" "Huomaan, eikö siinä ole kruunu?" "Kyllä se on kruunu. Mutta jos tarkastelette sitä kirkkaassa valossa, niin huomaatte pian, ett'ei se ole mikään tavallinen kruunu. Se on vaakunakruunu, jonkin määrätyn arvon merkki, ja tämä kruunu on muodostettu neljästä kuulasta ja mansikanlehdestä, jotka vuorotellen seuraavat toisiaan, se on siis markiisin kruunu. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että se henkilö, jonka nimikirjaimet loppuvat B:llä, oli oikeutettu käyttämään sellaista kruunua." "Tämä rattipahanen on siis kuulunut jollekulle markiisille?" Dacre vastasi epäilevästi hymyillen: "Tai ainakin jollekin markiisiperheen jäsenelle. Niin paljon olemme oppineet tästä kuparireunustassa olevasta kaiverruksesta." "Mutta mitä tekemistä kaikella tällä on unien kanssa?" -- En tiedä, oliko jotain Dacren kasvojen ilmeessä tai hänen käytöksessään, joka vaikutti niin, että minut sanalla sanoen valtasi vastenmielinen kauhun tunne katsellessani tuota revittyä nahkarattia. "Olen useammin kuin kerran saanut unien kautta sangen tärkeitä tietoja", sanoi isäntäni tavanmukaisella opettavalla äänellään, "jos johonkin esineeseen nähden olen epäilevällä kannalla, olen ottanut tavaksi asettaa sellaisen esineen vuoteeni läheisyyteen toivossa saada siitä lähempiä tietoja. Menettelytapa tuntuu minusta kaikkea muuta vaan ei epävarmalta, vaikkei se vielä olekaan tullut käytäntöön puhdasoppisen tieteen palveluksessa. Minun selitteeni mukaan tulee jokaisen esineen, jolla on ollut yhteyttä johonkin väkivaltaiseen ihmisen mielenliikutuksen ilmaisuun, olkoonpa se sitten iloista tai surullista, säilyttää määrätty vaikutus tai aateyhteys, jonka se sitten voi ilmaista henkilölle, jolla on vaikutelmille taipuisa mielenlaatu. Taipuisalla mielenlaadulla en tarkoita mitään säännötöntä sellaista, vaan kehitettyä ja kasvatettua, sellaista kuin teidän tai minun." "Tarkoitatte, että jos minä nukkuisin esimerkiksi tuon vanhan, seinällä riippuvan miekan vieressä, niin voisin mahdollisesti uneksua jostain verisestä tapauksesta, jossa miekka on ollut?" "Sopiva esimerkki, sillä totta on, että miekkaan nähden olen niin menetellytkin ja nähnyt sen omistajan kuoleman. Hän kaatui jossain kapinassa, jota en lähemmin ole onnistunut saamaan selville. Jos ajattelette asiaa tarkemmin, tulette vieläkin kansan kesken käytännössä olevista tavoista huomaamaan, että esi-isämmekin antoivat niille tunnustuksensa, vaikka me viisaudessamme olemmekin passittaneet ne taikauskon maailmaan." "Esimerkiksi?" "Niin, esimerkiksi on tapana panna kappale hääkakkua päänalusen alle, jotta näkisi miellyttäviä unia. Se on monella vanha tapa, josta saatte lukea tätä alaa käsittelevästä pienestä kirjoituksesta, jota juuri valmistan. Mutta palataksemme itse kysymyksessä olevaan asiaan, oli minulla eräänä yönä tämä ratti vieressäni, kun nukuin, ja mitä silloin uneksuin, selvisi jokseenkin hyvin mihin tarkoitukseen sitä oli käytetty ja mistä se oli lähtöisin." "Minkälaista unta näitte?" "Minä uneksuin --" Hän