The Project Gutenberg eBook of Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen runoja, by Albert Kukkonen

Runoilijan alkulause.
Johdanto.
Eero Varis Albert Kukkoselle
Runoilija Pentti Lyytisen patsasta paljastaissa.
Nykyinen aika.
Kansanjuhlassa Rautalammilla.
Kansanopistolla Äänekoskella lukuvuotta alkaissa.
Vanhan miehen miettehiä Lomakurssien lopussa.
Nuorisoseuran kokouksessa.
Vielä virttä viinan töistä.
Maamiespäivillä Rautalammilla.
Pellervon päivillä Helsingissä.
Valtiopäiväin avaamisesta.
Keisari Aleksanterin kuolinpäivästä.
Kiistelystä kielen päältä valtiopäivillä.
Suomenkielen asia ritari- ja aatelisäädyssä valtiopäivillä.
Hiljaiset Valtiopäivät.
Nuorisollen neuvoksi välttämähän väkijuomat.
Entisistä ja nykyisistä ajoista.
Rautatie-kokouksessa Pieksämäellä.
Muistelmia Iisalmen näyttelyssä käynnistä.
Teaterihuoneella juhlassa kylvettäjäin hyväksi Kuopiossa.
Kirurgisessa sairaalassa olostani Helsingissä.
Muistelmia vuosisadan vaihteessa.

RUNOILIJAN ALKULAUSE.

Tähän runokokoelmaani on valittu vanhempana tehtyjä runojani, mitähän milloinkin on sattunut syntymään. Kun minua on vaadittu niitä lausumaan useissa tilaisuuksissa, joita en edeltäpäin osannut ollenkaan ajatella, ja kun olin herkkä rupeemaan, olivat ne sitten kiireellä kyhättävät. Nuorempana tehdyt runoni eivät tulleet talteen pannuiksi, sanomalehdissäkin niitä aina oli, ja niin jäi niitä koko joukko hukkateille ja ijäti unholaan. Ensimäisiä runojani aloin tekemään noin 28 vuotiaana, vaan ne olivat enemmän leikkisiä ja rakkauden lauluja. Kun nyt olen jo elänyt elämäni ehtopuoleen, niin rupesin näitä teoksiani, mitä niistä vielä oli saatavissa, kokoomaan kirjaan. Päämääränä olen aina koettanut pitää runoudessani sitä henkeä, että niissä olisi nuorelle kansalle oppimista, erittäinkin mitä raittiusasiaan tulee, ja että nuoret aina valitsisivat tovereja ja karttaisivat pahoja seuroja, joihin nuori, kasvava kansa on herkkä rupeamaan. Jos siis näissä runoissani on jotakin opettavaista, olkoon se ihmiselämän ja kaiken siihen kuuluvan hyvän ohjeena. Missä taas ei mitään hyvää ole, jääköön se unholaan.

JOHDANTO.

Rautalampi on kieltämättä ihanan luontonsa puolesta merkillisimpiä seutuja Keski-Suomessa. Mutta se on merkillinen toisessakin suhteessa: keskuksena sille talonpoikaisrunoudelle, jolla 1800 luvun alkupuolella oli kukoistusaikansa. Rautalammilla eli tämän runouden kuuluisin edustaja Paavo Korhonen. Kustavi Grotenfeltin julkaisussa Kahdeksantoista runoniekkaa on näytteitä viiden Rautalampilaisen runoista. Viimeisenä ja kaikista nuorimpana siinä esiintyy Albert Kukkonen, joka vielä elää Rautalammilla Hinkkalan talon isäntänä ja jonka myöhempiä runoja tarjona oleva kokoelma sisältää.

Konneveden rannalla Kivisalmen eteläpuolella kauniin lahden pohjukassa on Hinkkalan talo, jossa Albert Kukkonen syntyi 14 p. helmik. 1835. Hänen isänsä Gabriel Eerikinpoika Kukkonen (k. 1873) oli Vihtori Lounasmaan kuvauksen mukaan, joka vuonna 1863 kolmen muun ylioppilaan kera asui Hinkkalassa hyvää suomenkieltä oppiakseen, arvokas, älykäs ja kirjallisuutta harrastava mies. Ylioppilaat olivat pahemmassa kuin pulassa isännän kanssa keskustellessaan, sillä hän muisti kaikki, mitä oli lukenut, ja valtiollisista sekä yhteiskunnallisista asioista oli hänellä selvemmät ja kypsyneemmät mielipiteet kuin heillä. —Ajatuksensa hän lausui — selvästi, sujuvasti ja pontevasti. Olisi valittu tuomiokunnan edustajaksi valtiopäiville, mutta kieltäytyi heikon terveytensä vuoksi.

Äiti Helena Gustaava, omaa sukua Närhi (k. 1851) mainitaan Lounasmaan muistelmissa hyväntahtoiseksi emännäksi, joka ylioppilaita kohteli kuin omia poikiaan.

Hinkkalan asukkaita on myös Julius Krohn, joka viittä vuotta aikaisemmin V. Öhbergin kera oli asettunut Rautalammille samassa tarkoituksessa, kirjeessä vanhemmilleen (20/9 1858) kuvaillut. »Ensin läksimme Hinkkalaan, missä Sanmark ja muut (neljä viipurilaista ylioppilasta) olivat kesää viettäneet. Ihmisiä tapasimme siellä sellaisia, ettei parempia voi itselleen toivoa: kohtelijaita, ystävällisiä ja teeskentelemättömiä. Kaikki talossa oli hollantilaiseen tapaan puhdasta ja huolellisesti järjestettyä. Isäntä puhui mieltymyksellä hänen luonaan asuneista rakkaista herroistaan.» — Myöhemmässä kirjeessään toisen talon isäntää kiittäessään hän lisää: »vaan Hinkkalan vanhuksen veroinen hän ei ole likimainkaan.»

Yhdenikäisen Albert Kukkosen oli Julius Krohn saanut hyväksi ystäväkseen, jonka kanssa käsitysten kävi vierailuilla. Erityisenä ystävänään hänet mainitsee myös Lounasmaa. »Hän jo silloinkin runoja sepitteli ja joutoaikoina uutterasti luki kirjoja ja sanomalehtiä, isällä kun oli jotenkin runsasvarainen kirjasto ja taloon tuli Suometar sekä ainakin kolme muuta sanomalehteä. Yhdessä me haaveilimme suomalaisuuden edistyksestä ja kansamme tulevaisuudesta.»

Sitä vaikutusta, joka ylioppilaista jäi nuoren Albert Kukkosen mieleen, on hän kuvannut runossa »Nuorille oppilaisille, jotka v. 1858 Hinkkalassa kortteeria pitivät», joka usean aikaisemman runon kera on säilynyt Julius Krohnin kokoelmissa. — Heitä, jotka eivät ole menneet herrain huoneisiin, isoisiin ystäviin, hän on oppinut tuntemaan:

    Siinä seurassa samassa,
    Kun on kulettu yhessä,
    Talonpoikien tavalla
    Aina puheita puhuttu.
    — — —
    Vaan olen tuntenut tukulta,
    Ett' on aina alhaisuutta,
    Eikä yhtään ylpeyttä
    Teissä, aivan oppilaiset.
    Minä kiitän mielelläni
    Alhaisuuttani alati,
    Kun olen nähnyt nöyryytenne.
    Alhaisuus on arvon juuri,
    Joka säädyssä sopiva;
    Vaan ylpeys on yksi niistä
    Vihattavista vioista,
    Joka Aatamin alensi
    Alas onnen kukkulalta.

Ylioppilaitten vaikutus näkyy myös hänen runollisen harrastuksensa heräämisessä. Se on Rautalammin talonpoikaisrunouden jatkoa, mutta ulkopuolelle sen piirin kehittynyttä. Sen kehittäjinä ovat olleet toiselta puolen uudempi kirjallinen sivistys toiselta puolen vanhempi kansanruno, joka uudemman sivistyksen edustajain välityksellä kirjallista tietä tuli tunnetuksi ja ymmärretyksi.

Albert Kukkonen on aikoinaan kirjoittanut »Runon teosta» sepitelmän, joka selvästi kuvaa hänen kirjallisia vaikutelmiaan.

    Rupeaisinpa runollen,
    Läksisinpä laulutyöllen,
    Kuin ois oppia otsassa,
    Tuntoa tuolla tukan alla
    Eli taitoa takana;
    Vaan olen aivan oppimaton
    Kirjoitusta koittamahan,
    Paperille piirtämähän.
    — — —
    Kuin ois kaunis Kalevala,
    Kantelettaret kädessä,
    Niissä oppia olisi,
    Oivallista ojennusta,
    Kaikki kaunista tekoa,
    Niissä on runot rustattuna,
    Niissä laulut laitettuna,
    Sananlaskutkin saneltu,
    Kaikki laatunsa mukaiset,
    Joka sorttihin sopivat:
    llolaulut, surulaulut,
    Miesten laulut, naisten laulut,
    Vaimojen valituslaulut,
    Laulut lapsille hyville,
    Laulut päiville pahoille,
    Neitosille naitaville,
    Kosioillen katsottuna.
    Vielä on vanhan Väinämöisen
    Loihturunot runsahasti
    Kalevalahan koottu,
    Joissa on oppi oivallinen,
    Kaikki taito tarpeellinen,
    Suomen kielellen sopiva
    Suomalaisten suosioksi.
    — — —
    Kiitän vielä viimeseksi
    Niiden herrojen hyvyyttä,
    Jotka ylös ottelevat,
    Vanhat laulut laittelevat,
    Kelpo kirjaksi kyhäävät.
    Olkoon kiitos kirjoitettu,
    Sanottu Savon ukolta,
    Teillen taitavat tekiät,
    Hyvät herrat Helsingissä,
    Että ootten etsinynnä
    Suomesta suloiset laulut.
    Niinpä saatamme sanoa
    Maamme puolelta puhua:
    Ei ne herrat helpommasti
    Maata, ruualle rupia,
    Jotka kaikki kiertelevät,
    Laajaa maata matkustavat,
    Suomen sukua hakevat.
    Suomella on vähän sukua,
    Aivan vähä aatelia,
    Vielä on Virossa vähäsen,
    Venäjällä veikkosia.

Runossaan »Työn arvosta», joka samoinkuin runo »Entisistä Rautalammin runoniekoista» on painettuna kokoelmaan Kahdeksantoista runoniekkaa, Albert Kukkonen kuitenkin lausuu, että on »kyntömiehellä kynänä aurankurki kämmenpäässä». Jos uutteralla maanviljelijällä lisäksi on yhteishyvän harrastuksia ja kunnallisia luottamustoimia, jää runoileminen syrjään, kun hän on paraissa työvoimissaan. Vasta vanhemmalla iällä pääsevät runolliset taipumukset jälleen oikeuksiinsa. Sillä välin on kasvanut nuori polvi, joka kansakoulussa on oppinut panemaan arvoa vanhaan runouteen ja alkaa vaatia sen viimeistä edustajaa virittämään kanneltansa juhlatilaisuuksissa. Ulkopuolellakin omaa pitäjää tulee laulajavanhus tunnetuksi. Pohjois-Hämeen kansanopiston alkajaisissa, Kylpyvieraitten iltamassa Kuopion teatteritalolla ja Pellervon päivillä Helsingissä hänen on esiintyminen juhlarunoilijana. Loistokohtana kuitenkin pysyvät yliopistollisten lomakurssien lopettajaiset 20 p. elok. 1898. Tästä juhlasta kertoo Uusi Suometar: »Mutta kun iäkäs rautalampilainen talonisäntä Albert Kukkonen astui puhujalavalle ja lausui sepittämänsä runon Vanhan miehen miettehiä lomakurssien lopussa, niin sitten se vasta ilo nousi. Hyvä-huudoista ja käsientaputuksista ei tahtonut loppua tulla. Nuoret neitoset riistivät ruusukimput rinnoiltaan ja kiinnittivät ne ukon takin rintapieliin. Sitten miehet istuttivat äijän tuolille ja riemukulussa kantoivat häntä ympäri salia toisten laulaessa »Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa». Päivälehti lausuu tapahtumasta: »Illan innostus kohosi korkeimmilleen, kuin runoilija-vanhus lausui sepittämänsä runon. Palokunnan sali täyttyi myrskyisistä käsientaputuksista ja hyvä-huudoista. Eläköön huudettua riensi muutamia naisia ja miehiä runoilijavanhuksen luo. Pian istui ukko ylhäällä, ja Arvon mekin ansaitsemme sävelten kaikuessa kannettiin häntä ympäri salia.»

Kenties Albert Kukkonen ei vielä jääkään viimeiseksi runoniekaksi Rautalammilla, vaan on hänen esimerkkinsä herättävä harrastusta vanhan runomitan käyttämiseen nousevassa nuorisossa. Hänen täyttäessään 70 vuotta (14/2 1905) lausui hänen serkunpoikansa Eero Varis seuraavan hänen kunniakseen sepittämänsä runon.

EERO VARIS ALBERT KUKKOSELLE

    Saanko minäkin sanoa,
    Poika parraton puhua,
    Isännällen ijällisellen,
    Hopeahapsellen hyvällen.
    Tämän päivän päähän päässyt,
    Vuosikaudet vieritellyt,
    Täysikymmenten luvussa
    Seitsemännen saavuttanna.
    Siis on aikaa jo eletty
    Albertilla aikalailla,
    Tie on pitkä tallustettu,
    Polku kaitainen kulettu,
    Elon askeleet otettu.
    Kuitenkin on kunnialla
    Tämä Kukko kulkenunna
    Elon teillä ahtahilla.
    Ei oo viina vietellynnä,
    Eikä polkenna puteli
    Miehen mainetta, nimeä.
    Ei oo uni uuvuttanna
    Virumahan vuotehella,
    Lojumahan laiskan lailla.
    Ain' oli eellä ensimäissä
    Töissä, toimessa todella,
    Neuvomassa nuorempia
    Työtä vääntämään väellä,
    Hiki päässä heilumahan.
    Vielä ehti ensimäisnä
    Kuntalaisena kävellä,
    Kokoukset koplotella,
    Joiss' oli aina johtajana,
    Puhujana puolestamme.
    Vielä virret viimeiseksi
    Laittoi aina laulettavat.

    Siis nyt suonetten sanoa,
    Ilmituoda mun iloni
    Kaiken nuorison nimessä,
    Kunniani, kiitokseni
    Niistä neuvoista jaloista,
    Opin oivan antamasta,
    Jonka näissä nähdä saapi
    Kävellessä katsomassa
    Tämän talon tanhuvia;
    Niissä ahkeruus näkyypi,
    Työ ja toimi tunnetahan
    Nuorten neuvoksi jaloksi,
    Kansan kasvavan varaksi.

      Mistä saisin nyt sanoja,
    Lausehia luontevia,
    Kun on alkaissa asian
    Ajatukset ahtahimmat,
    Kun on kielet kankeiksi
    Käyneet Väinön kantelessa
    Nykyajan asujillen,
    Laulun mahti laulajillen
    Rautalammin rantasilla.
      Toista oli aika ennen,
    Kun me katsomme jälellen
    Kulunutta aikakautta,
    Vuosisadan alkupuolta:
    Ei ollut lamassa laulut,
    Virret veisaten vähennä,
    Ruostununna runon mahti,
    Kun ne ukkoset elivät
    Rautalammin rantamailla.
    Niit' oli nuottue nimeltä,
    Kokemass' oli kolme miestä:
    Ensin kuulu Korhosemme,
    Suurin laulaja Savossa,
    Sitten pillit pienen Pentin,
    Toimen miehen Toholahden
    Kaikuivat joka kylässä;
    Vielä virret Ihalaisen,
    Jussin juttuja monia
    Ompi mielessä monella,
    Varsinkin on vanhemmilla.
    Ei silloin sivuhun jäänyt,
    Mit oli maassa merkillistä,
    Se lauluksi laitettuna,
    Runopukuhun puettu.
      Siis pitäisi Suomen kansan
    Muistaa maamme laulajoita,
    Antaa näillen suuri arvo
    Edesmenneillen monillen,
    Runoilijoillen runsahillen.
    Se on lahja Luojan lahja,
    Se on lahja synnynnäinen;
    Niit' ei synny joka päivä,
    Ei vielä monta vuodessakaan.
      Niinpä ovat nämä hetket
    Sitä varten valmistettu,
    Pienen Pentin penkereellen
    Panna tässä patsas ylös,
    Laulajallen muistomerkki
    Hautakummun kunniaksi
    Sillen maallen siunatullen,
    Missä kaikki matkamiehet
    Vaivoistamme väsyneenä
    Saamme laskea levollen.
      Vielä virkkaisin enemmän,
    Lausuisinpa laulajoista,
    Vaan kun puuttunen puhetta,
    Laviampaa lausumista.
    Kun ois miehellä minulla
    Koppa Paavo Korhoselta,
    Täysi tietäjän sanoja,
    Eli Pentiltä puheita,
    Lyytiseltä lyijypännä,
    Ihalaisen innostusta,
    Kyllä sitten kuulisitten,
    Sanomist' ois sangen paljon.
    Vaan on miehet menneet meiltä,
    Tulleet turpehen omaksi;
    He vaan jättivät jälellen
    Perinnöksi poikasillen
    Laulut suuret lapsillensa.
      Siispä suosi vielä nytkin
    Rautalammin rantalainen,
    Kansa nuori kasvavainen,
    Älä heitä hylkyteillen
    Kuihtumahan runokukkaa,
    Vaan sä koeta kostutella,
    Tainta vielä virkistellä,
    Että se eläisi henki,
    Mik' oli miesten muinoisien
    Eikä jäis mahti maanrakohon,
    Vaikka mahtajat menevät.
      Niinpä tämän laulajakin
    Ompi ollut oppipoika
    Pitäjässä runomiesten;
    Kun on seutu synnyttännä
    Niinkin monta merkillistä,
    Laadullista laulajata,
    Joitten muistollen mukailin,
    Runorivit kirjoittelin
    Patsasta nyt paljastaissa,
    Itsekki ijän lopussa,
    Kohta haudan partahalla.
    Ehkä kohta katkeaapi
    Senkin kieli kanteleesta.
    Kuitenkin tään kirjottelin,
    Runomuotohon mukailin,
    Kun vielä vaativat minua
    Lausumahan lausuntoni
    Patsasta nyt paljastaissa.

NYKYINEN AIKA.

      Vasta vanhalla ijällä,
    Kuudenkymmenen kohalla
    Tuli mielehen minulle
    Arvollinen aikakausi:
    Kuink' on Suomi suurin mennyt,
    Edistynyt entisestä
    Aikamiehen askelilla,
    Koetettu on korjaella
    Kansan kaikkia tapoja;
    Opetusta, sivistystä
    Aika on kyllin kylvänynnä
    Kerroksihin kaiken kansan.
      Niinpä onkin nykyaika
    Edistyksen aikakausi,
    Paljon entistä parempi,
    Kun on koulut kaikenlaiset,
    Joka sorttihin sopivat;
    Joiss' on oppia otella
    Köyhimmänkin kansan lapsen,
    Kun on opin ottajata.
      Toista oli aika ennen,
    Niinä aikoina asiat,
    Kun ma lassa lauleskelin,
    Nuorten leikit leikittelin.
    Siin' oli koko koulupenkki,
    Mitä isä iitä neuvoi,
    Mitä äitimme opetti,
    Ollen oppimattomia.
    Ei ne ennen koulut olleet
    Kotiseudun saapuvilla,
    Kuin on aikoina nykyisnä;
    Ennen koulut kaupungeissa
    Ruotsin kahleissa kovissa,
    Jotk' oli eellä estehenä
    Talonpojan poikasillen.
    Viel' oli varoinkin vähyydet
    Eellä aina estehenä,
    Ettei käynyt köyhempien
    Olla oppihuonehissa
    Opetusta ottamassa.
    Ja niin jäin minäkin miesi,
    Vaikk' oli haluni hereillä,
    Opista osattomaksi,
    Kokematta kouluteitä.

      Juhlan julkisen iloksi,
    Päivän kuulun kunniaksi
    Sanoisin pari sanaani;
    Jos ois jäänynnä jälellen
    Joku muutama murunen
    Vielä Wäinön kanteleesta.
    Jos tästä jotakin oisi
    Täksi hetkeksi huvia
    Kansanjuhlan viettäjillen;
    Koska oomme ensikerran
    Kukin lähtennä kotoa
    Pitämähän pikku juhlaa
    Rautalammin rantamailla,
    Saviniemellä samalla.
    Vaikk' ei joutaisi kotoa,
    Kun ompi kesäinen kiire,
    Poutakin mitä parahin,
    Heinäaika herttaisempi,
    Lämmin läikky taivahasta,
    Aurinko varista valju.
      Vaan ei auta aina olla
    Yksitoikkosen tokelon,
    Ettei vähäsen välihin
    Hanki hiukkasen huvia
    Taitavinkin talonmiesi
    Sekä myös vakaiset vaimot,
    Kansa nuori kasvavainen,
    Koska meillä ensikerran
    Ompi juhla omituinen,
    Kansallinen kaikin puolin,
    Niinkuin sillä on nimikin.
      Vaan on juhlalla jalompi
    Tarkoituskin, tärkeämpi,
    Ettei varsin huvin vuoksi
    Kesän kiirettä hukata,
    Herttaista heinäntekoa
    Maamme miehet milloinkana.
      Vaan on aina asialla
    Monta muutakin mukana
    Tarkoitusta tehtävänä.
    Niinp' on mieli meillä kanssa
    Näillä seuran näytelmillä
    Saada vähänkin varoja,
    Pikkusenkin pennilöitä,
    Että saataisiin Savohon
    Omituinen oppipaikka
    Kansan kasvavan opiksi,
    Savon kansan suosituksi.
      Sanon vieläkin sanasen
    Kansan puolesta puhelen,
    Koska niinkuin kylvömiehet
    Oomme opiston aluksi,
    Nuoret niinkuin niittomiehet
    Siitä lyhdettä sitovat.
    Kyllä toivois kyntömiehet
    Varsin vaivansa näöstä
    Hedelmiä herttaisia.
    Niinkuin soisin siemenetkin
    Pidettävän puhtahana,
    Samoin soisin suotavaksi
    Kansanopiston olevan,
    Ettei sitä rikkaruohot,
    Uuden ajan uudet henget,
    Opin tuulet turmeleisi;
    Vaan ois vaka vanha pohja,
    Jonk' ei vaivu vuoliaiset,
    Eikä arkut alta murru
    Kovissakaan koittehissa.
    Näitä toivoisin todella
    Kaikkein korkeimman kädestä
    Alkavallen aikeellemme.

      Kun ma satuin kulkemahan
    Ajan pitkäisen perästä
    Äänekosken äyrähiä
    Matkustaissa matkojani,
    Heti äkkiä älysin,
    Kuink' on koreeksi kohonna,
    Kaikki paikat kaunistettu,
    Kohta niinkuin kaupungiksi.
    Onpa myöskin oivallinen
    Rakennuskin rakennettu,
    Kaivattu Kansanopisto,
    Kosken rannallen rakettu.
      Sepä miellytti minua,
    Että käydä katsomassa
    Uutta laitosta laveeta,
    Koulua joka kohalta.
    Vielä otti opettaja
    Varsin vastahan ilolla.
    Pian tultihin tutuksi,
    Oudot yhtyi ystäväksi.
    Vielä vaati hän minua
    Etten kiiruhda kotia;
    Koska kohta lukuvuosi
    Alkaapi taas askeleensa,
    Pidetään taas pikku juhla
    lloksemme iltapuolla.
      Tämä miellytti minua
    Jäädä juhlaa kuulemahan,
    Opintyötä alkavata.
    Vielä vaati hän minua
    Että rupeisin runollen,
    Lausumahan lauseheni
    Juhlan julkisen pidosta.
    Tuosta tuumahan rupesin,
    Kiirehesti kirjoittelin,
    Runosanoiksi sanelin,
    Mitä tuli mieleheni,
    Kuinka minun mielestäni
    On tää armias asia,
    Ett' on saatu Suomellemme
    Oivalliset oppikoulut,
    Kaivatut Kansanopistot
    Keski-Suomen salomaillen,
    Jossa vielä vanhempana,
    Aivan aikamiehenäkin
    Saavat oppia otella,
    Järjen jousta jännitellä
    Opinteillä ollessansa.
      Onpa syytä onnitella
    Nykyajan nuorisota,
    Kasvavata kansan lasta,
    Kuinka sill' on oppikoulut
    Tarjona joka tilassa
    Halvimmankin kansan lapsen;
    Kun vaan halu on hereillä
    Nuorisossa nousevassa,
    Kansassamme kasvavassa.
      Toista oli aika ennen,
    Kun ma lassa lauleskelin,
    Koulut kaikki kaupungeissa
    Ruotsin kahleissa kovissa;
    Ei ne ollut ensinkänä
    Kansan lasten käytettävät,
    Niinkuin se nykyinen aika
    Ompi opin aikakausi;
    Ovat siitä osalliset
    Kaikki kansan syvät rivit.
      Siispä suosi hyväksesi
    Opin teillä ollessasi,
    Suomen poika, Suomen tytär,
    Ota oppi otsahasi,
    Kuin on tarjona tavara;
    Siit' oot kunnon kansalainen,
    Missä miestä tarvitahan,
    Oppineena oiva miesi.
    Sitten kasvavi sinusta
    Kunnon isä, kunnon äiti,
    Nuoren kansan kasvattaja;
    Siit' on isällen iloa,
    Suomi-äidillen suloa,
    Lahja suuri lapsistansa,
    Ompi heillä opistansa.

      Ennenkuin me erkanemme
    Tästä kuulusta kylästä,
    Herttaisesta Helsingistä,
    Oisi mielessä minulla
    Lause muuan lausuttava.
    Jos vaan oikein osaisin
    Kertoella kaikin puolin
    Tästä seurasta somasta,
    Kun on tänne suuri joukko
    Tullut Pohjolan periltä,
    Savon mailta mairehilta,
    Kaikin paikoin Karjalasta,
    Suomemme syviltä mailta
    Lukematta likiseudut.
      Hauska on olomme ollut
    Lomakurssin kuulijana.
    Kaikk' on seurahan sopinut,
    Vieronut ei viereltänsä
    Ylempi alempoansa;
    Tuli veljet vierahista,
    Tutut tuntemattomista.
    Kukin muisti mielessänsä,
    Että ollahan emosta,
    Saman Suomen synnyttämät,
    Saman kantamat kanaset,
    Vaikka häävyimme hajallen
    Yli suuren Suomen saaren.
      Olis kyllin kiittämistä
    Vielä meillä vierahilla,
    Kehumista kielestäkin;
    Koska sorja Suomen kieli
    Kelpas aina keskustella
    Kaikkein kuulijain seassa,
    Enkä kuullut ensinkänä
    Viskattavan venskan päätä,
    Rupatusta ruotsalaista
    Tässä seurassa somassa.
    Suomen kieltä suosi kaikki
    Sekä miehet että naiset,
    Rouvat, viinit ryökkynätkin.
      Toista kuuleepi kadulla
    Herraisessa Helsingissä.
    Jos vaan jotakin kysäiset,
    Heti venska viskatahan
    Ensimäiseksi etehen,
    Että luulisi lopulta
    Muillen maillen matkanneensa.
      Olis paljonkin puhetta
    Kyllä Helsingin kylästä,
    Mitä on saanut silmä nähdä,
    Korva kuulla opetusta
    Luennoista, laulannoista,
    Järjen aavalta alalta.
    Täällä tiede, täällä taide,
    Täällä taiteitten tavarat
    Nähtävänä näyttelyissä,
    Joist' on paljon oppimista,
    Katsomista kaikenmoista;
    Vielä eillehen enemmän
    Sydänmaassa syntyneillen;
    Joiden johteitten avulla
    Kukin kunnon kansalainen
    Saapi mieltänsä mitellä,
    Järjen jousta jännitellä
    Sekä korkeimman kotona
    Että majassa matalan.
      Vielä kiitän viimeiseksi
    Teitä herroja hyviä
    Luennoista luontevista,
    Jotk' on meitä miellyttännä
    Oppilaana ollessamme
    Kahden viikon koulussamme.
      Entäs se soria soitto,
    Laulut Suomesta suloiset,
    Jotka on joka tilassa
    Kaikununna korvissamme.
    Nepä vielä vanhaltakin
    Liikutti lamaisen rinnan,
    Mielen muuttivat medeksi,
    Että rupesin runollen.
    Kuinka sykkivi sydämet
    Kansan nuoren kukkivaisen,
    Itse kukin arvatkaatte,
    Jot' en kertoa kykene.
      Ja ei ole minulla muuta,
    Hyvät herrat, kanssaveljet,
    Parempata palkkiota
    Luennoista luontevista,
    Töistä, toimista jaloista,
    Kuin tää puhe puuttuvainen.
    Runo-muotohon mukailtu,
    Yksinkertainen yritys.

      Mitäs nyt sanoiksi saisin
    Tällä hetkellä huviksi
    Nuorisollen nousevallen,
    Kansallemme kasvavallen,
    Lapsillemme laulun-aine,
    Josta oppia olisi,
    Elämällen esimerkki.
    Vaan ei vanhalla minulla,
    Lapseksi jo lauhtuneella,
    Ole ehkä opettamista,
    Kun en koulusta kokeita,
    Opinteiltä ollenkana
    Ole saanut osakseni;
    Kun on koulu kokemuksen,
    Sen oon läksyt läpikäynyt,
    Esimerkit näistä nähnyt:
    Mikä hedelmä hyvällä,
    Minkä palkan paha saapi.
      Niinpä nuori nousevainen
    Kukoistava nuori kukka,
    Isän ilo, äidin sulo,
    Suomen lempi-lapsukainen,
    Kun sä alat askeleesi,
    Maalimassa matkustuksen,
    Koeta ensin kaikin puolin
    Kuuliainen, nöyrä olla,
    Varsinkin sä vanhemmillen,
    Olla isällen ilona,
    Äidin sulo suosijana.
    Kunnioita kumpaistakin,
    Se on käsky Korkeimmalta,
    Julistettu Jumalalta.
      Vaan kun matkas maalimassa
    Tulet täällä alkamahan,
    Siinä tarkka tarvitahan,
    Että vaarat vältetähän.
    Maailma on iso koulu,
    Alaltansa avarakin.
    Sill' on teitä sinne tänne
    Matkustaissa monet seurat;
    Sill' on lakut laitettuna
    Kaikin paikoin kulkijoillen.
    Mikä viepi väärätiellen,
    Mikä oikeella pysyypi,
    Kunnon miessä kulkijana.
      Vielä nuoria varoitan,
    Kasvavata kansan lasta:
    Että entistä enemmän
    Pakenetten pahat seurat,
    Jotka juuri nuorisoa
    Tuhansia turmeleepi,
    Viepi väärällen polullen,
    Tiellen tuiki turmiollen;
    Himot häjyt sytyttääpi,
    Monenmoiset pahennukset,
    Turmeleepi nuorten tavat.
    Siispä seuroja valitse,
    Ettei ehtisi jo tehdä
    Teille tuiki turmiota.
    Ota muistohon mukaasi
    Varoitukset vanhan miehen.
      Tekin nuoret nousevaiset,
    Kansalaiset kaikkityyni,
    Joillen jo nykyinen aika
    Tarjoopi opin tavarat
    Kaiken kansan kerroksihin,
    Sitä suosi hyväksesi,
    Suomen poika, Suomen tytär.
    Sitten tuleepi sinusta
    Kerran kunnon kansalainen,
    Joka kestät koetukset
    Vastuksissa vaikeissa,
    Joita ehkä elämässä
    Saapi kansamme kokea
    Ehkä entistä enemmän.
      Vielä viimeksi sanelen,
    Ilokseni ilmoittelen,
    Kuinka nyt nykyinen kansa
    Kaikkityyni koulitahan,
    Otetahan opinteillen,
    Kaikkityyni tyttäremme
    Ilman säädyn eroitusta.
      Kodin koulu ensimäinen,
    Se on hyvä koulukurssi,
    Se on oppi oivallinen;
    Hyvän äidin hyvät lahjat,
    Joita jättää lapsillensa.
    Siis on äitien sivistys
    Kaikin puolin kiitettävä:
    Äidit saatava siveiksi,
    Tavoiltansa taitaviksi.
    Ne on kansan kasvattajat,
    Hyvän kodin kaunistajat,
    Kotilieden lämmittäjät.
      Jospa opit oivalliset
    Kantais kaunihin hedelmän
    Kansassamme kaikin paikoin
    Nuorisossa nousevassa,
    Sitten Suomen suuri äiti
    Saisi ilolla ihailla
    Ettei työ oo turhaan tehty,
    Kasvatukset kansan lasten,
    Ohjaukset opinteillen.
    Näistä toivomme tulevan
    Vielä kansan kasvavaisen,
    Oppineemman, oivallisen,
    Jok' on Suomella sulona,
    Isänmaallensa ilona.

VIELÄ VIRTTÄ VIINAN TÖISTÄ.

      Soisin seutuni hyväksi
    Rautalammin raittihiksi,
    Vielä kaiken Suomen kansan
    Kunnialla kulkevaksi
    Ohi viinan villitysten.
    Tuollen turmallen pahallen
    Juoppoudellen julkeallen
    Pian loppu tehtäköhön
    Turman päivä tuotakohon,
    Ettei se enää enemmän
    Kasvattaisi kansan lasta
    Veisi väärällen polullen
    Tiellen tuiki turmiollen.
      Rakas nuori, nousevainen.
    Kasvavainen kansan lapsi,
    Kukoistava nuori kukka,
    Heinä puhtonen, heleä,
    Sua varsinkin varotan.
    Kun sä alat aamupuolta
    Elämääsi astuskella,
    Katso kaikella mokomin,
    Ettet koskaan eksy sinne,
    Joss' on juomat juotavana,
    Viinat valtoa pitävät.
    Karta tätä kauhistusta,
    Ettei pettäisi sinua,
    Karta viinan kauppiasta,
    Kuten pahinta petoa.
    Jos sä tahdot tarkka olla,
    Aivan oikein eleä,
    Kunnon miessä kulkijana,
    Elä viivy viinan luona,
    Puhele putelin kanssa,
    Se sun pääsi pyörryttääpi
    Silmiäsi summentaapi.
    Vaikk' on kirkas katsannolta,
    Hyvin loistava lasissa,
    Putelissa pulska juoma,
    Vaan on myrkky mielessänsä,
    Petos luonnossa peräti.
    Se on monta kunnon miestä
    Vienyt väärillen poluillen,
    Teillen tuiki turmioillen,
    Tuskan tuiman tutkijaksi.
    Vaivojen valittajaksi.
      Se on vaivoja syviä
    Vielä tuonut vaimoillenkin,
    Laittanut lapsi paroillen,
    Kuin on miesi mieletönnä,
    Humalassa hurjapäänä.
    Kun hän kotia tuleepi,
    Heti vaimonsa ajaapi
    Ulos kohta kuutamellen,
    Lapset kaikki karkoittaapi
    Viluhun värisemähän
    Itkemähän ilman alle.
      Ota nuoriso opiksi
    Varoitukset vanhan miehen,
    Lähe raittiuden polullen,
    Puhtahitten teillen taivu,
    Siivoin seuroihin sijotu.
    Pidä liittosi pyhänä,
    Lupauksesi lujana,
    Sanasi kuten sinetti,
    Jot' ei ikinä rikota,
    Eikä voida väärennellä.
    Silloin rauha on kotona,
    Rauha kyläsi kujilla,
    Onni kaiken kansan mailla,
    Onni rinnassa omassa.
      Vielä vähän virteheni
    Lausun toisesta tavasta,
    Haastan tuosta joutavasta,
    Mikä miehissä näkyypi,
    Nykyajan ammatissa.
    Kuinka piiput pistetähän,
    Rinnoillensa riippumahan,
    Paperossit paistumahan
    Aivan hammasten välihin.
    Mikä miesten mielen väänti,
    Mikä turmeli totiset,
    Kuin he jonni joutavata
    Myrkkykasvia kaluvat,
    Heinät pahat polttelevat,
    Ratki rahansa hukaten
    Sekä saaden sairautta.
    Siis on sulla nuori miesi
    Kohta tehtävä totinen
    Elinaikainen parannus,
    Ettet ilmoissa ikänä,
    Kuuna kullan valkiana
    Piipun polttohon yritä,
    Tupakkia tunnustele.
      Miks' eivät ota opiksi
    Miehet naisilta tapoja,
    Vaimoväeltä käytöksiä:
    Ne ei vieri viinan luona,
    Eikä pullollen puhele,
    Horjuvina hihkuele
    Keskellä kylän kujia.
    Eik' oo noilla naitavilla
    Piippua piettävänä
    Hampahissa haikuinensa.
    Miks' ei miesikin samaten
    Saisi järkeä totella,
    Hyljätä hylyt tapansa,
    Jättää huonot huvitukset.
      Tätä kaikillen kehotan
    Suomen suurellen suvullen,
    Kansalleni kallihillen,
    Että hyvä hyvin oisi,
    Pahan valta pakeneisi
    Kansastamme kaikin puolin.
    Siihen toivon siunausta
    Yksin Luojalta hyvältä,
    Armon kaiken antajalta,
    Pahan voiman voittajalta.

      Koska taaskin koossa oomme
    Näillä juhlilla jaloilla,
    Päivillä pidettävillä;
    Näähän ovat oikioita,
    Jaloimpia juhliamme
    Töistä, toimista monista,
    Askarista, ammateista,
    Meillen maanviljelijöille;
    Joissa saanemme sanella,
    Keskenämme keskustella
    Mit' on mikin hyväks' nähnyt
    Talonpojan tehtävissä,
    Kokemuksen koulussansa
    Ollessansa oppilaana.
      Viel' on meillä viisarina
    Näissä juhlajutteluissa
    Oppineet opettamassa,
    Akronoomit antamassa
    Monenmoista neuvoansa
    Luennoissa, lausunnoissa
    Opin aavalta alalta;
    Joka kautta keskustelun
    Tulee toisen tiettäväksi,
    Miten maamme saataisihin
    Edistymään entisestä,
    Työt ja tulot tuottaviksi,
    Kannattaviks' kaikki toimet
    Kaikin puolin kansassamme.
      Tästä saattaisi sanoa
    Meistä maanviljelijöistä,
    Ettei liene enää meillä
    Mitään uutta oppimista,
    Ajatusten vaihtamista
    Toisten töistä tehtävistä
    Tässä halvassa virassa,
    Kun on kauvan korjaeltu,
    Ajan alusta alettu.
    Vaan ei liene likimainkaan
    Kaikki läksyt läpikäyty,
    Opit vartehen otettu,
    Miten maamme saataisihin
    Enemmän elättäväksi,
    Siksi sietävi asia
    Keskenämme keskustella.
      Ei elätä pännä meitä,
    Jos ei aurasta apua;
    Kuokka auran kumppalina
    Meillä maanviljelijöillä.
    Eihän maalima mahissa
    Kauan pystyssä pysyisi,
    Jos ei maata muokattaisi,
    Kynnettäisi, kylvettäisi.
    Maasta maalima elääpi,
    Maasta makiat saapi,
    Hapan kaikki hankitahan
    Kansan kaiken tarpeheksi,
    Eduksi tämän elämän,
    Ravinnoksi ruumihillen.
      Teillen vielä virkaveljet,
    Sanon muutaman sanasen:
    Siis sinä siveä vaari,
    Taitava talon isäntä,
    Elä suutu säätyhysi,
    Elä virkaasi vihastu,
    Vaikka vaivalla kovalla
    Maasi mahtihin rakennat.
    Tässä työssä tarvitahan
    Aivan paljon ahkeruutta,
    Vielä tarkkuutta tavassa
    Kaikin puolin kaivatahan.
    Siis on työllen, toimellemme
    Aina arvo annettava,
    Kun on tuiki tarpeellinen
    Virka maata viljelevän.
    Siitä voit kerskaten kehaista,
    Kuten kerran Suomalainen
    Sanoopi sanalla tuolla,
    Etten vaihtas virkoani
    Miehen kanssa kuuluisamman,
    Joll' on kappa kamlotista,
    Kallis kauhtana verasta.
      Vielä virkan nuoremmille,
    Kansallemme kasvavallen —
    Kun olen kyllin kehunna
    Esi-isäin elinkeinon;
    Tään oon kautta kokemuksen
    Itsekin opissa ollut,
    Nämä läksyt läpikäynyt;
    Aina aamusta varahin
    Hikipäässä heilununna,
    Ahkerana ammatissa,
    Töissä toimissa monissa —
    Sanan sanon nuoremmille:
    Elkää etsikö etempää,
    Maitten, merien takoa
    Kuuluisia kultamaita;
    Onhan viel' omassa maassa
    Meillä armas Ameriikka.
    Kyll' on täällä kyntämistä,
    Kyntämistä, kuokkimista,
    Paljon siemenen sijoa,
    Ennenkuin on korvet kaikki
    Meiltä kaadettu kumohon,
    Kannot kaikki väännettynä,
    Taiten tehty leipämaiksi;
    Vielä niitty viimeiseksi,
    Pellon äiti päälliseksi.
    Siis on töitä, tehtäviä,
    Oman maamme manterella,
    Suomi-äidin synnyinmailla.

      On taas ollut oiva juhla
    Täällä Helsingin talossa,
    Mik' on meitä miellyttännä
    Maamme maanviljelijöitä —
    Kuin on tänne tullut paljo,
    Suuri joukko Suomestamme,
    Saapunut satoa kuusi,
    Päivillen pojan pätöisen,
    Pellervoisen pellon poian.
    Hauska olo ollaksemme
    Tässä seurassa somassa,
    Yhteistyössä, toiminnassa
    Yhteisen hyvän etehen.
    Se on oppi oivallinen,
    Että uusia etuja
    Ajateltaisiin alati
    Kansan kasvavan etehen,
    Tulevaisten tunnustella.
      Niinpä päivät Pellervoisen
    Ovat antaneet aluksi
    Oppimista oivallista
    Luennoista, lausunnoista
    Yhteistyöhön, toimintahan
    Kolmen päivän koulussamme.
      Siis on päivät Pellervoisen
    Kohta loppuhun kulunna.
    Niinpä miehet muistakaamme
    Pellervoisen päivätöitä;
    Että viemme viemisiksi
    Kukin täältä kotihimme
    Tuliaisiks' tuttavillen;
    Ehkäpä ottaapi orahan
    Kantaa vielä kasvuakin,
    Kun saa asian alullen
    Itämähän ilman alle
    Sulo Suomemme hyväksi.
      Sanon muutaman sanasen
    Vielä virkan vierahillen
    Kyntäjillen, kylväjöillen,
    Että teetten tehtävänne
    Kuten poika Pellervoinen
    Kylvöksensä kyyhätteli
    Luojan sormien lomitse.
    Käen kautta Kaikkivallan;
    Sitten siunaus tuleepi
    Suosiosta suuren Luojan.
      Vielä lausun nyt lopuksi
    Kiitokseksi kirjoittelen
    Niillen herroillen hyvillen,
    Jotk' on alkanna asian,
    Yhteistyötä toimimahan,
    Aatetta alottamahan,
    Jost' on ollut kyllin meillä
    Oivallista oppimista
    Luennoista, lausunnoista
    Kokeen aavalta alalta,
    Mitä ompi mikin nähnyt
    Kokemuksen koulussansa,
    Jost' on paljonkin puhuttu
    Kolmen päivän koulussamme,
    Opin teillä ollessamme
    Täällä tultu tietämähän.

      Iloinen on ilmoitella,
    Josta aion kirjoitella,
    Kuin on arvoinen asia
    Sekä uusi aikakausi
    Meitä kohti koittamassa.
    Kuin jo saavat Suomen säädyt
    Joka luokasta luetut,
    Saavat kohta kokoontua
    Niille juhlille jaloille,
    Aivan suuriarvoisille,
    Joit' on päätetty piteä
    Kaupungissa kuuluisassa,
    Herttaisessa Helsingissä.
      Tämä toivottu sanoma
    Ompi meillen arvollinen,
    Joka suotiin Suomellemme,
    Annettiin jo aika tietää,
    Päivän määrä määrättynä.
    Käsky saatu keisarilta,
    Annettu Aleksanterilta.
      Kyllä tästä Suomen kansan
    Ompi aihetta aluksi
    Arvoisallen asiallen
    Ilon tunteilla tueta,
    Kuin on kauvan odottanna
    Suomi siltäkin sijalta,
    Että saada edistyä,
    Uutta laatia lakia,
    Sovitella Suomen säädyt,
    Mikä passaisi paraiten
    Käytännössä kaikin puolin,
    Koska aina ajan kulku
    Uudistuksia anoopi,
    Parannusta kaikin paikoin
    Lainkin vanhan laitoksissa.
      Jo on vuosia kulunna,
    Jäänyt tuonne jälkipuoleen
    Vuotta viisikymmenisen,
    Jolloin säädyt sovitteli
    Porvohossa päätöksiä,
    Eikä oo sitä etua
    Ajan pitkäisen perästä
    Suomen kansallen suvaittu.
      Nyt on aika arvollinen
    Meitä kohti koittamassa,
    Valtiot valmistumassa,
    Joista toivomme tulevan
    Monen kohdan korjausta,
    Vahvistusta, virkistystä
    Suloisellen Suomellemme.
      Vielä toivoisin tulevan,
    Että sinne sattuvaiset,
    Valitut valtiomiehet
    Oisi järjeltä jaloja,
    Isänmaallen innokkaita;
    Jotka puhuis puolestamme
    Kaikki kansan kaipaukset
    Pienimmästä suurimpahan,
    Antain alhaisten asiat
    Ylimäisten ymmärrellä.
    Laittaa niillen lainkin säännöt,
    Vanhat kaikki korjaella
    Uutten muutosten mukahan.
      Tästäkin jalosta työstä,
    Kuin myöskin monista muista,
    Mitä ennätti eläissään
    Meillen tehdä toimellansa,
    Olkoon kiitos korkeimmallen,
    Meijän kuulu keisarillen
    Suomen kansalta sanottu.
    Vielä syyllä suuremmalla
    Ompi meillä muisto rakas,
    Kun hän piti tärkeänä
    Tämän arvoisen asian,
    Kun oli itse avaamassa,
    Valtiot valmistamassa
    Suomen säätyjen seassa
    Ylhäisenä ystävänä,
    Suomen suuriruhtinaana,
    Keisarina korkiana.
    Täst' ois kaiken Suomen kansan
    Antaa kiitos korkeimmalle,
    Ylhäisellen ystävälle
    Tästäkin jalosta työstä
    Suloisellen Suomellemme.

      Oisi mielessä minulla
    Aine nytkin arvollinen,
    Että ruveta runollen.
    Jos vaan oikein osaisin,
    Kertoella kaikin puolin
    Aleksanterin armotöitä.
    Vaikka jo asia vanha,
    Vaan se uutena pysyypi
    Miesten muistossa mukana,
    Varsinkin se vanhempien;
    Josta nyt nykyinen aika
    Paljon puhetta pitääpi,
    Kuin on Suomemme surussa,
    Pahan mielen painon alla,
    Että entistä enemmän
    Muisteleepi muinaisia
    Armo-isän armotöitä,
    Aleksanterin aikakautta;
    Jonka muisto ei murene
    Suomen kansan suosiosta,
    Vaan on ikimuistettava.
    Vielä lasten lapsillakin!
      Niinpä nytkin Suomen kansa
    Pitää muistonsa pyhänä
    Näinä huolen hetkinänsä,
    Kun ne yhtyy yli Suomen,
    Kantaa kauniit seppeleensä
    Sillen patsaallen paraallen,
    Jonka Suomi hällen nosti,
    Ikimuiston ihmisillen.
      Viel' on mulla muistossani
    Armon-isän armotöitä,
    Joita soi hän Suomellemme.
    Tiesi tarkoin tarpehemme,
    Katsoi kaikkien parasta;
    Eikä ollut outo vieras,
    Ehti käydä eläissänsä
    Seitsemästi Suomessamme.
    Siitä sitten rakkauskin
    Kasvoi kahden puolisesti
    Keisarin ja kansan kesken.
      Enpä taida tarkallehen,
    Enkä puolinkaan puhua,
    Mitä meillen hyvää teki
    Aleksanter aikanansa.
    Hänpä itse valtiotkin
    Ajan pitkäisen perästä
    Avasi omalla suulla,
    Vielä vahvasti vakuutti
    Laitkin pyhänä piteä,
    Kaikki kansan oikeudet.
    Samoin saatti suomenkielen
    Olemaan oikeustuvissa,
    Virkakielenä viroissa.
    Samoin koulut, samoin kirkot
    Saivat uudet uudistukset,
    Kansakoulut, kiertokoulut
    Tuli kansallen tutuksi.
    Alimmasta ylimpähän
    Kääntyi kaiken kansan kasvot
    Puoleen kuulun keisarimme.
    Lähinnä liki Jumalan
    Pysyy muisto muuttumatta.
      Vielä toivon viimeiseksi,
    Jos sen soisi suuri Luoja,
    Antaisi armon Jumala
    Lahjat laupiaat hänellen,
    Keisarillen korkeallen,
    Nikolaille haltijallen,
    Että oisi sama mieli,
    Sama armias ajatus
    Jok' on ollut entisillä
    Keisareilla kuuluisilla.
    Että entiset pysyisi
    Perustukset paikallansa,
    Asetukset alallansa
    Köyhän Suomen suosimana.
      Eik' ole minulla muuta,
    Parempata palkkiota,
    Sidottua seppelettä
    Panna muistopatsahallen
    Jalon haltijan hyväksi,
    Kuolinpäivän kunniaksi,
    Kuin tää kehno kiitokseni,
    Hyvin puuttuva puheeni.

KIISTELYSTÄ KIELEN PÄÄLTÄ VALTIOPÄIVILLÄ 1894.

    Jo nyt soisi Suomen kansa
    Kielikiistat loppuviksi.
    Sitä toivoo Suomen kansa,
    Että jo ajalla ennen
    Oisi päästy päätöksissä
    Vallallensa vanttuhista,
    Ruotsin kahleista kovista,
    Jota ruotsikot rumasti
    Vielä nytkin viivyttävät.
    Eivät soisi ensinkänä
    Miestä miehestä tulevan,
    Ottavan omin varoinsa
    Aikamiehen askelia,
    Saapuvan sillen sijallen,
    Jossa Ruotsi rehevänä
    Ijän kaiken istununna.
      Paljon on jo Suomi päässyt,
    Paljon viel' on pääsemättä
    Kahlehistansa kovista;
    Jos vaan vertaamme jälellen
    Vuotta kuusikymmenisen,
    Kuin oli vielä ruotsin valta
    Ylimmillensä yletty,
    Koulut kaikki kaupungeissa
    Ruotsin rahkeissa kovissa;
    Mistä sai nyt kansan lapset
    Oppia nyt ollenkana?
    Oli tuohon tyytyminen
    Oman vanhemman opillen.
    Kun oli vielä vanhempamme
    Aivan oppimattomia;
    Samoin suomeks' kirjallisuus
    Sekin ol' varsin vähässä.
    Samoin kaikki virkakirjat
    Ne oli ruotsiksi rykätty
    Eikä suomella omalla,
    Talonpojan tuttavalla.
      Vaan ei vieläkään viikingit,
    Herrat ruotsikot rupeisi
    Suomenkieltä suosimahan.
    Aina vaan he väittelevät,
    Kielikiistoja pitävät,
    Niinkuin näissä valtioissa,
    Sanomalehdissä samaten
    Paraan mahtinsa panivat
    Kiistellessä kielen päältä,
    Että pitäis heillä olla
    Ylivalta, ylivoima,
    Olla päänä, päsmärinä.
    Suomalaiset saavat olla —
    Mitä pöydältä putovi,
    Alta ottoa muruja.
      Ihme on ikäni ollut,
    Minun kumma mielestäni,
    Mist' on jäänynnä jälellen
    Ruotsinkielen ylivalta,
    Vaikk' on väkensä vähäinen,
    Kaikesta osa kaheksas.
      Jo nyt soisin Suomelleni,
    Että nousis nuori kansa,
    Suomen poiat pontevasti,
    Herrat niinkuin talonpoiat;
    Oisi meillä yksi mieli,
    Yksi mieli, yksi kieli,
    Yhdet armaat ajatukset
    Kerroksissa kaiken kansan.
    Niin mä luulisin lopuksi
    Kielikiistain katkeavan,
    Vähenevän väittelyiden.

SUOMENKIELEN ASIA RITARI- JA AATELISSÄÄDYSSÄ VALTIOPÄIVILLÄ 1894.

      Kuten sanovat sanomat,
    Viikkolehdet viestit tuovat,
    Mitä herrat Helsingissä,
    Arvoaatelit sanovat
    Suomenkielen suosiosta,
    Kun ei kuulu heillen vielä
    Suomi suosittu olevan,
    Että kelpais keskustella
    Suomalaisilla sanoilla
    Aatelistenkin asiat.
      Tuosta on hyvä todistus
    Nähty näillä valtioilla,
    Kuinka Yrjömme yritti,
    Koetti Koskinen puhua
    Ensikerran aatelissa,
    Puhevuoroa piteä
    Suomalaisilla sanoilla
    Arvoisellen aatelillen.
    Vaan siell' ei suomea suvaittu,
    Kieltä kehnoo käytettävän.
    Joka ensiksi esiintyi,
    Von Poriini ponnisteli,
    Kovin vastusti kovasti
    Viimeiset viikinkivoimat.
    Samoin muita muutamia
    Suomen kielen sortajia
    Yhdistyypi yhtä mieltä.
    Sanoivat sanalla tuolla,
    Ettei kelpaa keskustella
    Suomen kieli kuultavaksi
    Arvoaateli-suvullen.
      En siltä sanoa saata,
    Arvoaatelis-sukuiset,
    Niinkuin miehet muutkin herrat,
    Onhan niissä oikioita
    Suomenkielen suosijoita,
    Jotk' ei soisi sortumahan
    Suomi-äidin suomenkielen,
    Jonka ennen äiti neuvoi,
    Oma vanhempi opetti
    Lapsillensa laupiaasti.
      Vielä teillen viikinki-herrat
    Kansan puolesta puhelen:
    Miksi teillä mieli musta,
    Miksi, vaino ja kateus
    Ompi oman kielen päältä,
    Koska kerran ollaan kaikki
    Yhden Suomen synnyttämät,
    Yhden kantamat kanaset,
    Vaikka häivyimme hajalle
    Suomen saaren seutuville.
      Miksi siis ei yksi mieli,
    Yksi mieli, yksi kieli
    Ylhäisillä, alhaisilla
    Kaikuis kaiken kansan suusta;
    Suomi suosittu olisi.
    Sitten loppuis kielikiistat,
    Kovat väitökset välistä,
    Selviäisi seuraelämä,
    Kateuskin kahden puolen
    Ylhäisien, alhaisien;
    Vielä voisi veljeskättä
    Tarjotakin toisillensa
    Sovinnon suloista kättä,
    Joka rauhan rakentaapi.

HILJAISET VALTIOPÄIVÄT 1899.

      Hiljallehen ensin hiihä,
    Ettet väsyne välillen,
    Maseneisi matkan päällen:
    Sananlasku sangen vanha,
    Valmistettu vanhemmilta,
    Meiltä mielehen otettu.
    Samaa saattavi sanoa
    Vielä näistä valtioista,
    Päivistä pidettävistä,
    Hiljaisista hiihtäjistä;
    Kuin ei kuulu kuulumia,
    Sanele sanomalehdet
    Miesten mietteistä mitänä.
      Ain' on maalla arveluja,
    Suomen suurilla saloilla,
    Miten siellä miehet jaksaa
    Tehtävänsä toimitella.
    Onko miehet ollenkana
    Täysin terveessä tilassa,
    Vai lie tullut taudin aika,
    Lentsutauti liikkehellä,
    Joka maalla matkustaapi;
    Tahtoopi se talvikaudet
    Ukkosia uuvutella.
    Vaan on arvelun alaista,
    Puhe puusta katsojalla,
    Tohtiskohan tuokin tulla
    Suomen suurehen kylähän,
    Herraisehen Helsinkihin,
    Joss' on rohdotkin ramilla,
    Vastamyrkyt valmihina
    Taudin synnyt tappamahan.
    Näitä kansa keskenänsä,
    Näistä päivistä puhuvat,
    Vähän leikkiä lisäksi.
      Vaan sen arvaamme asian
    Mekin maalla matkustajat,
    Ett' on siellä edessänne
    Arkaluontonen asia,
    Joka säädyt seisottaapi,
    Painaapi pahallen mielen,
    Ajatukset ahtahallen,
    Että puuttuupi puhetta,
    Miettehissä meininkiä.
    Mitä miehet tehtänehen,
    Soveltuva sotalaki,
    Jota suosis Suomen kansa
    Sekä kelpais keisarillen —
    Se on tointa tärkeätä.
      Tästä jatkui pitkä juttu,
    Vaikk' on ainoa asia
    Vielä näillä valtioilla,
    Että kesti keskustelut
    Eikä päästy päätöksihin,
    Kun oli aikoa kulunna
    Vielä viisi kuukauttakin.
    Vaan on vielä tietämätön,
    Asiakin arvelussa,
    Tokko päätökset pitääpi
    Eli ei merkinne mitänä
    Valtiopäiväpäätöksemme;
    Jos ei perustus pitäne,
    Suomen laki suojanamme.
      Tääll' oli myöskin tutkittava
    Manivesti mainittava
    Heleässä helmikuussa;
    Joka tuotti tutkintoa,
    Aivan paljon arvelua,
     Se on paljon seisottanna
    Yhteistä asian tointa.
      Kaikistapa kansa saapi
    Seuraukset selvitellä.
    Mitä kansa saa kokea —
    Ettei tiedä tuulen päällä
    Mitä sattuupi selällä.

      Soisin Suomeni hyväksi,
    Kaiken kansan raittihiksi,
    Että kuuluis kaikin paikoin
    Hyvä maine Suomenmaasta.
    Ettei kuuluis kaikkialta
    Kamaloita kertomia,
    Saapi nähdä sanomissa
    Miesimurhia monia
    Siellä täällä tapahtunut
    Suloisessa Suomessamme.
      Tätä kaikkee katsellessa
    Vesi silmähän vetääpi,
    Kuin on kurjoa elämä,
    Pahuutta jälellä paljon
    Kaikin paikoin kansassamme.
    Se on maallemme häpeä,
    Rannoillemme raskas kuorma,
    Että on elämä vioissa,
    Rikoksissa riettahissa.
      Mistä paisuupi pahennus,
    Mistä syyt on saatavissa,
    Kuss' on kurja turman lähde?
    Se on vaka vanha herra,
    Viina se vihattu vieras,
    Kaikkein kauhujen tekijä,
    Luojan töitten turmelija.
    Vaikk' on tuomarin tuvassa
    Monet sakot suorittanna,
    Viel' on pantu putkahankin,
    Vesileivällen vedetty,
    Vaan ei tunne turmatöitään
    Eikä pahojaan paranna.
      Vaan ei tuollen turmiollen
    Vie oo sulkua suvaittu
    Lain kautta laitettua,
    Tehty lukkoa lujoa,
    Ettei pääsis pöydän päähän
    Isäntänä istumahan.
    Sit' oon ihmennyt ikäni,
    Ajan kaiken kummastellut,
    Kun niin kauan kansakunnat,
    Esivallat voimalliset
    Suosiipi sitä sukua,
    Lipiätä myrkkylientä;
    Ettei jo ajalla ennen
    Maasta temmattu tulinen,
    Viety pois vihainen konna
    Kansan kaiken saatavista,
    Kuin se turmeli tuhannet,
    Sadat surman suuhun saattoi.
      Suotta Suomen kaikki kunnat
    Edusmiehensä evästit,
    Valtioillen valmistelit
    Sillä lauseella lujalla,
    Että alkohooli herra,
    Kansan kaiken turmelija
    Äkin poies poljettaisiin
    Aivan apteekin alallen,
    Tipparohdoks' rohtoloihin.
    Ei kaikunut kansan ääni,
    Vaikuttanut valtioissa,
    Suomen herroissa hyvissä,
    Meidän arvo aatelissa,
    Pohatoissa, porvareissa,
    Jotka aivan ankarasti
    Puolusti pahatekoa,
    Väkijuomain valmistusta.
      Niinpä lausunkin lujasti,
    Sanon kansan kuultavaksi,
    Suomen säädyillen sanelen:
    Jos teill' ompi onni suotu
    Vielä päästä valtioillen,
    Isoisillen istuimillen,
    Tehkää tuosta turmiosta,
    Väkijuomain väijynnästä
    Loppu kerran kaikkenansa,
    Loppu liemestä häjystä,
    Tuhansien turmiosta;
    Se on kansalle kirous,
    Vihanmalja tälle maalle,
    Tuskan tuoja ja häpeän,
    Koston kerran Korkealta.

ENTISISTÄ JA NYKYISISTÄ AJOISTA (1907).

      Ruvennenko runoilullen
    Tämän ajan asioista; —
    Kuinka ajan kunkin kulku
    Menojansa muutteleepi.
    Samoin kaikki kansan toimet
    Tapojansa toimittaapi
    Aina kullakin ajalla;
    Kuin on täällä kulkeminen,
    Milloin myötä-, milloin vasta-
    Tuulta täällä soudettava
    Tämän maaliman merellä,
    Ihmisillä ilman alla.
      Kuitenkin on kulkijoilla,
    Nykyajan asujoilla
    Monenmoista muuttelua;
    Joita nyt nykyinen aika
    Tuopi etehen enemmän
    Kaiken kansan keskentehen.
    Kun on vielä vaaliajat,
    Valtiollen valmistukset,
    Edusmiesten evästykset.
    Näistä ompi nähtävänä,
    Näistä toimista tulokset,
    Kuinka ompi Suomen kansa
    Eri seuroiksi erinnä,
    Pukeutunna puolueisiin,
    Joita on jollain nimillä.
    Siitäpä tulevi sitten,
    Ett on kansasta kadonnut,
    Sopu kaikki sortununna,
    Veljeys manallen mennyt,
    Mielet monimielisiksi;
    Joista syntyy sanasota,
    Kiistelyjä kiivahia.
      Vaan mikä puolueista parahin
    Ompi maata moittimassa,
    Vielä vanhoja tapoja,
    Se on suuret sosialistit,
    Mokraatit monilukuiset;
    Jotka kautta kokousten
    Juttujansa jutteleepi;
    Akitaattorien avulla.
      Vaan on näissä joutavia
    Monen puolueen puheissa.
    Nää on aina alkusyynä
    Että seuroja enemmän,
    Puolueita kaikin paikoin.
    Ompi sitten syntymässä.
    Eri seuroiksi elämä
    Turmiollen turmeltuupi;
    Josta näky nähtävänä,
    Edessämme esimerkit,
    Miten on mielet muuttunehet,
    Sopu kaikki sortununna
    Kansan kaikissa tiloissa.
    Paha on nähä näkevän,
    Paha kuulla kuulevankin.
      Toista oli aika ennen,
    Viime vuosikymmeniset.
    Eipä silloin elämässä
    Ollut paljon puolueita;
    Oli kaksi kaikestansa:
    Olihan omat suomalaiset,
    Vaarit vanhat ruotsalaiset.
    Nyt on uudet urohomme
    Ottanehet ohjelmaansa
    Kutsut kuudella nimellä.

      Kuin ma satuin saapuvillen,
    Koska kokousta pitivät
    Tehtävistä rautateistä,
    Mikä paikka ois parahin
    Poikkiradaks' Pohjanmaallen.
    Oli myöskin oivanlailla
    Tänne tullut ukkosia
    Seurakunnast' seitsemästä.
      Mitäs äijät äykäsivät,
    Kun oli linjasta kysymys?
    Mistä halus Haukivuori,
    Vaatimus oli Virtasalmen,
    Mistä paras Pieksämäen,
    Haluaisi Hankasalmi,
    Jutteleepi jäppiläiset.
    Kysyttyä komitean,
    Mikä paikka ois' parahin,
    Kaikki vaarit vastajaapi:
    »Kodin kautta kulku suorin,
    Kynnys väärä on kylähän.»
      Mik' oli tieto tilastoista,
    Viemisistä muillen maillen,
    Koottuna komiteallen?
    Suuret summat Pieksämäki,
    Harkinnut ol' Hankasalmi
    Tuotavaksi tukkisummat
    Lähes miljooniin menevät.
    Entäs sitten sarvipäitä,
    Tuhansia teurahia,
    Vielä voita varsin paljon,
    Jonka katsoi komitea
    Liioitelluksi luvuksi
    Yhden vuoden vaihtuessa.
    Tämän tunsi tuhmempikin
    Ettei ole ensinkänä
    Tässä kohtuutta katsottu
    Laskuja nyt laitettaissa.
      Vielä paljonkin puhuivat,
    Kovin paljon kiistelivät
    Paikkakuntansa paraaksi
    Keski-Suomen kuuluvissa,
    Jok' ei tienne tarkemmasti,
    Erittäinkin etäisimmät.
    Luulis ehkä Eedeniksi,
    Aatamin asuntomaiksi,
    Paratiisiksi paraaksi.
      Mitäs vielä viimeiseksi
    Vaatimus on Rautalammin?
    Onko siellä ollenkana
    Kuten muilla muutamilla
    Viljavasti viemisiä
    Maalimankin markkinoillen,
    Joista tuloa tulisi
    Vähänkänä valtiollen.
    Mutt ei miehet Rautalammin
    Ole liikoja lukenna
    Tilastoihin, tietoihinsa,
    Kysymyksiin komitean;
    Sitä vaan he vaatisivat
    Että se entinen linja
    Tarkoin tutkittu tulisi,
    Saisi säädyn suostumusta,
    Tulisi jo tehtäväksi
    Suonenjoelta Suolahtehen.
      Kyll' ois' vielä kehumista,
    Kuten miehillä muillakin,
    Vaan oomme liiaksi likiset
    Kehumahan kuntiamme.
    Vaan se kuuluis kauniimmalta,
    Kuin se kuuluis toisten kautta
    Kehuminen, kiittäminen.
      Viel' ois sana sanottava
    Seudustakin seutukunnan,
    Kuinka tääll' on suuret kosket,
    Vesiseudut verrattomat.
    Jos ois jokin kulkukeino
    Paikkakunnalla parempi,
    Totta syntyis suurempia
    Tehtahia tehtäväksi;
    Kosket kovat, kuohuvaiset
    Tulolähteeksi tulisi.
      Vielä viimeksi sanelen
    Kokouksesta komitean.
    Kiitän herroja hyviä,
    Palmeenillen sanon paljon,
    Joka johti komitean.
    Kaikk' oli käytös kansallista,
    Seurassa sopiva sääntö;
    Enkä kuullut ensinkänä
    Herrain ruotsillen rupeevan,
    Kuten tahtoo tapa olla;
    Kaikki kävi keskustelut
    Suomen suorilla sanoilla,
    Talonpojan tuttavalla.

MUISTELMIA IISALMEN NÄYTTELYSSÄ KÄYNNISTÄ 1895.

      Kesän kiireitten perästä
    Juohtui mielehen minullen
    Nähdä sitä näyttelyä
    Maamme maanviljeliöiden;
    Katsoa myös kaupunkia
    Siell' Iisalmessa isossa.
      Sitten läksin liikkehellen
    Oman ruunan rattahilla.
    Matka joutui, tie lyheni
    Suonenjoellen sukkelasti,
    Josta vilisti veturi
    Kiirehesti Kuopiohon.
    Siitä sitten sievä laiva,
    Ilma ilkkuen veteli
    Maaningalle mahtavasti;
    Siit' lisalmehen isosti.
      Siell' oli tehty siisti portti,
    Vierahillen valmistettu
    Aivan liki laituria;
    Jost' oli kulku kaunistettu,
    Köynnöksillä koristettu,
    Liput pantu liehumahan.
      Oli myöskin oivanlailla
    Käsityötä kaikenmoista
    Pantu paljon nähtäväksi.
    Varsinkin ol' vaimonpuolten.
      Näitä kaikkee katsellessa,
    Kaupunkia kierrellessä
    Kului päivä puolisellen,
    Kello kolmenkin kohalle.
      Sitten miehet murkinallen
    Alkoivat nyt astuskella,
    Käydä kestikievarihin;
    Johon meinasin minäkin
    Päästä kanssa puolisellen,
    Herkkuloillen herraspöydän,
    Koska oli ohjelmassa
    Saada ruokoa rahalla
    Ilman säädyn erotusta.
      Vaan siinäpä sitä erehyin.
    Kun mä astuin astimia
    Mennäkseni murkinoillen,
    Tuli miesi tuntematon
    Perässäni porstuassa;
    Sepä seisotti minua,
    Sanovi sanalla tuolla:
    » Mihin aiot miesi mennä,
    Mikä asia sinulla?»
    Siihen vastasin vahillen:
    »Jos ma pääsen puolisellen,
    Herkkuloillen herraspöydän».
    Siihen vahti vastoapi:
    »Ei täällä sinun sijoa
    Tällä tunnilla tulisi.
    Kaikk' on tilat tilattuna,
    Sa'allen hengellen salia
    Istuimia ilmoitettu,
    Ettet pääse ensinkänä,
    Kuin et oottane ovella,
    Koska käypi kello neljä,
    Siihen asti herrat syövät;
    Sitte saat suuhusi sinäkin.»
    Siihen vastasin vahillen,
    Etten oota ollenkana,
    Jälkiruuillen ruvenne;
    Ei vielä tuhoa tule,
    Hätäpäivä päällen käyne,
    Kosk' on kontissa evästä,
    Tämän tuiman tukkeheksi.
    Sitten läksin mä samassa.
      Enpä tällä ensinkänä
    Kertoelmalla ketänä
    Tahdo loukata lopuksi
    Enkä vahtia vakaista.
    Tottapahan minun tunsi
    Talonpoika-tolvanaksi;
    Vielä lie vaatteista varonut
    Halvaksi sen haltijata.
    Ei tästä tään enempi
    Ole mulla mieli musta;
    Vaikka rupesin runollen,
    Kertoelin kumppanillen,
    Mitä matkalla tapahtui,
      Näkemiä näillä mailla.
    Vielä kerron viimeiseksi
    Näitten seutujen somuutta,
    Luonnon kaiken kauneutta.
    Ihmettelin itsekseni,
    Kuink' on Luoja luomisessa
    Toimittanut toiset seudut,
    Silloin jo sileiksi tehnyt,
    Kuin on kuu kokohon pantu,
    Kuin on aurinko alettu,
    Laskettuna maan perustus,
    Ett' on muokata mukavat,
    Viljellä on sangen sievät;
    Ei oo kiven kiertämistä,
    Louhikoitten lohkomista,
    Niinkuin ompi niillä seuduin,
    Mistä kertoja kotosin
    Läänin suuren länsipuolta,
    Rautalammin rantamailta.

TEATERIHUONEELLA JUHLASSA KYLVETTÄJÄIN HYVÄKSI KUOPIOSSA.

      Ansainneeko aineheksi,
    Ottaa puheeksi pakina,
    Sanella saunaväestä,
    Kyllin kylpyvierahista?
    Vai lie aine aivan huono
    Sanella runosanoiksi?
    Vaan kuin sanoo sananlasku,
    Että kaikki kelpajaakin
    Laulajallen virren laadut;
    Kun vaan saisi sattumahan
    Sanan synnyt syitä myöten,
    Luottehet lomia myöten.
      Vesi on aivan arvollista
    Ollut aikojen alusta.
    Vettä kaikki kaipajaapi,
    Koko Luojan luomakunta.
    Vettä aivan arvosteli
    Entiset esi-isätkin,
    Koska sanoiksi sanovat
    Kalevankin kansalaiset:
    Ilma on emoja ensin,
    Vesi vanhin veljeksiä.
      Entäs nyt nykyinen aika,
    Kuin on tarkat tutkimukset
    Veden voimasta valittu,
    Mitä auttais kylmä kylpy,
    Mitä lämmin miellyttäisi,
    Mitä savi, mitä suola,
    Mitä höyry höydyttäisi —
    Etten taida tarkemmasti
    Nimittää niitä nimiä,
    Mitä saapi saunavieras
    Veden voimasta kokea
    Kylpytiellä käydessänsä.
      Kun on nyt tavaksi tullut,
    Kylpykeino keksittynä,
    Jota suosii suuret herrat,
    Rouvat myöskin rohtonansa,
    Viinit, hienot ryökkynätkin,
    Ehkäpä ei pahaa tekisi
    Höyrykylpy kyntäjällen,
    Saada vähän virkistystä.
    Mieli maistuisi mesillen,
    Hunajallen höyrähtäisi;
    Kuten tämän kertojankin,
    Kun on ollut osallisna
    Kylpijänä Kuopiossa.
    Ehkä vaikutti vesikin,
    Virkistänyt vanhan mieltä,
    Kun hän kiireellä kyhäsi
    Runon kehnon kylpijöillen,
    Saunaväellen saneli.

      Mieleni minun tekeepi,
    Ajuni ajatteleepi
    Sanoa muuan sananen
    Sängyn päältä seljältäni;
    Vaan sen arvaa jo alussa
    Ettei sairaasta sepästä
    Takojata tai'a tulla,
    Kun on aju ahtahalla,
    Hermot heikossa tilassa;
    Ei ne liiku liukkahasti,
    Sanele runo-sanoja,
    Kun ei mieli mesillen maistu,
    Hunajallen höyrähtele.
    Onpa käsikin olasta
    Kovin käynyt kankiaksi,
    Kaiketikin kalvosesta,
    Ettei taho tuosta tulla
    Miehen mietteistä mitänä.
      Luonto kuitenkin lupaapi
    Tapa vanha vietteleepi
    Että pikkusen pitäisi
    Kihnutella kirjoitusta
    Mitä mielessä makaapi.
      Mitäs virkan vuotehilta,
    Sairasvuoteelta sanelen,
    Onko lysti olo siinä,
    Mieli mukava levätä.
    Vaikk' on sängyt säädylliset,
    Perin pehmiät levätä,
    Aik' on siltä aivan pitkä,
    Pääsemistä päivän päähän,
    Yöt ne kahta katkerammat;
    Tämän tietääpi kokenut,
    Kokematon tät' ei tienne.
      Viel' on vanhalla varotus
    Lause muuan lausuttava
    Nuorisollen nousevallen,
    Kansallemme kasvavallen,
    Kuinka terveys olisi
    Katsottava kaikin puolin,
    Ettei tuollen turmiota
    Tehtäisi tahallisesti.
    Terveys on kullan kallis
    Kansan kaikella ijällä;
    Ei sitä vastaa kullan arvo,
    Eikä hopian hyvyydet.
      Vielä lausun laitoksesta,
    Kodista kirurgisesta,
    Kuin on kaikelta kohalta
    Juuri julkinen rakennus,
    Jossa vissit virkamiehet,
    Rohvessoorit rohkeasti,
    Tohtorit tekevät työnsä.
    Vaikk' on vaivat monenlaiset,
    Leikkaukset satalukuiset,
    Jotka täällä tehtänehen,
    Onnistuu ne oivan lailla;
    Kansallemme kallis taito.
      Entäs ne ihanat immet
    Hellät hoitajattaremme!
    Kyllä vaatii virka tämä
    Paljon heiltä palvelusta,
    Huolellista hoitamista.
      Viel' on laitos laitettuna
    Siltä kannalta siveeksi,
    Ett' on siellä sielun hoito,
    Kaikkein kallihin tavara,
    Sairahillen saatavana.
    Se on herkku hengellinen,
    Jota siellä jokaiselle
    Täysin määrin tarjotahan.
    Ei oo puutosta papista
    Siinä selvässä valossa,
    Jonka Jeesus jätti meillen.
      Kun nyt tunnen terveyteni
    Jälleen saaneeni jälellen,
    Niin on kyllin kiittäminen;
    Ilomielellä iloitsen.
    Ja ei oo minulla muuta
    Jättää muistoksi jälellen
    Tällen Suomen sairaalallen
    Kuin tää kehno kiitokseni,
    Runomuotohon mukailtu.

MUISTELMIA VUOSISADAN VAIHTEESSA VUONNA 1901.

      Kun on taaskin kuljettuna,
    Vuosisata vierähtännä,
    Jäänyt tuonne jälkipuoleen,
    Niin mä aivon arvostella
    Eli puoliskaan puhua
    Vuosisadan vaihehia:
    Mitä tällä taipaleella
    Sata vuottakin sanovi,
    Jos sen ehtisi elämä
    Vaikka puoliksi puhua,
    Kuink' ois sillä kertomista
    Monenmoista muistoansa.
    Mainitsen vaan muutamia,
    Mi on jäänyt muistihini
    Tällä inhalla ijällä,
    Kuudenkymmenen kululla.
      Ihan ihmeellä tuleepi
    Katsella nyt kansan töitä,
    Kyliä ja kaupungeita,
    Kuin on kaikelta kohalta
    Koriaksi koristettu,
    Erilaiseks' entisestä
    Viime vuosikymmenillä.
      Mitähän sanoisi miehet,
    Ukot entiset eläjät,
    Jos ne tulis tuonelasta,
    Nukkunehet nurmen alta
    Tätä kaikkee katsomahan.
    Tuskin enää tuntisivat
    Suomen seutua kodiksi,
    Kuin on kodit korjaeltu,
    Kaupunkimme kaunistettu,
    Levitetty, laajennettu,
    Erilaiseks' entisestä.
      Paljon onpi parannusta,
    Taloudellista tapoa,
    Opin ohjeita monia
    Tuonut tämä vuosisata;
    Kun on koneet kaikenlaiset
    Käytäntöhön keksittynä
    Talonpoikainkin talossa.
    Etenkin on höyryn hyöty,
    Voima varsin voimallinen
    Konehissa käytännössä.
    Joka vetääpi veturit,
    Rallattavat rautavaunut
    Kyllä kiireellä kululla
    Pitkin Suomea sujuvat.
    Siitä laivat lastillensa
    Saavat voiman voimallisen,
    Kulullensa kunnon kyydin
    Höyryn voimasta hyvästä.
    On tuosta osa otettu
    Talonpojan tehtäviinkin,
    Höyryvoimasta varattu.
      Paljon ompi parantunut
    Maamme maanviljelyskin;
    Kaikki työt ja toimitukset
    Kohonneet on korkeimmilleen,
    Joist' on tulo tuottavampi,
    Paljon entistä parempi.
    Samoin kaikki työkalutkin
    Ovat uutta entisestä;
    Jotka työtä jou'uttavat
    Erilailla entisestä.
      Vielä antoi armollinen,
    Meidän kuulu keisarimme,
    Aleksanter aikanansa
    Monenmoista korjausta.
    Valtiotkin valmisteli
    Ajan pitkäisen perästä.
    Antoi myöskin arvollisen
    Suomenkielen suosimisen,
    Että tuomiot tulevat
    Kansan kielellä omalla,
    Talonpojan tuttavalla.
      Täss' oon tuonut: muutamia
    Edistyksemme eväitä
    Vuosisadan vaiheista.
    Vaan kun alkaa askeleemme
    Sadan uuden uutisillen,
    Teillen tuntemattomillen,
    Niin on arvelun alaista,
    Tiemme tuiki tuntematon,
    Mitä vielä vitsausta,
    Surun aikaa Suomellemme
    Suopi meillen suuri Luoja.
    Suoko vielä rauhan rannat
    Täällä tyynenä pysyvän,
    Vaiko myrskyt monenlaiset
    Rauhan teitä rasittaisi.
      Siispä kaikki Suomen kansa,
    Yksin mielin, yksin kielin,
    Anna alhainen rukous
    Jumalallen julkisesti,
    Että rauhassa eläisit,
    Kunnialla kuolla saisit
    Suomi-äidin suosiossa,
    Rauhan kaiken kainalossa.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTALAMMIN RUNONIEKAN ALBERT KUKKOSEN RUNOJA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.