The Project Gutenberg eBook of Suorin tie paras, by August von Kotzebue

Majuri von Murten. Amalia, nuori papin leski. Fredrik Wahl | pappeja. Elias Krumm | Rouva Äyriäinen, emännöitsijä. Jaakko, vahtimestari. Koulumestari.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Majuri (yksinänsä pitäen avattua kirjettä kädessään). Tänään siis tulee tänne kaksi pappia, jotka molemmat hakevat tuota avonaista kirkkoherran paikkaa — ja minä olen kirkon patruuna tässä pitäjässä — minun tulee ratkaista asia — mutta, Jumala nähköön, jospa sitä vähänkään ymmärtäisin! Saatan hyvin arvostella, onko kuski kunnon tavalla ruokkinut hevoset ja jahtimies koirat, mutta yli ymmärryksen käy kysymys, onko pappi osannut talonpojilleni hankkia voimallista sielunruokaa. Mutta maltappas; minä heitänkin sen seikan Amalian ratkaistavaksi; tutkikoon hän ja valitkoon; hänellä on siinä suhteessa terävämpi äly.

TOINEN KOHTAUS.

Majuri. Herra majuri? Kuinka usein pitää minun teille muistuttaa, etten minä voi kuulla tuota majurin nimitystä teidän suustanne. Kutsukaa minua isäksi; isäksihän te mies-vainajatannekin kutsuitte.

Majuri. Yli neljänkymmenen vuoden. No, mutta paljonkos minulta sitten siihen puuttuu? Että kunnon vanhuksen piti kuolla, se, tyttäreni, yhä vielä sydäntäni surettaa.

Majuri. Niin, Amalia, näiden viiden vuoden kuluessa olette käynyt minulle yhä rakkaammaksi, ja kun ajattelen, että joskus taasen voitte jättää minut, pistää se sydämeeni, Jumala nähköön.

Majuri. Pitää? Varsin mielelläni.' Mutta mitähän siitäkin viimein tulee? Kuinka kauan luulette enää kestävän, ennenkuin minäkin lähden täältä isieni luo, ja niin olisitte uhrannut elämänne ihanimman ajan vanhanpojan hyväksi. Sitä en voi ottaa tunnolleni. Siis — ellette tahdo minua jättää, on teidän meneminen uudelle kirkkoherralle.

Majuri. Kyllä vaan, rouva pastorska. Kaksi kunnon miestä on ilmoittautunut hakijoiksi; valitsemisen jätän teille.

Majuri. En ensinkään, sillä olen täydellisesti vakuutettu siitä, että ymmärrätte paremmin semmoiset asiat kuin vanha husaari.

Amalia. Mitä miesten hengenlahjoista arvelen, sen kyllä voin teille sanoa, mutta mennä heille —

Majuri. Ei ole takaamista! Mitäpäs, jos teidän sydämenne siihen sekaantuisi? Ette ole vielä koskaan rakastanut.

Amalia. Tahdon ilmoittaa teille sydämmeni salaisuuden, vaikka kenties nauratte sille. Meitä vastapäätä asui —

Amalia. Eräs ylioppilas. En ole milloinkaan vaihtanut hänen kanssansa sanaakaan, mutta istuin toisinaan ikkunan ääressä ja samaten hänkin. Tuntikausia katseli hän minua niin ystävällisesti heleän kirkkailla silmillään — kuitenkin salavihkaan — ja minusta tuntui, ikäänkuin ymmärtäisin häntä — ja minun on tunnustaminen, että kävin usein ikkunan luona syöttämässä kanarialintusiani, vaikka niillä oli ruokaa yltäkyllin.

Amalia. Sitä kesti puolen vuoden ajan ja vähän enemmänkin — luulen, että rakastimme toisiamme.

Amalia. Sitten käski täti minun joko mennä naimisiin vanhan pastorin kanssa tai lähteä talostansa. Minun, raukan, oli totteleminen, sillä eihän minulla olisi ollut muuta suojaa kuin Jumalan sinitaivas pääni päällä.

Amalia. Hyvin satakin kertaa pyöri se kysymys huulillani, kun naapurin vaimo, jonka luona hän asui, kävi meillä; mutta pelkäsin aina, että punastuvat poskeni olisivat ilmaisseet minut; ja paitsi sitä, mitäpä minua olisi hänen nimensä hyödyttänyt?

