The Project Gutenberg eBook of Rakkauden temppeli Runoja, by Aarni Kouta

Itsenäinen Suomi:
   Itsenäinen Suomi.
   Ahvenanmaa Suursaari.
   Suojeluskuntalaisten laulu.
   Leirilaulu.
   Helsingin vapauttajajoukoille I.
   II kaatuneille.
   Toukokuun 16 päivä.
   Olympialaisten palatessa.
   Takatalvi.
   Vastaisuuden soihdut.

Rakkauden temppeli:
   Kauneus.
   Tulit, armahin, luokseni uudelleen.
   Sinut, kallehin, tahtoisin kaunistaa.
   Syys sentään on sieluumme hiipinyt.
   Yön tähdet yllemme korkeuteen.
   Sielun puistot.

Luonnon temppeli:
   Kevätukkonen.
   Juhannus.
   Elokuu.
   Työ I.
   II. Maa-emon antimet.
   Elonkorjuulaulu.
   Sydänkesän aurinko.
   Lasten iltalaulu.
   Sydäntalvella:
     I. Tähti-yö.
    II. Juhlakellot.
        Hekla.

Hengen temppeli:
   Hengen temppeli.
   Seitsemän unikekoa.
   Albert Gebhardille.
   Hengen myrsky.
   Kalevalan tietäjät.
   Pääsiäiskellot.
   Joulukellot.
   Helkatuli.

Aurinko, ah iankaikkinen lietemme, tiedotta, tietemme, valveilla, nukkuissa, tehdessä työtä, päivää ja yötä kierrämme hehkuvan helmasi tulta. Ah, elonantimet yksin on sulta! Aavikon hiekka ja muokattu multa, musta ja muhkee, heelmien runsauteen joka puhkee. Mieroa kiertävän kallehin kulta, Valtiaan välkkyvä purppuravaate, rintamme kaipuu ja aivomme aate, elämän soihtu ja kuoleman ota, rakkauden ikirauha ja sota, valta, mi maass' idun pienimmän nostaa, voima, mi murtaa ja ruhjoo ja kostaa.

    Aurinko, ah elonliekkimme ainoa!
    Kestimme kylmää ja nälkää ja vainoa
    Vaipuen huoleemme,
    silmäsi siunaavat käännä taas puoleemme.

Päivämme siunaa, mi säihkyen herää, laihomme kultaisen tehdä suo terää, käännä pois kato, suo hyvä, suotuisa sää sekä sato. Rakkauden syvä soinnuta kieli, anna lämmin ja laupias mieli, käännä katseemme koittavaan ruskoon, voittavaan uskoon kasvata uuteen, jonka vain tapaa mies, mi on suuri ja voimakas, vapaa.

6.XII.1919.

Löi länsi meidät kerran, puut pyhät, alttarimme kaatoi, toi meille oudon herran, poikamme ikeen alla raatoi, silvottiin Suomi, kahleisihin lyötiin, maa, muinoin vapaa, orjuutehen myötiin, vallassa vieraan vaipui miesten mieli, sai kaiun karun Kalevalan kieli.

Ei kannel Väinämöisen vapaana, voimakkaana soinut, se synkän, sydänöisen sai soinnun, valtavana voinut kaiuttaa ei se hengen-mahtiamme, sous purret vieraat merten lahtiamme, ei tapparamme lyöneet enää tulta, himmentyi päivänkehrän kirkkain kulta.

Min sentään länsi säästi, sen itä raastoi, surmaan syöksi, valloille väen päästi, mi päivän muutti Manan yöksi, se hallaa henki, huokui hyhmää, hyytä, valhetta haastoi, synkkää sydän-syytä, se kulki hävitystä, turmaa kylväin, sen eessä vaipui usko urhein, ylväin.

Mut silloin Suomi nousi, se päältään vieraan ikeen puisti, sen jälteen kaartui jousi, se surmaan sortajansa suisti, kohotti jälleen Kalevalan kielen, nostatti maasta miesten menneen mielen, se ääntä kuuli oman hengen Herran, taas vapaa, voimakas se oli kerran.

Taas alttarisi tulta suitsuta, kuule pyhää puutas! Sun, Suomi, maas on multa, ei tuki vieras enää suutas. Virität, suuri, jälleen jousen jänteen, luot katseen ylvään itään sekä länteen, ei orjuuta sua asees eikä aika, povessas palaa Väinämöisen taika!

Nousette aalloista kuin rautaryntäin hehkussa päivän, henkiessä hyyn, kun hyökkää hyrskyt kupeitanne kyntäin, ja vaipuu vaahdon valkeen helmeilyyn. Kohootte kuohuista kuin ylhät, ylväät kaikkeutta kannattavat valtapylväät, rakeita ette säiky, rajusäätä, mi tammet taittaa, kaataa karikot, yön valtaa uhmaten ja kuolon jäätä rantainne kasvaa karut kalliot.

Kovinta ootte maanne paasipintaa, juroa, jäykkää, jos ei järkyttää merikään voi, mi raivokkaasti rintaa vuortenne ruoskii, jäytää aallot, jää vuostuhansia turhaan perustaanne. Te seisotte kuin seisoo vahdit maanne, jotk' kamppailleet on kautta vuosisatain, ja vainolaisen aina torjuneet. Milloinkaan tääll' ei käyty maassa matain, parhaimmat tääll' ei koskaan horjuneet.

Nousette niinkuin muurit itään, länteen, teit' ei voi koskaan kenkään lannistaa. Virittää täällä kukin jousen jänteen vuoksenne, teit' ei vieras riistää saa. Seisotte niinkuin seisoo vuoret Suomen! Harteita toisen syleilevi huomen, huipuilla toisen hehkuu illan rusko, teit' ei saa saartaa toivottomuuden yö. Maan olkaa vuorenvankka, vakaa usko, min ympärille yhtyy toivo, työ.

Muut meit' ei auta, itse auttakaamme vain itseämme, niinkuin kalliot seiskäämme, kerran vielä voiton jaamme! Rajamme ovat jäiset rannikot, joit' eivät vieraat meiltä koskaan riistä, me veriin, henkiin taistelemme niistä. Me iskemme kuin iskee ukkospilvet, jotk' kohtaa voiman vieraan radoillaan. Kalpoihin, kalliomme ovat kilvet, joit' ei voi pirstaks lyödä milloinkaan.

On pyhä, korkee maalimme, suojaamme synnyinmaata, Me lippuamme vaalimme, sit' emme pettää saata, puhtaana niinkuin tuntomme se yllämme ain liehuu, sit' aina suojaa kuntomme, miss' sota suurin riehuu.

Olemme valmiit sotimaan, se syöpyi vereen, vaistoon, puolesta kansan, kotimaan, jos tarvitaan vain taistoon uroita, jotk' ei horjua vakaumuksestaan saata. Tahdomme turman torjua, mi uhkaa kansaa, maata.

Pelvotta kerran ryhdyimme vuoks vapautemme sotiin, sen vartioiksi ryhdyimme, sen toimme joka kotiin. Se kerran maahan tallattiin; ain urhojaan se kysyy. Mi verellämme vallattiin, se iäst' ikään pysyy.

Jos tarvitsee se kalpaamme, me käymme teille taiston, me väkivallan salpaamme, työt harhaan vieneen vaiston. Me oikeutta käytämme, sen kimppuun ken jos karkaa. Me tehtävämme täytämme, ei joukossamme arkaa.

         Yö uhkaa, myrsky käy,
    maa mahtajaansa, vartiaansa vailla.
         Ei merkkitulta näy,
    se sammui päivän pakenevan lailla.

         Pimenee yhä yö,
    vain synkät pilvet peittää maata, merta,
         Salamat siintäin lyö,
    ruskottaa idän ilmanääret verta.

         Hetkekskään taipua
    voi emme, taakkaan tottui hartiamme.
         Ken väistyy, vaipua
    iäksi voi ja pettää vartiamme.

         Vasamat välkähtää,
    nyt lyömme kuoleman ja elon arvan,
         ei aatosaikaa jää,
    nyt rynnättävä ees on joukon harvan.

         Uljaasti eteenpäin,
    käy myötä mahtajamme, vartiamme!
         Maan rakennamme näin,
    kohottaa korkeuteen sen hartiamme.

18.IX.1919.

12-13.IV.1918

Kalpanne konsa kohos, katkes siteet, — koi kevään kuulsi miekkain terissä. Maa voipunut, mi makas verissä, heräsi eloon, kirpos kahleet, niteet

vainoojan, väkivallan. Kylmän kiteet pois päivä poltti, kävi merissä kohina kevään, pohjan perissä avartui mielet, muuttui mielipiteet.

    Sisäinen, ulkonainen vallattu
    ol' vapaus, maa lyöty, tallattu
    kohonnut oli orjan kohtalosta.

    Maailmaan muuhun meidät vapaus liittää.
    Teit', urhot, tästä aina saamme kiittää.
    Maan Päivän pelastitte pimennosta.

Kaaduitte, mutta niinkuin syksy kaataa vain taimen, josta kasvaa kukkain sato tulevan kevään, jos ei uhkaa kato, jot' ei voi myrskyn käsi raastaa, raataa, Kaaduitte, mutta noustaksenne jälleen, kun päivään uuteen kohoo korkeet korret, kun suojaamme on saatu uudet orret, maa kiitostaan kun laulaa kylväjälleen.

Maan kylvitte, on vapaus sen sato. Kylvitte urheutta, uskallusta ylt' ympäri, kun yö ol' synkkä, musta, kalleinta, korkeinta kun uhkas kato. Näytitte miehuutta ja miehen mieltä, kadonnut kaikkialta kun ol' kunto, poljettu kun ol' oikeus, omatunto, kun avoin, suora väistyi valheen tieltä.

Kaaduitte, mutta totuus, oikeus nousi, voittonne oli ihmisyyden voitto, kuolonne vapauden aamunkoitto. Teill' oli Tellin, Winkelriedin jousi, min jänne vastaisuuteen sinkoo nuolen, jaoittaa maahan väkivallan pylväät, sen jäljess' astuu urhot suuret, ylväät, maan kohtalosta jotka kantaa huolen.

Kaaduitte, muttei kaadu maa ja kansa, mi rakentaa voi työnne perustalle, ne eivät vaivu väkivallan alle, vaikk' aina väijyis niitä vilpin ansa. Ken kerran uhrannut on parhaimpansa, se panssariks sen ylleen iäks pukee, maa, jota muisto parhaimpien tukee, ain tieltään suistava on sortajansa.

Katkenneet kaikki kahleet vihdoin ovat, jotk' ennen suuruuttasi, Suomi esti. Vaikk' oli kamppailut karut, kovat, ne nurkumatta poikas sentään kesti. Vaikk' kenttiäsi veljesveri kasti, kamppailtiin sentään voitonhetkeen asti, sodittiin silmäin eessä kuolon uhka, takana kodin rauniot ja tuhka.

Taisteltiin vapaudesta viime veriin, maksettiin kaikkein kallein voiton hinta, katsottiin pelkäämättä peitsen teriin, avartui alttiudesta joka rinta. Uhrattiin, mutta uhria jos maamme taas uutta vaatii, uhri uhratkaamme, ei riitä yksin pelkkä miekan-retki, on vapaus vallattava joka hetki.

Uhrinsa vapaus joka hetki vaatii, se vaatii enemmän kuin sydänverta. Vapaus uudet hengen lait laatii, on sille uhrattava joka kerta, kun kansa askelenkin eespäin astuu. Meill' lisänä on Hengen edesvastuu, sen Hengen, joka heimoamme johtaa, korvessa tulenpatsaanamme hohtaa.

2.IX.1920

Maa, min parmas paistoi jäässä, teidät kantoi. Karaistuitte myrskyjäässä, ponnen antoi povehenne työn ja tarmon täysi taisto. Taipunut ei alle armon miehen vaisto.

Kohositte kesken hyytä, jäätä, yötä. Tutkimatta tuimaa syytä teitte työtä. Kamppailitte karun taiston taipumatta. Varjelitte heimon vaiston vaipumatta.

Kansastanne kirkastetun kuvan loitte, kuvan maasta hyyn ja petun nähdä soitte mahtajien, jotka johtaa kansain teitä, kunnianne siellä kohtaa myöskin meitä.

Vahti maamme kuulun maineen teitä kiittää, yhteen Hengen sekä aineen voimas liittää. Kasvaa niistä kaunis sato keskeen yömme. Uhkaa meit' ei perikato, teimme työmme!

         Suvi saapunut ei,
         kevät toivehet vei,
    yhä kylmä jäi Pohjolan puoleen.
         Sula kirren ei jää,
         tyly, talvinen sää,
    vilu kenttämme kietovi huoleen.

         Ilo ilmass' ei soi,
         läpi yön pisaroi
    sade raskas ja räntäinen multaan.
         Säde siunaavako
         meni maillensa jo,
    viritäkkö ei taivahat tultaan?

         Yhä yö hämärtäy.
         sulokukkiinko käy
    polo tanner ei, hallako ehti?
         Kävi kuoloko näin,
         joko peittyvi jäin
    kotipuuhumme puhkeeva lehti?

         Joko kantelehet
         ovat viimeiset
    sävellohtunsa helkkyneet hukkaan?
         Taru kaunisko tuo,
         unen välkkyvän vuo
    tyrehtyikö, ei puhjennut kukkaan?

         Sävel särkynyt ei.
         Taru täyttyi ja vei
    monet lyödytkin taas elon uskoon,
         kova isku vain lie
         korotuksemme tie,
    säde uusien aamujen ruskoon.

         Tulet tehkäämme vaan
         yli vetten ja maan,
    tulet toivon, ei valkeita vainon.
         Täten kestämme yön.
         Avull' alkavan työn
    muserramme me pilvien painon.

         Iät kasva ei jää,
         pian lämmittää
    suvi taas takatalvemme lunta.
         Mitä kestä ei mies!
         Pala, toivomme lies,
    iäks sorru ei ihmiskunta!

Vain korkeempina ajan aallot käy, kuin tuhotulva kasvaa valta vihan. Yö uhkaa, pelastust' ei missään näy, nyt hukkuako täytyy kaiken lihan? Inehmo pedon lailla toistaan raastaa, Salamoin taivaat päänsä päällä jumalten äänet sille puhuu turhaan, ken kasvanut on väkivaltaan, murhaan.

