The Project Gutenberg eBook of Rahanhimo, by Jeanette Stjernström and Louise Stjernström

Rouva Haakuna, aatelis-säätyä.
Luutnantti Emilo, hänen poikansa.
Ahokas, lääkintö-tohtori.
Pori, muurari-mestari.
Anna, hänen tyttärensä.
Ihaksinen, muurarin sälli.
Juhana, Haakunan renki.
Häävieraita. Palvelijoita.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

(Huone, jossa on ovi sekä peräseinällä että vasemmalla puolella. Huoneessa löytyy muutamia kehnoja tuolia, pöytä, ja uunin reunalla vesi-ruukku.)

ENSIMÄINEN KOHTAUS,

(Anna istuu pöydän ääressä ja ompelee. Kello lyöpi seitsemän.
Ihaksinen tulee sisään peräovelta, sanomalehti kädessä.)

ANNA. Ei ole. — Missä isäni mahtanee viipyä niin kauan; eilen illalla läksi hän kotoa pois eikä vielä ole tullut takaisin. Koko aamun olen häntä odottanut, ja kello jo löi seitsemän.

IHAKSINEN. Eilen illalla näin minä hänen kävelevän iloisien toveriensa seurassa; varmaankin läksivät he johonkuhun ravintolaan, ja viettivät siellä yön. Kyllähän isänne kohta tulee; hän on nyt ruvennut etsimään iloista seuraa ravintolissa, mieltä lohduttaaksensa, koska hänellä on ollut paljon vastoinkäymistä.

ANNA. Voi riemua! onko se oikein tehty, että jättää rahat kapakkaan, kun ei meillä ole yhtäkään tikkua, millä huonetta lämmittäisimme.

IHAKSINEN. Ah, Jumalani! eikö teillä ole yhtäkään tikkua? — — — ja minä hönttö panin vielä viimeisen rahan tähän sanomalehteen, — — — jospa kuitenkin tietäisin jonkun, joka ostaisi sen minulta vaikka puolesta hinnastakin!

ANNA..Minä sain eilen muutaman markan lopetetusta työstäni, ja isäni lupasi niillä ostaa sekä puita että ruokaa; vaan nyt ovat ne varmaan hävinneet yöllä.

IHAKSINEN. Oh, sitä en luule, sillä Lassi Rysäsen vuoro oli eilen tarjota, eikä hänellä ole rahoista puutetta, sillä miehellä! — — — mutta kuulkaapas, minä juoksen naapurien luo pyytämään muutaman halon.

IHAKSINEN. Niin, mitä häpeää siitä on? Kun itsellä ei ole, niin täytyyhän toisien auttaa, se on tietty.

IHAKSINEN. Kyllä kaiketi, mutta minkätähden minä sitä tekisin, sanokaat! niin monta löytyy, jotka eivät mitään tee. Kaikki nämät rikkaat ja ylpeät vallat, jotka käyvät silkissä ja sametissa, ja jotka ovat olevinaan niin oppineita ja sivistyneitä, minä kummeksin mitä hyötyä he tekevät, minä?

IHAKSINEN. Ja nuo nuoret herrat sitten, jotka viitenä yönä kukaties pelissä hävittävät niin paljon kuin köyhälle miehelle olisi ollut kylläksi koko vuodeksi, minä juuri kummeksin minkälaiset heidän velkansa lienevät; he nostavat nenänsä pystyyn ja tahtovat tuskin silmäillä rehellistä työn-tekijää, mutta jos tapaavat jonkun kauniin neidon, niin kas sitte kun he häärivät ja puuhaavat. — — — Oh! minä olen kyllä nähnyt tuommoisen kuleksivan täälläkin ympäri, mutta kunhan vaan saan hänet käsihini, niin — — —

TOINEN KOHTAUS.

PORI. Kah, hyvää huomenta, Ihaksinen; mitenkäs jaksatte (heittää itsensä tuolille, lakki päässä).

IHAKSINEN. Kyllä minä voin hyvin; mutta kuinka Pori jaksaa, te näytätte hyvin väsyneeltä?

PORI. Mitä lorua se on! niin kauan kun minulla on nämä, (näyttää nyrkkiänsä,) niin en kehoita ketään tulemaan minua aivan likelle (viskaa lakkinsa pitkin lattiaa). Tuo minulle vettä! kieleni on tarttunut kitaan kiinni.

IHAKSINEN. Onko Pori lukenut eilistä sanomalehteä, siinä on paljon lukemista, sanon minä.

PORI. Niin, kyllä ne kirjoittavat paljon, nuo herrat, vaan jos koskisi kenen nahkaa, niin kyllä me aina saamme kärsiä. (Annalle.) No, mitä odotat?

ANNA. Minä siihen en mitään taida, isäni, mutta vesi on kylmentynyt jääksi täällä sisässä tän' yönä.

PORI (katkerasti). Ha, ha, ha, — — — oikein, vesi on näets' aivan hyvää köyhälle työmiehelle.

PORI. Ei ole tarvis (ottaa putelin taskustansa ja juopi). Tämä ei kylmenny jääksi, ei ollenkaan.

PORI. No katsoppas! — — — täytyisikö minun muka pyytää sinulta lupaa? (panee putelin pöydälle, ottaa leivän ja palasen juustoa, jotka hän myös panee pöydälle). Kas tuossa, me saamme paikalla vieraita, tänäpäivänä Pori tarjoaa.

PORI (vihaisesti). Muut rahat! — — — Sinä luulet että neljä markkaa on koko maailma: ne ovat menneet aina viimeiseen penniin asti.

PORI (näkee hänen ompeluksensa). Mitä tämä on? vielä enemmän työtä, minä en kärsi sinun työtä tekevän, sen olen jo sanonut! (repii ompeluksen halki). Kas niin; nytpä en tarvitse kuunnella puhuttavan sinun rahoistasi muutamaksi päiväksi.

ANNA. Isäni, isäni, mitä te'ette! Tuo ei ollut minun omaisuuteni, minä lupasin sen valmiiksi täksi päiväksi.

ANNA (tuskassa). Tohtori Ahokas antoi minulle tämän työn;—————-Voi,
Jumalan tähden, mitä minä teen!

IHAKSINEN (silmäilee palaisia). Eikö näitä millään tavalla voisi liittää yhteen?

PORI. Ahokasko! no se minua juuri ilahuttaa; — — — hänellä on kyllä varaa maksaa.

IHAKSINEN. Elkää moittiko tohtoria, Pori! muistakaa että hän pelasti mamseli Annan hengen: eikö Pori muista, kuinka hän hoiteli mamselia ja valvoi päivät, yöt; oikein kyyneleet tulevat silmihini, kun sitä muistelen.

PORI. Niin, entiset ajat ovat olleet ja menneet; mutta nyt on hän tullut rikkaaksi, ja sentähden minä häntä en suvaitse.

PORI. Siitä haastoivat tän' aamuna kapakassa; hän on saanut suuren perinnön Hollandista jonkun ahnaan tahi tuommoisen kuoltua, joka raatajien hiestä ja vaivasta, leskien ja orpojen kyyneleistä on kerännyt rikkautensa.

PORI. Sitä sinä et ymmärrä! ei kukaan rikas ole koskaan tehnyt muuta kuin pahaa.

IHAKSINEN. Niin, koska Pori ja muut toverit sitä sanovat, niin mahtaahan tuo olla totta, vaikk'ei mikään rikas minulle vielä pahaa ole tehnyt.

ANNA. Ah, isäni, ei teillä sellaisia ajatuksia ollut, kun äitini oli elossa, ja kuitenkin olimme yhtä köyhät silloin kuin nytkin.

PORI. Niin, silloin oli seikka toinen, hän houkutteli minua käymään kirkossa ja uskomaan meidän Herraa ja muuta semmoista; vaan nyt tiedän, että tuo on pelkkää naisenhaastia kaikki tyyni, nyt en usko mitään, ja se minusta paras onkin.

PORI. Ha, ha, ha; ja sitäkö te sanotte! Kuusi vuotta takaperin olin minä voimakas mies, minulla oli monta sälliä ja sain hyvät tulot muurari-työstäni — — ja tänäpäivänä minulla ei ole mitään. Kaikki, kaikki, työkaluihin saakka on hävinnyt. Mikäpä syy siihen lienee? Niin; oli rakennusmestari, reima herra, joka antoi minulle suuren työn urakalle kontrahdin mukaan, mutta kun työ oli valmis ja palkka piti suoritettaman, niin karkasi tuo reima, korkeasti kunnioitettava herra, ja minun — köyhän työmiehen piti jättää talot, kartanot, ja pantiin arestiin siitä syystä ett'en voinut maksaa rahoja, jotka minä tätä työtä varten lainasin. Olihan tuo oikein, tahi miten?

PORI. Minä pääsin vihdoin arestista — — — minun entiset ystäväni ylenkatsoivat minua, ja minun täytyi muuttaa nimeä sekä majaa, päästäkseni pakoon heidän pilkasta. Sitten kuoli vaimoni, hautajaisissa taitoin jalkani, ja sain maata lasaretissa puolen vuotta. Siihen aikaan mietin minä paljon sinne ja tänne maailman menosta ja tulin tuntemaan, kuinka väärin on, että meidän köyhien ihmisten täytyy raataa elättäjiksemme noita joutavia, jotka ajavat vaunuissa ja elävät niin kuin joka päivä olisi viimeinen. Ihaksinen! — sanoin minä sinulle - me emme tarvitse raataa ja olla orjuudessa enemmän kuin he — — — Ha, ha, ha! meillä on jo monta ystävää, jotka miettivät samalla tavoin, ja kun kerran tulee siksi, ett'ei kukaan köyhä mies tahdo työtä tehdä, niin saamme kyllä nähdä, eiköhän nuo rikkaat ja ylpeät vallat joudu pahaan pulaan!

IHAKSINEN. Kyllä, minä olenkin sanani pitänyt, enkä olekaan työkaluja käsihini ottanut useammin kuin mitä juur' on ollut välttämätöntä, etten nälkään nääntyisi; vaikk'en muuten huomaa että työ minua pilaa.

PORI. Hiljaa! Sitä sinä et ymmärrä. Pidä sinä sinun lupauksesi, niin minä pidän minun; minä annan sinulle tyttäreni, kun saamme jotakin, mutta ymmärrettävästi ilman työtä.

IHAKSINEN. Kiitoksia siitä, Pori-ukko! kunniaa ja kiitosta — — — mutta nyt lähden ulos hankkimaan muutaman halon, sillit täällä on niin kylmä, että nenänsä voipi palennuttaa.

PORI. Hae puita miten vaan voit, minä käyn lepäämään hetkeksi (menee vasemmasta ovesta ulos).

IHAKSINEN (Annalle). Heittäkää jo surut sillensä, mamseli Anna, sillä puolen tunnin perästä on meillä suuri rätisevä kokko, sen minä lupaan (juoksee ulos peräovelta).

KOLMAS KOHTAUS.

ANNA. Ei yhtäkään rakkauden sanaa, ei yhtäkään hellää silmäystä; hänen sydämensä on tykkänään kuivanut. Kuinka kauhea, kuinka iloton elämäni on! Ah, minun toivoni on lähteä pimeään, kylmään manalaan äitini luokse. Isäni minua ei ikävöi eikä kukaan muu, sillä ei ketään maailmassa löydy, joka minua rakastaa ja ymmärtää.

NELJÄS KOHTAUS.

AHOKAS. Suokaa anteeksi, että tulen niin varhain mutta en malttanut kauemmin olla katsomatta kuinka jaksoitte.

AHOKAS. Mutta olette niin vaalea, te olette itkeneet? onko isänne taas ollut kova teitä vastaan?

ANNA. Ei, ei; äitini muisto saattoi silmiini nämät pisarat, mutta nyt olen jälleen iloinen teidän tähtenne.

ANNA. Niin, isäni äsken haastoi, että olette tulleet rikkaaksi ja onnelliseksi, eikä kukaan sitä paremmin ansaitse kuin te.

ANNA. Hän on niin hyvä, niin kohtelias, niin jalomielinen, ajattelin minä; hän tekee paljon, paljon hyvää näillä rahoilla; hän valistaa virheelliset, asettaa kaatuneet voimallansa, helpottaa hädänalaisia ja auttaa onnettomia, ja jossa muuta ei voi tehdä, siinä hän haastaa ne lohduttavaiset sanat, jotka hän kerran puhui minulle, nämät sanat, jotka yhä kaikuvat korvissani.

AHOKAS (ottaa hänen kätensä). Ja kun toivoitte niin paljon minulle ja muille, eikö teillä ollut mitään toivotusta itsellenne?

AHOKAS. Eikö teillä ole ollut mitään toivoa tässä elämässä? ettekö ole koskaan ajatelleet toista kotia, toisia ihmisiä teidän ympärillänne, kuin mitä tässä on?

ANNA. Niin, kyllä on totta, näin kerran unta, — vaan uni on hävinnyt — minä uneksin että olin kodissa, niin heleässä, niin kauniissa. — — — Siellä ei ollut mitään hätää, eikö surua, siellä oli niin lämmin ja iloisa olla, minusta oli kuin olisin herännyt uuteen elämään.

ANNA. Kyllä, vaan ei täällä, ettekös ymmärrä, oli Jumalan taivasta, jota näin.

AHOKAS. Lempi on puhallus Jumalan hengestä ja sisältää maan sekä taivaan, elämän ja autuuden; aurinko loistaa kirkkaammin, kukat hajahtavat suloisemmin sille, joka lempii. Missä kaksi sydäntä yhdistyy tähän tuntoon, Anna, siinä häviää kaikki muu heidän silmistänsä; puristaen käsivartensa toisiensa ympäri matkustavat he voittaen läpi elämän ja kuoleman ja lankeevat yhdessä ylimmän Jumalan istuimen eteen, antamaan hänelle takaisin tämän lemmen, tutkittuna maailman kiistassa ja taistelussa, mutta yhtä puhtaana, yhtä kalliina kuin silloin, jolloin hän pani sen heidän sydämihinsä.

VIIDES KOHTAUS.

IHAKSINEN. Halloh, hyvät ystävät, nyt olen täällä taas. (Viskaa puut uuniin). Minä sain kuusi halkoa vanhasta lakistani ja yhden rehellisellä naamallani.

IHAKSINEN (astuu esiin teaterille). Morjens, herra tohtori, morjens (tarjoo kätensä). Saanko likistää kopraanne, vaikkei olentoni juuri ole niin siveä, kuin pitäisi olla.

AHOKAS (häilyttää hänen kättänsä). No, kuinka maailma elää teidän kanssanne, Ihaksinen?

IHAKSINEN. Kyllähän tässä eletään, ja kunhan aikaa kuluu, niin saamme vielä pienet huvitukset tän'aamuna.

KUUDES KOHTAUS.

PORI. Kah — — — herra tohtori — — — oh, mikä kunnia kohtaa minun alhaista suojaani! Etkö ylpeile sinä vanha, mädännyt mökki, kun suojelet niin rikasta, jaloa vierasta!

AHOKAS. Minä tulin tänne tervehtimään minun entistä potilastani, ja teitä myös, rakas Pori (tarjoo hänelle kättänsä).

PORI (kumartaa syvästi ottamatta Ahokkaan kättä). Herra tohtori on hyvin armollinen; suokaa anteeksi ett'ei meillä ole mitään tarjoamista, mutta viimeinen vesi-pisara on viime yönä jäätynyt uunin reunalla.

PORI. Meillä köyhillä ihmisillä ei ole mitään portinvahtia, niinkuin korkea-sukuisilla, jotka voivat sanoa ett'emme ota vastaan; meidän täytyy tyytyä kaikkiin, eikä meillä ole palvelijoita, jotka tyrkkäisivät vieraita, joita ei suvaita, ovesta takaisin.

ANNA (hiljaa Ahokkaalle). Suokaa hänelle anteeksi, herra tohtori, hän ei tiedä mitä sanoo.

AHOKAS (Annalle). Olkaa huoletta. (Ääneensä). Te olette tänäpäivänä hyvin kiukkuinen, rakas Pori, ja kuitenkin tulin minä teille antamaan esityksen, johon luulin teidän suostuvan.

AHOKAS. Te kerran juttelitte minulle, että te muurari-mestarina saitte hyvät tulot, mutta onneton sattumus ryösti teiltä kaikki; minä tahdon auttaa teitä, että voitte ruveta uudestaan entiseen työhönne.

PORI (himolla). Tohtori tahtoo sitte varmaan antaa minulle rahaa?… paljon rahaa!

AHOKAS. Ei, mutta minä hankin teille työ-kaluja ja aineita ja menen takaukseen työstä.

PORI. Ha, ha, ha; minä kyllä tunnen nuo laupiaat, armolliset esitykset, minä.

AHOKAS. Te hairahdutte, Pori; Jumala, joka tutkii sydämet, tietää että minun esitykseni on vaan teitä auttaakseni. Älkää hylätkö sitä! miettikää asiaa edes! ette te voi elää tällä tavoin, koetelkaa tehdä työtä, jos ei itsenne, niin toki tyttärenne vuoksi; ei teillä voi olla sydäntä nähdä hänen kuolevan nälkään ja kurjuuteen!

PORI (vihassa). Ei, me köyhät olemme vapaat työmiehet, emme ole rikkaiden orjia, muistakaa se! (vetää tuolin pöydälle ja istuiksen. Kaataa putelista.)

AHOKAS (liikutettuna Annalle). Olkaa hyvä ja antakaa minulle papin-kirjanne, minä ha'en teille hyvän paikan jossakussa talossa, jossa saatte olla rouvan apulaisena; te ette voi täällä enempää olla.

ANNA. Kiitoksia paljon hyvyydestänne (menee toisesta kammarista papin-kirjaa hakemaan).

PORI (ryypäten). Missä hitolla toverini niin kauan viipyvät, johan heidän olisi pitänyt ehtisi tänne.

ANNA (tuleva toisesta kammarista, antaa kirjeen Ahokkaalle). Mielelläni minä käyn työhön; täällä kotona sitä ei enää minullekaan sallita.

PORI (itsekseen pöydän ääressä). No, kaikkia mokomia, tuo siveä ja potra herra on saanut suuren perinnön, hyvin paljon rahaa, elää kuin ruhtinas eikä tee mitään, ja sitte hän vielä tulee tänne, pitää minulle pitkät puheet ja tahtoo pakoittaa minut työhön; onko se rehellisesti tehty? Vieläpä kukaties panee tyttäreni piiaksi johonkuhun taloon. Mutta minä sanon pass, sitäpä sanonkin.

AHOKAS (joka kovasti liikutettuna on astunut edes takaisin). Pori,
Pori! — minun täytyy välttämättömästä puhua kerallanne.

PORI (säikähtyy). Minun nimeni? Ah, luulitte sitä nimittäessä minua hyvinkin masentavanne, vaan siinä petytte, se oli kunniallisen työmiehen nimi, enkä minä häpeä, että sitä olen kantanut.

AHOKAS. Malttakaa mieltänne ja sanokaa minulle! — onko teillä ollut ketään sukulaista Hollannissa samalla nimellä?

IHAKSINEN. Kyllä, kaiketi! — Janne-setä, tiedänhän, hän joka rakensi laivoja.

AHOKAS. Mutta jos tämä sukulainen nyt olisi kuollut ja olisi jättänyt perinnön.

AHOKAS (antaa hänelle kirjeen). Kas tässä, lukekaa. (Pori lukee.) — Ulkomailla ollessani, viivyin minä jonkun ajan Amsterdamin kaupungissa. Siellä asuin vanhan laiva-mestarin tykönä; hän oli suomalainen ja hänen nimensä oli Ruskonen. Kerran sairastui hän sangen kovasti ja ainoastaan suurimmalla vaivalla sain hänen henkensä pelastetuksi. Vanha ukko rakastui minuun ja sääti omaisuutensa lankeevan minulle hänen kuoltuaan, ellei hänen ainoa sukulaisensa, Suomessa asuva, kolmen kuukauden ajalla ilmoittaisi itseään. Huomenna on jo kolme kuukautta siitä kuin ukko kuoli, eikä tähän saakka vielä ole löydetty ketään sillä nimellä Suomessa. Mutta mamseli Annan papinkirjasta näen, että teidän nimenne on Ruskonen.

PORI (kuume-tautimaisella innolla). Mutta tässä seisoo, että rahat ovat tänne laitetut testamentin kanssa, missä ne ovat?

AHOKAS (ylevällä mielellä). Ei; niin pian kun te tuomio-istuimen edessä olette vahvistaneet olevanne hänen laillinen perillisensä, niin saatte nostaa rahat.

IHAKSINEN (pyörähtäikse ilossa). Voi poloinen päiviäni, sitä iki-iloa kun nyt saamme nauttia!

TOINEN NÄYTÖS.

(Kohtalainen huone rouva Haakunalla, kauniilla huonekaluilla. Ovi perällä. Oikealla puolella myös ovi. Vasemmalla kaappi. Tuolia ja pöytä kirjoitus-aineilla.)

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

ROUVA HAAKUNA. O! taivas, meidän suuri rikkautemme on loppunut, kauppahuone, jossa viimiset rahamme olivat, on kumounut. Sentähden olen minä talohoni ottanut tuon rikastuneen muurarin. Hänen tyttärensä on ainoa, joka meitä voipi auttaa, sillä tavoin että poikani Emilo naipi hänet ja saapi hänen rahansa. — Pori on vasta tänäpäivänä nostanut rahat; muutamista sanoista, jotka hän kotiin tullessa lausui ymmärsin, että hänen rikkautensa on armottoman suuri. — Tohtori, jota tuo tyttö hönttö lempii, on nyt virka-matkoillansa. Minä sanoin tytölle että hän läksi kosioimaan, tämä väärä sanoma tunkeikse ikäänkuin hieno myrkky hänen sydämeensä ja lopettaa kaikki hänen voimansa; hänen tuntonsa lannistuu, hän muuttuu tahdottomaksi koneeksi käsissäni; ja kun kerkeää siksi, että Anna on naitu Emilon kanssa, niin laitamme asian sille kannalle että ukko Pori selitetään kykenemätttömäksi omaisuuttansa hoitamaan ja Emilo pannaan hänen esi-mieheksensä. Tuo Pori on raaka ja sivistymätön mies, hän ei aavista mitään. Ah tuossa hän tuleekin! Olkoon rauhassa (lähtee ulos).