vaikeni ja hänen suuret kasvonsa loistivat innokkaasta harrastuksesta. "Se oli todellakin hyvä ajatus", sanoi hän. "Siitä tulee varmaankin mieltäkiinnittävä koe. Te itse olette erinomainen sielullinen henkilö, teidän hermonne ovat kovin alttiit vaikutuksille." "En koskaan ole sellaisissa asioissa itseäni koetellut." "Sittenpä koetamme teitä tänä yönä. Haluatteko tehdä minulle sen suuren palveluksen, että tänä yönä nukkuessanne tuolla sohvalla, annatte tämän vanhan ratin olla päänalaisenne vieressä?" Hänen pyyntönsä tuntui minusta hiukan omituiselta, mutta oikullisen luonteeni tähden olen utelias näkemään kaikkea tavatonta ja eriskummaista. En uskonut vähääkään Dacren selitteisiin enkä odottanut kokeesta mitään tulosta. Kuitenkin minua huvitti tehdä se. Juhlallisen näköisenä asetti Dacre pienen pöydän sohvan viereen ja laski ratin pöydälle. Vielä hetken aikaa juteltuamme toivotimme toisillemme hyvää yötä ja hän poistui. Istuin jonkun aikaa sammuvan valkean ääressä ja tupakoin, ajattelin niitä ihmeellisiä asioita, joista juuri olin kuullut ja ihmettelin, jos jokin salaperäinen kokemus minua odotti. Kuinka suuresti epäilinkään, oli Dacren itseluottamuksessa jotain vaikutusvoimaista, ja koko ympäristö, tuo suuri huone seinillään omituisia, osaksi salaperäisiä esineitä, vaikutti minuun juhlallisesti. Vihdoin riisuuduin, sammutin lampun ja laskeuduin levolle. Kauvan aikaa väänneltyäni ja heiteltyäni itseäni vuoteessa nukuin. Koetan nyt mahdollisimman tarkasti kertoa sen näytelmän, joka minulle unessa esitettiin. Se on muistissani selvempänä kuin mikään valveilla näkemäni tapaus. Minä näin holvin muotoisen huoneen. Nurkista nousi neljä pylvästä tai tukea, jotka yhtyivät kupumaiseen kattoon. Rakennustapa oli karheata, mutta hyvin lujaa. Huone oli nähtävästi osa suuresta rakennuksesta. Kolme tummiin vaatteisiin puettua miestä mustine samettihattuineen istui rivissä punaisella matolla päällystetyllä korokkeella. Heidän kasvonsa olivat juhlallisen, mutta samalla surullisen näköiset. Heidän vasemmalla puolellaan seisoi kaksi, pitkiin kaapuihin puettua miestä, käsissään salkut, jotka näyttivät olevan täynnä papereita. Oikealla, kasvot minuun käännettyinä, seisoi pienikasvuinen nainen, hänen tukkansa oli vaalea ja silmänsä vaaleansiniset -- aivan kuin lapsen. Hän oli jo jättänyt varhaisimman nuoruusijän, kuitenkaan ei häntä vielä voinut sanoa keski-ikäiseksikään. Hän oli pikemmin lihava kuin laiha, ja hänen ryhtinsä ilmaisi ylevyyttä ja itseluottamusta. Kasvonsa olivat kalpeat, mutta levolliset -- ihmeelliset kasvot, kauniit, mutta kuitenkin viekkaat, niissä oli piirre, joka merkitsi julmuutta ja joka selvemmin näkyi hänen pienillä suljetuilla huulillaan ja pyöreällä leuallaan. Hän oli verhottu jonkinlaiseen avaraan, valkoiseen pukuun. Hänen vierellään seisoi laiha, sangen levoton pappi, joka kuiskasi jotain hänen korvaansa ja lakkaamatta heilutti ristiinnaulitun kuvaa hänen silmäinsä edessä. Hän käänsi päätään ja katsoi, ristiinnaulitun kuvasta välittämättä, noita kolmea tummiin puettua miestä, joita minä pidin hänen tuomareinaan. Minun heitä katsellessani nousivat nuo kolme miestä ylös ja sanoivat jotain, mutta minä en voinut eroittaa sanoja, vaikka luulenkin huomanneeni, että keskimmäinen mies puhui. Sitten menivät he ulos huoneesta, paperisalkkua kantavien miesten seuraamina. Samassa silmänräpäyksessä tuli meluten huoneeseen muutamia miesroikaleita repaleisissa vaatteissa ja poistivat ensin punaisen maton ja sitten ne laudat, joista lava oli tehty, niin että huone nyt kokonaan näkyi. Monet, hyvin omituiset huonekalut kiinnittivät huomiotani. Siellä oli vuode puisine pyörineen, siinä oli veivi, jonka avulla vuodetta saattoi lyhentää tai pidentää. Siellä oli myöskin puuhevonen ja monia muita hyvin merkillisiä esineitä ja kapistuksia, ja vieläpä joukko köysiä väkipyörien varassa. Huone ei lainkaan eronnut nykyajan voimistelusaleista. Tuokion kuluttua tuli näyttämölle uusi henkilö. Hän oli laiha, pitkäkasvuinen olento, mustissa vaatteissa, raivokkaine, ankarine kasvoineen. Hänen näkemisensäkin sai minut kauhistumaan. Hänen vaatteensa olivat tahraiset ja kiilsivät rasvasta. Hänen esiintymisensä oli pitkäveteistä ja valtavan arvokasta, ikäänkuin hänen olisi tarvinnut vain näyttäytyä ollakseen koko aseman herrana. Huolimatta hänen inhoittavasta ulkonäöstään ja epäsiististä puvustaan, oli nyt kaikki hänen asiansa, hänen huoneensa, ja ainoastaan hän oli siellä isäntänä. Vasemmalla kyynärvarrellaan oli hänellä nippu kapeita nauhoja. Kalpea nainen katseli häntä tutkivasti kiireestä kantapäähän, kuitenkaan kasvojensa ilmettä muuttamatta. Se oli rohkeata, vieläpä uhmaavaa. Toinen oli papin laita. Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat, ja minä näin kuinka hikipisarat juoksivat alas hänen korkeata, kaarevaa otsaansa pitkin. Hän kohotti kätensä rukoukseen ja niin vaipui hän alas ja mumisi joitakin epäselviä sanoja naisen korvaan. Mustapukuinen mies astui nyt esiin, otti yhden niistä nauhoista, joita hänellä oli vasemmalla käsivarrellaan ja sitoi naisen kädet. Hänen sitoessaan ojensi nainen nöyrästi kätensä hänelle. Sitten tarttui hän voimakkaasti naisen käsivarteen ja talutti hänet puuhevosen luo, joka korkeudeltaan ulottui hiukan hänen vyötäröittensä yläpuolelle. Hän nosti hänet sen selkään selälleen, niin että kasvot olivat kattoon päin, samalla kun kauhun valtaama pappi syöksyi ulos huoneesta. Naisen huulet liikkuivat vilkkaasti, ja vaikk'en kuullutkaan mitään, ymmärsin kuitenkin, että hän rukoili. Hänen jalkansa riippuivat alas hevosen kummaltakin puolelta, ja minä näin, että nuo raa'at pyövelit olivat sitoneet hänen jalkansa ja pistäneet nuoran päät lattiaan kiinnitettyjen rautarenkaiden läpi. Nähdessäni nuo onnettomuutta tuottavat valmistukset, valtasi minut tuskallinen tunne, ja kuitenkin pidätti minua kauhun lumous, enkä voinut luoda pois katsettani tuosta salaperäisestä näytelmästä. Sisään oli tullut eräs mies kantaen vesiämpäriä molemmissa käsissään. Toinen mies toi kolmannen ämpärin, jotka sitten asetettiin puuhevosen viereen. Toisella miehellä oli kädessään puinen kauha, jonka hän antoi mustapukuiselle miehelle. Samassa lähestyi eräs pyöveleistä kantaen jotain tummaa esinettä, jonka minä unessakin olin tuntevanani. Se oli nahkaratti. Hirmuisella voimalla työnsi hän sen -- mutta minä en kestänyt kauvempaa. Minun hiukseni nousivat kauhusta pystyyn. Minä vääntelin itseäni, taistelin ja riuhtaisin itseni irti unen pauloista, tulin kimakasti huutaen taasen todellisuuteen ja löysin itseni, kauhusta vapisten, makaamassa tuossa suuressa kirjastossa, jonne kuu kumotti sisään ikkunasta ja loi valoaan hopealla kirjaillun, mustan pitsityksen vastakkaiselle seinälle. Oi, mikä onni, että taasen saa olla yhdeksännellätoista vuosisadalla -- että keskiajan salaperäisistä vankiholveista taasen on päässyt siihen maailmaan, jossa inhimillinen sydän lyö ihmisrinnassa! Nousin istualleni vuoteen reunalle, ja jokainen jäseneni vapisi, vuoroin olin kiitollinen, vuoroin peloissani. Kuinka sellainen oli voinut tapahtua -- oli saanut tapahtua ilman, ett'ei Jumalan käsi ollut lyönyt pahantekijöitä maahan! Oliko tämä kaikki vain mielikuvitusta, vai mahtoiko se kuvata jotain tositapausta maailmanhistorian synkimmältä, julmimmalta aikakaudelta? Minä kätkin kuuman pääni vapiseviin käsiini. Mutta yht'äkkiä olin tuntevinani, että sydämeni lakkasi sykyttämästä, pelkäsin niin kovin, etten voinut edes huutaa. Pimeässä lähestyi jokin. Miehenkin rohkeus masentuu, kun kauhu seuraa kauhua. Minä en voinut ajatella, en rukoilla, ainoastaan istua paikoillani ja tuijottaa jäätyneen kuvan tavoin mustaan olentoon, joka minua tuossa suuressa huoneessa lähestyi. Mutta kun se oli tullut kuuvalon muodostamaan valkoiseen juovaan, hengitin taasen. Se oli Dacre, ja näytti siltä, että hän oli yhtä peloissaan kuin minäkin. "Tekö se olitte? Sanokaa minulle, mikä teitä vaivaa?" kysyi hän käheällä äänellä. "Oi, Dacre, kuinka olenkaan iloinen kun tulitte! Minä olen ollut helvetissä. Se oli hirmuista!" "Se olitte siis te, joka huusitte?" "Niin, minä kait se olin." "Se kuultiin koko talossa. Se herätti palvelusväenkin." Hän otti tulitikulla valkean ja sytytti lampun. "Kyllä minä luulen, että saamme itsellemme takkavalkean", sanoi hän, heittäen samalla muutamia lapuja hehkuville hiilille. "Mutta sepä kauheata, kuinka te olette kalpea, ystäväni. Näyttää siltä, kuin olisitte nähnyt kummituksen." "Niin olenkin -- olen nähnyt monta." "Nahkaratti on siis vaikuttanut?" "Vaikka saisin kaikki maailman aarteet, en toista kertaa nukkuisi sellaisen kapineen läheisyydessä." Dacre vapisi pidätetystä naurusta. "Minä odotinkin, että te saisitte hyvin vilkkaan yön", sanoi hän. "Mutta te vahingoitatte itseänne kun huusitte niin kamalasti; se oli kaikkea muuta vaan ei suinkaan hauskaa kuulla sillä tavoin huudettavan kahden aikaan aamulla. Sanoistanne päättäen oletan, että olette nähnyt koko tapauksen kaikessa kauheudessaan." "Mitä tarkoitatte?" "Vesikidutusta -- 'Omituinen kysymys' joksi