Viel' ummessa ei haavat meilläkään, ei kedot kuki, joita hurme kasti. Povessa meill' on jäljet roudan, jään, silmämme säteile ei valoisasti. Mieltämme jäytää kirveltävä oka, ei unhon lumi kentillä, vaan loka, pimeys seutuamme yhä saartaa, saalista sielussamme kalma kaartaa.

Muualla vaikk' ois kuinka tumma yö, sytytä, Suomi, tulet päivän uuden, ja ylles kaarra tähtikirkas vyö, väkevät soihdut valon, vastaisuuden. Ei sopu ole merkki miehen heikon, väkevä rinnallensa nostaa veikon, mi eksyi tieltä velvoituksen, vaiston, ml omaa kansaa vastaan alkoi taiston.

On aika auroiks säilät takoa, kädestä hellitä sa miekan kahva. Laajoiksi vainiosi vakoa, rauhassa niinkuin taistoss' ole vahva! Luo uusi usko inehmojen kotiin, parhaamme sortuu surman teille, sotiin. Hulmutkoon päämme päällä rauhan viiri; näin kirkastetaan maailmoiden piiri!

Lepo kaikkeuden kuvastuksessa lähteen,
säde ylhäisin, siintävä tähdestä tähteen.

Kajastus pyhin kentiltä korkean taivaan,
kuva autuuden, annettu ihmisen vaivaan.

Iki-auringon airut, yön valkehin valta,
sädehdys pyhän, paistavan pilven alta.

Kehä kirkkauden, avaruuksihin saartuva,
sädeseppele, ihmisen kulmille kaartuva.

Tulit, armahin, luokseni uudelleen, tulit vuosien pitkien takaa. Tulit kuin säde syksyn synkeyteen, elonantimiaan joka jakaa, tulit luo epätoivoisen, eksyneen, valon airut äänetön, vakaa.

Tulit luo, käden laskit sa käteeni, poven painoit sa povea vasten. Ylistetty! ah yöss' olit säteeni! sanansaattaja autuasten ikivaltojen, jotka taas yhdisti polut harhaan käyneiden lasten.

Tulit luokseni, ainut, ah kalleimpain, kädestäin en kättäsi päästä. Ah viesti, min ikivalloilta sain, säde yön, jok' ei siintoaan säästä. Olit päivän koi, sen lasku ma vain. — Vapahdit minut yöstä ja jäästä!

Sinut, kallehin, tahtoisin kaunistaa suven sorjimman seppeleillä, sirottaa kedon kukkien purppuraa polulles, kun käyt kesän teillä, pukea sinut tahtoisin pehmeitten yön pilvien riutuvaan ruskoon, sytyttää sinun sielusi rakkauden ylimaailmalliseen uskoon.

Minä soisin sun aistisi avaavan elon päivälle paahtavalle, sinun talvesta soisin ma havaavan suven siintävän auringon alle, olemukseesi soisin sun heräävän kesän tuoksun, herkän ja hempeen, sinun soisin ma jälleen heräävän elon-aamumme ensi lempeen.

Syys sentään on sieluumme hiipinyt, — ei viileä, ei väsynyt. Se kukkasiamme ei riipinyt, ei painanut päätämme oo kumaraan. Se henkemme täyttäen hehkullaan kuten tähdet on säteillyt.

Valanut verehen se on outoa tulta, niin korkeeta, kirkasta kuin on kulta pyhän, paistavan Luojan auringon. Se ohjannut on ylös tähtien teille, korut, kalleudet se on antanut meille avaruuksien, kaikkeuden, joka vapaa sitehistä on maan, sen äärtä ei tapaa tomun, aineen ken vankina alhaalla on.

Ah syys, tules polttanut aineen on harhan, asukkaaksi tähtien ylhäisen tarhan olet nostanut henkemme, siunattu syys, syvä, ääretön kuin elon iäisyys!

Yön tähdet yllemme korkeuteen pyhät, paistavat kirjansa piirtää, lähestyy sydänyö, näkymättömästi ajan kello vlisarins' siirtää. On kuin rajat maiset rauenneet ois, tomun, aineen kahleet kirpoaa pois, on niinkuin ois täyttynyt henkemme kaipuu, valon kaikkeuteen olemuksemme vaipuu.

Salamoi sydänyön iki-auringot, erottaa ei meitä voi elon harhat, vaikk' ois välillämme kuolo ja yö, sadat tähtien siintävät, tuikkivat tarhat. Läpi aurinkokuntien liekehtiväin eross' ollenkin rinnan kuljemme näin, yli yön, läpi kuoleman tähtien kiteet välillemme solmivat säihkyvät siteet.

Salass' sielumme on ikikukkivat puistot, Elämäin edellisten ne kätkevi muistot, ajan vastaisen vaiheiden vaihtuvat kuvat kuten heteiden helmaan heijastuvat, ikiläikkyväin lähteiden, joiden pinta kuvastaa nyky-aikaa ja kaukaisinta tulevaa sekä mennyttä vaihetta elon, kuten heijastaa hete tähtien helon.