Majuri. Kas vaan! Sen hän kyllä tietää, mutta mitä olisi tarvis tietää, siitä ei tiedä rahtuakaan. Ja muistelette häntä sentään yhä vielä?

Majuri. Olkoon kuinka tahansa, vaan naimisiin on teidän kuitenkin meneminen uudestaan. Miesvainajanne ei ole voinut teille paljon jättää perintöä, hänen pitkällinen tautivuoteensa kyllä säästöt vei. Minäkään, tyttäreni, en voi teille muuta jälkeeni jättää, kun mitä vuotuisesti sitä varten panen talteen, ja rouva Äyriäinen pitää huolen, ettei sitä paljon kartu.

Majuri. Sitä teidän pitääkin tehdä, mutta omien lastenne hyväksi. Suoraan puhuen, Amalia, saatattehan meidän vaalipappejamme kumminkin nähdä! Teidän tähtenne minä parantaisin pappilaa melkoisesti.

Amalia. Nuoruudestani asti olen tottunut muiden johdatusta seuraamaan ja lupaan siis nytkin totella, jos vaan —

Majuri. Jos vaan mies on teidän mieleisenne? Jaa, jaa! Onhan meillä tässä valitsemisen varaa. Toinen heistä — tuolla on hänen kirjeensä — hänen nimensä on Fredrik Wahl — on kirjoittanut anomuksensa lyhyesti. Hän ilmoittaa muutamilla riveillä vaan, että hän tänään tulee tänne esittäytymään minulle. Toinen nimeltään Elias Krumm — on kynäillyt neljä sivua täyteen minun sotaretkistäni, joista hän ei tiedä mitään, ja minun jalosta sydämmestäni, jota hän ei tunne. Viisi professorien ja konsistorin neuvoksien antamaa todistusta on liitetty lisäksi. Hän on siis kelpo mies, oppinut ja kieli hyvässä varressa. No, jos hän vielä on kaunis ja ennen kaikkea hyvä ihminen, niin annatte kai hänelle kirkkoherran paikan, eikös niin?

Majuri. Paljon parempiakin virkoja on saatu vaimon avulla. Se ei juuri ole mitään uutta.

KOLMAS KOHTAUS.

Koulumestari. Pyydän anteeksi, se on vaan nöyrä puheenparsi, joka sopii köyhälle koulumestarille, kun hän lähestyy ylhäistä hyväntekijäänsä.

Majuri. Minä vihaan puheenparsia. Ken velvollisuutensa tuntee ja täyttää, olkoon säädyllinen, se sopii hänelle, vaan ei matelevainen, se halventaa häntä.

Koulumestari. Oi, minä osaan kyllä opettaa vallattomia koulupoikiani pitämään minua tarpeenmukaisessa arvossa. Minun ei ole muuta tarvis kuin rypistää vähän kulmakarvojani, niin että ne nousevat pystyyn, niin he värisevät kaikki kuin lankavyyhti.

Koulumestari. Minä tulen tällä kertaa herra vaalipappi Elias Krummin lähettiläänä.

Majuri. Kurjaan majaanne? Herra, minä viime vuonna rakennutin teille uudet huoneet.

Koulumestari. Oi, hän on erinomaisen hieno herra, varsin miellyttävä herra, joka ei tahdo tulla ylvästellen valtatietä myöten päästäksensä toiveittensa perille, vaan joka hiljaisuudessa kiertelee karittelee sivupolkuja pitkin. Hän oli tuskin viisi minuuttia ollut minun luonani, kun hän jo — ja se tahtoo sanoa — oli voittanut Dorotheani suosion; hän näette lahjoitti lapsille sokeriruutin ja silitteli ja suuteli heitä, vaikka he tänään aamulla eivät vielä olleet pestytkään. Samassa huusi Dorotheani kimakalla äänellänsä: tämä on Jumalan mies, hänen pitää tulla meidän pastoriksemme.

Koulumestari. Sitte tiedusteli herra vaalipappi meiltä, kuka teidän armonne suosiossa likimmästi on. Minä ilmoitin hänelle että vanha vahtimestari Jaakko ja minä itse olemme teidän armonne ylhäisten silmäin edessä armon löytäneet. Sitte lähetti hän minut teidän armoanne valmistamaan hänen tuloonsa.

Majuri. Ha, ha, ha! Sen hän teki viisaasti, ja menkää nyt ja ilmoittakaa vaalipapille minun häntä odottavan.

Koulumestari. Minä juoksen kuin Bileamin hurskas aasi ja ilmoitan herrani sanan. (Lähtee.)

NELJÄS KOHTAUS.

Amalia. Nuo herra vaalipapin mutkaiset retket eivät minusta ensinkään ole hänelle eduksi.

Majuri. No, no, emme saa liian varhain tuomita. Hän tulee pääkaupungista; siellä hän on kai tullut havainneeksi, ettei suorinta tietä voi päästä perille, ja nyt hän kai arvelee, että täällä maakylässä on laita samoin.

Majuri. Oikein, lapseni, ensimmäisessä keskustelussamme ei teidän pidä olla läsnä. Annan teille sentään luvan vähiin tirkistää avaimen lävestä.

VIIDES KOHTAUS.

Jaakko. Herra majuri, tuolla ulkona on vaalipappi, joka pyytää saada kunnian päästä teidän puheillenne.

Majuri. Pyytää saada kunnian! Tiedäthän, etten voi semmoista puhetta kärsiä.

Jaakko. Hän mahtaa kyllä olla hyvä pastori, mutta husaariksi ei hän kelpaa.

Jaakko. Hän vetää selkänsä niin moneen köyryyn, eikä astu rohkeasti ihmisten silmäin eteen.

Jaakko. Hän on sanonut minua sen seitsemän kertaa hyväntekijäksensä ja vakuuttaa, ettei hän ole eläissään nähnyt toisia niin kauneita viiksiä kuin minulla on.

Jaakko. Mitä minun viikseni häntä liikuttavat? Sitte tahtoi hän pistää kouraani kovan taalerin aivan kuin saapasten kiillotuksesta.

Jaakko. Hitto vieköön! Minä loin häneen vihaisen silmäyksen ja jätin hänet seisomaan.

Majuri. Et saa lukea hänelle sitä viaksi. Maailma ei ole mikään tasainen suorasarkainen pelto, vaan monisoppinen puisto, täynnä monimutkaisia käytäviä.

KUUDES KOHTAUS.

Krumm. Saanko vihdoinkin kunnian nähdä sen mainion miehen, jota maa saa kiittää vapaudestaan?

Majuri. Olkaa ahdistamatta minua seppeleillänne. Jos kaikki ne seppelöitäisiin, jotka viime sodassa urhokkaasti taistelivat, niin ei ole Jumala kylliksi laakeripuita kasvattanut.

Krumm. Mikä vaatimattomuus. Mutta mitäs suotta kummastelen! Onhan luoja painanut jaloimman leimansa noihin kasvoihin!

Krumm. Ja vielä niin rivakka. Se on seuraus kohtuullisesta elämästä nuoruudessa.

Majuri. Ilahuttaa minua. Mutta, herra pastori, ettehän ole tänne tullut vaan minun kanssani metsässä käymään ja Whistiä pelaamaan? Haluattehan tulla minun pastorikseni.

Majuri. Hyi! Kunnon pappi ei ota armoja, vaan jakelee armoja taivaasta alas. Teidän todistuksenne ovat hyvät, enkä suinkaan ole vastahakoinen — yksi ehto vaan. Pastorivainaja on jättänyt lesken jälkeensä.

Majuri. Toivoisin hänen taas saavan oman kodin ja hänen tähtensä tahdon vielä melkoisesti parantaa pappilaa.

Krumm. Herra majuri on minussa löytänyt oikean miehensä; minä nain hänet heti paikalla.

Krumm. Minkä kunnioitettava kirkonpatruunani katsoo hyväksi, otan näkemättäkin kiitollisuudella vastaan.

Majuri. Mutta leski ei varmaankaan teitä näkemättä ota; sentähden tutustukaa paikalla häneen ja ilmoittakaa sitten minulle hänen päätöksensä. Tässä on hänen kamarinsa. Jääkää siihen asti Jumalan haltuun! {Lähtee.}

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Krumm. Sepä on kirottu ehto sine qua non. Arvatakseni seuraa luutakin lihan ostossa mukana. Mutta sittenkin, mitä on minun tehtävä? Olen nälistynyt ja pappila on rasvainen pala.

Koulumestari. Saan kunnian! Kuinka on laita? Olen etehisessä tepastellut sinne ja tänne, olen akkunan ruutuja tärisyttänyt, helluntaivirttä hyräillyt itsekseni, mutta nyt en enää voinut levottomuuttani hillitä.

Koulumestari. No sitten ravistakoon taivas siunaustansa meidän kunnianarvoisan kirkkoherramme ylitse!

Krumm. Kiitoksia, hyvä koulumestari. Herra kirkon patruunalla on kumminkin yksi ehto vielä; minun pitää naida leski.

Krumm. Olkoonpa niinkin; otan hänet sentään. Herra majurin tahto on, että kosin heti paikalla.

Krumm. Niinkö suorastaan? Ei, se ei käy laatuun. Pitää ensin — mennäänpä kotianne, herra koulumestari, minä kirjoitan kirjeen, te viette sen leskelle ja levittelette hänelle edeltäpäin vähän minun etujani ja avujani.

Krumm. Arvelen tosin, ettei leski suinkaan mitään esteitä tee, mutta pitää kuitenkin tehdä mikä säädyllistä on. En milloinkaan päitä pitäen puutu mihinkään. (Molemmat lähtevät.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Amalia. Hän on poissa. — Minun on tunnustaminen että olen vähän tirkistellyt avaimen lävestä. Kukapa sitä minulle viaksi lukee. Jos minun uudestaan on naimisiin meneminen, lieneehän luvallista että ennakolta saan nähdä sen miehen, jolle sydämmeni uhraan jokapäiväisen leipäkullan tähden. Hänen vartalonsa ei ole hullumpi, mutta hänen kasvonsa eivät minua miellytä.

Amalia. Se onkin minulle sitä mieluisampi, sillä minulle, näettekin, juohtui juoni mieleen, jonka teidän luvallanne tahdon panna toimeen.

Amalia. Eikös niin, isä kulta, mies naisi minut vaan pappilan tähden; sitä ette kumminkaan toivone?

Amalia. Hän ei saa minua nähdä; aion ensi kohtauksessa pistää rouva Äyriäisen minun sijaani.

Amalia. Mutta jos hän kuitenkin sen tekisi? Jos tuo tulokas kirkkoherran paikka niin sokaisisi hänen silmänsä, että naisi vaikka lemmonkin.

Majuri. Ha, ha, ha! Lystillinen kohtaus koituu siitä ainakin. (Huutaa ovesta.) Rouva Äyriäinen! Sananen vain!

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Rouva äyriäinen. Mitä teidän armonne käskee? Sepä on minulle sanomattoman mieluista, että pääsen teidän armonne puheille näin varhain, sillä minulla on valittamista —

Rouva Äyriäinen. Valitettavasti kyllä eletään talossa, että on epätoivoon joutumaisillaan. Aamulla minua vaivaa keuhkotauti, iltapuolella vesitauti —

Majuri. Ja ehtoolla viinatauti, eikös niin rouvakulta. Teitä on kutsuttu; pastorin rouva teitä tarvitsee, ja minä itse puolestani olen kutsunut teidät ilmoittaakseni teille, että, — että teette minulle mieliksi, jos seuraatte pastorin rouvan käskyjä. (Lähtee.)

KYMMENES KOHTAUS.

Rouva Äyriäinen. No, mitä te käskette sitte? Onko teillä hienoja liinoja pestävänä? Niin, niin, jospa minulla olisi aikaa. Vai tahdotteko marjahilloa laatia? Koko puutarha on niitä täynnä ja kyökkipojan pitää minua auttaa.

Amalia. Ei hyvä rouva Äyriäinen; kysymys on peräti toista laatua. Minun on uudestaan meneminen naimisiin.

Rouva Äyriäinen. Oi sitä onnettomuutta! Minulla on ollut kolme miestä, — kolme hyvää miestä — minä olen heitä oikein sydämmestäni surrut, vaan jos tänään vielä neljäs tulisi, minä en tiedä mitä tekisin. Aviosääty on suloinen sääty, erittäin vaimolle. Mitäpä olisi meillä hallittavana, ellei miehiä maailmassa olisi? Ja mitä luulisitte miehistä tulevan, ellei heitä hallittaisi? Menkää te siis naimisiin vaan!

Rouva äyriäinen. Kas sitä vaan, toivotan onnea. Kuka on sitten tuo uusi kirkkoherra? Mistä hän tulee? Minkä näköinen hän on?

Amalia. En ole häntä oikein vielä nähnyt; tahtoisin kuitenkin ennakolta panna hänelle pienen koetuksen, ja koska tiedän teidät viisaaksi rouvaksi, olen heittänyt silmäni teihin.

Rouva äyriäinen. Minuhun? Niin, niin, olen eläissäni jo monta koetellut; oi, osaan häntä pidellä kaikista liepeistä. Mutta mitenkä sitten?

Amalia. Hän tulee, hän pyytää saada puhutella pastorin rouvaa ja te rupeatte minun sijaani.

Rouva Äyriäinen. Minäkö? Hi, hi, hi! Minä olen toki vähän vanhempi teitä.

Rouva Äyriäinen. Ja sitte, sitte — ajatelkaapas sentään! Siitä voisi pian tapahtua onnettomuus.

Rouva äyriäinen. Oi taivahan pyhät! Olenhan vielä kuin parhaassa iässäni. Jos hän nyt minusta todellakin rupeisi pitämään?

Rouva Äyriäinen. Te nauratte! Te arvelette kai, sehän ei ole mahdollista! Oi, sanon teille toden, tunsin erään paksun signalistin kaartissa, hän oli kelpo mies, painoi yli sadan kilon, ja jos vaan olisin tahtonut, olisin minä jo aikoja ollut rouva »signalistinna».

Amalia. Jumala tiesi, mitä teille vielä suotu on. Minä siirryn tieltä pois.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Koulumestari. Kunnioitettava pastorin rouva, suokaa minulle suosiollisesti anteeksi, etten ilmesty juhlallisessa puvussa, valkeissa hansikkaissa, sitruuna kädessä, niin kuin pitäisi, koska tätä nykyä en ole koulumestari, vaan Merkurius.

Koulumestari. Kirjeen Jupiterilta, joka vastedes on jylisevä meidän saarnastuolissamme.

Koulumestari. Teille, hyvistä avuista ylistetylle, jota minä pian taasen saan kunnian kutsua rouva pastorinnakseni —.

Koulumestari. Tarjosin hänelle haarikan vaarinkaljaa; se on hänet runoilijaksi tehnyt.

    Te kukka kaunis tuoksuva, Te kirkas jalokivi,
    Te koristatte elämän, kuin taivaan tähtirivi,
    Ma katala nyt vaellan kuin yössä pimeässä.
    Vaan teistä minä ihastun kuin taivaan elämässä.

    Kun tähti kirkas heloittaa ja matkustajaa johtaa
    Niin teistä, rouva ihana, mun mieltän lohtu kohtaa,
    Ja kaikki ilot elämän ne teistä alun saavat,
    Ja kaikki surut lohtua, apua kaikki haavat.

    Kim linnut lentää etelään, kun syksy tuopi hallan,
    Mun syömmein elon vilusta, sun luokseis' rientää vallan,
    Kun linnut pesän rakentaa rannoille Niilin virran
    Ma armaan kodin rakennan sun rinnallesi kerran.

Rouva äyriäinen. Pastori vainaja oli mainio mies, mutta semmoisia lahjoja ei hänellä ollut.

Amalia (pidättäen nauruansa). Minäkin olen niin liikutettu, että silmäni sulavat.

Koulumestari. Ja kun kohta hänet kokonaisuudessaan saatte nähdä, sen sorjavartisen, kaunohartiaisen, sulosilmäisen, simahuulisen.

Amalia. No, menkää ja sanokaa herra pastori Elias Krummille, että minä odotan hänen tuloansa.

Koulumestari. Hih! Minä tahdon paikalla kynäni teroittaa ja kirjoittaa kauneimmat kutsumakirjeet häihin lumivalkealle paperille. (Lähtee.)

Rouva äyriäinen. Minä istun jo; mutta sen sanon vielä kerran, etten ota mitään edesvastuuta. Jos taivaan tahto olisi, että minun vähät avuni ja suloni —

Amalia. Älkää yhtään ujostelko, vaan tehkää parastanne. (Menee omaan kamariinsa.)

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Rouva Äyriäinen (yksin). Tehdä parastani? Sen tahdon. Signalistiin ei ole enää mitään luottamista ja ilman sitä, minun on myöntäminen, että hän kyllä puhalsi torveansa oikein miehen tavalla, mutta noin kauniita värssyjä hän ei suinkaan olisi voinut puhaltaa. Nuo värssyt ovat tehneet saman vaikutuksen sydämmelleni, kuin etikka kurkuille; se on tullut varsin terveeksi, vihannaksi. Tapahtukoon Jumalan tahto! — Joku tulee. — Ah, minä näytän kuin mikäkin kyökkipiika; mutta mitä se tekee? Vanha majuri sanoo aina: naisihminen näyttää arkivaatteissaan kaunihimmalta.

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Krumm (useat kerrat kumarrellen). Olenko niin onnellinen, että saan tervehtiä leskeksi jäänyttä pastorivainajan rouvaa?

Rouva äyriäinen (useat kerrat niiaten). Ah, kyllä vaan, hyvä herra, minä olen jo seitsemän vuotta ollut leskenä.

Rouva äyriäinen. Herra pastori. Varsin oikein — mutta murehtivalle leskelle muuttuvat päivät vuosiksi. (Itsekseen.) Melkeinpä olin jo puhua itseni pussiin.

Rouva Äyriäinen. Se tahtoo sanoa — mitä hänen ikäänsä koskee — hän oli jo yli seitsemänkymmenen.

Krumm. Tahdotteko antaa tilaa sydämessäni sille suloiselle toivolle, että saan viedä takaisin kylmille jätettyyn pappilaan hänet, joka ennen oli pappilan kaunistus?

Rouva Äyriäinen. En tiedä, ketä hyvä herra semmoisena kaunistuksena pitää?

Krumm. Ketäs muuta kuin sitä ylistettyä, suloista rouvaa, joka avainkimpussaan tietämättänsä kantoi avaimen minunkin sydämmeeni.

Rouva Äyriäinen. Herra kulta, te olette vielä niin nuori — ja minä — ja minä —

Rouva Äyriäinen. Kehumatta itseäni, sitä ei minulta ole puuttunut, avaimeni kalisevat kaiken päivää. Mutta onpa siitä myös jotain hyötyäkin ollut. Taivas ei ole ahkeruuttani palkitsematta jättänyt, ja jos joskus vielä päättäisin mennä pyhään avioliittoon —

Krumm (itseksensä). Rouva ei ole juuri hulluin. (Ääneen.) Teidän jalkainne juureen —

Rouva äyriäinen. Oi, oi! Miten minulle käy? Miesolento minun jalkaini juuressa! Minä vaivun — vaivun —

Krumm. Minun syliini! Minun te olette! Minä teidät pidän! Rakkauden liitto on solmittu!

Rouva Äyriäinen. Voisi luulla, että ainoastaan laatikot, ainoastaan arkut —

Rouva äyriäinen. Viehättävää houkuttelua, Tässä on käteni, tässä sydämeni —

Rouva Äyriäinen. Kasvoni tulena kuumottavat — mutta pitää totella. (Kurottaa huulensa suuteloon.)

Krumm. Kiiruhdan aukaisemaan matkakirstuni, kultainen sormus on sen pohjalla kätkettynä, menen sen noutamaan, pistän sen paikalla tuohon hienoon sormeen, ja sunnuntaina vaalisaarnan jälkeen luen itse kuulutuksen. (Lähtee.)

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Rouva Äyriäinen. Minun omani! Minun omani! Aha, pastorin rouva, te arvelitte kai, kun olette muutamaa vuotta nuorempi minua, ettei minusta ole mitään pelättävää. Mutta kas meillä on vielä ominaisuuksia, jotka nuoren miehen niin hurmaavat, että hän meidän jalkaimme juuressa matona matelee. Jaa, polvillansa on hän kontannut minun edessäni, sitä ei signalisti milloinkaan tehnyt.

Rouva Äyriäinen. Voi, armollinen herra! Voi rouva pastorska! Mitä pitää minun sanoa? Minun hehkuvat kasvoni, minun ujoksuva katsantoni selvästi osoittavat, mitä täällä on tapahtunut.

Rouva Äyriäinen. Jaa, jaa, armollinen herra, naurakaa vaan! Oikein totinen rakkaus: sillä hän sanoi selvään, että ellen minä olisikaan pastorin rouva hän minut kumminkin siksi tekisi. Rakkauden siivillä hän on rientänyt kotia noutamaan kihlasormusta ja rakkauden siivillä hän on tuleva takaisin, ja sentähden riennän kammariini etsimään esille sen morsiuspuvun, jossa minut kolmattakymmentä vuotta sitte kainona neitona ensi kerran nähtiin. (Lähtee.)

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

Majuri. Valitettavasti kyllä näkyy olevan niin. Jumala suokoon, ettei toinenkin petä toiveitamme!

Majuri (yksinänsä). Mitä on tekeminen? Jos toinenkin vaalipappi on yhtäläinen vintiö kuin herra Krumm, niin olen valmis itse hänet naimaan (Ovelle koputetaan.) Tulkaa sisään!

KUUDESTOISTA KOHTAUS.

Wahl (nöyrästi, mutta ujostelematta ja rohkeasti). Oletteko herra majuri von Murten?

Majuri. Ei tosiaankaan! Te olette minun mieleiseni mies; teidän pitää saada pastorin paikka.

Wahl. Minä toivon sen ansaitsevani, mutta en tämän kunniarahan tähden. Katsokaa todistuksiani!

Majuri. Niin; saatatte minut oikealle tolalle. Saarnaatte ensi sunnuntaina ja jos talonpoikani siitä saavat lohdutusta, olette te oikea mies.

Majuri. Tulimmainen! Olinpa unhottamaisillani erään seikan! Oletteko naimisissa?

Wahl. Valitettavasti olen jo kerran rakastanut. Se oli tyhmyys; olen sitä katkerasti katunut.

Wahl. Mutta jos ilmoitan teille, etten milloinkaan ole edes tyttöä puhutellut, ja että hänen muotonsa on tehnyt minuun semmoisen vaikutuksen, ettei viiden vuoden eroaika ole voinut sitä poistaa —

Majuri (itsekseen). Tulimmainen! Minä huomaan jotain! (Ääneen.) Ettekö milloinkaan ole tytön kohtalosta sen enempää tiedustellut?

Wahl. En; pidän häntä onnellisena, ja jos toisin on, en tahdo sitä tietää.

Majuri. Mutta saattehan nähdä kumminkin naisen, jota olen teille puolisoksi ehdotellut?

Majuri. No, mutta syöttehän sentään aterian luonani? (Aukaisee Amalian kamarin oven.) Hoi, Amalia, pyytäkää toki tuota vierasta herraa jäämään päivälliselle tänne.

SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.

Majuri. Ha, ha, ha! Hupaista pakinaa! Lapset, te olette narrinparisia! Herra pastori! Viisi vuotta takaperin mahdoitte kyllä useasti toivoa saadaksenne tunnustaa rakkauttanne tälle kauniille naiselle, mutta sitä ette silloin saanut, nyt sen saatte ja vaikenette —

Majuri. Joka on juuri se leski, josta puhuin. Kätenne tänne, tyttäreni! Ette ole tämän miehen kanssa vaihtanut vielä sanaakaan — ensimmäinen sananne olkoon: »Jaa».

KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.

Rouva Äyriäinen. Tässä olen. Ja herra vaalipappi Krummkin jo tulla häälyy yli pihan.

Krumm (käyden sisään). Korkealla suosiollanne olen alhaisuudessa taasen rohjennut astua sisään, toivoen kaikki esteet sillä poistaneeni, kun juhlallisesti julistan päättäneeni viedä tämän kunnioitettavan leskirouvan aviopuolisonani kotiani.

Majuri. Malttakaa! malttakaa! Ensin on pieni erehdys selitettävä. Te luulette tuon rouvan olevan pastorivainajan lesken?

Majuri. Herra pastori, te kulitte mutkateitä, mutta tämä herra tässä tuli suoraan, ja tästä huomatkaa, että »suorin tie on paras».

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUORIN TIE PARAS ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.