The Project Gutenberg eBook of Korkea oikeus istuu, by Martti Wuori

Lakitupa maalla. Vasemmalla (näyttämöltä katsoen) kaksi ikkunaa, joiden välissä piironki ja piirongilla peili. Perällä, keskellä, ovi sisähuoneesen, vasemmassa nurkassa pitkin peräseinää punainen kansiniekka sänkysohva ja oikeassa nurkassa uuni, jonka suu on korkealle ylöspäin mustunut. Oikealla eteisen ovi, ja sen ja näyttämön etualan välisellä seinällä kello. Keskellä suojaa pöytä, jonka molemmat puoliskot ovat ylös nostetut; pöydällä oikealle raamattu, — vasemmalle toisella kulmalla lakikirjoja ja keskellä paperia, kirjoitusneuvot ja soitinkello. Viimeksi mainitulla puolella pöytää on tuomarin istuinsija — talonpoikainen, nariseva kiikkutuoli. Pöydän ääressä, katsojain puolella, on tyhjä rottinkituoli, jonka istuin on puhki. Seinillä vanhoja kuvia.

Lautamiehiä (istuu sohvassa, hyvin ahtaasti, niin monta kuin sopii, muut tuoleilla pitkin peräseinää).

Siltavouti (vanhanpuoleinen, pitkä ja laiha, puolikuuro mies, jonka toinen silmä on sokea ja kiiltävä kuin tinanappi, seisoo eteisen oven suussa).

TUOMARI (nuori hovioikeuden auskultantti, joka puhuu huonosti suomea, ruotsinvoittoisesti, istuu kiikkutuolissa, haukottaa, pyyhkäisee kädellä kasvojensa yli ja katsahtaa pöydällä edessään olevaan asialuetteloon).

Jeremias Joonaanpoika Pönttönen, Humalamäen kyleste, vastaan Samuli
Huilua, samasta kyleste — edesvastauksesta. — Mändylin kallar in!

SILTAVOUTI (toinen käsi korvan takana). Ku… ku… kuinka se oli, herassyötinki? Vörlåt!

SILTAVOUTI. Ja-ha, ja-ha. (Aukaisee eteisen oven ja huutaa ulos, seisoen kynnyksellä hajareisin): Humalamäen Jeremias!… Ja Samuli Huilu!… (viittaa kädellään) Jeremias!… Samuli!!… Joutuun sisään!!!

Jeremias ja Samuli (tulevat kumartaen sisään ja jäävät ihan oven suuhun seisomaan).

(Serahviina näkyy näiden muassa myöskin tahtovan tunkeutua sisään, mutta Siltavouti sysää hänet takaisin, sanoen: "ei saa tupata" ja vetää oven kiinni.)

PERSKA (joka istuu tuolilla likimpänä uunia, viittaa Jeremiakselle ja Samulille kädellään ja sanoo kuiskaten). Lähemmäks'!… Astukaa lähemmäks'!

SILTAVOUTI (painaa heitä takaa eteenpäin). Lähemmäks' menkää!
Kuulettehan sen.

Jeremias ja Samuli (astuvat lähemmäksi pöytää, vaan asettuvat ison matkan päähän toisistaan).

JEREMIAS (käheä-ääninen). Enkä, herra korkea laki ja oikeus; min' oon
Jeremias Pönttönen.

JEREMIAS. Niin, niin, tuota, nähkääs, korkea laki ja oikeus, se oli nyt sillä viisiä, että tuossa vähää ennen Tuomaan markkinoita se Serahviina sanoi minulle, että "kuulehan, Jeremias, nousevalla viikollahan ne tiistaina on ne Tuomaan markkinat". Niin minä siihen sanoin, että "ka muistanhan minä ne itsekin ilman sinunkin sanomattasi". Se on, nähkääs, niin pahansisuinen, se eukko, että se tahtoi minua vaan kiusallaan ärsyttää, että minä muka taaskin juomaan lähden ja markkinoilta humalapäissäni kotiin palaan, vaikk'ei se kova onni sattunut, kuin kerran, viime syysmarkkinoilla se sattui, että mulla oli vähä niinkuin ohran jyvä toisella silmällä…

JEREMIAS. Ka, lyhyestihän minä… Tuota, niin… sitähän minä… Niin. Se Serahviinahan se sitte sanoi, että pitäisihän siellä aitassa jo olla parisenkymmentä naulaa voita. Sehän se voi pitäisi saada markkinoilla myödyksi, sanoo, ja ne kaksi palvattua lampaan reittä — niissä jo taitaa matojakin ryömiskellä, sanoo — ja multa, sanoo, alkaa jo kahvikin loppua, niin pitäisihän sitä saada kahvirahoja. Ja ehkä ne kanatkin siksi jo ehtivät pari tivua munia…

TUOMARI. Mite sine nyt haasta? Mite Samuli Huilull' on sinun munat kanss' tekemist'?