sitä silloisen suuren hirmuvaltijaan aikana kutsuttiin. Kestittekö loppuun saakka?" "En. Minä heräsin, Jumalan kiitos, ennenkuin se oikein alkoikaan." "Teillä oli onni myötänne. Minä kestin kolmanteen ämpäriin saakka. Niin, se juttu on nyt vanha, ja he lepäävät jo haudoissaan, niin että on yhdentekevää, kuinka he ovat sinne joutuneet. Teillä ei arvatenkaan ole vähintäkään käsitystä, mitä oikeastaan olette nähnyt?" "Varmaankin jonkun rikollisen vesikidutuksen. Naisen täytyi todellakin olla suuri pahantekijä, jos hänen rikoksensa on ollut jossain suhteessa rangaistukseen." "Se pieni lohdutus meillä todellakin on", sanoi Dacre ja kääri yöviitan ympärilleen sekä siirtyi lähemmäksi tulta. "Hänen rikoksensa on ollut jokseenkin oikeassa suhteessa rangaistukseen -- se tahtoo sanoa, ellen ole erehtynyt kuka hän on." "Kuinka hänen henkilökohtaisuutensa on todistettavissa?" Vastaukseksi otti Dacre kirjalaudakolta erään vanhan, arkinkokoisen kirjan. "Tästä saatte kuulla", sanoi hän. "Tämä on kirjoitettu seitsemännentoista vuosisadan ranskankielellä, mutta minä käännän sen teille. Sitten saatte itse päättää, olenko onnistunut arvoituksen ratkaisemaan vai enkö." "Vanki vietiin tutkittavaksi parlamentin rikosoikeuteen, syytettynä mestari Dreux d'Aubrayn, hänen isänsä ja hänen molempain veljiensä, herrojen d'Aubrayn, joista toinen oli sivilikuvernööri, toinen parlamenttineuvos, murhasta. Tuskin uskottiin, että hän olisi voinut tehdä sellaisia rikoksia, sillä hän oli ulkonäöltään lempeä, hänen vartalonsa oli hento ja hänellä oli vaalea iho ja siniset silmät. Sen jälkeen kun tuomioistuin kuitenkin oli selittänyt hänet syylliseksi, tuomittiin hänet ylimääräiseen piinakuulusteluun, jotta hänet siten pakotettaisiin ilmaisemaan kanssarikollistensa nimet, jonka jälkeen hänet tuli rattailla kuljettaa Grèven torille ja siellä mestattaman. Hänen ruumiinsa piti sitten poltettaman ja tuhka heitettämän tuuleen! "Asiakirja on päivätty 16 p:nä heinäkuuta v. 1676." "Erittäin mieltäkiinnittävää, mutt'ei todistavaa", sanoin minä. "Kuinka tiedätte, että ne molemmat naiset ovat sama henkilö?" "Siihenpä juuri halusinkin tulla. Minä luen teille enemmän: 'Kun pyöveli lähestyi tunsi nainen hänet niistä nauhoista, jotka hänellä olivat käsivarrellaan, ja hän ojensi pyövelille kätensä ja sanaakaan lausumatta katseli häntä kiireestä kantapäähän', onko niin?" "Kyllä se pitää paikkansa." "'Hän katseli silmääkään räpäyttämättä puuhevosta ja renkaita, jotka olivat repineet niin monta jäsentä ja saaneet aikaan niin monta tuskanhuutoa. Kun hän sattui katsomaan niihin kolmeen vedellä täytettyyn ämpäriin, jotka olivat tuodut häntä varten, sanoi hän hymyillen: 'Herrani, kaikki tuo vesi on tuotu tänne minun hukuttamisekseni. Ei suinkaan teidän tarkoituksenanne mahtane olla pakoittaa niin pientä ihmistä, kuin minä olen, nielemään sitä kaikkea?' Luenko vesikidutuksessa tapahtuneet yksityiskohdatkin?" "Älkää Jumalan nimessä tehkö sitä!" "Tässä on ajatus, jonka täytyy saada teidät vakuutetuksi siitä, että tämä asiakirja tarkoittaa samaa tapahtumaa, jonka te tänä yönä näitte." Dacre luki edelleen: "'Tuo hyvä Abbé Pirot, joka ei voinut olla niitten tuskien todistajana, joita hänen rippilapsensa täytyi kärsiä, oli kiiruhtanut pois huoneesta'. Olenko oikeassa?" "Kyllä, minä olen siitä aivan vakuutettu. Ei voi tulla kysymykseenkään, ett'eikö loppupuoli olisi yhtäpitävä näkemäni unen kanssa. Mutta kuka oli tuo kaunis nainen, jonka päivät päättyivät niin surullisella tavalla?" Dacre tuli nyt viereeni ja laski pienen lampun pöydälle vuoteen lähelle. Samalla kun hän otti tuon salaperäisen ratin käteensä, käänsi hän sen kuparireunustan niin, että lamppu siihen hyvin valaisi. Niin katsottuna näkyi kaiverrus selvemmin kuin edellisenä iltana. "Olemme jo sopineet siitä, että tämä kruunu on markiisiarvouden merkki", sanoi hän. "Olemme myös sitä mieltä, että viimeinen näistä kirjaimista on B." "Niin, kyllä se on aivan varma." "Jos nyt koetamme saada selville toiset kirjaimet vasemmalta oikealle, niin ne ovat M, M, pieni d, A, pieni d ja lopuksi B." "Kyllä te olette aivan oikeassa. Pienet d-kirjaimet näen aivan selvään." "Se, mistä teille äsken luin, on virallinen asiakirja, joka on tehty Marie Madeleine d'Aubrayn, Brinvilliersin markiisittaren kuulustelussa. Hän oli yksi kaikkien aikojen kuuluisimpia murhaajia ja myrkyttäjiä." Minä istuin ääneti, haltioissani tuosta tavattomasta tapauksesta ja niitten todistusten täydellisyydestä, joilla Dacre selvitti sen oikean merkityksen. Muistin heikosti tuon naisen elämäkerran, hänen hurjat irstailunsa, hänen sairaan isänsä kylmäverisen kidutuksen ja alhaisista voitonpyyteistä tehdyn veljiensä murhan. Muistin myöskin, että se rohkeus, jota hän osoitti elämänsä loppuhetkillä, oli jossain määrin lieventänyt hänen kauhistuttavan elämänsä tekemää vaikutusta, ja että koko Pariisi oli päivitellyt hänen viimeisiä hetkiään ja koroittanut hänet marttyyriksi muutamia päiviä myöhemmin, kun se oli kironnut hänet murhaajana. Ainoastaan yksi seikka oli minulle epäselvä. "Kuinka olivat hänen nimikirjaimensa ja arvomerkkinsä tulleet kaiverretuiksi rattiin? Ei suinkaan mahdettu keskiajalla mennä aateluuden jumaloimisessa niin pitkälle, että vesikidutuskojeet koristeltiin aatelisilla arvomerkeillä?" "Se seikka on tuottanut minullekin päänvaivaa", sanoi Dacre, "mutta se voidaan selittää hyvin yksinkertaisesti. Juttu herätti aikoinaan suurta huomiota, ja mikään ei ole luonnollisempaa kuin se, että La Regnie, poliisipäällikkö, piti ratin muistonaan. Ei tapahtunut usein, että ranskalainen markiisitar sai alistua vesikidutukseen. Se, että toisten tiedoksi esine varustettiin nimikirjaimilla, oli aivan hänen tapaistaan." "Entä tuo sitten?" sanoin minä osoittaen rikkinäistä ratin torvea. "Hän oli julma kuin naarastiikeri", sanoi Dacre kääntäen pois päänsä. "Luultavasti oli hänellä vahvat ja terävät hampaatkin." *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NAHKARATTI *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.