Salass' sielumme kukkivain, tuoksuvain tarhain olennoituu elomme puhtain ja parhain pyhin kaipuu, sen aatokset käyvät kukkaan, vivahdus vähinkään mene meiltä ei hukkaan. Kuva, minkä vain henkemme herkkänä piirtää, näkymättömät voimat sen heti siirtää salass' sielumme tarhoihin vihannoiviin, siell' yhtyen kuin sävelaaltoihin soiviin se säihkyy ja kasvaa ja suurentuu kuten virran kalvossa päilyvä puu.

Kimaltaa sen virtojen välkkyvä parras, siell' aukeaa joka aatos harras kuin kukkanen umpussaan, joka aukee elon armauteen, sylinantihin raukee ikirakkauden, joka auringon lailla sädehtii sen kentillä autuailla. Sen aurinko rakkaus on: joka työmme, min rakkaudessa vain teemme, se yömme valonantajaks ainaiseksi muuttuu, ikitaimeksi henkemme tarhaan juuttuu.

Joka siunaava aatos, mi syämestä nousi, kuin valkea joutsen sen virtoja sousi; joka myötätunnon ja säälin sana teoks puhjeten ain yhä loistavampana kohos siimeestä sen kuten aurinko aamun ylenee hävittäin yön hyytävän haamun; joka aatos ja työ, joka lemmestä lähti, sen taivaille syttyy kuin siintävä tähti.

Salass' sielumme on pyhät paistavat tarhat, todemmat kuin on elon häipyvät harhat, siell' aatteemme, työmme ain puhkeevat kukkaan, vivahdus vähinkään mene meiltä ei hukkaan: vihan tunne vilpillinen kuten kyynä kähisee, sydänjuuria jäytää syynä, min rakkauden teko yksin voi poistaa, joka tähtenä tyynnä sen taivaalla loistaa.

28.IX.1920.

           Kevätsalama lyö!
    Välähtää lomi valkeiden koivunvarsien
           kultainen vyö.
           Sähisten sinikäärmeet
    kohoaa avaruuksihin, pilvien päärmeet
           tulenlieskoissa hohtaa.
           Jylisee, ukonvaaja
    välähtää, kipinöi, jalon hongan kohtaa,
    tyvehen alas kiireestä asti sen karsien.
           pilvien lauma
    leviää yli taivahan, tumma ja taaja
    kude kulkevi ilmojen ääristä ääriin.
           Tihenee, hajallaan
           pian jälleen on, sauma
    kutehen repeää tulivirtoja syytäin
           jylistään. Ajallaan
    taas yhtyen yksihin määriin
    kohisten avaruuksien kenttiä kiitää.
    jäless' siivin raudan-raskain liitää
    raekuuro, mi lyö kedot härmäksi hyytäin.
    Kohisee purot, virrat, jääkahlehet katkee,
    vedet kuohuen käy, side viimeinen ratkee,
           tylyn talven on murtunut valta.
    Ujo kukkanen turpeesta tirkistää,
    sade lauhkea lankee ja virkistää
    elohon joka silmun pälvien alta.

    Tulisoihdut auringon pilvistä puhkee
           ylväs ja uhkee
    sädevaljakko Päivän Herran ajaa
    laell' laajan, selkeän, siintävän taivaan.
           Ilovirret kajaa,
           pimeään sekä vaivaan
    ei tuomittu maa ole, kirvoittaa
    tuli kahlehet, särkee ja virvoittaa,
           alas lohtua valaa.

Nyt tulvii tuoksut, kesä kukkein on, elämään joka solu, hermo herää, kiireesti kimalaiset mettä kerää aittaansa paahtehessa auringon.

Nyt koittanut on hetki inehmon; hän touot teki, kylvi, kävi erää. Nyt Luojan päivä paistaa täyttä terää, — löi hetki lyhyt levon, nautinnon.

Kauniille kaikelle nyt aistit avaa, ei hehku kauan päivä päällä pääsi, samassa saapuu syys, kun suvi havaa.

Hän palkan saa, ken työtä tekee, raataa, ikuinen viisaus niin kerran sääsi, — ken kylvänyt on, hän myös korren kaataa.

    Kuun käyrä sirppi taivaan laell' loistaa
    kuin kultaa kipenöivä tulenkieli,
    hopeisin päärmein hohtaa pilven pieli.
    Veet tummat öisen tuikkeen tyynnä toistaa.

    Maa, metsä mykkä on. Yön hopeehuntu
    vahvuutta vyöttää, kiiluu tähtikuvat:
    Syys saapuu, heelmät, tähkät tuleentuvat.
    Helmassa yön kuin hallan ensi tuntu.

    Ylt' ympärillä tyyntä, täyteläistä,
    kuu hetkeks peittyy hopeepilven alle.
    Maan parmailta nyt nousee taivahalle
    kultainen uhrisauhu tähkäpäistä.

