The Project Gutenberg eBook of Puhettako parantelemaan?, by Santeri Rissanen

Eskolan emäntä. Inkeri, hänen tyttärensä. Ramperin Retriikka. Otteliaana Ovaskainen.

Maalaistalon tupa. Taustaovi. Ikkuna. Uuni, tuvan sisustus paikkakunnalla käytännössä olevan mukainen. Eskolan emäntä kehrää. Inkeri ompelee. Retriikka ja Otteliaana tulevat taustaovesta.

Eskolan emäntä. Jumal' antakoon! (Seisauttaa kehränsä ja katsoo tulleita.) No, mutta tuttua väkeähän nämä vieraat taitavat ollakin. En ollut pirtin pimeydeltä tunteakaan. (Sysää kehränsä syrjään, nousee ja menee tulleita tervehtimään.) Ehtoota, ehtoota, ja tervetultua taloon.

Inkeri (on pannut ompeluksensa pois, nousut ja niiannut. Pyyhkii penkkiä vieraiden istuimeksi.)

Otteliaana (on kätellyt emäntää ja Inkeriä). Tattis, pikku Inger, (Istuutuu.)

Eskolan emäntä. No, tännekö se Inkeri vieraat vain tupaan istumaan hommasikin? Olisi toki lähdetty tuonne kamarin puolelle mukavampiin mööpeleihin.

Retriikka. Mikäpä vika näilläkään mööpeleillä lienee? Passaahan näin tuttujen täälläkin tiimapuolikas pakinoida. (Istuutuu.)

Otteliaana. Just puhuttu! Vielä meitä nyt sohviin ja lenstuoliin ja muihin mukavuuksiin völjäilemään.

Eskolan emäntä. No, kun tyytynette ja tykännette täällä olemaan… Mutta kuppi kuumaa meidän kuitenkin kulauttaa pitää. (Inkerille.) Syynääpäs sinä, Inkeri, tuonne hellan piisiin, eikö siellä vielä olisi pannun pohjassa vieraiden varaa. (Alkaa siivota pöytää.) Ei tässä nyt tosin ole tällä kertaa kahvin keralle sen kummempia sortteja ja serveerauksia kuin retaa ja sokeria. Pullat puodissa ja pikkuleivät paakarissa, he, he. Odoteltiin onneksi vielä kahvin kanssa miehiä tuolta puulaakin virmantöistä ja propsileveransseista kotiin, niin että sattui edes sen verran suunavausta valmiiksi.

Otteliaana. Vielä tässä nyt kahvia kummempia rustauksia ja rahtaukseja! Niinkuin ne pullat ja paakkelsit, kaakut ja muut piparnötterit olisivat näin maalaisoloissa aina ja alvariinsa joka vieraalle kahverista kaapattavissa. Ryypätään vain kahvi kahvina ilman muitta tarjouksitta ja tilpehööverittä.

Eskolan emäntä (Inkerille). Senkö sinä vain salveetin? Olisihan siellä ollut oikeita tuukkiakin.

Retriikka. Antaa vain olla. Välttää se sekin. Olisi passannut vallan tuukkailemattakin. Vai tärkkisiä värkkejä ja rimsuniekkoja tässä nyt arkioloissa —!

Eskolan emäntä. Noo, tokihan toki sen verran parhaimmille naapureille… (Inkerille.) Rikka on hollarissa, sokerskooli ja nekka kaapissa ja retaa hyllyllä porsliinimukissa valmiiksi kummattuna. (Istuutuu, vieraille.) Eipä teitäkään ole taas näkynyt näillä main vissiinkään viikkoon pariin. Minä jo tultuanne tuumailinkin, että mihinkäs nyt risti riitataan, kun naapurin naisiakin kerran kylään käkee.

Retriikka. Riipaisee hänet vaikka tuohon ikkunan paistavimpaan pookaan tai uuninranssiin, he, he, he! (Vakavasti.) Tietääpä ja tunteepa nämä taloisten naisten kylänkäynnit. Mieli monesti tekisi ja jalkaakin vetäisi, mutta pääseekös sitä noin vain joka haluunsa hommiltaan ja huusholliltaan edes rakkaimmassa rannissaankaan pyörähtelemään!

Otteliaana. Just puhuttu! Kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene, hihi! Aamusta aikasesta iltaan myöhäiseen saa vain häärätä humppasta kotoisissa kiireissään ja kukinnoissaan niin että tahtoo jalat lenkiksi lyödä.

Retriikka. Niin, pudottaudu jo kukon aamuvirttä vetäessä lämpöisten täkkiesi turvista ensimäisimpänä kylmälle lattialle aamukahveerinkiisi ja paneudu vasta väen muun jo iltaunta ottaessa viimeisimpänä polsterillesi pakottavia ja jomottavia jäseniäsi oikaisemaan.

