The Project Gutenberg eBook of Laivan kannella

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title: Laivan kannella

2-näytöksinen laulunäytelmä

Author: Pasi Jääskeläinen

Release date: January 14, 2024 [eBook #72711]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo/Helsinki: WSOY/Kust.Oy Kirja

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIVAN KANNELLA ***
LAIVAN KANNELLA

Kaksinäytöksinen laulunäytelmä

Kirj.

PASI JÄÄSKELÄINEN

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1923.

HENKILÖT:

PUOSU |
SOINI |
KINNARI | matruuseja.
MIKKONEN |
MATTI |
JAAKOPSONN |
ARVI, jungmanni.
KOKKI.
NAPPULA, laivapoika.
KERTTU KESÄNEN |
ANNI, EMMA ja VIISU | kaupungin tyttöjä.
JAAKOPSONSKA.

NÄYTTÄMÖ:

Laivan etukansi; laiva on ikäänkuin katkaistu» keula päin yleisöä, perällä kannen levyinen kansikajuutta (»skanssi»), ovet molemmilla sivuilla (tarkoittaen, että niistä päästään laivan perälle sekä skanssiin); kajuutan takaa näkyy vähän keulamastoa sekä purjeen alareunaa. Kannella molemmin puolin ovat pienet pelastusvälinekirstut sekä köysikimppuja y.m.s. Kajuutan takaa näkyvät myös laidoista mastoon menevät köysiportaiden juuret, jotka katoavat purjeen taakse. Muuten ilmakulissit ja ilmatausta. Missä sopii, voi etukannella »rampissa» olla nostoluukku, mistä mennään keularuumaan.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

(On pimeän hämärää, joka vähitellen valkenee aamuruskoksi ja päiväksi.
Arvi seisoo nojaten laivan laitaan, Soini istuu köysikimpulla.)

Laulu n:o 1.

ARVI (Laulaa.)

Merimies se laivallansa seilailee, on tuntematon taival, jota kulkee; hän kotimaata mielessänsä muistelee ja povehensa surumielen sulkee.

    On usein hällä kotimökki mielessä,
    sekä muistossansa äitikin hellä.
    Ja kaipauksen kyynel vierii silmästä,
    jos armas kulta siellä lienee kellä.

    Vaan silloin emme näitä jouda muistelemaan,
    kun myrskytuuli aavalla se pauhaa.
    Me vastaan sitä ankarasti taistelemaan
    nyt käymme ilman lepoa ja rauhaa.

Vaan tyyntyyhän se myrskytuuli vihdoinkin, ja valkeneepi kansikin taivaan. Nyt armahasti sinipinta taasenkin se tuudittaapi meripojan laivaa.

Kertosäe (Duetossa.) Niin merelläkin vain on ihanaa, kun sinipinta tuudittaapi laivaa.

Kun hämärtyy ja päivä mailleen ennättäy ja iltatähti kaukana kiiltää, niin vahtimies se keulassa haavemielin käy, hänen sielussansa kaukomaat ne siintää.

Kertosäe. Niin merelläkin vain on kaihoisaa, kun iltatähti kaukana kiiltää.

Niin vieno tuuli hiljaa laivaa tuudittaa, sekä lipisevät laineiden harjat. Ja meripojat kojussansa uinuaa, unta nähden armaistansa.

Kertosäe. Niin merelläkin vain on rauhaisaa, kun lipisevät laineiden harjat.

(Lyhyt väliaika.)

SOINI (Huokaisee.)

Kaunis laulu, mistähän lienee kotoisin?

ARVI

Siellä kotipuolessa minä olen sen kuullut.

SOINI

Se on hyvin kaunis.

ARVI

On.

SOINI

Lienee merimiehen tekemäkin?

ARVI

Kenenkäpä se muunkaan — — — onko — sinulla milloinkaan koti-ikävää, kun olet merellä?

SOINI

Taitaahan tuo joskus olla —, vaan mitä se merimies siitä — eihän se semmoisesta saa välittää —; eikä se kovin kauan vaivaa.

ARVI

Kyllä minulla oli ensin niin sanomaton koti-ikävä — ja nyt taas, kun muistelen kotipuolta — vaikka mieluista se oli olevinaan merelle lähtökin.

SOINI

Kyllä se ikävä haihtuu ja sinähän olet hyvä merimiehen alku! Tuskinpa maltat mereltä pois pysyä, kun kerran pääset alkuun.

ARVI

Saattaa olla, vaan en minä siellä kotona arvannut kotipuolta niin hyväksi; vasta täällä tunnen, että niin kaunistakaan ei ole missään, tuskin taivaassa.

SOINI

Kyllähän se siltä alussa tuntuu, mutta mieli kovettuu vähitellen.

ARVI

Ja miten saattaa unohtaa äitinsä, joka aina ikävöipi.

SOINI

Tokko tuo kokonaan unohtunee, vaikka siltä tuntuu, kun miesten puheita kuuntelee.

ARVI

Jos lie — sanovat sinulta jääneen tyttö-ihmisenkin sinne kotipuoleen suremaan — vai ilmanko ne?

SOINI

Onhan siellä —

ARVI

Mutta häntä sinulla on varmaankin ikävä?… Onko hän korea ja sievä?

SOINI

On!

ARVI

Ja pitää sinusta?

SOINI (Nyökäyttää päätään.)

ARVI

No sitten sinulla on varmasti häntä ikävä, kun hän on sieväkin, vaikka et sano.

SOINI

Miten niin?

ARVI

Minulla ainakin olisi ikävä, jos olisi semmoinen.

SOINI

Eikö sinulla sitten ole?

ARVI (Huokaa surkeasti.)

Ei… ei vielä, mutta minusta tuntuu siltä, että minä pian saan.

SOINI

Niinkö tuntuu… no kyllä sinä sitten pian saat, kun se alkaa semmoiselta tuntua.

ARVI (Iloisemmin.)

Minä ostin jo sitä varten Espanjasta silkinkin ja vähän muuta, mutta älä sano kellekään; ne kiusaavat ja irvistelevät minulle.

SOINI (Naurahtaa.)

Mitäpä minä siitä…

ARVI

Päivä valkenee. — Kylläpä on kaunis taivaan ranta.

SOINI

Niin, kaunista se on merelläkin.

ARVI

Eikä ole seiniä edessä.

SOINI

Ei seiniä eikä mäkiä, yhtä aavaa vain.

Laulu n:o 2. Duetto. SOINI ja ARVI.

    On merellä suurella ihanaa
    ja mieli se riemua uhkuu,
    kun vaahtohon välkkyvä aalto saa
    sekä tuulet ne purjeissa puhkuu.
    Sen ties
    merimies,
    jolle on kotilies
    meri aava ja aaltoavainen.

    Sävel ihanan meren sen sielussa soi
    vielä vanhoilla päivillä varmaan.
    Sepä kiehtoo veren ja hurmata voi
    kuin muisto tuon lemmityn armaan.
    Sen ties
    merimies,
    jolle on kotilies
    meri aava ja aaltoavainen.

(Laulun jälkeen kuuluu muutamia kellon lyöntejä. Jaakopsonni ja
Mikkonen tulevat. J. istuu jotakin köyttä »pleissaamaan».)

MIKKONEN

No marssikaa kojuunne! Juutastako siinä ulisette.

SOINI

Enkä mene! Ryysyjäni rupean pesemään.

(Nostaa ämpärillä merestä vettä ja rupeaa pesuhommiin.)

ARVI

Eipä tässä unta kaipaa näin kauniina aamuna.

MIKKONEN

Kauniina aamuna! Kyllä niitä on merimiehelle kauniita jos rumiakin aamuja, lempo heitä laskekoon. Mutta kun ollaan ensi matkan poika ja semmoista akkamaista lajia, kuten tämä Arvikin, niin taivastellaan kuin hyvätkin neitoset. Kaunis aamu! Pthyi helvetti!

SOINI

No, ero se on kauniilla ja rumalla ilmalla sinullekin, Mikkonen.

MIKKONEN

En minä heitä muistele, kun pääsen maihin ja saan pääni täyteen. Silloin silenevät huonot ja hyvät ilmat hiiteen mielestäni.

(Rupeaa valmistelemaan jotakin maalia, jota hämmentelee kaataen astiaan milloin öljyä milloin maalijauhoa.)

SOINI

Tottakai sitä muistelet, kun ajat mäkeen ja henkikulta sattuu olemaan vaarassa?

MIKKONEN

En sitäkään.

SOINI

Mitä se Jaakopsonni tähän arvelee?

JAÄKOPSONNI (Sylkäisee.)

KINNARI (On tullut keskustelun aikana saapuville joku työkalu kädessä.)

Kyllä minä ainakin muistan joka kerran, kun on tehty haaksirikko.

MIKKONEN

Mitä kun sinä, — muistat kai paljon useammankin kuin mitä olet nähnyt.

KINNARI

Siitä on jo kolmekymmentä vuotta, kun oltiin näillä paikoin, vaikka vähän likempänä rantoja. Oli puhaltanut kolme päivää oikein tiukka koillinen, ja pumput toimivat alituisesti. Kiinni tuuleen sitä koetettiin mennä, mutta kun koillinen yhä vain paransi ja paransi…

MIKKONEN

Kyllä sinun koillis-juttusi tunnetaan.

KINNARI

Niin ukon piti jo peräytyä ja kääntää perä tuuleen.

MIKKONEN

Käännä sinäkin peräsi tuuleen ja mene töihisi.

KINNARI

Mutta juuri kääntäessä kallistui laiva tavattomasti ja riki romahti yli laidan. Olin juuri viimeistä märssyä kiinnitekemässä, kun menin rikin mukana suin päin mereen kuin palavaan koskeen.

ARVI

Entä sitten?

KINNARI

Körötin kiinni raakapuussa ja koetin saada taskustupakkaa suuhuni, ennenkuin se likoaisi peräti.

MIKKONEN

Eikö ollut ryyppyä ja voileipää!

KINNARI

Sain kun sainkin siinä tupakkapurun poskeeni ja sonnustelin vähitellen nuoralla itseni mastoon kiinni…

MIKKONEN

Tietysti maston alapuolelle.

KINNARI

Kun laivassa hakkasivat köydet poikki, lähdin minä mastollani etukynnessä mennä kellittelemään rantaan päin eikä laivan rumilas jaksanutkaan seurata.

ARVI

Entä sitten?

KINNARI

No, tuulikin siitä vähitellen tyyntyi ja minä tulin kuin tulinkin maihin mastollani, vaikka olinkin tiedotonna. Kun siitä heräsin ja virkosin, olin sängyssä ja muuan nainen kaatoi juuri viinaa kurkkuuni.

MIKKONEN

Olisit kai vironnut, vaikka olisit tyhjää pulloakin haistattanut.

(Nauraa.)

KINNARI

Kun minä häntä kiittelin englannin kielellä, sanoi hän vain: Ui ui ui.
Ymmärsin, että hän tarkoitti minut uimasta pelastaneensa ja sanoin:
Uinhan minä, uin uin, ja hän taas: Ui, ui.

MIKKONEN

Sepä nyt uikuttamista on ollut.

KINNARI

Kun se vielä viittoili olevansa leski-ihminen, niin minä rupesin sitä lähentelemään ja taas se sanoi: Ui ui. Arvelin, että uidaan vain ja niin jäin mökkiin isännöimään.

SOINI

Pianpas se kävi.

KINNARI

Minä olin silloin komea mies. Nainen kiitti, kun sai minut.

ARVI

No siihenkö se juttu loppui?

KINNARI

Kun siinä taas aamu valkeni, näin ikkunasta, että laivakin oli jo ehtinyt rantakarikolle ja miehistöä pelastettiin maihin. — Enimmän osan he saivatkin pelastetuksi. — Minäkin kävelin rantaan niitä katsomaan ja kun tapasin kapteenin sanoin, että olla hyvä ja tulla meille asumaan. No, äijälle tuli suuret silmät, kun luuli minun hukkuneen ja minä olinkin yön aikana tullut talon isännäksi ja vielä naimisiin.

(Naurua.)

ARVI

Oikeinko naimisiin?

MIKKONEN

Taisi olla jo lapsiakin.

KINNARI

Se nyt oli vain semmoinen siliviliavioliitto.

SOINI

Siviiliavioliitto.

KINNARI

Siliviliavioliitoksi minä olen sitä kuullut sanottavan… Siellä Ranskan rannalla ne tekivät niitä kymmeniä vuosia sitten, vaikka nyt se on Suomessa muka niin uutta ja hienoa, ettei sitä tee kuin jotkut herrat…

MIKKONEN

Ja sosialistit…

KINNARI

Niin! siitä on helppo erotakin. Olin vain kolme päivää…

MIKKONEN

Ja kolme yötä —.

KINNARI

Niin. Lupasin tulla uudestaan seuraavana kesänä.

(Naurua.)

MIKKONEN

Meidän puolessa oli mies, joka otti oikein laillisen eron akastaan ja haki sitten vuosikausia toista. Kun se siinä valikoi ja valikoi, niin ottikin viimein sen vanhan uudestaan.

KINNARI

Entiseen eukkoon sitä siliviliavioliittolaisillakin usein on turva.

SOINI

Ja vanhaan ukkoon eukoilla.

KINNARI

Miksi ei niinkin päin.

PUOSU (Tulee.)

Good morning boys [Gud mooning bois]. Mikä kuntakokous täällä on?

MIKKONEN

Kinnari täällä naimisjuttujaan kertoo.

PUOSU

Kinnari valehtelee eikä sitä paitsi ymmärrä hölynpölyä niistä asioista. Minä niitä voisin kertoa paljonkin, jos haluaisin, mutta on minulla parempaakin kerrottavaa.

MUUT

No mitä sitten?

PUOSU

Että jos tämmöinen sievä lounainen kestää vielä, ollaan parin päivän perästä Tanskan salmessa.

TOISET

Niinkö?

PUOSU

Ukko on hiiden hyvällä tuulella, kun matka on mennyt näin joutuin; hänellä onkin lastista hyvä osa itsellään, ja siksipä hän kutsuukin koko miehistön aamuryypylle perään.

MIKKONEN

Sillä lailla!

PUOSU

Hiljaa! — ja vielä, että niin kauan kuin tätä lounaista kestää, ei tarvitse panna rikkaa ristiin, kunhan vain vahtivuorot hoidetaan. Muun ajan saatte korjata ryysyjänne ja maata —.

MUUT

Hyvä, hyvä!

PUOSU

Tanssia, laulaa, syödä ja juoda.

KAIKKI

Hurraa, hurraa, hurraa!

KINNARI

Tätä tuulta kestää viikoittain. Minä näin semmoisen unen.

PUOSU

No sitten ollaan kahdessa viikossa viimeistään kotona.

TOISET

Hurraa, hurraa, hurraa!

PUOSU

Ja sen asian vahvistukseksi kannattaa laulaa.

Kuorolaulu n:o 3.

    Merimies kun kotiin pääsee hei hei hei!
    eipä silloin surut paina ei ei ei!
    Silkit, kihlat esille nyt otetaan,
    ja uudellensa Suomen tytöt muistetaan.

    Hyvästi nyt Hullit sekä Londonit.
    Hyvästi myös Newyorkin mamssellit.
    Silloin Suomen pojat laulaa hei hei hei,
    kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei.

    Nyt aurinkona paistaa naama kapteenin.
    Messingillä suu on itse tyyrynkin.
    Ja puosu huutaa pojillensa hei hei hei,
    kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei.

PUOSU

Nyt alkakaa laputtaa perään. (Kaikki menevät, paitsi Kinnari ja Arvi.)
No Arvi?

ARVI

Minä en ryyppää.

(Menee skanssiin tai, jos sopii, etunäyttämön nostoluukusta alas.)

PUOSU

No ei sinusta sitten merimiestä tule. (Kinnarille.) Mitä sinä?
Pelkäätkö sinäkin ryyppyä.

KINNARI

Muistatko, että lyötiin punnan veto siitä, että juotat kokin humalaan ennen Tanskan salmea.

PUOSU

No entä sitten?

KINNARI

Ylihuomenna olet puntaa köyhempi, hi hi hi!

(Menee.)

PUOSU

Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa. — Nappula hoi! Nappula!

LAIVAPOIKA (Huutaa jostakin takaa.)

Halloo, puosu, halloo!

PUOSU

Halloo, halloo — juokse tänne äläkä kilju siellä takana.
(Poika tulee.) Onko kokki tehtaassaan?

NAPPULA

On.

PUOSU

Huomasitko, onko hän säästänyt eilistä rusinasoppaa itselleen?

NAPPULA

On sillä erillään.

PUOSU

Sinähän olet kokin kanssa huonoissa väleissä?

NAPPULA

Niin, kun hän aina mukiloipi minua perunan kuorimisesta ja muusta.

PUOSU

Eikä anna ronkkia herkkupaloja padasta. Hyvä on. Mutta nyt saat kostaa. Tässä on konjakkia. Mene ja kaada se kokin himoruokaan, rusinasoppaan, ja sekoita hyvin.

NAPPULA

Mutta jos hän tai joku muu näkee. Silloin saan taas selkääni.

PUOSU

Miehet ovat perässä ja sinä käsket kokin tänne muka puheilleni.

NAPPULA

Mutta Puosun pitää pitää suunsa kiinni siitä, että minä olen kaatanut.

PUOSU

No sen tiedät — mene vain käskemään kokki tänne. — Sitäpaitsi, tässä on vielä shillinki kaupan päälle.

NAPPULA

No sitten minä!

(Juoksee pois.)

PUOSU

Saadaanpas nähdä, eikö raittiusmies tule pöpperöön, kun aamusydämelleen tempaisee rusinasoppaa. Ei siinä ruoassa paljon konjakin maku tunnu… On minulle itsellenikin sitä syötetty. (Kokki tulee.) Kuule, kokki, missä on minun lusikkani?

KOKKI

Lusikka?

PUOSU

Niin, lusikka.

KOKKI

En minä ole kenenkään lusikkain vahti. Jos se on hukassa, on se omilla jäljillänne.

(Yrittää mennä.)

PUOSU

Seis! Mikkosen lusikka löydettiin sinun suolakopsastasi; yhtähyvin olet voinut puhaltaa minunkin lusikkani talouteesi.

KOKKI

Oliko muuta asiaa?

PUOSU

Laita lusikka takaisin.

KOKKI

Huomenna, jos pouta on, — hyvästi!

PUOSU

Kuule, ja sitten pitää minulle olla sunnuntaisin tuoretta kahvileipää, koska perämiehellekin laitat.

KOKKI

Tietysti, ja vuoteelle kahvia, sekä kaksi piikaa passaamaan; ymmärrän, herra eversti.

(Poistuu.)

PUOSU

Hyvä tuli. Sainpa häntä viivytetyksi ihan parahiksi.

(Menee perälle.)

ARVI (Tulee pieni lipas kädessä, jota ihaillen katselee, sekä istuu köysikimpulle oikealle »skanssin» pyöreän ikkunan alle; avaa lippaan, ottaa esille tavaroita, esim. silkin ja mahd. muita koruja; laulaa niistä sekä rakkauden kaipuustaan.)

Laulu n:o 4.

Tää lipas on Italiasta, kauniista Neappelista. Sieltä myöskin nää korallit, helyhelmeni kaunihit. Kun vain mä tietäisin, kelle ne antaisin.

Mä armasta ajattelen, ja kaihoten kaipailen. Vois ystävä syliini tulla, sydän lempeä täysi ois mulla, kun vain mä tietäisin, kelle sen antaisin.

En löytänyt etelän mailta, en polttavan auringon alta, ken kaipauksen veisi pois, ja kihlani ottaa vois. Oi pian jos löytäisin, kelle ne antaisin.

Tuolla puolessa pohjan tähden on Suomi, sinne mä lähden; siell’ toivon mä, viimeinkin saan kotirannalta armahan. Oi kunpa sen tuntisin, niin kihlani antaisin.

(Laulun loputtua jotakin kolinaa kuultuaan kiireesti pois.)

(Laulun jälkeen alkavat merimiehet keskustellen ja meluten tulla etukannelle.)

MIKKONEN

On se tuo äijä melko mies, kun se hyvälle päälle sattuu.

MATTI

Hyvä kapteeni! Ei äijää saa moittia.

TOISET

Ei toki. Hyvä mies…

PUOSU

Ja nyt pojat laulua ja tanssia.

MIKKONEN

Oikein, puosu!

PUOSU

Jos rämähytettäisiin oikein merimiesjenkka.

TOISET

Antaa huhkia.

Laulu n:o 5.

Kun Englannin kanaaliss’ kuljettiin, fale rii fale raa ja kuljettiin, kun satoi ja tuuli, niin reivattiin, fale rii fale rallallei.

    Kun likelle rantoja seilattiin,
    fale rii fale raa ja seilattiin,
    niin kasvojammekin peilattiin,
    fale rii fale rallallei.

    Enkelskan tytöt siell’ ootteli,
    fale rii fale raa ja ootteli,
    ja poskiansa he maalaili,
    fale rii fale rallallei.

    Ja kun rannalla pusut ne mäiskähti
    fale rii fale raa ja mäiskähti,
    koko Lontoon kaupunki säikähti
    fale rii fale rallallei.

    Sitten menimme likelle tiskiä,
    fale rii fale raa ja tiskiä,
    ja otimme ryypyn viskiä,
    fale rii fale rallallei.

    Kun aamulla tavattiin puurissa,
    fale rii fale raa ja puurissa,
    oli kaikilla matti pussissa,
    fale rii fale rallallei.

Nyt seilaamme taasenkin merillä, fale rii fale raa ja merillä, käymme vissisti maailman perillä, fale rii fale rallallei.

(Repäisevä kuoro jenkan tahdissa.)

(Kerron aikana tanssivat miehet parittain viheltäen samalla.
Laulun perästä.)

PUOSU

Sillä lailla, pojat, sillä lailla! Sanokaa sitten, ettei merelläkin saada lystiä pystyyn, kun on vain iloisia poikia mukana.

TOISET

No varmasti.. Saadaanpa tietenkin.

SOINI

Mutta kyllä ne sentään on oikeat lystit vasta kotipuolessa.

PUOSU

Loruja, oikea merimies ottaa ilonsa joka paikassa, olen minä eläessäni ollut kaikenväristen ihmisten joukossa ja iloisen puolen aina päällimmäisenä pitänyt niin kotipuolessa kuin muuallakin.

KINNARI

Minä myös ja niin sitä pitääkin. Oli kerran tiukka luoteinen…

PUOSU (Keskeyttää.)

Ja sitten siellä kotipuolessa oli viimein niin ikävää, että kiitin, kun pääsin pois.

TOISET

Miten niin?

PUOSU

Siellä oli kaikki toisiaan vastaan riitelemässä; puolueiksi niitä sanottiin.

MIKKONEN

Niin siellä olikin.

PUOSU

Ensiksi oli rikkaat ja köyhät vastakkain, sitten vetivät herrat ja talonpojat tukkanuottaa — sitten oli herrat herroja vastaan ja talonpojat talonpoikia vastaan.

MIKKONEN

Ja vielä köyhät köyhiä vastaan.

PUOSU

Aivan niin. No sitten ottelivat jumaliset ja jumalattomat toistensa kanssa ja sitten jumaliset jumalisten kanssa; vielä jumalattomat riitelivät kunniasta, kuka heistä oli jumalattomin.

SOINI

No siinä kai puosu oli kaikista paras.

(Huom.! Soini on jatkanut pesemistään ja pannut vaatteita kuivamaan; joku toinen voi ommella vaatteita tai laittaa kenkiään y.m.)

PUOSU

Eikö hiidessä! Minä olin lapsi jumalattomuudessa niiden rinnalla, aivan kakara.

MUUT

So, so, eihän toki.

PUOSU

No silmäänikin, aivan kuin vasta syntynyt vasikka. Eivät muuten tahtoneet antaa ruokaa eikä juomaa, ennenkuin kuulivat, mihin karsinaan minä oikein kuuluin.

MIKKONEN

No mihin leiriin puosu luettiin?

PUOSU

Minä kun olin vanha palokuntalainen ja olin lukenut niiden äänenkannattajaa, ilmoitin itseni »palotorvelaiseksi», ja kun kukaan ei viitsinyt olla vihassa tulipalon sammuttajalle sain minä ruokaa ja asunnon.

KINNARI

Olitko sinä sitten vihassa toisille puolueille?

PUOSU

En minä ehtinyt erikoisemmin kehenkään suuttua, muuten vain tuntui joutavalta; sitäpaitsi siellä oli aina joka puolueessa joku oikea ihminen ja minä seurustelin niiden kanssa.

KINNARI

Entä tyttö-ihmiset?

PUOSU

Komealla miehellä, kuten minullakin, on aina menestys tyttöjen joukossa puolueisiin katsomatta.

MATTI

Puolueet ovat politiikkaa.

PUOSU

Mitä politiikka on?

MATTI

Piru hänet tiesi.

KINNARI

Eikö se ole samaa kuin poliklinikka?

PUOSU

Ei sinnepäinkään. Politiikka on (tekee liikkeitä käsillään)… politiikka on sellaista hienoa, hyvin hienoa…

MIKKONEN

Näkeekö sitä?

PUOSU (Jatkaa.)

Hienoa vikuleeraamista ja temppuilemista. Senhän ymmärtää jo sanastakin »politiikka».

ARVI

Hyvä minun oli olla kotona. En välittänyt politiikasta enkä muusta senlaisesta. Kun nytkin pääsisin vain kotini saunaan kylpemään juhannus-aatoksi, niin olisi ihanaa.

SOINI

Ei mutta ajatelkaahan, pojat, lämmin sauna, uudet vihdat, tyyni ilta ja käki kukkumassa metsässä lahden takana.

KINNARI

Ja morsian vielä siellä lahden takana.

SOINI

Vaikkapa morsiankin.

ARVI

Ja sitten kun ei tule yötä, ihana hämäryys vain leppoisasti maan yli kääriytyy! Sinne minun nytkin mieli tekee.

PUOSU

Oikein! Kyllä minunkin sydämeni syrjässä on lokero kotipuolen tavaroita varten, mutta harvoin minä sitä kellekään näyttelen. Ja sittenpähän nähdään, kun sinne päästään. Nyt me lauletaan ja rallatetaan. Pojat, nyt saa kukin laulaa mielilaulunsa. Arvi kai laulaa kotipuolesta, minä iloisesta meripojasta — ja se iloinen poika olen minä itse. Soini pitää tytöstään — laulakoon siitä, ja jos on muilla vielä jotakin, niin kiekukoot. Meillä on hyvää aikaa kuunnella. Arvi alkakoon.

ARVI

Minä laulan vaikka kehtolaulun sieltä »kotipuolelta», kun vaan viitsitte kuunnella.

TOISET

Kyllä, kyllä kuunnellaan.

Laulu n:o 6.

ARVI

    Äiti se laulaapi lapselleen
    tuvassa tummaisessa.
    Kehto se heiluupi hiljalleen
    illan hämärtyessä.
    Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
    pium paum
    kerran joudut sä maailmaa kulkemaan.

    Ehkäpä joudut sä kulkemaan
    aaltoja vaahtopäitä.
    Äitisi joutuvi suremaan
    armaansa matkoja näitä.
    Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
    Pium paum
    vielä sinua joudu en suremaan.

    Muistatko äitisi laulua
    kun olet maailmalla?
    Lapseni armas ja ainoa
    kantama syömmeni alla.
    Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan;
    pium paum
    linnut jo lehdossa heräsivät laulamaan.

(Laulun perästä äänettömyys, joku huokaisee.)

PUOSU (Pyyhkäisee silmänurkkaansa.)

Niin, kiitoksia Arvi, kiitoksia! Kyllähän sinä laulaa osaat, vaikka olihan se vähän liian melankoliikkista näin merimiehille.

SOINI

Hyvähän on, että muistaa, mistä on kotoisin.

PUOSU

Aivan niin! Sanovat usein, että merimiehet tulevat siellä ulkomailla liian kosmopoliiseiksi.

MATTI

Niin. Kyllähän siellä kotona taitaa olla paras lepopaikka, kun täältä pois joutaa.

PUOSU

No se sikseen! Otetaanpas nyt esille iloisempi puoli. Ei minua haluta kauan olla saman näköinen kuin laupias samaritaani Jerusalemin kirkon seinässä. Kenen vuoro laulaa?

TOISET

Kinnarin! Soinin!

SOINI

En minä viitsi. Minulta saattaisi tulla vielä lisää sitä Arvin nuottia.
Laulakoon Puosu tai Kinnari.

KINNARI

Antakaahan ajatus-aikaa. — Tuota, kun nuo laivalaulut on täällä jo niin peräti laulettuja, niin lauletaan jotakin muuta, vaikka rautatielaulu. Kukin saa huutaa oman ratansa asemia.

MIKKONEN

Kuka hullu nyt rautateistä laulaisi? Äläs kelpokalusta.

KINNARI

No kulkuneuvo se on sekin, vaikka huono.

MIKKONEN

Eikä niiden tarvitse tietää, missä on itä, missä länsi; rautoja myöten vain jyristetään.

KINNARI

Oli miten oli, minun on laulun vuoro ja nyt lauletaan rautateistä; kukin laulakoon oman ratansa asemia, niin kuullaan mistä ovat kotoisin.

PUOSU

Oikein ja silloin on laulu valmis. Minulla on raahen rata — —

Kuoro n:o 7.

PUOSU

Lappi, Toppi, Relletti, Pattijoki, Raahe.

JOKU TOINEN

    Kauvatsa, Nakkila, Haistila, Friitala, Pjöörnepork.
    — Mikkelspiltom, Porlom, Eskilom, Kuggom, Loviisa stad. —
    Udelnaja, Lanskaja, Shuvalova, Pargala, Petrograd.

(Laulun perästä naurua ja puheen sorinaa.)

NAPPULA (Tulee, kuiskaten jotakin Puosulle.)

PUOSU

Mehän olemme kokonaan unohtaneet kokin. Hänenhän pitää laulaa, miten puuro pohjaan palaa, miten lipeäkala saadaan kivikovaksi ja läski palaneeksi.

TOISET

Aivan niin.

MIKKONEN

Kokki on kyllä laulumies. Kutsutaanpas tänne.

PUOSU

Käy kutsumassa, Nappula.

(Nappula menee.)

KINNARI

Kokki onkin melko mestari laulamaan; kun sattuu, niin hän on paras koko laivassa.

PUOSU

Ihan varmaan.

KOKKI (Tulee Nappulan seurassa hyvästi hutikassa.)

Päivää pojat! Hik, hik.

KINNARI

Mikäs kokkia vaivaa?

SOINI

Kunhan ei vain liene hutikassa?

KOKKI

Itse olet humalassa, senkin pihik, pikihousu! Minä en ole koskaan nauttinut, hik, mitään karvasta.

PUOSU

Kunhan ei vain olisi päässyt minun viskypullolleni, kun en arvannut sitä kätkeä?

KOKKI

Suusi kiinni, mokoma puoshaka, tai annan leukaasi, hik-hik! Kaikki ne tässä suutaan hikruukaavatkin.

TOISET (Nauravat ja rähisevät.)

KOKKI

Naurakaa nyt, hik, jos haluttaa. (Ottaa Arvia kaulasta, ja puhuu hänen korvaansa muka hiljaa, vaikka se kuuluu hyvin.) Sinä olet ainoa oikea mies koko laivassa, kaikki muut ovat, hik, roistoja. — Minä söin rusinasoppaa ja se teki niin mukavan elämän hik! (Nauraa.)

KINNARI

Voi riivatun raapattu, nyt meni minulta punta! (Puosulle.) Miten sinä sait sen juotetuksi?

PUOSU

Kokki on kai saanut sitä makeata viinaa. Vie, Arvi, kokki nukkumaan ja tule pian takaisin.

KOKKI

Älä komenteeraa, senkin rankkitynnyri, minä menen itse, kun haluan.
Hik, hyvästi pojat! Hik hik!

KAIKKI (Nauravat ja huutavat kokille hyvästiä. Puosu ja Kinnari lyövät kättä.)

PUOSU

Ja vetosumma nautitaan yhdessä koko sakki, kun kotikaupunkiin päästään.

KINNARI

Oli, meni! Kenenkä vuoro nyt on laulaa —

PUOSU

Taitaa olla Soinin.

SOINI

Puosun.

TOISET

Oikein. Puosun, Puosun! Puosu laulaa »Iloisen meripojan».

PUOSU

No eihän teistä mihin pääse.

Laulu n:o 8.

Mä meripojast' iloisesta laulun tein, hän paljon kulki meriä hei heijuvei. Hän Jaappanissa tyttösiä rakasti, ja Kiinan hilsut tarkallensa katasti.

    Häll’ oma hilsu kuitenkin on Suomessa,
    hän sille silkin osti Singaporesta,
    mutta kauanpa hän sitä saanut pitää ei,
    kun Kons-pa-tanttinoopelissa Fatima sen vei.

    Hän uuden lahjan sitten osti Turkissa,
    sen aikoi vasta Suomess’ ottaa kirstusta.
    Mutta tuskinpa hän Napolihin pääsi kai,
    niin Signorina Marita sen hältä sai.

    No Napolista koralleja uudelleen
    hän osti viedäksensä Suomen Ainolle,
    mutta Lissaboniss’ hältä helmet katosi,
    kun Donna Petronellan kanssa halasi.

    Nyt meripoika viimein suuttui kovasti,
    ja päätti lahjat ostaa vasta Englanniss’,
    mutta rahat hältä Lily otti silloin juur’,
    kun meripoika tälle sanoi I lowe you. [Ai löv juu.]

    Hän Kööpenhaminassa jäikin puurihin
    ja päätti rauhass’ antaa olla mampsellin,
    kun »lille danske pige» vinkkas hälle näin:
    »Kom du kjäre dejlig dreng» nyt tännepäin.

No liiat rahat Tivolissa meni kai, mutta meripoika hätäillyt ei, vielä vai, hän Helsingissä silkin ostaa kaappasi, ja sanoi: Rakas kulta, tää on Jaappanist’.

(Puosu tekee tanssiliikkeitä joka värssyn jälkisoiton aikana osoitellen muka eri maiden naisten tanssia. Laulun perästä nostavat puosua.)

Eläköön puosu! Eläköön, eläköön!

PUOSU

Kiitoksia, kiitoksia! Ei tarvitse nostaa. Sehän on työntekemistä ja nythän joutiloidaan.

MATTI

Puosu se sentään on paras laulaja koko joukosta tässä laivassa.

KINNARI

Ja hänellä on asioita mistä laulaa. Se on ollut vähän paikassaan ja aina tiukasti remmissä.

MIKKONEN

Ja aina hyvä menestys naisväen keskuudessa.

SOINI

Mistäpä sen niin varmaan tietää?

MIKKONEN

No kuulithan sen laulustakin.

PUOSU

Vai ei Soini usko? Hänellä kun on morsian Suomessa, niin muka ylpeilee sillä. Mutta minullapa on hilsut joka paikassa.

SOINI

Suomessakin?

PUOSU

Suomessa hankin minä hilsun ensi päivänä ja komean hankinkin. Eihän tuo lie miehestä entinen vetovoima niin haihtunut, ettei saa kun hommaa! Ennen aikaan niitä juoksi jäljessäni niin, että piti rumimpia kiviä paiskelemalla pitää ulompana. Niitä oli laumoittain minun vanavedessäni.

KINNARI

Tahtoisin minäkin hiukan epäillä puosun tyttöonnea.

PUOSU

Sinullako muka olisi parempi? Ehkä vieläkin tahtoisit lyödä vetoa ja hävitä punnan?

KINNARI

Miksi ei, kyllä minä siinä asiassa aina sinulle piisaan.

MATTI

Ja minä!

ARVI

Ja minä!

PUOSU (Matkien Arvia.)

Ja minä! Että aukaisitkin nokkasi! Kaikki tässä nyt minut laudoilta löisivät, yksin kakaratkin.

KINNARI

Lyödään veto.

PUOSU

Lyödään vain.

MIKKONEN

Millä tavalla?

PUOSU

No se voittaa, jolla on ensiksi morsian, kun maihin päästään.

MUUT

Suostutaan.

PUOSU

Soini pois vedosta, kun sillä on jo hemesti Suomessa. Keitä yhtyy vetoon?

KINNARI, MIKKONEN, MATTI, ARVI ja joku statisteista.

Minä!

PUOSU

Entä Jaakopsonni!

JAAKOPSONNI

Eipä minua tarvita siinä hommassa.

MIKKONEN

Miksi ei. Kyllähän sinä jonkun ikälopun vielä saat.

JAAKOPSONNI

Minä sain jo ennen vanhaan tarpeekseni naisväestä.

PUOSU

Oletko ollut naimisissa?

JAAKOPSONNI

Olin minä kerran kolme päivää.

(Naurua.)

PUOSU

Aivanko oikein vihittynä ja kuulutettuna?

JAAKOPSONNI

Aivan oikein naimisissa.

KINNARI

No miten sinä niin vähästä kylläännyit?

JAAKOPSONNI

Päivässäkin olisi ollut tarpeeksi… Se sattui semmoinen lohikäärme — minä karkasin yöllä ja pääsin kalaveneessä Ruotsin puolelle.

(Naurua.)

PUOSU

Jaakopsonni jääköön pois, koska hän on niin säikytetty. Mikä on vetosumma?

KINNARI

Kestit koko joukolle, kun asia on lukossa.

PUOSU

Olkoon. Se, joka ei saa morsianta jo toisena päivänä maihin päästyämme, maksaa kestit.

TOISET

Aivan niin.

KINNARI

Ei, mutta minä jo innostun. Tässä täytyy vähitellen ruveta ryysyjään korjailemaan ja koristuksiaan katselemaan, että voisi näyttäytyä kaikessa komeudessaan kotipuolen tyttöihmisille. Puosunkin täytyy ajaa partansa, että pääsee ihmisten kirjoihin.

PUOSU

Ehei pojat! Parrastahan ne tytöt vasta pitävätkin. — Kunhan vain pukeudun oikein juhlavaatteisiini, niin siitä saavat olla kitukasvuiset loitolla.

KINNARI

Älä kehu, lopussa kiitos seisoo.

SOINI

On siinä kaksikin kaunista.

PUOSU

Sitten vielä yksi asia: Muistattehan tuon pulskan merimieslaulun, jonka opimme Newyorkissa ja johon sitten värkättiin suomalaisia sanoja?

TOISET

Kyllä, tottahan nyt y.m.

PUOSU

Harjoitetaanpa se oikein hyväksi, että saadaan vetää pulska engelskalainen merimieslaulu, jos sattuu vieraita tulemaan laivaan siellä kotona.

MIKKONEN

Veisataan vain.

PUOSU

Sadehatut joka miehen päähän, ja hihat ylös. Kyllä minä tiedän, miten teatterissa tehdään. Nappula mukaan. Ja nyt pojat! Repäistäänpäs oikein hurskaasti, että peräänkin kuullaan komea laulu.

Kuoro n:o 9.

    Kun ankkurit ylös hissattiin, niin peli se äänen antoi.
    Muiston ne pojat kullastansa kotimaasta kantoi.
    Toisto: Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
    vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
    Blow boys, blow, to California,
    there is plenty of gold,
    so I've been told,
    in the banks of Sacramento.

[Bloo bois, bloo, tu Kalifoornja, thäär is plenti ov gold, soo aiv biin told, in the bänks ov Sakramento.]

Ja ne tytöt, jotka Suomessa olivat ystävämme, ne pian meidät unhoitit, olit pettäjämme. Toisto: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.

    Eikä ne meitä muistakaan kun päivää viisi kuusi;
    sitten on heillä ilo taas ja ystäväkin uusi.
    Toisto: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.

    Kun nämä lasit on maistettu, niin toimi tulee uusi.
    Kova oli seelein komento, kun puuriin tuli »luusi».
    Toisto: Siis hurratkaamme vain, j.n.e.

(Puosu voi tanssia toiston aikana yksin ja jäädä kauniiseen tanssi-asentoon esiripun laskiessa; Miehet ovat vetävinään köyttä tahdissa.)

Esirippu.

TOINEN NÄYTÖS

(Laiva on laiturissa, näyttämö sama kuin edellinen, ainoastaan tausta toinen. Kauempaa ehkä näkyy kirkontorni, harvametsäinen kukkula; vasemmalla on kulisseissa satamakatos, jonka katto on näkyvissä; vasemmalla laivan laidassa on avonainen luukku, josta näkyy laivaan pistetyn lautakäytävän pää. Edellisessä näytöksessä näkyvä purje on poissa; sen takaa näkyy ehkä nyt ruorirattaan yläreunaa. On pyhäpäivä, etäältä kuuluu kirkonkellon ääntä. Miehet ovat juhlatamineissa.)

Kuoro n:o 1.

Juhlan rauha yli maiden saa, kaukaa hiljaa kellot kumajaa.

Helkkyy, välkkyy helo auringon, muistot vanhat mielessä nyt on.

(Laulun jälkeen.)

KINNARI

Ja nyt kaupunkiin! Tämän pojan pitäisi kelvata.

MATTI

Entä tämän?

KINNARI

Sinä kelpaat, sanoi piru rokonarpiselle.

PUOSU

Mutta katsokaas minuakin! Näytänkö minä enää miltään pikihousulta, jukoklavita? Minä käyn kapteenista milloin tahansa.

MIKKONEN

Pitääkö nytkin vahdin olla laivassa, päiväseen aikaan, kun ukko itsekin vielä on täällä? Eihän hänen kotinsakaan ole tässä kaupungissa.

PUOSU

Minä käyn kapteenilta kysymässä, kuka vahtiin jää.

(Menee.)

MATTI

Hänelle käy ohraisesti, jonka vahtiin on jäätävä.

KOKKI

Miten niin?

MATTI

No kun hän ei pääse morsianta itselleen katsomaan ja toiset saavat sillä aikaa vapaasti häärätä.

KINNARI

Kyllähän se on niinkuin vedon hävinnyt, jonka on laivaan jäätävä. Mikä siinä auttaa.

MATTI

Voisihan hän vuorostaan lähteä yöksi taipaleelle.

KINNARI

Nyt on jo toinen päivä maissa ja toisena päivänä oli määrä hilsun olla niillä, jotka vetoon rupesivat. Kyllä se siippana siis on viimeistään tänään saatava.

MATTI

Niinpä taitaa ja eihän se ole toisten syy, jos jonkun on vahtiin jäätävä, — ukkohan sen määrää — kunhan vain ei sattuisi minun kohdalleni.

KINNARI

Eikä minun.

ARVI

Eikä minun.

PUOSU (Palaa.)

Ukko sanoi, että jungmannin on jäätävä vahtiin. Siis Arvin.

ARVI (Hämmästyen.)

Minunko?

PUOSU

Sinun juuri. Minkä minä sille mahdan.

ARVI

No nyt se myrkyn lykkäsi.

PUOSU

Sinun vuorosi tulee toisella kertaa.

ARVI

Entä veto?

PUOSU

Sen maksavat ne, jotka häviävät.

TOISET

Aivan niin.

ARVI

Mutta kun minä en saa olla edes mukana yrittämässä.

PUOSU

Kiipeä maston nokkaan ja huuda joka ilmansuunnalle, että tuokaa morsian minulle.

TOISET (Nauravat.)

Se on hyvä neuvo. Hyvästi, morjensta vain!

PUOSU

Seis pojat! Koettakaa olla tuossa puolen päivän tienoissa laivassa, sillä silloin minä olen täällä. Silloin aloitetaan ne yhteiset kestit — ja juodaan minun kihlajaisiani.

KINNARI

Joko niin pian?

MIKKONEN

No on ne muillakin kihlajaiset silloin, kun puosullakin.

PUOSU

No mitä siinä enää leukailette. Marssikaa morsianta hakemaan.

TOISET

Oikein! Kiireesti hakemaan! Hyvästi.

(Menevät.)

ARVI (Huutaa jälkeen.)

Onnea matkalle!

KOKKI

Ja oikein suuri eukko puosun kynkkään.

ARVI

Kummallekin puolelle!

KOKKI

Jos puosu toisi minullekin sieltä hemestin, kun hällä on niin hyvä saalis.

ÄÄNI (Takaa huutaen.)

Mitä se kokki akalla, kun itse osaa keittää!

KOKKI (Arville.)

Kyllä minun tekisi mieleni sotkea jotakin nuuskaa puosun keitoksiin sen konjakkivellin edestä. Oikeinko todella aiotte saada morsiamen itsellenne, joka mies?

ARVI

Kai puoleksi todella, puoleksi leikillä — tietysti. Miehet luulevat syntyvän siitä jotakin hauskaa. Mutta joka tapauksessa veto on maksettava ja eikö tuo minun osakseni jääne, sillä kai ne toiset tuovat naisväkeä tänne laivaan — jollei muuten niin kurillaan. Turkanen sentään.

KOKKI

No rupeaisitko sinä sitten kurillasi heilaa ottamaan, kenen vastaan tulevan vain mukaasi saisit?

ARVI

Eipä taitaisi olla luontoa.

KOKKI

Niin minäkin luulen, ja jos häviätkin, niin juotetaan niille jotakin kuraa. Kyllä minä koetan keksiä. Menen kaupunkiin tarkastelemaan niiden vehkeitä; kyllä siellä nyt lystiä pidetään, se on varma.

NAPPULA (Tulee.)

ARVI

No eikö Nappula mene maihin?

NAPPULA

Perämies käski minun pysyä laivassa.

KOKKI

No, kuori sitten perunat sillä aikaa kuin minä käväisen kaupungilla.

(Menee.)

ARVI

Olisitko vähän kannella, kun minä pistäyn kojussa.

(Nappula nyökäyttää päätään.)

    (Arvi menee. Pitempi väliaika. Kellot soivat taas.
    Nappula katsoo haaveillen kaukaisuuteen ja huokaa.)

Laulu n:o 2.

NAPPULA

Orpopoika onnetonna, isätönnä, äiditönnä, yksin kurja kulkemassa, vaivainen vaeltamassa, itseksensä ilman alla, tiellä tuntemattomalla. Ikävä on istuskella ikävämpi astuskella, armopaloja anellen, vaivojansa vaikerrellen. Ei ole tuttuja tuvissa, kavereita kartanoissa.

Kunhan minä kasvan isoksi, rupean kapteeniksi, tai perämieheksi ja menen mihin tahdon. Ja minä seilaan vain isoilla vesillä kesämaissa, löydän jonkun aarteen ja rikastun, ja sitten minä en syö papuja ja läskiä kuin kerran kuukaudessa. Ja aina pitää olla pannukakkua, ihan joka syöntikerta. Ja sitten kun minä tulen rikkaana kapteenina kotipuoleen käymään, haen sisareni, olkoon missä asti tahansa, ja annan hänelle oikein komean silkin ja vaatteet ja rintaneulan, ja kengät ja hyvää ruokaa sekä nisu-ankkastukkia niin paljon kuin haluttaa syödä. Ja sitten puhumme äitivainajasta ja sitten minä vien sen laivallani pois — tai ostan itselleni ison talon ja asumme siinä. Annan laivan seilata rahtia ja otan Arvin kapteeniksi. Sitten minä kasvatan itselleni ison mahakölläkkeen ja ostan oikein komeat kultaiset kellonperät mahan päälle kiiltelemään. Ja sitten minä kävelen näin kädet taskuissa ja komentelen muita. Mutta en minä sentään lyö enkä mukiloi ketään, sanalla vain komennan. Rouvaa en minä viitsi ottaa, kun on sisar emäntänä, sillä hänelle pitäisi kuitenkin aina ostaa höyheniä ja ooterkolonkia ja passuuttaa piioilla. Niin minä teen, kunhan kasvan, ja pian minä kasvankin.

Laulu n:o 3.

Oli kerran kokkipoika laivalla, heli veppeli veli veli vei. Tämän viran sai hän suurella vaivalla, suta sumfati riti rati rei.

    Hällä reikä oli kummassakin hihassa,
    heli veppeli veli veli vei.
    Ja silmät oli paksussa liassa,
    suta sumfati riti rati rei.

    Tyyry meillä ei ollut ihana,
    heli veppeli veli veli vei.
    Ja puosu oli äkäinen ja lihava,
    suta sumfati riti rati rei.

    Ja sitten kun me päästihin Afrikkaan,
    heli veppeli veli veli vei.
    Niin miehet meni maalle vettä hakemaan,
    suta sumfati riti rati rei.

    Mutta siellä kävi miehistölle hullusti,
    heli veppeli veli veli vei.
    He joutuivat pakanoitten ruoaksi,
    suta sumfati riti rati rei.

    Ensiksi he paistoivat kapteenin,
    heli veppeli veli veli vei.
    Ja puosusta söivät yksin saappaatkin,
    suta sumfati riti rati rei.

    Eipä tyyry se enää karjunut,
    heli veppeli veli veli vei.
    Eikä puosu myös enää laulanut,
    suta sumfati riti rati rei.

    Kokkipoika yksin oli laivalla,
    heli veppeli veli veli vei.
    Ja läksipä hän tekemähän taivalta,
    suta sumfati riti rati rei.

    Ja Afrikasta Helsinkiin hän lasketti,
    heli veppeli veli veli vei.
    Siellä silmänsä hän pesi juuri visusti;
    suta sumfati riti rati rei.

    Hän isännälle sanoi: Täss’ on laivasi,
    heli veppeli veli veli vei.
    Matkallapa minusta tul' kapteeni,
    suta sumfati riti rati rei.

Ja kauppaneuvos työnsi hälle tyttären, heli veppeli veli veli vei. Sanoi: Ota siitä akka sekä laulele, suta sumfati riti rati rei.

ARVI (Tulee.)

No nyt pääset minun puolestani vaikka perunoitasi kuorimaan.

NAPPULA

Lieneekö noilla niin kiirettä; enkä minä rupea perunoita iankaikkisesti kuorimaan. Kun päästään Englantiin takaisin, niin minä karkaan.

ARVI

Mitä se sitten auttaa? Työtä sielläkin täytyy tehdä.

NAPPULA

Mutta ei laivapoikana. Ensin minä otan hyyryn jungmannina, sitten letmatruusina, sitten matruusina ja sitten puosuna ja neljän vuoden perästä minä olen jo perämies ja sitten luen minä hetimiten kapteeniksi.

ARVI (Naurahtaa.)

Soo, vai niin kiireesti?

NAPPULA

Mitä se viivyttelemällä paranee — että joutuisin pian hakemaan sisartani täältä pois.

ARVI

Missä sisaresi on?

NAPPULA

En minä oikein tiedä. Meiltä kuoli isä ja äiti, minä pääsin merille ja sisareni jäi sinne saaristoon hyväin ihmisten armoille. Eikö lie jossakin palveluksessa. Missäpä muuallakaan.

ARVI

Etkö pääse häntä katsomaan purkamisaikana?

NAPPULA

Milläpä varoilla minä tässä?

ARVI

Kyllä minä sen verran saatan antaa, että kotisaaristossasi käyt.

NAPPULA

Eikä minulla ole tuliaisiakaan tällä kertaa — ei, minä menen sinne vasta rikkaana miehenä — sitten vasta.

ARVI

Kunpahan rikastuisit pian.

NAPPULA

Kyllä rikastun. Siellä kotipuolessa oli mies, joka sanoi, että ihminen pääsee miksi vain haluaa, kun tiukasti tahtoo.

ARVI

Niinkö?

NAPPULA

Niin ja minä yritän, minä poika.

ARVI

Oikeinpa sietäisi ruveta minunkin yrittämään.

NAPPULA

Yritetään yhdessä. Kun minulla on laiva, pääset sinä kapteeniksi.
Se on varma.

ARVI (Naurahtaa.)

Kiitoksia vain luvasta.

NAPPULA

Ei kestä, — pitäisiköhän minun mennä niitä perunoita kuorimaan?

ARVI

Parasta taitaa olla, koska et vielä ole varsin kapteeni.

NAPPULA

Mutta kyllä minusta kerran se tulee, pane vain mieleesi, Arvi.

(Menee.)

ARVI (Yksin.)

Nappula-raukka! Tuleeko meistä kummastakaan kapteenia milloinkaan! Eipä siltä, ihmisiähän ne ovat kapteenitkin. (Väliaika. Katselee ympärilleen.) Kyllä näyttää kummalta täällä, kun on kuukausia nähnyt vain merta ja yhä merta. Täällä on joka paikassa niin viheriää, tuuli niin kovin heikko ja leppoinen, (nojaa laivan laitaan) ja täällä tuntuu sellainen kaipuu mielessä — enemmän, paljon enemmän vielä kuin merellä.

Laulu n:o 4.

Kun saavun kotirantaan, niin mieleen kaiho saa, ja aallon lyönti santaan on täällä kummempaa.

Tään’ toivon, vaan en tiedä, mä mitä toivoisin, oi, lauha tuuli, viedä pois saisit kaihoni.

Kylläpä minä nyt oikein taivastelenkin. Olisi nyt Mikkonen tai puosu tässä, niin kyllä kuulisin kunniani. — No, ne pojat ovat kosintamatkalla. (Naurahtaa.) Kyllä siellä puosu on nyt kovassa hommassa: olisi häntä hauska nähdä, mutta mihinkä täältä menet. Taitaisi olla paras tehdä puosun neuvoma temppu ja mennä mastoon huutamaan morsianta, että saisi jotakin seuraa. Mutta koko satama ja metsä tuolla näyttävät aivan autioilta, ettei saattaisi huutokaan auttaa — mitä se on? (Vienoa laulua kuuluu.) Laulua se on… joku nainen. — Nyt se tulee likemmäksi. (Laulu kuuluu selvään.) Sepä on kaunista.

(Arvi seisoo kuin lumottuna kuunnellen.)

Laulu n:o 5.

Duetto. KERTTU ja ARVI.

KERTTU (Laulaa ulkopuolella.)

Aamu se kaunis on, kaunis on lehto. Linnuilla oksill’ on keinuva kehto. Laulavat vain riemuissaan, minä tyttö käyskelen yksinäin.

ARVI

Älä, älä käyskele yksinäsi tyttö. Lauluani kuuntele sydämien syttö. Astele näin tänne päin, minä poika myös olen yksinäin.

KERTTU

Tuskinpa uskallan sinne mä tulla.

ARVI

Kovin olis tärkeitä asioita mulla.

KERTTU

Laulelen vain kauempaa.

ARVI

Kaksin olis sentään kauniimpaa.

KERTTU

Jospa sitten tulisin?

ARVI

Tule tule tänne!

KERTTU

Tahi jos mä menisin?

ARVI

Ethän toki menne. Tule, tule pois, hauskempi ois.

MOLEMMAT

Jospa kaksi yksinäistä tavata vois.

(Molemmat hämillään, pitkä äänettömyys.)

KERTTU

Hyvänen aika! Minä luulin, että täällä oli joku tuttu, joka kurillaan vastasi. Siksi minä ihan uhalla lauloin. — En minä oudolle olisi piloillanikaan.

ARVI

Sehän oli kaunista. Kuuntelisin vieläkin.

KERTTU

En minä nyt enää kehtaa, en mitenkään. Ilmankin jo hävettää. Oletteko yksin täällä?

ARVI

Yksin miehistöstä.

KERTTU

Eikö ole ikävä yksin?

ARVI

Oli minulla äsken.

KERTTU

Eikö nyt?

ARVI

Ei.

KERTTU

No miten se ikävä niin äkkiä haihtui?

ARVI

Kun neiti tuli.

KERTTU

Entäpä jos minä olisinkin oikein ikävä?

ARVI

Neiti on —

KERTTU

Mitä?

ARVI

Neiti on — kau — tuota hauskin ihminen, mitä olen tavannut.

KERTTU (Nauraa.)

Mutta minä menen pois.

ARVI

Voi, älkää menkö.

KERTTU

Jopa te nyt jotakin, — mutta olihan minulla asiaakin. Kuulustelen pientä veljeäni, joka läksi merelle laivapoikana pari vuotta sitten. Onko teillä laivapoikaa?

ARVI

Onhan meillä.

KERTTU

Minkä niminen?

ARVI

Nappulaksi häntä sanotaan.

KERTTU

Ei hän sitten ole sama. Veljeni nimi on Erik Translaatus Kesänen.

ARVI

Onko neidin nimi myös Kesänen?

KERTTU

On, Kerttu Kesänen.

ARVI (Itsekseen.)

Nimi on myös kaunis.

KERTTU

Mitä sanoitte?

ARVI

Ilman minä vain. — Ettekö tiedä sen laivan nimeä, missä veljenne on?

KERTTU

Hän kuuluu muuttaneen toiseen suomalaiseen laivaan, kun entinen oli tehnyt haaksirikon, ja sen laivan nimeä en tiedä. — Onko hauskaa olla merellä?

ARVI

On. Se on välistä niin ihanaa, vaikka on minulla joskus ollut kotipuoleen ikävä.

KERTTU

Merimiehet ovat niin reippaita.

ARVI

Pitääkö neiti reippaista miehistä?

KERTTU

Kyllä, en minä niin paljon nahjuksista välitä.

ARVI (Rykäisee ja koettaa reipastua.)

Onko neiti kaupunkilainen?

KERTTU

Maalta minä olen, saaristosta. Olen palveluksessa täällä kahvilassa, vaikka kyllä se emäntä pitää minua kuin omaa lastaan.

ARVI

Saaristolainen minäkin olen — vaikka kylläkin mantereen puolelta.
Rannikolla kuitenkin on kotini.

KERTTU

Sepä nyt on tietty. Mistä ne merimiehet muualtakaan. Mutta nyt minun täytyy varmaankin lähteä, sillä toverini kahvilassa voivat kaivata.

ARVI

Voi, älkää menkö. Jään taas yksin ikävään.

KERTTU

Mitä se aikamies ikävöi?

ARVI

Kultaa.

KERTTU

Onko teillä sellainen?

ARVI

Ei ole. Siltipä minä ikävöinkin sellaista. Laulakaa edes vähän minulle.

KERTTU

Laulatteko te sitten minulle?

ARVI

No minä laulan, jos vain jäätte.

Laulu n:o 6. Duetto.

ARVI

Tule tule tumma tyttö meripojan laivaan, veisit sillä rinnastani kaiken tuskan, vaivan.

KERTTU

Laineen lailla liikkuva on meripojan mieli. Ja rakkaus on kiikkuva, sen ensi laine viepi.

ARVI

Maalaispojan lempi on kovin matalaista. Merimiehen rakkaus on tulen palavaista.

KERTTU

Jos lie täällä polttavata, ei se kauan kestä. Ulkomailla uusimasta mikään heit’ ei estä.

ARVI

En mä tyttöin lempeä täällä olis’ vailla, jos mull’ yhtään hilsua ois ollut ulkomailla.

MOLEMMAT

On se olo surkea, kun ei tule kulta. Kullatonna kulkea voi hengen viedä multa.

ARVI (Pitää kädestä Kerttua, joka yrittää mennä.)

Älkää menkö vielä, älkää menkö. Minulla on paljon sanomista teille.

KERTTU

Paljonko? Tehän olette niin vähäpuheinen, että paljoon sanomiseen voi mennä kovin pitkä aika.

ARVI (Itsekseen.)

Nyt päin tuuleen, kävi miten kävi. (Ääneen.) Kuulkaahan minua kuitenkin, ennenkuin menette.

KERTTU

Jos tuota sitten.

ARVI

Minulla ei ole ollut milloinkaan ystävää — meinaan tyttöä — minä kaipaan ja odotan sellaista kuin päivän nousua. Te tulitte laivaan, te olitte kaunis, juuri semmoista kuin te olen minä odottanut ja ikävöinyt. Tahdon teidät omakseni, sillä muuten ei minulla ole ilon päivää tässä maailmassa.

KERTTU

Entä jos meripoika pettää?

ARVI

Pettää? Petänkö minä?

KERTTU (Hiljaa.)

Ette. Mutta ettehän te tunne tai tiedä minusta mitään. Näette minut ensi kerran.

ARVI

Ensi silmäyksessäkin jo oli liikaa ja minä en voi enempi rakastaa kuin nyt, vaikka seurustelisin kanssanne sata vuotta.

KERTTU (Ilveillen.)

Ettehän te näemmä olekaan harvapuheinen.

ARVI

Kyllä minä taidan olla, mutta minun on pakko nyt puhua. Sanokaa, mitä minusta ajattelette, sanokaa jotakin.

KERTTU

Kyllähän minä hieman teistä pidän…

ARVI

Niinkö, niinkö? Siinä on jo liikaa — kun minä uskaltaisin?

KERTTU

Mitä?

ARVI

Syleillä teitä — Kerttu.

KERTTU

Tottahan nyt noin iso mies uskaltaa.

ARVI (Syleilee arasti.)

Kerttu, minulla on kihlat, minulla on kihlat, siitä näet, että olen odottanut. Minä tuon ne, minä tuon ne heti.

KERTTU

Ei nyt, ei nyt! Minun täytyy mennä.

ARVI

Milloin tulet takaisin?

KERTTU

Niin pian kuin tahdot.

ARVI

Lupaatko tulla tällä tunnilla…

KERTTU

Lupaan, lupaan. Minä menen.

ARVI

Oletko minun?

KERTTU (Halaa Arvia.)

Sinun. Iäti sinun.

(Menee.)

ARVI (Katsoo hurmaantuneena Kertun jälkeen.)

Tuolla hän menee, tuolla hän menee! Kylläpä on kaunis. — Niin sen kävi. Sainpahan minäkin omani, ilmanko se siltä on tuntunut niin kauan aikaa. (Istuu painaen kädet kasvoille; väliaika). Mutta en minä olisi naista noin kauniiksi uskonut enkä rakkautta niin mukavaksi… kun se pani vielä kädet kaulaani — noin sievä tyttö — se oli ihme — olenkohan minä kihloissa… ei siitä ainakaan paljon puutu — kihlat minä annan, kun tapaamme ensikerran. Näkyyköhän sitä vielä?

(Yrittää mennä, mutta töytää puosua vastaan, joka hengästyksissään hyökkää laivaan.)

PUOSU

Ääh, mitä sinä nyt noin lennät?

ARVI

Minäkö?

PUOSU

Niin sinä, ja mikä epeli täältä laivasta tuli?

ARVI

Kuka lienee sivu mennyt. Ei täällä ole ketään käynyt.

PUOSU

Se näytti saakelin sievältä kuunarilta. Olisi pitänyt oikeastaan puhutella, mutta en ehtinyt — missä on kokki?

ARVI

Taisi mennä kaupunkiin.

PUOSU

Hitto sentään, aina se pahuus on poissa, kun sitä tarvittaisiin. Nappula hoi, Nappula! Onko Nappulakin mennyt kaupungille? Ne ovat kaikki ihan riivattuja, kun pääsevät maihin.

ARVI

Kyllä Nappula on vielä laivassa.

PUOSU

Nappulan nappula!

NAPPULA (Tulee.)

No mikä hätänä?

PUOSU

Suoriudu kaupunkiin ja hae käsiisi kokki, vaikka maan alta. Sitten on teidän yhdessä tuotava laivaan kaksi koria limunaatia ja kori olutta.

NAPPULA

Miten mi…

PUOSU

Hiljaa — sekä leivoksia kolmella markalla. Muistatkos?

NAPPULA

Mistä jeekulista minä sen kokin löydän?

PUOSU

Tämmöisestä kaupunkirähjästä kyllä löytää, ja jos et löydä, toimita asia itseksesi — tässä on rahaa. Minä panen aluksi rahat likoon mutta muut tämän kestin lopulta maksaa saavat.

ARVI

Mistä sen nyt vielä tietää?

PUOSU

Kyllä sen tietää. Minulla on jo hilsu kierroksessa. Palaan vain takaisin vähän asiaa parantelemaan, kunhan saan kestit järjestetyksi… Ja jos satun kohtaamaan vieläkin sopivamman hemestin, niin teen liitot hänen kanssaan ja heitän entisen toisille… Saamari, minullahan on vielä useammat kellonvitjat. Ne pitää käydä pistämässä roikkumaan rinnalle, sillä siten sitä aina naisväkeen paremmin vaikuttaa. (Nappulalle.) Vieläkö siinä seisot suu auki! (Nappula menee juosten.) Sitten minun on vielä ukolta kysäistävä lupa, saako täällä etukannella pitää pikku kestit.

(Menee.)

ARVI

Kunhan puosu ei vain saisi itse kestiään maksaa! (Soini tulee.)
No, hei poika!

SOINI

Sinäpä hyvällä tuulella olet.

ARVI

Minä olen niin hyvällä tuulella, että hih!

(Hypähtää ja pyörähtää.)

SOINI

Vaikka et kaupunkiinkaan päässyt.

ARVI

Se se juuri olikin hyvä, etten päässyt kaupunkiin.

SOINI

Enpä oikein hoksaa nyt.

ARVI (Katsoo ympärilleen ja puhuu sitten Soinille salaperäisesti.)

Se on nyt niin, että minulla on se.

SOINI

Sinulla on se?

ARVI

Niin.

SOINI

Mikä se?

ARVI

Semmoinen, joka on paras kaikista.

SOINI

Mitä ainetta se sitten on? Syötävää vai juotavaa?

ARVI

Etkö muista, kun siellä merellä puhuttiin tytöistä ja minä sanoin, että uskon pian saavani omani, niin nyt se on tullut.

SOINI

Tännekö se tuli?

ARVI

No tänne.

SOINI

Taisit huutaa niinkuin puosu neuvoi, sillä ei kai se muuten olisi tänne osannut?

ARVI

Ei sitä tarvinnut huutaa. Se tuli itsestään niinkuin olisi taivaasta tipahtanut.

SOINI

Mikä lienee ollut?

ARVI

Mikä lienee ollut! Kuulehan, minä annan sinulle anteeksi, kun et ole häntä nähnyt, mutta sen minä sanon, että niin kaunista ja niin mukavaa ja… ja, en minä nyt osaa sanoa muuta kuin, että sellaista ei toista löydy.

SOINI

No onneksi olkoon, kun sellainen tipahti taivaasta. Kuka hän on ja mistä?

ARVI

En minä vielä tiedä muuta kuin nimen vain, enkä muusta välitäkään. Hän tulee, hän tulee takaisin pian, sillä hän lupasi sen. Ja minä olen varma, että hän tulee. Nyt odotan vain ja laulan.

Laulu n:o 7.

Oli mitä oli sekä tuli mitä tuli, mutta kulta se olla pitää; ja ilman sitä kultaa, eipä olis’ mulla, miehellä virkaa mitään; oli mitä oli, sekä tuli mitä tuli — —

PUOSU (Tulee keskeyttäen.)

Se on oikein, Arvi, ettet ole naukumaijan poika, vaan laulat ja rallaat.

ARVI

Mitä tässä suremaankaan!

PUOSU

Oikein.

(Nappula ja kokki tulevat kantaen paria kolmea limonaatikoria.)

PUOSU

No, nytkö sieltä jo tullaan?

NAPPULA

Kokki tuli tässä likellä vastaani ja limunaatikauppa oli myös aivan satamassa.

PUOSU

Entä olutta?

KOKKI

Olutta ei saa koko kaupungista, ja tehtaan koko varasto on laskettu maahan.

PUOSU

Maahan?

KOKKI

Niin.

PUOSU

Herra hallitkoon!

KOKKI

Kolmekymmentätuhatta litraa.

PUOSU

Kolmekymmentätuhatta! No nyt on piru irti!

KOKKI

Monessa muussa paikassa myöskin kuulutaan niin tehdyn.

PUOSU

No nyt ne tuhannen vietävät ovat menettäneet viimeisenkin järkivähän! Kaataapas nyt jumalanvilja maahan. Kolmekymmentätuhatta litraa, — johan sillä pysyisi oluessa vuoden koko pitäjä… Kohta ne kai syytävät mereen jyvänsä ja jauhonsa sekä elävät vain riidalla ja tappelulla… Voi turkinpunainen, mörkinsininen ja krööninkeltainen, kolmekymmentätuhatta litraa! Pthyi.

SOINI

Olisivat edes juoneet sen suihinsa.

PUOSU

Se olisikin toista, jos olutta juomalla lopetettaisiin. Sitähän minäkin olen tehnyt koko ikäni ja se on järkevää — mutta ajatelkaas, jos minä tällaisesta maahan kaatamisesta ulkomailla kertoisin, niin hulluksi luulisivat minua, hulluksi. Eikä kukaan uskoisi. Se on viljanen tosi!

SOINI

Kyllä se hirveältä tuntuu sellainen tuhlaaminen.

PUOSU

Se on suuri synti. Mutta on minulla sen verran höystöjä veden sekaan, että järki rupeaa juoksemaan, kunhan tässä vieraita laivaan saadaan. (Katsoo kelloaan.) Hiidessä, minun pitäisi oikeastaan mennä niitä hakemaan, mutta tuskinpa ehdin enää. Lupasivathan ne tulla muutenkin. Kun vain saisin tuon kirotun olutjutun mielestäni, että tulisin paremmalle tuulelle. — — Kaataapas nyt olutta maahan.

(Menee skanssiin.)

KOKKI (Arville silmää iskien.)

Terveisiä kaupungista.

ARVI

No mitä sinne kuuluu?

KOKKI

Miehet pitivät lystiä eräässä kahvilassa; pääsin pujahtamaan sivuhuoneeseen ja kuulin kaikki, mitä siellä hommattiin.

ARVI

Mitä sitten kuulit?

KOKKI

Ne pitivät iloaan parin kahvilatytön kanssa ja pyysivät näitä tulemaan heidän vieraikseen laivaan, kun kahvila suljetaan puolen päivän aikaan. Tytöt lupasivat tulla, mutta kun pojat aikoivat esitellä heidät täällä morsiaminaan, eivät he myöntäneet eivätkä kieltäneet, nauroivat vain, sekä lupasivat tuoda toisiakin tyttöjä vieraiksi. Sitten he hyvästelivät ja läksivät.

ARVI

Puhuivatko he mitään vedosta?

KOKKI

Ei sanaakaan, arvelivat kai asian menevän noin vain leikin varjossa.

ARVI

Etkö sinä puhunut tytöille mitään?

KOKKI

Tietysti minä selitin asian juurta jaksain, kun miehet olivat lähteneet, ja tytöt sanoivat kyllä pitävänsä huolen siitä, ettei heitä niin vain vedetä nenästä; he sanoivat ottavansa kaikilta sen luulon pois, että he näiden poikien morsiamia olisivat. Sitten he nauraa kikattivat ja arvelivat tulevan lystiä täällä laivassa.

ARVI

Tästähän tulee hyvä juttu, kunhan joutuu. Taitaa niitä kestien maksajia tulla pian useampiakin.

SOINI

Saattaa tulla ja saattaa tulla muutakin lystiä ennen iltaa.

(Matti ja Kinnari tulevat kantaen paria limunaatikoria.)

KINNARI

Siinä olisi aluksi vettä. Se nyt on pirua, kun olutta ei saa mistään, ei rahallakaan.

KOKKI

Kunhan kaiken limunaatin juotte, mitä laivasta löytyy, tulette kai yhtä sairaiksi kuin oluestakin.

MATTI

Ovatko sitä jo muutkin kuljettaneet tänne?

KOKKI

On sitä puosu haalauttanut tänne muutaman kuorman.

KINNARI

No on sitten vatsatautia tarpeeksi asti.

MATTI

Mutta kun tyttö-ihmisiä tulee, niin ehkä se vesikin kauppansa tekee.

SOINI

Tuleeko niitä enemmänkin?

KINNARI

Eiköhän niitä tule. On niitä minun vanavedessäni tavallisesti liikuskellut, ja sitä paitsi on toivossa tanssitkin tässä lähellä tyhjässä makasiinissa.

SOINI

Onko ne hilsut jo niinkuin varmassa tiedossa?

KINNARI

Pitäisi olla.

MATTI

Eikähän niitä tarvitse sen pitempiaikaisiksi ottaa kuin täksi päiväksi. Silloinhan on jo todistettu, että hilsun saa, ja siitähän se vetokin oli.

KINNARI

Siitähän se oli.

(Arvi menee alas tai skanssiin. Mikkonen ja joku statisteista tulevat kantaen taas paria limunaatikoria.)

MIKKONEN

Siinä on juotavaa.

KINNARI

Taas vettä!

MIKKONEN

Ota sinä täältä muuta.

KOKKI

Nyt sitä onkin jo koko matkaksi, kun on jo kolmas kantamus. Onpa nyt miehiin mennyt oikein vesihiisi; — vai parannuksen tielläkö he ovat?

KINNARI

Älä leukaile! Kööpenhaminassa otetaan vahinko takaisin ja kaksinkerroin.

MIKKONEN

Ja vesipullot kaadetaan tyhjäksi, pannaan lippu sisälle, korkataan kiinni ja paiskataan Itämerellä laidan yli.

KOKKI

Mitä siihen paperilippuun kirjoitetaan?

KINNARI

Siihen kirjoitetaan, että »me menemme noutamaan viinaa Suomeen».

MIKKONEN

Oikein, eihän pullot ole sitä varten, että niissä vettä pidetään.

KINNARI

Ei tietenkään, ja nyt korit pois näkyvistä.

KOKKI

Parasta onkin, muuten puosu voi saada halvauksen, kun näkee tuon vesipaljouden.

(Menevät.)

PUOSU (Pistää päänsä pyöreästä kajuutan ikkunasta.)

Katsohan, Arvi, milloin sieltä rupeaa vieraita tulemaan laivaan. — — —
Eihän siellä ole ristin sielua.

(Arvi tulee kihla-arkkusensa kanssa eikä huomaa ikkunassa puosua.)

ARVI

Siinä on minun kihla-arkkuni. Olkoon täällä, sillä enhän tiedä, milloin sitä tarvitsee. Panen sen tuonne piiloon.

(Piilottaa arkkusen toiseen laivan molemmilla puolin olevista pelastusvyökirstuista, ja menee toisten luo. Kokki näkyy toisessa pyöreässä skanssin ikkunassa.)

PUOSU

Ahaa, vai kihla-arkku! Katsopas tuota, kun on jo kihlat, vaikka ei ole vielä korvantaustat kuivat, vielä vähemmän morsianta tiedossa… Sehän onkin koko peijakas pojaksi… Mutta minäpä teen sille pikku kepposen. (Tulee skanssin ovesta, ottaa arkkusen ja piilottaa sen toisella puolella olevaan arkkuun; kokki seuraa ikkunasta tarkasti puosun puuhia.) Arvin kihlahommat joutavat viivähtää, sillä mitä ne penikat kummittelevat muka miesten menoja.

(Menee.)

KOKKI (Tulee puosun jälkeen toisenpuoleisesta ovesta ja vaihtaa arkkusen entiseen paikkaansa.)

Tuossa taas puosulle vähän maksua konjakkivellistä. (Katsoo poispäin laivasta.) Mutta eikö sieltä tulekin naisväkeä ja oikein useita. Miehet, miehet, vieraita tulee, vieraita tulee, joutukaa, joutukaa vastaanottamaan!

(Kaikki miehet hyökkäävät laidalle katsomaan, heiluttavat mikä kättä mikä nenäliinaa.)

Laulu n:o 8. Kuoro.

MIEHET

Terve luoksemme armahat impyet! Terve kaivatut kaunoiset neitoset!

Meren kaukaisen kulkijat tervehtää teitä tyttöset vienoiset vieraanaan.

TYTÖT (Kulissien takaa.)

Terve ulapan siintävän kulkijat!

    Terve
    myrskyjen kovien
    kestäjät!

    Suomen
    tyttöset teitä nyt
    tervehtää

    koti-
   rannalle armaalle
    astumaan!

(Laulun loputtua tulevat tytöt Kerttu, Anni, Viisu, Emma, — ja jos tarvitaan joku statistikin — sisään; puosu ottaa heitä vuorotellen kädestä johtaen portaalta laivaan.)

PUOSU

No tervetuloa, tervetuloa! Sepä hauskaa, että neitoset tulivat! (Yleinen esittely ja puheen sorina, tytöt katselevat laivaa, viittaavat mastoon ja kyselevät.) Erittäin hauskaa.

ANNI

Hyvähän on kutsuin kulkea.

PUOSU

Aivan niin, aivan niin, ja niin koreita tyttöjä, ettemme ole koko matkallamme nähneet sellaisia.

VIISU

Uskoa niitä, merimiehiä!

EMMA

Kyllähän ne tunnetaan.

PUOSU

Voi, voi, mitä sanotte.

KINNARI

Merimiehethän ovat kaikista luotettavimpia.

MIKKONEN

Ja uskollisimpia.

PUOSU

Ai ai, miten leikkisiä neidit ovat. Kokki, tuo pian vesirahteerinki esille. (Kokki on vieraiden tulon aikana kantanut pöydän ja limunaatia esille ja kaatanut laseihin.) Olkaa hyvät! Olkaa hyvät, pikkuisen espanjalaista viiniä joukkoon, tytöt, minä pyydän! (Kaikki tytöt eivät tahdo viiniä.) Pojat saavat terästää viskillä. Tervetuloa, tervetuloa!

(Kilistelevät.)

MIKKONEN

Ja jatkukoon alettu tuttavuus yhä lämpimämmäksi.

TOISET

Aivan niin!

PUOSU

Eläköön Suomen tytöt, eläköön!

KAIKKI

Eläköön!

ANNI

Ovatko merimiehet aina näin iloisella päällä?

KINNARI

Eihän sitä nyt aina.

VIISU

Eikö ole hirveätä olla kovassa myrskyssä aavalla merellä?

EMMA

Ja pimeässä!

PUOSU

Vielä mitä, sehän on nautintoa. — Lauletaan pojat neitosille, minkälaista merellä on.

KERTTU

Voi laulakaa!

PUOSU

Teidän käskystänne teemme vaikka mitä.

(Edellisen kohtauksen aikana ovat Kerttu ja Arvi vaihtaneet silmäyksiä, ehkäpä kuiskauksiakin, jota toiset eivät huomaa.)

Laulu n:o 9. Kuoro.

Ja laulu se oli niin vaikea, kun rannalta lähdettiin, ja mieli se oli niin haikea, kun ystävistä erottiin.

    Mutta tuulipa raikas merellä
    se ikävät ilmaan vei,
    ja aaltojen pauhussa aavalla
    me suruja muisteltu ei.

    Kun vaahto se keulassa kuohuili
    ja köydet ne vinkui ja soi,
    moni ystävä rannalla huokaili
    meripoikia kurjia voi.

    Niin silloin he mastoissa kiipeili
    ja huuteli hoi ja hei,
    vaikka kahtia repesi pramseili
    he huuti: Nyt hitto sen vei!

Merimiehet ei huoli, nuo reippahat, jos turmat on tullakseen, kun maissa vain neitoset kauneimmat meitä aattelis kullakseen.

PUOSU

Ja sitten me taas kilistetään ja maistetaan, ettei hampaat ravistu.

KERTTU

Kiitoksia vain, täälläpä on vieraanvaraiset isännät.

KOKKI

Meillä on kahdeksan koria limunaatia aivan teitä varten.

KERTTU (Tytöt nauravat.)

Kahdeksassa pullossakin olisi liikaa.

PUOSU

Suu kiinni, kokki! — Se valehtelee, kirottu — mutta saattaa sitä vähän erehtyäkin näin rahteerinkiasioissa, kun ei ole naisen lempeää ohjausta saatavissa.

MIKKONEN

Mutta siitä pulastahan on nyt päästy, kun on liitot tehty näiden neitojen kanssa.

PUOSU (Tytöille.)

Niin, mitäpä me sitä enää salaamme, — me ilmoitamme julkisesti, että tässä näette Kinnarin Matin, Mikkosen — ja minun tulevat morsiamet.

(Iskee muka silmää tytöille, että nämä antaisivat puosun narrata toisia, mutta tytöt eivät ole huomaavinaan.)

ANNI

Kuinka morsiametko?

VIISU (Nauraa.)

Ei suinkaan!

EMMA

Tytöt sanoivat meitä kutsutun tänne vieraiksi, eikä mistään lemmen liitoista ollut puhetta.

PUOSU

Hyvänen aika, lupasittehan te —

ANNI

Enhän mitenkään osannut herra puosun pilantekoa todeksi uskoa.
Vieraiksi kyllä lupasimme tulla sekä tuoda toisiakin.

VIISU

Aivan niin.

PUOSU

Vieraiksipa tietenkin, vieraiksi, mutta voisihan meidät nyt koetteeksi ottaa vaikka sulhasen vaaliinkin, sillä eihän siitä tyttö pilaannu, vaikka kositaankin.

ANNI

Kylläpä ne merimiehet olisivat äkkituumaisia.

KINNARI

Mitä siinä vitkastelee, jos ottaa ystävän, niin ottaa.

PUOSU

Ja jos ei ota, niin ei ota.

VIISU

Minä teen jälkimmäisellä tavalla.

ANNI, EMMA y.m.

Ja minä.

KINNARI

Siis olemme kaikki hävinneet vedon.

EMMA

Minkä vedon?

PUOSU

Paras on kai tunnustaa asia selväksi.

MIKKONEN

Parasta lienee.

PUOSU

No se oli sillä tavalla, että me löimme merellä vetoa, kuka ensimmäiseksi saisi ystävän maihin tultuamme — tietysti naisystävän — ja ken viimeiseksi tässä jäisi, maksaisi vedon.

MATTI

Siksihän meillä oli niin kiire kihloihin päästä, kun aika loppuu tänään.

ANNI

Kyllä ne merimiehet ovat aika veitikoita.

PUOSU

Ja tytöt vielä suurempia veitikoita — mutta mi nä en vielä tunnusta hävinneeni, vaan teen morsiamen vaikka puusta.

EMMA

Tuolla menee Jaakopsonska laiturilla. Hän varmaan hyväksyisi puosun tarjouksen.

TYTÖT (Nauravat.)

Ihan varmaan.

PUOSU

Matami hoi. Tulkaa vähän tänne. Olkaa niin hyvä.

(Jaakopsonska, iso, joko hyvin laiha tai hyvin lihava nainen, tulee. Tytöt tervehtivät häntä nauraen.)

JAAKOPSONSKA

No mitä lystiä täällä pidetään?

PUOSU

Päivää, matami. Oletteko niinkuin avioliittoon vapaa?

JAAKOPSONSKA

Miehestä erossa nykyään, mutta eipä tuohon eri kiirettä ole, miten niin?

PUOSU

Minun kun pitäisi päästä kihloihin, mutta ei ole morsianta.

JAAKOPSONSKA

No siitä pulasta kyllä voin sinut päästää. Tuossa on käsi.

(Naurua.)

PUOSU

Tuota — tuota (katsoo Jaakopsonskaa.) Jos sentään mietitään vähän aikaa — tuota — ota sinä, Kinnari.

KINNARI (Menee topakasti Jaakopsonskan luo, katsoo tätä, mutta polvet rupeavat tutisemaan ja hän sanoo arasti.)

Ei — en minä uskalla.

JAAKOPSONNI (Tulee päissään laulaa rallattaen.)

Rati rati rallaa, ja taivahalla, rati riti j.n.e.

JAAKOPSONSKA

Sehän on Jaakopsonni!

JAAKOPSONNI

Lohikäärme!

(Juoksee kauhistuneena pakoon.)

JAAKOPSONSKA

Älä mene — älä mene, — kyllä minä sinut kiinni otan!

(Juoksee Jaakopsonin jälkeen huutaen tätä.)

TOISET (Nauravat; puosu on kauhistunut.)

KINNARI (Katsoo portaalta; toiset laidalta.)

Jaakopsonni juoksee kuin hengen edestä, mutta ämmä tavoittaa, ämmä tavoittaa — ei vielä — ei vielä.

MIKKONEN

Jaakopsonni juoksee hevoseen — — — jo ennätti hevosmiehen luo.

KINNARI

Nyt ne lyövät hevosta selkään — mamma jää, mamma jää!

(Yleinen huuto ja nauru.)

PUOSU

Pääsi pakoon. Kyllä nyt Jaakopsonni on pian Ruotsin puolella.

KINNARI

Hän ei varmaankaan tiennyt, että hänen entinen armaansa oli tullut tähän kaupunkiin.

PUOSU

Nyt taitaa minunkin olla parasta uskoa hävinneeni.

SOINI (On puhellut Kertun ja Arvin kanssa.)

Täällä on vielä eräs neiti, joka ei ole sanonut mitään näihin asioihin.

KERTTU (Nauraa.)

Mitä minulla olisi sanomista, kun ei ole mitään kysyttykään.

PUOSU

Kysytty! Kauneimmalle neitosista on siis rakkauden tunnustus tekemättä.
(Polvistuu.) Tässä teidän jalkojenne juuressa vannon.

KAIKKI MIEHET

Ja minä, ja minä, j.n.e.

(Puosu nousee.)

PUOSU

Kylläpä nyt kelpaa, vaikka ei äsken Jaakopsonska kelvannut.
Mitä neiti sanoo?

KERTTU (Iloisesti.)

Kyllähän minä merimiehistä paljon pidän ja sitäpaitsi olen orpotyttö, ettei suinkaan turva olisi haitaksi.

PUOSU

Sillä lailla, maailma valkenee — —

KERTTU

Mutta kai minä saan valita.

PUOSU

Annan teille sydämeni.

TOISET

Ja minä, ja minä, ja minä, j.n.e.

PUOSU

Silkit.

TOISET

Ja minä, ja minä, j.n.e.

PUOSU

Kullat.

TOISET

Ja minä, ja minä, j.n.e.

KERTTU

Minä rupean sen kumppaniksi, kenellä on kihlat heti minulle antaa.

PUOSU

Minulla. (Hyppää ottamaan piilottamaansa arkkusta.) Tyhjä! (Sieppaa äkkiä hirmuisen suuren kellon liivinsä taskusta; Kertulle.) Tässä!

KERTTU (Nauraa.)

Onko tämä kihlakello?

TOISET (Nauravat; puosu panee kellonsa taskuun.)

ARVI

Minulla on.

(Ottaa arkkusen ja antaa Kertulle, joka avaa sen toisten tyttöjen auttaessa.)

KINNARI

No, mutta minun päiviäni.

MIKKONEN

Siellähän ne varustukset ovat.

PUOSU

Katso peeveliä!

TYTÖT

Niin kauniita.

KERTTU (Ujosti.)

Mikä minun tässä auttaa.

PUOSU

Minä panen vastaan, neiti on nuori. Teillä on joku naittaja tai holhooja. Veto ei ole voitettu, kihlaus ei ole laillinen.

KERTTU

Minulla ei ole holhoojaa eikä omaisia muuta kuin nuori veli.

PUOSU

Vaikkapa velikin, asia ei ole valmis.

NAPPULA (Tulee.)

Nyt ne perunat on kuorittu.

KERTTU

Eerikki!

(Rientää syleilemään veljeään.)

NAPPULA

Kerttu!

KERTTU

Sinäkö se oletkin se Nappula, ja noin kasvanut.

MIKKONEN

Siinähän nyt on veli! Annatko sinä sisaresi naimisiin?

NAPPULA

Kelle?

MIKKONEN

Puosulle —

NAPPULA

En!

MIKKONEN

No entä Arville?

NAPPULA

Arville kyllä. Sinä saat.

ARVI

Kiitoksia.

(Arvi ja Kerttu syleilevät. Toiset huutavat eläköön.)

NAPPULA

Mutta sinun pitää antaa sen keittää minullekin sitten kuin tulet laivaani kapteeniksi.

ARVI

Tottahan toki Kerttu keittää molemmille.

KERTTU

Kyllä minä keitän.

PUOSU

Malttakaahan. Tuliko neiti täältä laivasta minua vastaan äskettäin.

KERTTU

Kyllä, kävin tiedustelemassa veljeäni.

PUOSU

Ahaa. Tässähän onkin pelattu oikein teatteria. Nyt minä ymmärrän, miksi neiti oli niin taipuvainen kihloihin menemään. Asia oli Arvin kanssa valmis. Katsos peevelin poikaa, kun voitti. Onnea, onnea! Siinä on kelloni sinulle vielä päällisiksi. Kelvanneehan tuo noin miehiselle miehelle.

ARVI

Kiitoksia, puosu, te olette hyvä mies…

PUOSU

Pidä vain omasi, sillä kyllä niitä tyttöjä on minunkin varalle. Taitavatkin ulkomaalaiset minusta enemmän tykätä kuin kotipuolen tytöt… niillä on erilainen kauneusihanne.

ANNI

Pulska mieshän puosu on, mutta eihän sitä niin äkkiä pidä toivoa.

EMMA

Pitää antaa vähän ajatusaikaa.

VIISU

Tietysti vähän miettimisaikaa.

PUOSU

Kyllä te osaatte, ai-jai-jai-jai — mutta nyt lauletaan ja maistetaan.
Onnea kihlatuille!

KAIKKI (Kilistävät ja huutavat eläköön.)

Kuoro n:o 10.

KAIKKI

Lempi on valtias merellä ja maalla. Ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa.

Toivomme hartaasti nuorille teille onnea lykkyä elämänne teille. Poikia pulskia paksuja, tyttöjäkin sieviä ja somia.

MIEHET

Nyt Suomen neitosille, täss’ läsnä oleville, me täydet maljat nostamme ja hartahasti toivomme, että myöskin meille maailman kulkureille sama onni koittaisi, ja armas vihdoin löytyisi.

TYTÖT

No kyllä vain joskus saa kaikki kylkiluunsa, se vaikka oisi puusta. Siis oottakaa ja toivokaa, te kaikki saatte varmaan pienen oman armaan.

KAIKKI

Lempi on valtias merellä ja maalla, ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa

PUOSU

Tämähän on juhlallista. Viettäkäämme Arvin kihlajaisia oikein hupaisesti. Meidän on kaikkien mentävä iltapäivällä tansseihin, jotka ovat täällä likellä tavarasuojassa.

ANNI

Siitähän tulee hauskaa.

MIEHET

Tietysti kaikki tansseihin.

VIISU

Se on tietty! Sinnehän mekin olimme lopullisesti menossa. (Kumartaa puosulle.) Saanko pyytää puosua ensimmäiseen naisten valssiin.

TOISET TYTÖT

Ja minä, ja minä…

PUOSU

No nyt on onni kerrassaan muuttunut. — Tuhansia kiitoksia, neitoset.
Tanssi onkin minun parhaimpia puoliani.

ANNI

Senhän näkee jo puosun vartalostakin.

PUOSU

He he, vai huomaa sen jo päältäpäin.

TOISET TYTÖT (Nauravat.)

Tietysti.

PUOSU

Mehän voisimmekin laulaa sen merimieslaulun, jossa minulla on soolo-tanssi, että naiset näkevät.

MIEHET

Lauletaan vain.

NAISET

Sehän olisi hauskaa nähdä.

PUOSU

Sadehatut päähän! Ja siitä säkeistöstä aloitetaan että »Kun nämä lasit on maisteltu» ja tietysti maistetaan nyt, että olisi syytä niin laulaa.

(Kaikki maistavat.)

Kuoro n:o 11.

    Kun nämä lasit on maistettu, se toimi tulee uusi.
    Kova oli seelein komento, kun laivaan tuli luusi.
    Mutta hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
    vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.

    Blow boys, blow, to California,
    there is plenty of gold,
    so I’ve been told,
    in the banks of Sacramento.

    Kun maihin on päästy reilusti ja tultu kotirantaan,
    siellä ne oottavat heilatkin, he sydämensä antaa.
    Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
    vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.

    Blow boys, blow, to California,
    there is plenty of gold,
    so I’ve been told,
    in the banks of Sacramento.

    Reiluista pojista tykkäävät nuo Suomen tytöt armaat.
    He nahjukset luotansa lykkäävät, sen tiedämme me varmaan.
    Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
    vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.

    Blow boys, blow, to California,
    there is plenty of gold,
    so I’ve been told,
    in the banks of Sacramento.

PUOSU (Huutaa.)

Taploo, taploo! Kuvaelma pian, pian!

(Loppusoiton aikana asettuvat kaikki äkkiä kuvaelmaan, mitä koomillisempaan, sitä parempi. Nuori pari keskessä, tytöt kahden puolen. Puosu seisoo takana pöydällä haaralla jaloin ja merimiehet mikä missäkin muka jossakin »asennossa».).

KAIKKI

Eläköön!

Esirippu.