Alussa oli aate, joka työksi myöhemmin muuttui, muovas maailman mielensä mukaan. Päivän paahtavan toisille soi se, toisille taas yöksi

sen muutti, syvyyksihin heidät syöksi. Se aarteet esiin toi, soi armahan elämän juoksun, huolen harmahan taas toiset sai. Se kietoi oksavyöksi

jään, hallan helmet, jokamiestä käytti mieltänsä myöten, ruhjoi sekä nosti. Lakinsa oudot lahjomatta täytti.

    Se elämälle antoi määrän, muodon.
    Se vuoroin palkitsi ja vuoroin kosti,
    soi matkan tyynen, taikka venheen vuodon.

Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu, hio sirppisi, vilja tuleentuu! On kasvanut korkeeksi peltosi laiho, maan kaipuu on täyttynyt, maa-emon kaiho hedelmäin on puhjennut kellervään kultaan, ei säästänyt siunaustaan, ikitultaan pyhä aurinko oo, maan muhkeaan multaan putos siemen, mi kasvatti kaunista tähkää. Ihanat emon ehtoisan antimet nähkää!

Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu, hio sirppisi, vilja tuleentuu! Kuin valtias pellolle käyt, sen sarkain elonanteja ei väkivalloin, ei varkain sinult' ykskään vie, käsivartes ja kuokkas itämään oman peltosi kerran muokkas. Lyhyt sarkas jos lie, se on sittenkin laaja, sen tähkät on täydet, sen kasvu on taaja, sinä itse sen siunauksen olet saaja. Ei kurkihirttäsi ukkosen vaaja ole murtava, ah ilomielin sa kylväin orahalle saat peltosi, valtias ylväin!

Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu, hio sirppisi, vilja tuleentuu! Suvituulessa soutavat tähkäpäät, ovat alkaneet luonnon laupiaan häät. Ylin ylkä sen pyhä aurinko on.

Aurinko suur, elonantaja ainut, öin joka nouset, ja hetkeksi painut vain hämyn kuulahan varjojen kultaan! Suot iki-antisi, uottavaan multaan voiman oot kätkenyt, jok' idun antaa varttua, versoa, puhjeta kukkaan, hehkua, heiliä, heelmänsä kantaa. Voimista ei vähinkään mene hukkaan,

pakko on pinnalle kaikkien nousta, jännität koin puna-purppurajousta, yö-unestaan heti linnut ne havaa, kukkaset kaikk' terälehtensä avaa. Täytät sa, ah, elon lämpimin lainein puut, kukat, yrtit, kuin elpyvin ainein maass' ylennät joka kasvin ja korren. Nostatat kuin pyhän, kultaisen orren temppelin korkeuteen, joka alleen maailman sulkee; se hellitsijälleen, Aurinko-Luojalle, uhrinsa parhaan suitsuta suo ylös tähtien tarhaan.

Suitsuttaa pyhint' uhrien tulta: Aurinko-Luoja, kaikk', kaikki on sulta, yö, joka valkeuteen valon haihtuu, ah, elontuska, mi riemuksi vaihtuu. Luot pedon, mut kesyks taltutat hurjan, murrat ja lyöt alas, mutta ain kurjan nousta sa suot. Ylin ihmisyys sulle. Eedenist' ain olet karkoitetulle lempeä, orjantappurat poistat tieltä, min päässä sa siunaten loistat.

Ehtoon helmaan uupuu maa, lankee hieno hämy, kaikkoo kaukometsän taa päivän räikee rämy.

    Ilta voimat virkistää,
    helle liika lähti,
    ikkunasta tirkistää
    tupaan tuttu tähti.

    Saapuu saatot satujen
    tietä tumman säteen,
    lumolinnan avaimen
    antaa pieneen käteen.

    Helkkyy oudot sävelet
    takaa taivon tarhain,
    tähtiteitä kävelet
    yllä maisten harhain.

    Askeleittes alla kuu
    hopeisena hohtaa,
    kaikki kasvaa, kirkastuu,
    korkeemmalle johtaa.

Kaikki kasvaa, kohoaa talviteillä taivaan. Hämärihin häipyy maa, — astu tähtilaivaan!

kuin aavistuksen siivin leviää
maan äärest' ääreen. Välkkyy, helkkyy jää

valloista kuoleman ja yön ja jään,
taas päivään käymme, valoon, elämään.

Ei kesän nuori nurmi peitä pintaani,
luo lämpöään ei tunteet herkät rintaani.

Ikuiset hanget harteitani peittää,
rautaiset rakeet pilvet päällein heittää.

Pimeimpään yöhön sytytän ma soihtuni,
kuin halki kuoleman ma laulan loihtuni.

Mun voimallain ei äärtä eikä rajaa,
maan syämen lieskat kuumentaa sen pajaa.

Sen herkin hengessämme luo, pystyttää sielun pyhin kaipuu, ylhäisin usko pohjan suo, maan uumeniin mi alas vaipuu, vahvuuteen nousee välkkyvään sen kimmeltävä kurkihirsi, öin, päivin pyhään hämärään kohoaa hengen korkein virsi.

Ylhäällä säteet auringon kutovat liekehtivän katon, sen seinät tähtitulta on, sen loisto syvä, sammumaton, sen alttarilla kuultava ylhäinen ikiliekki palaa, kajastus valon taivaista, mi alas hengen hehkun valaa.

Keskellä aineen säteilee se niinkuin öinen linnunrata, siell' laulut hengen kuin tiima kiitää vuosisata, nykyinen, mennyt, tuleva siell' liittyy yhteen joka hetki, siell' yht' on suuri, korkea niin kuoleman kuin elon retki.

Ei aika sitä hajota, ei koske siihen kalma, kato, ken hengessänsä vajota voi siihen, hälle kypsyy sato, mi kautta aikakausien vain korkeampaa heelmää kantaa, mi kautta luomismyrskyjen ikuista etsii elon rantaa.

Loi henkesi tään temppelin, sen tulta pyhää vartioit sa, yö missä oli synkehin, säkenen sinne aina toit sa sen sytyttäen valtavaan puhtaaseen, pyhään hengen paloon, näin valaisten sa ihmismaan taivaiseen nostit ikivaloon.

Tietäjä hangen temppelin, palakoon aina sielus soihtu, säkenin suurin, siintävin kohotkoon niinkuin luote, loihtu, levitköön yli päivein, yön laill' loistavaisten tähtitarhain, teit, suuri tietäjämme, työn, mi seisoo kautta maisten harhain!

Taru tietää: aikahan muinaiseen pyhän uskon urhoa seitsemän sylihin syvän luolan suljettiin. Mut luolan aukko kun ummessa, niin valo voimakas syttyi pimeyteen, nous nurmi nuori, ja välkehtivän puron kirkkahan siimeessä puistikon näkivät pyhät miehet nuo. Varjon loi ihanan ikipuut, sävel lintujen soi, valo lempee kuin Luojan auringon pimeässä paistoi päivin ja öin. Jumalaa urohot siell' aattein ja töin monet vuossadat hartaina palvoivat; rukouksissa milloin he valvoivat, lepäs toisinaan lehvien alla he taas. Hedelmät pyhän tarhan soi ravinnon nälän tullessa heille, mut kerran paas jylisten ovi-aukolta vieritettiin. Sätehet Jumalan iki-auringon levis luolahan, pois katos kukkaset, puut, puro kuivi, ja vaikeni lintujen suut. Urohot ulos luolasta astuivat niin, ylös katseensa nostaen taivaisiin he Luojan ihmettä ilmoittivat:

"Syvät hengen ihmehet on ihanat. Vaikk' alhaalla vangiks' sen sulkea voi, iät sentään sen vapausvirret soi, vaikk' yöhön se syöstään ja kahleisiin, kohoaa avaruuksiin se siintäviin. purot raikkahat puhkeevat hetteistä sen, sen laulu on voimakas, voitollinen. Se vaikka ainehen vankina on, yhä yhtyy se tähtien karkelohon, pyhät, valkeat puistot maan päälle se luo, Elävän Jumalan tulimaljasta juo. Olemusta se auringon heijastaa, pyhän liiton kaarena seijastaa, välisiltana kulkee se taivaan ja maan, kohottaa tomun: ihmisen ain Jumalaan. Sadat vuodet se toivioretkeään käy, mut sittenkään ei tomun jälkeä näy sädevaatteissa sen. Salass' suurta se luo, ja luomansa Luojan jalkoihin tuo tuhatvuosien kätköstä aurinkohon, sitehet kun vankilan särjetyt on."

Liiankin usein elon orvoiks jäämme, sen tiedät hyvin, — ken ei tietäis meistä. Vioitti salavihan kivi veistä useimman. Vilpitöntä ystäväämme

tapaamme harvoin, aniharvoin näämme paistetta päivän, yössä saamme seistä. Useimmat elon eksyttävän teistä vieraaseen tupaan vie. On halla jäämme.

Sen tiedät Sinä, joka syämen uskon sait suuren, hyvän, kauko-aamun ruskon näit yössä, kärsit kera kärsiväin.

    Orvompi ois Sua vailla polku elon.
    Koit paljon — paljosta sait myöskin selon,
    ei tultas tukahuta talvi jäin.

Yhä myrsky vain käy, kylät, maat vavahtaa,
kunis ihmisetkin unestaan havahtaa.

Mahtajamme muinaisaikain, taitajamme tietoin, taikain! Teidän oli loitsut, luotteet, virren valta, laulun tuotteet. Hallitsitte hengen alat, taidon tarhat, sielun salat, jumaltiedon julki toitte, maailmoiden synnyn soitte nähdä kansan kuolevaisen. Jumaljuhlat, elon maisen autuaaksi lauluin loitte. Vierititte virttä luovaa, joka määriin, muotoon muovaa muodottoman alku-aineen, elon, lämmön laajan laineen. Vahvistitte runon vallan, kamppailitte harmaan hallan hyistä henkäilyä vastaan. Osoititte, kuinka lastaan luonto vaalii, nostaa laihon, kasvattavi mannun kaihon, joka heelmää hyvää kantaa, siemenestä sadon antaa.

Korkeamman vielä laihon kohotitte, hengen kaihon kasvatitte kunkin poveen. Lankesitte laulain loveen, tajuun Yli-Taaton yhtyi tajuntanne, kasvoi, ryhtyi käymään tietä kuun ja päivän ohi Maan maiden häivän. Vastaan Pohjan pimeen taikaa valmistitte valon aikaa. Valtikaksi valon säteen ojensitte ihmiskäteen. Tuvilt' ilman tulen toitte, soiton suuren soimaan loitte, rakensitte vasken, raudan, haahden hyvän, satalaudan. Seppo suurin Sammon takoi, Hengen käärmepellon vakoi, suitsin Tuomen sudet suitsi, Manan mahtivirret muisti. Luottain valon vahvaan väkeen ryntäs Pohjan paasimäkeen, josta Päivän pyhän nosti, Pimentolan kohlut kosti.

Avaruuksissa soi sävel pääsiäiskelloin, heläjöi pyhin, valtavin malmirinnoin, purot kahleensa luo, vedet ouruvat velloin kohisee kiloss' auringon kimmelpinnoin, yöt, päivät laulaen lakkaamattaan kevätlaulua talven tappavan takaa, ylemmäs yhä noustessa päivän rattaan, elonviestin, mi auliina antejaan jakaa.

Valon kellot soi, avaruuksihin kiitää sävelet maan parmailta kiurujen tavoin. kevähän pyhä henki kentillä liitää, ota kuoleman katkesi, hauta on avoin, elon Herraa ei sido käärinliina, mi hankien laill' lunastuksemme peitti. Ah loppunut on pimeys sekä piina, pois valtias orjanvaatteensa heitti!

Puvun paistavan päällensä jälleen hän pukee, kevyen kuin kukkien, yrttien tuoksu, kimallus jota kasteen ja auringon tukee, jota vyöttävi virtojen välkkyväin juoksu, puvun kimmeltävän, keveän kuin huntu, mi yllä on karkelevain kevätkeijuin, puvun aineettoman kuin on arin tuntu, min aavistaen kevätyössä näät leijuin.

Pyhät kellot soi ylösnousemuksen, kohoaa avaruuksihin henki kevään ylös kentille korkean kirkastuksen, sylihin elon auringon säteilevään. Sido ei sitä kahlehet maan eikä aineen, povehensa ei kätke se kuoleman kirttä, se ilmoissa lailla laulavan laineen heläjöi elon voittavan pääsiäisvirttä.

Soi kellot suuret, ihanat, sanomakellot soi, synnyssä sielun kertovat, mi maahan rauhan toi.

    Soi maahan rauhan, rakkauden
    suloisen sanoman,
    muinaisten sukupolvien
    jo ammoin anoman.

    Inehmon suvun mennehen,
    mi kulki helmast' yön
    tiet' erheiden, tiet' taistojen
    sairaana sielu, syön.

    Tuhannet murheen murtamat
    katseensa valoon loi,
    ah yössä suuret, ihanat
    nyt synnyinkellot soi.

    Ne kunkin sydämessä soi
    Rakkauden syntymää,
    vain siellä seimen saada voi
    Jumalan Poika tää.

    Hän asunnokseen kokonaan
    nyt vaatii ihmisen,
    Hän käy ei yöhön, kuolemaan,
    vaan täyttää sydämen

    lämmöllä, ikivoimallaan,
    tien näyttää elämään.
    Hän sydämihin syntyy vaan
    sulattain kuolon jään.

Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon, ja päivän puoleen se halaa. Vaikk' kuiluiss' se kulkee, ja helmassa yön, tuvat sille on tuttuja tähtien vyön, ja tähtiin se takaisin palaa.

Koti henkemme aurinko ainainen on, vain hetkeksi vaivumme varjohon, ja kahleihin maan sekä aineen. Lyhyt täällä on toivioretkemme vain, tääll' liekkiä henkemme kirkastain me kestämme kahleiden paineen.

Rajat ainehen meitä vaikk' kammitsoi, ne hekekskään meitä ei kytkeä voi, tulen lailla on sielumme vapaa. Maan uumeniin vaikka se vangitaan, pian kahleet se pirstoo ja pinnalta maan kohoten pihat pilvien tapaa.

Pyhä liekki henkemme iäinen on, se Poika ainut on auringon, vaikk' kahleissa maisten harhoin. Mut harhoin kun tuskat sen kirkastaa, kotihin ylös jälleen se kohoaa yli tähtien siintäväin tarhain.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN TEMPPELI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.