The Project Gutenberg eBook of Aarteenkaivajat, by Larin-Kyösti

JASKA, Ala-Hölmän isäntä.
JUSTIINA, hänen rakas vaimonsa.
EPRA, Ylä-Hölmän isäntä.
TIKKA, herrastuomari.
MESAKKI, Hölmölän puukellonsoittaja.
AARETTI AKIANTERI, arkkilaulujen tekijä.
MAAILMAN-MATTI.
KOPUTUS-LIISA, puoskariakka.
ANSU, kylän poika.
AMALIA, Epran veljentytär.
HÖLMÖLÄN KANSAA.

ENSI NÄYTÖS.

Hölmän talojen pihamaa, keskellä pieni aidattu ala. Taustalla keskellä on luhdinsola ja portti, sen oikealla puolella perällä saunarakennus, jossa on kaksi seinäaukkoa, vasemmalla sikolätti. Oikealla sivulla on Ylä-Hölmän talonseinä ja kuisti, halkopino, sen edessä pölkky ja jakkara. Vasemmalla sivulla on Ala-Hölmän talonseinä, pieni kuisti, seinän vieressä rahi, kuistin takana vasemman nurkan puolella on puinen ruokakello kellohattuineen ja tolppineen, sitä vastaan on nostettu tikapuut. — Rakennukset ovat ränstyneitä puuröttelöitä.

Hölmöläisten hiukset ovat takaapäin ikäänkuin kirveellä tasoitetut, puvut ovat kummallisia ja vanhanaikuisia, päässä isolippaiset vannelakit, säärillä säämiskänahkaiset housut, puukengät y.m.

Jaska nukkuu rahilla kalahaavi kädessä, huivi päässä, joka on soljunut niskaan, samoin Epra jakkarallaan nuokkuen kädessä makkaratikku. Mesakki kulkee toisen luota toisen luokse kädessä unisauva, jonka päässä on tiuku tai pieni kello, hän kohottaa keppiä mutta laskee sen taas maahan, käy ja naureskelee itsekseen.

TIKKA (Tulee solaportista. Mesakki kääntyy äkkiä ympäri). Niin, älä kursastele, Mesakki, astu sinä vaan lähemmäksi.

TIKKA. Vaikka minulle korkea laki ja oikeus onkin antanut korkean ja sangen tärkeän arvon.

MESAKKI (Näyttäen keppiään). Hehe, kuulkaas, kepsautanko noita unisauvallani hiukan kylkeen?

TIKKA. Mutta minä en ole tähän arvoon pyrkinyt lankouden, en heimolaisuuden, lahjain eli antimitten, pelvon, vihan, hyödytyksen eli vahingon tähden eli mitä se olla mahtais. Mesakki, minä en silti tahdo sinua ylönkatsoa, alanhan minä jo tähän herrastuomarin arvoon tottua.

MESAKKI (Kumartaen kateellisesti). Vai herrastuomari, jaa. Mikä kunnia
Hölmölän kylälle. Mutta katsokaas, arvon herrastuomari, kuinka nämä
Hölmölän naapuri-isännät nukkuvat kuin näkinkodat auringon paisteessa
ratki raukeevat.

MESAKKI. Mutta herrastuomari, eikös siitä mahda suuttua isämme perkele, joka käy ympäri kuin lohikäärme.

TIKKA. Sanos muuta, sanos muuta, sinä olet hurskas hengen mies,
Mesakki, ja sinulla on sen arvomerkitkin.

MESAKKI (Näyttää sauvaansa). Niin, tämä "huutavan ääni". Tällä unisauvallani olen minä unilukkarina ollessani jo monta vuotta herättänyt kirkossa nukkuvia sieluja.

TIKKA. Sinä herätit tavallisesti vaimoja, Mesakki, no, en mene sanomaan että sinä sentähden olisit menettänyt virkasi, en suinkaan, enkä väitä sitäkään, että olisit nautiskellut liiaksi pyhää viiniä.

MESAKKI. Ihminen on vaimosta syntynyt, ja petollinen on hänen kielensä. — Hyvää parjataan aina. Mutta katsokaas näitä tässä, niskureita he ovat ja eripuraisia.

TIKKA. Mutta nyt loppuu tämä hölmöläisten vanha riita, sillä meidän kylään kuuluu nyt tulevan oikein riikin maanjakaja.

TIKKA. Niin, kun minä panen ajatukseni kapulan kiertämään, ei se äkkiä pysähdykään.

MESAKKI. Niin, herra herrastuomari, te ette luekaan lakia niinkuin piru raamattua, ja perämela se suuretkin laivat ohjaa.

JASKA (Herää, vetää nuorasta ja kahmasee haavillaan). Sik… sik, mene jorsaile! Kas, tässä on nuora, mutta missä porsas?

JASKA. Mitähän se lintu syö, joka noin koreesti laulaa. Makkaratikun veistäjä!

JASKA. Akka pani porsasta vahtimaan ja piiloitti vannelakkini, vei vielä äkkiväärän piippunikin. (Pistää huivin taskuunsa.)

TIKKA. Mies tehköön miehen töitä ja akka tehköön akan töitä, kuten luonnossa ja laissa säätty on.

JASKA. Mutta kun se meidän akka on niin yksioikonen ja äksy… Suutahti ja lähti tästä peltotöihin ja pani minut voita kirnuamaan.

EPRA (Haukotellen). Minäpä näin kummallisen unen… Mies nostaa jalkojaan Hölmölän kylää kohden ja kantaa kuollutta selässään.

JASKA. Mutta minä näin vielä merkillisemmän unen. Mies ajaa evankeliumivaljailla riikinkukonhöyhenpatjoilla kaksi aasintammaa edessä.

MESAKKI. Eikös ole merkillinen tämä unien yhtäpitäväisyys, se tietää jotakin. Aaretti Akianteri sen selittää taitaisi.

TIKKA. Niin, hän sen saattaisi selittää! Akianteri on Hölmölän suurin rekilaulumestari ja hän tutkii naisrohveetta Sipillan ennuskirjaa.

TIKKA. Akianteri rustailee suurta paimenveisua, istuu meidän lammaskarsinassa ja määkii.

JASKA. Niin oikein, että saisi ne oikeat niksit, tahdit ja temput, niin oikein.

TIKKA. Kun henki tulee hänen päällensä, niin alkaa hän raivota, lyö rikki kaikki mitä eteen sattuu.

MESAKKI. Me tiedämme sen, silloin me telkeemme hänet saunaan, niin, kaksi päivää istui hän siellä jälkeen viime tappijuhlankin, mutta siitä tulikin oikein metka arkkiveisu eikä sitä tuhman hanhen kynällä olekaan kirjoitettu.

TIKKA. Mutta minusta merkitsee näiden rehellisten Hölmölän isäntien uni sitä, että sopu ja rauha nyt palaa kunnialliseen kyläämme, olkoon se heille ojennusnuorana huoneen hallituksessa.

MESAKKI. Niin, olettekos kuulleet vastalkuja, meidän kyläämme tulee riikin ylimaanmittaaja.

MESAKKI. Voi, voi, eihän tässä ole kysymys kuin kahden kyynärän suuruisesta maatilkusta.

EPRA. Mutta minä selitän sille mittarille, että lain pykälä on minun puolellani.

TIKKA. Hiljaa, hyvät naapurit ja riitaveljekset. Te ette näy tietävän, mikä on lain perustus ja ymmärrys. Pahaa elköön pahemmalla parattako. Lain pykälä kuuluu minulle, sentähden on minulle tämä uusi arvokin annettu vaikka alanhan minä jo siihen tottua. Ja tämä olkoon nyt sanottu teille vähäiseksi ojennukseksi.

MESAKKI. Tehkää kuten herrastuomari käskee, älkää enään puskeko yhteen kuin vihaiset, kippurasarviset tallipässit.

JASKA. Mutta eikös pitäisi ensin panna se koetukselle, jollei se ajakaan vaunuissa…

TIKKA. Niin, käyvät ne riikin isot herrat joskus jalkasinkin ja valepuvussa, sillä siten ne pääsevät paremmin riita-asioitten ja aivoitusten perille.

TIKKA. Lyökäämme siis viisaat päämme yhteen. (Kaikki nostavat etusormensa otsalle. Epra ja Jaska lyövät päänsä yhteen.)

MESAKKI. Ja minä vahtaan luhdinsolasta ja hoitelen täällä samalla nurkantakusianne. (Kulkee vähä väliä portilla.)

MESAKKI. Meidän voit ja pellavat, naskalit, tapit ja makkaratikut alkavat jo olla maan mainioita. Niin ahkeroitkaamme tässä surun laaksossa, niin kunnian kukko kiekuu kerran haudallammekin.

JASKA. Niin, ja nähköön se riikin herra, ettei täällä eletä kuin viimeistä päivää niinkuin pakanat ja murjaanit.

MESAKKI. Ja jos sattuisitte hiukan nukahtamaankin, niin, niin, kyllä minä huutavan äänellä kopistan korvanne hörölle.

JASKA. Mesakki, sinä olet meidän hyvä omatuntomme. (Sitoo kirnun selkäänsä ja kulkee edestakaisin.) Kuulkaas, kuinka se molskaa!

EPRA. Katsokaas, kuinka tuli hyvä makkaratikku, mutta siihen menikin kokonainen halko.

JASKA. Mesakki, ole valppeellinen, eiköhän jo näy vaunujen tomupilveä raitilla.

MESAKKI. En näe muuta kuin että muijasi huuhtoo kaskessa, ajoi äsken siat aitaukseen.

JASKA. Niin oikein, meidän akka on tomera ja visu vaimoihminen. Katsos sillä lailla me yksintein palvaamme ja savustamme siat elävinä ja sitte me teurastamme ne.

MESAKKI. Niin, ei meidän ymmärryksemme kasvakaan alaspäin kuin vasikan häntä.

JASKA. Ai, ai, minä en tahdo olla huonompi kuin akkanikaan, minä juoksen vettä hakemaan rannasta, samalla se voikin valmistuu kirnussa. (Menee.)

MESAKKI. "Ruomi röykkiä kuin kätes käynyt", veisataan. Muistakaamme se,
Epra, ja heittäkäämme viha, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus.

MESAKKI. Eijaa! Rohvaise itses, Epra, ja sinun sielus juur iloisest jupileeraa ja sydämmes sangen suloisest triumveeraa.

JUSTIINA (Tulee miehen saappaissa piippu suussa). Jukravita, missä on
Jaska ja missä porsas!

JUSTIINA. Ei se tule kello kaulassa. Mutta niinhän sinä olet kuin hyypiä hävitetyssä kaupungissa.

JASKA. Mutta se on lohdukseni, että sinun on käynyt paremmin. Joko latasit pellon?

JASKA. Anna minulle takaisin miehuuteni merkki, mitäs se riikin maanjakaja sanoisi, jos minä kulkisin omalla pihallani niinkuin kananvaras.

JUSTIINA. Tuossa on lakkisi, piippusi ja massisi, ja sen minä sanon, että et sinä toista kertaa kirnua.

JASKA. Hei riemua, nyt on elämä taas kuin silkkiä! Rakas vaimoni
Justiina, kirnua sinä joka lypsätkin. (Panee tupakan.)

MESAKKI. Niin, palakoon omille töilleen kukin, kust keskenäm tehdä tienem. — Ja sinä Justiina, pane pata tulelle ja pöydälle pötyä parasta, sillä kohta tulee tänne oikein isoinen riikinjakaja. — Minä kiipeen kellohattuun katsomaan. (Kiipee tikapuille.)

JUSTIINA. Tulkoon vaan ja potkaiskoon sen vanhan, mädän aidan, että tässä pääsisi kunnolla liikkumaan.

JUSTIINA. Niin, kyllä siitä jo on käräjät käyty mokomastakin.
Kaivaisitte edes kaivon siihen.

MESAKKI. Ja samalla löytyisi ehkä se arkku täynnä vieraan maan rahoja ja se suuren sotakenraalin kultasapeli.

JUSTIINA. Vielä mun mitä. — Meidän miehet on niin laiskoja että hävettää.

EPRA. Ha, sinä ahkera mutta kuitenkin ahtera Jaskan rakas Justiina. Muistatko, kuinka sinä eräänä kesäyönä riisuit itsesi ihkasen alasti meidän pellolla ja ripottelit alastomalle ruumiillesi multaa ja veit sen sitte kotiin, mutta et vienyt kylvöonnea, et vienyt.

JUSTIINA. Sinä turkki! Älä syötä pajunköyttä. Sen teki Koputus-Liisa, jollen väärin muista, sama juuri, se sinun vanha remmasi. Ahneutesi takia et akottunut. — Niin, niin, kyllä minä tiedän, kun muijat kuuluttaa, niin sika vihkii.

EPRA. Jo söi musta sika eväät. — Mutta minä en panekaan sahran varsia ja kirveitä sänkyni alle niinkuin veljeni Jaska.

JUSTIINA. No sun tuhatta mujua! Mikäs teitä rikeeraa! Jaska, joutuun porsasta hakemaan, minä rupeen tekemään makkaroita! (Menee tupaan.)

MESAKKI (Kiipee alas). Jalkaisin se tulee, varmaankin ovat vaunut menneet rikki.

MESAKKI. Voi, esivalta, rauha ja hyvä hallitus! Olisipa täällä nyt herrastuomari tai Akianteri, minä en ole koskaan vastaanottanut muita kuin piispoja ja… (Näyttämön takaa kuuluu laulun renkutusta.) Jaska, Epra, lakit pois päästä ja pyyhkikää nenäänne!

MAAILMAN-MATTI (Tulee iloisesti puettuna hiukan kuluneihin vaatteisiin.
Selässä pieni kuvakaappi. Puhuu kujaan ikäänkuin koiria luotaan ajaen.
Ansu kantaa lintuhäkkiä).

"Ei se luuta ole, sanoi mies, kun koira puri puujalkaa". Luuletko sinä, etten minä parempia päiviä ole nähnyt. Huuti!

MAAILMAN-M ATTI. Hahhaa! Olen minä ajanut vapaalla kyydilläkin. Missä se minun liehtarini on? Aseta häkki tuohon!

MAAILMAN-MATTI. Ain pystyss kuin kerjäläisen keppi. — Mutta mikäs tämän kylän nimi on?

MAAILMAN-MATTI. Olen kuullut siitä paljon puhuttavan. — Siat raitilla ja kuhilaat vielä pellolla.

MAAILMAN-MATTI. Kyllä on virka vaikkei ole empeetiä. Maita ja maanteitä olen koko ilmotun ikäni mitannut.

JASKA. Mutta hän ei tullut vaunuissa… (Tunnustelee takaa
Maailman-Matin takkia.)

JASKA. Minä vaan hiukan tunnustelen, pyyhin sormeni oikein puhtaaksi.
(Sylkee sormiinsa.)

MAAILMAN-MATTI. Se takki on nähnyt parempiakin päiviä, usko poist Mutta ei koiraa ole karvoihin katsomista.

MAAILMAN-MATTI. Niin, vaunut menivät rikki ja vaatteet riekaleiksi, täytyi lainata nämät vanhat rievut.

MAAILMAN-MATTI. Se kuoli nälästä kahden heinäkucrman väliin, ei tiennyt kummastako ottaa, siitä se kuoli se aasi.

EPRA (Näyttää kuvakaappia). Tiesinhän minä, että jalkaisin se tulee.
Onkos tämä se mittauskone?

MAAILMAN-MATTI. Niin, rakkaat hölmöläiset, siitä saatte nähdä kaikki maailman yhdeksän ihmettä, arkut ja aarteet, Egyptin pimeyden ja…

MESAKKI. Näyttäkääs meillekin niitä ihmeitä, ehkä se olisi opiksi meille hölmöläisillekin, me olemme piskuinen lauma, kovin riidanhaluisia olemme, ratki raadollisia ja henkellisesti vaivaisia, totisesti, minä havaitsen sen selkeästi.

MESAKKI. Asia on sitä laatua, että tämä Justiinan Jaska ja Ylä-Hölmän
Epra - eivät tiedä kenelle oikeastaan tämä maapilkku kuuluu.

EPRA. Ha, oli sanonut, oli sanonut… Kyllä minä sen asian paremmin tiedän. Hölmölän vanhat ihmiset tietävät kertoa, että minun taatani taata sen omisti.

MESAKKI. Viisikymmentä aastaikaa sitten kasvoi tällä samalla paikalla sankka tupakkatarha.

EPRA. Kerran minun isäni aikana krapsutti kukko eräänä aamuna tästä samasta paikasta esille vanhan ruostuneen hevosenkengän. Se oli sen saman kukon isonisä, jonka ehkä näitte tunkiolla tullessanne.

MESAKKI. Ja siitä hevoskengästä käräjöittiin kaksikymmentä aastaikaa kunnes kenkä lopulta jaettiin tasan.

JASKA. Ja minun isääni harmitti se, että sinun isäsi kuoli ennen, siitä harmista otti ja kuoli.

MESAKKI. Mutta nyt kulkee semmoinen tarina, että tähän paikkaan olisi haudattu joku iso sotakentraali ja…

MAAILMAN-MATTI (Viheltää). Ai, veikkoset! Nyt minä alan ymmärtää! Kyllä minä siitä selvän otan, kunhan maksatte hyvin. Kas nyt minä panen vatupassin, tärpästikkelin ja munalukon reilaan. — Katsokaa nyt tuosta reijästä! (Maailman-Matti asettaa kaksi kynttilää kaappiin ja vääntää veiviä.)

MESAKKI (Katsoo reijästä). Voi, pyhä Mikaeli, onko tämä Egyptin pimeys. (Saarnaavalla äänellä.) Niin rakkaat hölmöläiset, tekin vaellatte pimeydessä, peratkaat sentähden se vanha hapatus, että te tulisitte uudeksi taikinaksi.

EPRA. Taitaa vaan olla silmän lumeiksi, ikäänkuin emme me tietäisi, että maanjakaja se on.

MAAILMAN-MATTI. Niin, osta nuori neitonen onnen lehti. Joka ostaa kiertotähden armaalleen, maksaa kaksinkertaisesti.

JASKA. Mitäs se Amalia kiertotähdellä. Ansuako se Amalia tai ehkä
Akianteria?

AMALIA. Mitäs se Justiinan Jaska nyt… Akianteria? Minä en kuljekaan kuin Akianteri lakkarissa kukonkoipi, josta on kolme varvasta leikattu.

MESAKKI. Niin, totisesti, minä näin Akianterilla kukonkoiven, se antaa naimaonnen.

EPRA. Kyllä Akianteri on yhtä hyvä kuin joku muukin, pysy sinä Amalia säädyssäsi.

MESAKKI. Jahka haen nokkalasini. (Lukee syrjässä Jaskalle.) "Kiertotähti tietää, ettet sinä elä naapurisi kanssa oikein hyvissä väleissä."

MESAKKI. Lukee. "Sinä tapaat erään henkilön, joka tuottaa sinulle paljon harmia."

JASKA. Niinkuin täysikuu Hölmölän lantapatterin takaa. Kuulkaas armollinen munalukkoherra, ettekö voisi nyt heti kääntää kärpästikkeliänne ja tutkia kenelle tämä maanpilkku kuuluu.

MAAILMAN-MATTI. Missä ne viiskivet ovat? Sydänkivi on vaan paikallaan, siitä ei saa mitään tolkkua. Mutta pois aita, en minä tässä muuten pääse selville! (Potkaisee aidan kumoon.)

EPRA. Älkää kuunnelko häntä, hän on aina hanakkana kuin kuhmolainen vasikan hännässä.

JASKA (Mesakille kahden). Sopisikohan hiukan niinkuin tunnustella sen ajatuksen meininkiä, ottaisikohan se kaivaakseen sitä aarretta. (Tunnustelee maata.)

JASKA. Ai, ai, enhän minä, kysyn vaan, että tahtoiskohan se horroskaappimestari niinkuin että kaivaa tätä paikkaa.

MAAILMAN-MATTI. En minä ole juuri sellaista työtä tehnyt, mutta voisihan sitä koettaa hyvää maksua vastaan… hyvää maksua vastaan.

JASKA. Kuinkas niin isoinen herra, arvaahan sen, mutta kun te olette niin sukkela, niin alhainen ja niin armollinen, niin…

MAAILMAN-MATTI (Mesakille). Antakaa minulle nokkalasinne, niin minä tarkastan paikkaa.

MESAKKI. Tässä ovat vaskisankaset nokkalasini, minä sain ne kerran jalolta piispaltani ja esimieheltäni, näillä nokkalaseilla voi lukea kaiken maailman aikakirjoja.

JASKA. Me käytämme niitä vuoron perään täällä Hölmölässä. Kun niillä katselee, niin koko maailma suurenee kuin saippuarakko.

MAAILMAN-MATTI (Tekee temppujaan). Katsokaas! Ei tämä tärpästikkeli mitään tee, sormet ne maneitin antaa. Nyt se näyttää maan keskipisteeseen! Katselkaa te sillä aikaa taivaan napaa kohden. (Hölmöläiset töllistelevät ilmaan.) Kuuletteko kuinka maanakseli pyörii? (Maailman-Matti pistää lasisilmät taskuunsa ja kopeloi hölmöläisten taskuja, ravistaa päätään ikäänkuin, olisi pettynyt.)

JASKA. Totisesti, minä kuulen jotakin, se ratisee ihan kuin se ei olisi saanut tervaa sitten maailman luomisen.

EPRA. Mies kuussa on varastanut koko tervaleilin. Siitä se niin pahasti niksahtaa.

MESAKKI. Viisaasti haasteltu. Tämä on liikuttava hetki, minun vanha syntinen sydämmeni vapisee mielenliikutuksesta.

MAAILMAN-MATTI. Nyt minä olen väsynyt kuin rättiukon hevonen, mutta huomena minä alan sitä kaivaa.

MESAKKI (Rientää heitä vastaan). Herra herrastuomari! Täällä on se ihmeellinen maanjakaja.

AKIANTERI (Määkii hiukan, sitten hän alkaa rummuttaa sormillaan otsaansa ikäänkuin hän laskisi säkeitä). Me tervehdämme! — Minun pääpajassani syntyy ja kasvaa nyt jotakin. Paluppii, paluppii, krasnajeli saminaa, nairuma nitsaa, nieruma natsaa, sijooni nokkii aapramia!

MESAKKI. Maailman-Matille. Se on Aaretti Akianteri, meidän rekilaulumestarirnme, hänen päänsä on täynnä neropatteja.

KOPUTUS-LIISA. Ja minä olen Hölmölän Koputus-Liisa, olette kai kuullut puhuttavan. Jos teilläkin on neropatteja ja ne syhyvät, niin minä hieron niitä. Minä olen hieronut esille paljon salattuja asioita. — Mutta nyt minä menen katsomaan, mitä se Jaskan rakas Justiina tekee. (Menee tupaan.)

AKIANTERI. Katsokaa minun päätäni, eikös minussa ole jotain merkillistä! — Minä näin yöllä unta pässistä…

AKIANTERI. Pässi tietää varallisuutta. Kun minä keksin sen ikipyörän… jaa, jaa! Te, herra aarremestari, voitte olla minulle apuna.

MESAKKI (Osottaen Mattia). Kallistakaa korvanne tämän miehen puoleen, sillä hänellä on viisauden merkit.

AKIANTERI (Paatoksella). Nimi sen oli rohvetissa Sipillä, ihana, kaunis, lahjoitettu avuilla, kaikille kuninkaille tuttu oli, ruhtinailta, herroilt' ylös otetuks tuli, taivaan merkist nähdä taisi.

AKIANTERI (Asettaa sormen otsalleen). Jahorimuikkus! Mikä ihmeellinen sana, mikä oli ensin, muna vai kana?

MAAILMAN-MATTI. Peijakas, te hölmöläiset olette kaukaa viisaita ja varovaisia.

MESAKKI. Eivätkä he tienneet, mitä se oli? Hän on sen suuren Sipillan jälkeläinen.

JASKA. Hän tuo taloon onnen ja varallisuuden. Nyt ei minun enään tartte laittaa tynnyrintappia, ei voita kirnuta, eikä porsasta paimentaa. Ehei!

EPRA. Niin, nyt tuli talooni makian leivän päivät. En minä enään viitsi makkaratikkuja veistellä.

TIKKA. Iloitkaamme ja riemuitkaamme! Ja nyt minä arvoni mukaan julistan käräjärauhan ja kotirauhan. Olkoon tämä ylösrakennukseksi meille huoneenhallituksessa.

AKIANTERI (Rummuttaa sormilla otsaansa). Minun pääni kiehuu kuin. ampiaispesä. — Nyt, nyt se tulee!

AKIANTERI.

Nyt ompi ratki tapahtunn meill ihme yksi suur, kun hölmöläisten riita loppui aivan alkuuns juur! Natikuti vii ja natikuti naa.

MAAILMAN-MATTI (Puoleksi tanssien). Nat, nat, naa! Nyt alkaa, sano, suutari nälkää!

MAAILMAN-MATTI. Hyvät hölmöläiset, tämä kaikki on kuin pumpulia minun sydämmelleni, mutta minä olen halkinainen mies ja sanon suoraan, että minulla on nälkä kuin sudella, söisinpä vaikka tynnörintappia ja makkaratikkuja.

MAAILMAN-MATTI. Kyllä, kyllä, mutta näin minä kuolen kuin aasinikin kahden heinäkuorman väliin.

EPRA (Kiskoen omalle puolelleen). Tulkaa vaan meille yöksi, ette te ole heinäkuormana kahden aasin välissä.

EPRA. Tiedäthän sen jo vanhastaan, etten riitaa rakenna, rauhaa en rukoile, vaan mörkö elämän ei pidä puuttuman. - Kyllä minun talossani ruokitaan yhtä hyvin kuin sinunkin talossasi.

Epra ja Jaska retuuttavat Maailman-Mattia, toinen toisesta, toinen toisesta hiasta, hölmöläiset rientävät apuun, toiset kiskovat Epraa toiset Jaskaa, mutta siten Maailman-Matti kieppuu kuin pallo heidän välillään ja takinhiat repeävät.

MAAILMAN-MATTI. Kyllä minä nyt jouduin hullujen hoijakkaan. Ai, auttakaa, paitani repee, paitani repee, auttakaa, auttakaa, ai!

TOINEN NÄYTÖS.

MAAILMAN-MATTI (On puettuna uusiin vaatteisiin, hän on polviaan myöden kuopassa, heittää kuokan ja nousee kuopan reunalle istumaan). Hohoo! Hullu työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin.

JASKA (Tulee hiipien nurkan takaa toisessa kädessä hattu, toisessa nassakka, joka on selän takana). Eihän vain akkani lie täällä?

JASKA. Taitaa olla saunaa lämmittämässä. (Katsoo kuoppaan.) No, joko siellä alkaa näkyä mitään.

MAAILMAN-MATTI. Ei nyt ole hätäpäiviä. (Koettelee hattua.) Ihan kuin minua varten tehty! Ja entäs tämä takki sitten.

JASKA. Minun häätakkini, jolla minä astuin vihkipallille rakkaan vaimoni Justiinan kanssa.

MAAILMAN-MATTI. Säämiskähousut, kengät, paidat, ja nyt vielä kirkkohattu, kyllä nyt kelpaa, kun on hyvä nimi ja uudet vaatteet.

JASKA. Kuulkaasta, taisin raastella hiukan kovakouraisesti nuttujanne siinä eilisessä käsirysyssä. Minä olen perin siivo ja säyseä mies, mutta annas kun minä suutun, niin minä olen kauhea kuin krokotiili, silloin ei minua kymmenenkään miestä pitele. Vest ja varjele, eihän vain Justiina kuuntele.

JASKA (Ottaa esille nassakan). Pitäkää vaan hyvänänne, armollinen herra johorimuikkus!

JASKA. Niin, arvaahan sen, mitäs noilla pehmeillä naisen käsillä! Kyllähän minä sen heti käsitin, vaikka Epra sanoi, että te olette kostjumalan kauppias, mutta kylläpäs te olette koitelleet meitä ja taitavasti olette te pimittäneet meitä. Me hölmöläiset olemme yksoikoisia ja me pongerramme aina eteenpäin kuin sontiaiset piimäleilissä, mutta me olemme hyvin laulavaista kansaa, hyvin laulavaista kansaa, esimerkiksi, joka mies meillä osaa Akianterin rekilauluja… niin, niin, se laulun lahja tulee ylhäältä kuten Mesakki sanoo.

MAAILMAN-MATTI. Meinaatteko, ettei se viisaus ole kaikille suotu.
Minusta te hölmöläiset olette viisaita kuin muurahaiset.

