The Project Gutenberg eBook of Elämän muukalainen This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Elämän muukalainen Sikermä unikuvia Author: L. Onerva Release date: July 4, 2024 [eBook #73966] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1921 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN MUUKALAINEN *** ELÄMÄN MUUKALAINEN Sikermä unikuvia Kirj. L. ONERVA Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921. SISÄLLYS: Omistus NÄKYMÄTTÖMÄT. Näkymättömät Auringonpalvojan aamurukous Uusi Kain. Trubaduurin valitus Joutsenritarin jäähyväiset Maanpakolaisen palaus Kuvankumartaja Marttyyrit SUMUSAARI. Hämärän lapsi Syysballaadi Eksyneet. Keväthattarat Säde. Kirjekyyhkynen Unhon rukoilija Sammunut tulivuori Punapilvet Lentohiekka Sfinksi laulaa. AAVELAIVA. Lentävä Hollantilainen Kaukovaeltaja Laivan kannella Paha nimi Tähtiteltassa Suruhuone Ijät hyrskyjä päin Muistot Kehruulaulu HAUTARISTIT JA MENNINKÄISET. Sypressiportilla Valkea ruusu Menninkäiset Kuningas-sarkofagi Pro amore Pax vobiscum Purppurapuu Turhuuden ylistys Aere perennius GRAALIN MALJA. Graalin malja Näky Pääsiäis-auringolle Mestarin jäljet Odotus Suojelushenget OMISTUS. Varastaa, surmata, kuin peto voittaa! Tää tunnus on, jot' aika kunnioittaa. Ken vasten virtaa käy, on kadotettu! Siis eestäs varsin löydät, minkä teet! Et voinut olla susi etkä kettu, sua kulta, kunnia ei kiehtoneet. Siks leipänäsi oli karvas pettu ja juomanasi kuumat kyyneleet ja nimesi on veteen kirjoitettu NÄKYMÄTTÖMÄT. NÄKYMÄTTÖMÄT. Meri meuruaa valtavin telmein ja ryskyen murtuu jää! Kevätlaakson virtanen kelmein koruvaipan saa vesihelmein. _Meit'_ ykskään ei kuule, ei nää. Muut nyyhkivät kyynelöiden, kun kaatuvi onnen puu, muut laulavat lempeä öiden tai mainetta sankaritöiden, mut mykkä on meidän suu. Muut sukua uljasta siittää, muut kotihin armahan vie, muut kyntää, kylvää ja niittää; meille korvessa taivalta riittää ja päättymätön se on tie. Ei aukene töllin, ei hovin ovi sille, ken kohtalon saa olla Jumalan ruoska kovin. Vain joskus lyhkäsin tovin meille aurinko pilkahtaa. Me kannamme vait'olon valaa. Keit? oomme, tiedä ei ken. Vain vaieten, syvällä, salaa suur' rakkautemme palaa vuoks veljien ihmisten. Vähin uuvumme hankihin erin. Jos ken kävis meit' etsimään, vain kukkasen kalpehin terin, jalan jäljen painetun verin hän löytäis reunalta jään. AURINGONPALVOJAN AAMURUKOUS. Sun kutsuus havaan. Käs'varret nostan jumaluuttas kohti, suin, silmin ylhää tahtoasi tavaan. Sun silmästäsi mun sieluni: on kyynel, jota kantaa tää ruumiin hauras malja, jalka, käsi. Sa voimaa lainaa niin kylvää kyynelees kuin vilvas kaste ylitse kaikkein, joita murhe painaa! Mun salli, Isä, kuin puhdas helmi kirkkautes käätyyn taas liittää elooni tään päivän lisä! UUSI KAIN. Sytytän uhriroihut jälleen, joskaan en kelpaa joukkoon Herran valituiden: viel' ei Hän rukoustain kuullut koskaan. Ei ole osani kuin veljein muiden, jotk' onnen laiskan hedelmästä syö ja tanssii, nauraa alla taatelpuiden. Vain työläs taisto, tiukka nälkävyö on peruni, en tiedä nautinnoista, mut niinkuin syyllistä mua tunto lyö. On niinkuin heimoa ma oisin toista kuin kaikki muut: mua hyvyys hyljeksyy, ei ikänänsä mulle päivä loista. Mun tarhassani palmu näivettyy, maa kiven suo, kun mull' on nälkä, jano, ja veli pilkan, pistävän kuin kyy. Ma ensin itkin, nyt en sanaa sano, ma ensin kirosin, nyt painan pään ikeeseen kuorman, helpoitust' en ano. Jos oisin lapsi aurinkoisen sään, ehk' armastaisin maata matalata, luisuisin orjaks alle aineen tään! Vaikk' elää täytyis vaivan vuotta sata, en kera niiden pyrkis vaihtamaan, joill' eessään siljä kaartuu elon rata ja joiden uhrit hyöty mittaa vaan, jotk' alttarilla Herran näkee varmaan autuast' unta lihapadoistaan! He tuntee Sinuss' Isän auliin, armaan, oi Herra Sebaot, mut mulle suus soi niinkuin jyly yöstä pilven harmaan. Lyöt maahan uhrini, yön jumaluus, mi ansiotta annat, syyttä kostat. Sua rakastan, suur' lahjomattomuus! Tuon orjalauman, jonka almuin ostat, hekumaa tylsää hänkö halajais, min kovuudellas korkeemmalle nostat! Sua lähestyn, vaikk' iskus musertais. On lahjauhrini tää pyhin, herkin... Jos palkkaa pyytäisin, en rakastais! Jo sulta lahjan sain ma: Kainin merkin. TRUBADUURIN VALITUS. Oi, sairas Psykheni, et enää lennä! Yö kerkeää. Ei kotia oo meillä, minne mennä, ei ystävää. Vain ehtoo kasteen rohdoks poltehaavan tuo tullessaan ja kyyneleen, mi hetkeks tuskan laavan saa sammumaan. Et kestä, kultaperho, maantien lokaa: se surmaa sun. Kasvattaa joka tunti kuolon okaa syysruusuhun. Maailma tää ei meidän valtakunta. Kuink' oliskaan! Oot unten siittämä ja siks vain unta, et lapsi maan! Mun kannoit kauas kirkkain kevätretkin... Miks kävi näin! Nyt siipirikot oomme kumpaisetkin, oi ystäväin! Kuink' olit silloin silkkisiipi, arka, laps laulelon! Nyt lyijynraskas niinkuin sydänparka sun siipes on. Kuin kahletta nyt lyyraa kannat mykkää, et kuule, nää; vain joskus rinnassain kun liioin sykkää, se helähtää. Oi musta Muusani, oi taivaan impi, sa nektar-suu, oot mulle sairaanakin kallihimpi kuin mikään muu! Vaiensi vilu viima lintusenkin, vei ruususton... Ah, kuollaan mekin hankeen kumpaisenkin! Yö tullut on. JOUTSENRITARIN JÄÄHYVÄISET. Pois, pois, syvään yksinäisyyteen mua valkea joutsen vie. Oi, Herra, tää kuink' on pitkä ja raskas kärsimystie! Kuin kuoleva lintu kiirii viel' lauluni maahan päin. Oi, Elsa, Brabantin helmi, miten koettelit sydäntäin! Valovaahtinen kuutamokukka, pyhä lootus ummussaan, miks keskelle turhuuden turun pyrit, puhtoinen, loistelemaan! Sa vaadit: sun lempesi täytyy pätöpeitsillä valloittaa. Kuin laps halaat turnajaista, kuvakilpeä kuultelevaa! Ja purppuramantteleita kypärtöyhdöin ja helmilöin! Trubaduureja, jotka laulais urotöitäni päivin, öin, kuninkaallisen suosion kermaa, min kädeltä suudella saa...! Oi, Elsa, vain Jumalalle voin polveni notkistaa! Mua sankariks sentään sa mainit, mut sankarin salaisuus se säikytti lapsenmieltäs ja itkuhun vääntyi suus: »Mies houkko, joll' on jalo helmi, ja käy kuni halvin hän ois!» Ma vastasin: »Jos se pantais korunauhaan, se himmenis pois!» Sala-uhrini, sankarityöni, tää suuni jos ilmitois, olis rienattu ritarikilpi, nimi parhaista pyyhitty pois! Saa painaa ei kunniaseppel jalon otsaa, se orjan on ies. Ken maineella onnensa ostaa, ole enää ei kunnian mies! Oi Elsa, ol' uhreista vaikein sinut jättää, Vellamo veen, ja eessä sun silmies soiman olla tuomittu mykkyyteen! Olit mulle ainoa, kaikki, mitä kalleinta kantoi maa. Punahuules min teki turman, et konsana tietää saa! Olit lapsi, mi kirmaten murskaa, tuhatvuotta min tuskalla loi, mi kauneensa parhaan rikkoo ja kysyy, miksi se soi. Oi, Elsa, ei tieto riitä, se on porras ja puolitie; yli arvoituksien muurin vain usko ja rakkaus vie. Mua katsoit kuin outoa miestä, myös itseäs tuntenut et: ken oot, sitä kerro ei knaapit, ei kultaiset kuvastimet! — Se kaunis Brabantin Elsa, jota laajalti mainii maa, näköpää, ritar-rintojen syttö, vain kuorta on raukenevaa. Sulos vielä sun suruhun hylkää autioon, hiusvalkoiseen ... Tuo raunio Elsa Brabantin yht' outo on itselleen! Se et ole sa! Maan multaa ei auringon siiville jää. Ei kuoloa, kuihtumusta ihanuutesi tahraton nää! Veen kalvossa lootus-kukka kuin unelma Jumalan ui... Sen silmään uppoan — siinä kuvas oikea kirkastui. Ijäisyyttä sun sielusi kaulaa, tomu kuinka sen kahlita vois! Ero kuinka meit' erottaisi! Jolut myötäni maailmasta pois... MAANPAKOLAISEN PALAUS. Lumipyry sakenee. Mieletön mies, jätä vaeltajasauvas! Maa ja taivas pakenee jonnekin kauvas... Elon turhuus katoaa... Pien' oon ja suur' kuin hiutale hangen, sullekin jo, isänmaa, kai mieluisa sangen! Kotilieden tulta suonut sa et, soit kahleraudan! Nyt en pyydä sulta kuin hangesta haudan... Sydän, älä syytä, loppui jo vaivas! Tuoll' on koivut kotimaan! Älköön sulle milloinkaan kostako taivas! Kallehin kotimaa, kuink' on lumes nuoska! Kuink' on armas uinahtaa helmaas, sulo synnyinmaa, sieluni ruoska! KUVANKUMARTAJA. Ma nuorna lähdin matkalle, nyt mull' on harmaa pää, kuin houru kuvaa kumarran, jot' en ma missään nää. Soi ympärilläin pilkkanauru, nalja. Kuin kauan, Herra, palveljaas uskossa koetellaan? Sua päästä en, ma ennenkuin sun siunaukses saan: tulellas täyttyy köyhä kyynelmalja! Sun suuruuttas, sun loistoas on täynnä taivas, maa. Sun tykös tahdon taistella ja esiin rakastaa sen liekin, joka kaiken alta hohtaa. Sa leijaat laulun laineilla, uit aalloiss' säveleen, Ma laulun laulun jälkehen sun kunniakses teen! Juur' aina uupuu se, mi luokses johtaa. Sa asut kiven kiteissä, suon silmäss' sumenneen! Ma isken taltan savehen, graniitin sydämeen, mut iskuilleni ilkkuu aine raaka. Sun ihmees ihmisrinnassa on maassa mainitut. Kuin Pietari oon verkkoni sieluihin laskenut: tuo helmeä ei niiden muta laaka. Sa piilet salass' sanojen, ruusuissa runojen: on tunne runon ruusuja, vain paljaat okaat sen. Prosperon taikasauva multa puuttuu. Jos kauneutta janoan, ma janoon kuolla saan, jos kohoon lemmen lentimin, ne maahan ammutaan. Päänmenoks' meille miks parhaamme muuttuu? Tään taakan tahdon vyöryttää harteilta inehmon! Kuin Sisyphoksen työni mun on turha, toivoton: takaisin tuskat niinkuin kivet putoo. Se kauneuden kaupunki, min unelmani loi, tuolt' yöstä merenpohjan kuin uponnut kello soi; sen yli harmaa arki seitin kutoo. Koht' elon päivät juossehet on helmaan tyhjyyden. Tää tomumaja murskaksi oi iske, Ijäinen, jos en sun rakkauttas voita muulla! Ma kaiken tunnen turhaksi, min tein, mi tehty on. Kuin Simson soisin sortua ma alle raunion, jos pylväs pirstottu sois Herran suulla! Muut mit on sanat, säveleet, sorvailtu savi, puu, ja templit, joiden kupoolit taivaaseen ulottuu, kun niiss' ei kuvaa Jumalani rakkaan! Ne tuhkaa, tuulta, tomua, ne valhetta on vain. Oi, Näkymätön, kasvosi, suo nähdä kerran vain mun, ennenkuin ma elämästä lakkaan! MARTTYYRIT. Me kuljemme halk' aikain, kansojen. Kuin tuska retkemme on ikuinen, ja aina meitä pilkataan ja lyödään ja vainotaan kuin valtaa hyvyyden. Maan mahtavill' on valta hetken vaan! Mut lapset Kärsimyksen kuninkaan kohoovat ihanuuden istuimille siivillä Kuolon liekkivaunuissaan. Haudoissaan vaiti valkenevat luumme paremmin haastavat kuin mahtoi suumme. Kuin tulipatsaat tiellä Jumalan maanpiirin yli kohoo ristinpuumme. SUMUSAARI. HÄMÄRÄN LAPSI. Ma synnyin kahden varjon syleilystä, jotk' eivät toisiansa tunteneet, ei itseään, jotk' ammoin hävisivät hämärään. Syyslehdet haudoilleen on varisseet. Oi kohtaloni synkkää täyttymystä: Kaikk' kaunein, jota haave seppelpää tääll, armastaa, kaikk' katoaa ja varjovaipan saa! Jää syliini vain syksyn hämärää... SYYSBALLAADI. Syy paistoi korkehin tähdin, kun taattoni majasta lähdin. Rypältertut hohtivat puussa, vesi kirmasi virran suussa. Syysrypäleviinistä juovuin, kun taattoni tanhuilta luovuin. Elon pettävän polkuja pitkin niin harhasin, nauroin ja itkin. Meni päivä ja taas tuli ilta... Vei viikkoja elämän kilta. Vei vuosia maailmanranta, suru summaton kuin merensanta. Vei ystävän toivottuni... Ikä kullainen lensi kuin uni. Nyt outohon aamuhun havaan, kuin lapsi sen merkkejä tavaan. Lume silmässä lie tai taika: mik' on tämä maa, tämä aika? Ma kunne oon joutunut, kunne? En ihmistä ainoaa tunne. Syys paistoi korkehin tähdin, kun taattoni majasta lähdin. Nyt paista ei tähdet, ei kuudan. Ei vastata, kuinka jos huudan. Lien liikoja viipynyt tiellä. Älä, taatto, sa syliäs kiellä! Lie kulunut elämän kouluun surupäiviä Pertusta Jouluun... On juhlan nyt ylhäisen aatto. Miks tules ei tuikuta, taatto? Soi tiuku yks-öisellä jäällä... Miks salpa on uksesi päällä? Lumihangess' on risti ja kuusi... Kuka kutsui? — Vain huuhkaja huusi. Mun itkuni tuulehen hukkuu... Sydän vait'! — Kaikk' ihmiset nukkuu... Syys paistoi korkehin tähdin, kun taattoni majasta lähdin. Oi, taatto, jo lapsesi palaa! On myöhä — hän nukkua halaa... EKSYNEET. Kuin voittajat me oltiin maailman, silmästä silmään näimme Jumalan. Ei tuskaa tuimempaa kuin kurjuudessa autuutta muistaa ajan armahan! Nyt elon mierolaiset polot oomme, ei ykskään tähti paista kohtaloomme; vain murhe kylvää orjaruusujaan syksyisen synkkään sydänkammioomme. Nyt oomme varjoja vain varjostaan, jotk' omaa orpouttaan suremaan yö suuri ijäisyyden rantamalla elämän hiekkaan heittää aukeaan. Nyt yksin, outoina me harhailemme; lyhdystä sydämen on säkenemme pois tuuliin kirvonnut, ja toistamme me etsimme, mut enää löydä emme. Jos virsi tää sun jostain tavoittaa, yhdessä rukoilkaamme Jumalaa, kohtalotoverini, että meitä, varjonsa varjoja Hän armahtaa! KEVÄTHATTARAT. Keväthattarat lentävät ylitse maan ja laulavat ohitse hulmutessaan: Ylös ratsaille käy, saa satulaan, sun kannamme pois yli matalan maan! Runo-orheja oomme ja loimemme tää on purppurahuntua välkähtävää! Rata meillä on hohtavan hopeinen, me vedämme vaunuja unelmien. Punapurteemme käy, polo alhaalla sa, sulle rannat on kauniimmat kangastava! Sumusaarien laps, näät välkkyvän veen. pyhän untesi kaupungin pylvähineen! Kaikk' unhoon tuskas jäytävät jää; satujoutsenet venhoas kiidättää. Elon eksynyt laps, tule kahleista jään pois kotihis aurinkokimmeltävään! Keväthattarat, kuuletko, haastavat noin alas seuloen ruusuja ruskoisen koin. Joku kimmeltää, joku pisaroi; sateen äänikin rinnassa lauluna soi... SÄDE. Tiedänhän, tiedän, mik' on sulla mieli: jumalmykkyyden halki oot haastava kieli. Arvaanhan, arvaan sun ihanuutes aatteen: punalanka oot päärmeessä maan suruvaatteen! Ilon pisare itkevän illan ruskoon, uniporras lapsuuden enkeli-uskoon! KIRJEKYYHKYNEN. On välillä sulhon ja morsiamen meri suuri, jolla ei rantaa. Vain valkea kirjekyyhkynen yli aaltojen viestiä kantaa. * * * — Käy matkani maihin kaukaisiin, kera kihlojen luokses palaan! — Meri on niin musta, ma pelkään niin, sun silmiäs nähdä halaan! — Hiussilkkinen siskoni, kukkani mun, joko helskytät morsiuspaitaa? — Hämy harmaa kuiskii: armaasi sun kera toisen jo tanssia taitaa... — Olet päiväini paiste ja öitteni kuu, sulle kaihoni kannel laulaa. — Joka päivä, kun aurinko laskeutuu, mua tuska jo sulhona kaulaa. — Joka ilta sun kanssasi käyskelen: me yhdessä katsomme kuuta! — Oi, katsoa tohdi ma kuuhun en: suru antoi jo minulle suuta. — Suvi kaunis kaikille ennättää. Koht' aukee kukka ja lehti. — Sitä suvea suurta en koskaan nää, syys syömmehen asti jo ehti. — Olen luonasi, armas, kun aamun koi punapurppuroi taattosi talon. — Ei aamua angervo nähdä voi, yö riisti jo järkensä valon. * * * On välillä sulhon ja morsion meri — kenkään ei nimeään tiedä — mut kuolemaakin se mustempi on, sen yli ei viestiä viedä. UNHON RUKOILIJA. Rukoilin Unhoitusta, ystävääni: »Laskeudu, lohdun enkel, elämääni, yöhimmeähän huntuus peitä pääni! »Tuo huulilleni Lethen vilvas juoma, pois pyyhi poskiltani kyynel-uoma, lakaise latu elon laineen luoma! »On mulla surua kuin meren santaa. Luo umpeen muistot hyvät, pahat; kantaa ne yht' on raskaat kohti kuolon rantaa! »Oi riistä kaikki, mitään älä jätä! Unohtaa tahdon, ett' on sielun hätä mun ylläin, ydin elonpuussa mätä. »Unohtaa, mikä olin, miksi elin, kaikk' kauniit kahleet, joissa kaikertelin, ja jumal-unten jylhän uhkapelin...» Niin tuli Unho: koko elämäin kädestäin valuvan kuin hiekan näin... Sun kanssas, sydänhaave, kahden jäin! Niin lankes kalve, kaste kalmistoin, tyhjyyden utareista unta join... Sun nimeäs vain aavehuulin hoin! Unhoitin tulevan ja mennehen, ja itseni, ja ilot ihmisten, vain sua yksin, sua yksin en! Turhuuden turhuudeks sai päivä, yö ja pitkäin vaivan vuotten toivo, työ. Vain sulle yksin vielä sydän lyö! Eess' silmäin lukinseitti tihenee... En mitään enää tahdo, mitään tee: sun kuvas yksin yössä säteilee... Oon kadottanut joka onnen murun, myös lyyran lohdun, ilot ihmisturun, vain yhtä en: en syytä sydänsurun. SAMMUNUT TULIVUORI. Poljen vanhan tulivuoren mustaa kivipintaa. Turhaan kultaa kuu ja päivä paatunehen rintaa. Miks et nouse nuori nurmi ylle synkän laavan? Miksi ikihiljaisuus on yllä sydänhaavan? PUNAPILVET. Kuin punapilvet ja ruskoiset aamut, peittävät, häipyvät kimmelteet, niin monet menneet on armahat haamut, pois punapilvenä purjehtineet. Kuin hepo, haltiatonna mi laukkaa, riento on kohtalon tutkimaton. Monta ma muistan ystäväraukkaa, jotka se alleen survonut on. Ma huudan ja huokaan: miss' ootte, rakkaat? Vaiti on suunne. Käy elo ees. — Kohta jäät itsekin jälkehen, lakkaat, unta ol' onnes ja kyynelees! LENTOHIEKKA. Nyt pinnan tuhkaa oon, lien ennen ollut syvä. Ma synnyin pimentoon, miss' ainaisen ma kuulin merten pauhun, maan pohjapätsin vapisevan jylyn, näin kadotuksen kurimoiden kauhun ja elementtein riehumisen tylyn. Mun silloin oli hyvä... Nyt ikävästä aava somer soi. En heelmää tehdä enkä kuolla voi! Ma turha tomujyvä. elämän erämaan. oon vanhain valtavetten jättömaata, on luomistuli kerran mua nuollut; siks' en voi koskaan riehumasta laata. Vaikk' oonkin hiekkasiru tyhjä, kuollut, siit' tuli, vesi käyvät taistoaan, nuo periviholliset: jää ja helle. Vaikk' olevaisen tunnen turhuuden päin korkeutta tuuless' suhisen tai hehkun niinkuin laava uomassaan, ain' uupuin mykkänä maan sydämelle... Tää ajast' aikaan kohtaloni on tää turha taisto, kaipuu rauhaton. Mull' ikuinen on suru suurempaan. SFINKSI LAULAA. Tuul' aron ääriä nuoleva vain minun itkuni kuulee, vain ikivalvoja yö, vain salankatsoja kuu. Kuormien kantaja oon tuhatvuosien sammalpäinen: näin, mitä nähdä ei saa kuoleva ainoakaan. Näin sydän-onkalot maan, keräympyrät ihmiskäärmeen. Siksi oon arvoitus, oon salakammio syyn. Ah, jumaloitanne julmia, maan asujat, rukoelkaa, että ei milloinkaan, sois kivihuuleni nää! Jos kuka lauluni kuulis, kauhusta patsahaks paatuis eess' elon inhuuden, maan peripettäjän tuon. Irstaus hääilovuoteen tai matokukkura kumpu siin' osa onnesi on, valtias välkkyvä-jous! Aina on sarvet pennulla maan epäsaalaan, vuosien myrjaadein kautta hän vaikk' kapinois! Usko mit' on, mitä uhkehin haaveksinta, pää tulikierteinen, tai univiehkeä syön, joss' ujot ulpukat ui, kuvitelmat kukkeaposket! Lampi se löyhkävä on, yön limaliskojen tie, täys himoperhoja, joita on siittänyt saamaton tahto! Vain _teko_ puhdasta luo, vain teon hyrskivä vuo! Oi, Teko, Haavehen veljyt, suur' vapauttaja sielun, laulun ja aatoksen sulhanen seppelepää, miks tulet maata sa ryömien, kuin mato martoa pitkin? Miks tihutöitä sa luot, miks ryvet liejussa syyn? Jos olet laps, sun kiire on miehen mittahan tulla: voimattomuuttaan maa valkea sairastaa; Kohta se raukee pois tulikohtujen uusien tieltä, tuomiokellot soi yöhön ja tyhjyyteen. Oi, Teko, Haavehen veljyt, tuomitun tunnen jo tiesi: turhaan siskosi saa kalveta kahlehissaan. Heikompi, hourumpi oot uniusvia hourailijoiden, voitettu voittaja oot, rammaksi lyöty sa oot! Aikojen aamussa kerran jo katkoit sa kainalovyösi, nostit tähtihin päin aatos-ankean pään. Maan matalaisehen kattoon löit polo ouruvan otsan: siitä sa rammaksi jäit, jäit matalaksi kuin maa... Kohta se sammuva on tulikohtujen uusien tieltä, tahtojen korkeampain, tähtien kirkkahampain. Mut salatietoni tuon kivihuulin ma salpaan kiinni, kunnes kuormani mun yö sekä kaaos vie. Tuul' aron ääriä nuoleva vain minun itkuni kuulee... AAVELAIVA. LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN. Hyvin itsenne, ihmiset, siunatkaa! On vaarassa kotien lies! Tuu' ulvoo! Kelle on viimeinen tää ilta, Herra ties! Hän Lentävä Hollantilainen on ja Kuoleman kokkamies! Maan alatse, kuun ylätse hänt' ärjyvä Horna vie. Merimies nyt reivaa purjeensa, hälle siljä on surman tie. Ei Kristuksen kalliilla verellä hän lunastettu lie! Ei häll' ole maata, mantua, ei vaimoa, lastakaan, hänt' itke ei ykskään ihminen: kivi hällä on rinnassa vaan. Ken herjasi Pyhää Henkeä, saa ei anteheks milloinkaan! Paholaiselle onneton sielunsa möi, ruman renkinä hällä on työ. Sit' ihmiskäsi ei auttaa saa, min itse Luoja lyö. Siks purje on veripunainen ja masto kuin musta yö! KAUKOVAELTAJA. Laivan kannella. Mi riemu on alla taivahan kannen ees syöksyä, henkensä vaarahan pannen! Meri viekas on, mut vaarallisempi on ranta ja rannan leikki ja lempi! Mi riemu on uida unheessa aavan, miss' iskijää yhtään ei salahaavan! Meri pohjaton on, mut metsässä lampi Ja ulpukka lammen on upottavampi! Ma merkkini piirrän pilvien lakkaan, tähyn tähtihin päin kuin muut kotitakkaan. En syntynyt sankariks elämän sotiin, vain laivan kannelle — matkalla kotiin. Paha nimi. Siitä sain ma nimen pahan, kun en jäänyt valkamahan. Mua he mustaa, mua he vihaa: en oo muka verta, lihaa, olen sieluton kuin laine, kun ei mua kahli aine! Kertovat: mua Horna ajaa, kun ei riennollani rajaa, ett' on mulla aavelaiva, kun on haave, kun on vaiva toisenlainen kuin on heillä, jotka kulkee kukkateillä. Parjaavat: on tieni väärä, kun on mulla kaukomäärä tuolla puolen merta, maata, jot' en tunne, jot' ei saata nähdä yli heljän lahden, saada kiinni käden kahden! Niin on valta kiitää vapaan etelästä pohjoisnapaan. Monen tuiskin tuulen mukaan, kuulin, mit' ei kuullut kukaan, askeleet näin Argonauttain, kuormat Kharoninkin lauttain. On ihmis-onnen lasken: helinätä on se vasken! Tuhmuus on se tuhatpäinen, jota kiehtoo helmiäinen, kivihiilen, naftan riista, kullast', tavarasta kiista. Joskus tuuli kohti rantaa sydämeni itkun kantaa. Luulevat: ma suren noita katinkultarihkamoita! Vaikk' ois mulla vuoret niitä, ei se riemukseni riitä! Outo mulle maan on rotu, en ma siihen taivu, totu. Unikulkijaks oon luotu, siitä yksin suru suotu, että täytyy elää, kuolla unten maansa ulkopuolla. Tuokioina heikon hetken turhaks tunnen elon retken. Pimeyteen läpi öiden tuijottelen kyynelöiden, valitan kuin kurki soilla, hylje meren kaljamoilla. Silloin tuuli kohti rantaa Sydämeni itkun kantaa. Tähtiteltassa. Mun kotini, yömajani vain tähtiteltta on, ja kumppalina kurjalla kuun ratas rauhaton. Sa loistat yli kylien ja suurten kaupunkein; yks kaupunki on valoton: se on mun sydämein. Sa loistat aron hiekalle, huokaaviin korpihin; mun rinnassani korpi on, mi huokaa raskaammin. Mut rakkahimmat suudelmat ne sulta meri saa: yökaudet kuohuparmastaan kaulailet valkeaa. Myös mull' on veri vellova, kuin meren myrsky syön. Vuoteellein yksinäiselle käy, kuningatar yön! Veen simpukkaista sulhoa en köyhemp' ole lain. Myös mull' on helmet kruunuhus: ne Surulta ma sain... Haaveeni hopeerihmaset häähuntuus soveltuu ... Käy tyhjään tähtitelttaähain oi, kuningatar Kuu! Suruhuone. Niin olen outo ma ihmisten kesken, kun mua kiinnä ei ihmisten maa, kuin suruhuone autio lesken verhottu uutimen taa on sydän tää. Siell' elänyt jokin ammoin on surmattu kynsin ja nokin! Kuin sotavankkurit lainehet kuohuu... Noin kova, korkea olla kun vois! Kaisla, mi syksyn katveessa huohuu, huohuis huoleni pois... Ei olis olleesta onnesta vaivaa, ei olis aalloilla aavelaivaa... Ijät hyrskyjä päin. Ijät hyrskyjä päin käy purteni näin ohi maiden ja rantojen kiidättäin. Yö, ystäväin, arvaatko minne mun kiire on näin? Pois itsestäin! Mikä lien ollut ma aikojen aamussa, minkä lien liikkunut hirviön haamussa, kun näin synkeä on elon-yöni, kun näin pitkä on sovitustyöni! Niinkuin ei kenkään mies olen irtain, itseni vanki, kiertämä, kaartama, syyn sydänvirtain! Ijät hyrskyjä päin, pois itsestäin! Veen läikkänen, kuink' oot sinä vapaa ja onnellinen, kun helmin, särkyvin, helisevin käyt ulappaan pois raukeamaan! Ma hukkasin kaikk' aartehet maan. Mut itseni milloin, ah, milloin ma itseni hukata saan! Ijät hyrskyjä päin, pois itsestäin! Muistot. Lie autuas kuoleman-enne, kun keijusleikkiä täynnä on pää! Miten huikaisee kirkkautenne mua himmenevää! Sa lempeni, murheeni suurin, hymys kuink' oli hempee, silmäsi sees! Kuink' upposinkaan sydänjuurin sun kauneutees! Siit' asti oon juuretonna viluviimoja vierryt, kun erkani ties. En ollut ma öykkäri, konna: olin murtunut mies! Lapspuol' olin kohtalotarten. Se syy ei, armahin, mun eikä sun. Avauuksien aavoja varten oli purteni mun. Sun kohtasin reunalla lähteen: kuu kalvosta kalpea kuvastui... Koht' taivaalla tähdestä tähteen jo laivani ui. Ei lähde, ei kotilahti enää viihtänyt syöntä, min murhe hyys; saars' ankarampi jo mahti: yön yksinäisyys. Miten vitkaan matkani mataa! Ken palkovenhoni pienon kaas? Jo tähtiä, tähtiä sataa... Me kohtaamme, kohtaamme taas... KEHRUULAULU. Käänny käämi sukkelaan! Kohta nousee kuu. Miksi harmaat langat vaan kerii kehrinpuu? Huolten hursti leviää, kateen keltaa, viherjää kerii kehrinpuu. Rukki hiljaa hyrisee. Myrskyriutat soi... Yököt yössä lentelee, takka tarinoi. Taival pitkä aamuhun, sydänmurhe murtaa mun. Myrskyriutat soi... Suihki lanka sukkelaan. Tuuli ulvoo huu... Nuku, lapsi, nuku vaan, aallot asettuu. Kohta nousee aurinko, kohta linnut laulaa jo. Tuuti, tuuti tuu... HAUTARISTIT JA MENNINKÄISET. SYPRESSIPORTILLA. Kuink' ajaa kuollut keviäst', heljästi paistaa kuu! Soi hiljaa synkkä sypressi, sa musta murhepuu! Pois laske taakkas, matkamies, täss' aika seisahtuu! Täss' aukee ikuisuutehen väsyneen virran suu. On varjon varjo retkemme, myös olevainen muu. Koht' ystäväst' on jäljellä vain valkeneva luu. Koht' uudet sataa kyyneleet ja vanhat unhoittuu. Oi, soita rauhaa sieluille, sa unhon musta puu! VALKEA RUUSU. Oi ystäväin, rauennut rusko, osa syömmestäin, kuin oman nuoruutein, kuin unelman, jost, eloss' eroon jäin, sun lepoon saatan näin! Niin, poveen maan! Nuoruuden muistot ihanuudessaan! Kaikk' armaat tuskat sen, nuo heelmä-täydet, huoata nyt saan vain ruusuun valkeaan. Mut ruususeen. ainooni kätkin helmen: kyyneleen. Se sinne kuului myös, sydämen loistoon ikimenneeseen, kevääseen, nuoruuteen... MENNINKÄISET. Risteillä me kiikumme, puun oksilla me kiivimme, kalmistojen katveessa kuin pahathenget hiivimme. Vilppiä ja rikosta jääsormemme kitkee, kuin varisevat lehdet yövirtemme itkee. Voi meitä, voi! Silmät auki nukumme ja horroksehen havaamme, hautakumpuin valehia vavisten me tavaamme. Surusaatot saattelemme sanoin ilkamoisin ja korskat korulausehensa luemme me toisin. Voi meitä, voi! Ihmiset kun kuolinkellon viime kutsun kuulevat, levon, sovun majoihin jo tullehensa luulevat, autuaitten kentille, joill' lempivä käy pari... Meill' auringossa vilu on ja pakkasessa vari! Voi meitä, voi! Aikanaan ken sanomatta jätti rakkaan sanan, turhaan sitä tapaelee varjomailla Manan. Turhaan täällä etsiä saa ystävänsä kättä ja kyyneltä, mi elämässä pois jäi pyyhkimättä. Voi meitä, voi! Tääll' ei surra suututa, ei kaunaakaan kanneta, itketä ei, iloita, ei suutakaan anneta, Viha tääll' ei viiltele, ei lemmen tuli loista, vain kylmä huuru tyhjistä käy silmäonkaloista. Voi meitä, voi! Tiimalasin hiekkajyvät loppuun juoksi ammoin, tyhjyyttä nyt mittailemme tyhjyyden kammoin. Syvemmin ei synnin oas synnillistä pistä kuin tunto, joka tilille vie tekemättömistä. Voi meitä, voi! Olleelle ja olevalle suumme mykät ilkkuvat. Syksy-yössä silmämme kuin virvatulet vilkkuvat. Karkeloimme ympärillä avonaisten hautain ja kalistamme kahlevöitä ikirannerautain. Voi meitä, voi! Emme tiedä, olemmeko yksi vai monta. Palo iankaikkinen syö puuta aineetonta. Ikäsarjat sammuvat ja talvet lunta sataa. Me ajast' aikaan kierrämme vain samaa liekkirataa. Voi meitä, voi! Tääll' ei surra suututa, ei kaunaakaan kanneta, itketä ei, iloita, ei suutakaan anneta, Viha tääll' ei viiltele, ei lemmen tuli loista, vain kylmä huuru tyhjistä käy silmäonkaloista. Voi meitä, voi! Tiimalasin hiekkajyvät loppuun juoksi ammoin, tyhjyyttä nyt mittailemme tyhjyyden kammoin. Syvemmin ei synnin oas synnillistä pistä kuin tunto, joka tilille vie tekemättömistä. Voi meitä, voi! KUNINGAS-SARKOFAGI. Hän oli kuningas, kun siksi ain' kerjääjä pienemp' uskoo suurempaansa. Muut kerjäs muruittain, hän kuormittain ja valtakunnaks kutsui mierolaansa. Hän persoi valtaa, kultaa, kunniaa, heilutti tapparata tavan vuoksi. Kauneimmin Klio hurmein kirjoittaa, hän tiesi sen, ja siksi hurme juoksi. Hän hallitsi: siis häntä hallittiin, hän piti orjia: ol' orja itse, mainittiin urhoks: itsens' säästi niin, mut iski syyttömien sydämitse. PRO AMORE. Kaikki se uskoo, kaikki se kärsii, kaikki se kantaa»... Sa mitään et jaksanut uskoa, kärsiä, antaa! »Se ei syty vihaan, ei omaansa etsi, ei voittoa väärän.» Sa omaasi pyysit, näit vihass' onnesi määrän! »Ei rakkaus väsy, lähteet ja virrat jos loppuhun juoksi.» Sa väsyit ja kuolit — suuren lempesi vuoksi! PAX VOBISCUM. »Loit vapautta, nyt oot itse vapaa, rakastit rauhaa, rauhan suuren sait!» Te maineen herhiläiset, vait', ah, valt'! Miks hyrisette virttä vilpillistä! On raskas maata alla kiviriipan, pää vanteess' ihmisvalheen kultahiipan! Sen kipeämmin kirotkaan ei pistä. Se kuluks sielun viime onnen jauhaa: se rikkoo riemut olleet, murheet raastaa, se uskot uusii, puheet väärin haastaa, se vuosisatain painehella pauhaa! Hänellä vast' on rauha alla maan, hän vast' on vaivoistansa varsin vapaa, jot' enää matkallansa milloinkaan ei maineen nousu-, laskuvesi tapaa! Ma levon lehdon tiedän sellaisen, ma unessa sen kumman nähdä sain: kuin kuu se kulki yllä kuolevain ja hymys' niinkuin niittu hiljainen. Mun sinne hukkua myös kerran suokaa, kuin puro pieni silmään hettehen, oi jumalat, ja merkiks kohdan sen vain honka korkea, mi yössä huokaa! Ei rintaa väsyneiden nukkujain siell' ihmis-askel kova paina missään, päittensä päällä leivo lentää vain ja illan tuuli itkee ikävissään ja sinikellot soi ja kurjenmiekat... Tuhannet siellä uinuu runoniekat ja urhot nimettömät onnessaan, jotk' elon antinsa on lahjaks jaanneet ja menneet pois ja niinkuin laineet laanneet... Suur' unhoitus on ranta rauhan maan. He tuhat vuotta unhossa on maanneet, siin' ajattomass' autuudessa, vaan mi parahille palkaks annetaan! PURPPURAPUU. Syksy, syttyvin metsin ja sammuvin main, kuink' olet suuri aamussa sunnuntain! Purppura pihlajapuinen, juhlasoittoni muinen, kauneus-onneni, josta ma siivet sain! Missä nyt onneni, missä nyt siipeni on? Vilua vettä alli ui armoton. Ilo jo ilmojen kuoli. Lintu, min rinnass' on nuoli, muuttua mielis poikaseks portimon... Kantavi kuolevan siipi kannelle kuun, yllä ei oksahan kukkasin kirjaeltuun! Siitä on laulelo haikein, siitä on luopumus vaikein, onnesta maan ikihehkuvan purppurapuun! TURHUUDEN YLISTYS. (Tomu-uurnan kyljestä.) Päivät on menneet kuin joutuva haaksi myrskyssä, yössä, tuskassa, työssä. Taisto ja vaiva kaikki on vaipunut varjojen taaksi. Vuodet on juosseet kuin juoksija parhain halk' elon viekkaan hetkien hiekkaan. Oi, polo rinta, siksikö loimusit myöhään ja varhain! Syöksyit kuin syöstävä: sama on matkaa ain' yhä eessä. Kuplaset veessä suista ei merta, aalto aallon leikkiä jatkaa. Kaikki, mi syntyy, ollut on ennen. Hetkille hohdon suo, tulijohdon, Kuoleman myrsky, ylväys yksilön turmaansa mennen. Kaikki, mi ollut on, jälleen palaa. Tyynny ei veri. Täyty ei meri, vaikka maan virrat kaikki sen helmaan syöksyä halaa. Nopsa kuin nuoli on pääskyn lento. Suotta on vaivas: liian on taivas korkea sulle, liian on siipesi vaarassa hento! Aurinko välkkää, päästä ei luoksi. Turhuuden retki, kiitävä hetki, kuink' olet kaunis, kaunis lyhkäisen onnesi vuoksi! Aika on iloita, aika on huolla. Hyvän ja pahan katoamahan luonut on Luoja. Suo elon maljasta maistaa ja kuolla! Lennellä ilmassa linnun on valta. Laulain se nousi, siksi kuin jousi Maassa se nuolta ei vartoa malta. Läks sirkkuparvesta vaaran alta morsiussaatto...! Taivahan taatto, suo meidän lentää, pudota kohdalta korkehimmalta! AERE PERENNIUS. (Epilogi.) Kuin syksyn lehdet heelmät riemujen on varisseet, ja päivätyöni kera päivien pois vierineet. Mut tää, mut tää, min murhe totteleva Sallimaa mun elämäni hiekkaan kirjoittaa, se jää, se jää! Syö aika graniitin ja marmorin, Syö sydämen. Vain tuulen laulu hautaristeihin on ikuinen. GRAALIN MALJA. GRAALIN MALJA. On pyhä lipas jossain, malja Graalin, heljempi päivää, tulta timantin. Sen Kristus huuhtoi verikyynelin, kun horjui vaaka Jumalan ja Baalin. Siit' asti on se uurna uskon, vaalin; se kokoo maasta säteet sielujen, jokaisen jalon teon, aatoksen, ja mittaa arvot ihmis-elon maalin. Ei sitä lahjo loisto lainapinnan; se näkee, mit' ei ihmissilmä nää, se yksinäisen yössä yllättää ja tuntee joka uhrauksen hinnan, se salat saavuttaa, lyö puhki rinnan. On mainen mahti sille kuonaa vaan, voi ryysyissä se nähdä kuninkaan! Niin outo laki maass' on Graalin linnan! Sen siunaus kuin kevätvihma nuori ylitse lankee matalaisen maan, kuin hymyn tuike tähtivaltiaan, min kädess' on planeettalaivain ruori. Kavahda särkkää: eess' on peikkoin vuori! Valista valkeus aioonien! Voi kauhistusta vihan päivän sen, kun Graalin malja on vain tyhjä kuori! Kun valhetta on kaikki kauniit valat ja itsekkyyttä kaikki ihmistyö, kun omattunnot vääryydelle lyö, pyhyyden huntu peittää synkät salat, kun raiskattu on rakkauden alat, vanhurskasta ei maassa yhtäkään, päät kiertehessä kovan järjen jään, sydämet kylmemmät kuin kyyt ja kalat! Ja koko maailma suuri rikkalaari, miss' ainoaa ei jyvää hyvyyden, ei aatost' yhtään rinnass' ihmisen, min nostais helmeksensä taivaankaari! Kuin haaksihylky, musta ruumispaari maa aalloill' avaruuden ratsastaa ja syöksyy karille ja katoaa kuin kuplanen, kuin kangastellut saari! Keriä langat kohtalon ken taitaa? Niit' ihmis-aivot kehrää päivin, öin! Kalleimmin, hohtokivin, päärlyvöin, kirjaillaan katalaa Nessoksen paitaa! Käy myrkkykuidut pitkin kultaraitaa... Sai moni siitä surman kruunupää, köyhemp' ol' eläissään maan kiertäjää, mi tyhjin käsin hoippuu tietä kaitaa. On tuulta turhaa mainen ajojahti, sydämen syvyydess' on ijäisyys. Ijäti säilyy syy ja syyttömyys, ylinnä ylväs itse-uhrin mahti, salaisuus yksilön, mut valtain vahti, tuo Graalin maljan pyhä kyynelvuo, min enkel-lapset ummuist elon juo, kun tähtitanhuihin soi sfäärein tahti. NÄKY. Käy Jeesus Kristus tummain vetten päällä, kuin Genetsaretilla muinen, täällä edessämme. Oi, nähkää, kaikki kansa, kuin syvyys kantaa valohaamuansa, koskettaa tuskin jalka viriin veen... Käs' vieno viittaa käymään vierelleen... Äänet alhaalta: »Oi, Jeesus Kristus myrskypilven päällä, käy merten jyly, ethän tällä säällä meit' upottavaan vaadi vaaraan mukaan ja uskomahan, jot' ei usko kukaan! Niin meidän olla suo kuin Luoja loi ja sitä tehdä, minkä luotu voi!» Ojentuu jälleen käsi valkee, vakaa: »Siis, lapset, toisianne rakastakaa kuin veljesparvi ikihyvän taaton, min huomassa ei ykskään ole maaton, ei orja, osaton, ei koditon. Te hyvät olkaa: teillä kaikki on!» Äänet alhaalta: »Oi, valkee Kristus yömme mustan yllä, sun sanas suloiset on kuulla kyllä, kuin haavekellot soi ne tiellä tumman. Ne yli voimain käy, tuo surun summan: pahalla täällä hyvyys maksetaan, et kuulu, Kristus, meidän maailmaan!» Tärähtää tanner, järkkyy ilman pielet. Pois näky häipyy. Haastaa toiset kielet: »Palvomme valtaa, rakkautta rahaan, on raha vapautta hyvään, pahaan!» Kuin haaksi myrskyllä niin huojuu maa vallassa valheen, vailla Jumalaa. Äänet alhaalta: »Oi, valkee Kristus, verkosta tään ilveen meit' auta, astu elon myrskypilveen! Ihana ilmestys, sa yksin tosi, taas näy meille, valo-olentosi jos hohto edestämme sammuu, niin me kaikin katoamme syvyyksiin! »Lyö meidät Kuolo, jolle kuulu emme! Oi, Kirkastettu, käyös kätehemme! Kuin menit, palaa jylinässä meren, aseta aallot, riehut ihmisveren, tasoita tyrskyin poikki rauhan tie, mi kauas viittaa, kauemmaksi vie! »Meill' on nyt palatsit ja valtalinnat ja kullan ristilöitä täynnä rinnat Kuin Baabel-tornin taikka pyramiidin elämän rakensimme, linnun liidin on omamme ja sentään aine, maa kuin kahlerauta meitä kuristaa. »Me tarvitsemme jälleen Vapahtajan, mi yli voimain vaatii, ratkoo rajan! Sun ihanuuttas ikävöimme siksi, se että riittää vuosituhansiksi, se että sen, min Luoja hetkeen loi, ikuisuus-olennoksi aateloi! »Oi valohaamu, valkee Mestarimme, opeta onni, jonka unohdimme: taas untes ulapoille pyydä mukaan, sit' uskomahan, jot' ei usko kukaan, sit' etsimähän, mikä vaikeint' on, korkeinta tiessä ihmiskohtalon!» PÄÄISÄIS-AURINGOLLE. Halk' ammoisien, pitkäin ajast'aikain, vuostuhanten, ain' olet noussut noin yl' ihmisheimon orjakohtaloin, valkeinna kartanoilla kuolon haamun, heloittain vankeuteen Niilin rantain ja Galileaan, maahan Pilatuksen, kaukaista koita vapauden aamun ja kirkkautta ylösnousemuksen kehdossas alkuliekkisessä kantain. Oi, Aurinko, kuin kauan meitä kiusaat vallassa varjon! Koska saapuu Hän, valosi laps, Messias elämän, ja päästää rikoksien ristinpuusta, vaientaa valheen, väärän vapauden, tuon Antikristuksen, tuon lammassuden, min huuto verenjanoisesta suusta saa veljen veljeänsä iskemähän, maan saartaa hurmehuurun hämärähän! Lie kiertokaudellasi määrää vailla määrättä lyöneet ajan myrskyveet, on valtakunnat nousseet, vaipuneet, huvenneet vuodet kehään loputtomaan. Mut ensi kertaa, Kaikkinäkeväinen, näkyä kammon katsonet sa moista, kuink' ihmiskunnan sydän-onkaloista luikertaa lohikäärme tuhatpäinen upottain hampahansa lihaan omaan. Kultainen kehrä vanhain Pääsiäisten, ajaneet liekkivaunus voittain on taivaalla halki aikain ahdingon ijäisyys-ikävästä ihmislasten ja jumal-unelmastaan siivet saaden: _on_ ylösnousemus, _on_ aamu kerran, mi haudat halkaisee ja kuolinpaaden kohottaa yltä sieluin autuasten seuraamaan ääntä kaikkeuden Herran. Pyhäinen valo vanhain Pääsiäisten, kuin enkel Maarialle lohduks' saa! Oi lausu: käärinliinat aukeaa tään kuolonlaakson, sielut vapautuvat vallasta Vainoojamme, alta aineen, ja Rakkaus ristinpuulla hiljallensa nyt riutuu pois vain ylösnoustaksensa; oi lausu: kauhut nää kuin hourekuvat luo ijäks umpeen uni unhon laineen! MESTARIN JÄLJET. Maria delle Pianten kirkossa on laatta marmorinen, valkea, mi jalanjäljet kirkastetun Herran niin säilyttää kuin vanhan Rooman maahan ne Via Appialla jäivät kerran ikuisen elämän tienviitaksi. Siin' »_Domine quo vadis?_» Mestarilta jo ylösnoussehelta Pietari vavisten kysyi, sai myös vastuun tähän: »Käyn Roomaan kuolon uuden kärsimähän.» Näin yhä kulkee Kristus kärsien tiet' ihmisien, päiväst' toisehen. Vuossadat syviksi on jäljet syöneet, ne kuolinkaupungista -kaupunkihin on vieneet, naulan naulan jälkeen lyöneet jalkainsa puhki ani-auliiden... Mut yhä nousee Betlehemin tähti: sit' tuhannet soi kellot templien, maan kansat kumartaa, kuninkaat kysyy. Vain Getsemane — autiona pysyy. ODOTUS. Ui harmaata ja kultaa vieno verho kuin tuntu tulen, jään, harteilla metsän, otsall' auringon. Palteella lumipilven päivän perho räpyttää siipeään kuin sielu, joka kuolon tuskass' on. Puhkeeko ruusuiks kalvas sädevihma? Ei. Yöksi pimiää maan harmaan odotuksen salaisuus. Pandoran lippaan kohtalokas rihma lie päivänkaiho tää: jos katkeaa se, katoo ihanuus! Taas vaivat, kauhut kansain ylle sataa... Miks säikyt, sydän sä? Jo pyytäisitkö alta kuorman tään valoista liitämähän linnunrataa! On sielun hedelmä yön ristinpuussa luotu kypsymään. On kultaa, harmaata kuin kaunis taulu eess' sielun silmien, kuin satu hunnutettu Salliman, kuin hartauteen hiljentynyt laulu, kysymys ikuinen... Mut milloin saapuu vastuu Jumalan? SUOJELUSHENGET. Maan äiti Maaria taivaastaan maan tarhoja katsoo, ja huokaa hiljaa... Me hänelle etsimme tähteä, liljaa, kuninkaan-alkuja ylhäisen maan... Pois niskanne jäykät, te mahtavat maan! Hänen prinssinsä teiskaa ei seljässä ratsaan, ei pyydä hän kunniaa kunniapatsaan, vitivalkeaa sielujen liljaa vaan. Pois kätenne ahnaat, te ansiokkaat! Valevalkeus ei, mesikielinen melu, hyve röyhkeä, ons' isänmaallistelu ole kukka, min taivaalle tarjota saat! Se kukka on arka ja koskematon. Teist' tien ritareista se ei ole kukaan. Teilt' tuoksunut sielu on tuulien mukaan tai onneensa maalliseen maatunut on! Pyhi kyynelees, pyhä Maariainen! Koht' umpeen on painuva murheesi haava, koht' oot sinä tähtikruunusi saava, ja seppeleen vitivalkoisen! Hän on tallella, taivaalle mieluhinen! Hänt' tervehdämme me aamu ja ilta, hänt' estämme elämän kiusauksilta: hän on suojassa suojelushenkien. Omantuntonsa vyötämme liekkisin vöin, me kyynelin huuhdomme silmänsä terää, me kehräämme polttavaa nystyräkerää hänen povensa pohjassa päivin ja öin! Me murskaamme autuuden ajallisen, joka syystä me kannamme synkeän veron! Me riistämme laakerit kulmilta neron ja myrtit kutreilta morsiamen. Sun kuninkaas, emo Maaria maan, ain' astuvi luokses kuin tuli kerran pyhän murheesi Poika, voideltu Herran: vain orjantappurat otsallaan. Pyhi kyynelees, pyhä Maariainen: paratiisi on hohtava tähteä, liljaa. Me kaitsemme untesi valkeaa viljaa kautt' aikojen näin iankaikkisten! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN MUUKALAINEN *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.