TOINEN KOHTAUS.

PORI (yksinään). Joku tuuma sinulla on, viekas, hirmuttava nainen, vaikk'en nyt mahda tietää sitä. Kukaties' rikkautesi on loppunut ja sinä luulet tarvitsevasi minun, mutta siinä petyt… ah! mikä häpeä lienee ollut ylpeälle rouvalle kerjätä köyhän työmiehen tytärtä pojallensa! mikä alennus reimalle luutnantille potrille vieraillensa esittää appensa, muurari-mestarin… ja tohtori sitten, joka rakastaa tyttöä, tuo mies joka yhä on vaivannut minua hyvillä töillänsä ja kunniallansa, mitenkä kurjaksi hän tulee, kun näkee Annan toisen vaimona! Ah, mitä hittoa tuo on? (huutoja ja jyskäminen kuuluu oven takana).

IHAKSINEN (perä-ovesta). Toverinne ovat täällä, Tahvo, Matti, Pekka, ja kaikki muut, he laittoivat minua kysymään, saavatko tulla sisään.

IHAKSINEN. Niin, lupasittehan entisessä talossanne rahojanne jakaa jokahiselle yhtäverran, ettekö muista?

PORI. Kyllä, kyllä; mutta tänne en voi laskea heitä, sillä mitä rouva sanoisi, eikä minulla ole rahat täällä, minä panin ne kauppakonttoriin. Menkää ravintolaan, juokaa siellä, siksi kun tulen sinne asiata selvittämään; minä maksan.

PORI (yksinään). Ryypätkää ja juokaa miten paljon vaan mieli tekee, itsepä saatte maksaa (astuu ympäri huoneen, kovassa mielen liikunnossa). Ah, teitä narria! minä jakaisin nämät rahat teidän kanssanne, minä antaisin teille yhtä ainoaa penniäkään minun omaisuudestani, ei, ennen saisitte ottaa henkeni! Mutta kuinka minä pääsisin heistä?… Juuri sentähden muutin entisestä kehnosta mmajastani, ett'eivät yhtäkään silmänräpäystä antaneet minun olla rauhassa; minä en luullut heidän tulevan tännekin, mutta elämä tulee samanlaiseksi täällä kuin sielläkin. He riippuvat minussa kiinni, niinkuin muuriaiset käärmeessä eivätkä laske, ennenkun viiminen veri-pisara on tyhjennetty… Pois siis täältä!… pois, jo tänä yönä! vieraassa maassa ei kukaan minua tunne, vieraiden ihmisien seassa minä tuhannesti suurennan rikkauteni, minä oikein käyn rahojani kasvattamaan. — Ja potraa rouvaa sitten, joka luulee pitävänsä minut kynsissänsä, mitenkä häntä petän! Kyllä hän luuli minun olevan hyvinkin kiitollisen, kun tarjosi minulle kehnoimmat huoneet talossansa; hän ei ymmärtänyt että vaan tilaisuus päästä entisistä tovereistani irti ja säästäväisyys saattoivat minut tänne muuttamaan. Pitäköön vaan Annan, hän onkin minulle vaan esteeksi, ja miero-tyttö onkin juuri sopiva miniä ylpeälle rouvalle.

KOLMAS KOHTAUS.

ANNA. Rouva Haakuna sanoi äsken minulle, että tahdotte naittaa minut hänen pojallensa?

ANNA (kovasti liikutettuna, pitää häntä kiinni). Ei, te ette saa mennä! teidän täytyy kuulla minua!… Te olette minun isäni, se on totta, mutta te ette voi pakoittaa minua tähän naimiseen! teillä ei ole siihen oikeutta!

PORI (vihaisesti). Ei ole oikeutta!… sanot sinä? (Tarttuu hänen olkapäihinsä). Tahdotko sinä myös nousta minun tuumiani vastaan, sinä raukka mato, jonka voisin jalallani polkea!… (tyrkkää hänet kovasti pois). Koettelepas uhata minua jos voit (menee perä-ovesta).

NELJÄS KOHTAUS.

ANNA (yksinänsä). Ah, Jumalani! minä naisin hänet, ja Ahokas, mitä hän ajattelisi minusta?… hän joka… voi Anna parka! sinä olet niin oppimaton häntä suhteen, niin alhainen kaikissa, kuinka Ahokas voisi lempiä sinua; ja minä itse?… voisinko minä?… (innolla). Niin, minä lemmin häntä! minä sitä en oikein ymmärtänyt ennen, mutta nyt minä tunnen uuden voiman minussa, en enempää voi jäädä onnettomaksi, sillä lemmin — Ahokasta.

VIIDES KOHTAUS.

IHAKSINEN. Suokaa anteeksi, että näin kapuan sisään, vaan minulla ei ole ollut yhtään rauhaa sielussani ennenkuin sain nähdä mamselin.

IHAKSINEN. No, Jumalalle kiitos! mamseli ei ole yhtään tullut ylpeäksi, vaikka on noussut näin korkealle! Huh, oikein oli kuin veitsillä olisivat leikanneet sydäntäni, kun ajattelin että mamseli ehkä ei enää tahtoisi katsoa köyhää työmiestä hänen ryysyissänsä.

ROUVA HAAKUNA (perä-ovessa. Hän seisahtuu kun huomaa haastavat). Anna! ja sälli hänen kanssansa?

ANNA (rouvaa hoksaamatta). Ja sitä voitte luulla minusta, Ihaksinen! Ah, ei, nämät soreat vaatteet vaivaavat minua, minä tahtoisin olla niin köyhä kuin olin ennenkin.

ANNA. Isäni pyrkii tahtoani vastaan naittamaan minua luutnantti
Haakunan kanssa.

ANNA. Turhaan olen rukoillut isääni, hän on järkähtämätön; minun onneni ei ole hänestä mitään.

IHAKSINEN. Vai niin, onko hän sellainen; mutta odota vähäisen, minä luen lain hänelle, niin että hiukset nousevat pystyyn hänen päässänsä.

ANNA. Ette te onnistu enemmän kuin minäkään, hänen vihansa vaan musertaa meidät molemmat, Ei, ei! minun täytyy paeta täältä, jo tän'iltana, sillä huomenna he pitävät minun kihlajaiseni; minun täytyy mennä piiloon johonkuhun, niin syvään, ett'ei isäni minua löydä, ett'en enempää voi kuulla hänen ääntänsä! Ihaksinen, te olette aina olleet hyvä minua kohden, auttakaa minua! Elkää jättäkä minua!

IHAKSINEN. Jättää teidät! Herra Jumala, minä saatan teitä maailman päähän asti, jos siksi tulee!

ANNA. Mutta minulla ei ole mitään, jota voisin myydä, ei näitä vaatteitakaan, sillä rouva Haakuna on minulle nämät hakenut.

IHAKSINEN. Oh, olkaa huoletta siitä, mamselini, sillä niinkauan kun henki ruumiissani pysyy, ei teidän tarvitse kärsiä puutetta!

ANNA. Minä en voi koskaan teitä palkita, ja kuitenkin kutsuvat minua rikkaaksi perilliseksi. Ah, Ihaksinen, nuo rahat ovat juuri syypäänä kaikkeen pahaan; ne ovat vielä enemmin koventaneet isäni sydäntä, ja juuri niiden tähden luutnantti Haakuna tahtoo naida minut.

IHAKSINEN. Niin, ihan vissisti; (itsekseen) mutta kyllä Porin ensin täytyy saada saatavansa!

IHAKSINEN. Niin, mamseli Anna panee joitakuita vanhoja vaatteita päällensä, ja tapaa minut alhaalla portissa, juuri kun kello lyöpi kymmenen! kyllä minä pidän huolta eteenpäinkin.

IHAKSINEN. Elkää nyt siitä haastakaa, vaan menkää sisään herrasväen luo ja elkää huoliko mistään, minä menen peittoon niin kauaksi.

ANNA. Kello kymmenen siis, ja varjelkoon Jumala meitä! (kiirehtii ulos perä-ovesta).

KUUDES KOHTAUS.

IHAKSINEN (yksinään). Vai niin Pori; hänellä on sellaiset mietteet. Ystävänsä laittaa hän kapakkaan heistä päästäksensä; ja mamseli Annan tahtoo hän naittaa tuommoiselle vaalealle toukalle. Ennen oli Pori kiukukkainen kyllä välisti, mutta sydämetön hän ei ollut; nuo kirotut rahat ovat vietelleet hänet pettämään toveriansa ja kiristämään hengen pois tyttäreltänsä. Jos rahat saataisi häneltä pois, niin voisi hän ehkä vielä kerran muuttua ihmiseksi, mutta nyt — minä tunnen Porin, kun hän on saanut jotain päähänsä, niin se siinä pysyy ikäänkuin vuori; vaan hän ei saa tehdä mamseli Annaa onnettomaksi. (Innolla.) Ei, ei ollenkaan; vaikka uskaltaisin henkeni, niin se ei saa tapahtua! Monta kummallista ajatusta tulee päähäni, en tiedä mitenkä on, vaan veri juoksee päähäni ja sormet polttavat kuin tuli — — — Ts! kuulen jonkun kävelevän, se on Pori, joka tulee — — — Kavahda, Pori! (menee toiseen suojaan oikeasta ovesta).

SEITSEMÄS KOHTAUS

Pori (perältä; kantaa nahka-kontin kädessänsä, kohta hänen perästänsä Juhana). Ihaksinen (ovessa oikealla kädellä).

JUHANA (perältä; kantaa kaksi sytytettyä kynttilää, jotka hän panee pöydälle). Armollinen rouva kysyy, käskeekö herra arkitehti jotain?

PORI (irvistäen itsekseen). Hm! (ääneensä). Ei, paljon kiitoksia, en voi oikein hyvin, rupean kohta makaamaan (palvelija menee). Paikalla työhön! (istuikse pöytään). Oli hyvä että muistin tämän vanhan nahkakontin. (Ottaa ylös raha-tukun.) Ah! ne oikein tarttuvat sormihini kiinni, on vaikea todella jättää ne (panee setelit kontin pohjaan). Kas tässä muutamia vanhoja vaatteita (ottaa taskustansa vaate-räpäleitä, jotka hän panee setelien päälle konttiin), pelkkiä räpäleitä, oivallisia kerjääjälle (nousee ylös, menee kaappiin ja ottaa sieltä muutaman leipä-palan, jonka panee konttiin vaatteiden päälle). Sitte nämä leipä-palaiset, laupeuden lahjoja (panee kontin kiinni). Kas niin, nyt on kaikki valmiina; ei kukaan voi aavistaakaan, että tässä löytyy niin paljon rahaa — — — Ah, todella, minun täytyy ilmoittaa armolliselle rouvalle minun lähtöni ja kiittää hyvästä asunnostani, muuten voisi hän muka luulla minun karanneen tieheni rahoineni päivineni, ja kuinka sitte kävisi sukulaisuuden kanssa. Enkä minä juuri voi heittää tyttö-raukkaa ilman mitäkään (panee kontin tuolille taaksensa, istuikse pöytään ja kirjoittaa).

(Ihaksinen tulee oikealta kädeltä, kengät kädessä; hän hiipii hiljakseen yli teaterin sille tuolille, missä kontti on, ja tarttuu siihen kiinni. Pori liikahtaikse, Ihaksinen jättää vilkkaasti saaliinsa ja kömpii alas tuolin taakse.)

PORI. Mikä kummallinen tuska minua vaivaa; siis joutuisasti, minun täytyy kiirehtiä! (kirjottaa vielä).

(Ihaksinen pistää kätensä konttiin, ottaa setelit, pistää ne taskuunsa, hiipii sitte perälle, panne kengät jalkahansa ja avaa perä-oven ikäänkuin olisi ulkoa tuleva.)

PORI (joka sill'aikaa on pannut kirjeen sinetillä kiinni). Kas niin (kääntäikse vilkkaasti ympäri kuultuansa ovea avattavan). Ken siellä on?

IHAKSINEN (tavallisessa äänessä, vaan kuitenkin näyttävä sitä riitaa, joka hänen sydämessänsä taistelee). Oh, minä vaan, rakas appiseni, minusta oli hyvin ikävä kapakassa ja sen vuoksi tulin tänne.

IHAKSINEN. Kuulkaapa nyt, Pori! minä olen ikäänkuin saanut ajatuksen päähäni; he ovat oikeat juopot nuo toverit siellä alhaalla, niin Jumala ties lieneeköhän rahojen jakaminen ihan hyvää.

IHAKSINEN. Niin kyllä, Pori, eikä siitä tulekaan niin paljon joka osalle, mutta jos sitä vastoin ottaisimme puolet molemmat, niin voisimme elää iloisia päiviä aina.

PORI (itsekseen). Kuinka on hänestä pääseminen! (ääneensä) Ha, ha, ha! ei sinulla olekaan niin väärin siinä asiassa, ei ollenkaan; kuulepas Ihaksinen, tule huomisaamuna varhain luokseni, niin ja'amme rahat keskenämme.

IHAKSINEN. Että kyllä ymmärrän asian, sinä matkustat tiehesi ja petät minut yhtähyvin kuin nuo toisetkin.

IHAKSINEN. Sinä olet vietellyt meidät kaikki työstämme pois ja tehnyt meidät kuleksijoiksi, olet saattanut meidät uskomaan, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla yhtä verran, ja kuitenkin tahdot, näet, vähemmin kuin joku muu jakaa omaisuuttasi. Hyi hitto, mimmoinen katala mies sinä olet, Pori!

PORI (kiivaasti, menee oikealle puolelle teateria). Mitä minun on kanssasi tekemistä! tahdotko että huudan tänne ihmisiä, jotka viskaavat sinut ulos?

IHAKSINEN. Noh, koska sanot sydämesi ajatukset, niin sanon minäkin minun. Minä en huoli noista rahoistasi, kyllä me voimme elää ilman niitäkin, mutta Pori ei saa pakoittaa mamseli Annaa naimaan luutnanttia; Pori ei saa tappaa omaa tytärtänsä!

IHAKSINEN. Jos Pori tahtoo heittää naimiset sillensä, niin ei Porin tarvitse koskaan enempää kuulla sanaakaan minulta eikä tovereiltakaan, ja saapi itse hoitaa rahojansa, miten vaan lystää.

IHAKSINEN (kovimmassa jänteyksessä) Kavata itseäsi, Pori! monen ankeriaan olen nähnyt liukastelevan yhtä hyvästi kuin sinunkin, mutta niiden nahka on kuitenkin viimisillään riippunut aidan seipäässä.

IHAKSINEN (ottaa setelit ja pitää ne selkänsä takana). Wiimisen kerran Pori, vapautatteko tyttärenne tahi ei?

IHAKSINEN (joka hiljakseen on astunut pöydälle, panee setelit kynttilä-tuleen, ne syttyvät tuleen. Haastaa hyvin harvaan). Vai niin, Pori ei tahdo (nostaa palavat paperit ilmaan). No, luokaa silmänne tänne! nytpä Pori taitaa heretä häntä onnettomaksi tekemästä! (viskaa palavat paperi-palaiset Porin jalkoihin).

PORI. Mitä tää on? (nyhtää vaatteet kontistansa ja huutaa pelästyksissään, kun ei löydä rahojansa). Ah! minun rahani! (viskaiksen paperien yli, jotka samassa hiiltyvät). Minun rahani!

IHAKSINEN (kovin liikutettuna). Tuossa ne ovat, jaa! (astuu Porin luokse). Pori! (vimmastuen, nähdessään Porin tuskaa). Mitä olen tehnyt? (juoksee ulos perä-ovesta).

PORI (polvillaan, repii käsillänsä ympäri tuhkaa). Minun rahani! (ryöpsähtää ylös). Ihaksinen? — — — minun rahani! (juoksee hänen perästänsä).

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Juhana (perältä). Sittemmin monta palvelijaa, jotka kulettavat
Ihaksisen kerallansa. Myöhemmin rouva Haakuna ja Emilo.

JUHANA. Hän on varas, sanon minä teille, hän on varmaankin ollut täällä ennen varastamassa.

IHAKSINEN (pyrkii päästä irti). Laskekaa minua! — — — laskekaa minua! minä eksyin, antakaa minun mennä! — — —

JUHANA. Armollinen rouva, me olemme ottaneet tämän miehen kiinni suuressa salissa, hän oli varmaan tullut tänne varastamaan!

EMILO. Taisipa olla monta varasta, sillä yksi ryöpsähti minun sivutseni rappusissa.

YHDEKSÄS KOHTAUS. —

ROUVA HAAKUNA (likistää kovasti Annan kättä). Te ette tunne häntä! (palvelijoille). Antakaa oikeuden käydä käyntiänsä!

KOLMAS NÄYTÖS.

(Kaunis sali rouva Haakunan talossa. Kolme ovea perällä. Keskimäisestä ovesta nähdään rääty kauneita ja valaistuita huoneita. Oikealla kädellä pöytä pienellä soitto-kellolla ja kahdella kynttiläjalalla. Vasemmalla puolella suuri tuoli.)

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Anna (puettuna morsiameksi istuu tuolissa; hänen näkönsä on tuskallinen. Kukkais-vihko makaa lattialla hänen jalkojensa vieressä.)

ANNA (nostaa päätänsä). Minä siis vielä elän, ja joka hetki, joka huokaus viepi minua likemmäksi tuota hirmuista tuntia. Minä olen huutanut ihmisien sääliväisyyttä avukseni, ja he ovat nauraneet minun tuskalleni, minä olen rukoillut apua Jumalalta, mutta hän ei ole kuullut rukouksiani. Kaikki apu on hävinnyt. Muutaman hetken kuluttua on rikos muistella häntä, jota lemmin enemmän kuin omaa henkeäni. Mutta minkätähden minä sitä vielä teen? Hänellä on toinen lemmitty, eikä yksikään ajatus minuhun ole häirinyt hänen onneansa. Ah, enhän minä pyytänyt häntä minua lempimään, minä vaan tahdoin itse olla vapaa, että aina saisin miettiä hänestä, että saisin olla hänen, koko sielullani! Ah, minun isäni! myös tämän onnen olet minulta ryöstänyt.

TOINEN KOHTAUS.

ROUVA HAAKUNA. Vieraamme jo alkavat tulla; mutta minä näen vielä tuon surullisen katsannon; saan sanoa teille, että marttyyrit eivät enään ole muodissa, ja onnetonna olo teitä ei ensinkään kaunista.

ANNA. Säästäkää pilkkanne, rouvani! te olette nyt päässeet toivonne perille, olkaa siis tyytyväinen.

ROUVA HAAKUNA (malttaen mieltänsä). Ah, te luulette siis että suurikin onni kohtaa minua ottaessani muurarin tyttären perheeseni?

ANNA. Ottakaa omaisuuteni! ottakaa! minä olen tuhat kertaa pyytänyt teitä sitä ottamaan, mutta antakaa minulle vapauteni takaisin! — — — antakaa minun lähteä täältä yhtä köyhänä kuin olin tänne tullessanikin!

ROUVA HAAKUNA (kylmästi). Suurimmalla ilolla minä suostuisin teidän anomukseen, mutta kun nyt enempää ei ole mahdollista, niin jättäkäämme tämä puhe, joka on ilkeä meille molemmille! Pyyhkikää siis pois kyyneleenne, tehkää näkönne iloiseksi, ja seuratkaa minua saliin, sillä ennen vihkiäisiä tahdon minä esitellä teitä muutamille tuleville sukulaisillenne.

ANNA (voimalla). Ei vielä, rouvani, te unohdatte ehdon, jonka olen pannut suostumukseeni tähän naimiseen!

ROUVA HAAKUNA. Ah, pelkkä juoni, jota en tarvitsisi kokea, vaan näyttääkseni teille että olemme toivonne täyttäneet, niin tietäkää, että Emilo suurimmalla vaivalla onnistui päästää häntä arestista.

ROUVA HAAKUNA. Sitä ei ole vielä todistettu. Mutta kaiketi on hän nyt vapaa, ja vihkiäisien perästä saatte jossakussa sopivassa tilassa häntä tavata.

ANNA (jyrkästi). Ei! Ihaksinen oli minun ainoa ystäväni, minun tähteni oli hän valmis menettämään kaikki, ja minä en jätä tätä huonetta, ennenkun olen nähnyt häntä.

ROUVA HAAKUNA. Se on mahdotonta. Aika jo on käsissä — — — pappi odottaa!

ANNA. Ei, ei, rouvani! — — — Vielä en ole teidän vallassanne, minä voin vastata: ei, papinkin edessä.

ROUVA HAAKUNA (salatulla vihalla). Uppiniskainen lapsi, kaikissa teille sitte täytyy myöntyä (menee pöydän luokse ja helisyttää kelloa. Itsekseen.) Malta sinä!

KOLMAS KOHTAUS.

JUHANA (hiljaa rouva Haakunalle). Armollinen rouva! tohtori Ahokas on tullut takaisin.

JUHANA. Armollisen rouvan käskyn mukaan, ett'eivät vallat ota vastaan ketään.

JUHANA. Sitte hän tykkänään vimmastui ja juoksi kotihinsa, mutta tuli paikalla takaisin tällä kirjeellä, jonka pyysi minun antamaan mamselille.

ROUVA HAAKUNA. Anna tänne! (avaa kirjeen ja lukon) "Anna! minua kielletään teitä tapaamasta, se ei voi suinkaan olla teidän suostumuksellanne. Minä rukoilen, sallikaa minun heti tulla teidän puheillenne hetkeksi! Ahokas." (Itsekseen.) Kuin rohkea! — — — (Juhanalle.) Sano tohtorille että mamseli on saanut kirjeen, ja että hän huomenna antaa vastauksen.

ROUVA HAAKUNA (Annalle). Olen käskenyt Ihaksisen tänne tulemaan, ja näytteeksi että luotan sinuhun, jätän minä teidät yksinään; viidentoista minutin kuluttua tulen sinua hakemaan.

NELJÄS KOHTAUS.

IHAKSINEN (seisahtuu ovessa ja katselee ympärinsä). Missä olen? (huomaa Annan ja ryöpsähtää hänen luokseen). Mamseli Anna! (ottaa Annan kädet käsihinsä) Tekö se olette? todellako te?

IHAKSINEN (itkien). Herra Jumala, no vihdoin olen saanut nähdä mamselia! pimeässä arestissa en minä ole tehnyt muuta kuin muistellut teitä, ja se on ollutkin ainoa turvani.

IHAKSINEN. Oh, ei niin varsin paljo juuri, sillä näettehän mamseli Anna! kun ollaan kahden kesken Jumalan ja omantuntonsa kanssa, niin saamme toisia ajatuksia, ja kun rupesin miettimään, kuinka olen elänyt tähän saakka, niin — — — mutta kaikki voipi vielä parantua, jos vaan — — — (katselee ympärinsä) mutta missä Pori on?

ANNA. Kolme viikkoa taaksepäin, samana iltana jolloin Ihaksista vietiin arestiin, matkusti isäni pois keltäkään jää-hyväisiä ottamatta.

IHAKSINEN (pelästyen). Matkustiko pois? ei, ei se ole mahdollista — — — hän oli niin vimmapäinen, niin tuskallinen, hän ei voinut matkustaa tiehensä!

ANNA. Hän jätti jälkeensä kirjeen Haakuna-rouvalle, jossa hän ilmoitti matkastansa ja samassa myös päätti onneni.

IHAKSINEN (entisillään). Ei, ei! se on mahdotonta! rahojannehan hän tahtoi, mutta nyt ei teillä ole mitään, ei penniäkään.

IHAKSINEN. Nähdessäni surunne, tuskanne, tulin hurjapäiseksi, en tietänyt mitä tein, ja silloin poltin kaikki rahat tuhkaksi.

IHAKSINEN. Se oli pahasti tehty, minä tunnustan, ja minulla onkin ollut monta katkeraa hetkeä siitä, mutta minä ajattelin: kunhan te vaan tulisitte onnelliseksi, niin käyköön minulle kuinka tahansa. Vaan tuumani eivät ole onnistuneet, näen minä.

IHAKSINEN (vähän mietittyä). Ah! kaikki toivo ei ole vielä hävinnyt! te ette vielä ole naitu, minä tunnustan kaikki armolliselle rouvalle, minä sanon ett'ei teillä ole penniäkään enää ja te tulette autetuksi! (tahtoo juosta ulos).

ANNA (vetää hänet takaisin). Mutta Ihaksinen ei saa sanoa olevansa rahojen hävittäjä; mutta panevat teidät taas arestiin.

IHAKSINEN. No mitäpäs siitä! — — — ah, todella, mitenkä sitte kävisi teille; — — — ei, ei, minä en sitä tee, minä vaan — — —

VIIDES KOHTAUS.

IHAKSINEN (kovasti sydämessänsä taistellen). Katsokaapas armollinen rouva, on sillä tavoin että — — — tästä naimisesta ei taida tulla mitään.

ROUVA HAAKUNA (luopi silmänsä ylen-katseellisesti häneen. Annalle).
Tule nyt!

ROUVA HAAKUNA. Onko sama vimma tarttunut teihin, tahi oletteko unhottaneet — — —

IHAKSINEN (entisillään). Mutta jos hänellä nyt ei mitään ole, jos on taas tullut köyhäksi kuin kirkon-rotta, niin tahtooko teidän armonne kuitenkin naittaa hänet pojallenne?

ROUVA HAAKUNA (irvistäen itsekseen). Tuo raukka luulee osaavansa pettää minua.

IHAKSINEN. Katsokaa armollinen rouva, nyt on temppu kuitenkin semmoinen, ja sentähden minä luulen teillä ei enempää olevan hyötyä meitä kauemmin pidättää.

ROUVA HAAKUNA. Saattekin mennä koska vaan tahdotte, ja teitä taas, Anna, käsken muistamaan nämät sanat: "Järkähtämätön tahtoni, käskyni tyttärelleni on, että tämä naiminen tapahtuu ennen minun palaamistani."

IHAKSINEN. Mutta mamselilla on myös isä taivaassa, ja tällä on toiset tuumat. Muistakaa armollinen rouva! että kerran saatte tehdä tiliä Hänelle, ja jos työt silloin katsotaan kehnoiksi, niin hän, totta Jumal'avita, ei kysy kuinka vanha aatelis-suku on, tahi kuinka monta leiviskää raha-arkku painaa!

ROUVA HAAKUNA (kiivaasti Annalle). Tämä on siis kiitoksenne siitä että noudatin teidän tahtoanne? mutta kavattakaa! (Ihaksiselle). Te voitte vielä kerran nähdä vankeuden porttien avautuvan teille! (menee perälle).

KUUDES KOHTAUS.

ROUVA HAAKUNA (Annalle). Päätä nyt! tuletko minun kerälläni heti, tahikka — — —

IHAKSINEN (kovimmassa tuskassa). Elkää menkö, mamseli Anna! tämä on vaan paula, hirmuinen petos!…

ANNA. Ei, Ihaksinen, minun täytyy nyt lähteä; kaikki enempää vastusteleminen on nyt turhaa. (Rouva Haakunalle). Minä tulen kerallanne.

ROUVA HAAKUNA (riemuiten). No viimeinki! (Hän vetää Annan kerallansa, he häviävät keskimäisestä ovesta).

JUHANA (itsekseen). Tohtori kiusaa minua lemmon tavalla saadaksensa tietää mitä täällä tapahtuu; kyllä rouva on kieltänyt meitä siitä haastamasta, mutta jos minä niin vähällä voin olla hänelle mieliksi, niin — — — (kiirehtii ulos oikealta puolelta).

SEITSEMÄS KOHTAUS.

IHAKSINEN (joka Juhanan puhuessa on seisnut hiljaan miettien). Laupias Jumala! onko siis kaikki toivo lopussa, enkö mitään voi tehdä häntä auttaakseni? — — — ei vähintäkään? Herra Jumala! auta häntä Sinä! — — — minä rupeen toiseksi ihmiseksi, — — — minä mielelläni tahdon kärsiä kaikkia, mitä tahansa, mutta auta häntä!

PORI (tulee sisään oikealta puolelta, seisahtuu ja katselee ympärinsä, tirkistävillä silmillä; kiljaisee viimein innolla). Rikas! Ha, ha, ha! — — — (kauhistuksella.) Köyhä! Hu!

IHAKSINEN (liikahtaikse ikäänkuin pois juostaksensa, mutta malttaa samassa). Pori! (ryömii polvillaan hänen luoksensa). Herra Jumala, Pori! (Pori katselee häntä tirkistävillä silmillä).

IHAKSINEN. Suokaa anteeksi rakas Pori! minä rukoilen tuhannesti. Olen useasti katunut pahaa tekoani. Mutta Pori on niin oudon näköinen; missä Pori on ollut nämät kolme viikkoa?

PORI. Tiedätkö mikä helvetti on? minä nyt sen tiedän, minä; siellä on rahaa, näets (sopottaen) paljon rahaa, mutta kun niitä tahtoo ottaa, niin ne polttavat sormia.

IHAKSINEN. Pori! Pori! elkää siitä nyt huoliko! malttakaa mieltänne! Pori ei tiedä mitä he siellä tekevät, he tahtovat kiristää hengen pois omalta lapseltanne. Tulkaa, Pori, joutukaam'! ehk'ei vielä ole myöhäistä.

PORI (ryöpsähtää ylös). Hist! puhu hiljaa! etkö näe tuota mustaa haamua tuolla? — — — se on varas, hän tavoittaa rahojani; etkö näe? Ha, ha, ha! hän poltti itsensä! — — — olipa vaan tulta ja tuhkaa.

IHAKSINEN (pelästyneenä). Onko Pori kipeä? — — — te oikein minua säikäytätte.

PORI. Tiedätkö kuinka paljon rahaa minulla on? (pistää käden taskuunsa). Pelkkiä tukaattia, vaan puhdasta kultaa, (malttaa yht'äkkiä). Ha! ehkä sinäkin tulet niitä minulta ottamaan? elä tule tänne! mene pois, sanon minä!

KAHDEKSAS KOHTAUS.

AHOKAS (kantaa Annan pyörtyneenä sylissänsä, innolla). Ei, sanon minä! tämä naiminen ei saa tapahtua! (panee Annan lepotuoliin). Ensin täytyy minun hänen omilta huuliltansa kuulla hänen suostumuksensa.

EMILO (raivossa). Mitä te teette, herraseni! luuletteko meidän elävän laittomassa kansakunnassa; kuka on antanut teille oikeutta tunkeuda vieraasen taloon ja temmaista morsiamen sulhaiseltansa sinä hetkenä kun pappi on valmis alottamaan vihkiäiset.

AHOKAS. Sitäkö vielä kysytte! te jotka olette salanneet minun kirjeeni häneltä; — — — te jotka olette kieltäneet palvelijanne minua sisään laskemasta; — — — ah! minä olisin uskaltanut mitä tahansa, häntä pelastaakseni teidän kynsistänne! — katselkaat näitä vaaleita, laihtuneita kasvoja, ja sanokaa sitte, ett'ette ole tuhansilla vaivoilla pakoittaneet häntä tähän julmaan tilaan.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

ROUVA HAAKUNA (vieraille). Suokaa anteeksi, hyvät vallat! se oli vaan vähäinen kipu, joka oppineen tohtorimme hoidolla kohta paranee.

ROUVA HAAKUNA (ryöpsähtää huoneesen). Katala! (hoksaa Porin). Ah! te täällä! (tarttuu hänen käteensä). Te näette mitä täällä tapahtuu, tyttärenne kieltäytyy noudattamasta teidän tahtoanne, kuuletteko, teidän tahtoanne!

IHAKSINEN (on mennyt Annan luo, joka vähitellen tointuu pyöreyksestään; hän panee kätensä Annan päähän sanoen:) Lapsi rukka.

ROUVA HAAKUNA. Mikä teitä vaivaa? miksikä minua tuolla tavalla katselette? vastatkaa edes!

PORI. Häitä! — — — vai niin; no, sitte minun täytyy antaa morsian-lahja (ottaa pieniä kiviä taskustansa ja panee ne Emilon käteen). Kas tuossa.

PORI. Oh, minulla on vielä paljon enemmän, vaan sitä ette nyt tällä kertaa saa; ei, täytyy olla säästäväinen.

PORI (ottaa hänen kädestänsä kiinni). Oletteko köyhä? tiedättekö mitä on tekeminen köyhäksi tultua? Niin, silloin täytyy lähteä etäälle, pois etäälle, pimeään metsään, ja kaivaa hyvin syvästi multaan. Katselkaa käsiäni, ne ovat tukkunaan kuluneet pelkästä kaivamisesta; siellä on paljo kultaa, tiedättekö? vaan minä en saanut mitään, sillä yhä oli toinen minun edessäni; yks, kaks, kolme, ja sitte hän vei kaikki. Ha, ha, ha! vaan ei se mitään tee, me alotamme huomenna uudestaan.

ROUVA HAAKUNA (huudahtaa). Ha! — — — (malttaa mieltänsä paikalla, raivossa). Se ei ole kuuna päivänä totta! täm' on tehty liitto minua pettääksensä (heiluttaa Porin kättä). Pori! missä setelit ovat? ne ovat teidän tallessa, minä sen kyllä tiedän, mutta mihinkä te olette ne piilottaneet?

PORI (kohottaa itseänsä ja tirkistää häneen). Haha! nytpä minä oikein muistankin; te ne minulta otittenkin, te ne minulta varastitte! minun rahani! ha, ha, ha! (kauhistuttavalla tuskalla). Minun rahani! (vaipuu tuoliin).

IHAKSINEN (rouva Haakunalle). No; sanoinhan minä teille hänen kadottaneen rikkautensa, mutta te ette uskoneet minua.

EMILO. Me emme ainoastaan ole köyhtyneet, meidän sukumme kunniaa on myös pilkattu; se on teidän vikanne, äitini!

ROUVA HAAKUNA (vetää sormuksen Emilon kädestä ja viskaa sen Annan jalkoihin). Kas tuossa! (ryöpsähtää ulos peräovesta).

EMILO (irvistäen Ahokkaalle). Saan teille toivottaa onnea, herra tohtori! (menee peräovesta).

KYMMENES KOHTAUS.

AHOKAS. Kaikki mitä lääkintö-tiede ja kaikkein hellin sydämellisyys mahtavat — käytämme, häntä parantaaksemme; rohkaiskaa siis mieltänne, Anna! antakaa muistin menneestä ajasta hävitä surullisena unena ja toivokaa kaikki Jumalalta ja tulevasta ajasta.

AHOKAS. O, Annani! nyt vasta voin minä sanoa kuinka paljon minä lemmin sinua, nyt uskallan sinulta itseltäsi pyytää tämän käden, jonka omistaminen tekisi minut onnellisimmaksi maailmassa.

ANNA. Mutta minä olen niin köyhä, Ahokas, minulla ei ole nytkään enempää, kuin sinun minua hoitaessa katalassa luhti-kamarissa.

AHOKAS (likistää hänet syliinsä). Rikkaana tahi köyhänä, ylhäisenä tahi alhaisena, olet sinä ainiaan sydämelleni yhtä kallis.

IHAKSINEN (itsekseen, painaa kätensä silmiä vasten). Älä ole mikään raukka, Ihaksinen! kuinka hän olisi voinut sinua lempiä. (Ääneensä). Kuulkaa, herra tohtori, minä aion huomenna jälleen ryhtyä työhön, ja luvatkaa hoitaa rahat, jotka työstäni saan Porille, minä en voi maksaa hänelle, minkä hän minun kauttani hävitti, mutta jos hän kerran saapi järkensä takaisin, niin tahdon minä, että hänellä kuitenkin on joku markka elääksensä.

JOKI (ojentaa käsiänsä ulos, innolla). Rikas! (antaa käsiensä langeta tuskalla). Köyhä!

IHAKSINEN. Niin maailma luulee niinkuin hänkin, että rikkaudessa on kaikki ilo ja onni, ja köyhyydessä vaan surua, vaivaa ja tuskaa; mutta ken on sovinnossa Hänen kanssaan siellä ylhäällä, hänellä lie toki tässä (panee kätensä rintaan) paras rikkaus.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAHANHIMO ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.