Otteliaana. Just — juostuasi päivän pitkän senkin seitsemässä sortissa ja tehtävässä. Petattuasi, passattuasi, teetattuasi, tiskattuasi, putsattuasi, pölyytettyäsi — —

Retriikka. Pyykättyäsi, parsittuasi, reilattuasi, tikattuasi, ryykättyäsi — —

Otteliaana. Hyysättyäsi ja huusattuasi hyväsi ja huonosi työhönsä ja tehtäväänsä, jaettuasi ortelit piioille ja pirpanoille — —

Retriikka. Ja pidettyäsi kaikki kunnossa ja oortningissa lusikoista lehmiin asti.

Otteliaana. Just — puhtaina ja paikoillaan, pannut ja kannut, kastrullit, pilkkumit, peelarit, padat, mukit, halsterit, halstuopit, kihvelit, kahvelit, koolit, taltrekit, murttelit — —

Retriikka. Vörkkelit, peitit, luussit, lyyssit, paidat, pöksyt, lakanat, hantuukit, halstuukit, nästyykit, palttoot, vanttuut, simpsetit ja raakut ja ravatit — —

Otteliaana. Just — ja humppase ja hippase sitten siihen väliin aitat ja navetat, vinnit ja kellarit, ryytimaat ja rekoorit, katso, ettei ehdy Eprosiina, että heruu Helanteri, että menestyvät muuruutit ja rööpetit, ryytimaamansikat ja tikkerperit, että saa vettä ingerlummit ja valmut, mintut ja myntit, latyrintit ja senkin seitsemät lapyrintit, joita nyt jokainen rekooriinsa rustaa —

Retriikka. Eikä siinä kaikki, vaan juokse vielä puotiin ostamaan kahvit ja ryynit, sokerit ja siirapit, suolat ja pippurit, lanellit ja pumasiinit, serttingit ja raaveltuukit, rullarihmat ja vingerporit — —

Otteliaana. Tingi ja patista puukhollarilta, pidä silmällä, etteivät ole mitassa nuukia ja liian nättejä, että antavat parhaita papuja ja että räknäävät rahasta oikein, eivätkä valskaa ja vie pussia ja pörssiä, tai että pistävät velaksiotot oikeille kontoilleen ja kuranteille — —

Retriikka. Ja jos taloosi tulla tupsahtaa joku vallesmanni tai tuttu hantelsmanni, puupuukhollari tai henkiherrassöötinki, ehkäpä vielä rovastikin ruustinnoineen ja ryökkynöineen, niijaa, pidä huoli, että saat ne syötetyiksi ja juotetuiksi paistein ja puuroin, sopin ja soossein, tuuvingein ja ties minkämoisin kokkikirjan konstein ja kujein.

Inkeri (on tuonut kahvikaluston ja pannun pöydälle, ja kaatanut kahvia kuppeihin). Tädit ovat ystävällisiä ja ottavat kahvia. (Vetäytyy jatkamaan ompeluaan.) i

Eskolan emäntä. Olkaapas todellakin hyviä ja ottakaa kahvi kuumana ollessa. — Niin sellaistahan se tahtoo naisväen hyörinä ja pyörinä 'olla. Niinkuin Otteliaana tässä sanoikin: kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene. — No mutta, hyvät ystävät, älkääpäs nyt ruusailko! Kahvi ehtii jäähtyä. Retriikka, olepas hyvä —!

Retriikka (ottaa kahvia). Olisihan tässä nyt toki voitu supatella ja resuneerata kahvittakin…

Otteliaana (ottaa kuppinsa). Eikä me olisi muuten tultukaan, vaan kun kuulimme Ingersohvin illalla kotiutuneen sieltä kansalaisten opistosta, tai mikä laitos se nyt olikaan —?

Retriikka. Niin päätimme kesken iltatöidenkin pistää pikimiltään pikommiksi tänne kuullaksemme, mitenkä Ingersohvi on sitten viime näkemämme voinut.

Otteliaana. Just, ja mitä verskiä sinne pääpaikkoihin ja suureen maailmaan kuuluisi.

Eskolan emäntä. Olipa oikein lysti, että edes piipahditte. Etenkin kun Otteliaana on Inkerin sylikummikin.

Otteliaana. Just. Minähän tätä Ullastiinan vielä siukkana maatessa kiessikyydillä kirkolla ajelutin ja pappilan herskaapin maatsaliin rovastin ristittäväksi kantaa keikuttelin. Tällä oli silloin niin koreat kastekoltit ja myssyt ja luurit ja muut munteeringit, että rovastin ryökkynätkin komhoijautuivat tätä vörmaakistaan halssailemaan ja teevimään ja söötiksi ja vakkerpaarniksi nimittelemään. Ja itse pappa rovastikin taputti tätä poskelle ja sanoi, että sokkertöös, sokkertöös. Pitihän tätä nyt koulustaan kotiuduttua tulla kumminsa helssaamaan ja haastattamaan.

Eskolan emäntä. Paljonhan tällä onkin sieltä opistostaan haastelemista jos mihinkä malliin ja ralliin. Olemme tässä kaiken päiväämistä pakisseet ja porisseet. Opisto kuuluu olleen vallan mallimeininki ja opettajat kaikki höölejä ja kampraattimaisia. Ovat ohjailleet näitä oikein kädestä pitäen jos mihin: huusholliin, ravan rustaukseen, teetaukseen ja passaukseen, ryytimaan hoitoon, räknäämään, riittaamaan, pännää käyttämään, lukemaan, laulamaan ja käsitöitä tekemään.

Retriikka. Jo minä olenkin tässä syrjäkariin katsellut, että mitähän se Ingersohvi niin ahkerasti virkkaa ja värkkää. (Nousee, menee Inkerin luo ja katselee tämän työtä.) Taitaa tullakin piironkituukki, vai paidan kokettiko tästä tehtäneen —?

Otteliaana. Ihan pitää minunkin katsoa. (Nousee, menee Inkerin luo ja alkaa hypistellä Inkerin ompelusta). Niinpähän on, puurtlööppari. Ja oikein hoolsömmingillä.

Retriikka. Ja niin ovat viinit pistokset, jotta luulisi massiinalla tikatuksi.

Eskolan emäntä. Samanlaisia ne ovat muutki Inkerin opistotyöt, vallan kuin vapriikkivalmisteita. Ja niitäkös on siellä näprätty jos johonkin virkaan ja vasuunaan: vanttuita ja vörkkeliä, rimpsuilla ja proteerattuja nestuukkia, merkatuita hantuukkia ja tyynynvaaruja, rikkahollareita, aamuröijyjä ja ihan kokonainen kesäleninkikin. Jo minä sanoinkin Inkerille, että ihanhan sinusta saatiinkin oma sömmerska tänne kotikylään. (On puhellessaan kaatanut kahvia kuppeihin.) Mutta vassokuu, tulkaapas ottamaan toinen kuppi kahvia, ennenkuin täällä kerrassaan kylmenee.

Retriikka (siirtyy Otteliaanan seuraamana pöydän luo kahvia juomaan). Olisihan se jo yksikin kuppi piisannut.

Eskolan emäntä (Retriikalle ja Otteliaanalle.) Muudan mukava juttu minua kuitenkin tinki Inkerin opistostaan kertoessa sekä suututtamaan että naurattamaan. (Inkerille.) Minä meinaan sitä kielen siivoamista.

Eskolan emäntä. Niin, oikein. (Retriikalle ja Otteliaanalle.) Näille kuuluu näet käyneen Helsingistä asti haastelemassa jokin maisteri tai tohtori, ettei tämä meidän kansamme muka puhukaan puhdasta ja selvää suomenkieltä, vaan jotakin vain sekotettua melskaa ja mongerrusta.

Retriikka. No, kaikkea sitä kuuleekin, he, he! Oikeinkohan tuo oli sitä sanoessaan selvällä järjellä ja ymmärryksellä.

Otteliaana. Tai jos se maisteri ja tohtori ei itsekään osannut selvää suomea ja luuli, etteivät muutkaan osaa.

Eskolan emäntä. Viisas ja viksu mies se kuuluu olleen ja selvä suomalainen.

Eskolan emäntä. En ole vielä sen supliikeista täysin selvillä, mutta Inkeri kertoi sen kehoittaneen jokaista suomalaista siivoamaan sanontatapojaan ja käyttämään kunnollista ja kelvollista kieltä.

Otteliaana. No, ei kummempia! Jottako tässä olisi paneuduttava vielä puhettaankin paikkailemaan ja parantelemaan!

Eskolan emäntä. Ainakin muka huolekkaammin hantteeraamaan ja huushollaamaan.

Retriikka. Niinkuin tämä suomenkieli ei olisi kyllin hyvää tämmöisenäänkin, he, he.

Eskolan emäntä. Niin minustakin. (Inkerille.) Juttelepas kuitenkin, Inkeri, vielä juurta jaksain, mitä se jupisteri siellä teille siitä kielen siivoamisesta sanoi ja selitti.

Inkeri. Kernaasti. Muistankin hänen esitelmänsä miltei sanasta sanaan. Hän kertoi ensin, miten kansamme kaukaisessa muinaisuudessa saapui tähän maahan etäisiltä Aasian aroilta ja käytti silloin vielä vieraista vaikutteista vapaampaa sointuisaa suomenkieltä. Sitten joutui kansamme voimakkaamman oikeudella vuosisadoiksi naapurinsa Ruotsin vallan alaiseksi. Silloin alkoi ruotsalainen vaikutus saada laajenevaa alaa Suomessa. Kun korkein virkamiehistö oli ruotsalaista, laki Ruotsin, asiakirjat ruotsinkielisiä ja oikeudenkäyttö ruotsinkielistä, tuli ruotsinkieli viralliseksi kieleksi maassamme. Kouluissa käytettiin latinankielen ohella ruotsinkieltä ja ruotsinkieli tuli näin vähitellen koulukieleksemmekin. Ylemmistömme omaksui ruotsalaiset tavat ja kielen ja alemmistomme koetti jäljitellä ylemmistöään. Tultiinkin niin pitkälle, että ken täällä tahtoi olla jotakin tai tulla joksikin, koetti kulkea ruotsia taitavan kirjoissa. Moni suomalainen ruotsinti tai otti ruotsalaisen nimenkin. Niin alkoi täällä entisten Heikin-, Matin-, Pekan- ja Paavonpoikien sijasta vilistä Henrikssonneja, Petterssonneja, Mattssonneja, Paulssonneja, Nissenejä, Eskelinejä, Veikkoliinejä, Ticklenejä tai koreita Silfverhjelmiä, Åkerblommeja, Sundblommeja, Redsvennejä, Lindblommeja ja monia muita. Kun vielä ruotsinkielen mukana tuli lainasanoissa maahamme loisia muistakin kielistä ja toisaalta venäläinen vaikutus sai Sergejeffineen, Popoffineen, Smirnoffineen, Moldakoffineen ja muine neffineen ja noffineen maamme itäosissa kasvavaa jalansijaa, oltiin ja elettiin täällä vihdoin, kuten maisteri kuvaavasti mainitsi, kielellisesti täydellisessä Baabelin sekoituksessa. Omaa hyvää äidinkieltämme, suomea, ei sen sijaan pidetty paljonkaan arvoisena. Se oli muka vain sivistymättömän rahvaan kieli, jota tuskin Jumalakaan kuuli ja ymmärsi.

Otteliaana. Just puhuttu! Ja tokko lie ollut koko tuossa venskailevassa ja menskailevassa sekavassa selskaapissa yhtään ainoaa viisaammalla ja valistuneemmalla järjen värkillä varustettua?

Inkeri. Oli useitakin. Moni kansamme silloisista merkkimiehistä terästi peitsensä kielemme puolesta. Niinpä vakuutti aikoinaan Agricola, kirjallisuutemme isä, että »kyllä se kuulee suomenkielen, joka ymmärtää kaikkein mielen», niin koki piispa Taneli Juslenius todistaa, että suomenkielelläkin on arvonsa, asemansa, oikeutettu olemassaolonsa muiden kielten rinnalla ja niin lauloi runoilijamme Jaakko Juteini, että »arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa», mainitaksemme vain muutaman monista kielemme parasta palvoneista. Heidän harras halunsa ja ihailtava innostuksensa kielemme kohottamiseksi alhaisesta asemastaan nostatti kylläkin heille joukon työtovereita ja kannattajia, mutta minkäänlaista valveutunutta joukkonousua he eivät voineet saada viritetyksi. Kansamme heräämiseen käsittämään kielensä asema ja arvo tarvittiin aikaa ja jatkuvaa ankaraa työtä.

Inkeri. Niin on ja siksipä olikin kamppailu kielemme saamiseksi sille tässä maassa kuuluvaan asemaan ja voimaan pitkä ja sitkeä. Vasta kun keisari Aleksanteri ensimmäinen maamme jouduttua Venäjän valtaan korotti Suomen »kansakuntien joukkoon» ja lämmin isänmaamme ystävä Aadolf Iivar Arvidsson selvin ja suorin sanoin selitti, että tämän kansamme kansakuntien joukossa olemisen ja pysymisen epäämättömänä edellytyksenä ja ensimmäisimpinä ehtoina on kansan kielemme eheänä ja puhtaana säilyttäminen sekä valta-asemaan kohottaminen, koskapa kansa kielensä kadotettuaan on itsekin kadonnut, alettiin yleisemmin ymmärtää ja havaita suomenkielen sorrettu ja hyljätty asema maassamme meille vieraan ja toissijaisen ruotsinkielen rinnalla ja työskennellä tämän. epäkohdan poistamiseksi. Oikealla ajalla johdatti silloin Jumala kaikkivaltias viisaudessaan nuoren Elias Lönnrotin askeleet kaukaisille Karjalan maille kokoamaan siellä korpien povessa säilyneet iki-iihanat esi-isiemme muinaisrunot, jotka Lönnrot sitten järjesti ja julkaisi kuulun »Kalevalan» nimellä.

Retriikka. Minä olen kuullut noita runoja. Meidän lapset ovat niitä lukeneet kansakoulussa.

Inkeri. Niin, kansanrunoelmiemme tunteminen kuuluu suomalaiseen sivistykseemme ja siksi sitä luetaan jo kaikissa kouluissamme. Kun Kalevala ilmestyi, herätti se heti suurta huomiota ulkomailla oppineiden, tutkijoiden ja kielimiesten kesken. Kansanrunoelmien tuntijat tunnustivat sen yksimielisesti kaikista kansanrunoelmista parhaimmaksi ja kielimiehet ylistivät sen kieltä harvinaisen sanarikkaaksi, sointuvaksi ja sulautuvaksi ja tutkijat sen aihetta arvokkaaksi ja kansamme varhaisia vaiheita ja oloja tärkeällä tavalla valaisevaksi. Silloinpa havahtui Suomen suomalainen kansakin tajuamaan täydellisesti oivan, kauniin ja rikkaan kielensä arvon ja erikoisuuden. Kansankielemme ei ollut enää kenenkään mielestä huono ja halveksittava köyhä ja raaka rahvaankieli, vaan meidän suomalaisten yhteinen, kallis äidinkielemme. Vanhat luulottelut ruotsinkielen ainoasta autuaaksitekeväisyydestä alkoivat horjua ja väistyä ja vihdoin valtiomiehemme Juhana Wilhelm Snellmanin aikana ja ansiosta suomenkieli pääsi viralliseksi kieleksi maassamme. Suomen kansallisuus- ja kielikysymyksen tultua päivän polttavaksi virisi myös vilkas harrastus suomenkielen saattamiseksi koulukieleksemme ja uusia suomenkielisiä alempia ja ylempiä kouluja perustettiin kilvalla, niin että niitä nyt on jo kaikkialla sekä kansanopetusta että korkeampaa opetusta varten. Ja kuten me tiedämme, saarnataan kirkoissamme jumalansanaa kansankielellämme. Vain kourallinen kiihkoruotsalaisia kansalaisiamme ja jotkut heidän typerät hengenheimolaisensa pitävät vielä kiinni siitä, että ruotsinkielen valta-asema sivistyskielenä pysyy tässä maassa, kun taas jokainen kunnon kansalaisemme muistaa Arvidssonin lausetta: »ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia» ja käyttää puheessaan ja kirjoituksessa suomenkieltä.

Eskolan emäntä. Järkevä mies se Arvidssonni! No niin, nythän meillä on siis jo tämä kielemme viimeinkin arvossaan ja oikeuksissaan.

Otteliaana. Just! Kaikkihan on selvää kuin läkki. Suomenkieli on virallinen, rotakollat ja muut lanketit, lenkit ja listat saadaan omalla kielellä, papit saarnaavat suomeksi, kouluissa luetaan suomeksi, runoja ja romaaneja painetaan suomeksi, aviisit räntätään suomeksi ja lukuunottamatta joitakin herraskaisia hölmöjä haastetaan suomenkielellä. Mikä siinä enää voisi olla väärällään ja vinksallaan?

Inkeri. Paljonkin. Kielestämme puuttuu vielä kuten äiti sanoisi siivoaminen ja Otteliaana täti: teetaaminen. Äidinkielemme ei ole vieläkään kohotettu täyteen arvoonsa ja asemaansa. Me emme puhu ja kirjoita kieltämme lähestulkoonkaan oikein ja ennen kaikkea puhtaasti.

Inkeri. Sanon vain silkan totuuden. Kielessämme on vielä enemmän kuin luulemmekaan ja huomaammekaan tuota vanhaa baabelilaisuutemme perua. Paitsi että me viljelemme puheessamme ja kirjoituksessamme monia muukalaisuuksia, vilisee suomenkielessämme milteipä määrättömästi kaikista mahdollisista ja mahdottomista kielistä tänne kulkeutuneita, kotiutuneita ja rikkaruohoiksi kieleemme kasvettuneita, joskin oman ääntämistapamme mukaisiksi muokkautuneita lainasanoja, joista meidän olisi päästävä ja puhdistauduttava. Näillä ei tarkoiteta suinkaan sellaisia yleismaailmallisiksi vakiintuneita sivistyssanoja kuten esimerkiksi musiikki, prosentti, posti, patentti, politiikka — vaan sellaisia, joilla on tai joille voidaan saada omassa kielessä vastineensa ja oma käsitenimensä.

Otteliaana. Just! Alanpa jo aavistella, mitä se teetaajamaisteri on tähtäillyt.

Inkeri. Sivistyneistömme esimerkiksi käyttää niin hyvin koti- kuin seurustelukielessään aivan yleisesti noita lainasanoja. Ja kuitenkin tulisi suomalaisen sivistyneistön olla kielen käytössä muille esimerkkinä.

Inkeri. Maisteri, joka tuntui kotiutuneen niihin piireihin täydellisesti ja eiköpä liene ollut niistä lähtöisinkin, esitti lukuisia näytteitä sivistyneistömme suomenkielen käytöstä. Muistan niistä muutamia: »Postimestarin söötillä ja raarilla pikku Signellä on ollut lastenbaalien jälkeen forstmestarinnan luona kauhea kramppi. Postimestarin tantti telehvonoi heti tohtori Törnvallille, joka tulikin issikalla ja määräsi pikku piialle lepoa ja rauhaa. Signelle petattiin resoorisänky mammansa kammarin alkoviin ja hänet käärittiin kylmiin lakanoihin. Tohtori käski laskea rullakardinit alas ja vetää salusiinit eteen. Kun Signe sai vielä rauhoittavia rohtoja, nukahti hän ja kuuluu taas olevan normaalikunnossa.»

Otteliaana. Hi, hi, just kuten pastuurskassa! Samaan sorttiin ja viisiin sitä sielläkin viinisti vinskataan.

Inkeri. Tai tähän tapaan: »Gustaava juoksee Keckmanin konditoriiasta venäfleetan ja mandelkranssia, piparnötteriä tai muuta pikkuleipää, panee sitten kahvin hellalle ja serveeraa saliin. Gustaava katsoo myös, että tampuurin ovi on auki ja verannan rappu lakaistu. Meille tulee tirehtöörskä visiitille», taikka: »Pappa, panepas tuohon toalettihuoneen lampun reservoaariin öljyä ja katso, ettei prennari levitä liiaksi», tai: »Liisa panee sinne kapsäkkiin piirongin lootasta minun veskani, piippisaksini ja virkkuuni — —»

Retriikka. He, he, he! No, osaa se tuo Ingersohvi noita herskaapien meininkejä mallata! Justiinsa tuohon tyyliinhän ne sivistyneet tätä suomea selskaapeissaan ja kotioloissaankin haastavat ja hantteeraavat.

Otteliaana. Ollen kuitenkin olevinaan viiniä ja valistunutta, lukenutta ja laulanutta väkeä.

Inkeri. Älkäämme moittiko yksin heitä, vaikka heidän velvollisuutensa olisikin olla kielenkäytössään muille esikuvina. Sama surullinen seikka on todettavissa monissa muissakin.

Eskolan emäntä. Etköhän sinä, Inkeri, nyt noine kielimaistereinesi ja intoinesi ala liioitella? En minä ainakaan ole kuullut muiden kuin herrasväkien noiden esimerkkiesi tapaan suomea solkkaavan.

Inkeri. Ette, sillä te olette tottunut kielemme lainasanoihin niin, ettette sitä huomaakaan.

Retriikka. Kyllä minäkin yhdyn Ullastiina-emäntään, ettei sitä toki muut siihen viisiin kuin vallasväet tätä kieltä käyttele.

Inkeri (hymyilee). No, minun pitänee taas valaista väitteeni esimerkeillä. Jos menemme johonkin kauppaan eli kuten te sanoisitte puotiin, niin kuulemme kuin kilvalla käytettävän sellaisia sanoja kuin konttoristi, puukhollari, tiski, tiskimies, kasöörska, fakki, loota, laakeri, makasiini, parttiia, paketti, kundi, jauhokuli, sokeritoppa, rahti, nyöri, brutto, netto, seteli, pakka, lompuukki ja lukemattomia muita. Yksikään noista sanoista ei ole suomea, mutta käytetään muka puhdasta suomea puhuttaessa aivan yleisesti.

Otteliaana. Ingersohvi on oikeassa! Eivät tunnu olevan kauppiaat, hantlesmannit, puotilaiset ja tuskinpa ruukiherratkaan olevan sen siistimpiä ja selvempiä kielenkäytössään.

Retriikka. On totta, että tuollaista kieltä käytetään kaupoissa ja konttoreissa, joissa ollaan ulkomaalaisten ja ummikoiden kanssa tekemisissä, — ja olenhan minä kuullut sitä itsekin täällä meidän Pekkalankin puodissa, mutta muilla aloilla — —

Inkeri. Entä suutarit, vaikkapa vain meidän supisuomalaiset kyläsuutarimmekin — eikös heilläkin ole puheissaan sellaisia sanoja kuten lesti, raspi, nupi, ranti, lankki, risinka, holkki, tikki, pliki ja lukemattomia muita. Räätäleillä eli suomeksi vaattureilla on rässirautansa, tuumastukkinsa, roklausrihmansa, toppauksensa ja tohveerauksensa, palttoonsa, rokkinsa, rässityspetinsä, kanttinauhansa, remmisolkensa, ompelumasiinansa, säliinsä ja taas monia muita. Maalarit puhuvat pukista ja tellingistä, purkeista ja pensseleistä, runtiväreistä, paklauksista, mattaväreistä, puleerauksista, petsauksista, lanssiväreistä, lakeerauksista, friisseistä ja poorteista, nikkarit eli puusepät höylistä, höyläpenkeistä, temmiraudoista, veivareista, porista, vinkkelistä, ruuvimeisseleistä, justeeraussahoista, sinkkauksista, rässipiikeistä. — —!

Otteliaana. Just! Ja sepät ruuveista ja muttereista, jengeistä ja pulteista, niiteistä ja naakeleista, porista, juottokolveista ja tupulttiraudoista ja — ja paakarit paakkelsseista, pullista, piparnöttereistä, jestistä, pelleistä, paistinpannuista, vormuista, vispilästä, kaakuista, kartemumm — —

Eskolan emäntä (nauraen). No, no, no! Jo me toki Retriikka raukan kanssa uskomme, että näytäänhän sitä useilla aloilla sotkevan suomea noilla, (Inkerille) mitenkä sinä sanoitkaan, lainasanoilla, vieläpä hyvin runsaslukuisillakin. Mutta jos muut melskaavatkin mitä hyvänsä ja millä tyylillä ja viisillä tahansa, niin haastaa vissistikin tämä supisuomalainen maalaisväki kieltänsä kuten pitää ja passaakin.

Retriikka. Niin, me, joilla ei ole ollut herraskaisia mönstereitä mälleinämme!

Inkeri (hymyilee). Mutta tätihän käytti itse juuri samaa kielten sekoitusta, josta tässä on muita moitittu.

Otteliaana. Just! Sinähän haastelit mönstereistä ja malleista, hi, hi, hi! Elleivät ne ole juuri noita vieraita vaikutuksia, niin en minä enää ole Ovaskaisen Otteliaana!

Inkeri. Niin, kieleemme loisiintuneet, ylemmiltä alemmille yleistyneet lainasanat ovat eläytyneet niin meidän maalaistenkin keskuuteen, ettemme aina ja alati tiedä ja tajuakaan niitä käyttävämme. Maisteri esitti siitä lukuisia maalaisrahvaan parista tekemiään poimintoja. Mutta kuten Otteliaana-täti viittasi, emme me tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan todetaksemme sen itsekin omasta keskuudestamme. Äiti ja tädit ovat, kaikella kunnioituksella puhuen, antaneet siitä tänäkin iltana kilpaa näytteitä. Te olette haastelleet mööpeleistä, sohvista, lenstuoleista, hellasta, sortista, serveerauksesta, retasta, paakareista, kahvereista, rikuista, hollareista, ransseista, huushollista, täkeistä, pelaamisesta, teetaamisesta, putsaamisesta, pyykkäämisestä, tikkaamisesta, kastrulleista, pilkkumeistä, peelareista, kahveleista, pelteistä, hantuukeista, tyynynvaaruista, rekooreista, vingerporeista, nuukista, lystistä, nätistä, maatsalista, myssyistä, halssaamisesta, helssaamisesta, hoolsömmingistä, nestuukeista ja kuka ne kaikki muistaakaan. Ja kuitenkin te olette olleet käyttävinämme supisuomalaista ja väärentämättömän puhdasta suomenkieltä.

Eskolan emäntä. Mutta onko vallan varmaa, että kaikki nuo kahverit, rännälit, hollarit ja halstarit eivät ole suomea?

Inkeri. Kyllä. Jos me olisimme kyllin vieraita kieliä taitavia, voisimme löytää noiden sanojen alkuperän monista kielistä: ruotsista, saksasta, ranskasta, italiasta, kreikasta, venäjästä, arapiasta, jopa kuolleista latinan ja sanskriitin kielistä.

Retriikka. Mutta —.jospa niitä on pakko puheessaan toimeentullakseen käyttää, niin lainoja ja loisia kuin lienevätkin?

Inkeri. Ei ole. Useimmilla niistä on suomenkielessä aivan oma vastaava sanansa, ja puuttuville taas on jokaisen suomalaisen kunnia-asia koettaa keksiä vastineensa. Monet näistä suomalaisista vastineista ovatkin jo käytännössä ja yleistymässä. Mainitsen sellaisista vain kahveli — haarukka, roklata — harsia, karotti — kulho, tyyny — pielus, porsta — harja, peltti — vyö, pännä — kynä, vingerpori — sormustin, sortti — laji, täkki — peite, lakana — hursti, polsteri — patja, räätäli — vaatturi, paakari — leipuri, raami — puite, luuri — harso, loota — laatikko, hansikkaat — käsineet, talrikki — lautanen, vormu — muotti, hantuukki — pyyhinliina, ryytimaa — kasvitarha, huusholli — talous, hollari — pidin, kenkä — jalkine, rossi — rintaneula, tokka — nukke, bluussi — pusero, soppa — liemi, soossi — kastike, ryykätä — silittää ja leninki — hame. Kuten jo näistäkin muutamista monien parvesta poimituista näytteistä hyvin huomaamme, ei kielessämme ole kovinkaan kipeää puutetta lainasanojen vastineista eikä pienintäkään pakkoa lainasanojen käyttämiseen. Sitäpaitsi ei kansamme osaakaan kaikkialla lainasanoja lausua oikein, vaan muodostaa niistä omia nimiään, hyasintista hajusintin, dynamiitista tinamyötin, morfiinista mortviinin ja jopa kahvelista kihvelinkin.

Otteliaana. Just ja separaattorista siparaatin, konduktööristä konehtöörin ja henkipuukhollarista henkipuukon.

Inkeri. On tosin vielä sanoja, joilla ei ole suomalaista vastinetta, mutta niillekin kyllä kielemme kehittyessä oma käsitenimensä löydetään tai laitetaan. Kielemme tutkimiseksi ja edelleen kehittämiseksi perustettu ja toimiva Kotikielen seura onkin jo ottanut senkin tehtävän työalakseen. Kun me elämme Suomenmaassa, olemme oma, nyt itsenäistynyt vapaa Suomen kansa ja meillä on olemassa oma kaunis, Kalevalan moisiin mestariteoksiin kypsä kielemme, niin tottahan meillä on myös velvollisuus itsekullakin viljellä ja käytellä tätä kieltä kunnollisesti ja puhua sitä puhtaasti, vieraista lainoista vapautuneesti. »Nouse, riennä, suomenkieli, korkealle kaikumaan!» on kielemme puhdistamisen kaunis ja korkea sekä samalla oikeutettu päämäärä, muistaen, että »suomenkieli, suomen mieli, niiss' on suoja Suomenmaan!» (Kaikki ovat hetken syviin mietteisiinsä vaipuneina.) Nyt te kai jo käsitätte, mitä tuolla puheen parantamisella ja kielemme perkaamisella tarkoitetaan ja tahdotaan aikaansaada?

Retriikka. Jo! Sillä tähdätään ja tahdotaan oikeaa ja hyvää, kaikkien suomalaisten, ylhäisten ja alhaisten, kannatettavaa asiaa. Minä olen tästä illasta alkaen sen innokas kannattaja ja koetan puolestani pyrkiä kodissani ja sen ulkopuolella puhtaaseen kielenkäyttöön.

Otteliaana (lyödä läimäyttää innoissaan kädellä polveensa). Just puhuttu! Ja tässä on toinen teetaaja, joka tästä lähtien puhuu vain akuraattia ja siistittyä suomenkieltä! Pois pannaan meidänkin huushollista kaikki kielen lainat ja loiset ja tullaan toimeen vain omillamme.

Eskolan emäntä. Nyt minäkin käsitän, mitä se maisteri on siellä opistolla puhunut. Onhan synti ja häpeä sotkea syyttä suotta omaan kelpo kieleensä niin paljon vierasta ja omaa syrjäyttävää. Minäkin olen kielen siivoamisen lämmin ystävä ja kannattaja. En kuitenkaan uskalla luvata paljon puolestani. Kuulun siihen vanhaan polveen, joka on tottunut ja piintyneesti eläytynyt noihin kielen loisiin ja lainoihin ja jonka on jo vaikea mukautua muuhun. Mutta toivonpa sydämestäni ja uskon kaikkien muidenkin ikäisteni asian oivallettuaan toivovan, että te nuoremmat ja teidän kasvattamanne uusi polvi panette parhaanne ja lopuksi onnistutte tässä kauniissa ja kansallemme arvokkaassa kielikysymyksessämme.

Inkeri. Kiitos noista sydämellisistä sanoistasi, äiti! Ne ovat paljon painavia pyrinnössämme. Nuorempien harrastukset ja hankkeet, aloitteet ja yritteet ovat aina toivehikkaampia ja tuloksellisempia, jos niiden takana on väen vanhemman ymmärtämys ja myötätunto. Sitä nuoret aina työssään tarvitsevat. Se innostuttua heitä harrastuksissaan, lisää heille tarmoa työssään ja kannustaa heitä yhä uusiin ponnistuksiin. Kiitos teillekin, tädit, että tahdotte taholtanne kantaa kortenne kielemme kohottamiskekoon. Teidän ja teidän kaltaistenne kaikkien asian ymmärtävien suomalaisten äitien työ on tässä tehtävässä arvaamattoman tärkeää ja kallisarvoista. Eihän suomenkieltämme syyttä sanota äidinkieleksemme. Äidit opettavat sen lapsilleen ja lapsi perii kielensä äidiltään. Kuta kauneinta, puhtainta ja suomalaisinta kieltä äitimme puhuvat, sitä sointuisampana ja väärentämättömämpänä se sitten periytyy ja yhäti ylenee polvesta polveen.

Inkeri. Niin, muistaen nyt ja aina ja juurittaen kaikkien kansalaistemme tietoon ja tajuntaan, että »suomenkieli, suomen mieli, niiss' on suoja Suomenmaan» ja että otamme kukin sekä kielessämme että kaikessa muussakin ohjeeksemme äsken mainitsemani Arvidssonin mielineuvon: »Pysy Suomessa pyhänä!»

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUHETTAKO PARANTELEMAAN? ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Puhettako parantelemaan?

PUHETTAKO PARANTELEMAAN?

SANTERI RISSANEN

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE