The Project Gutenberg eBook of Juhannustulilla: Laulunsekainen kansanpila, by Larin-Kyösti

HAKALA, talonisäntä.
HENNA, hänen tyttärensä.
MANU, nuori talonpoika.
SAMPPA, viuluniekka.
MIIHALA, reppuri.
LASSI, pomon poika.
SUNTION TAAVA.
1:n, 2:n TYTTÖ.
1:n, 2:n POIKA.
Kylän kansaa.

(Näyttämö: kisanurmi kallion kyljessä. Peräseinämällä mäntyjä ja katajoita, joiden takana syrjässä kokkopaikka. Vasemmalla keinu. Oikealla luonnon muodostama lehtimaja sekä kanto.)

(HENNA keinuu. MANU istuu yksin kannolla. Pojat ja tytöt istuvat nurmella solmien arpaheinää ja laulavat)

    Ja nythän on taasen juhannus,
    ilon aika se meille koittaa,
    limokujassa linnut veisailee,
    ja karjankellot ne soittaa,
        nyt on juhannus,
        suvijuhannus,
    nyt on leikin ja lemmen aika!

    Kedon sirkat ne viulua vinguttaa,
    kun ahvenet polskivat vettä,
    vesiperhot, hyttyset piiriin käy
    ja mettiset etsivät mettä,
        nyt on juhannus,
        suvijuhannus,
    nyt on leikin ja lemmen aika!

    Pojat tuomenterttuja kantaa saa,
    kuka painuisi pirtin loukkoon,
    nyt laulelemaan, nyt naurelemaan
    iloparvessa tyttöjen joukkoon,
        nyt on juhannus
        suvijuhannus,
    nyt on leikin ja lemmen aika.

1:n POIKA (Tyttöjen ja poikien veikatessa lyö Manua olalle.) Mitäs sinä, Manu, täällä niin yksinäsi oleilet? Ethän piirissäkään pysynyt.

1:n POIKA. Älä hullujasi! Katsos tuolia se Hakalan Henna yksinään keinulla kiikkuu ja sinua odottaa!

1:n POIKA. Näytäpäs sukkiasi! Hoi, hoi, mustat ovat! Tule joukkoon! (Vetää käsikynkästä Manua.)

2:n POIKA. Ei se polkka polkalle tunnu ilman soittoa. Missähän se viulu-Samppakin saapastaa? Pitäisihän sen pillipiiparin jo täällä olla.

2:n POIKA. Mies on hiukan viinaan menevä, mutta sanansa se pitää, kun kerran lupaa.

2:n POIKA. No, senhän minä puhekumppanikseni otan, kun näitä meidän kylän tyttöjä järjestään kosaisemaan käyn.

1:n TYTTÖ. Ja lopulta jäät vallan ilman ja haistelet tyhjää ilmaa kuin entisen kasakan hevonen, jolta kaurat vietiin.

2:n POIKA. Mikäs on valitessa, tässäkin poikia kuin aidanseipäitä, naimahaluisia ja nuoria.

2:n TYTTÖ. Mutta eipäs huolita, eipäs huolita! Tämä Suntion Taava se kyllä — — hym, hym — ottaisi miehen kuin leivän vartaalta, mutta me ollaankin toista maata, me!

1:n POIKA. No älä sinä Taavaa moiti, ihminen se on sekin, vaikka on pieni suu. (Taava mielistelee suu naurussa.)

2:n TYTTÖ. Voi sun poikia! Tuuman pituisia, korttelin korkuisia, piimäsuita, pökköpuita!

2:n POIKA. Kas, kas, sitä naista! Sillä on kieli kuin lankakerä. Kun kerran sen auki päästää, vierii se pitkäksi kuin nälkävuosi! Tuollainen pieni, punainen lankakerä, hahhaa!

1:n POIKA (Taempaa huudahtaen.) Hih, tuolla se tuli jo loimottaa naapurikylän harjulta!

1:n POIKA. Ja tytöt kahvin hakuun! Vehnät ja sokerit tuokaa jusevasti niin, että suu sulaa. Kyllähän me korpirojua sekaan juotetaan, öhöh… (Yskii kuin viina menisi väärään kurkkuun.)

POJAT.

Ja pojat ne metsähän läksivät, ne läksivät, pyypyssyt olalla häilyi, tytöt kaivolla kauan nyökkyivät, ne nyökkyivät, ja silmissä kyynel päilyi.

TYTÖT.

Ei meill' ole ikävä ollenkaan, ei ollenkaan, vain halli se oravaa itkee, tytöt luhdin solassa nauraa vaan, ne nauraa vaan ja pellaita pellosta kitkee.

Ja silloin se illalla laulu soi, se laulu soi, kun lauhtuu laaksot ja vuoret, kun toverina toisensa nähdä voi nuo tän kylän salskeat nuoret.

1:n TYTTÖ. Kuulkaahan, tytöt, mennään me korsia sitomaan, sittenhän sen juhannuksen jälkeen näkee, kenelle sulhanen tulee tänä vuonna! Punainen nauha tietää rakkautta, valkoinen rikkautta, keltainen rukkasia ja musta nauha hautajaisia!

TAAVA. Voi, voi, tästä tulee lystiä, ja sitten me kierrämme kaivoa yhdessä yhdeksän kertaa, niin ylkä vastaan tulee.

2:n TYTTÖ. Niin, aina sinä olet miehen otossa, mutta et koskaan saa! Taikuri-Sannankin luona olet käynyt sen seitsemän kertaa.

TAAVA. Piti, piti piikaa! Ole sinä olevinasi, kiekailet ja keikailet itsekin kuin västäräkki.

1:n TYTTÖ. Anna sinä Taavan olla rauhassa! Mennään nyt vain, etteivät pojat näe, sillä silloin olisi peikko pelissä!

TAAVA. Ai, ai, taitaa olla se mielitietty jo niinkuin varma. Tiedetäänhän se, että sinulle pitäjän sulhasia tulee.. Voi, kuinka sinä olet onnellinen! Voi, voi, kunpa minäkin saisin tuollaisen, joka tuttuna kainalooni kapsahtaisi, hihi! Mutta kyllä minä temput tunnen. Menenpä jo, mutta en noiden joukkoon; kiusaavat kuin ampiaiset. Hihhihi! kai häihisi pääsen! (Lähtee.)

HENNA. Niin, niin, muilla on iloa, mutta ei minulla. Manu se kiertää ja kaartaa kuin se tietäisi niistä isän hankkeista, joista ei kukaan mitään varmaa tiedä. Puhui se isä kautta rantain… Harvasanainen isä on ja hyvä, enkä minä usko, että hän niin tosissaan vieraalle työntää. Eikä työnnä. Tahdon taas olla iloinen. (Laulaa.)

Heilu keinuni korkealle, linnut, ne viettävät häitä, minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele murheita näitä!

    Heilu keinuni korkealle,
    nythän on juhannusilta,
    mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu,
    ja kuulas on taivahan silta!

    Heilu keinuni korkealle,
    rintani riemuja laulan,
    kedon helyt kullalle kuiskien poimin
    ja solmin sen vihreän paulan!

Missähän se Manu nyt on? — — Mutta, kas, tuolta hän tuleekin kokolta!
En ole huomaavinani.

HENNA (Keskeyttäen.) Niin, arvaas, millainen loukko-Jussi sinustakin vanhemmiten tulee? Vanha nuuskavaari, niin, jonka haudalle pystytetään risti, jossa on kirjoitus: "Tässä vanhapoika makaa, joka oli naimaton ja vakaa".

HENNA. En, en! Hm! Ei, kuule, Manu, kyllä sinun täytyy muuttaa tapojasi, kuljet muuten lopulta nolona kuin nokikolari!

MANU (Ilostuen.) No jo nyt tahtoisin olla sileä ja sulava kuin kupernyöri! Kuinkahan sen asian alkuun niinkuin pääsisi, että tuota…

HENNA. No esimerkiksi, kun se vieras ryökkinä tulee Helsingistä meidän pappilaan ja yrttitarhassa istuu sen pappilan maisterin kanssa kiikkulaudalla, niin se maisteri… ole sinä nyt maisterina, niin minä olen ryökkinänä, niin sitten… No, nyt sinä kumarrat ja…

HENNA. Ja sitten sinä keinutat. (Manu keinuttaa.) No sillä lailla! Niin tekivät, sen näin aidanraosta.

HENNA. Niin. (Erikseen.) Nyt panen pojan kiikkiin. (Ääneen.) Niin, sitten maisteri painoi päänsä alas ja otti ryökkinää vyötäisiltä kiinni.

(Manu aikoo tehdä saman liikkeen, mutta Henna hypähtää keinusta ja alkaa juosta keinupaalujen ympäri. Manu samoin vastakkain.)

Luodogan meren randamill' mie kasvoin briha nuori, paimoivirsie lasna lauloin, miut muamo mierohon shuori. Karjalanmaill' kuldakäköset kukkuu, monasterj yösess' loistuab, taljanka illoin tanssiloih kutshuu, kannel kaihoij toistuab.

Siell' on kaunis kandajain, siell' mielitiettyni tshoma, kylän kekri-illatshuist' on viety mutshoni oma. Karjalanmaill' j.n.e.

    Kuljeksin mie kumarass',
    ah, mieross' kuljin kauan,
    omiin pihoin mie vaan tahon,
    vierass' on mieronsauva.
    Karjalanmaill' j.n.e.

Hohoo, kylän rahvas kemuiss kuhisuop. Lehtmajoi pihoill köhöttiä, pirttilöin sillat ylen kauniiks somistettu. Ivanan päivyt, pruasnik. Kuhunkas nuor kansa kupsaht? Ahaa! Briha, nuorikko, briha lie morsion kera. Terveytt, terveytt, hyvä pruasnik, äijy rihkama, iso talo, äijy lapsii, äijy, äijy!

REPPURI. Vieruskyläst matkuan, brihat ei huonoiks heittyneet, silkit, korvarenkaat, kaikk tytöill työnsiit. Ivanan päivyn vietost erkanin, heityin tielle, jätin tulet, dantsut hylkäsin, tänne ehätin kaupitsemahan.

REPPURI. Ei miun anna loitota bogostall, vallingsman iskyö kii. Ylen huonot ajat, ruplan suat, kaks mänyö, kuomasein, maha puolenuo, tyhjäks heittyy.

REPPURI. A täss muistan: viulu kerall kärriss mies ajoa jiehatti, a toinen ohjiss tempoi, lie kossoimies, ken ties mikä olj.

REPPURI. Kuin pagitset? Ei miestä petä, jollei kukkaro petä. Sinnuu, Hakalan Henna, tulj kosimaan, kylän kassapäihin sie kuulut, talon parahih sie uot. Ka kihlasilkit suat kelt uskot suavas paremmat ku miult, parahat miun silkit on, parahat koko Vennään muass. Kiinan keisarin muast ne haitut ollah!

REPPURI. Hepo kiäntyi Hakalan veräjäst pihhaa, sinne katosit brihat, viuluniekka da kossoimies.

REPPURI. A tuattois portahill seisoi, hevon talliin talui. Kossoimies, kossoimies, äveriäs ku bajari, ison talon briha se niin levviist liikkuu.

REPPURI. Dengill suap ja dengill piäsööp hojt kuhunka. Ku hopioit vilahutat, niin mualima joutuu pystyyn tai pyllylläh.

REPPURI. Ota laukku da hengi, jos sanan viäristän. Äveriäs kossoimies, äijy dengii. Rengilt mie kysäsin, jott ken taloon niin komiast kohaht? Hutilan talon brihoi kuului olleen, sanoi…

HENNA. Mutta minä en siitä huoli, vaikka hän olisi rikas kuin Kiinan keisari!

REPPURI. Soo, etkä piätäsi aijan rakuo työnnäh, ku Lassiin takerrut, huolta ei niin mitänäh, illatsut ihanat, kiänteleit vuan pirtin sillall da vuotat kaunist säätä.

HENNA (Itku rinnassa.) Voi minua, jota ventovieraalle tahdotaan! Olenko minä, onneton, vain kulkutavaraa, johon kuka tahansa puumerkkinsä saa piirtää?

MANU. Henna kulta, älä itke! Eihän se isäsi niin kovakourainen lie.
Kyllähän minä miehen mielen tunnen.

REPPURI. A pyhä Petru, nyt en tolkkua. Pagise mitä pagise, mie lähen tuliloill kaupitsemahan!

REPPURI. Hyvät suat da halpa hinda. Iloisii häit, a et, Henna, äveriäst yllättänyt, se siu assiis, ku lembi välliin tulj. Jiäkää terveheks!

(Samppa tulee vasemmalta viulu kainalossa, pieni viinapullo taskussa, laulaa hiukan iloisella tuulella.)

Minä se olen soittajapoika ja laulelen aamusta asti, kummina mull' oli kulkuri-ukko, ja vallaton pappi mun kasti.

    En minä itke mun köyhyyttäin
    eikä sydäntäni pistä pilkka,
    kunhan mulla on viuluni vain
    ja leilissä viinantilkka.

Talkoissa, häissä ma soittelen ja silloin on kirkas mieli, korvani juuressa kuiskuttaa mulle muistoja viulunkieli.

Suutari, soita naskalipolskaa! Suutariksi olen minä kasvatettu ja soittajaksi olen minä luotu. Hipp ja heijaa! Kyllä kelpaa, kun on miehellä kaksi hyvää virkaa, lestivirka ja pillivirka. Ihmisiltä minä soitan pois puolianturat ja sitten minä ne paikkaan taas yhteen. Ei surulla minua ruokita eikä murheen siloja ole niskassani. Kanan villat! Täällähän minun pitäisi liirutella ja luikutella, enkä näe yhtä hamettakaan.

SAMPPA. Kuka huuteli? Kas Hennaa ja Manua, ä, ä, ä täälläkös te kahden hyttysiä tapatte, vai!

SAMPPA. Tuossa keskipäivän aikaan se ajaa karahdutti mökilleni, lupasi uuden paidan, jossa on viisitoista taskua, joka taskussa viisitoista penninkiä. Lupasi se piiskaryypyt ja sen semmoiset, jos puhemieheksi rupeaisin Hakalan Hennalle.

SAMPPA. Lupasinhan minä, kun tiesin pääseväni tänne juhannustulille.
Yksi tie ja kaksi asiaa.

SAMPPA. Hohoh! Oletko koskaan nähnyt mullikkaa, joka puskee omaa varjoaan? Tietäkää, kun koko tällä taipaleella ei muusta puhunut kuin navetoista, sarvipäistä ja morsiamesta. Ja minä kun tempasin viuluni ja soitin niin, että virstantolpat tanssivat, niin minä aina kotonanikin teen, kun muija alkaa minua paasata.

SAMPPA. Siellä se nyt teidän talon portailla pöllyttelee rettinkin savuja ja minua odottaa. Ja sinusta, Henna, tulee nyt morsian.

SAMPPA. Tui, tui, pelästyikö sokerini? Pysy sinä vain Manun kupeilla, ettei se ilmaan lennä! — Ei ole puskevalle sarvia annettu, näet, se Lassi on minulle aina ollut koppava ja pöyhkeä kuin siltavouti, mutta Manu se paiskaa kirkolla kättä ja Henna on höyli ja ovela ja haarikkaoltta on hän monesti soittaessa janooni tuonut.

HENNA. Kaikkea sinä, Samppa, katsot viulunsilmän läpi, mutta Jumala tietää, kuinka tämä asia päättyy.

Kettu se lähti naimateille ja lauleli iloissansa, rakensi raudan lemmetön kyttä ja polulle viritti ansan. Veisti se kettu puiset kengät ja punaista polkua juoksi, huuteli, kuunteli kuutamossa ja heilahti heilinsä luoksi.

SAMPPA. Mene sinä, Henna, juhannuskukkia poimimaan, sillä aikaa kuin minä tätä Manua ripitän!

SAMPPA. Hyst! Sieppasin tullessani suntion luhdista Taavan kirkkovaatteet, pistin ne piiloon "Kissan kiven" alle. Tule sinä sitten niissä vempeleissä tänne keinulle, niin Lassin toimitan samaan iloon! Joko yskän ymmärrät?

SAMPPA. Älä inttaile! Olithan sinä poikana aika silmänkääntäjä. Muistanhan minä vielä, kuinka sinä eräänäkin Hiiva-Nuuttina tulit hameissa Hakalan pirttiin muka olkia ostamaan, eikä Hennakaan sinua tuntenut.

SAMPPA. Ei suutu, usko minua! Hennalle ei sanaakaan tästä! Ja mitä Lassiin tulee, niin sinua parratonta miestä se ei tunne, vaikka kanttorin nenälasit päässä heiluisi. Kaadan tätä mökä-öljyä pojan hernelaukkuun, niin enpä ole Samppa enkä isäni poika, jollei asiat luonnista. Sinä puolestasi kimahuta ääntäsi kuin akat kirkossa, ole sulava kuin hunaja ja keisarinnan kuva, niin tästä, kanan villat, tulee sellainen juttu, että hevosetkin nauravat!

SAMPPA. Kaikki käy kuin naulaan. Ja nyt minä menen katsomaan, joko se minun naimamieheni on tulossa. Muista nyt, nyytti on "Kissan-kiven" kolossa!

    Tässä on neito kuin
             omenakukka
    ja moni raukka itki,
    kirkolta pojat kurkistaa
    ja pihatöitä pitkin,

    Missä ma pyörin, niin suuta
          ma suikkaan,
    ja liikkuu kengänkärki,
    ei sua muut ole katselleet
    kuin vanha palokärki!

HENNA.

En minä huoli rikkahista en maantien kulkureista, sorjan pojan kainalossa tahdon aina seista.

MANU.

YHDESSÄ.

MANU (Itsekseen.) Hitto vie, kun pääsisin "Kissan-kivelle". (Lehtimajassa.) Niin katso, Henna, älä ole huolissasi sen Lassin takia! Pian saan talon hallitukset käsiini. Kamarin minä talon kylkeen veistän ja sinne sinut helykruunussa vien. Sitten se elämä alkaa, minä kaskessa huhdon ja sinä kujalla huutelet karjaasi. (Katsellen ympärilleen.) Mutta ehtiihän siitä vielä puhua.

HENNA. Ja minä sinulle talvipuhteella ryijykangasta kudon ja sinä höyläpenkin ääressä lastuja lennätät.

MANU. Niin, niin, liekun lastuja… Mutta älä nyt hätäile!
(Levottomana.) Taidan tästä lähteä ensin…

HENNA. Ja pyhäisin saamme vieraita, kahvi popottaa tulella ja havut tuoksuvat lattialla ja isä peltoja katsoo ikkunasta ja piippua polttaa.

MANU. Niin, oikein pitkää merenvahapiippua, noin pitkää piippua. — — Mutta katso, Henna, ilta-aurinkoa, mikähän sitä vaivaa, niinhän se on punainen kuin reppurin paita!

HENNA (Rientää hiukan syrjään. Manu pujahtaa pois oikealle.) Ja kuinka ne Hakalan ikkunat kiiltävät! (Katsoo ympärilleen.) Mihinkä se Manu katosi? Manu, Manu!

TAAVA (Hiipien varovasti.) Ei ketään ole täällä! Tuossahan on helkanurmi ja ristipolku. Nyt on mittumaarin aatto ja aurinko on laskussaan, silloinhan ne suuret sulhaset liikkuvat! (Käki kukkuu.) Käki! (Hyräilee.)

Sano, sano kultarinta, sano mulle sulhasia, kuku, kuku kumppania, jotta joutuis tänä vuonna, jos sen sanot suotavaksi, kuku, kuku kultarinta, kuku kolmasti minulle!

(Käki kukkuu kolme kertaa.) Voi, voi, kaikki käy hyvin! (Taputtaa käsiään.) Ja tässä on se Taikuri-Sannan taikapussi. Siinä on kalman kukka avonaiselta haudalta, tuossa hiiden kivi, joka löydettiin Hakalan pellosta, tuossa lepakonluita, suolaa, tuhkaa ja leivänmuruja. (Tekee taikatemppuja.) Noin, noin!

Nouse, lempi, lehvän alta, varastaite vastan alta, yli kuuden kirkkokunnan, läpi seitsemän pitäjän! Heitä hentun tentturia, heitä pois herjan juonet! Nouse, lempi, liehumahan nouse ilman noitumatta, sydäntä sytyttämähän, miesten mieltä kääntämähän, tämän tyttären tyköhön, tämän lapsen lantehille! Tulkohon Turusta sulhot, hienot herrat Hämehestä kihlakalut kainalossa, silkit silkkiset povessa, — — Heitä hentun tentturia, heitä pois…

(Samppa tulee edellä. Lassi jäljessä. Lassilla on samettilakki päässä, punaiset liivit; hopeiset kellonvitjat riippuvat kaksin kerroin liivintaskuista, takin ylätaskusta näkyy "rettinki"-laatikko ja savuke palaa suussa.)

SAMPPA. Älä häikäile! (Huomaa Taavan.) Peijakas! Hyst, ollaan hiljaa, niin saadaan hiiri ja ison talon rotta samaan loukkuun!

LASSI (Huomaamatta.) Mutta sen minä sanon, Samppa, että köyhästä en huoli, sano!

SAMPPA. Ole huoleti, rikas se on! Kaikki minä hyvin päin käännän, kun vain pysyt aisoissasi. Lupaatko sen?

TAAVA. Illaksi, illaksi! Voi herrajesta! Tuota noin… Voi, voi, mikä sattuma! Illaksi, Samppa!

SAMPPA (Kuiskaten.) Se on sen rikkaan Hutilan poika. Minä tässä vain niinkuin puhemiehenä. (Erikseen.) Menköön syteen tai saveen!

TAAVA. Niin, niin, tietäähän sen, että niin isossa talossa pää on pyörällä vähemmästäkin.

LASSI. Mahtuu, sano, neljäkymmentä lehmää, kymmenen poikivaa ja kymmenen vasikkaa…

SAMPPA. Hevosia, lampaita, mukuripäitä ja laiskoja piikoja. Mies ei juo eikä palvele neljää kuningasta, ei soita suutaan ja käy kirkossa joka toinen sunnuntai.

TAAVA. Herrajesta, no aivan kernaasti! Metsässä minä huutaisin, kujalla kuiskaisin, veräjällä silittäisin ja taputtaisin kuin prinsessoja, ja tarhassa minä pyrynä pyörisin ja laulaisin heleällä äänellä.

TAAVA. No, herrajesta, siinä kirjavassa kiireessä, jahka vain saan tämän pukuni vähän reilaan, ja mihinkä sitä sitten… jos niinkuin kysyä saisi?

SAMPPA. Tämä Lassi se vain… että olisi pastorillekin niinkuin asiaa, kun talossakin on se emännän tapainen tarpeen.

TAAVA (Innoissaan.) Ihan niinkuin se onkin, sano. Sellainen iso talo, niin monta lehmää ja vasikkaa ja sellainen pulska, nuori isäntä. Ihanhan se on kuin porsliiniparatiisi! Ja jos sikseen sopii, että… hihi, Lassi minut on katsonut, niin enhän minä… Niin, niin, naisella on naisen sydän. Olen vain yksoikonen piikalapsi, kokematon ja koruton, mutta minulla on hempeä mieli ja siveä luonto. Näkisitte, kuinka minä sitä meidän pikkupossua ruokin, niinkuin kummilastani ikään!

TAAVA (Ihmetellen.) Eihän meillä ole kuin yksi lehmä vain, mutta maidon se antaa maakalaisille ihmisille.

LASSI (Kädet puuskassa.) En, sano, en! En minä sinusta huoli. Niinkuin se onkin, sano. Maklakka sinä olet, sano!

TAAVA (On pyrskähtävinään itkuun.) Vai maklakka! Tiedä huutia!
Pilkkaako sinä minusta teetkin, senkin mullikka!

TAAVA. Vai vielä räkättirastas, senkin runtti! (Matkien.) Sano, sano, sano! Mutta kyllä tämä kunnian kolistus sinulle maksaa. Vielä tässä! Solvaista siveätä neitosta! Tässä on vierasmies, niin niin, ja tietäköön sen koko pitäjä, että sinä olet kanssani naimiskauppoja hieronut. Niin, niin, tästä tulee sellainen prosessi, että tuomarit verta sylkevät. Ja tuommoinen taulahattu, taikinaherra, pellonpelätin, susi, saapas, pelikaani! Tphyi!

SAMPPA. Mutta pahasti sinä sitä pitelit. Taitaa nostaa käräjäjutun tästä naima-asiasta.

SAMPPA. Minunko syyni? Syytä sinä itseäsi! Haukuit sitä räkättirastaaksi ja tiesi miksi.

SAMPPA. No, voi suutari! Omastako puolestani? On sitä huoneen ristiä omastakin akasta, saatikka sitten, kun tämä punainen viulu on morsiameni, niin taitaisipa kolme koljoa olla liikaa miehiselle hengelle. Mutta eukkoriepuni sinä kyllä saat, jahka leskeksi jää. (Äänettömyyttä.)

LASSI. Niin kai, niin kai, sano. Ja mitä isä-ukko sanoo, sano? Kyllä ankara ottaa, sano, jollen hilsua kotiin tuo, sano… jo kolmas kerta… sano.

SAMPPA. Niin, huutavassa hukassa olet. Vielä tämä naikkonen lähtee pappasi pakeille.

LASSI. Ettäkö lähtee? Voi kirkastus, sano! Hyvitän minä sen, sano, ja kun minä oikein ajattelen, niin on se yhtä häävi kuin moni muukin, sano. Voisihan tätä asiaa vielä selvitellä, sano.

SAMPPA. Riitahan se toisinaan rakkauden rakentaa ja sopu on suloinen. Tasoitat tytön mieliharmin, niin sillä hyvä. Kyllä tästä takerruksesta päästään.

SAMPPA. Hui, hai! Tyttöjä on kuin metsässä marjoja. Kuulehan, otetaan pieni pakana murheeseen, niin elämä taas on kuin silkkiä, tähdet kieppuu ja kuu nauraa!

Kettu se lähti naimateille ja lauleli iloissansa, rakensi raudan lemmetön kyttä ja polulle viritti ansan.

SAMPPA. Mutta osaan minä toisenkin veisun, ja sen teki sama Samppa
Tuomaan markkinoilla Hämeenlinnassa. (Laulaa.)

    Kylän pelimanni viuluhun suuttuissaan
    rajasuutariksi vaihtui,
    ja se näppärä soittajasuutari
    hupsu nai häijyn lesken ja laihtui.

    Nyt muija se viulua vinguttaa
    ja miehensä niskat taittaa,
    ja se näppärä suutari hyppiä saa
    ja tanssikenkiä laittaa.

(Ottaa kuvastimenpalasen taskustaan ja asettaa sen Lassin eteen.)
Kanan villat! Mitä niistä maallisista! Katsopas kaimaasi!

LASSI. Niin, niin, sano! Kyllä kelpaa tämä poika vävyksi vaikka kuninkaan kartanoon.

LASSI. Rahoja on, sano, on niitä. Ei niitä yksi mies yhdessä päivässä laske, sano.

SAMPPA (Kovaa kuiskaten.) Kuulehan, Lassi! Minä tunnen toisen tytön, joka on reipas ja ruseva…

SAMPPA. Oikein, poikani! Näetkös, ei tyttöä suupuhein voita, mutta otapas se väkipakolla, niin se on lauhkea kuin lammas.

SAMPPA. Mene sinä lepikkoon, niin minä sillä aikaa rautani rakennan!
Kyllä ilmoitan sitten, milloin sopii.

LASSI. Sano sille, että hyvä on talon komento ja hyvä siinä on emäntänä keikkua, sano!

LASSI. Sano, että meidän salin seinällä on ulkomaalasia ja että katossa kiiltää pronssinen kynttelikruunu!

SAMPPA. Kanan villat! Nyt se kävi kuin kärpänen tervaan! Kun saisin sen
Manun kynsiini!

(Kokko leimahtaa palamaan, näyttämön takaa kuuluu laulua, säkeistöjen välillä Samppa ja Manu huutelevat toisiaan.)

Iloinen valkea kallioilta leiskaa, nuoret näin yhtyen kesä-yössä teiskaa, näin, näin riemulla riennetään, mittumaarin lehtimajan alle leikkimään.

Ohra, ruis heilimöi kultavainiolla, torpparin ja talokkaan on aivan hauska olla, myllyt jyviä jyskyttää, maltahista oltta saadaan, mitä rästiin jää.

Iloinen valkea sammalissa loistaa, tyttö nyt, poika nyt katsoo toinen toistaan, tuu, tuu, tyttöni, piiriin pois, eihän muuten, eihän muuten mittumaari ois!

SAMPPA. Voi, kanan villat! Niin, nyt sinulla todellakin on kanan villat. Et sinä, veikkonen, ole ensimmäinen, joka naisten hameisiin lankeat!

SAMPPA. Tiedätkös, mikä kolina täällä äskettäin oli? Selvä sekoitus. Toin Lassin keinulle, luulin sinun jo olevan otollisen, mutta, kanan villat. Suntion Taava se täällä sulhastaikojaan tekikin. Sanoin pienen hätävalheen. Uskotin Lassille että: Tuossa se on Hakalan Henna; poika kosaisi. Taava kuhersi kuin teiri, mutta muuan porsasjuttu pilasi koko asian. Lassi härnäsi ja Taava poksahti tiehensä kuin pesästä paukku.

SAMPPA. Huolii, vaikka ei huomenna. Ja Taavaksi sinut nyt olen ristinyt. Lyönpä saapasparin vetoa, että Lassi näiden kolttosten jälkeen on matalampi ja että hänelle kelpaa nyt se oikea Suntion Taava.

MANU. Saat saappaasi pitää. Mutta kuulehan, — miltä minä, Samppa, nyt näytän?

SAMPPA. Kanan villat, olethan kuin nuori kirkkoon asteleva rippitytär. Koetahan kävellä! Hiukan lyhempiä askelia! Noin! Ja kädet siivosti sivulla! Niinhän sinä sipsuttelet kuin ikäsi tyttöjen hameissa olisit hamsinut.

SAMPPA. Älä naura! Keinu nyt hiljaa ja hykertele esiliinaasi! Minä menen nyt Lassia noutamaan. (Hyräillen.) Kettu se lähti naimateille…

MANU. Mikähän tästä leikistä tulee? Tässä pitää olla oikein komeljanttari ja silmänkääntäjä. (Henna tulee hyräillen; hämärämpi näyttämö.) Soo!

HENNA. Mitähän kujeita sillä Manulla ja Sampalla lienee? Kyllä minä siitä selvän otan! (Huomaa Manun.) Joko tytöt tulivat korsia sitomasta? No saatko sinä sulhasen tänä vuonna?

HENNA. Suntion Taavako siinä keinuu? Ei, vierasta väkeä! Mistä kaukaa vieras on?

MANU. Minä tässä vain odotan sulhasia. Kohta se Lassi niinkuin ikiomakseen ottaa. (Matkien.) Niinkuin se onkin, sano. Samppa tästä juuri lähti häntä hakemaan.

SAMPPA (Kulissien takana.) Ota vielä kulaus! Kanan villat! Noin sinusta mies tulee!

SAMPPA. Nyt sinä saat rohkeutta, vaikka Turkin sotaan menisit. Näes,
Lassi kulta, sinulla on hidas puhe ja kankea kieli kuin Mooseksella.

LASSI. Mitä Sinä täällä niin yksinäsi keinut? Hehhee! Onhan tässä keinuttaja ja reima keinuttaja onkin, niinkuin se onkin, sano!

LASSI. Vai Taavaksi, sano? Sehän on sopiva nimi se, hehhee! Kuulehan sinä, Taava, mitä! Se meidän talo, sano, on pulskin talo koko pitäjässä, on maita ja peltoja niin, ettei ruokakellon ääni perille kuulu, sano. Ja karjaa sitä on kuin roskaa ja hevosia kuin roskaa ja rahaa on kuin roskaa! Eikö olekin, Samppa?

LASSI. On, kissa vie, onkin, sano! (Manu tekee epäävän liikkeen.) Älä epäilekään! Ja meidän Polle on semmoinen hevonen, ettei sitä saa kullalla eikä millään. Sen silmät loistaa kuin taivaalla tähdet, niinkuin se onkin, sano. Mutta kuti, kuti kanani, niinhän ne sinunkin silmäsi loistavat, missä minä ne olen nähnyt?

LASSI. Niin, kirkolla, niin! Vai olet sinä minua kurkistellut. Enkö olekin sorja ja norja kuin rannalla raita… lallalalaa, sano!

LASSI (Sampalle.) Kuulehan, Samppa, tuo se vasta tyttö onkin! Mutta minusta tuntuu, sano, kuin se olisi sen Hakalan Hennan tapainen puvultaan, sano, ja puheeltaan, mutta näökkäämpi, sano.

LASSI (Palaa keinulle.) Kuulehan, Taava, silkissä ja sametissa sinä kulkea saat, kahvia ja limlaatia sinä latkia saat niin paljon kuin maittaa! Ja sen minä sanon, että jos Hutilan Lassin otat, et silloin kintaitasi saveen lyö, et, kissa vie, lyökään! Tuossa on kihlat!

(Tarjoaa sormusta. Hakala tulee vasemmalta. Taava y.m. tyttöjä kantaen kahvipannua, vasua y.m. Manu hypähtää metsään.)

LASSI. Hohoo, Hakalan isäntä, kuka tässä kukkona kiekuu? Tytöstäsi en huoli huutolaiseksikaan!

LASSI. Oletpa sinä koppava! Tällaisen lahon kylän minä ostan milloin tahansa, niinkuin se onkin, sano, milloin tahansa.

HAKALA. Olet, Lassi parka, hiukan hiivassa. Parasta lienee, että ajat kotiin nukkumaan.

LASSI. Ja morsiameni minä vien rattaillani. Mihinkä se katosi? Tule pois tästä pakanain maasta! Taava, Taava!

LASSI (Huomaamatta erehdystä sieppaa Taavan kainaloonsa.) Tässä on morsiameni, sano, joka on Hakalan Hennan veroinen, ja vihille sen vien ihan sinun nokkasi alta, Hakala. Hehheh, sano!

LASSI. Kiusaa on tehty, mutta viis' siitä, hui ja hai, sano!
(Lallattelee.) "Kaunis on kana mulla kainalossa".

2:n POIKA (Manu tulee omissa vaatteissaan.) Tuossa on kukkona se Hutilan Lassin entinen kana!

LASSI (Kulkien Manua kohti.) Mitä, sano. Kukkona, kukkona, sano!
(Selviten.) Minua on juksattu. Saamarin Samppa!

SAMPPA (Vetää Lassin ja Taavan syrjään.) Sovitaan pois, Lassi; tämä tässä onkin Suntion Taava ja tuo tuolla on Hakalan Henna.

SAMPPA. Unohdetaan pois vanhat riidat! Katso, sen käräjäjutunkin olen oikaissut.

REPPURI. Ka ruplall suat. Et kauppojasi kadu. Ei mieheläss ikävä, hohoo, siell on yhät kesä da ikuinen pruasnik.

HAKALA (Manulle.) Ja sinuakin, aika miestä, lapsettaa! Ja Hennakin yksissä juonissa?

SAMPPA (Astuu esiin.) Minussa kaikki syy. Eihän vain Hakalan isäntä tätä pahakseen pane? Lassikin katuu äskeisiä sanojaan, rakkaus kaikki tasoittaa. Lassi ja tämä Taava ovat myöskin keskenään sopineet.

HAKALA. Eihän pieni pila pahaa tee — Lassillekaan. Hutilan isäntä oli kovin sen naimispuuhan puolella; en minä mitään varmoja lupia antanutkaan, sanoin vain Lassille, että jos tyttö sinusta huolii, niin ota hyvän nimessä! Mutta koska Lassi jo on omansa löytänyt, niin sillä hyvä!

SAMPPA. Ja kuulkaahan, Hakala, eiköhän näidenkin nuorten (osoittaa Hennaa ja Manua) sopisi niinkuin yhteen päästä. Enhän minä tahdo olla puhemiehenä, sillä kasvothan ovat neitojen parhaimmat puhemiehet. Mutta sen sanon, että tätä paria parempaa en löydä, vaikka Helsingistä hakisin.

MANU. Niin, ollaanhan sitä minä ja Henna tuumailtu sinnepäin… ja saanhan minä pian talonkin haltuuni ja toimeen sitä sentään tultaisiin…

SAMPPA. Vielä minä mitä! Sanotaan, sanotaan, että Samppa juo ja rallaa, mutta osaa se vähän muutakin! Ja nyt pojat kokko korkeammalle palamaan ja Samppa soittaa sellaisen kihlapolskan, että kalliot halkee ja taivas taittuu!

REPPURI. A pyhä Petru! Assii kiäntyy ko rahtmiehen koni kottiin päin piästessä.

(Muutamia rientää kokolle, joka heti hulmahtaa ilmiloimuun.
Samppa istuu keinulla ja soittaa polskaa; useita pareja pyörii.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUHANNUSTULILLA: LAULUNSEKAINEN KANSANPILA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.