JASKA. Jeekuna vyrrää! Vai viisaita, sanoitte, niin, niin, emmehän me sentään niin kovin tokkeloja ollakaan, kun meitä lähemmin katselee. Kuulkaas, hihi, otetaan pieni kulaus iltatuimaan tästä kaljanassakasta, piiloitin sen perunakuoppaan, se meidän äiti haistaa aina… On siinä joukossa hiukan miestä väkevämpääkin.

JASKA. Vest ja varjele! Eikös maarin Epra katsele tuolta ikkunarievun takaa kuin vanha ukuli. (Sieppaa nassakan ja vie sen porstuan alle piiloon.)

MAAILMAN-MATTI. Se Epra taitaa olla sellainen vanha kitsuri, joka piilottaa rahojaan lattian alle ja seinänrakoihin.

JASKA. Taitaa tehdä niin. Minä sanon sen teille kaksisteen, se Epra on sellainen pomo ja pölkkypää; jo vuosikausia on se aina vastaan harannut, me olemme käräjillä kiljuneet, me olemme muljotelleet toisiamme kuin mullikat, ja jollette te olisi tähän meidän hyvään kyläämme tulleet, niin pahuus tietää, koska tämä riita-asia olisi päättynyt. Mutta mitenkäs siellä teidän kylässä eletään?

MAAILMAN-MATTI. Kyllä se onkin nimensä arvoinen. Kun markkinamiehet vaihtavat hevosia ovensuussa, ei talonväki perällä siitä mitään tiedä.

MAAILMAN-MATTI. Ja on siinä tuvassa hirretkin. Kun koira kairan reikää päivän juoksee, tuskin iltaan ehtii hirren läpi.

MAAILMAN-MATTI. Ei, veikkoseni! Kun lehmä navetan perällä tuli härille, vietiin se oven suuhun härän luokse, mutta ennenkuin se sieltä parteensa takaisin ehti, niin se välillä poiki.

JASKA. Vest ja varjele! Entä vilja, kuinka se kasvaa, meidän ohra ei ota oikein poutiakseen.

MAAILMAN-MATTI. Talon sikolätissä on kullattu salpa, se kun heijastaa, niin kaikki vilja tuleentuu.

JASKA. Mutta sepäs oli sukkela temppu, minä teen heti saman tempun, minulla on vielä pönttöössä kultamaalia, jolla minä maalasin "keisarin saunapiippuni". — En minä viitsi maalata taloani mutta posliinipiippuni pitää aina olla kullattu, se on paras piippu koko Hölmölässä, ja Epran käy sitä niin kateeksi, ai, niin kateeksi — Mutta sanokaas, minkästähden te niin komiasta kodosta läksitten?

MAAILMAN MATTI. Minä heitin isääni virsikirjalla päähän ja karkasin maailmanrannan kouluun.

MAAILMAN-MATTI. Niin, se on kaikkein paras koulu, ja siellä opetettiin minulle, että jollei maailmassa olisi typeriä tomppeleita, niin ei kannattaisi olla viisas.

MAAILMAN-MATTI. Minä sain sieltä hyvät paperit, ja minua sanottiin mestari Maailman-Matiksi.

JASKA. Vai että vallan maailman mestarismiehiä, sen minä jo heti huomasin vaikkei se Epra uskonut. Mutta hullu ei huomaa eikä viisas ymmärrä.

MAAILMAN-MATTI. Niin, olkaa varovainen, jos vieteriin koskee, niin se voi räjähtää.

JASKA (Makeasti). Kuulkaas mestari Maailman-Matti. Sanokaa minulle kaksisteen ja hiukkasten ennemmin kuin löydätte ne sapelit ja raha-arkut.

JASKA. Kas se kävi jetsulleen, tässä olisi hiukan seuranpitämispalkkiota — kolme kaisantaalaria. (Kaivaa rahat nenäliinastaan.) Mutta älkää puhuko tästä mitään Epralle.

MAAILMAN-MATTI. En, en. Kyllä minun kuriirini sen kuittaa. Kyllä se aarre löydetään ja silloin hölmöläisistä tulee visuja ja varakkaita. Laitatte kai oikein ison maailmanrannan koulutalon.

JASKA. Vest ja varjele, mitäs me koululla, me käytämme vuorotellen Mesakin nokkalasia ja siitä saamme me viisautta yllin kyllin. Eihän Tikkakaan tunne aata eikä oota, mutta kuitenkin on hänestä tullut herrastuomari, ja se tahtoo sanoa paljon se tässä matoisessa, maailmassa, missä on niin paljon matoja ja materialistia.

JASKA. Niin, iso koljokin katsoo, katsoo kuin hapan silakka nelikon pohjalta. Kas vaan, Epra, sinäkin tulit katsomaan, se on oikein se.

JASKA. Mitäs me enään näistä maallisista. Ei nyt enään Hölmölässä tehdä makkaratikkuja eikä tynnyrintappia, sillä kohta me olemme upporikkaita ja silloin, Epra, ei muuta kuin anna huhkia vaan!

EPRA. Mitä minä makkaratikuista, mutta metsää niihin on sentään tullut hiukan haaskattua.

JASKA. Mutta nyt tulee kultainen korvaus ja se palkitsee kaikki. Epra, me olemme eläneet kuin murjaanit ja ihmissyöjät, totisesti, niin me olemme eläneet, mutta tästä puoleen asukoon sopu välillämme kuin "kempi kyläisten keskell' juur paras parikunnass", kuten veisataan.

EPRA. Niin kuolettakaamme kaikki se kuin paholaiselta, ihmisiltä ja omalta lihaltamme meitä vastaan sotivat. Niin, riita olkoon kaukana minusta. Me vihoitimme toisemme usein karvaasti, mutta mielemme oli pimitetty synnin sumulta, ja sielu oli surkiassa vaivassa.

JASKA, Sanos muuta, sanos muuta. Moni rakentaa kartanoita ja linnoja, joissa ajattelee pitävänsä huoneenhallitusta, eikä tiedä kenelle kimmoo, monen perinnön vieras omakseen ottaa.

EPRA. Niin, ei minun sydämmeni ole mikään pikipallo. Pois siis perimysriidat, ne olivat isoja nauloja jo meidän taattojemme ruumiskirstuissa! — Älköön kukaan olko tuomarina omassa asiassa, sanoo Tikka.

JASKA. Onhan meillä nyt oikein riikin maanjakaja, ja se on oikein maailmankoulun mestarismiehiä! Hän on se mestari Maailman-Matti.

JASKA. Minun sydämmeni sulaa kuin hunaja päivänpaisteessa. Tämä on liikuttavaa, Epra, minä häpeen. (Itkee.) Minä en osaa enään puhua.

EPRA. Herahtaapa kyynel poskelleni, itkusta siis ilo meillä olkoon tällä ajalla autualla.

MAAILMAN-MATTI (Itsekseen). Älä nyt järki, sano särki kun kiiski ahventa söi.

JASKA. Heisaa, nyt tahtoisin pistää tanttulia! Mutta enpä tahdo sentään tässä toimetonnakaan tallustella vaan menen hakemaan maalipönttöäni. (Menee.)

MAAILMAN-MATTI. Käyhän se jusevaan! Vaikka maan keskipiste näemmä on hiukan muuttunut.

MAAILMAN-MATTI. Syvä on maailman syrjä, sano sammakko, kun savea tonki!
(Istuutuu kuopan reunalle.)

EPRA. Ha, vai sano se sammakko niin. Kuulkaas, maailman mestari, taisin tässä eilen hiukan äkämystyä, taisin repiä paitanne rikki, no niin, tuleehan sitä joskus tehtyä kompeluksia, mutta sen sanon, että kyllä meidänkin peräkamarissa on kukonhöyhenpolstaria ja patjoja on, on niitä.

EPRA. En minä ole mikään käräjäpukari enkä kitupiikki, taipuisa ja tasainen olen, mutta se Jaska on sellainen haneli ja lörppä. Älkää välittäkö sen puheista. Niin, näinhän minä äsken akkunasta, että se antoi jotakin, mutta on sitä rahaa minullakin, on rahaa kuin ruohoa.

EPRA. Ja voin minä antaa sen minkä Jaskakin ja ehkä hiukan enemmänkin, onhan sitä kirstunpohjalla hiukkasen ja minun kuoltuani perii Amalia rahat, jos hän ottaa sopivan miehen. — Niin, mitäs se nälkäkurki antoi.

EPRA. Ha, niin paljon! No, minä annan kuusi vaikka se kirveleekin sydäntäni. (Riisuu saappaansa ja kaivaa sukasta rahat.) Eikös se Jaska vaan kurkistele, se on sellainen tirrisilmä. Ei mitään, ei hiiskaustakaan tästä Jaskalle, sillä silloin se huutaa tämän kylille, ja tänne tulee kaiken maailman käypäläisiä kerjäämään. Sillä minä olen rutiköyhä, ei minun kannata, ei minun kannata, ja makkaratikkuihin on mennyt paljon tarvepuita.

EPRA. Kiitoksia, armollinen maailmanmestari, pitäkää hyvänänne. — Mutta, hehee, minä arvasin heti, ettette mikään kostjumalankauppias ole. Ja lintuhäkki, valevaatteet ja muut kojeet, paljasta peliä!

EPRA. Jos jotain tarvitsette, niin sanokaa pois. Meidän Amalia, se velivainaani tytär, keittää parastaikaa puolukkapuuroa.

MAAILMAN-MATTI. Minä tarvitsisin sellaisen viuhkanliehtojan, päivä pistää silmiäni ja ne saattaisivat äkisti pilaantua niin, etten näkisikään niitä ihmeellisiä kentraalin rahoja.

EPRA. Kas tuolta tulee Ansu, kyttää kai taas meidän Amaliaa, mutta sen minä sanon, että asia on sitä laatua, että meidän tyttö on sitä säätyä, ettei se rengin remmaksi sovi. Akianteri on toista maata, sillä hän on lauluntaitosa ja pian hän saa ikipyöränkin valmiiksi. Minä panenkin sen Ansun liehtomaan, niin Amalia saa olla rauhassa. — Ja nyt minä menen hakemaan velivainaani ison viheriän kirkkosateenvarjon. (Menee tupaan.)

JASKA (Tulee, alkaa maalata sikolätin salpaa). Mitäs se täällä teki? Se on kiero mies se Epra, eihän se vaan tutkistellut meidän aivoituksiamme.

JASKA. Emme olekaan, sillä sitä vartenhan Jumala on meille järjen ja mielen antanut, että me mahtasimme katsoa eteemme.

ANSU. Onkos täällä näkynyt Amaliaa? Herrastuomari käski sanoa, että hän saapuu Akianterin kanssa katsomaan oikein sen itsensä ison herran ja Sipillan jälkeläisen ojankaivamista. — Mutta mitäs se Justiinan Jaska tekee.

JASKA. Voi, ilonpäiviä, Ansu, minä maalaan nyt kullalla vaikka koko hynttyyni, sillä kohta, sanon, kohta sanon, ovat kaikki kalleudet ja salatut aarteet omanamme. Sentähden pitää meidän varoa, ettemme suututa maailman mestaria, meidän täytyy vaalia häntä kuin linnun poikasta, kuin silmäteräämme ja oman viheliäisen ruumisparkamme rakasta rauhaa. Mikä riemu tästä nousee, Ansu, mikä riemu tästä nousee! Planeetat tanssii ja vellikellon tolpat ja Hölmölän vanha solaportti heittävät kuperkeikkaa. Kuulkaas herra mestari, kuinka on terveytenne laita?

MAAILMAN-MATTI. Se vanha kirottu leini hakkaa kuin paholainen minun sääriluitani. Minä pelkään, että minä saan auringonpistoksen.

JASKA. Ai, ai, olkaa varovainen. Mihin me sitten joutuisimme, jos te kuolisitte, ai, siitä tulisi ikuinen vahinko.

MAAILMAN-MATTI. Kyllä työtä tekijälle, unta makaajalle, mutta ei sitä sentään auta työllä turmella itseään.

AMALIA (Tulee kädessä iso vihreä sateenvarjo). Hautaako siihen kaivetaan vai perunakuoppaa?

MAAILMAN-MATTI. Niin, tähän haudataan hölmöläisten vanha hapatus, pröystäily, kateus, ulkokullaisuus, rahanhimo ja riidanhalu.

AMALIA. Tässä on puuroa ja sateenvarjo, Ansu, pidä sitä mestarin pään päällä, kun hän kaivaa hautaa hölmöläisille.

MAAILMAN-MATTI (Lekottelee maassa selällään). Tässähän minä lepuutan armollisia raajojani kuin vanha Aatami paratiisissaan. Oi, sinä Hölmölän luvattu maa! Suurilla on suuret housut, mutta kuinkahan lienee tulevaisessa maailmassa.

MAAILMAN-MATTI (Hiipii ottamaan nassakan). Ei täällä ole kuin pieniä kiviä ja tätä Hölmölän maan mustaa, rakasta multaa. (Ansulle.) Pimitä sateenvarjolla nassakkani. (Juo.) Terveydeksenne, lapsukaiset, palakoon rakkautenne niinkuin öljy pumpulissa.

MAAILMAN-MATTI. Näenhän minä, että te rakastatte toisianne kuin rotta juustoa. Saisiko se neropattipäinen, pitkä koikale Aaretti Akianteri hämmentää teidän paratiisi-ilonne. — Hei, minä juon minä! Koska sydän kivusta kivistelee, aju ei ajatella taida, kaikki ihmisen apu livistelee. Niin voisi Mesakki veisata minulle.

MAAILMAN-MATTI. Sellaiset kuin Akianterit ja muut salamanterit ne seisauttavat vielä kerran ajan pyörän. Voi kuinka tämä elämä on hassua! En minä voi muuta kuin nauraa, sillä me kävelemme makkaratikuilla ja meidän päämme on kuin paksu tynnyrintappi. Ja tämä maailman hekuma on kuin vanha, vuotava, ravistunut kaljatynnyri. - Kun se tyhjä on, niin mene rengonkeinuun!

ANSU. Jaska seisoo höröllä korvin kuin jänis ja Epra katselee kuin paholainen rikkiöimästä pullosta.

MAAILMAN-MATTI. Ehei! Pahat puskut, häijyt yskät, poskein rypyt ja jako, kätten väristys, kasvoin kohistus, hengen myös häijy haju, silmäin puna paha pullistus näin ylön juomisest' hajoo.

MAAILMAN-MATTI. Kyllä minä osaan laulaa yhtä hyvin kuin Akianteri, vaikkei minua Hölmölän lautakunta ole palkinnut.

MAAILMAN-MATTI. Minun isäni oli rovastina Pahajärven pitäjässä. Minä en olekaan mikään nahkasielu minä, minä kevennän tavallani ihmisten taakkaa, katsos minä otan rikkailta ja annan köyhille, mutta siitä sinä et tullut hullua hurskaammaksi. Te hölmöläiset kuljette omatunto vasemmassa liivintaskussa.

EPRA (Tulee). Kas kun ei jo kuulu herrastuomaria ja Akianteria sieltä porsasjalostusyhdistyksen kokouksesta. (Maailman-Matille.) Mitäs se Jaska tuolla toimittaa?

MAAILMAN-MATTI. Se kultaa sikolättinsä salpaa, siitä sitte heijastaa niin, että kaikki Hölmölän vilja poutii.

EPRA. Minunkin viljani? Kuinka hyvä sydän sillä Jaskalla sentään on.
(Menee Jaskan luo.) Rakas veljeni Jaska, maalaa sinä vaan!

MAAILMAN-MATTI (Lyö käsiä polviaan vasten ja nauraa). Hahhaa! Nyt ne tarttuvat kuin täit tervaan. — Kallista sateenvarjoa niin, että minä voin ottaa pienen tuikun murheeseen. (Panee taas maata.)

JASKA. En minä ole rehti mies, enkä minä tässä maaliani tuhraa sinun takiasi. (Heittää siveltimen.)

EPRA. Kyllä Hölmölän nassut taas kihnaavat sen salvan mustaksi. Jaska, Jaska, hyvä oli tarkoitukseni, en tiedä mikä meitä näin riivaa ja usuttaa yhteen kuin kaksi vihaista rakkia. Taitaa olla se sielun vihollinen, hengen härnääjä.

EPRA. Kyllä Akianteri on ne arkkiveisuillaan karkoittanut, viime kerralla hän paasasi ja pärmänttäsi siellä vuorokauden, luukusta vain uskalsimme hänelle ruokaa tuoda. — Lyökäämme, Jaska, sovinnon kämmentä. Mitäs me nyt pelloista ja muista maanvaivoista, nyt me saamme suuren aarteen ja ihan ilmaiseksi.

EPRA. Niin, sun tavaras on kuin savi silattu, lauletaan. Meidän lihamme on heikko vaikka henkemme on altis.

JASKA. Epra, en oikein tiedä, missä se henki istuu, luun vai nahanko välissä? Naksahtaako se niinkuin varpaatkin.

MAAILMAN-MATTI. Pane pois sateenvarjo, nyt pidetään lepotuntia, Ansu, sinä saat mennä! Kutti, kutti, pidä puoliasi, poika. (Ansu menee.)

JASKA. Niin, levätkää, kyllä te olettekin raataneet. Eikö näy vielä mitään?

MAAILMAN-MATTI. Jahka kerkii, jahka kerkii, ei ne aarteet niin vaan aivastamalla tule.

EPRA. Mene, Ansu, katsomaan kujalle, eivätkö ne jo tule sieltä kyläntuvalta.

Ansu menee perälle, Amalia tulee tuvasta ämpäri kädessä, he virnistelevät toisilleen. Amalia menee. Justiina tulee kodasta ja tuo makkaroita.

JASKA. Niin, syökää, syökää, älkää kursailko, ei maailmassa missään ole niin hyviä makkaroita.

JASKA. Kyllä sinä laitat tikkuja, mutta näkisit sen tynnyrintapm, minkä minä eilen tein.

JUSTIINA (Maailman-Matille kahden). Ne on sellaisia junttia, pankaa ne johonkin työhön, sillä muuten niillä on liiaksi aikaa ajattelemaan, eikä ne ajattele muuta kuin että…

MAAILMAN-MATTI. Makkarass' on kaksi päätä, toinen pää ja toinen pää. —
Kyllä minä niille kohta työtä keksin.

JUSTIINA. Mitä minä näen! Jaska, oletkos sinä taas tehnyt tyhmyyksiä.
(Osoittaa salpaa.)

JUSTIINA. Taas, taas, mene heti lypsämään papuria, mutta älä vaan rupea sitä maalaamaan!

JASKA. So, so, Justiina, mitäs se mestari tästä ajattelee. — Hohoo, miehellä on miehen sydän! (Menee.)

JUSTIINA (Epralle). Älä sinä naura, sinä jumalan mieliharmi, kuoppaa sinä nyt kaivatat, mutta saatpas nähdä, että itse sinä siihen romahdat.

MESAKKI (Tulee alushousuihin ja riihimekkoon puettuna, vihta kainalossa, sitten Koputus-Liisa). Rauha, hyvät ristiveljet ja sisaret Hölmölän seurakunnassa.

KOPUTUS-LIISA (Mukana pussi, jossa on sarvia ja kupparikirves). Rauha parhaaks, illaks Justiinan Jaska ja Jaskan Justiina, johan sauna lämpiää.

KOPUTUS-LIISA. Olettekos kuulleet vastalkuja. Äsken ovat kylän vanhimmat päättäneet viettää tappi- ja saunajuhlaa ja silloin aina minuakin tarvitaan. Tiedänpä muutakin, mutta perästähän kuuluu.

JUSTIINA. Tulitko taas Epraa kuppaamaan, kyllä se sen tarpeessa onkin, sillä kovin sen on sappi sakea.

KOPUTUS-LIISA. Voi, hyvä Justiina, mitäs sinä nyt, tulin vain katsomaan, kuinka se riikin herra täällä sitä aarnihautaa tutkiskelee. (Niijaa.) Hyvää iltaa, armollinen riikin herra, hyvää iltaa! Tietäkääs, se on ihan totta, minä olen monasti illalla ohi kulkeissani nähnyt aarnivalkean palavan täällä pihan puolella, että kyllä täällä varmaan on aarnihauta.

KOPUTUS-LIISA. Muistathan rakas, kultainen Justiina, minuakin parilla kolmella kaisantaalarilla, kun se aarre löydetään.

JUSTIINA. Joilla sinä lentäisit kyliä kello kaulassa, en, en! Ja mitäs sinä tässä minun rahojani kärkyt, norko, kyllä minä ne itsekin tarvitsen.

KOPUTUS-LIISA. Ei tarvita, sanot, kyllä niitä vielä tarvitaan, mieluusti minä iskisin pari sarvea sinun leipälaukkuusi.

MESAKKI. Kun viisaus nousee pääkoppaamme, ja ymmärryksemme lepattaa kuin rasvainen talituikku talvipuhteilla, niin silloin ei haittaa vaikka antaisimmekin iskeä pari sarvea johonkin sopivaan ruumiin osaan. (Nipistää Liisaa käsivarresta.)

MAAILMAN-MATTI. Hyvät hölmöläiset, ei pidä olla enemmän viisautta kuin mitä pää vetää, se on se liikaviisaus, joka päähän tuppaa. — Hohoo! (Haukottelee.) Raukaisee niin riivatusti, mistähän se tulee?

JUSTIINA. Ja Koputus-Liisa imee nahkaansa kaikkien muiden älyn riippeet, kumma kun sentään puhuu kuin keitetystä lampaan päästä.

KOPUTUS-LIISA. No tule ja puserra! Sinä kiusan kappale, solvaisetko sinä minun hyvää, rehellistä ammattiani?

JUSTIINA. Kielikello, juorukontti! Ehei, ei minulla ole aikaa jaarittelemaan joutavia joutavien kanssa! (Menee saunaan.)

MESAKKI. Kuin vaimon keskeräiset te olette ja niin lyhytnäköiset, niin lyhytnäköiset!

KOPUTUS-LIISA. Meni kuin pyryharakka! (Kahden Epralle.) — Kuulkasta, isäntä, minulla olisi hiukan niinkuin asiaa. Tiedättehän… se Aaretti Akianteri puhuu minulle aina sydänasiansa kuin kristsisarelle ikään… ja nyt se on aina vähin niinkuin riiastellut Amaliaa, velivainaanne tytärtä, mutta vaikka se on sellainen älyniekka, niin ei siltä ota se puheen alku oikein luonnistuakseen tällaisissa asioissa… ymmärrättehän… vaikka sen suu muuten aina on niin messingillä. (Kuiskaa kovaa.) Akianteri kertoi minulle kaikki eilen hieroessani hänen päätänsä… mies parka miettii vaan sitä ikipyöräänsä niin, että sen pää on ihan pyörällä.

KOPUTUS-LIISA (Taputtaa Epraa olalle). Hyvä, kiltti isäntäkulta, niin pulski ja verevä! Lötys se on Jaska Epran rinnalla, lötys sanon, mutta Epra se on miesten paraita, sen olen aina sanonut.

KOPUTUS-LIISA. Niin monet kerrat olen minä hieronut ja kupannut Epraa ja minä teen sen vastakin, ilolla ja mielihalulla minä sen teen.

KOPUTUS-LIISA. Niin, mennään tupaan, niin saamme jutella rauhassa.
(Liisa ja Epra menevät.)

MESAKKI. Mestari nukkuu. Hänen unensa on kuin manna makia kryydimaassa, mutta kuinka mahtaa olla autuuden sarven laita. (Helistää keppiä.)

MAAILMAN-MATTI (Unissaan). Äh! Ei tämä ole sinun sohvas! Älä vietävä sinuttele minua, en minä ole itseänikään sinutellut sitte viime viikon. — (Herää.) Oh, luulin vallesmanniksi ja minä olin kuulevinani kulkusten kilinää. Enhän minä makaakaan maantien ojassa.

MESAKKI. Anteeksi, minä vaan helistin hiukan huutavan äänellä. Kuinka on autuuden sarven laita?

MAAILMAN-MATTI. Autuuden sarven? Tarkoitat kai juomasarvea. (Laulaa.)
Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus!

MAAILMAN-MATTI. Astupa temppelikartanohon, sinä suuri Lygurgos! En tiedä, onko se rengonkieltä vai siansaksaa, minä kävin vuoden kimnaasiakin. Terve, sinä Hölmölän helisevä kulkunen!

AKIANTERI. Tulee toimeliaana kantaen kummallista kojetta, ikiliikkujaa, isoa pyörää, jossa on hampaat, kuorut, painot ja lyijykuulat, jotka putoavat pyörän päältä alas loviin, kone on kömpelösti tehty. Pyörä päästää hirmuisen pärinän, kun sitä liikuttaa.

Katsokaa ja ihmetelkää! Oh, se on erinomainen, sellaista ei ole vielä mistään missään milloinkaan tehty. — Minä seivästin silmäni kattoon koko viime yön ja minun aatokseni tunkeutui luomisen alkuaikoihin saakka! Minun pääpajassani taotaan aina, siellä on eri karsinat, pyörät pyörivät, remmit ja väkihihnat kulkevat huoneesta huoneeseen.

MAAILMAN-MATTI. Se on sitte oikein sellainen värssyverstas se teidän pääkoppanne.

AKIANTERI. Ja kaikki hihnat liikkuvat erääseen karsinaan eikä kukaan vielä tiedä, mitä siellä tehdään. Se on vielä suurin salaisuus.

AKIANTERI. Sinä hetkenä, jolloin aurinko seisoo niinkuin ilmaan heitetty kivi hetkeksi pysähtyy, sinä hetkenä syntyy aikaan juopa, josta ijäisyys nähdään ja sen kaikki ihmeet.

MESAKKI. Missä, missä olette, hölmöläiset, taas menee teiltä hukkaan kuolematon hetki!

MESAKKI. Niin, silloin tulee maailman loppu, kun pyy pienenee, pyhä puukello pämpättää itsestään, ja hölmöläiset alkavat liiaksi viisastua. Akianteri, Akianteri, varo pääparkaasi, ettei sinun kävisi hullusti.

MESAKKI. Niin, niin, sinulla on päässäsi neronpattia enemmän kuin meillä muilla kuolevaisilla.

AKIANTERI (Näyttää pyörää). Katsokaa tätä pyörää! Kohta se liikkuu! Katsokaas, nyt minä panen voimapyörän liikkeelle, painot laskeutuvat ja lyijykuulat putoovat pyörän päältä kuoruun. Katsokaas, se liikkuu!

MESAKKI. Ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Varjele hyvä isä, mitäs Jumala tästä meinaa!

AKIANTERI. Siitä puuttuu joku niksi, mutta kyllä minä sen keksin, ja silloin loistaa Aaretti Akianterin nimi kuin kuunsarvi kirkkaalla taivaalla.

JASKA (Tulee vasemmalta kiulu kädessä). Tietäkääs, hyvät kylän miehet, että minä olen lentänyt unissani. Ai, ai, kuinka se oli lystiä, minä liitelin haarapussilla yli kellohatun, yli saunan, yli sikolätin kuin ilmalaiva, mutta maahan minä en päässyt, vaikka minulla oli tavaton tupakannälkä. (Levittää käsiään ikäänkuin lentäisi.) Hihhei, näin minä lensin! Miekkoset, muistatteko kun Akianteri keksi sen lentokoneen.

MAAILMAN-MATTI. Lentäähän se kanakin ja laulaa vaikkei ole päätä eikä kaulaa.

JASKA. Kuules Akianteri, keksippäs vielä joku lypsykone, ettei minun tarvitsisi lypsää sitä meidän papuria. (Menee tupaan.)

MAAILMAN-MATTI. Niin, ja keksikää, hyvä nappulamestari, sellainen syömäkone ettei enään tarvitsisi vaivata itseään syömisellä.

AKIANTERI. Nappulamestari! Ettekö te tiedä, että minun murhalaulujani, minun arkkiveisujani, minun karamellirunojani lauletaan jo riikin joka kylässä. Mutta te ette ymmärrä ylempiä asioita, vaikka olettekin maailman-mestarismiehiä.

MAAILMAN-MATTI. Te hölmöläiset töllistelette liian usein taivaaseen, niin että unohdatte tämän pienen, syntisen ja suloisen maan.

MESAKKI. Mutta joka töllistelee liian kauvan syntiseen maahan, unohtaa taivaan korkeat luhdit.

MAAILMAN-MATTI. Luhdin kauttako te taivaaseen kiipeette. — Ei, mutta missä ne kottikärryt ovat, että saisin pois tämän Hölmölän syntisen mullan.

AKIANTERI. Onkohan kukonkoipi lakkarissani? Kaikki käy hyvin. Käy päälle Akianteri, sinun varjosi ei koskaan pienene. (Kopeloi taskujaan.)

MESAKKI. Älä inttaile! Ole rohkea kuin päämies Mikaeli! (Työntää
Akianteria Amaliaa kohden.)

AKIANTERI (Ojentaa oikeata kättä ilmaan). Niin, kuule nyt minun ääneni, sinä Hölmölän ruusu, sinä tulipunainen kukka!

AKIANTERI. Sinä hymistyksen helistys ja helistyksen hymistys, sinä punareunaisten aivoituksieni tärisevä, värisevä, hyllyvä, lyllyvä…!

AKIANTERI. Sinä olet suloinen kuin hölmöläinen mallassauna, makia sinä olet kuin nauris ja päihdyttävä kuin katajaviina, ylön ihana sinä olet, sinä manteli, väskynä, namuni!

MESAKKI. Kuulkaas kuinka runollisen taivaallisesti ja taivaallisen runollisesti Akianteri ilmoittaa rakkautensa korkian veisun!

AKIANTERI. Kokonas olet ihana kuin päivä, minä olen lemmen leino rakastava räivä!

AKIANTERI. Haa, neitokainen, kovasti koittelet sinä minun tärisyttäviä ja värisyttäviä tulivuorikuohutuksiani mutta minä pysyn lujana.

MESAKKI. Valmista itsesi, sinä, joka olet kaunistettu kaikkien Hölmölän tyttärien seassa.

AMALIA. Mesakki, viekää hänet jo lättiin, sillä muuten hän rupeaa raivoilemaan. Mutta nyt minä tiedän, mikä miestä riivaa, se on se kukon koipi lakkarissa. Näytäs minulle se!

AMALIA. Niin, sinä Hölmölän kiekuva, tulipunainen kukko! (Sieppaa Akianterin taskusta kukon koiven, nauraa ihan katketakseen ja juoksee tiehensä.)

AKIANTERI. Minun kukonkoipeni, minun kukonkoipeni! Hän vei minulta minun naimaonneni.

MESAKKI. Akianteri, älä muljota noin kamalasti! Tyynny ja ota vaari minun sanoistani. Sinun munaskuusi ovat riemuiset, koska sinun huulesi puhuvat, mutta sinä kilvoittelet liian kiivaasti. Sinä pelästytit neitokaisen sinun väkevyydelläsi.

AKIANTERI. Vai ei otollinen, otollinen! Tuhannen sarvipäätä! Mesakki, minun muotoni muuttuu ja hahmoni hajoo. Nyt minä tahdon tapella ja minä paiskaan kumoon koko Hölmölän kylän!

AKIANTERI. Oletkos kuullut tätä laulua: Ja tässä on laulu kuin hirrenpää, johon pappani ennen luotti, sanat siinä on että hirvittää ja markkinavirren nuotti. Arvaas kuka sen teki!

AKIANTERI. Vai et arvaa, etkös ymmärrä ylhäisen yskää. Voi mammani ja voi pappani, kissa, kissa, kissa vie, nyt tästä tulee tupenrapina!

AKIANTERI. Etkös sinä, vanha unilukkari, tiedä, että minä, minä olen sen tehnyt.

AKIANTERI (Toistaa moneen kertaan: kuin hirrenpää… että hirvittää). Ja entäs tämä: herrasväki tuli saaresta, sun ralilali lei, ei ollut ystävää, sun ralilali lei! Laula mukana muuten minä teen sinusta makkaraa!

AKIANTERI. Ja sitte se minun uusi arkkilauluni postimurhaajasta. Siinä on kaksisataa värssyä!

MESAKKI. Kaksisataa värssyä! Miksi tämä minulle? Voi, voi, näin en minä laulanut kirkossakaan.

AKIANTERI. Kirkossa! Oh, nyt minä muistan, mitä minä olen tehnyt pyhälle sananpalvelijalle!

MESAKKI. Hän ei tiedä mitä hän tekee, minä helistän huutavan äänellä, ehkä se auttaa. — (Helistää kepillään ja kopsauttaa Akianteria päähän.) Heräjä, heräjä!

AKIANTERI. Totisesti, Mesakki, minä kuulen sinun äänesi, missä minä olen, mitä minä olen tehnyt? Kopauta minua vielä kerta kalloon, minä olen sen ansainnut!

AKIANTERI. Synkeydessä syvään nukkunut olin, mutta sinä, Mesakki, herätit minun!

AKIANTERI (Itku kurkussa, syleilee Mesakkia). Anna anteeksi, Mesakki, minä koperoitsen niinkuin sokea koperoitsee.

MESAKKI. Me lyödään usein sokeudelta ja sydämmen tyhmyydeltä. Akianteri, äl unohda siis helvetin tuskaa, siell liekki lakkaamatta puuskaa, siis varis, vapis ain kaikk karvas nosta!

AKIANTERI (Laulaa möristen). Enkä minä luovu mun kullastani vaikka vereni keitettäisiin, vaikka minut äkiltä laivan takilta mereen heitettäisiin.

MESAKKI. Oikein, Akianteri, laulu lieventäköön sinun surusi. Katsos, Amalia ei tahtonut ilmaista kaikkea meidän kuulten, mutta otappas tyttö kahden kesken hiljaa hissuksiin, niin hän on nöyrä ja lauhkia kuin lammas.

AKIANTERI. Mesakki, sinä olet kokemuksesta viisas mies. — Ettäkö koputtaisin hänen luttinsa ovelle? Oi, terve, te suloiset Hölmölän vanhat, harmaat lutit!

MESAKKI. Akianteri, Akianteri, kirkonmiehenä minä varoitan sinua sinun lihallisista mielikuvistasi, me olemme itse kohdastamme kaikkeen pahaan vikapäät, muistakaamme se, Akianteri, kaikissa meidän vaivoissamme ja kiusauksissamme.

AKIANTERI. Minä tahdon pitää sinun säätysi ja käskysi, Mesakki. Ja Mesakki, onhan minulla minun suuri vuntierinkini, minun ikipyöräni, se ajaa ulos pahat vaivat ja kiusaukset. — Mesakki, kuules, minä vien ikipyörän Epran nähtäväksi, totisesti, minä teen sen heti paikalla.

MESAKKI. Poikani, poikani, tee niin ja pyydä Koputus-Liisalta jotain rauhoittavaa, pelästyneen tippoja tai surun lievitysvettä!

AKIANTERI (Ilostuen ja taputtaen Mesakkia). Mesakki, sinä olet minun hyvä edelläveisaajani. Minä menen, niinkuin iloinen ylkä tahdon astua vihkitupaan. — Ah, Hölmölän ruusu!

MAAILMAN-MATTI (Tulee, heittää kärryt huolimattomasti syrjään ja pyyhkii hikeä otsaltaan). Ei tämä vetele! Hiiteen minä heitän Hölmölän hullutukset.

JASKA (Tulee vihtoineen saunapuvussa kädet selän takana, kulkee kuin isäntä töitä katsellen). Tiedätkös, Mesakki, nyt minä en enään pane tikkua ristiin, mitäs se hyödyttää, eläähän tässä muutenkin ja kohta se aarrekin saadaan, silloin en minä tee muuta kuin makaan kukonhöyhenpolstarilla, syljen kattoon ja polttelen oikein priima pruumaa.

MESAKKI. Niin, ihmeellisesti on onni meitä kaikkia potkaissut, mutta muista se, Jaska, älä anna itseäs rikkauden tähden vihaan niinkuin turkki, juudi tai peaani. Tänkaltainen elämä on sinulle vahingollinen.

JASKA. Kuka taitaa käydä oikeudelle minun kanssani. Katsos, näin minä kävelen kädet selän takana, isännän silmä hevosen lihottaa, sanotaan, ei minun nyt tartte muuta kuin katsella kun muut tekevät työtä.

EPRA (Tulee samoin kuin Jaska vihta kädessä ja saunapuvussa, kädet selän takana). Jaska.

MESAKKI. Kohta on saunan aika. Kas kun eivät meidän miehet jo tule sieltä porsaiden jalostuskokouksesta.

EPRA. Työmekkoni heitin minä, en minä tästä puoleen tee muuta kuin makaan vaan ja otan saunassa löylyjä.

JASKA. Niin minäkin, ja pyhänä sitä ajetaan kirkolle oikein evankeliumivaljailla, hui että humahtaa, pois tieltä, kun Hölmölän rikkaat rusthollarit ajavat siknaalit hampaissa!

JASKA. Mitäs me suremme velattoman talon pojat, laitetaan vinkkelipytinki ja…

JASKA. Ja Justiinalle minä teetän oikein kahisevan samettihameen, eikä sen enään tartte makkaroita laittaa.

EPRA. Ja minä Amalialle oikein silkkikengät ja hatun, jossa semmoset plyymit lentelee. Koputus-Liisalle minä jo lupasin taalarin kirkkohuivia varten.

MAAILMAN-MATTI. Älkää kurkistako lähimmäisenne huvitarhaan. Se
Koputus-Liisa taitaa olla Mesakin entinen remma!

MESAKKI. Mitäs minä maailman menon turhuudesta. Mutta katsokaas, Liisa taputtaa kuin taikinaa, ja Akianteri ähkii ja puhkii kuin synnin vaivoissa.

MAAILMAN-MATTI (Loikkaa kuopan reunalle; itsekseen). Vanha kettu! (Epra ja Jaska seisahtuvat kuopan reunalle.)

MAAILMAN-MATTI. Tarkkaa teen niinkuin ruotiukko koiraa nylkiessään.
(Epralle.) — Mutta kuinka Akianteri nyt jaksaa?

JASKA. Sen minä sanon, että minä alan jo kärsimystyä, eikös siellä, jukravita, jo näy mitään!

MESAKKI. Hys, hys, hyvät isännät, muistakaa toki, ettei hän ole mikään tavallinen renki.

MAAILMAN-MATTI (Itsekseen). En minä enään viitsi. (Tekeytyy kipeäksi ja huutaa äkkiä.) Ai, ai, ai!

MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, älkää koskeko, älkää koskeko! Jalka poikki, jalka poikki!

MESAKKI. Elämä on juur vähä tomun tuoksu ja hekuma kuin liukas virran juoksu!

MAAILMAN-MATTI. Aurinko pisti, ja jalka nyrjähti, ai, ai, ai, koskee niin, koskee niin.

JASKA. Mitäs me nyt teemme, voi surkeus, nyt menivät kaikki kalleudet, kultasapelit kuin pohjattomaan kaivoon.

MESAKKI. Virressä veisataan: Kuin ennen paljon hyppel, on nyt juur jalvotoin. — Voi, taivas, voi, taivas!

JASKA. Aina kun minä olen hiukan pahalla päällä, kun Justiina on minua torunut, alan minä hyppiä kaiken maailman polskaa. Koittakaas, ehkä se auttaa!

MAAILMAN-MATTI. Ei se auta. Vaarinkaljaa! (Jaska tuo kaljaa.) Oh, nyt se meni hiukan ohi!

MESAKKI. Taivaalle kiitos! Rakkaat hölmöläiset, antakaamme itseämme tästä ojettaa. Minäkin otan pienen kulauksen, pikkuruikkusen vain, sillä juopumus viisaan villitsee.

MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, se tuli taas, minä en pysy pystyssä, silmät pyörivät ja taivas tanssii. (Pyörittelee silmiään.)

MAAILMAN-MATTI. Kyllä se löytyy. Jaska ja Epra, minä uskon työni vain teille, kaivakaa, kaivakaa yhdessä, kyllä se löytyy.

Koputus-Liisa tulee, kulkee kädet rinnalla hitaasti Maailman-Mattia kohden tarkastellen hyvin tärkeän ja tutkiskelevan näköisenä. Jälessä tulee Epra nolona.

JASKA. Niin,- se täytyy tehdä, tässä kun minulla kerran oli mato, niin… … KOPUTUS-LIISA. Jahka katson, onko se kuolemaksi.

EPRA. Kuin ikinänsä köyhä ja rikas, keskenämme olemme yhdenkaltaiset tässä, hohoo, jaa!

KOPUTUS-LIISA. Jollette te ole hiljaa, niin minä annan teille ylenantopulveria tai kamalaa.

KOPUTUS-LIISA (Lähestyen Maailman-Mattia, koettelee joka jäsentä).
Koskeeko tästä ja tästä ja tästä?

KOPUTUS-LIISA (Kaivaa pussistaan rohtopulloja y.m.). Sielun vihollisen pillastusta…

KOPUTUS-LIISA. Kyllä minä tiedän, hevosille pääntautia ja ihmisille vatsatautia vastaan.

KOPUTUS-LIISA (Koputtaa selkään). No, siihen sopii neitseen nahkaa tai akattoman laastaria.

KOPUTUS-LIISA. Miksette sitä heti sanonut. Nyt minä tiedän. Me viemme korkean riikinherran levolle, sitte minä hieron jalkaan kukon öljyä, enkelskan veisaavan pukin talia ja yhdeksän miehen voimaa. Jos tulee kuume, niin minä annan Hakamummon elttatippoja, ja jollei lopuksi terva ja sauna auta, niin se on kuolemaksi, ihan varmaan se on kuolemaksi, niin totta kuin minä olen Koputus-Liisa ja äitini tytär. Taluttakaa potilas tupaan.

MAAILMAN-MATTI. Mutta eikös teillä ole korpiroinaa, kolmenlaisia tippoja tai laakivettä.

JASKA. Laakivettä, laakivettä! Kerran kun minä sitä otin, niin minä tulin niin hiivatin iloiseksi että hih!

MAAILMAN-MATTI. Kun minä saan hiukan laakivettä, niin minä olen kohta kuin toinen mies. Anteeksi, hyvät hölmöläiset, että minä saatoin teidät pulaan, ei nyt auta muu kuin, että itse kaivatte ja heti, niin, tehkää se heti!

MAAILMAN-MATTI. Niin, tehkää se heti, sillä nyt on otollinen aika, koska allakassakin on neljä laneettaa!

MESAKKI. Niin, kaivakaa te, Jaska ja Epra, kaikessa sovussa, minä ja Koputus-Liisa talutamme kyllä korkean vieraan tupaan. (Taluttaa Maailman-Mattia.)

MAAILMAN-MATTI (Kompuroiden kuistiin). Niin, niin, se on kuolemaksi, se on kuolemaksi, ai, ai, ai, kuinka koskee, ai, ai!

JASKA. Kaivaa että multa sinkoo. Hei, nyt minä kaivan vaikka maan napaan saakka.

Koputus-Liisa ja Maailman-Matti, jolla on valkoinen side otsalla, takaraivolla isot solmut. Jälessä Mesakki ja Akianteri.

MAAILMAN-MATTI. Ihmeellistä, heti kun minä sain laakivettä hernelaukkuuni, niin minä paranin. Koputus-Liisa on paras maailmanparantaja.

JASKA. Hipp ja heijaa, minä sekotan tätä vettä kaljatynnöriin! Auta,
Akianteri!

Jaska kantaa tuvasta kaljatynnörin ja asettaa sen rahille, Akianteri tuo haarikoita.

JASKA. Niin viisaiksi, Epra, niin viisaiksi, ettei tästä puoleen mikään vedä vertoja Hölmölän kansan ymmärrykselle.

AKIANTERI. Terve, sinä Sipillan suuri jälkeläinen, paitsi minua ei maailmassa ole ketään viisaampaa kuin hän, joka keksi viisautemme kaivon. Ajatelkaa, hölmöläiset, jalkojemme alla on tämä kultalähde pulppunut, emmekä me ole siitä mitään tietäneet.

MESAKKI. Se avaa suut ja virvoittaa sydämmet ja munaskuut. Mutta juokaamme kuitenkin varovasti.

MAAILMAN-MATTI. Kaukaa vaeltavat ihmiset tänne ammentamaan viisautenne kaivosta, ja he tuovat teille kultaa ja kalliita kiviä. Nylkekäät ja kiskokaat heitä, ottakaat kaisantaalari jokaisesta nassakasta vettä, ja kolikoita kasaantuu teidän koinsyömiin arkkuihinne. Riemuitkaat teitänne!

JASKA (Ammentaa vettä kuopasta ja kantaa tynnyriin). Jeekuna vyrrää!
Epra, ajatteles, kaisantaalari nassakasta vettä!

JASKA. Niin, vaikka kaksi. Epra, me olemme oikein onnen poikia, tule, ystävä, vanhaa uskollista, karvaista rintaani vasten!

MAAILMAN-MATTI. Juo. Juokaat, niin te näette! Epra ja Jaska, jo ensi yönä te näette unessa kultasapelin ja raha-arkun paikan, perätkää Hölmölän talojen peräseinää. Niin, minä en sano muuta. Ennen auringon nousua selviää kaikki.

JASKA. Ihan keskelle otsaa! — Mutta ensin pudotamme vielä kielellemme pisaran viisauden vettä. Olkoon nyt janomme suuri kuin Nooakilla.

MESAKKI. Iloitkaan kaikki, sillä hyvä kaitselmus ohjaa haparoivia askeleitamme.

JASKA. Nyt minä tahtoisin suudella koko maailmaa! Herra mestari, nostakaa oikeata koipeanne ja sallikaa minun suudella teidän armollista kenkäänne! (Suutelee kenkää.)

EPRA. Ja nostakaa myös vasenta jalkaanne, sillä minä en tahdo olla huonompi kuin veljeni Jaska!

TIKKA (Tikka ynnä muita hölmöläisiä saunapuvussa vastat kainalossa). Minä olen jo kuullut siitä suuresta tapauksesta, iloitse, sinä Hölmölän kansa! Kuulkaa!

MESAKKI. Hyst! Kuulkaat palvelijat ja olkaa kuuliaiset meille, teidän ruumiillisille isännillenne, tuomareille, piispoille ja sananpalvelijoillenne.

TIKKA (Maailman-Matille). Hölmölän lautakunta on tyysten ja tarkoin punnittuaan pitänyt tänään kyläkäräjiä, ja minä edestuon toimellisen ja korkeasti kunnioitettavan porsaidenjalostusyhdistyksen puolesta kunnioittavimman kunnioituksen ja nimitän teidät kaikkien kunniallisten ja toimellisten hölmöläisten porsaiden kunniajalostusmestariksi ja merkiksi ripustan minä tämän kullatun porsaan kaulaanne.

EPRA. Tämä menee päähän ja minä tunnen, kuinka älyni nousee hiusjuuriin saakka!

JASKA. Niin, ei tämä vatsaan mene, hei, minä olen jo pienessä hiprakassa ja minä tiedän kaikki, mitä Justiina ajattelee.

AKIANTERI. Ja nostakaamme kunniavieraamme sikokaukaloon kuten vanha maan tapa vaatii.

MAAILMAN-MATTI (Hiukan juopuen). Tällä hetkellä minä olen juopunut ylönpalttisesta viisaudesta ja minä sanon sen teille, Hölmölän rikkiviisaat ja ristiveljet, että teillä on puuroaivot. Teidän järkenne putoo usein vatsaan, mutta parempi vatsassa kuin päässä.

MAAILMAN-MATTI. Koskahan teidänkin leukanne maatuvat, mutta sanotaan, ettei karvainen nauris ensiksi mätäne. Te olette koppavia, kun muissa riikeissä tunnustetaan, ettette olekaan murjaania, talisilmäisiä ihmissyöjiä ja hylkeen poikasia. Terve, sinä siunattu maankamara, sinä tervan ja rasvan, pellavan, tynnyrintappien, makkaratikkujen, ämyränkän, rekilaulujen ja neropattien luvattu maa!

MAAILMAN-MATTI. Minä olen porsas, huijari, hunsvotti, minä olen sormitaiteilija enkä mikään pakkoluovuttaja. Hihhei! Tämä on hauskaa, tämä on taivaallista, kun saa puhua suunsa puhtaaksi. Terve, sinä Hölmölän vanha hapatus! Minä juon, tämä on pirkeleen eliksööriä, terve, sano voi potaattia. Johorimuikkus! Vastaa mitä se on: hölyn pölyä. Hui!

MAAILMAN-MATTI. Ei, ei, te hullut hölmöläiset, minä en tartte saunaa, kuuletteko…!

AKIANTERI. Ja laulakaamme hölmöläisten laulu, jonka minä… (Lyö rintaansa.)… Justiinsa sama minä olen tehnyt.

Hölmöläiset nostavat Maailman-Matin kaukaloon ja kantavat ympäri pihan eläköönhuutojen kaikuessa saunaan ja laulavat Akianterin kulkiessa edellä tahtia lyöden.

MAAILMAN-MATTI (Heiluttaen jalkojaan). Ei, ei, älkää viekö minua saunaan, te pässit, te peijoonit, te pähkähullut hölmöläiset!

Koko taivaan kannen alla oisko maata parempaa, kuin on tää Hölmölämme, tää rekilaulun maa.

Tääll' arvon ansaitsemme, täällä on niin haikiaa, hyv' on täällä nukkuissamme, kaikki muu on vaikiaa.

KOLMAS NÄYTÖS.

Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. On aamuyö. Näyttämön takaa kuuluu kaukaa hiljainen hanurin soitto.

ANSU (Tulee, kurkistaa saunan luukusta). Siellä se nukkuu kuin porsas, porsaan kuva rinnalla. (Heittää santaa Amalian luhdin oveen.)

ANSU. Ylä-Hölmästä Ala-Hölmään kaisuntaalari. Amalia kulta, päästä sisään!

AMALIA. Haltiaväki herää! Oletkos sinäkin tullut hulluksi siitä viisauden vedestä. Etkös osaa luttilukujasi.

ANSU. Vähät nyt niistä! Arvaas, Amalia! Minä möin ne Akianterille ja sain liivit väliä, nyt se parmänttää ja pänttää niitä päähänsä, kohta se tulee tänne sinua sulhastamaan.

ANSU. Nyt se on yöliikkuja. Mitäs sinä enään minusta vaikka kyllä minäkin saan yhtä hyvän puuröttelön kuin mitä Eprallakin on.

ANSU. Ei sen vuoksi… mutta onhan se tädiltä luvassa ja tietää sen herrastuomarikin, vaikka en ole sitä kylille huutanut.

AMALIA. Senkin veussu! Etkä sanonut minulle mitään. Sinä olet koitellut luontoani… niin, nyt sinä et välitäkkään…

ANSU. Älä nyt hullujasi! — Tänä yönä tapahtuu Hölmölässä ihmeitä. Näin äsken Koputus-Liisan kulkevan taikapussi kainalossa. Ei se Akianterin asioilla käy, Epraa se maklakoittee, kaivaa täällä öisin taikakuoppia ja heittää sylyllisen puita Epran porstuan eteen ja sitte se lukee ne.

ANSU. Jo tulee Akianteri, älä ole milläsikään, anna sen lukea lukujaan, tästä tulee vielä hauskaa, seiso sinä nurkan takana.

AKIANTERI (Tulee keskelle näyttämöä, huitoo käsillään ja viittaa luhtiin, kulkee edestakaisin ikäänkuin koittaisi oppia ulkoa jotakin, rummuttaa välillä sormillaan otsaansa). Ansu! Missähän se on? En minä muista niitä lukuja. Perälle, kerälle, oppii, toppii…

(Lyö rintoihinsa.) Vastaan ota yhden nuoren miehen laulu yölle! Oi,
Amalia, Amalia, tunnen tuskia kamalia, kamalia!

AKIANTERI. Ansu, nyt minä olen kiipelissä, henki ei tule päälleni, enkä minä muista niitä luttilukujakaan. (Hokee.) Oppia, toppia, muuta en muista!

ANSU. Niin, vähemmästäkin. — Tulitikkuja on kulunut jo seitsemänkymmentä toppia ja siitä on ijäksi.

AKIANTERI. Oi, tärisyttävä ja värisyttävä! Tulitikut unohtui, Ansu, lainaa minulle tulitikkuja, minä koitan vielä uudestaan.

ANSU (Antaa tulitikkuja). Ii, ii, itikat syöpi, laskeppa Amali aittaan, vettä sataa, turkkini kastuu!

ANSU. Kelvoton kissa, kyllä minä sille kyydin annan. (Menee ja tekee merkkiä Amalialle.)

AKIANTERI. Syöpi! Ui! (Juoksee nurkan taakse ja töytää yhteen Amalian kanssa. Oh, ah! Amalia!

AKIANTERI. Kaikki luvut meni hukkaan. Oi, Hölmölän tulipunanen ruusu, mikset sinä ollut lutissa, se olisi kuulunut asiaan.

AKIANTERI. Oi, sinä Hölmölän väskynä, pelästytinkö sinut minun väkevyydelläni? — Minä koroitan silmälautani sinun puoleesi.

AKIANTERI. Ymmärrä minua oikein. Me olemme itsestämme sangen häijyt ja heikot, mutta vanhan draakin kita ei voi minua kauhistaa, kuten Mesakki sanoo.

AKIANTERI. He, etkö sinä ymmärrä, että minä puhun Sipillan ennuskirjan ja tunnusmerkkien kautta.

AKIANTERI (Lähennellen). Minä vaan… että tuota… etkö sinä tahtoisi, että hm… Hölmölässä sanottaisiin, että Akianterilta on mennyt jalka poikki, hm, kuten sanotaan.

AKIANTERI. Ja kun me palaamme kotiin, niin minulle tuotaisi, hm, keppi, hm, että voisin kävellä, ymmärrätkös yskää!

AMALIA. Kotiin, mitä? Siitä asti kuin se viisauden kaivo keksittiin, ei kukaan enään ymmärrä ketään Hölmölässä.

AMALIA. Toisilla on hevosen huulet, toisilla kukon huulet! Hahhaa!
(Nauraa kauvan ja juoksee tiehensä.)

MAAILMAN-MATTI (Pistää päänsä luukusta). Kumoron, stik nesan i poron! Morjens Akianteri! Akianteri, päästä minut heti paikalla täältä ja tuo kaljaa, sillä minun pääni on pöperönä siitä Hölmölän viisauden sekulista, tuo kaljaa, kaljaa, kuuletko!

AKIANTERI. En minä päästä, istukaa vaan siellä saunassa, se on kunniaksi sille, joka kerran on istunut Hölmölän kunniakaukalossa!

MAAILMAN-MATTI. Se kunnia on niin lähellä minun vatsaani. Luuletko sinä, että minä nyt olen tiilenpäitä lukemassa. Jollet heti aukase, niin minä potkasen oven rikki.

MAAILMAN-MATTI. Oh, minä en ottanut lukuun hölmöläisten typeryyttä, ja sentähden minä nyt olen klikissä. Ja kaikki on sinun syysi, sinä Hölmölän palkittu räkättirastas, sinä pöpöpää, neropatti, taulahattu!

MAAILMAN-MATTI. Työlästä on minun potkia tyhmyyttä vastaan, minä en voi mitään. (Itsekseen.) Mitä minä keksisin. Ah, niin, (Akianterille.) Akianteri, minä näin unta ja herätessäni löysin minä aarrearkun saunan lattian alta.

MAAILMAN-MATTI. Tässä se on! (Antaa vanhan romulaatikon.) Mutta ei hiiskausta, ymmärrätkö, se saattaisi kadota jäljettömiin, vasta auringon nousun jälkeen saa sitä tarkastaa.

AKIANTERI. Totisesti, minä teen niinkuin käskette. Mikä kallis kapine! Minä itse, minä Akianteri sen lasken kuopan pohjaan. Laskee arkun kuoppaan.

MAAILMAN-MATTI. Kas niin! Ja nyt, laskethan minut ulos tästä Hölmölän palavasta pätsistä.

MAAILMAN-MATTI. Sakramenskattu yksinkertaisuus! Sinä päätyhmeliini, sinä hullujen päähusaari! Mutta kyllä minä vielä panen teidän ketaranne pystyyn, odottakaas vaan!

AKIANTERI. Nyt te raivostutte taas. — Oh, nyt minä muistan, mihinkä hän katosi? Amalia, Amalia! (Juoksee tiehensä.)

MAAILMAN-MATTI. Akianteri! Meni. Parasta nukkua ja minä nukunkin kuin tukki. Kunat, sano Vaksanteri, kun kaappiinsa meni. (Poistuu luukun luota.)

KOPUTUS-LIISA (Tulee pussi kainalossa, kulkee ympäri pihan ja seisahtuu kuopan eteen). Hyss, kaikki nukkuvat, nyt on otollinen aika! (Kaivaa pienen, kahvikupin suuruisen kuopan maahan ja läjää kaivetun mullan kuopan päälle.) Tule kuoppaan tuhatjalka, mato musta maanalainen, tuosta tunnen, tuosta tiedän saavani sulhasonnen. Kas noin! Ja nyt minä otan puita Epran pinosta, ei se sitä huomaa. Niin, kohta vuolee Epra makkaratikkuja ainoastaan minulle! Ja nyt minä kiipeen luhdin solaan ja heitän puut alas. (Kahmasee syliinsä puita pinosta ja kiipee kiireisesti tikapuita myöden luhdinsolaan.) Kas, ovi on auki! (Menee luhtiin.)

AKIANTERI (Tulee kiireisesti ja asettuu luhdinsillan alle). Nyt minä muistan kaikki! Amalia on varmaankin lutissa. (Lukee yksitoikkoisesti ja nopeasti.) Koiran pahat narisee, kaikki mättään kolot on vettä täynnä; pankaa tytöt ne sukkeluuden sukset ja liukkaat lipposet jalkaan ja tulkaa tätä ovea kohti ja raottakaa tätä romppirautaa, minä työnnän tätä ovilautaa. Tyttöset työ, joko nyt on yö! Pankaa unenne kerälle ja viskatkaa sängyn perälle! Sanokaa nyt toki sana eli puoli eli puolesta puoli, että loppuis minulta poika raukalta tämä rukoilemisen huoli, kun tikkuja on palanut jo seitsemänkymmentä kaksi toppia ja siitäpä on tullut ijäksi oppia. (Raapasee toisen tulitikun toisensa jälkeen.) Oi, Amalia!

KOPUTUS-LIISA (Tulee luhdin sillalle, manaa). Lähe lempi liikkehelle, lähe tyttären tyköä, ettei sulhaset suvaitse eikä noua nuoret miehet! (Heittää alas puut niin, että yksi halko sattuu Akianterin päähän.)

KOPUTUS-LIISA (Rientää alas ja lukee nopeasti puut). Tuli parilliset, tuli parilliset! Minä saan Epran, minä saan Epran!

KOPUTUS-LIISA. Kuka huusi? Näkikö kukaan? Nyt piiloon! (Aukaisee saunan oven, pudottaa pussinsa, kirkasee, kaapasee hameitaan ja juoksee pois portin kautta.)

AKIANTERI (Huomaamatta Koputus-Liisaa). Ai, ai, pirukulta, pirukulta, älä enään nakkaa, älä enään nakkaa! (Luikki: tiehensä.)

MAAILMAN-MATTI (Pistää päänsä luukusta). Hei, ovi on auki! Mikä taivaan enkeli sen aukaisi? Ja nyt liesuun, muuten ne pistävät minut vielä hulluinhuoneeseen. Mutta ensin pieni kepponen ja silloin Hölmölän hullun mylly on taas täydessä käynnissä. (Ottaa kaksi halkoa ja vie ne vällyn alle saunaan ja asettaa vanhan hattunsa pääpuoleen; saunan ovi on auki niin, että katsojat näkevät koko ilveilyn.) Ja nyt minä sidon hienon nyöleen kellon nuoraan ja kuljetan sen seinää pitkin Jaskan verkkonappuloitten kautta karsinaan ja sidon sen porsaan jalkaan. (Tekee niin.) Hahhaa! Pamppaile, sinä Hölmölän tyhmä puukello! Kun porsas herää, niin sinä pauhaat kuin tuomion pasuuna, mutta silloin on Maailman-Matti muilla markkinoilla. (Epra tulee huoneesta ja piilottaa pienen pussin kuistin alle.) Ah, Epra! Piilotti pussinsa! (Jaska tulee haukotellen huoneestaan.) Juukeli! Kunhan nyt pääsisin portista! (Piilottautuu nurkan taakse ja jättää saunan oven raolleen.)

EPRA (Istuutuu jakkaralle). Niin minuakin, että hyttyset suuhun lentää, hohoo!

JASKA. Kovin minun päätäni kolottaa. Mutta minusta tuntuu ikäänkuin minä olisin nyt viisaampi, paljon viisaampi kuin eilen illalla.

EPRA. Ha, viisaampi, niin, minun pääklupuni on niin vietävän kirkas ja keveä, ennen minä aina tunsin ikäänkuin minä olisin kantanut hartioillani jotain visapahkuraa. — Mutta. Jaska, näitkös mitään unia yöllä?

JASKA. Ja minä kiskoin illalla seinän varauksistakin sammalet, vaan en löytänyt mitään.

JASKA. Mutta ennen auringon nousua selviää kaikki, sanoi se herra johorimuikkus. — Mutta olipas hauskaa eilen, muistatko, kuinka me kannoimme johorimuikkusta sikokaukalossa.

EPRA. Johorimuikkus puhui viisaita sanoja, mutta minä en muista enään kaikkea.

JASKA. Me telkesimme hänet saunaan, sen minä muistan, hehhe, tule ja katso! (Epra ja Jaska tirkistävät saunan luukusta.)

JASKA. Ki, ki, ja vanha hatturäyskä on päässä. Tekisi mieleni herättää hänet ja kysyä, joko hän näki unissaan sen kultasapelin.

EPRA (Aukasee oven selko selälleen). Kas ovi on auki! Siinä se makaa johorimuikkus.

Jaska ja Epra menevät saunaan, Maailman-Matti hiipii esille ja panee oven salpaan.

MAAILMAN-MATTI (Sanoo itsekseen). Heleijaa! Ja nyt, hyvät hölmöläiset, tulkoon henki päällenne ja nostakaa ketaranne pystyyn! (Kohottaa kirkkohattua.) Johorimuikkus! Se tahtoo sanoa: hori kruukusta! (Hiipii tiehensä.)

JASKA (Pistää päänsä luukusta). Vest ja varjele! Minä en uskalla katsoa taakseni, lyö sitä perkeleellä!

JASKA. Eikös se vastaa? Täällä on kuollut. Uh, minä pelkään.
Korottakaamme äänemme kuin pasuuna!

JASKA. Tässä käteni. (Ojentaa kätensä.) Suojelkoot meitä kaikki hyvät enkelit, luvatkaamme, Epra, ettemme enään koskaan toru emmekä tappele, jos me tästä elävinä selviämme.

EPRA. Sen totisesti vannomme. Ja nyt minä katson varovasti taakseni, pidä sinä lujasti kädestäni kiinni. Oh, sydämmeni keventyi. Halko romahti!

EPRA. Niin könöttäkäämme täällä kuin kaksi kutevaa kiiskeä kiven kolossa.

MESAKKI (Mesakki ja Akianteri tulevat hiipien sukkasillaan). Akianteri,
Akianteri, sinun astumisesi on ollut huikentelevainen.

AKIANTERI. Minä seisoin tässä kuin viaton vastasyntynyt karitsa ja luin yölukuja, silloin alkoi taivaasta sataa halkoja minun päälleni ja minä huusin: pirukulta, älä nakkaa. Se on totinen tosi, minä vihaan tätä syntistä ruumistani, Mesakki, olikohan se se draakin kita, se pääpappa joka…

MESAKKI. Sama, sama. Poikani, poikani, ei kenkään ole vielä koskaan vihannut omaa lihaansa vaan hän elättää ja holhoo sitä kuin piispa laumaansa. Tiedätkös, Akianteri, minä olen paljon tikuteerannut näistä asioista piispojen ja korkeiden esimiesteni kanssa.

AKIANTERI. Mutta, Mesakki, minä kuulin täältä ähkyä ja hameitten kahinaa ikäänkuin jokin olisi ilmassa lentänyt.

MESAKKI. Jos se oli isästä perkeleestä, niin minä nappaan tällä huutavan äänellä. Asettukaamme tähän kummallekin puolen ovea.

Epra pistää hiuksensa hiukan esille, Mesakki kohottaa keppiään, ja lyö häntä päähän! Jaskalle käy samoin.

AKIANTERI (Hosuu lakillaan). Hyss, hyss, kuka nyt nakkaa, kuka nyt nakkaa, hyss!

AKIANTERI. Voi, kauhistus, äsken sillä oli yksi pää, nyt sillä oli kaksi päätä!

MESAKKI. Vaikka sillä olisi tuhannen päätä kuin lohikäärmeellä, niin nyt en pelkää. Haltuun ja huomaan!

AKIANTERI. Mutta totisesti, eikös se ollut Jaskan rohtiminen hiustötterö, jonka näin vilahtavan luukusta.

MESAKKI. Ja minä näin Epran pikiotsan ja harjakset! Minä havaitsen sanasi oikeaksi. Jaska, Epra, voi, teitänne!

MESAKKI (Aukasee oven, Epra ja Jaska kömpivät saunasta läähättäen ja päätään pidellen). Tulkaat ulos Pääpelin peelistä! Voi, Jaska ja Epra! Me emme tienneet, mitä me teimme. Mutta me olemme itse kohdastamme kovin typerät.

MESAKKI. Jos sinä tyhmän huhmarossa survoisit kuin kryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.

JASKA. Niin, me hölmöläiset rusikoimme kuin sudet pimeässä kanssaveljiämme.

AKIANTERI. Draakin kita. Minä hoksaan sen nyt, kummallista, minä hoksaan päärustingissani kaikki vasta jälkeenpäin.

MESAKKI. Mutta kovasti kirvelee sydäntäni ajatellessani, että me löimme omia miehiä, tuntuu ikäänkuin minä olisin ruoskinut omaa lihaani.

JUSTIINA (Tulee tukka pörröllä). Mikäs meteli täällä! Jaska, missä sinä taas olet ollut, niinhän sinä seisot kuin olisit niellyt aidanseipään. Ja Epra, Akianteri, Mesakki, yöjalassako te kaikki olette olleet!

JUSTIINA. Niin, olittehan eilen melkein tuusan mullikkana siitä paljosta viisauden vedestä.

JASKA. Mutta Justiina, jollei joskus olisi humalassa, niin ei voisi ymmärtää selvän elämän siunausta.

JUSTIINA (Ottaa pussin maasta). Ja entäs tämä? Koputus-Liisan sarvipussi. Tämä ei ole laita peliä. Ja halot hujan hajan!

JUSTIINA. Minä hiukan epäilen, että se Koputus-Liisa on käynyt täällä noitatemppujaan tekemässä Epran ikkunan alla.

JUSTIINA. Niin, tietäähän sen koko kylä, että se sinua persottelee, on muka käyvinään täällä Akianterin puhemiehenä, mutta itse se tahtoisi istuttaa sarvensa Ylä-Hölmän pöydän päähän. Mutta nyt minä sen sanon, ja herrastuomarikin sen tietää, että Amalialla on oma omituisensa.

JUSTIINA. Kysy mutkalta, kyllä väärä vastaa. Niin, Ansu saa nyt periä tätinsä ja on se Ansu yhtä hyvä kuin joku muukin, vaikkei se osaakaan veistellä makkaratikkuja.

AKIANTERI. Nyt minä muistan, Ansu ja Amalia taisivat tehdä minulle yöllä juksua, kun minä luin niitä luttilukujani. Haa, mutta minä teen tästä verisen veisun.

JASKA. Akianteri, älä pullista poskiasi noin kamalasti! Akianteri, Akianteri, lohduta sinuas sillä, että kun minä tässä tulen rikkaaksi, niin me maalaamme sinun haudallesi kultataulun, jossa seisoo: Täss lepää Akianteri suuri, hänen veisunsa soi kuin pasuuna juuri, nyt taivaass hän rummuttaa Hölmölän polskaa, ja enkelit tanssii, että kengät kolskaa! Hei, Akianteri, rohvaise itsesi! (Tanssituttaa Akianteria.) Natikuti, vitikuti.

AKIANTERI. Natikuti, vitikuti. (Itku kurkussa.) Jaska, Justiina, Epra ja sinä Mesakki! (Ilostuen.) Minä en voi muuta kuin natikuti, vitikuti, nat at naa!

MESAKKI. Merkillistä, kuinka laululla on suuri voima! Kuinka mahtaakaan olla tulevassa maailmassa, kussa soitetaan huiluill, trumpuill ja sympaalleill?

JASKA. Ratki iloita mahdamme kaikki, iloitkoon huonekuntamme, nyt kun aarteet kohta nousevat kätköstänsä. Silloin, Justiina, ostan minä sinulle silkkiset sukkasäärykset ja oikein samettihameen.

JUSTIINA. Kyllähän nuo vielä ehtii nähdä. Mutta, missä se aarteenkaivaja on?

JUSTIINA. Aurinko on jo noussut, saisitte tässä jo ruveta työhön.
(Menee saunaan.)

AKIANTERI (Lyö otsaansa). Minä aasi, pöpöpää, taulahattu! Aurinko on noussut! Oi, iloitse, Hölmölä, ja nakkaa ketarasi pystyyn! Nyt on aikaan tullut reikä. Aarre on löydetty, aarre on noussut maan pinnalle.

EPRA. Katsoo kuoppaan. Siellä on arkku, olisinkohan minä nähnyt sen unissani?

MESAKKI (Riisuu takkinsa ja käärii sen arkun ympärille). Minä käärin takkini sen ympärille. Sananpalvelijana ja Kirkon miehenä nostan minä tämän kalliin arkun.

KOPUTUS-LIISA. Hä! Tulin perimään maksua hieromisesta, kukonöljystä ja laakivedestä. Jokohan se herra johorimuikkus on noussut?

KOPUTUS-LIISA. Jaa, minä tahdon myös osani, sillä minä näin ensin aarnivalkean.

MESAKKI. Kuules Epra, nyt sinä voisit toimittaa oikein hopeisen kellon unisauvaani, jolla minä monet kerrat olen herättänyt teidät synnin unesta.

JASKA. Akianteri rakas, mutta ethän sinä ole vielä kuollutkaan, odota nyt hiukan aikaa, kyllä minä pidän ruumispuheen sinun haudallasi.

MESAKKI. Niin, kaikkien meidän täytyy täältä kerran lähteä, tapahtukaan se sitten rutoss, sodiss, vedess, tules häyryiss koviss.

AKIANTERI. Lankeemuksiss tai muiss vaaroisa, metsiss, kyliss, tai teiden haaroiss! Niin, niin.

MESAKKI. Niin, niin, kullekin on annettu hänen oman mittansa jälkeen, muistakaamme se kaikissa säädyissä ja tiloissa. — Mutta kyllä se hopeinen kello olisi ollut tarpeen, jaa, jaa, jaa, jaa!

KOPUTUS-LIISA. Kuules, kiltti, kulta Epra, minähän olen sinua hoitanut ja hieronut kuin kummilastani, annathan nyt sen silkkisen kirkkohuivin, annathan, kulta Epra? Sinä, Epra, olet aina ollut niin hyvä ja heveli että… ja sinut minä olen katsonut, että jollei sinulla mitään sitä vastaan ole, niin minä vallan mielelläni katsoisin sinun taloasi ja sinun tavaroitasi. (Taputtaa Epraa olalle.)

JUSTIINA. Hahaa, maklakka, tunnetko sinä sen kuppariparikunnan, joista toinen imi ja toinen kuppasi mutta sentään nälkä tulemaan tuppasi.

JUSTIINA. Siellä missä porsas nahkoineen syödään, on joka mamman tytär tämmöinen ja jos parempia kaivataan, kyllä niitä meillä löytyy.

MESAKKI. Vanhain vaimoin pitää itsensä käyttää kuin pyhäin sopii, eikä oleman panettelijat…

JASKA. Tapelkaat, ämmät, mutta minun sormeni syhyy, minä en malta, minä en malta. (Repäsee takin arkulta.) Jeekuna vyrrää!

EPRA. Jaska! Älä koske minun arkkuuni! (Avaa.) Totisesti, se onkin minun arkkuni!

EPRA (Nolona). Ha, jaa padankoukkujä! Kuinka tämä arkku on kuoppaan joutunut?

AKIANTERI. Se herra johorimuikkus antoi sen minulle saunan luukusta, ja minä asetin sen kuoppaan.

EPRA. Pässinpää, pilkkanako sinä meitä pidätkin! Ja tuollaiselle tomppelille, tuuliviirille minä lupasin veljeni tyttären. En ikinä, en ikinä, ennen annan minä sen vaikka Ansulle.

AKIANTERI. Ei kukaan koskaan missään ole ymmärtänyt minun suuria aivoituksiani. Mutta minulla ei olekaan kananaivot.

KOPUTUS-LIISA. Epra, ei auta sielua säästää, rahaa kun tarvitaan, maksa pois, maksa pois kukonöljy ja enkelskan veisaavan pukin tali!

KOPUTUS-LIISA. Hahhaa, kyllä tästä tulee korea juttu, ja minä huudan sen koko maailmalle. — Akianteri, älä kuuntele niitä kunnottomia, muuten sinä tulet vielä tuhmemmaksi!

AKIANTERI. Aivan oikein, tuhmemmaksi. Ja jos minä keksin sen ikipyörän, niin minä tulen, kuinka se nyt olikaan…?

AKIANTERI. Oi, sinä kiittämätön maailma! Mutta kerran luetaan vielä
Aaretti Akianterin karamelliviisuja teidänkin hautiaisissanne.

KOPUTUS-LIISA. Minä teen hautajaiskaramellia ja sinä karamelliviisuja.
Tule pois, Akianteri, sinä olet liian suuri ollaksesi täällä!

AKIANTERI (Tekee mahtavan liikkeen). Akianteri suuri! Kuka taidetaan verrattaa minuun, minä kysyn! Totisesti, minä menen. (Koputus-Liisa ja Akianteri poistuvat.)

JUSTIINA. Jo vakka kantensa löysi. Oh, minä olen ihan harmista haljeta, mutta ei tässä auta, talo työlle ja vieraat tielle, makkarat odottavat. (Menee tupaan.)

JASKA (Istuutuu rahille). Ja minä rupeen vuolemaan tynnyrintappia, joka eilen jäi kesken.

EPRA (Istuutuu jakkaralle). Missähän veitseni on, minä rupeen veistämään makkaratikkuja.

JASKA. Tässä me taas könötämme vastatusten niinkuin ennenkin olemme tehneet monet aastajat päivän pyörän kieriessä hiljalleen yli Hölmölän kattoviirien ja höyryävien lantapatterien.

JASKA. Muistoni käy niin hämäräksi, Mesakki, taisimme ottaa pienen suunavauksen eilen.

MESAKKI. Totisesti, ei pieni kulaus toisinaan tee pahaa, se lisää tunnonvaivojamme, sitte me sen pahuudesta selkiämme.

JASKA. Istunhan minä tässä rahillani ja veistelen rakkaita tappiani. Miksi me oikeastaan suututimme Akianterin ja Koputus-Liisan? Olisikohan tämä jälkihumalaa?

JASKA. Huomenna me teemme sulan sovinnon heidän kanssansa. Minusta tuntuu ikäänkuin olisin vasta herännyt.

JASKA. Sanos muuta, Mesakki. Minähän näin aamulla merkillisen unen, että mies ajaa evankeliumivaljailla ja riikinkukonhöyhenpatjoilla.

EPRA. Ha, olisiko uni tänkaltainen, että minä Epra istun makkaratikku kädessä? (Tunnustelee jäseniään.)

JASKA. Mesakki, nipistä minua korvasta! (Mesakki nipistää.) Ai, ai, ei tämä vielä mitään meriteeraa, sillä minä olen usein nähnyt unta, että Justiina on minua nipistänyt. — Mutta minä koitan lentää. (Heiluttaa käsiään.) Hih!

EPRA (Tukistaa itseään). Katsokaas, karvatukko on kädessäni. Onko tämä unta?

MESAKKI (Lyö otsaansa unisauvalla). Kuulkaas, se helisee, onko tämä unta, herran nimessä, meidän täytyy päästä tästä selville.

JASKA. Hei, nyt minä sain päähänpiston, onkohan se johorimuikkuksen horroskaappi meidän porstuan peräkamarissa? (Juoksee tupaan.)

EPRA. Ja minä muistan, että minä kätkin kolme kaisantaalaria kuistin kivijalkaan, jollei ne ole siellä, niin tämä ei ole unta.

EPRA. No vie sun tuhannen sarvipäätä… poissa, poissa, minun rahani, minun rahani!

JUSTIINA (Taluttaen Jaskaa niskasta). Vai unta, senkin runtti, ethän ole vielä selvinnyt siitä eilisestä, hassutuksillasi teet sinä muutkin hassuiksi. Vie heti paikalla tämä pirun vehje järveen!

MESAKKI. Pois uni poikkeaa, sillä sydän lyöpi ja tykkää, kuin mato koukkuaan itsens taas suoraks lykkää.

JUSTIINA. Mutta sinähän, Mesakki, puhut alinomaa helvetistä, kauhistaako se draakin kita sinua niin?

JUSTIINA. Jos räjähtää, niin räjähtää, et sinä nyt kirnua kanna! Mene, muuten…

TIKKA. Hyvät hölmöläiset! Minä teen täten tiettäväksi, että se suurvaras, joka myös Maailman-Matiksi kutsuttaa mahdetaan, on viime yönä vienyt minun, Hölmölän piirin herrastuomarin tallista minun pattijalkaisen pläsivalakkani.

JASKA (Tulee juosten takaisin). Molskis vaan, kun minä heitin sen veteen! Herrastuomari!

MESAKKI. Johorimuikkus on vienyt herrastuomarin pattijalkaisen hevosen tallista, ja se oli Hölmölän ainoa koni. Meitä kaikkia on petkutettu.

JASKA. Kuinka tämä kaikki on voinut käydä päinsä, minä en ymmärrä tätä?

TIKKA. Älköön riitaveli todistajata eksyttäkö hänen puheessaan. Jollei
Mesakki olisi teitä herättänyt, niin asia olisi selvä kuin päivä.

MESAKKI. Mutta te, herra herrastuomari, joka jo olette tottuneet arvoonne, — tehän ensimmäisenä teitte meille tiettäväksi, että kyläämme tulee riikin maanjakaja.

TIKKA. Mesakki, sinä Hölmölän uninen puukellonsoittaja, muista, että sinä puhut esivallallesi ja isännällesi, joita ei pidä ylenkatsoman vaan kuuliainen oleman.

MESAKKI. Varjelkoon taivas minua vihastumasta, mutta sen minä puu-kellonsoittaja sanon, että minä olen tikuteerannut piispojenkin kanssa, Herrastuomari, älkää lukeko lakia kuin piru raamattua. Minäkö herättänyt? Vai kuuliaisen? Vastatkaa sanoistanne!

TIKKA. Minä, Hölmölän herrastuomari vastaan aina sanoistani, sinä, Mesakki, olet riidanhaluinen ja uppiniskainen niinkuin hengenmiehet ainakin.

MESAKKI. Mutta minun nokkalasini? Kuka on syynä siihen, että ei herrastuomari eikä kukaan muukaan tästä lähin erota aata eikä oota tässä surkeassa pimeydessä? Kuka hankkii, herra herrastuomari, minulle nokkalasit, jotka sain lahjaksi jalolta esimieheltäni piispavainaalta, kuka hankkii ne, minä kysyn?

TIKKA. Piispalta? Urkujenpolkijaltahan sinä ne sait. Et sinä, pyhä veli niillä itsekään mitään nähnyt. Mutta minun pläsini, kuka maksaa sen, kuka maksaa sen? — Syytätkö sinä minua, minua, sinä ulkokullainen saivartaja, sinä, joka luet kirjaasi ylösalasin, sinä näsäviisas, virkaheitto, tekohurskaudesta humalainen, madonsyömä kirkon puukuva!

TIKKA. Niin, sinä ulkokullainen, sinä kilisilmä…? Muistatko sinä, kuinka poikana ollessasi kiipesit Koputus-Liisan hittiin, mutta kylän kasaveikat vetivät tikapuut altasi pois, ja sinä pyllyilit maahan takapakuroillesi, siitä asti sinä, pyhä veli, vieläkin onnut.

MESAKKI. Ja sinä olet se sama koppava, salakähmäinen kasaveikka, mutta heitinpä sinua isolla musalla päähän, ja siitä loistaa vieläkin valkoinen, paljas pläntti takaraivallasi nukkuessasi lautakunnan penkillä.

JASKA. Vest ja varjele, tyyntykää, herrastuomari, Mesakki, te, jotka olette Hölmölän laki ja evankeliumi, meidän tukemme ja turvamme.

TIKKA. Tuomarin pitää käyttäytyä niinkuin hänen arvollensa sopii, minä unohdin sen, hm, hm, mutta alanhan minä tähän herrastuomarin arvoon jo tottua, hm.

JASKA. Minähän sanoin, että se johorimuikkus oli sama, jonka minä näin unissani.

JASKA. Mutta mikset sinä epäillyt miestä vaan annoit vetää itseäsi nenästä, sinä olet niin herkkäuskoinen, höömeli sinä olet, Epra.

EPRA. Entäs sinä, sinähän passasit ja pokkuroit sitä kuin suurta herraa ikään, hahhaa, ja Justiina, sinun rakas vaimosi syötti sille makkaroita.

JASKA. Ja sinä puolukkapuuroa. Kiesavita, kaikki on sinun syysi, sinä uskotit minulle, että se oli riikinjakaja. Se oli oikein sinulle, että sinun vihreä kirkkosateenvarjosi nyt on paremmassa tallessa.

EPRA. Ja entä sinun kenkäsi, paitasi, kirkkohattusi, jotka sinä tyrkytit sille peijoonille? Nyt se kulkee pitkin maanteitä kuin herra, viheltää ja nauraa sinulle.

EPRA. Ha. Niin annoin, sillä minun kannattaa. Kuusi taalaria annoin että paukahti.

EPRA. Ha, kolme, ai, ai, ai, ja se juutas vei vielä kuistin alta pussin ja kolme taalaria. Sinä olet tehnyt minusta keppikerjäläisen, sinä, sinä Jaska, miksi otit sen yöksi taloosi? Mesakki, herrastuomari, minä vetoon teihin, kaikki on Jaskan syy, Jaska saa maksaa kaikki takaisin.

MESAKKI. Rauha, rauha, se on terveellistä teidän navallenne ja se virvoittaa teidän luunne!

EPRA. Mutta se minua harmittaa enimmin, että minä suutelin sen lurjuksen vasemman jalan kenkää.

EPRA. Näetkös nyt, aina sinä kuljet valheen kengillä, tunnusta, ettäs suutelit sen kenkää, muuten tästä tulee tulinen tosi!

JASKA. En tunnusta, katsos Epra, sinä suutelit minun kenkääni, sillä kengät olivat minun.

JASKA. Niin, et sinä ole mies päästämään minun kengännauhojani. (Jaska nostaa vasenta jalkaansa.) Niin, sallikaa minun suudella teidän armollista vasenta kenkäänne, sillä minä en tahdo olla huonompi kuin veljeni Jaska! Suuteleppas nyt!

EPRA. Kuules mies, älä häntä noin ylvästele, tästä tuleekin toista vaahtoa.

EPRA. Ei hätä ole tämän näköinen, se rukousta kuin rahaakin. (Tukistaa
Jaskaa.)

MESAKKI. Kaikki tämä on teidän syynne, herra herrastuomari, katsokaas, noin tappelevat Jaska ja Epra, ettekä te osaa pitää heitä kurissa.

JASKA (Tarttuu Epran tukkaan). Luuletko sinä, ettei tässä muut osaa tihkumetsää raivata.

JASKA. Olkoon vaan vaikka vielä parempia kuin ihmisiä. Meillä leivotaan, saavat lämmintä leipää jos tarvitaan.

TIKKA (Tarttuu Mesakin päähän). Jos sinulla olisi haivenia päässä, niin kiskoisin ne juurin jäärin, mutta sinä olet paljas kuin kirkon katto.

MESAKKI. Katsokaas, hölmöläiset. Minä otan teidät vieraiksi miehiksi!
Hän rupeaa minun tukkaani. Hän solvaisee hengen miestä!

MESAKKI. Ja minä annan sinun kauttasi sinulle itsellesi pyytön, näytä toteen, että minä olen koinsyömä kirkon puukuva!

Jaska ja Epra ovat ilmitappelussa. Kaikki hölmöläiset alkavat riidellä ja tapella. Äkkiä tulee Justiina rappusille, karkaa Jaskan ja Epran väliin ja eroittaa heidät.

JUSTIINA. Vai te turkasen pojat! (Eroittaa samaten Mesakin ja Tikan.) Aika miehet! Hyi, hävetkää! — Ja sinä Jaska hepuli, oletko sinä antanut sille juutaksen johorimuikkukselle häätakkisi… (itkee), joka oli päälläsi, kun me astuimme vihkipallille? Ja sille pääpukarille ja huijarille minä vielä paistoin makkaroita! Mutta kaikki on sen vietävän viisauden veden Syy! (Nipistää Jaskaa nenästä ja korvista.)

MESAKKI (Asettaa sormet ristiin). Totisesti, siinä oli pirkeleen eliksööriä!

JUSTIINA. Kyllä minä teidän eliksöörinne! (Tempaa kaljatynnörin ja tyhjentää sen sikokarsinaan. Kuuluu porsaan röhkinä, ja puukello alkaa soida.)

MESAKKI. Voi, taivaan talivasara! Puukello pämpättäää itsestään, nyt on tullut maailman loppu!

MESAKKI. Niin, kerran täytyy täältä eritä. Rakkaat hölmöläiset ja ristiveljet, veisatkaamme!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AARTEENKAIVAJAT ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.