The Project Gutenberg eBook of Laivan kannella This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Laivan kannella 2-näytöksinen laulunäytelmä Author: Pasi Jääskeläinen Release date: January 14, 2024 [eBook #72711] Language: Finnish Original publication: Porvoo/Helsinki: WSOY/Kust.Oy Kirja, 1950 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIVAN KANNELLA *** LAIVAN KANNELLA Kaksinäytöksinen laulunäytelmä Kirj. PASI JÄÄSKELÄINEN Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1923. HENKILÖT: PUOSU | SOINI | KINNARI | matruuseja. MIKKONEN | MATTI | JAAKOPSONN | ARVI, jungmanni. KOKKI. NAPPULA, laivapoika. KERTTU KESÄNEN | ANNI, EMMA ja VIISU | kaupungin tyttöjä. JAAKOPSONSKA. NÄYTTÄMÖ: Laivan etukansi; laiva on ikäänkuin katkaistu» keula päin yleisöä, perällä kannen levyinen kansikajuutta (»skanssi»), ovet molemmilla sivuilla (tarkoittaen, että niistä päästään laivan perälle sekä skanssiin); kajuutan takaa näkyy vähän keulamastoa sekä purjeen alareunaa. Kannella molemmin puolin ovat pienet pelastusvälinekirstut sekä köysikimppuja y.m.s. Kajuutan takaa näkyvät myös laidoista mastoon menevät köysiportaiden juuret, jotka katoavat purjeen taakse. Muuten ilmakulissit ja ilmatausta. Missä sopii, voi etukannella »rampissa» olla nostoluukku, mistä mennään keularuumaan. ENSIMMÄINEN NÄYTÖS (On pimeän hämärää, joka vähitellen valkenee aamuruskoksi ja päiväksi. Arvi seisoo nojaten laivan laitaan, Soini istuu köysikimpulla.) Laulu n:o 1. ARVI (Laulaa.) Merimies se laivallansa seilailee, on tuntematon taival, jota kulkee; hän kotimaata mielessänsä muistelee ja povehensa surumielen sulkee. On usein hällä kotimökki mielessä, sekä muistossansa äitikin hellä. Ja kaipauksen kyynel vierii silmästä, jos armas kulta siellä lienee kellä. Vaan silloin emme näitä jouda muistelemaan, kun myrskytuuli aavalla se pauhaa. Me vastaan sitä ankarasti taistelemaan nyt käymme ilman lepoa ja rauhaa. Vaan tyyntyyhän se myrskytuuli vihdoinkin, ja valkeneepi kansikin taivaan. Nyt armahasti sinipinta taasenkin se tuudittaapi meripojan laivaa. _Kertosäe_ (Duetossa.) Niin merelläkin vain on ihanaa, kun sinipinta tuudittaapi laivaa. Kun hämärtyy ja päivä mailleen ennättäy ja iltatähti kaukana kiiltää, niin vahtimies se keulassa haavemielin käy, hänen sielussansa kaukomaat ne siintää. _Kertosäe_. Niin merelläkin vain on kaihoisaa, kun iltatähti kaukana kiiltää. Niin vieno tuuli hiljaa laivaa tuudittaa, sekä lipisevät laineiden harjat. Ja meripojat kojussansa uinuaa, unta nähden armaistansa. _Kertosäe_. Niin merelläkin vain on rauhaisaa, kun lipisevät laineiden harjat. (Lyhyt väliaika.) SOINI (Huokaisee.) Kaunis laulu, mistähän lienee kotoisin? ARVI Siellä kotipuolessa minä olen sen kuullut. SOINI Se on hyvin kaunis. ARVI On. SOINI Lienee merimiehen tekemäkin? ARVI Kenenkäpä se muunkaan — — — onko — sinulla milloinkaan koti-ikävää, kun olet merellä? SOINI Taitaahan tuo joskus olla —, vaan mitä se merimies siitä — eihän se semmoisesta saa välittää —; eikä se kovin kauan vaivaa. ARVI Kyllä minulla oli ensin niin sanomaton koti-ikävä — ja nyt taas, kun muistelen kotipuolta — vaikka mieluista se oli olevinaan merelle lähtökin. SOINI Kyllä se ikävä haihtuu ja sinähän olet hyvä merimiehen alku! Tuskinpa maltat mereltä pois pysyä, kun kerran pääset alkuun. ARVI Saattaa olla, vaan en minä siellä kotona arvannut kotipuolta niin hyväksi; vasta täällä tunnen, että niin kaunistakaan ei ole missään, tuskin taivaassa. SOINI Kyllähän se siltä alussa tuntuu, mutta mieli kovettuu vähitellen. ARVI Ja miten saattaa unohtaa äitinsä, joka aina ikävöipi. SOINI Tokko tuo kokonaan unohtunee, vaikka siltä tuntuu, kun miesten puheita kuuntelee. ARVI Jos lie — sanovat sinulta jääneen tyttö-ihmisenkin sinne kotipuoleen suremaan — vai ilmanko ne? SOINI Onhan siellä — ARVI Mutta häntä sinulla on varmaankin ikävä?... Onko hän korea ja sievä? SOINI On! ARVI Ja pitää sinusta? SOINI (Nyökäyttää päätään.) ARVI No sitten sinulla on varmasti häntä ikävä, kun hän on sieväkin, vaikka et sano. SOINI Miten niin? ARVI Minulla ainakin olisi ikävä, jos olisi semmoinen. SOINI Eikö sinulla sitten ole? ARVI (Huokaa surkeasti.) Ei... ei vielä, mutta minusta tuntuu siltä, että minä pian saan. SOINI Niinkö tuntuu... no kyllä sinä sitten pian saat, kun se alkaa semmoiselta tuntua. ARVI (Iloisemmin.) Minä ostin jo sitä varten Espanjasta silkinkin ja vähän muuta, mutta älä sano kellekään; ne kiusaavat ja irvistelevät minulle. SOINI (Naurahtaa.) Mitäpä minä siitä... ARVI Päivä valkenee. — Kylläpä on kaunis taivaan ranta. SOINI Niin, kaunista se on merelläkin. ARVI Eikä ole seiniä edessä. SOINI Ei seiniä eikä mäkiä, yhtä aavaa vain. Laulu n:o 2. Duetto. SOINI ja ARVI. On merellä suurella ihanaa ja mieli se riemua uhkuu, kun vaahtohon välkkyvä aalto saa sekä tuulet ne purjeissa puhkuu. Sen ties merimies, jolle on kotilies meri aava ja aaltoavainen. Sävel ihanan meren sen sielussa soi vielä vanhoilla päivillä varmaan. Sepä kiehtoo veren ja hurmata voi kuin muisto tuon lemmityn armaan. Sen ties merimies, jolle on kotilies meri aava ja aaltoavainen. (Laulun jälkeen kuuluu muutamia kellon lyöntejä. Jaakopsonni ja Mikkonen tulevat. J. istuu jotakin köyttä »pleissaamaan».) MIKKONEN No marssikaa kojuunne! Juutastako siinä ulisette. SOINI Enkä mene! Ryysyjäni rupean pesemään. (Nostaa ämpärillä merestä vettä ja rupeaa pesuhommiin.) ARVI Eipä tässä unta kaipaa näin kauniina aamuna. MIKKONEN Kauniina aamuna! Kyllä niitä on merimiehelle kauniita jos rumiakin aamuja, lempo heitä laskekoon. Mutta kun ollaan ensi matkan poika ja semmoista akkamaista lajia, kuten tämä Arvikin, niin taivastellaan kuin hyvätkin neitoset. Kaunis aamu! Pthyi helvetti! SOINI No, ero se on kauniilla ja rumalla ilmalla sinullekin, Mikkonen. MIKKONEN En minä heitä muistele, kun pääsen maihin ja saan pääni täyteen. Silloin silenevät huonot ja hyvät ilmat hiiteen mielestäni. (Rupeaa valmistelemaan jotakin maalia, jota hämmentelee kaataen astiaan milloin öljyä milloin maalijauhoa.) SOINI Tottakai sitä muistelet, kun ajat mäkeen ja henkikulta sattuu olemaan vaarassa? MIKKONEN En sitäkään. SOINI Mitä se Jaakopsonni tähän arvelee? JAÄKOPSONNI (Sylkäisee.) KINNARI (On tullut keskustelun aikana saapuville joku työkalu kädessä.) Kyllä minä ainakin muistan joka kerran, kun on tehty haaksirikko. MIKKONEN Mitä kun sinä, — muistat kai paljon useammankin kuin mitä olet nähnyt. KINNARI Siitä on jo kolmekymmentä vuotta, kun oltiin näillä paikoin, vaikka vähän likempänä rantoja. Oli puhaltanut kolme päivää oikein tiukka koillinen, ja pumput toimivat alituisesti. Kiinni tuuleen sitä koetettiin mennä, mutta kun koillinen yhä vain paransi ja paransi... MIKKONEN Kyllä sinun koillis-juttusi tunnetaan. KINNARI Niin ukon piti jo peräytyä ja kääntää perä tuuleen. MIKKONEN Käännä sinäkin peräsi tuuleen ja mene töihisi. KINNARI Mutta juuri kääntäessä kallistui laiva tavattomasti ja riki romahti yli laidan. Olin juuri viimeistä märssyä kiinnitekemässä, kun menin rikin mukana suin päin mereen kuin palavaan koskeen. ARVI Entä sitten? KINNARI Körötin kiinni raakapuussa ja koetin saada taskustupakkaa suuhuni, ennenkuin se likoaisi peräti. MIKKONEN Eikö ollut ryyppyä ja voileipää! KINNARI Sain kun sainkin siinä tupakkapurun poskeeni ja sonnustelin vähitellen nuoralla itseni mastoon kiinni... MIKKONEN Tietysti maston alapuolelle. KINNARI Kun laivassa hakkasivat köydet poikki, lähdin minä mastollani etukynnessä mennä kellittelemään rantaan päin eikä laivan rumilas jaksanutkaan seurata. ARVI Entä sitten? KINNARI No, tuulikin siitä vähitellen tyyntyi ja minä tulin kuin tulinkin maihin mastollani, vaikka olinkin tiedotonna. Kun siitä heräsin ja virkosin, olin sängyssä ja muuan nainen kaatoi juuri viinaa kurkkuuni. MIKKONEN Olisit kai vironnut, vaikka olisit tyhjää pulloakin haistattanut. (Nauraa.) KINNARI Kun minä häntä kiittelin englannin kielellä, sanoi hän vain: Ui ui ui. Ymmärsin, että hän tarkoitti minut uimasta pelastaneensa ja sanoin: Uinhan minä, uin uin, ja hän taas: Ui, ui. MIKKONEN Sepä nyt uikuttamista on ollut. KINNARI Kun se vielä viittoili olevansa leski-ihminen, niin minä rupesin sitä lähentelemään ja taas se sanoi: Ui ui. Arvelin, että uidaan vain ja niin jäin mökkiin isännöimään. SOINI Pianpas se kävi. KINNARI Minä olin silloin komea mies. Nainen kiitti, kun sai minut. ARVI No siihenkö se juttu loppui? KINNARI Kun siinä taas aamu valkeni, näin ikkunasta, että laivakin oli jo ehtinyt rantakarikolle ja miehistöä pelastettiin maihin. — Enimmän osan he saivatkin pelastetuksi. — Minäkin kävelin rantaan niitä katsomaan ja kun tapasin kapteenin sanoin, että olla hyvä ja tulla meille asumaan. No, äijälle tuli suuret silmät, kun luuli minun hukkuneen ja minä olinkin yön aikana tullut talon isännäksi ja vielä naimisiin. (Naurua.) ARVI Oikeinko naimisiin? MIKKONEN Taisi olla jo lapsiakin. KINNARI Se nyt oli vain semmoinen siliviliavioliitto. SOINI Siviiliavioliitto. KINNARI Siliviliavioliitoksi minä olen sitä kuullut sanottavan... Siellä Ranskan rannalla ne tekivät niitä kymmeniä vuosia sitten, vaikka nyt se on Suomessa muka niin uutta ja hienoa, ettei sitä tee kuin jotkut herrat... MIKKONEN Ja sosialistit... KINNARI Niin! siitä on helppo erotakin. Olin vain kolme päivää... MIKKONEN Ja kolme yötä —. KINNARI Niin. Lupasin tulla uudestaan seuraavana kesänä. (Naurua.) MIKKONEN Meidän puolessa oli mies, joka otti oikein laillisen eron akastaan ja haki sitten vuosikausia toista. Kun se siinä valikoi ja valikoi, niin ottikin viimein sen vanhan uudestaan. KINNARI Entiseen eukkoon sitä siliviliavioliittolaisillakin usein on turva. SOINI Ja vanhaan ukkoon eukoilla. KINNARI Miksi ei niinkin päin. PUOSU (Tulee.) Good morning boys [Gud mooning bois]. Mikä kuntakokous täällä on? MIKKONEN Kinnari täällä naimisjuttujaan kertoo. PUOSU Kinnari valehtelee eikä sitä paitsi ymmärrä hölynpölyä niistä asioista. Minä niitä voisin kertoa paljonkin, jos haluaisin, mutta on minulla parempaakin kerrottavaa. MUUT No mitä sitten? PUOSU Että jos tämmöinen sievä lounainen kestää vielä, ollaan parin päivän perästä Tanskan salmessa. TOISET Niinkö? PUOSU Ukko on hiiden hyvällä tuulella, kun matka on mennyt näin joutuin; hänellä onkin lastista hyvä osa itsellään, ja siksipä hän kutsuukin koko miehistön aamuryypylle perään. MIKKONEN Sillä lailla! PUOSU Hiljaa! — ja vielä, että niin kauan kuin tätä lounaista kestää, ei tarvitse panna rikkaa ristiin, kunhan vain vahtivuorot hoidetaan. Muun ajan saatte korjata ryysyjänne ja maata —. MUUT Hyvä, hyvä! PUOSU Tanssia, laulaa, syödä ja juoda. KAIKKI Hurraa, hurraa, hurraa! KINNARI Tätä tuulta kestää viikoittain. Minä näin semmoisen unen. PUOSU No sitten ollaan kahdessa viikossa viimeistään kotona. TOISET Hurraa, hurraa, hurraa! PUOSU Ja sen asian vahvistukseksi kannattaa laulaa. Kuorolaulu n:o 3. Merimies kun kotiin pääsee hei hei hei! eipä silloin surut paina ei ei ei! Silkit, kihlat esille nyt otetaan, ja uudellensa Suomen tytöt muistetaan. Hyvästi nyt Hullit sekä Londonit. Hyvästi myös Newyorkin mamssellit. Silloin Suomen pojat laulaa hei hei hei, kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei. Nyt aurinkona paistaa naama kapteenin. Messingillä suu on itse tyyrynkin. Ja puosu huutaa pojillensa hei hei hei, kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei. PUOSU Nyt alkakaa laputtaa perään. (Kaikki menevät, paitsi Kinnari ja Arvi.) No Arvi? ARVI Minä en ryyppää. (Menee skanssiin tai, jos sopii, etunäyttämön nostoluukusta alas.) PUOSU No ei sinusta sitten merimiestä tule. (Kinnarille.) Mitä sinä? Pelkäätkö sinäkin ryyppyä. KINNARI Muistatko, että lyötiin punnan veto siitä, että juotat kokin humalaan ennen Tanskan salmea. PUOSU No entä sitten? KINNARI Ylihuomenna olet puntaa köyhempi, hi hi hi! (Menee.) PUOSU Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa. — Nappula hoi! Nappula! LAIVAPOIKA (Huutaa jostakin takaa.) Halloo, puosu, halloo! PUOSU Halloo, halloo — juokse tänne äläkä kilju siellä takana. (Poika tulee.) Onko kokki tehtaassaan? NAPPULA On. PUOSU Huomasitko, onko hän säästänyt eilistä rusinasoppaa itselleen? NAPPULA On sillä erillään. PUOSU Sinähän olet kokin kanssa huonoissa väleissä? NAPPULA Niin, kun hän aina mukiloipi minua perunan kuorimisesta ja muusta. PUOSU Eikä anna ronkkia herkkupaloja padasta. Hyvä on. Mutta nyt saat kostaa. Tässä on konjakkia. Mene ja kaada se kokin himoruokaan, rusinasoppaan, ja sekoita hyvin. NAPPULA Mutta jos hän tai joku muu näkee. Silloin saan taas selkääni. PUOSU Miehet ovat perässä ja sinä käsket kokin tänne muka puheilleni. NAPPULA Mutta Puosun pitää pitää suunsa kiinni siitä, että minä olen kaatanut. PUOSU No sen tiedät — mene vain käskemään kokki tänne. — Sitäpaitsi, tässä on vielä shillinki kaupan päälle. NAPPULA No sitten minä! (Juoksee pois.) PUOSU Saadaanpas nähdä, eikö raittiusmies tule pöpperöön, kun aamusydämelleen tempaisee rusinasoppaa. Ei siinä ruoassa paljon konjakin maku tunnu... On minulle itsellenikin sitä syötetty. (Kokki tulee.) Kuule, kokki, missä on minun lusikkani? KOKKI Lusikka? PUOSU Niin, lusikka. KOKKI En minä ole kenenkään lusikkain vahti. Jos se on hukassa, on se omilla jäljillänne. (Yrittää mennä.) PUOSU Seis! Mikkosen lusikka löydettiin sinun suolakopsastasi; yhtähyvin olet voinut puhaltaa minunkin lusikkani talouteesi. KOKKI Oliko muuta asiaa? PUOSU Laita lusikka takaisin. KOKKI Huomenna, jos pouta on, — hyvästi! PUOSU Kuule, ja sitten pitää minulle olla sunnuntaisin tuoretta kahvileipää, koska perämiehellekin laitat. KOKKI Tietysti, ja vuoteelle kahvia, sekä kaksi piikaa passaamaan; ymmärrän, herra eversti. (Poistuu.) PUOSU Hyvä tuli. Sainpa häntä viivytetyksi ihan parahiksi. (Menee perälle.) ARVI (Tulee pieni lipas kädessä, jota ihaillen katselee, sekä istuu köysikimpulle oikealle »skanssin» pyöreän ikkunan alle; avaa lippaan, ottaa esille tavaroita, esim. silkin ja mahd. muita koruja; laulaa niistä sekä rakkauden kaipuustaan.) Laulu n:o 4. Tää lipas on Italiasta, kauniista Neappelista. Sieltä myöskin nää korallit, helyhelmeni kaunihit. Kun vain mä tietäisin, kelle ne antaisin. Mä armasta ajattelen, ja kaihoten kaipailen. Vois ystävä syliini tulla, sydän lempeä täysi ois mulla, kun vain mä tietäisin, kelle sen antaisin. En löytänyt etelän mailta, en polttavan auringon alta, ken kaipauksen veisi pois, ja kihlani ottaa vois. Oi pian jos löytäisin, kelle ne antaisin. Tuolla puolessa pohjan tähden on Suomi, sinne mä lähden; siell’ toivon mä, viimeinkin saan kotirannalta armahan. Oi kunpa sen tuntisin, niin kihlani antaisin. (Laulun loputtua jotakin kolinaa kuultuaan kiireesti pois.) (Laulun jälkeen alkavat merimiehet keskustellen ja meluten tulla etukannelle.) MIKKONEN On se tuo äijä melko mies, kun se hyvälle päälle sattuu. MATTI Hyvä kapteeni! Ei äijää saa moittia. TOISET Ei toki. Hyvä mies... PUOSU Ja nyt pojat laulua ja tanssia. MIKKONEN Oikein, puosu! PUOSU Jos rämähytettäisiin oikein merimiesjenkka. TOISET Antaa huhkia. Laulu n:o 5. Kun Englannin kanaaliss’ kuljettiin, fale rii fale raa ja kuljettiin, kun satoi ja tuuli, niin reivattiin, fale rii fale rallallei. Kun likelle rantoja seilattiin, fale rii fale raa ja seilattiin, niin kasvojammekin peilattiin, fale rii fale rallallei. Enkelskan tytöt siell’ ootteli, fale rii fale raa ja ootteli, ja poskiansa he maalaili, fale rii fale rallallei. Ja kun rannalla pusut ne mäiskähti fale rii fale raa ja mäiskähti, koko Lontoon kaupunki säikähti fale rii fale rallallei. Sitten menimme likelle tiskiä, fale rii fale raa ja tiskiä, ja otimme ryypyn viskiä, fale rii fale rallallei. Kun aamulla tavattiin puurissa, fale rii fale raa ja puurissa, oli kaikilla matti pussissa, fale rii fale rallallei. Nyt seilaamme taasenkin merillä, fale rii fale raa ja merillä, käymme vissisti maailman perillä, fale rii fale rallallei. (Repäisevä kuoro jenkan tahdissa.) (Kerron aikana tanssivat miehet parittain viheltäen samalla. Laulun perästä.) PUOSU Sillä lailla, pojat, sillä lailla! Sanokaa sitten, ettei merelläkin saada lystiä pystyyn, kun on vain iloisia poikia mukana. TOISET No varmasti.. Saadaanpa tietenkin. SOINI Mutta kyllä ne sentään on oikeat lystit vasta kotipuolessa. PUOSU Loruja, oikea merimies ottaa ilonsa joka paikassa, olen minä eläessäni ollut kaikenväristen ihmisten joukossa ja iloisen puolen aina päällimmäisenä pitänyt niin kotipuolessa kuin muuallakin. KINNARI Minä myös ja niin sitä pitääkin. Oli kerran tiukka luoteinen... PUOSU (Keskeyttää.) Ja sitten siellä kotipuolessa oli viimein niin ikävää, että kiitin, kun pääsin pois. TOISET Miten niin? PUOSU Siellä oli kaikki toisiaan vastaan riitelemässä; puolueiksi niitä sanottiin. MIKKONEN Niin siellä olikin. PUOSU Ensiksi oli rikkaat ja köyhät vastakkain, sitten vetivät herrat ja talonpojat tukkanuottaa — sitten oli herrat herroja vastaan ja talonpojat talonpoikia vastaan. MIKKONEN Ja vielä köyhät köyhiä vastaan. PUOSU Aivan niin. No sitten ottelivat jumaliset ja jumalattomat toistensa kanssa ja sitten jumaliset jumalisten kanssa; vielä jumalattomat riitelivät kunniasta, kuka heistä oli jumalattomin. SOINI No siinä kai puosu oli kaikista paras. (Huom.! Soini on jatkanut pesemistään ja pannut vaatteita kuivamaan; joku toinen voi ommella vaatteita tai laittaa kenkiään y.m.) PUOSU Eikö hiidessä! Minä olin lapsi jumalattomuudessa niiden rinnalla, aivan kakara. MUUT So, so, eihän toki. PUOSU No silmäänikin, aivan kuin vasta syntynyt vasikka. Eivät muuten tahtoneet antaa ruokaa eikä juomaa, ennenkuin kuulivat, mihin karsinaan minä oikein kuuluin. MIKKONEN No mihin leiriin puosu luettiin? PUOSU Minä kun olin vanha palokuntalainen ja olin lukenut niiden äänenkannattajaa, ilmoitin itseni »palotorvelaiseksi», ja kun kukaan ei viitsinyt olla vihassa tulipalon sammuttajalle sain minä ruokaa ja asunnon. KINNARI Olitko sinä sitten vihassa toisille puolueille? PUOSU En minä ehtinyt erikoisemmin kehenkään suuttua, muuten vain tuntui joutavalta; sitäpaitsi siellä oli aina joka puolueessa joku oikea ihminen ja minä seurustelin niiden kanssa. KINNARI Entä tyttö-ihmiset? PUOSU Komealla miehellä, kuten minullakin, on aina menestys tyttöjen joukossa puolueisiin katsomatta. MATTI Puolueet ovat politiikkaa. PUOSU Mitä politiikka on? MATTI Piru hänet tiesi. KINNARI Eikö se ole samaa kuin poliklinikka? PUOSU Ei sinnepäinkään. Politiikka on (tekee liikkeitä käsillään)... politiikka on sellaista hienoa, hyvin hienoa... MIKKONEN Näkeekö sitä? PUOSU (Jatkaa.) Hienoa vikuleeraamista ja temppuilemista. Senhän ymmärtää jo sanastakin »politiikka». ARVI Hyvä minun oli olla kotona. En välittänyt politiikasta enkä muusta senlaisesta. Kun nytkin pääsisin vain kotini saunaan kylpemään juhannus-aatoksi, niin olisi ihanaa. SOINI Ei mutta ajatelkaahan, pojat, lämmin sauna, uudet vihdat, tyyni ilta ja käki kukkumassa metsässä lahden takana. KINNARI Ja morsian vielä siellä lahden takana. SOINI Vaikkapa morsiankin. ARVI Ja sitten kun ei tule yötä, ihana hämäryys vain leppoisasti maan yli kääriytyy! Sinne minun nytkin mieli tekee. PUOSU Oikein! Kyllä minunkin sydämeni syrjässä on lokero kotipuolen tavaroita varten, mutta harvoin minä sitä kellekään näyttelen. Ja sittenpähän nähdään, kun sinne päästään. Nyt me lauletaan ja rallatetaan. Pojat, nyt saa kukin laulaa mielilaulunsa. Arvi kai laulaa kotipuolesta, minä iloisesta meripojasta — ja se iloinen poika olen minä itse. Soini pitää tytöstään — laulakoon siitä, ja jos on muilla vielä jotakin, niin kiekukoot. Meillä on hyvää aikaa kuunnella. Arvi alkakoon. ARVI Minä laulan vaikka kehtolaulun sieltä »kotipuolelta», kun vaan viitsitte kuunnella. TOISET Kyllä, kyllä kuunnellaan. Laulu n:o 6. ARVI Äiti se laulaapi lapselleen tuvassa tummaisessa. Kehto se heiluupi hiljalleen illan hämärtyessä. Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan, pium paum kerran joudut sä maailmaa kulkemaan. Ehkäpä joudut sä kulkemaan aaltoja vaahtopäitä. Äitisi joutuvi suremaan armaansa matkoja näitä. Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan, Pium paum vielä sinua joudu en suremaan. Muistatko äitisi laulua kun olet maailmalla? Lapseni armas ja ainoa kantama syömmeni alla. Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan; pium paum linnut jo lehdossa heräsivät laulamaan. (Laulun perästä äänettömyys, joku huokaisee.) PUOSU (Pyyhkäisee silmänurkkaansa.) Niin, kiitoksia Arvi, kiitoksia! Kyllähän sinä laulaa osaat, vaikka olihan se vähän liian melankoliikkista näin merimiehille. SOINI Hyvähän on, että muistaa, mistä on kotoisin. PUOSU Aivan niin! Sanovat usein, että merimiehet tulevat siellä ulkomailla liian kosmopoliiseiksi. MATTI Niin. Kyllähän siellä kotona taitaa olla paras lepopaikka, kun täältä pois joutaa. PUOSU No se sikseen! Otetaanpas nyt esille iloisempi puoli. Ei minua haluta kauan olla saman näköinen kuin laupias samaritaani Jerusalemin kirkon seinässä. Kenen vuoro laulaa? TOISET Kinnarin! Soinin! SOINI En minä viitsi. Minulta saattaisi tulla vielä lisää sitä Arvin nuottia. Laulakoon Puosu tai Kinnari. KINNARI Antakaahan ajatus-aikaa. — Tuota, kun nuo laivalaulut on täällä jo niin peräti laulettuja, niin lauletaan jotakin muuta, vaikka rautatielaulu. Kukin saa huutaa oman ratansa asemia. MIKKONEN Kuka hullu nyt rautateistä laulaisi? Äläs kelpokalusta. KINNARI No kulkuneuvo se on sekin, vaikka huono. MIKKONEN Eikä niiden tarvitse tietää, missä on itä, missä länsi; rautoja myöten vain jyristetään. KINNARI Oli miten oli, minun on laulun vuoro ja nyt lauletaan rautateistä; kukin laulakoon oman ratansa asemia, niin kuullaan mistä ovat kotoisin. PUOSU Oikein ja silloin on laulu valmis. Minulla on raahen rata — — Kuoro n:o 7. PUOSU Lappi, Toppi, Relletti, Pattijoki, Raahe. JOKU TOINEN Kauvatsa, Nakkila, Haistila, Friitala, Pjöörnepork. — Mikkelspiltom, Porlom, Eskilom, Kuggom, Loviisa stad. — Udelnaja, Lanskaja, Shuvalova, Pargala, Petrograd. (Laulun perästä naurua ja puheen sorinaa.) NAPPULA (Tulee, kuiskaten jotakin Puosulle.) PUOSU Mehän olemme kokonaan unohtaneet kokin. Hänenhän pitää laulaa, miten puuro pohjaan palaa, miten lipeäkala saadaan kivikovaksi ja läski palaneeksi. TOISET Aivan niin. MIKKONEN Kokki on kyllä laulumies. Kutsutaanpas tänne. PUOSU Käy kutsumassa, Nappula. (Nappula menee.) KINNARI Kokki onkin melko mestari laulamaan; kun sattuu, niin hän on paras koko laivassa. PUOSU Ihan varmaan. KOKKI (Tulee Nappulan seurassa hyvästi hutikassa.) Päivää pojat! Hik, hik. KINNARI Mikäs kokkia vaivaa? SOINI Kunhan ei vain liene hutikassa? KOKKI Itse olet humalassa, senkin pihik, pikihousu! Minä en ole koskaan nauttinut, hik, mitään karvasta. PUOSU Kunhan ei vain olisi päässyt minun viskypullolleni, kun en arvannut sitä kätkeä? KOKKI Suusi kiinni, mokoma puoshaka, tai annan leukaasi, hik-hik! Kaikki ne tässä suutaan hikruukaavatkin. TOISET (Nauravat ja rähisevät.) KOKKI Naurakaa nyt, hik, jos haluttaa. (Ottaa Arvia kaulasta, ja puhuu hänen korvaansa muka hiljaa, vaikka se kuuluu hyvin.) Sinä olet ainoa oikea mies koko laivassa, kaikki muut ovat, hik, roistoja. — Minä söin rusinasoppaa ja se teki niin mukavan elämän hik! (Nauraa.) KINNARI Voi riivatun raapattu, nyt meni minulta punta! (Puosulle.) Miten sinä sait sen juotetuksi? PUOSU Kokki on kai saanut sitä makeata viinaa. Vie, Arvi, kokki nukkumaan ja tule pian takaisin. KOKKI Älä komenteeraa, senkin rankkitynnyri, minä menen itse, kun haluan. Hik, hyvästi pojat! Hik hik! KAIKKI (Nauravat ja huutavat kokille hyvästiä. Puosu ja Kinnari lyövät kättä.) PUOSU Ja vetosumma nautitaan yhdessä koko sakki, kun kotikaupunkiin päästään. KINNARI Oli, meni! Kenenkä vuoro nyt on laulaa — PUOSU Taitaa olla Soinin. SOINI Puosun. TOISET Oikein. Puosun, Puosun! Puosu laulaa »Iloisen meripojan». PUOSU No eihän teistä mihin pääse. Laulu n:o 8. Mä meripojast' iloisesta laulun tein, hän paljon kulki meriä hei heijuvei. Hän Jaappanissa tyttösiä rakasti, ja Kiinan hilsut tarkallensa katasti. Häll’ oma hilsu kuitenkin on Suomessa, hän sille silkin osti Singaporesta, mutta kauanpa hän sitä saanut pitää ei, kun Kons-pa-tanttinoopelissa Fatima sen vei. Hän uuden lahjan sitten osti Turkissa, sen aikoi vasta Suomess’ ottaa kirstusta. Mutta tuskinpa hän Napolihin pääsi kai, niin Signorina Marita sen hältä sai. No Napolista koralleja uudelleen hän osti viedäksensä Suomen Ainolle, mutta Lissaboniss’ hältä helmet katosi, kun Donna Petronellan kanssa halasi. Nyt meripoika viimein suuttui kovasti, ja päätti lahjat ostaa vasta Englanniss’, mutta rahat hältä Lily otti silloin juur’, kun meripoika tälle sanoi I lowe you. [Ai löv juu.] Hän Kööpenhaminassa jäikin puurihin ja päätti rauhass’ antaa olla mampsellin, kun »lille danske pige» vinkkas hälle näin: »Kom du kjäre dejlig dreng» nyt tännepäin. No liiat rahat Tivolissa meni kai, mutta meripoika hätäillyt ei, vielä vai, hän Helsingissä silkin ostaa kaappasi, ja sanoi: Rakas kulta, tää on Jaappanist’. (Puosu tekee tanssiliikkeitä joka värssyn jälkisoiton aikana osoitellen muka eri maiden naisten tanssia. Laulun perästä nostavat puosua.) Eläköön puosu! Eläköön, eläköön! PUOSU Kiitoksia, kiitoksia! Ei tarvitse nostaa. Sehän on työntekemistä ja nythän joutiloidaan. MATTI Puosu se sentään on paras laulaja koko joukosta tässä laivassa. KINNARI Ja hänellä on asioita mistä laulaa. Se on ollut vähän paikassaan ja aina tiukasti remmissä. MIKKONEN Ja aina hyvä menestys naisväen keskuudessa. SOINI Mistäpä sen niin varmaan tietää? MIKKONEN No kuulithan sen laulustakin. PUOSU Vai ei Soini usko? Hänellä kun on morsian Suomessa, niin muka ylpeilee sillä. Mutta minullapa on hilsut joka paikassa. SOINI Suomessakin? PUOSU Suomessa hankin minä hilsun ensi päivänä ja komean hankinkin. Eihän tuo lie miehestä entinen vetovoima niin haihtunut, ettei saa kun hommaa! Ennen aikaan niitä juoksi jäljessäni niin, että piti rumimpia kiviä paiskelemalla pitää ulompana. Niitä oli laumoittain minun vanavedessäni. KINNARI Tahtoisin minäkin hiukan epäillä puosun tyttöonnea. PUOSU Sinullako muka olisi parempi? Ehkä vieläkin tahtoisit lyödä vetoa ja hävitä punnan? KINNARI Miksi ei, kyllä minä siinä asiassa aina sinulle piisaan. MATTI Ja minä! ARVI Ja minä! PUOSU (Matkien Arvia.) Ja minä! Että aukaisitkin nokkasi! Kaikki tässä nyt minut laudoilta löisivät, yksin kakaratkin. KINNARI Lyödään veto. PUOSU Lyödään vain. MIKKONEN Millä tavalla? PUOSU No se voittaa, jolla on ensiksi morsian, kun maihin päästään. MUUT Suostutaan. PUOSU Soini pois vedosta, kun sillä on jo hemesti Suomessa. Keitä yhtyy vetoon? KINNARI, MIKKONEN, MATTI, ARVI ja joku statisteista. Minä! PUOSU Entä Jaakopsonni! JAAKOPSONNI Eipä minua tarvita siinä hommassa. MIKKONEN Miksi ei. Kyllähän sinä jonkun ikälopun vielä saat. JAAKOPSONNI Minä sain jo ennen vanhaan tarpeekseni naisväestä. PUOSU Oletko ollut naimisissa? JAAKOPSONNI Olin minä kerran kolme päivää. (Naurua.) PUOSU Aivanko oikein vihittynä ja kuulutettuna? JAAKOPSONNI Aivan oikein naimisissa. KINNARI No miten sinä niin vähästä kylläännyit? JAAKOPSONNI Päivässäkin olisi ollut tarpeeksi... Se sattui semmoinen lohikäärme — minä karkasin yöllä ja pääsin kalaveneessä Ruotsin puolelle. (Naurua.) PUOSU Jaakopsonni jääköön pois, koska hän on niin säikytetty. Mikä on vetosumma? KINNARI Kestit koko joukolle, kun asia on lukossa. PUOSU Olkoon. Se, joka ei saa morsianta jo toisena päivänä maihin päästyämme, maksaa kestit. TOISET Aivan niin. KINNARI Ei, mutta minä jo innostun. Tässä täytyy vähitellen ruveta ryysyjään korjailemaan ja koristuksiaan katselemaan, että voisi näyttäytyä kaikessa komeudessaan kotipuolen tyttöihmisille. Puosunkin täytyy ajaa partansa, että pääsee ihmisten kirjoihin. PUOSU Ehei pojat! Parrastahan ne tytöt vasta pitävätkin. — Kunhan vain pukeudun oikein juhlavaatteisiini, niin siitä saavat olla kitukasvuiset loitolla. KINNARI Älä kehu, lopussa kiitos seisoo. SOINI On siinä kaksikin kaunista. PUOSU Sitten vielä yksi asia: Muistattehan tuon pulskan merimieslaulun, jonka opimme Newyorkissa ja johon sitten värkättiin suomalaisia sanoja? TOISET Kyllä, tottahan nyt y.m. PUOSU Harjoitetaanpa se oikein hyväksi, että saadaan vetää pulska engelskalainen merimieslaulu, jos sattuu vieraita tulemaan laivaan siellä kotona. MIKKONEN Veisataan vain. PUOSU Sadehatut joka miehen päähän, ja hihat ylös. Kyllä minä tiedän, miten teatterissa tehdään. Nappula mukaan. Ja nyt pojat! Repäistäänpäs oikein hurskaasti, että peräänkin kuullaan komea laulu. Kuoro n:o 9. Kun ankkurit ylös hissattiin, niin peli se äänen antoi. Muiston ne pojat kullastansa kotimaasta kantoi. _Toisto_: Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla. Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I've been told, in the banks of Sacramento. [Bloo bois, bloo, tu Kalifoornja, thäär is plenti ov gold, soo aiv biin told, in the bänks ov Sakramento.] Ja ne tytöt, jotka Suomessa olivat ystävämme, ne pian meidät unhoitit, olit pettäjämme. _Toisto_: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e. Eikä ne meitä muistakaan kun päivää viisi kuusi; sitten on heillä ilo taas ja ystäväkin uusi. _Toisto_: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e. Kun nämä lasit on maistettu, niin toimi tulee uusi. Kova oli seelein komento, kun puuriin tuli »luusi». _Toisto_: Siis hurratkaamme vain, j.n.e. (Puosu voi tanssia toiston aikana yksin ja jäädä kauniiseen tanssi-asentoon esiripun laskiessa; Miehet ovat vetävinään köyttä tahdissa.) _Esirippu_. TOINEN NÄYTÖS (Laiva on laiturissa, näyttämö sama kuin edellinen, ainoastaan tausta toinen. Kauempaa ehkä näkyy kirkontorni, harvametsäinen kukkula; vasemmalla on kulisseissa satamakatos, jonka katto on näkyvissä; vasemmalla laivan laidassa on avonainen luukku, josta näkyy laivaan pistetyn lautakäytävän pää. Edellisessä näytöksessä näkyvä purje on poissa; sen takaa näkyy ehkä nyt ruorirattaan yläreunaa. On pyhäpäivä, etäältä kuuluu kirkonkellon ääntä. Miehet ovat juhlatamineissa.) Kuoro n:o 1. Juhlan rauha yli maiden saa, kaukaa hiljaa kellot kumajaa. Helkkyy, välkkyy helo auringon, muistot vanhat mielessä nyt on. (Laulun jälkeen.) KINNARI Ja nyt kaupunkiin! Tämän pojan pitäisi kelvata. MATTI Entä tämän? KINNARI Sinä kelpaat, sanoi piru rokonarpiselle. PUOSU Mutta katsokaas minuakin! Näytänkö minä enää miltään pikihousulta, jukoklavita? Minä käyn kapteenista milloin tahansa. MIKKONEN Pitääkö nytkin vahdin olla laivassa, päiväseen aikaan, kun ukko itsekin vielä on täällä? Eihän hänen kotinsakaan ole tässä kaupungissa. PUOSU Minä käyn kapteenilta kysymässä, kuka vahtiin jää. (Menee.) MATTI Hänelle käy ohraisesti, jonka vahtiin on jäätävä. KOKKI Miten niin? MATTI No kun hän ei pääse morsianta itselleen katsomaan ja toiset saavat sillä aikaa vapaasti häärätä. KINNARI Kyllähän se on niinkuin vedon hävinnyt, jonka on laivaan jäätävä. Mikä siinä auttaa. MATTI Voisihan hän vuorostaan lähteä yöksi taipaleelle. KINNARI Nyt on jo toinen päivä maissa ja toisena päivänä oli määrä hilsun olla niillä, jotka vetoon rupesivat. Kyllä se siippana siis on viimeistään tänään saatava. MATTI Niinpä taitaa ja eihän se ole toisten syy, jos jonkun on vahtiin jäätävä, — ukkohan sen määrää — kunhan vain ei sattuisi minun kohdalleni. KINNARI Eikä minun. ARVI Eikä minun. PUOSU (Palaa.) Ukko sanoi, että jungmannin on jäätävä vahtiin. Siis Arvin. ARVI (Hämmästyen.) Minunko? PUOSU Sinun juuri. Minkä minä sille mahdan. ARVI No nyt se myrkyn lykkäsi. PUOSU Sinun vuorosi tulee toisella kertaa. ARVI Entä veto? PUOSU Sen maksavat ne, jotka häviävät. TOISET Aivan niin. ARVI Mutta kun minä en saa olla edes mukana yrittämässä. PUOSU Kiipeä maston nokkaan ja huuda joka ilmansuunnalle, että tuokaa morsian minulle. TOISET (Nauravat.) Se on hyvä neuvo. Hyvästi, morjensta vain! PUOSU Seis pojat! Koettakaa olla tuossa puolen päivän tienoissa laivassa, sillä silloin minä olen täällä. Silloin aloitetaan ne yhteiset kestit — ja juodaan minun kihlajaisiani. KINNARI Joko niin pian? MIKKONEN No on ne muillakin kihlajaiset silloin, kun puosullakin. PUOSU No mitä siinä enää leukailette. Marssikaa morsianta hakemaan. TOISET Oikein! Kiireesti hakemaan! Hyvästi. (Menevät.) ARVI (Huutaa jälkeen.) Onnea matkalle! KOKKI Ja oikein suuri eukko puosun kynkkään. ARVI Kummallekin puolelle! KOKKI Jos puosu toisi minullekin sieltä hemestin, kun hällä on niin hyvä saalis. ÄÄNI (Takaa huutaen.) Mitä se kokki akalla, kun itse osaa keittää! KOKKI (Arville.) Kyllä minun tekisi mieleni sotkea jotakin nuuskaa puosun keitoksiin sen konjakkivellin edestä. Oikeinko todella aiotte saada morsiamen itsellenne, joka mies? ARVI Kai puoleksi todella, puoleksi leikillä — tietysti. Miehet luulevat syntyvän siitä jotakin hauskaa. Mutta joka tapauksessa veto on maksettava ja eikö tuo minun osakseni jääne, sillä kai ne toiset tuovat naisväkeä tänne laivaan — jollei muuten niin kurillaan. Turkanen sentään. KOKKI No rupeaisitko sinä sitten kurillasi heilaa ottamaan, kenen vastaan tulevan vain mukaasi saisit? ARVI Eipä taitaisi olla luontoa. KOKKI Niin minäkin luulen, ja jos häviätkin, niin juotetaan niille jotakin kuraa. Kyllä minä koetan keksiä. Menen kaupunkiin tarkastelemaan niiden vehkeitä; kyllä siellä nyt lystiä pidetään, se on varma. NAPPULA (Tulee.) ARVI No eikö Nappula mene maihin? NAPPULA Perämies käski minun pysyä laivassa. KOKKI No, kuori sitten perunat sillä aikaa kuin minä käväisen kaupungilla. (Menee.) ARVI Olisitko vähän kannella, kun minä pistäyn kojussa. (Nappula nyökäyttää päätään.) (Arvi menee. Pitempi väliaika. Kellot soivat taas. Nappula katsoo haaveillen kaukaisuuteen ja huokaa.) Laulu n:o 2. NAPPULA Orpopoika onnetonna, isätönnä, äiditönnä, yksin kurja kulkemassa, vaivainen vaeltamassa, itseksensä ilman alla, tiellä tuntemattomalla. Ikävä on istuskella ikävämpi astuskella, armopaloja anellen, vaivojansa vaikerrellen. Ei ole tuttuja tuvissa, kavereita kartanoissa. Kunhan minä kasvan isoksi, rupean kapteeniksi, tai perämieheksi ja menen mihin tahdon. Ja minä seilaan vain isoilla vesillä kesämaissa, löydän jonkun aarteen ja rikastun, ja sitten minä en syö papuja ja läskiä kuin kerran kuukaudessa. Ja aina pitää olla pannukakkua, ihan joka syöntikerta. Ja sitten kun minä tulen rikkaana kapteenina kotipuoleen käymään, haen sisareni, olkoon missä asti tahansa, ja annan hänelle oikein komean silkin ja vaatteet ja rintaneulan, ja kengät ja hyvää ruokaa sekä nisu-ankkastukkia niin paljon kuin haluttaa syödä. Ja sitten puhumme äitivainajasta ja sitten minä vien sen laivallani pois — tai ostan itselleni ison talon ja asumme siinä. Annan laivan seilata rahtia ja otan Arvin kapteeniksi. Sitten minä kasvatan itselleni ison mahakölläkkeen ja ostan oikein komeat kultaiset kellonperät mahan päälle kiiltelemään. Ja sitten minä kävelen näin kädet taskuissa ja komentelen muita. Mutta en minä sentään lyö enkä mukiloi ketään, sanalla vain komennan. Rouvaa en minä viitsi ottaa, kun on sisar emäntänä, sillä hänelle pitäisi kuitenkin aina ostaa höyheniä ja ooterkolonkia ja passuuttaa piioilla. Niin minä teen, kunhan kasvan, ja pian minä kasvankin. Laulu n:o 3. Oli kerran kokkipoika laivalla, heli veppeli veli veli vei. Tämän viran sai hän suurella vaivalla, suta sumfati riti rati rei. Hällä reikä oli kummassakin hihassa, heli veppeli veli veli vei. Ja silmät oli paksussa liassa, suta sumfati riti rati rei. Tyyry meillä ei ollut ihana, heli veppeli veli veli vei. Ja puosu oli äkäinen ja lihava, suta sumfati riti rati rei. Ja sitten kun me päästihin Afrikkaan, heli veppeli veli veli vei. Niin miehet meni maalle vettä hakemaan, suta sumfati riti rati rei. Mutta siellä kävi miehistölle hullusti, heli veppeli veli veli vei. He joutuivat pakanoitten ruoaksi, suta sumfati riti rati rei. Ensiksi he paistoivat kapteenin, heli veppeli veli veli vei. Ja puosusta söivät yksin saappaatkin, suta sumfati riti rati rei. Eipä tyyry se enää karjunut, heli veppeli veli veli vei. Eikä puosu myös enää laulanut, suta sumfati riti rati rei. Kokkipoika yksin oli laivalla, heli veppeli veli veli vei. Ja läksipä hän tekemähän taivalta, suta sumfati riti rati rei. Ja Afrikasta Helsinkiin hän lasketti, heli veppeli veli veli vei. Siellä silmänsä hän pesi juuri visusti; suta sumfati riti rati rei. Hän isännälle sanoi: Täss’ on laivasi, heli veppeli veli veli vei. Matkallapa minusta tul' kapteeni, suta sumfati riti rati rei. Ja kauppaneuvos työnsi hälle tyttären, heli veppeli veli veli vei. Sanoi: Ota siitä akka sekä laulele, suta sumfati riti rati rei. ARVI (Tulee.) No nyt pääset minun puolestani vaikka perunoitasi kuorimaan. NAPPULA Lieneekö noilla niin kiirettä; enkä minä rupea perunoita iankaikkisesti kuorimaan. Kun päästään Englantiin takaisin, niin minä karkaan. ARVI Mitä se sitten auttaa? Työtä sielläkin täytyy tehdä. NAPPULA Mutta ei laivapoikana. Ensin minä otan hyyryn jungmannina, sitten letmatruusina, sitten matruusina ja sitten puosuna ja neljän vuoden perästä minä olen jo perämies ja sitten luen minä hetimiten kapteeniksi. ARVI (Naurahtaa.) Soo, vai niin kiireesti? NAPPULA Mitä se viivyttelemällä paranee — että joutuisin pian hakemaan sisartani täältä pois. ARVI Missä sisaresi on? NAPPULA En minä oikein tiedä. Meiltä kuoli isä ja äiti, minä pääsin merille ja sisareni jäi sinne saaristoon hyväin ihmisten armoille. Eikö lie jossakin palveluksessa. Missäpä muuallakaan. ARVI Etkö pääse häntä katsomaan purkamisaikana? NAPPULA Milläpä varoilla minä tässä? ARVI Kyllä minä sen verran saatan antaa, että kotisaaristossasi käyt. NAPPULA Eikä minulla ole tuliaisiakaan tällä kertaa — ei, minä menen sinne vasta rikkaana miehenä — sitten vasta. ARVI Kunpahan rikastuisit pian. NAPPULA Kyllä rikastun. Siellä kotipuolessa oli mies, joka sanoi, että ihminen pääsee miksi vain haluaa, kun tiukasti tahtoo. ARVI Niinkö? NAPPULA Niin ja minä yritän, minä poika. ARVI Oikeinpa sietäisi ruveta minunkin yrittämään. NAPPULA Yritetään yhdessä. Kun minulla on laiva, pääset sinä kapteeniksi. Se on varma. ARVI (Naurahtaa.) Kiitoksia vain luvasta. NAPPULA Ei kestä, — pitäisiköhän minun mennä niitä perunoita kuorimaan? ARVI Parasta taitaa olla, koska et vielä ole varsin kapteeni. NAPPULA Mutta kyllä minusta kerran se tulee, pane vain mieleesi, Arvi. (Menee.) ARVI (Yksin.) Nappula-raukka! Tuleeko meistä kummastakaan kapteenia milloinkaan! Eipä siltä, ihmisiähän ne ovat kapteenitkin. (Väliaika. Katselee ympärilleen.) Kyllä näyttää kummalta täällä, kun on kuukausia nähnyt vain merta ja yhä merta. Täällä on joka paikassa niin viheriää, tuuli niin kovin heikko ja leppoinen, (nojaa laivan laitaan) ja täällä tuntuu sellainen kaipuu mielessä — enemmän, paljon enemmän vielä kuin merellä. Laulu n:o 4. Kun saavun kotirantaan, niin mieleen kaiho saa, ja aallon lyönti santaan on täällä kummempaa. Tään’ toivon, vaan en tiedä, mä mitä toivoisin, oi, lauha tuuli, viedä pois saisit kaihoni. Kylläpä minä nyt oikein taivastelenkin. Olisi nyt Mikkonen tai puosu tässä, niin kyllä kuulisin kunniani. — No, ne pojat ovat kosintamatkalla. (Naurahtaa.) Kyllä siellä puosu on nyt kovassa hommassa: olisi häntä hauska nähdä, mutta mihinkä täältä menet. Taitaisi olla paras tehdä puosun neuvoma temppu ja mennä mastoon huutamaan morsianta, että saisi jotakin seuraa. Mutta koko satama ja metsä tuolla näyttävät aivan autioilta, ettei saattaisi huutokaan auttaa — mitä se on? (Vienoa laulua kuuluu.) Laulua se on... joku nainen. — Nyt se tulee likemmäksi. (Laulu kuuluu selvään.) Sepä on kaunista. (Arvi seisoo kuin lumottuna kuunnellen.) Laulu n:o 5. Duetto. KERTTU ja ARVI. KERTTU (Laulaa ulkopuolella.) Aamu se kaunis on, kaunis on lehto. Linnuilla oksill’ on keinuva kehto. Laulavat vain riemuissaan, minä tyttö käyskelen yksinäin. ARVI Älä, älä käyskele yksinäsi tyttö. Lauluani kuuntele sydämien syttö. Astele näin tänne päin, minä poika myös olen yksinäin. KERTTU Tuskinpa uskallan sinne mä tulla. ARVI Kovin olis tärkeitä asioita mulla. KERTTU Laulelen vain kauempaa. ARVI Kaksin olis sentään kauniimpaa. KERTTU Jospa sitten tulisin? ARVI Tule tule tänne! KERTTU Tahi jos mä menisin? ARVI Ethän toki menne. Tule, tule pois, hauskempi ois. MOLEMMAT Jospa kaksi yksinäistä tavata vois. (Molemmat hämillään, pitkä äänettömyys.) KERTTU Hyvänen aika! Minä luulin, että täällä oli joku tuttu, joka kurillaan vastasi. Siksi minä ihan uhalla lauloin. — En minä oudolle olisi piloillanikaan. ARVI Sehän oli kaunista. Kuuntelisin vieläkin. KERTTU En minä nyt enää kehtaa, en mitenkään. Ilmankin jo hävettää. Oletteko yksin täällä? ARVI Yksin miehistöstä. KERTTU Eikö ole ikävä yksin? ARVI Oli minulla äsken. KERTTU Eikö nyt? ARVI Ei. KERTTU No miten se ikävä niin äkkiä haihtui? ARVI Kun neiti tuli. KERTTU Entäpä jos minä olisinkin oikein ikävä? ARVI Neiti on — KERTTU Mitä? ARVI Neiti on — kau — tuota hauskin ihminen, mitä olen tavannut. KERTTU (Nauraa.) Mutta minä menen pois. ARVI Voi, älkää menkö. KERTTU Jopa te nyt jotakin, — mutta olihan minulla asiaakin. Kuulustelen pientä veljeäni, joka läksi merelle laivapoikana pari vuotta sitten. Onko teillä laivapoikaa? ARVI Onhan meillä. KERTTU Minkä niminen? ARVI Nappulaksi häntä sanotaan. KERTTU Ei hän sitten ole sama. Veljeni nimi on Erik Translaatus Kesänen. ARVI Onko neidin nimi myös Kesänen? KERTTU On, Kerttu Kesänen. ARVI (Itsekseen.) Nimi on myös kaunis. KERTTU Mitä sanoitte? ARVI Ilman minä vain. — Ettekö tiedä sen laivan nimeä, missä veljenne on? KERTTU Hän kuuluu muuttaneen toiseen suomalaiseen laivaan, kun entinen oli tehnyt haaksirikon, ja sen laivan nimeä en tiedä. — Onko hauskaa olla merellä? ARVI On. Se on välistä niin ihanaa, vaikka on minulla joskus ollut kotipuoleen ikävä. KERTTU Merimiehet ovat niin reippaita. ARVI Pitääkö neiti reippaista miehistä? KERTTU Kyllä, en minä niin paljon nahjuksista välitä. ARVI (Rykäisee ja koettaa reipastua.) Onko neiti kaupunkilainen? KERTTU Maalta minä olen, saaristosta. Olen palveluksessa täällä kahvilassa, vaikka kyllä se emäntä pitää minua kuin omaa lastaan. ARVI Saaristolainen minäkin olen — vaikka kylläkin mantereen puolelta. Rannikolla kuitenkin on kotini. KERTTU Sepä nyt on tietty. Mistä ne merimiehet muualtakaan. Mutta nyt minun täytyy varmaankin lähteä, sillä toverini kahvilassa voivat kaivata. ARVI Voi, älkää menkö. Jään taas yksin ikävään. KERTTU Mitä se aikamies ikävöi? ARVI Kultaa. KERTTU Onko teillä sellainen? ARVI Ei ole. Siltipä minä ikävöinkin sellaista. Laulakaa edes vähän minulle. KERTTU Laulatteko te sitten minulle? ARVI No minä laulan, jos vain jäätte. Laulu n:o 6. Duetto. ARVI Tule tule tumma tyttö meripojan laivaan, veisit sillä rinnastani kaiken tuskan, vaivan. KERTTU Laineen lailla liikkuva on meripojan mieli. Ja rakkaus on kiikkuva, sen ensi laine viepi. ARVI Maalaispojan lempi on kovin matalaista. Merimiehen rakkaus on tulen palavaista. KERTTU Jos lie täällä polttavata, ei se kauan kestä. Ulkomailla uusimasta mikään heit’ ei estä. ARVI En mä tyttöin lempeä täällä olis’ vailla, jos mull’ yhtään hilsua ois ollut ulkomailla. MOLEMMAT On se olo surkea, kun ei tule kulta. Kullatonna kulkea voi hengen viedä multa. ARVI (Pitää kädestä Kerttua, joka yrittää mennä.) Älkää menkö vielä, älkää menkö. Minulla on paljon sanomista teille. KERTTU Paljonko? Tehän olette niin vähäpuheinen, että paljoon sanomiseen voi mennä kovin pitkä aika. ARVI (Itsekseen.) Nyt päin tuuleen, kävi miten kävi. (Ääneen.) Kuulkaahan minua kuitenkin, ennenkuin menette. KERTTU Jos tuota sitten. ARVI Minulla ei ole ollut milloinkaan ystävää — meinaan tyttöä — minä kaipaan ja odotan sellaista kuin päivän nousua. Te tulitte laivaan, te olitte kaunis, juuri semmoista kuin te olen minä odottanut ja ikävöinyt. Tahdon teidät omakseni, sillä muuten ei minulla ole ilon päivää tässä maailmassa. KERTTU Entä jos meripoika pettää? ARVI Pettää? Petänkö minä? KERTTU (Hiljaa.) Ette. Mutta ettehän te tunne tai tiedä minusta mitään. Näette minut ensi kerran. ARVI Ensi silmäyksessäkin jo oli liikaa ja minä en voi enempi rakastaa kuin nyt, vaikka seurustelisin kanssanne sata vuotta. KERTTU (Ilveillen.) Ettehän te näemmä olekaan harvapuheinen. ARVI Kyllä minä taidan olla, mutta minun on pakko nyt puhua. Sanokaa, mitä minusta ajattelette, sanokaa jotakin. KERTTU Kyllähän minä hieman teistä pidän... ARVI Niinkö, niinkö? Siinä on jo liikaa — kun minä uskaltaisin? KERTTU Mitä? ARVI Syleillä teitä — Kerttu. KERTTU Tottahan nyt noin iso mies uskaltaa. ARVI (Syleilee arasti.) Kerttu, minulla on kihlat, minulla on kihlat, siitä näet, että olen odottanut. Minä tuon ne, minä tuon ne heti. KERTTU Ei nyt, ei nyt! Minun täytyy mennä. ARVI Milloin tulet takaisin? KERTTU Niin pian kuin tahdot. ARVI Lupaatko tulla tällä tunnilla... KERTTU Lupaan, lupaan. Minä menen. ARVI Oletko minun? KERTTU (Halaa Arvia.) Sinun. Iäti sinun. (Menee.) ARVI (Katsoo hurmaantuneena Kertun jälkeen.) Tuolla hän menee, tuolla hän menee! Kylläpä on kaunis. — Niin sen kävi. Sainpahan minäkin omani, ilmanko se siltä on tuntunut niin kauan aikaa. (Istuu painaen kädet kasvoille; väliaika). Mutta en minä olisi naista noin kauniiksi uskonut enkä rakkautta niin mukavaksi... kun se pani vielä kädet kaulaani — noin sievä tyttö — se oli ihme — olenkohan minä kihloissa... ei siitä ainakaan paljon puutu — kihlat minä annan, kun tapaamme ensikerran. Näkyyköhän sitä vielä? (Yrittää mennä, mutta töytää puosua vastaan, joka hengästyksissään hyökkää laivaan.) PUOSU Ääh, mitä sinä nyt noin lennät? ARVI Minäkö? PUOSU Niin sinä, ja mikä epeli täältä laivasta tuli? ARVI Kuka lienee sivu mennyt. Ei täällä ole ketään käynyt. PUOSU Se näytti saakelin sievältä kuunarilta. Olisi pitänyt oikeastaan puhutella, mutta en ehtinyt — missä on kokki? ARVI Taisi mennä kaupunkiin. PUOSU Hitto sentään, aina se pahuus on poissa, kun sitä tarvittaisiin. Nappula hoi, Nappula! Onko Nappulakin mennyt kaupungille? Ne ovat kaikki ihan riivattuja, kun pääsevät maihin. ARVI Kyllä Nappula on vielä laivassa. PUOSU Nappulan nappula! NAPPULA (Tulee.) No mikä hätänä? PUOSU Suoriudu kaupunkiin ja hae käsiisi kokki, vaikka maan alta. Sitten on teidän yhdessä tuotava laivaan kaksi koria limunaatia ja kori olutta. NAPPULA Miten mi... PUOSU Hiljaa — sekä leivoksia kolmella markalla. Muistatkos? NAPPULA Mistä jeekulista minä sen kokin löydän? PUOSU Tämmöisestä kaupunkirähjästä kyllä löytää, ja jos et löydä, toimita asia itseksesi — tässä on rahaa. Minä panen aluksi rahat likoon mutta muut tämän kestin lopulta maksaa saavat. ARVI Mistä sen nyt vielä tietää? PUOSU Kyllä sen tietää. Minulla on jo hilsu kierroksessa. Palaan vain takaisin vähän asiaa parantelemaan, kunhan saan kestit järjestetyksi... Ja jos satun kohtaamaan vieläkin sopivamman hemestin, niin teen liitot hänen kanssaan ja heitän entisen toisille... Saamari, minullahan on vielä useammat kellonvitjat. Ne pitää käydä pistämässä roikkumaan rinnalle, sillä siten sitä aina naisväkeen paremmin vaikuttaa. (Nappulalle.) Vieläkö siinä seisot suu auki! (Nappula menee juosten.) Sitten minun on vielä ukolta kysäistävä lupa, saako täällä etukannella pitää pikku kestit. (Menee.) ARVI Kunhan puosu ei vain saisi itse kestiään maksaa! (Soini tulee.) No, hei poika! SOINI Sinäpä hyvällä tuulella olet. ARVI Minä olen niin hyvällä tuulella, että hih! (Hypähtää ja pyörähtää.) SOINI Vaikka et kaupunkiinkaan päässyt. ARVI Se se juuri olikin hyvä, etten päässyt kaupunkiin. SOINI Enpä oikein hoksaa nyt. ARVI (Katsoo ympärilleen ja puhuu sitten Soinille salaperäisesti.) Se on nyt niin, että minulla on se. SOINI Sinulla on se? ARVI Niin. SOINI Mikä se? ARVI Semmoinen, joka on paras kaikista. SOINI Mitä ainetta se sitten on? Syötävää vai juotavaa? ARVI Etkö muista, kun siellä merellä puhuttiin tytöistä ja minä sanoin, että uskon pian saavani omani, niin nyt se on tullut. SOINI Tännekö se tuli? ARVI No tänne. SOINI Taisit huutaa niinkuin puosu neuvoi, sillä ei kai se muuten olisi tänne osannut? ARVI Ei sitä tarvinnut huutaa. Se tuli itsestään niinkuin olisi taivaasta tipahtanut. SOINI Mikä lienee ollut? ARVI Mikä lienee ollut! Kuulehan, minä annan sinulle anteeksi, kun et ole häntä nähnyt, mutta sen minä sanon, että niin kaunista ja niin mukavaa ja... ja, en minä nyt osaa sanoa muuta kuin, että sellaista ei toista löydy. SOINI No onneksi olkoon, kun sellainen tipahti taivaasta. Kuka hän on ja mistä? ARVI En minä vielä tiedä muuta kuin nimen vain, enkä muusta välitäkään. Hän tulee, hän tulee takaisin pian, sillä hän lupasi sen. Ja minä olen varma, että hän tulee. Nyt odotan vain ja laulan. Laulu n:o 7. Oli mitä oli sekä tuli mitä tuli, mutta kulta se olla pitää; ja ilman sitä kultaa, eipä olis’ mulla, miehellä virkaa mitään; oli mitä oli, sekä tuli mitä tuli — — PUOSU (Tulee keskeyttäen.) Se on oikein, Arvi, ettet ole naukumaijan poika, vaan laulat ja rallaat. ARVI Mitä tässä suremaankaan! PUOSU Oikein. (Nappula ja kokki tulevat kantaen paria kolmea limonaatikoria.) PUOSU No, nytkö sieltä jo tullaan? NAPPULA Kokki tuli tässä likellä vastaani ja limunaatikauppa oli myös aivan satamassa. PUOSU Entä olutta? KOKKI Olutta ei saa koko kaupungista, ja tehtaan koko varasto on laskettu maahan. PUOSU Maahan? KOKKI Niin. PUOSU Herra hallitkoon! KOKKI Kolmekymmentätuhatta litraa. PUOSU Kolmekymmentätuhatta! No nyt on piru irti! KOKKI Monessa muussa paikassa myöskin kuulutaan niin tehdyn. PUOSU No nyt ne tuhannen vietävät ovat menettäneet viimeisenkin järkivähän! Kaataapas nyt jumalanvilja maahan. Kolmekymmentätuhatta litraa, — johan sillä pysyisi oluessa vuoden koko pitäjä... Kohta ne kai syytävät mereen jyvänsä ja jauhonsa sekä elävät vain riidalla ja tappelulla... Voi turkinpunainen, mörkinsininen ja krööninkeltainen, kolmekymmentätuhatta litraa! Pthyi. SOINI Olisivat edes juoneet sen suihinsa. PUOSU Se olisikin toista, jos olutta juomalla lopetettaisiin. Sitähän minäkin olen tehnyt koko ikäni ja se on järkevää — mutta ajatelkaas, jos minä tällaisesta maahan kaatamisesta ulkomailla kertoisin, niin hulluksi luulisivat minua, hulluksi. Eikä kukaan uskoisi. Se on viljanen tosi! SOINI Kyllä se hirveältä tuntuu sellainen tuhlaaminen. PUOSU Se on suuri synti. Mutta on minulla sen verran höystöjä veden sekaan, että järki rupeaa juoksemaan, kunhan tässä vieraita laivaan saadaan. (Katsoo kelloaan.) Hiidessä, minun pitäisi oikeastaan mennä niitä hakemaan, mutta tuskinpa ehdin enää. Lupasivathan ne tulla muutenkin. Kun vain saisin tuon kirotun olutjutun mielestäni, että tulisin paremmalle tuulelle. — — Kaataapas nyt olutta maahan. (Menee skanssiin.) KOKKI (Arville silmää iskien.) Terveisiä kaupungista. ARVI No mitä sinne kuuluu? KOKKI Miehet pitivät lystiä eräässä kahvilassa; pääsin pujahtamaan sivuhuoneeseen ja kuulin kaikki, mitä siellä hommattiin. ARVI Mitä sitten kuulit? KOKKI Ne pitivät iloaan parin kahvilatytön kanssa ja pyysivät näitä tulemaan heidän vieraikseen laivaan, kun kahvila suljetaan puolen päivän aikaan. Tytöt lupasivat tulla, mutta kun pojat aikoivat esitellä heidät täällä morsiaminaan, eivät he myöntäneet eivätkä kieltäneet, nauroivat vain, sekä lupasivat tuoda toisiakin tyttöjä vieraiksi. Sitten he hyvästelivät ja läksivät. ARVI Puhuivatko he mitään vedosta? KOKKI Ei sanaakaan, arvelivat kai asian menevän noin vain leikin varjossa. ARVI Etkö sinä puhunut tytöille mitään? KOKKI Tietysti minä selitin asian juurta jaksain, kun miehet olivat lähteneet, ja tytöt sanoivat kyllä pitävänsä huolen siitä, ettei heitä niin vain vedetä nenästä; he sanoivat ottavansa kaikilta sen luulon pois, että he näiden poikien morsiamia olisivat. Sitten he nauraa kikattivat ja arvelivat tulevan lystiä täällä laivassa. ARVI Tästähän tulee hyvä juttu, kunhan joutuu. Taitaa niitä kestien maksajia tulla pian useampiakin. SOINI Saattaa tulla ja saattaa tulla muutakin lystiä ennen iltaa. (Matti ja Kinnari tulevat kantaen paria limunaatikoria.) KINNARI Siinä olisi aluksi vettä. Se nyt on pirua, kun olutta ei saa mistään, ei rahallakaan. KOKKI Kunhan kaiken limunaatin juotte, mitä laivasta löytyy, tulette kai yhtä sairaiksi kuin oluestakin. MATTI Ovatko sitä jo muutkin kuljettaneet tänne? KOKKI On sitä puosu haalauttanut tänne muutaman kuorman. KINNARI No on sitten vatsatautia tarpeeksi asti. MATTI Mutta kun tyttö-ihmisiä tulee, niin ehkä se vesikin kauppansa tekee. SOINI Tuleeko niitä enemmänkin? KINNARI Eiköhän niitä tule. On niitä minun vanavedessäni tavallisesti liikuskellut, ja sitä paitsi on toivossa tanssitkin tässä lähellä tyhjässä makasiinissa. SOINI Onko ne hilsut jo niinkuin varmassa tiedossa? KINNARI Pitäisi olla. MATTI Eikähän niitä tarvitse sen pitempiaikaisiksi ottaa kuin täksi päiväksi. Silloinhan on jo todistettu, että hilsun saa, ja siitähän se vetokin oli. KINNARI Siitähän se oli. (Arvi menee alas tai skanssiin. Mikkonen ja joku statisteista tulevat kantaen taas paria limunaatikoria.) MIKKONEN Siinä on juotavaa. KINNARI Taas vettä! MIKKONEN Ota sinä täältä muuta. KOKKI Nyt sitä onkin jo koko matkaksi, kun on jo kolmas kantamus. Onpa nyt miehiin mennyt oikein vesihiisi; — vai parannuksen tielläkö he ovat? KINNARI Älä leukaile! Kööpenhaminassa otetaan vahinko takaisin ja kaksinkerroin. MIKKONEN Ja vesipullot kaadetaan tyhjäksi, pannaan lippu sisälle, korkataan kiinni ja paiskataan Itämerellä laidan yli. KOKKI Mitä siihen paperilippuun kirjoitetaan? KINNARI Siihen kirjoitetaan, että »me menemme noutamaan viinaa Suomeen». MIKKONEN Oikein, eihän pullot ole sitä varten, että niissä vettä pidetään. KINNARI Ei tietenkään, ja nyt korit pois näkyvistä. KOKKI Parasta onkin, muuten puosu voi saada halvauksen, kun näkee tuon vesipaljouden. (Menevät.) PUOSU (Pistää päänsä pyöreästä kajuutan ikkunasta.) Katsohan, Arvi, milloin sieltä rupeaa vieraita tulemaan laivaan. — — — Eihän siellä ole ristin sielua. (Arvi tulee kihla-arkkusensa kanssa eikä huomaa ikkunassa puosua.) ARVI Siinä on minun kihla-arkkuni. Olkoon täällä, sillä enhän tiedä, milloin sitä tarvitsee. Panen sen tuonne piiloon. (Piilottaa arkkusen toiseen laivan molemmilla puolin olevista pelastusvyökirstuista, ja menee toisten luo. Kokki näkyy toisessa pyöreässä skanssin ikkunassa.) PUOSU Ahaa, vai kihla-arkku! Katsopas tuota, kun on jo kihlat, vaikka ei ole vielä korvantaustat kuivat, vielä vähemmän morsianta tiedossa... Sehän onkin koko peijakas pojaksi... Mutta minäpä teen sille pikku kepposen. (Tulee skanssin ovesta, ottaa arkkusen ja piilottaa sen toisella puolella olevaan arkkuun; kokki seuraa ikkunasta tarkasti puosun puuhia.) Arvin kihlahommat joutavat viivähtää, sillä mitä ne penikat kummittelevat muka miesten menoja. (Menee.) KOKKI (Tulee puosun jälkeen toisenpuoleisesta ovesta ja vaihtaa arkkusen entiseen paikkaansa.) Tuossa taas puosulle vähän maksua konjakkivellistä. (Katsoo poispäin laivasta.) Mutta eikö sieltä tulekin naisväkeä ja oikein useita. Miehet, miehet, vieraita tulee, vieraita tulee, joutukaa, joutukaa vastaanottamaan! (Kaikki miehet hyökkäävät laidalle katsomaan, heiluttavat mikä kättä mikä nenäliinaa.) Laulu n:o 8. Kuoro. MIEHET Terve luoksemme armahat impyet! Terve kaivatut kaunoiset neitoset! Meren kaukaisen kulkijat tervehtää teitä tyttöset vienoiset vieraanaan. TYTÖT (Kulissien takaa.) Terve ulapan siintävän kulkijat! Terve myrskyjen kovien kestäjät! Suomen tyttöset teitä nyt tervehtää koti- rannalle armaalle astumaan! (Laulun loputtua tulevat tytöt Kerttu, Anni, Viisu, Emma, — ja jos tarvitaan joku statistikin — sisään; puosu ottaa heitä vuorotellen kädestä johtaen portaalta laivaan.) PUOSU No tervetuloa, tervetuloa! Sepä hauskaa, että neitoset tulivat! (Yleinen esittely ja puheen sorina, tytöt katselevat laivaa, viittaavat mastoon ja kyselevät.) Erittäin hauskaa. ANNI Hyvähän on kutsuin kulkea. PUOSU Aivan niin, aivan niin, ja niin koreita tyttöjä, ettemme ole koko matkallamme nähneet sellaisia. VIISU Uskoa niitä, merimiehiä! EMMA Kyllähän ne tunnetaan. PUOSU Voi, voi, mitä sanotte. KINNARI Merimiehethän ovat kaikista luotettavimpia. MIKKONEN Ja uskollisimpia. PUOSU Ai ai, miten leikkisiä neidit ovat. Kokki, tuo pian vesirahteerinki esille. (Kokki on vieraiden tulon aikana kantanut pöydän ja limunaatia esille ja kaatanut laseihin.) Olkaa hyvät! Olkaa hyvät, pikkuisen espanjalaista viiniä joukkoon, tytöt, minä pyydän! (Kaikki tytöt eivät tahdo viiniä.) Pojat saavat terästää viskillä. Tervetuloa, tervetuloa! (Kilistelevät.) MIKKONEN Ja jatkukoon alettu tuttavuus yhä lämpimämmäksi. TOISET Aivan niin! PUOSU Eläköön Suomen tytöt, eläköön! KAIKKI Eläköön! ANNI Ovatko merimiehet aina näin iloisella päällä? KINNARI Eihän sitä nyt aina. VIISU Eikö ole hirveätä olla kovassa myrskyssä aavalla merellä? EMMA Ja pimeässä! PUOSU Vielä mitä, sehän on nautintoa. — Lauletaan pojat neitosille, minkälaista merellä on. KERTTU Voi laulakaa! PUOSU Teidän käskystänne teemme vaikka mitä. (Edellisen kohtauksen aikana ovat Kerttu ja Arvi vaihtaneet silmäyksiä, ehkäpä kuiskauksiakin, jota toiset eivät huomaa.) Laulu n:o 9. Kuoro. Ja laulu se oli niin vaikea, kun rannalta lähdettiin, ja mieli se oli niin haikea, kun ystävistä erottiin. Mutta tuulipa raikas merellä se ikävät ilmaan vei, ja aaltojen pauhussa aavalla me suruja muisteltu ei. Kun vaahto se keulassa kuohuili ja köydet ne vinkui ja soi, moni ystävä rannalla huokaili meripoikia kurjia voi. Niin silloin he mastoissa kiipeili ja huuteli hoi ja hei, vaikka kahtia repesi pramseili he huuti: Nyt hitto sen vei! Merimiehet ei huoli, nuo reippahat, jos turmat on tullakseen, kun maissa vain neitoset kauneimmat meitä aattelis kullakseen. PUOSU Ja sitten me taas kilistetään ja maistetaan, ettei hampaat ravistu. KERTTU Kiitoksia vain, täälläpä on vieraanvaraiset isännät. KOKKI Meillä on kahdeksan koria limunaatia aivan teitä varten. KERTTU (Tytöt nauravat.) Kahdeksassa pullossakin olisi liikaa. PUOSU Suu kiinni, kokki! — Se valehtelee, kirottu — mutta saattaa sitä vähän erehtyäkin näin rahteerinkiasioissa, kun ei ole naisen lempeää ohjausta saatavissa. MIKKONEN Mutta siitä pulastahan on nyt päästy, kun on liitot tehty näiden neitojen kanssa. PUOSU (Tytöille.) Niin, mitäpä me sitä enää salaamme, — me ilmoitamme julkisesti, että tässä näette Kinnarin Matin, Mikkosen — ja minun tulevat morsiamet. (Iskee muka silmää tytöille, että nämä antaisivat puosun narrata toisia, mutta tytöt eivät ole huomaavinaan.) ANNI Kuinka morsiametko? VIISU (Nauraa.) Ei suinkaan! EMMA Tytöt sanoivat meitä kutsutun tänne vieraiksi, eikä mistään lemmen liitoista ollut puhetta. PUOSU Hyvänen aika, lupasittehan te — ANNI Enhän mitenkään osannut herra puosun pilantekoa todeksi uskoa. Vieraiksi kyllä lupasimme tulla sekä tuoda toisiakin. VIISU Aivan niin. PUOSU Vieraiksipa tietenkin, vieraiksi, mutta voisihan meidät nyt koetteeksi ottaa vaikka sulhasen vaaliinkin, sillä eihän siitä tyttö pilaannu, vaikka kositaankin. ANNI Kylläpä ne merimiehet olisivat äkkituumaisia. KINNARI Mitä siinä vitkastelee, jos ottaa ystävän, niin ottaa. PUOSU Ja jos ei ota, niin ei ota. VIISU Minä teen jälkimmäisellä tavalla. ANNI, EMMA y.m. Ja minä. KINNARI Siis olemme kaikki hävinneet vedon. EMMA Minkä vedon? PUOSU Paras on kai tunnustaa asia selväksi. MIKKONEN Parasta lienee. PUOSU No se oli sillä tavalla, että me löimme merellä vetoa, kuka ensimmäiseksi saisi ystävän maihin tultuamme — tietysti naisystävän — ja ken viimeiseksi tässä jäisi, maksaisi vedon. MATTI Siksihän meillä oli niin kiire kihloihin päästä, kun aika loppuu tänään. ANNI Kyllä ne merimiehet ovat aika veitikoita. PUOSU Ja tytöt vielä suurempia veitikoita — mutta mi nä en vielä tunnusta hävinneeni, vaan teen morsiamen vaikka puusta. EMMA Tuolla menee Jaakopsonska laiturilla. Hän varmaan hyväksyisi puosun tarjouksen. TYTÖT (Nauravat.) Ihan varmaan. PUOSU Matami hoi. Tulkaa vähän tänne. Olkaa niin hyvä. (Jaakopsonska, iso, joko hyvin laiha tai hyvin lihava nainen, tulee. Tytöt tervehtivät häntä nauraen.) JAAKOPSONSKA No mitä lystiä täällä pidetään? PUOSU Päivää, matami. Oletteko niinkuin avioliittoon vapaa? JAAKOPSONSKA Miehestä erossa nykyään, mutta eipä tuohon eri kiirettä ole, miten niin? PUOSU Minun kun pitäisi päästä kihloihin, mutta ei ole morsianta. JAAKOPSONSKA No siitä pulasta kyllä voin sinut päästää. Tuossa on käsi. (Naurua.) PUOSU Tuota — tuota (katsoo Jaakopsonskaa.) Jos sentään mietitään vähän aikaa — tuota — ota sinä, Kinnari. KINNARI (Menee topakasti Jaakopsonskan luo, katsoo tätä, mutta polvet rupeavat tutisemaan ja hän sanoo arasti.) Ei — en minä uskalla. JAAKOPSONNI (Tulee päissään laulaa rallattaen.) Rati rati rallaa, ja taivahalla, rati riti j.n.e. JAAKOPSONSKA Sehän on Jaakopsonni! JAAKOPSONNI Lohikäärme! (Juoksee kauhistuneena pakoon.) JAAKOPSONSKA Älä mene — älä mene, — kyllä minä sinut kiinni otan! (Juoksee Jaakopsonin jälkeen huutaen tätä.) TOISET (Nauravat; puosu on kauhistunut.) KINNARI (Katsoo portaalta; toiset laidalta.) Jaakopsonni juoksee kuin hengen edestä, mutta ämmä tavoittaa, ämmä tavoittaa — ei vielä — ei vielä. MIKKONEN Jaakopsonni juoksee hevoseen — — — jo ennätti hevosmiehen luo. KINNARI Nyt ne lyövät hevosta selkään — mamma jää, mamma jää! (Yleinen huuto ja nauru.) PUOSU Pääsi pakoon. Kyllä nyt Jaakopsonni on pian Ruotsin puolella. KINNARI Hän ei varmaankaan tiennyt, että hänen entinen armaansa oli tullut tähän kaupunkiin. PUOSU Nyt taitaa minunkin olla parasta uskoa hävinneeni. SOINI (On puhellut Kertun ja Arvin kanssa.) Täällä on vielä eräs neiti, joka ei ole sanonut mitään näihin asioihin. KERTTU (Nauraa.) Mitä minulla olisi sanomista, kun ei ole mitään kysyttykään. PUOSU Kysytty! Kauneimmalle neitosista on siis rakkauden tunnustus tekemättä. (Polvistuu.) Tässä teidän jalkojenne juuressa vannon. KAIKKI MIEHET Ja minä, ja minä, j.n.e. (Puosu nousee.) PUOSU Kylläpä nyt kelpaa, vaikka ei äsken Jaakopsonska kelvannut. Mitä neiti sanoo? KERTTU (Iloisesti.) Kyllähän minä merimiehistä paljon pidän ja sitäpaitsi olen orpotyttö, ettei suinkaan turva olisi haitaksi. PUOSU Sillä lailla, maailma valkenee — — KERTTU Mutta kai minä saan valita. PUOSU Annan teille sydämeni. TOISET Ja minä, ja minä, ja minä, j.n.e. PUOSU Silkit. TOISET Ja minä, ja minä, j.n.e. PUOSU Kullat. TOISET Ja minä, ja minä, j.n.e. KERTTU Minä rupean sen kumppaniksi, kenellä on kihlat heti minulle antaa. PUOSU Minulla. (Hyppää ottamaan piilottamaansa arkkusta.) Tyhjä! (Sieppaa äkkiä hirmuisen suuren kellon liivinsä taskusta; Kertulle.) Tässä! KERTTU (Nauraa.) Onko tämä kihlakello? TOISET (Nauravat; puosu panee kellonsa taskuun.) ARVI Minulla on. (Ottaa arkkusen ja antaa Kertulle, joka avaa sen toisten tyttöjen auttaessa.) KINNARI No, mutta minun päiviäni. MIKKONEN Siellähän ne varustukset ovat. PUOSU Katso peeveliä! TYTÖT Niin kauniita. KERTTU (Ujosti.) Mikä minun tässä auttaa. PUOSU Minä panen vastaan, neiti on nuori. Teillä on joku naittaja tai holhooja. Veto ei ole voitettu, kihlaus ei ole laillinen. KERTTU Minulla ei ole holhoojaa eikä omaisia muuta kuin nuori veli. PUOSU Vaikkapa velikin, asia ei ole valmis. NAPPULA (Tulee.) Nyt ne perunat on kuorittu. KERTTU Eerikki! (Rientää syleilemään veljeään.) NAPPULA Kerttu! KERTTU Sinäkö se oletkin se Nappula, ja noin kasvanut. MIKKONEN Siinähän nyt on veli! Annatko sinä sisaresi naimisiin? NAPPULA Kelle? MIKKONEN Puosulle — NAPPULA En! MIKKONEN No entä Arville? NAPPULA Arville kyllä. Sinä saat. ARVI Kiitoksia. (Arvi ja Kerttu syleilevät. Toiset huutavat eläköön.) NAPPULA Mutta sinun pitää antaa sen keittää minullekin sitten kuin tulet laivaani kapteeniksi. ARVI Tottahan toki Kerttu keittää molemmille. KERTTU Kyllä minä keitän. PUOSU Malttakaahan. Tuliko neiti täältä laivasta minua vastaan äskettäin. KERTTU Kyllä, kävin tiedustelemassa veljeäni. PUOSU Ahaa. Tässähän onkin pelattu oikein teatteria. Nyt minä ymmärrän, miksi neiti oli niin taipuvainen kihloihin menemään. Asia oli Arvin kanssa valmis. Katsos peevelin poikaa, kun voitti. Onnea, onnea! Siinä on kelloni sinulle vielä päällisiksi. Kelvanneehan tuo noin miehiselle miehelle. ARVI Kiitoksia, puosu, te olette hyvä mies... PUOSU Pidä vain omasi, sillä kyllä niitä tyttöjä on minunkin varalle. Taitavatkin ulkomaalaiset minusta enemmän tykätä kuin kotipuolen tytöt... niillä on erilainen kauneusihanne. ANNI Pulska mieshän puosu on, mutta eihän sitä niin äkkiä pidä toivoa. EMMA Pitää antaa vähän ajatusaikaa. VIISU Tietysti vähän miettimisaikaa. PUOSU Kyllä te osaatte, ai-jai-jai-jai — mutta nyt lauletaan ja maistetaan. Onnea kihlatuille! KAIKKI (Kilistävät ja huutavat eläköön.) Kuoro n:o 10. KAIKKI Lempi on valtias merellä ja maalla. Ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa. Toivomme hartaasti nuorille teille onnea lykkyä elämänne teille. Poikia pulskia paksuja, tyttöjäkin sieviä ja somia. MIEHET Nyt Suomen neitosille, täss’ läsnä oleville, me täydet maljat nostamme ja hartahasti toivomme, että myöskin meille maailman kulkureille sama onni koittaisi, ja armas vihdoin löytyisi. TYTÖT No kyllä vain joskus saa kaikki kylkiluunsa, se vaikka oisi puusta. Siis oottakaa ja toivokaa, te kaikki saatte varmaan pienen oman armaan. KAIKKI Lempi on valtias merellä ja maalla, ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa PUOSU Tämähän on juhlallista. Viettäkäämme Arvin kihlajaisia oikein hupaisesti. Meidän on kaikkien mentävä iltapäivällä tansseihin, jotka ovat täällä likellä tavarasuojassa. ANNI Siitähän tulee hauskaa. MIEHET Tietysti kaikki tansseihin. VIISU Se on tietty! Sinnehän mekin olimme lopullisesti menossa. (Kumartaa puosulle.) Saanko pyytää puosua ensimmäiseen naisten valssiin. TOISET TYTÖT Ja minä, ja minä... PUOSU No nyt on onni kerrassaan muuttunut. — Tuhansia kiitoksia, neitoset. Tanssi onkin minun parhaimpia puoliani. ANNI Senhän näkee jo puosun vartalostakin. PUOSU He he, vai huomaa sen jo päältäpäin. TOISET TYTÖT (Nauravat.) Tietysti. PUOSU Mehän voisimmekin laulaa sen merimieslaulun, jossa minulla on soolo-tanssi, että naiset näkevät. MIEHET Lauletaan vain. NAISET Sehän olisi hauskaa nähdä. PUOSU Sadehatut päähän! Ja siitä säkeistöstä aloitetaan että »Kun nämä lasit on maisteltu» ja tietysti maistetaan nyt, että olisi syytä niin laulaa. (Kaikki maistavat.) Kuoro n:o 11. Kun nämä lasit on maistettu, se toimi tulee uusi. Kova oli seelein komento, kun laivaan tuli luusi. Mutta hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla. Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento. Kun maihin on päästy reilusti ja tultu kotirantaan, siellä ne oottavat heilatkin, he sydämensä antaa. Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla. Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento. Reiluista pojista tykkäävät nuo Suomen tytöt armaat. He nahjukset luotansa lykkäävät, sen tiedämme me varmaan. Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla. Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento. PUOSU (Huutaa.) Taploo, taploo! Kuvaelma pian, pian! (Loppusoiton aikana asettuvat kaikki äkkiä kuvaelmaan, mitä koomillisempaan, sitä parempi. Nuori pari keskessä, tytöt kahden puolen. Puosu seisoo takana pöydällä haaralla jaloin ja merimiehet mikä missäkin muka jossakin »asennossa».). KAIKKI Eläköön! _Esirippu_. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIVAN KANNELLA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.