JEREMIAS. Justiinsahan minä tahdoin siitä porsaastakin haastaa. Eikös se herra korkea laki ja oikeus malta pikkuruisen vuottaa, että minä siihen pääsen?

JULKUNEN (joka istuu ylinnä sohvassa, osottaa Jeremiakselle uhkaavasti sormeaan). So, so, so!!!

JEREMIAS. Pianhan minä… Niin sitte se Serahviina sanoi, että "mitäs jos sinä veisit sen porsaankin markkinoille ja möisit; mitäs me sillä tehdään?" — "Mitäkö tehdään?" minä sanoin; "annahan tuon olla vaikka ratoks' e'es, kun ei meillä lapsiakaan ole", minä sanoin…

JEREMIAS (puolikovaan). Ka, enhän minä lyhyemmin osaa… (Kovaan.) Se oli nähkääs, meillä ensin pienempänä tuvassa, vaan sitte minä sen muutin porstuaan, jossa sillä oli kaukalonsa vintin rappusien alla. —

JEREMIAS. Sitähän minä vaan tahdoin sanoa, että siitähän se Serahviina riitelemään rupesi! "Mokomakin elukka", se sanoi, — "vai ratoksi? Vastusta siitä vaan on eikä hyötyä mitään." — "No, jokos senkin ruokkiminen sulle liikaa on, ett'et sitäkään kehtaa", minä sanoin…

JEREMIAS. Mistäkö syytän? Sitähän minä… tuota… korkea laki ja oikeus, tässä juurta jaksain niinkuin selittää tahdoin. Siitä markkinareisustahan minä aloin, kun se varkaus siihen aikaan tapahtui.

SAMULI (naurahtaen). Kyllä se ei ole totta. Se valehtelee, tuo
Jeremias. Elkää sitä uskoko!

JEREMIAS. Haastan, haastan kernaastikin, kunhan vaan suun vuoroa saan. Niin, nähkääs, tuota… Minnekäs se jäikään? Kun se tuo Samuli sekoitti koko asian…

JEREMIAS. Mitäkö varasti? Sen porsaanhan se varasti, sillä minä en sitä kiusallanikaan markkinoille vienyt, vaikka se Serahviina sitä kyllä itkienkin penäsi.

SAMULI (rehennellen). Mutta onkos sulia mitä vieraitamiehiä, jotka ovat sen nähneet?

JEREMIAS. Ka, mitenkäs ilman. On kylläkin vieraitamiehiä. Tietäähän sen koko kyläkin. Ja itsehän minä, omin silmin, hänet varastamasta tapasin…

TUOMARI. Sinehen justiin sanoit, ette olit markkinareisull' ja nyt sanot, ette sen itse neit? Kuinkas se ole?

JEREMIAS. Enkä minä… Sitähän minä, että minä vasta käkesin markkinoille lähtemään. Voin ja lampaan reidet se oli Serahviina völjyyn pannut, vaan matkalla kaupunkiin, kun Osikon mäkeä nousin, niin muistui mieleeni, että tokkohan se Serahviina munat panikaan mukaan. Seisautin ruunan keskellä vastamäkeä, käänsin heinät ylösalasin — ei munia missään.

JEREMIAS. Asiassahan minä… Eiköhän ne kanat olekaan munineet, ajattelin, vai jokohan se eukko pakana kiusallaan sekin…

JEREMIAS. Mitäkö sitte? Otin ja pyöräytin ruunan takaisin. Kiusallaan se sen on tehnyt, tuumin, sen se on näköinenkin, se eukko. Sitte sanoo minun munarahat juoneeni ja jättäneeni tahallani kahvit ostamatta…

JEREMIAS (ikäänkuin kysymykseen vastaten). Kotiin menin. Ruuna kun näki, että kotiinpäin mennään, niin huiskautti häntäänsä noinikään ja lähti juoksemaan aika hujakkata…

JEREMIAS. Kotiin tulin. Ja silloin oli jo myöhä ilta — minkä lie ollut tuossa yhdeksän kymmenen tienoissa — sillä melkein puolet matkaa olin jo kaupunkiin ajanut. Ja kun kujan suuhun ennätin, niin siihen ensikseen kuulin porsaan vinkuvan. Mitähän se nyt uikuttaa? arvelin. Jokohan se Serahviina taaskin on kylään ehättänyt ja on jättänyt elukkaraukan ruokkimatta, arvelin. — Se on semmoinen, ett'ei se ota oikein kotona pysyäkseen; aina sill' on milloin mihinkin muka asiata…

PERSKA (nykien Jeremiasta takaa takista; puolikovaan). Elä sekoita muuta joukkoon.

JEREMIAS. Ka, niin, niin. Minä kun liiterin luo ajoin, niin näin, että tuvan porstuasta kämpii mies, jolla on säkki selässä ja porsas säkissä vinkuu. Ja hän kun minut äkkäsi, niin lähti juoksemaan, minkä jaloista pääsi.

JEREMIAS. Ka, tiedän varmaan. Ja tietäähän sen Kaisa ja Aapokin. Nehän ne oli nähneet Samulin samaan aikaan meidän talosta säkki selässä painavan. — Niillä on Kaisalla ja Aapolla niinkuin naimatuumat mielessä ja Aapo oli justiinsa sinä iltana käynyt yöjalassa Kaisan luona.

SAMULI. Enhän minä, herra herassyötinki, ole koskaan mitään varastanut enkä toisen omaa tarvitsekaan. Se tuo Jeremias vaan suotta aikojaan rettelöipi. Tunteehan sen jokainen, että se semmoinen riitaisa on. Lautakuntakin sen voi todistaa. Eikähän se oman vaimonsakaan kanssa toimeen tule…

TUOMARI. Suu kiinn'! Nyt on Samulin vuoro haasta. — (Samulille). No?
Mutta sine ole kuitenkin sine ilta Pönttösen taloss', vai?

SAMULI. Kyllä, poikkesinhan minä sinne, sitä en kiellä. Minun täytyi sinä iltana käydä vähän kirkonkylässä ja kun minä kuljin siitä pihan läpi — se tie kun oikaisee pari Venäjän virstaa valtamaantiestä — niin se Serahviina koputti minulle tuvan ikkunaan ja pyysi tulemaan sisään juomaan kupin kahvia. Me ollaan sen Serahviinan kanssa vanhoja tuttuja. Juotiin kahvit, tarinoitiin vähän ja sitte läksin minä pois.

SAMULI. En minä sitä aikaa niin jämtilleen tiedä, kun ei heillä kelloa ole. Oli se jo ollut pitkän aikaa pimeä, kun minä pihalle tulin.

TUOMARI (Jeremiakselle). Sinun vaimo oli kotona sine ilta. Oliko hen makka tai valvo, kun sine tulit kotona?

JEREMIAS. Makuullahan se oli. Kuin pölkky makasi, kun minä tupaan tulin, — ei sano mitään kuulleensa. Enkä minä tiedä, mikä sille sinä yönä tuli, mutta silloin se kuorsasikin kuin sika, vaikk'en oo sen kuullut koskaan ennen kuorsaavan.

TUOMARI. No, no, no, no! — Mutta onkos sulla sitte mite vierasmiehiä, jotka sen on nehnyt?

JEREMIAS. Onhan ne. Sanoinhan minä jo. Täällähän ne on Aapo ja Kaisa käräjäpaikalla.

JEREMIAS. Sehän se on Helanterin renki Aapo Ropponen ja naapuri
Issakaisen piika Kaisa, — Ripuli se on sukujaan.

TUOMARI (merkitsee sen paperille). Mändylin kallar in vittnen, drengen Aapo Ropponen och tjenstepigan Kaisa Ripuli!

SILTAVOUTI (joka koko ajan on tarkkaan kuunnellut, toinen käsi korvan takana, säpsähtää, ikäänkuin heräten). Aa… Aa… Aapo Roppo… ja… ja… ja…?

TUOMARI (Jeremiakselle). Miks'ei sine otta se varas kiinne, kun sine itse sen neit porstuast' tulema ja kuule porsas vinkuma?

JEREMIAS. Enhän minä, korkea laki ja oikeus, sitä niin pian kerinnyt, kun se oli se ruuna ensin valjaista riisuttava. Ja kuka sitä niin pian hoksasi? Minä luulin ensin, että porstuassa kai se porsas vinkuu, kun sieltä kopinatakin kuului.

JEREMIAS. Ka, kävinhän minä. Mutta enhän minä nähnyt Samulia enkä porsasta. Sen oli mökin ovi lukossa, se kun ihan yksikseen asuu. Ja porsaan se oli varmaan myönyt, tai ehkä oli parastaikaa myömässä…

KAISA (virnaileva ja liukaskielinen). Päivää, herra herassyötinki!
Päivää, lautamiehet! (Laittaa huiviaan mielistellen.)

KAISA. Jaa, juu. Tuota, en minä sitä niin vissiin tiedä. Se kuuluu olleen sillä lailla, että minun pappani oli kuollut minun ihan pikkaraisena ollessa, ja kohta perästäpäin kuoli sitte minun mammanikin, ja kun ei minun pappani nimeä muistanut kukaan muu, kuin minun mammani, ja minun mammani oli Eeva nimeltään, niin ne sanovat minua vaan Eevan tyttäreksi. Ja niin se on sitte kirkonkin kirjoihin jäänyt, herra herassyötinki.

TUOMARI (merkitsee paperille; kysyy asianosaisilta). Onkos mite esteite todistajia vastaan.

SAMULI. En minä valaa vaadi, herra herassyötinki. Uskoohan sen ilmankin, jos ne mitä todistaa voivat.

JEREMIAS. No, tuota, kyllähän minä… Ka, jos ei tarvita, niin olkoon sitte minunkin puoleltani.

AAPO. No, en minä muuta tiedä, kuin mitä itse olen nähnyt, että kun minä silloin Tuomaan markkinoiden aattoiltana satuin käymään vähän Issakaisella ja kun minä illemmalla kotiin palasin, niin minä näin Samulin tulevan Pönttösen talosta päin. Minä juuri laskeuduin sille kohdalle, jossa Issakaiselle menevä tie yhtyy Pönttöselle vievään tiehen, kun Samuli astua kyyrötti sieltä päin, ja säkki sill' oli selässä, sen minä kyllä hämärässä erotin.

TUOMARI (merkitsee paperille). Tiedetkö sine, mite henell' oli sekiss'?
Tai kuulitko sine porsas vinkua?

AAPO. Eihän sitä kukaan olisi voinut nähdä, mitä siinä säkissä oli. Vaan kyllä minusta näytti ihan kuin olisi jokin niinkuin vinkunutkin hänen ohi kulkiessaan, vaikka kuuleehan sitä yöllä jos mitäkin ääniä. Että sillä oli porsas säkissä, siitä en mene kahta sormea Raamatun päälle panemaan, vaan kyllä siitä, että se oli Samuli ja että sillä oli säkki selässä.

AAPO. Tuota, kyllä min' oisin kuitenkin nöyrimmästi pyytänyt vähän jalkavaivoja, kun tänne käräjäpaikkaan on niin pitkä matka ja kengät kuluu ja työaikakin hukkaan menee…

KAISA. Jaa, juu, kyllähän minä tiedän paljonkin. Minähän palvelen Jeremiaksen naapurilla, niin ainahan sitä silloin tulee paljonkin kuulleeksi ja nähneeksi.

KAISA. Jaa, juu, vallan kernaasti. Ja hauskahan sitä on kertoa, kun kerrankin saa suunsa puhtaaksi puhua.

KAISA. Jaa, Juu, kyllä minä… (Astuu lähemmäksi ja alkaa hiljaa.)
Nähkääs, herra herrassyötinkin, se on nyt sill'viisiä, että…

KAISA (kovemmin). Jaa, juu, ka, ilkiänhän minä sen kovemminkin…
Se on nyt sitte sill'viisiä — ja sen tietää joka ikinen henki
Issakaisellakin — että tuo Jeremias elää eukkonsa kanssa ihan kuin
kissa ja koira, niinkuin pruukataan sanoa.

KAISA (keikeästi). Jaa, juu, mut kyllä se kuitenkin vähän niinkuin kuuluu, herra herrassyötinki…

KAISA. … sillä siinä se on ihan vissisti koko tämän jutun alku ja juuri, niinkuin pruukataan sanoa. Se tuo Jeremias, nähkääs, juo kuin tratti, niinkuin pruukataan sanoa, juo ja tappelee…

KAISA. Onpa hyvinkin totta, herra herrassyötinki. Sen tietää kyllä
Samuli…

KAISA. …. kerrankin se oli tadikolla, tuo Jeremias, sivaista Serahviinaa päähän ja jos ei oisi silloin Samuli sattunut väliin tulemaan, niin siinä se makaisi Serahviina vieläkin tunkiolla. Ja siitä lähtien…

KAISA. Jaa, juu. Sitähän minä just'ikään tahdoin sanoa, että siitä lähtienhän ne sitte, Serahviina ja Samuli, ovat olleet niin hyvissä väleissä, niin hyvissä väleissä, että oikein… Muuta en tahdo sanoa; ymmärtäähän sen jokainen viisas ihminen siitä jo itsestäänkin.

TUOMARI. Tiedetke sine sitte, ette Samuli oli sine Tuomaan markkina edellisene ilta kanssa Serahviinan luona?

KAISA. Kuinkas en tietäisi? Ihan vissiin tiedänkin. Sillä sitähän se Serahviina varmaan passata koetti, että kun Jeremias markkinoille lähtee, niin tulee Samuli häntä sill'aikaa päälle helsaamaan.

TUOMARI (Samulille). Ele mököte sine! — (Kaisalle.) Ele sine haasta, mite luule, vaan mite varmaan tiede. Vastaa, neitke sine itse Samuli sine ilta Serahviinan luona?

KAISA. Jaa, juu, kyllä. Se oli sill' viisiä, että kun Aapo sinä iltana lähti kotiinsa — (ujostellen) meillä on sen Aapon kanssa vähän niinkuin naimatuumat ja sen tautta se, hi, hi, hi, hi, kävi sinä iltana minuakin niinkuin vähän päälle helsaamassa — niin minä läksin häntä vähän matkaa följaamaan. Ja siellä me sitte yhdessä nähtiin Samulin, säkki selässä, tulla kyyröttävän Pönttöseltä päin.

KAISA. Jaa, juu. Silloin me Aapon kanssa sanottiin, että vissiin se on Serahviina taaskinsa Samulia evästänyt, koska sen nyt on noin pussi pullollaan, sillä niitähän se kuuluu Samulille muonavaroja ennenkin antaneen, Samuli kun on ypöyksinäinen, akaton mies.

KAISA. Porsas, porsas se ihan vissiin vinkui, vaikka minä ensin luulin, että se Aapo muuten vaan kujeillaan kuin porsas vingahti Samulista pilkkaa tehdäkseen…

LÖTJÖNEN. Se näkyy, herra herrassyötinki, Serahviina itse olevan täällä, että jos niinkuin häntä itseään tulisi tarvis kuulustella.

KAISA. Jaa, juu, kiitoksia. Mutta, tuota, kyllä min' oisin kuitenkin ensin vähän niinkuin jalkavaivoja pyytänyt, jos niinkuin antaa passaisi. Sillä ei ne markat nyt pahaa tekisi, kun meill'on sen Aapon kanssa niinkuin tuumat lyöttäytyä yhteen…

KAISA (on kuitenkin jäänyt sisään, vaikka lautamiehet kuiskaavat ja tekevät merkkejä hänelle, että hän menisi ulos).

KAISA (kovin hätääntyneenä ja niiaten mennessään). Jaa, juu…
Kiitoksia… Minä odotin… minä luulin… että heti maksetaan rahat…
Jaa, juu…

SERAHVIINA (ulkona; on kuunnellut oven takana ja kurkistanut avaimen reiästä, ja kun Kaisa paiskaa oven auki, niin satuttaa se häntä otsaan). Herra jesta siunatkoon!! Kun oli lyödä pääni puhki…

KAISA (ulkona). Tässä, tässä, tässä se on. (Työntäen Serahviinaa sisään.) Mene, mene Samuliasi puolustamaan, muuten sen kunnia tipahtaa; kovin on jo täpärällä.

SERAHVIINA (painaen kädellä kuhmua otsallaan, menee sisään). Oikein kuhmulle löi.

SERAHVIINA (katsoo peloisasti ympärilleen ja vääntää sitte koko ajan sormiaan, joista vähä väliä ottaa "sakkoja").

SERAHVIINA.. Enhän minä mitään tiedä, arvoisa herra korkea laki ja oikeus, ja eikähän sitä kukaan varmaan oo varastanutkaan sitä porsasta…

SERAHVIINA. Syyttäähän se mitä syyttää, vaan kuka sen lörpötyksiä uskoo. Ehkä liekin vaan karkuun päässyt koko elukka.

JEREMIAS (itsekseen Serahviinaan päin). Senkös pitikin nyt taas päästä sopertamaan…!

TUOMARI. Suu kiinni, mine sano! — (Serahvinalle.) Mutta Samuli oli sinun luona sine ilta, kuin se porsas tuli pois?

SERAHVIINA. Tuota, niin, taisihan se olla. Niin vainkin, olihan se. Mutta onhan se Samuli ollut meillä monasti ennenkin eikä meiltä ole koskaan mitään muutakaan kadonnut.

TUOMARI. Ääneti sinekin!! — (Serahviinalle.) Mutta sinun mies sano, ette hen neki Samuli sekin kanss' seläss', joss' oli porsas?

SERAHVIINA (ensin rukoilevasta, sitte yltyen yhä kovemmin itkemään). Voi, rakas herra herrassyötinki! Elkäät te kuulko, mitä se sanoo! Jos te tietäisitte, minkälainen se on, tuo Jeremias?! Ei sen kanssa yksikään rehellinen ihminen voi toimeen tulla, se kun yht'mittaa juo… ja tappeleekin. Kuka sen tietää vielä, milloin se voi minut tappaa, kun tässä mokoman herjan kanssa täytyy koko ikänsä yhdessä elää. Kirkk'herralle olen siitä kyllä valittanut ja erokirjaakin olen anonut, vaan en ole saanut. Olkaa nyt sitte edes te, rakas herra herrassyötinki, niin armollinen ja laupias, ja antakaa te mulle ero tuosta Jeremiaksesta! Minä en voi, minä en voi, minä en voi sen kanssa enää yhtä ainoata päivääkään elää!…

TUOMARI. No, no, no! Se ole toinen asia… Se ei kuulu tehen… Minull'ei ole sen kanss' nyt mite tekeme… Tess' on kysymys siite varkaust', siite porsast' ja Samulista.

SERAHVIINA (pyyhkien silmiään). No niin, niinhän se on. Tiedänhän minä sen. Mutta minä meinasin, että jos se nyt oisi ollut kuitenkin mahdollista samalla tuomita meille erokirjakin, kun te näette minkälainen se on tuo Jeremias. Sen Samulikin tuossa kyllä hyvin tuntee ja tietää, minkälainen hän on, ja Samuli kun aina on minun puoliani pitänyt, niin sen tauttahan se vaan nyt onkin, Jeremias, ihan syyttömästi Samuli raukan kimppuun käynyt.

JEREMIAS (hampaitten lomitse). Sen tautta?… Syyttömästi?…
Entäs vieraat miehet?

TUOMARI. Mite sine mutise sielle taas, he?! — (Serahviinalle.) Mutta teelle ole vierasmiehie, jotka on nehnyt Samuli tulla sinun luota sekin kanss' seless'.

SERAHVIINA (katsahdettuaan Samuliin, joka tekee hänelle merkkejä, että niin on laita ja että hän tunnustaisi asian). Niin no, tuota… No, jos ne kerran ovat sen nähneet ja todistaneet, niin olkoon menneeksi, (peloisasti vilkaisten Jeremiakseen.) Saatanhan minä sen sitte tässä oikeuden edessä sanoa sen asian, kuinka se oikeastaan oli…

JEREMIAS (alkaa seuraavan puhelun aikana yhä enemmän nolostua) ja
SAMULI (käy yhä uljaammaksi).

SERAHVIINA (hätäisesti ja vilkkuen vuoroin Jeremiakseen, vuoroin Samuliin). Tunnustanhan minä… Niin, tuota… Kun minulla alkoi kahvit loppua… ja rahat loppui… ja Jeremias markkinoille käkesi… niin minä pyysin hänen sen porsaan myömään, siitä kun ei muuta ollut, kuin vastusta vaan. Mutta eihän se räähkä tehnyt sitä, vaikka kuinka penäsin; ilman otti ja läksi. Ja kun Samuli paraaksi osui meidän kautta kulkemaan — kirkolle oli justiin menossa — niin minä pyysin hänen, kun kahvit loppui ja kiusallanikin — miks' se Jeremias sitte mulle kiusaa teki?! — niin minä pyysin hänen, kun Lackmanin rouva kuului ristiäisiksi porsasta tahtoneen, ottamaan ja viemään Lackmanin rouvalle porsaan kaupaksi … Ja niin sen sitte Samuli minun pyynnöstäni otti ja veikin…

SERAHVIINA (itkusuin ja peloisasti katsahtaen Jeremiakseen). Johan sen kuuli herra korkea laki ja oikeus. Enhän minä tuolta Jeremiakselta uskaltanut. Semmoinenhan se on, että ehkä oisi minut tappanutkin, Jumala sen tietää. Katsokaa, katsokaa, kuinka julmasti se nytkin minuun mulkoilee. — Vaan täytyihän se minun nyt tunnustaa, ett'ei Samulia olisi syyttömästi vankeuteen pantu eikähän se Jeremias nyt ainakaan tässä oikeuden edessä uskalla mulle mitään tehdä…

JEREMIAS (vihoissaan huutaen). Mutta se ei oo totta. Se valehtelee kaikki, tuo Paapelin lohikäärme. Kaikki se turmelee juonillaan…

TUOMARI. Hiljaa, mine sanon! Ulos! Mene ulos! Mändylin, för ut honom!
Kunnioitust' mine sano, oikeuden edess'!

SERAHVIINA. Niin, voi, rakas herra herrassyötinki, antakaa sille edes ankarat nuhteet, ell'ette siitä eroa voi antaa. Enhän minä tohdi sen kanssa muuten kotiinkaan mennä…

TUOMARI. Hyve, hyve! Saatte astukaatte ulos. Oikeus otta asian punnita ja langetta tuomio lakin mukaan.

SAMULI. Jaa mutta kyllä minun täytyy sille pyytää edesvastausta kunnianloukkauksesta, kun mut näin syyttä on varkaaksi laittanut.

SERAHVIINA ja SAMULI (vääntäytyvät vitkalleen ulos, jotakin keskenään kuiskaten).

TUOMARI (nousee nauraen paikaltaan kävelemään). No, mites lautakunta meina teste jutust'?

ASIKAINEN. Kyllä se vähän niinkuin lystikkäältä näyttää koko tää kanne.

PAUKKU. Kyllä se minusta tuntuu niinkuin Jeremias turhan päiten vaan olisi koko jutun alkuun pannut. Ja siltähän se kuulustaa tuntevien puheestakin, ett'ei sillä Serahviinalla mahda sen kanssa kovinkaan uljaat herranpäivät olla.

TUOMARI (istuutuen jälleen paikalleen). Tietty! Yhteinen kalaasi! Niin kumotaan kanne ja kulungit kuittakoon asianosaiset (alkaa kirjoittaa päätöstä).

JULKUNEN. Eiköpähän se tämä juttu loukkaa melkein yhtä paljon
Serahviinan ja Jeremiaksenkin kunniata.

PAUKKU. Ja on maar' niitä kunnianloukkausjuttuja tarpeeksi muutenkin nykyaikaan. Mitä vähempi kullakin kunniata, sitä pikemmin se, näet, loukkaantuu.

TUOMARI. Ja onhan siin' jo kylle kantajall', ett' hen saa maksa todistajain jalkavaivat.

TUOMARI (joka sillä välin on kirjoittanut päätöksensä valmiiksi, soittaa kelloa). Mändylin kallar in!

SILTAVOUTI (avaa eteisen oven). Sisään! sisään! Serahviina, Jeremias,
Samuli.

(Serahviina asettuu keskelle, Jeremias ja Samuli kummallekin puolelle häntä, Kaisa ja Aapo ta'emmalla).

TUOMARI (lukee). "Peetös: Kihlakunnan Oikeus on ottanut temen asian tutkittavaksi; ja koska kantaja ei ole voinut neyttee kannettansa toteen, niin se kumotaan, mutta asian laadun vuoksi kulungit kuitataan asianosaisten velille, minke ohessa kantaja velvoitetaan vaaditussa suhteessa suorittamaan todistajille 15 markkaa jokaiselle, johon viele liseteen temen pöytäkirjan lyhennysotteen lunastus ja kaikki muut ulosotosta syntyvet kulut, ell'ei maksua heti hyvelle toimiteta." (Nousee paikaltaan.) Saatte astukaatte ulos! (Menee perälle.)

SERAHVIINA (Jeremiakselle, toinnuttuaan uudestaan). No? Oletkos tyytyväinen nyt? Piti paraaks! Kukas sun käski suotta aikojasi käräjöimään ruveta?!

JEREMIAS. Elä mökätä senkin…! En kehtaa sanoakaan mikä oot. Kuulivatpahan sen nyt kaikki, minkälainen ruoja sin'oot. Ja itsepähän tuo oot syypää kaikkeen!

SERAHVIINA (itku kulkussa). Minä?! Syypää?! Kuulithan kuka tässä tuomittiin.

JULKUNEN (astuen väliin). So, so! Hiljaa! Ei saa täällä riidellä!
Menkää pihalle riitelemään!

AAPO. Niin, elkää riidelkö, vaan hellittäkää hyvällä pussianne, että pikemmin kotiin päästään!

KAISA. Niin justiin. Kolmekymmentä markkaa meille yhteensä. Kuulittehan; viisitoista markkaa jokaiselle. Onhan se lisänä rikka rokassa kuuliaisiksemme, Aapo.

SERAHVIINA (epätoivoissaan). Niin, voi, hyvä ihme! Kolmekymmentä markkaa ja vielä rotokollarahat lisäksi. Mistä ne otetaan?! Mistä ne otetaan? (nyyhkyttää ja pyynkii silmiään hihaansa).

JEREMIAS. Oikein, Kaisa! (Vilaisten vihaisesti Samuliin.) Ja juota vähemmin muille!…

SERAHVIINA (yhtä itkusuin). Vieläkö sinäkin uskallat…? Omaan käheään kulkkuusihan ne markka-pahat viinana valuvat.

JULKUNEN. No, so! Ulos menkää! Sanottiinhan se jo. Mäntyliini, kyörätkää nää ulos!

SAMULI (joka on tämän aikaa puhellut Lötjösen ja siltavoudin kanssa; kynsien korvallistaan). Senkin mokomat porsaan syöttäjät! Vielä minutkin sotkivat likarapakkoonsa. Ja kulungit maksaa? Mistä hyvästä? Maksakoon Serahviina itse! (Tekee vihaisen liikkeen kädellään ja menee ulos oikealle.)

KAISA (Aapolle). Ha, ha, ha, ha! Mistä hyvästä?! Vielä kysyy, mistä hyvästä?! "Kukas sun käski konkariksi ruveta?!" Ha, ha, ha, ha!

SERAHVIINA (huomattuaan Samulin menneen ulos). Samuli! Samuli! Elä
Herran tähden jätä! Voi, joko sekin nyt suuttui?! Enhän minä tohdi
tuon Jeremiaksen kanssa yksin kotiin mennä! Joko se jätti? U-hm! U-hm!
(Itkee kallotellen.)

LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (koettavat tyynnyttää ja saada heidät menemään ulos).

Serahviina, Jeremias, Kaisa, Aapo, Siltavouti, Julkunen,
Kattila, Perska, Tolvanen ja Tuomari.

TUOMARI (huutaen peräovelta). Ette saatte huuda lakituvass'! Menke ulos! Miks'ei lautamiehet aja ulos he? Mändylin, kör dem pä dörren!

LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (painavat Serahviinan, Jeremiaksen, Kaisan ja
Aapon yhdessä ryhmässä ulos eteisen ovesta). Ulos! Ulos!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KORKEA OIKEUS ISTUU ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Korkea oikeus istuu

KORKEA OIKEUS ISTUU

MARTTI WUORI

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE