The Project Gutenberg eBook of Pyynikin ruoho This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Pyynikin ruoho Runoelmia Author: Ain'Elisabet Pennanen Release date: September 28, 2024 [eBook #74492] Language: Finnish Original publication: Vaasa: Pohjalaisen kirjapaino Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYYNIKIN RUOHO *** PYYNIKIN RUOHO Runoelmia Kirj. AIN' ELISABET PENNANEN Vaasassa, Pohjalaisen kirjapaino, 1911. SISÄLLYS: PYYNIKIN RUOHO. MERELLÄ JA ETELÄSSÄ. Merellä Siena Fiesole Piazza Michelangelo Oriveto Lemmenvuoteella Puutarhassa Valmuja Sisar-veri Casentino Häätön Taatto Lapiolla Pohjalaiselle pojalle Kevät Juhannus Mustasukkainen Muistatko minua Kesä-ilta Poroporvari TAKAISIN PALANNUT LEMPI. Sota Ruusutarha Joulu-yössä Kuva Pieni äidin laulu Sydäntäsi mustempi Crysanthemum Takaisin palannut lempi Tammikuun aamu Musta tikka Kohta on yö Sinä Vieraan naisen Siellä kaukana San Marcon aallot Minua muistele Lupaus PYYNIKIN RUOHO. Ulen Pyynikin ruoho nuorin, kevätkukkanen kirkkahin. On silmäni kirkkain illoin, kun päivä on matalin. Kun Viikinsaari piirtyy tulijuovaan taivahan ja vetten usvat verhoo hämyhuntuina rantaman. Minä painan pääni piiloon, ohi kaupunki alhainen käy. Minä kukin ja tuoksun yksin, ei poimijaani näy — MERELLÄ JA ETELÄSSÄ. MERELLÄ. Hytin lamppu hiljaa sammuu. Kaksi vierasta taas vaikenee. Jäiden alla tuimat ammuu,[1] vanha sydän tuskin sykkäilee. Hyvin nukkuu kuumat kaihot — hieno iva huulta kaarruttaa. Varas sotki rikkaat laihot, uusi tuskin tyhjää kortta saa. Näen _käden_ ojentuvan mua kohti nurkasta. Kysy ei se, saako luvan? Tainnut on niin tottua. Luukusta ma katson kuuta, toinen käsi vieraan hallussa. Toisella mä tukin suuta, etten päästäs hornan naurua. Kuulen hyttiin huutoja: meri, meri vapaa! Riennän ylös kannelle, vettä katse tapaa. Meri selvä, sininen, ääretön on eessä. Värjyin juhlii rintani, seison silmät veessä. Syvyys alla auringon sinuun tuskat nukkuu. Konnat, pikkukaupungit sinun syliis hukkuu! Eessä taivaan rannalla läikkeet hopeaiset niinkuin iki-ihanat kylpis nuorukaiset. Taaksi jäiset ruusut jää, köyhäin vuodet nuivat. Papit salaperäisen edelläni uivat. Hämyssä meri aava niin syvänä vapisee. Ja vanha sydänhaava nyt umpeen paranee. Sun viskaan pohjaan meren, unelma kultainen! Olet imenyt sydänveren ja vienyt nuoruuden. Oi, suuret tuulet tuulkaa, jo kaikki puhdistuu. Sanani, aallot kuulkaa ja taivas, tähdet, kuu. Niin viekas mies voi olla kuin nainen konsanaan. Valheilla huumaa noilla tosilemmen sukkelaan. Nyt runot tekee nainen ja lapset elättää. Hyvä, jos miesi vainen ne pystyy siittämään. SIENA. Sienan valleilla yksin kuljen, päivä vihdoin hämärtyy. Romanzeron hiljaa suljen, kuolin-haavat syventyy. Hyvin pulppuu parhain haava! Armas tääll' on uinua, viini-pelto ruskee, aava avaa pehmeen helmansa. Petos, petos elämääni taaskin vaanii, saastuttaa. Turhaan sentään viekas ääni tällä kertaa houkuttaa. Viime hehku sydämeni, sammu hiljaa, tuskitta! Hukkaan elo nuori meni kauniimpi on kuolema. Illoin linnan ikkunalla sotamiesi soittelee. Sienan lapset palmuin alla kuuntelee ja vaikenee. Sini-auer tarumainen seudun verhoo vaippaansa. Lienee kaikki, unta vainen, runoutta hienointa. FIESOLE. Minä seisoin puutarhassa niin hiljaa värjyen. Valoa, ilmaa, ruusuja tuli ylleni tuoksuten. Minä seisoin aivan hiljaa, minun sieluni aavisti. Kuin Jumalan valkea sormi sen kieliä kosketti. Minä painoin käteni rintaan, minä tuskin hengitin. Näin pianko tuli autuus näin pian korkeinkin? Minä seisoin jälleen siellä, kun kukkia putoili. Ja pakana taivaaseen katsoi ja kätensä ristisi. Minä katsoin kauan ylös, minä uskoin Jumalaan. Se ihmeen korkee, kaunis mua lupasi rakastaa. PIAZZA MICHELANGELO. Lähdemme ulos yöhön niin hiljaisin askelin. Kirkkaaseen kultavyöhön on puettu taivaskin. Kirkkainta kuuta kohtaan puun oksat ojentuu kukat niinkuin helmet hohtaa ja hehkuu auki suu. Firenze laaksossa välkkyy timantit vaipallaan. Säveltulva kaukaa helkkyy, Arnolla soitetaan. On elämä ihmeellistä! Nyt täällä astelen! Ei enää piinat pistä, olen ovilla autuuden. Hän vieressäni astuu kuva kultaunelman. Jo silmäni solea kastuu,[2] — oi, Suuri! huudahdan. Käy rintaani riemu syvä ja ääretön pulppuamaan. — Olet, lapsi, liian hyvä, hän hellästi lausuu vaan. ORVIETO. Rauhaa sielussani kummeksuin olivien siimeksessä yksin kuljen. Unelmissa avoin onnin uinun,[3] tuhattuoksuin tulviessa silmät suljen. Kun ne jälleen hiljaa aukasen, todellisuus samaa on jo unta. Orvieto valkoutujen vöistä nousee tarun kuni valtakunta. Ilman aallot tänne kannattaa iltasoiton uomasta niin hartaan, vienon.[4] Kohta polku tummat varjot saa, kuun jo näen tuolla, kalvaan, hienon. Varjoin takaa silloin sukeltaa unelmani täynnä lihaa, verta. Kerran tuska täyden mitan saa lempii kaksi onnellista kerta. LEMMENVUOTEELLA. Säteet kuun jo niin lempeästi puiston ruusuja suuteli, kun ma tohdin hellimmästi kädet kietoa vyöllesi. Sisään aaltoili ihanasti kukkain hekkuma-leyhkiä, kun ma uinuin armaimmasti oma onneni sylissä. Liikahti tuuli sypressissä kuoleman puu kuin huoahti, kun jo armas väsyksissä unen helmoihin upposi. PUUTARHASSA. Oi ruusu, lilja, lemmikki, ja satakieli pieni, te ette koskaan käsitä kuin synkkä elontieni. Vain aina varmaan uskokaa sain heti armahani, kun ensikerran rakastin ja kärsin kaihostani. Sen löysin, jolle viimeisen rintani hehkun annoin, sen, jolle murskatun sydämen lääkittäväksi kannoin. Uskokaa, olin autuas, kun join hänen suutelonsa! Uskokaa, katos taivas, maa kuin uneksinkaan konsa. Päivämme suuren aurinko niin laski loistavasti, ja ihmeyömme juuret sai ain' iäisyyteen asti. VALMUJA. Jo tumma varjo puusta lankee, käyn yksin vuoripolkua. En ole ilonen, en ole ankee, on yksin käydä niin hiljaista. Niin ilma kirkas ympärillä, ui vihreä virta kullassa. Oliivi-tarhan vieremillä punaisna loistaa valmuja. En koske varisevaan kukkaan, se tietää lemmen-petosta. Sain niiltä, joita lemmin hukkaan muistoksi aina valmuja. SISAR-VERI. Minä aamupuolella yötä näin unta niin tuskaisaa, en rukoillut, tehnyt työtä, vaan nautin hekkumaa. Kun lintu kastanjassa ei vielä viserrä, on kasvot ikkunassa niin kalvaat äkkiä. Mua sairas rakas veli on tullut katsomaan. Kovin kärsien kotona eli, enin rakasti siskoaan. Hän katsoo mua niin kummaan kuin silmänsä särkyisi, Kuin murheittensa summaan yks'syy minun syntini. Hän ottanut orjan vaivan, kevytmielin kun nautin vaan. Pian nääntyy taakkaan aivan ja kaatuu kuolemaan. En unhoita tuota yötä, en unta tuskaista. Taas rukoilen, teen työtä, — sain rahtusen onnea! CASENTINO. Casentino loistaa kuutamossa, Casentinon koski hiljaa laulaa. Illan yö jo verkkoihinsa paulaa, kuiskii, nauraa ruusustossa. Puiston puissa, teillä, penkereillä tulikärpäs-parvi loistaa, liitää. Nekin jälkeen armaittensa kiitää, yksin joku harhateillä. Casentino taivoon asti piirtyy, tähdet hymyilevät avaruuteen. Kuuhut-ukko suhteeseen taas uuteen lempeen himoo, vitkaan siirtyy.[5] Jotain himoo munkin sydämeni, maa jo vankka altani mun vaipuu. Uhkaa mua öinen musta kaipuu, — rakkauteen usko meni! Niinkuin hullu raivota ja palaa tahdon! Kuolla tahdon syleilyysi, outo armas! Sinun eikö syysi, muuta etten enää halaa? HÄÄTÖN. Häitä en mä koskaan saanut, morsian en ollut milloinkaan. Tuskaa täynnä olen maannut lemmenvuoteellani ainiaan. Yöstä näin mä kerran unta, häitäni mun tutut tanssivat. Vaatteet mulla valkeat kuin lunta, päässä huntu, myrttikiehkurat. Niinkuin isä kuiski mulle sulho sanoja niin helliä. Lapsellensa piinatulle ikuisesta puhui lemmestä. — — — — — — Kera kalman herran kulen kohta tuonen lehtoon lempeään. Armas, armas silloin tulen häitäni mä sulta pyytämään. Tulethan sä silloin mukaan täytäthän sä viimein pyyntöni! Pahaa ei tee meille kukaan — sua piru vie, mua enkeli! TAATTO. Toisemme tunsimme, — unta näin, ja löimme käden käteen. Oli yötä, vain yötä takana, jo näimme kirkkaan säteen. Hän kertoi minulle itsestään niin surullisen sadun. Mut minä salasin viimeiseen; — mitä murhein muistan ja kadun. — Mitä voihkit niin, mitä oihkit niin, ei eroita meitä mikään? Tätä onnea tuskin tavataan tuhanteen ihmisikään. — Sitä voihkin niin, sitä oihkin niin on minulla viime koitos. Jos et mua käsitä, ymmärrä, niin lähden täältä loitos. — Sinut käsitän ja ymmärrän, olet unteni ihmelapsi. Puhu minulle niinkuin itselles, tule syliini, silkkihapsi. — Olen äiti ja mulla on lapsonen, Sen alkuna vieras miesi. Kuka, mikä ja mistä, miksi niin? sen yksin taivas tiesi. Pois käännän kurjat kasvoni rinnassa tuska ärjyy. Kun uskallan sua katsoa, niin huules hiljaa värjyy. — Tule tänne luokseni, rakkaani, tule kotiin turvaan taaton, Jo tarvitsette äiti ja laps' hyvän, oikean miehen saaton. LAPIOLLA. Kirkkomaalla mustat hongat murhevirttä huminoi. Taivaan harmaat pilvenlongat, kelle tulta tuomaroi? Yksin hautaa papin kanssa äiti lemmenlapsensa. Pappi lukee loihtujansa, — äiti tuhkan harmaana. — Joutuisammin pappi kurja, pitkine sun metkuillesi Luonnon suuri tuska hurja huutaa alla valheittes. — Suru suuri ongelmoinen viepi ajun aivoista. Keppikerjäläinen, loinen lienen elon vaakassa. — Et, et lapsi tautiin kuollut, Herra ei sua kutsunut. Joku vaan ei tähtes huollut, joku sua ei halunnut. — Joku vaan, — ah, antaa olla! Unohdetaan joku pois! Jonkun Herran tuomiolla unohtavat Herrat pois! — Syytä äitiäsi, lapsi, vedä mukaan äitisi! Kiedo kaunein kultahapsi äidin kaulaan nuoraksi! — Ollaan, kulta, syypäät yksin, unohdetaan kaikki pois. Nukkuissamme sylityksin äiti rauhan saada vois. Kirkkomaalla kuolleen hongat hätävirttä huutaa, soi. Myrskyn mustat pilvenlongat murhaajata tuomaroi. POHJALAISELLE POJALLE. En sua tahtois lempiä, en tuskin ketään nyt. Mut tutkimaton katseessas on minut vietellyt. Kuin kuultais sinun silmissäs meri teräsharmaja, niin syvä, kylmä, ankara, — myrskyssä ihana! Olet mulle vieras vihanen mä pyydän: ohi käy! Ei onnea sun salamas juur' ennustavan näy. Ja kuitenkin jos pääsisin tietäisin vaaratta, olisi hurjin riemuni tuo nähdä salama! Sun, nähdä suuren olentos raivosta kuohuvan, mua lempivän ja himoovan, mua — turhaan himoovan! KEVÄT. Kevät-illassa sävel helää niin hieno, kaihoisa. Kuvasi kumma elää poveni pohjassa. Yö Alppilan pian vaippaan jo verhoo tummimpaan. Jos tietäisit kuin kaipaan sun luokses, outo vaan. Kevät täyteen käy kohta kukkaan, ohi hennoin sulous. Taas menee sydän hukkaan sinun kaunein kaihoilus. Ja kuitenkin, jos, armas sua saisin lempiä, niin mulle lemmen parma vain antais myrkkynsä. Jos lemmit tai et lemmi on samat tuskasi. En voimaani viel' emmi, — ei tullut omani. JUHANNUS. Tänä iltana on juhannus ja kansan kokot palaa. Tänä iltana itken itseksein minun kohtalooni salaa. Nyt heillä on juhlainjuhlansa, punaruskonsa aurinko antaa. Vain mulle tuuli silmiini ilotulien sauhun kantaa. Tänä iltana on niin haikeaa tänä iltana tahdon sua. Tänä iltana tahtoisi syliisi joku kokonaan unhottua. En autuudesta hengittäis jos sanoisit: minäkin lemmin! Tänä iltana rakastan sinua, jos kuinka muuten emmin. Ja illalla tanssisit kanssani tulen ympärillä, tuolla. Tänä iltana vielä tahtoisit minun kanssani lemmestä kuolla MUSTASUKKAINEN. Istut toisen naisen luona, ehkä sylityksin; Minä kurja yksin. Rinnassani kuohuu kulta, kuona! Raivoon! Nostan nyrkin taivoon! Ja ma vannon ja ma lupaan, suljen itseni jo tummaan tupaan! Mull' on voimaa vielä! Kivenmukuloita mieluisemmin tuolla kylätiellä lemmin, kiihkeästi hemmin, kuin sua kulta, tunnoton, vanha, viekas, onneton! Sydän, ällös pakahdu hullu rauhoitu! Seinän takaa soitto soi, kannel uskovaisten. Tavat heidän laisten lohduttaa ei mua voi. Vielä heidän laulunsa pikku neeker pojasta mua harmittaa... MUISTATKO MINUA. Muistatko koskaan minua, kun istut yksinäsi? Muistatko, kuinka sinua hyväili pieni käsi. Muistatko, hyvä, minua, kun uunissa tuli palaa, kuinka ma hiivin portaita luoksesi illalla salaa. Linnulla on niin ikävä matkata maailmalla. Siipi saa tuskin levätä aavalla ulapalla. Turhalla on niin ikävä jonnekin pieneen kotiin. Helppo ei yksin elämä totu en miesten sotiin. Jos mua oisit sa lempinyt ja minä sinunlaista, etsiä ei ois täytynyt mun armasta kaukomaista. Lasta jo hiukan uuvuttaa nukkuisi ainiaaksi. Sano, armas, saako uinahtaa uupunut ovesi taaksi? KESÄ-ILTA. Kesä-ilta tumma, hiljainen. Yksin istun ikkunassa. Ammoin melu lakannut kaduilla on kauppalassa. Koski kiitää, musta, lauhtunut ohi kotipihan puiston, vanha luotettava, ystävä, hauta monen muiston. Hiipii mieleen viime tuskani: rakastitko koskaan mua? Miksen jäänyt luoksesi, — enkö rakastanut sua? Rakastitko koskaan minua vaikka pidit sylissäsi? Hellään sua aina hyväili pieni tuhma käsi. Mitä tunsit kohtaan minua, kun ma kanneltani soitin? Hengen siivin kohota vielä korkealle koitin. Kärsinetkö nyt sä hiukan ees, lähtenyt kun kauaks' olen. Kun en enää tahdo sinua, teitä toisten polen. Siitä viis, mä mitä tumienkaan! Sulle tahdon tuskan tuottaa! Ettet vois mua unhoittaa, myrkyn tahdon suoniis juottaa. Ilta on niin tumma, hiljainen, koski huokaa alla puiston. Mun kai luulet sinuun kätkevän murhaajan jo muiston! POROPORVARI. Ilta tummuu, synkkenee, kukka silmän sulkee, Yli kotirannan veen jäinen viima kulkee. Kipeänä vingahtaa pihakoira parka. Sisään vinnin akkunaan lentää kyyhky arka. Mieli minun pahenee, ilta, ilta tullut! Ovat haaveet haihtuneet vähitellen, hullut. Laskelmia täynnä on pieni kananpääni. käynyt kuuroks' entinen omantunnon ääni. Vielä voi mua inhoittaa, parhain kuolla oisi! Mutta — poroporvari, kuinka kuolla voisi! TAKAISIN PALANNUT LEMPI. SOTA. Näin unta, rimmit mulla, rytmit, säveleet ol' niinkuin parvi kiharpäiden lasten. Sua kukkassuitsin kiinni koittamaan ne ryntäsivät tahtoani vasten! Niin niiden kuului äänten kirkas kilahdus, kuin kultakellon laidasta ne helkkyi, ja nauru niinkuin aaltoin lekutus, ja silmissänsä tähtituli välkkyi. Ne saivat sinut kiinni, julma karkuri, ja pienin heti polvellesi kiipi, arvellen aina raukka seisahtui,[6] mut rohkein suoraan sylihisi hiipi. 01' yksi niinkuin liekki, hellä hervas yks, joku hullunhurja, toinen kuolonkalvas, ken käissään kultapiiskaa heilutti, ja kenen kielen lemmentuska halvas. Sua ahdisteli kerikonsa tosissaan ja kuumeisesti ympärilläs hyöri, se sotaa kävi pyhää mielestään kuin humalainen saaliinsa jo pyöri. Ja sotatanner pilaa kuuli, naurua, ja ilohuudot kaikui aivan huimat, pakanajumaloitten muinoisin niin pennut ulvoivat, ne turjat tuimat. He sitoivat sun ruusuisilla köysillään. Ja enää ettet turhiin lähtis sotiin, sait maassa maaten pyhään vannoa. Niin riemuiten luo emon sinut toivat kotiin! RUUSUTARHA. Suuttunut ystävä ikävissä mailla, saarnailet sinäkin pappien lailla. Tiedätkö, millä me leikimme vaan, lemmen ylpeimmät immet? Ruusuilla, ruusuilla, ruusuilla vaan. Metsät ja maat, rinteet ja rimmet ruusuja meidän kasvattaa. Antaa, tuhlata, lahjoittaa, repiä, sotkea, ryöstää pois aina meillä ruusuja ois! Omata ruusujen rannaton tarha siellä ei merkitse joka harha. Huumata kulkijan kurjankin mieltä. Sitenkin helkkää monta kieltä. Ruusujen yllä on tulta ja jäätä, milloin hyvää tai huonoa säätä, näkevät aamujen auringoita elävät iltoja aukioita Kuole ei ruusuni konsanaan, huolivat itse hoitoaan. Ruusuni, ruusuni sydänverikukkani. teitä en vaihtaisi kruunuihin pois! JOULU-YÖSSÄ. Missä mun on ystäväni, oli niin lähellä sydäntäni? Katson ulos matalasta kalamökin ikkunasta. Valtava on taivon kaari, jäässä vanki meren lahti, rantamalla hylky hahti, kaukana luminen saari. Missä kuljet, kysyn vainen? Minut sait niin suruisaksi, mua kutsuit rakkaimmaksi. Ikävöitsen aina luokses, aina itken sinun vuokses, itken ihala nainen. Tähdet kutoo rataa taajaa, lohdutoinna mulle tuikkaa. Lentotähti mennä suikkaa taivon kenttää, ylhän laajaa sinimaata huimaavaista, jonka yli ihmis-silta askelta ei johda maista. Kaukana on ystäväni, tulee niin pitkäksi ilta. Jätit minut yksinäni, jätit minut hädässäni sydän-yöhön, joulu-yöhön ystävättä. Olen sua odottanut, hivelevää suurta kättä. Sua öisin rakastanut paljon... KUVA. Ja on kuin vienoa surua olis kauniissa silmissäsi, kuin moittisivat ne minua, sun tunne en sydäntäsi. Ja on kuin olisi huulesi niin hienotunteisen hyvät, ja kätkis otsasi valkea vain aatteet jalot ja syvät. Kuin hiljaa mulle kuiskaisit — Voi, lapsi, rakastan sua! Tulen syli avoinna luoksesi, jos kerrankin kutsut mua. Ei, valokuva on valhetta! Olen rakastunut roskaan! Luonnossa tuota ilmettä en nähnyt hällä koskaan. PIENI ÄIDIN LAULU. Missä on äidin ainoa aate, äidin pieni kapalo-vaate? Äiti niin kysyy, vastaa yö, — tuuli vain ikkunoihin lyö. Missä on äidin lemmenkukka, Kaipaako äitiä koskaan rukka? Äiti niin kysyy, vastaa yö, murhe äidiltä sydämen syö. Missä on lapsen lemmetön taatto, äidin ja lapsensa seura ja saatto? Äiti niin kysyy, vastaa yö, — kuolema ikkunalautaan lyö. SYDÄNTÄSI MUSTEMPI. Oli taivaani musta ennenkin, ja pilvestä tuiskusi tulta. Mut purppura valkosiivessä se loisteli kuten kulta. Ja kun pilvestä iski salama, niin minä iskin vastaan. Ei aurinko, valonjumala se pulaan jättänyt lastaan. Nyt mustempi kuin milloinkaan, mustempi tuonelata Turjan, mustempi jumalan kuolemaa, sydäntäs mustempi, sun kurjan. CRYSANTHEMUM. On pöydälläni kuolonsairas crysanthemum... kun ruskoväri vaalee sai jo mätää[7] verisilmä taivoon kääntyy huutain hätää, kuin synnin syypään harras Gloria te Deum. Sai salaa kuningatarkukkaan turmelus, vain kieli kerrallansa perään antoi. Päät kiemurteli kuten tuskan kouristus, mut pitkä juuri terveen punaa kantoi. Se taisteli kuin sankaritar onnestaan, kun kuolinhaavoin ylivoimaan murtuu. Vie!' elon pirstojakin pitää rakkaanaan, pyhimmät tunteet taistossa vaan turtuu. Sen veripuna silmä loisti ilkkuen, kun venyi aika kovan kärsimyksen, mut hymyi aina, jos koski sitä hoivaten. Vaan armoton oi' käsi hävityksen. Nyt kaunis kuollut... Kielet riippuu kuivina täys tyhjyyttä ja olemattomuutta, mut siemenissään iankaikkisuutta kuin yksinkuolleen runoilijan aatteessa. TAKAISIN PALANNUT LEMPI. Sinä olet niin varma minusta kuin aurinko taivaastansa. Se julma tietää sen pysyvän alati paikallansa. Niin ylpeenä se viillettää sen puhtaan sinistä pintaa. Ei näytä lainkaan tietävän miten polttaa taivaan rintaa. Tulis kerran tuomio viimeinen ja taivaskin tulessa kiehuis, niin eiköhän korskea aurinko myös hulluna kerran riehuis. Olet liian varma uhristas on keinoa kurjalla kaksi. On sulhonsa toinen kalpea mies ja käy yhä rakkaammaksi. Sen tietää kaikki, kuka se on, ja toinen apu on runo. Mut hornan noituma ollut lien, kun niitä en enää puno. Tule takaisin laulu ja runous, tule hurjaan kuoleman hätään. Sinun tuoksuvan tuoreine tuulines, puhu lempeni haavaan mätään. Minä mykkänä seison edessäs mut salaa rintani riehuu. Näin sydän kurjan syntisen kai helvetin tulessa kiehuu. Sano, ymmärrätkö laisinkaan on suurin lempi vaiti? On lempivä kaunein peitteenään tuo kuoleman valkea raiti. Sinä hymyilet vain pilkkasuin, kun runoni pöydällä makaa. Ja hyvä on runo, syväkin, ihan jumalattoman vakaa. Sinä nyökkäät hieman auliimmin, jos kunnian vois niistä niittää, jos Otava ne kustantaa ja Leino hyviksi kiittää. Mut silloin saada myöskin voin tuhannen kirkasta markkaa! Mua huumaa mitä aikaan saa, en lukua pidä tarkkaa. Taas matkustan pikaa etelään, Cashinein pääsen puistoon. Mitä siellä nähdä kaikkea sain jäi kaihoavaiseen muistoon. Oi tulisi taaskin vastaani tuo Mexikon poika tumma! Oli Espanjan kuninkaan jälkeinen ja minulle katse kumma. Hänen kuulinkin mua kiittäneen ja tukkaani kauneimmaksi olen aina salaa toivonut vain päästä prinssessaksi. Mut mitähän silloin tuntisin, voi sinua kohtaan, Maxi? No, päästä voisit ainakin, sinä — teatterin johtajaksi. Voi aivan rajattomasti nyt kaipaan luoksesi. Ja rajattomasti kadun jos, rikoin, armaani. Minä lankeen polvilleni lyön maahan otsani. Minä rukoilen rukoukset, mitä ihminen rukoili. Jumala, jota en usko, ja Jesus Kristuskin, ja hyvä Pyhä Henki, ja Pyhä Neitsytkin! Ja kautta pyhimmän kaiken mink' ihminen vannoa saa, elämän, kuoleman kautta, hän takasin antakaa! * * * Nyt kärsin taas niin kovasti, minä olen kuin avoin haava. On kotini kuilu hiljainen tai erämaa autio, aava. Jos kuinka huhuun ja huutelen ei kukaan huuda vastaan. Se, jota isäksi nimitin, ei koskaan etsi lastaan. * * * Ah, vihdoinkin siis istun mun rakkaani polvella. Ja jos hän nyt vaan tahtoo hän saa mua suudella. Mua suudella mielin määrin ja viskoa, kiskoa. En sanaa, puolta hiiskuis nyt väkivallasta. Mut armas mua vain ilkkuu ei liiku, hievahda. Eh bien! Sill' aikaa vedän ma pari sauhua * * * Nyt olen sua niin lähellä kuin ilma huuliasi. Sä ethän enää työnnä pois sun arkaa armastasi. En enää, ystävä, häiritse en rakkaudesta riehu. En vihaa edes vaimoas, en muiden tähden kiehu. En sano, että tunnen sun, olet hyvä taikka paha, olen pehmeämpi edessäs kuin tulen päällä vaha. Nyt olen sua niin lähellä kuin ajatus aivojasi. Sä ethän enää sammuta sisintä aatostasi. Lien, rakas, sua niin lähellä kuin veri sydäntäsi. Minut ohjas sinne kuitenkin kuin tuntematon käsi. * * * Sinä tartut hiljaa käteeni otsaani suutelet. Ja katsot kauan, — hymyilet? Voi, vanha ilmeesi! Suudelma tyyni, pyhäkin, mut ilme vaiheinen! Oi, ilmeen pyhän tahtoisin tulisuukon entisen! * * * Ja saanko polvellesi taas käydä istumaan? Niin kuulen sydämesi sykkiikö ollenkaan? Minä painaudun kiinni sun jättirintaasi. Voi, laimistunut viini lie oma vereni. Sinä iskit liian syvään minä sinuun haavoja. Iskimme huonoon hyvään ihan yhtä armotta. Ei ole enää verta suonissa kummankaan. Mua lohdutat: — On kerta viel' yllin kyllin vaan! Se kerta, rakas kulta, ei tule milloinkaan. Kun syttyyn saa en tulta, tahdon vain nukkumaan. * * * Siis joko sua nyt pahottaa, kun käyn sun luoksesi? Viel' äsken mua kutsuithan, sano, miksi, rakkaani? Nyt sulla aina kiire on! Voi, aika suloinen, kun vankina voit istua lempemme poloisen. Mun silloin sykki sinulle vain puoli sydäntä. Nyt tiedät, että täysi lyö, oi, julma ystävä. Sun jalkojesi juuressa yhä makaan rukoillen. Jos vika oiskin minussa niin toivon — epäilen. Ja jos vain tunteen hartaimman nyt soisit ehdoksi, niin kuluttaisin mielellä vaikk' kivet altani. * * * Vaan taaskin tässä suotta lien riehunut, raivonnut. Rakas viimein vain nektareita oli Bachuksen maistellut. Tosin ikävä, että hän silloin tyly, epähieno on niin. Minä tilassa siinä kohoon huippuihin korkeimpiin. Niin haikeasti haastan kaikesta kauniista. Ja usein haastanut vallan olen kauniista ruusuista. Mä niissä hekkumoitsen kuin itse Strindbergi. Mut kaikkein kauneimmasti puhun ruusuista häissäni. Rakas sydän, sä yksin tunnet sen, seikan totuuden, — millaiset verihäämme, miten hurmeiset ruusut sen Ovat tuskani ylen suuret yö unta ei silmiin tuo. Ei kaivosta enää mistään sydän virvoitusta juo. Oli lempeni liian suuri, minut poltti se poroksi. Ei tuhkaan tuli tartu, — en jaksa, armaani. En jaksa työtä tehdä, en uskoa, rakastaa. Vain syliisi ehkä jaksan iäksi uinahtaa. TAMMIKUUN AAMU. Kosken yllä sumua vaan,[8] aamun taivaalla vaalea kajo. Pakkanen jäätää kyyneleen raukee öisten kiihkojen ajo. Kunne käännyn ja katselen, lunta ja jäätä silmäni kohtaa. Ikkunarivistä tehtaiden niinkuin jäätynyt valo hohtaa. Kuin ei elämää, onnea ois, mikään syntiä, rikosta täällä. Haipuu pois kuin unta ois — totta on: vaellus ikijäällä. Oi, sano kulta, etkö vois mua viedä kauas pois? Miss' aina ruusut kukkivat, sypressit seisoo varjoisat, oi, kaunis kultani, etkö vois mua viedä sinne pois? Ja sano, kulta, etkö vois, mua siellä lempiä? kun rypäleet hohtaa kultana, tulikärpäset leijaa illalla, oi, etkö, rakkaani, mulle sois syysonnea myöhäistä? Niin, jos mua rakastaisit vaan vois siirtyä vuoretkin! Kun on kuin auerta enkeli tekis taivaasta maahan sillaksi, jo helly, ainoa, rukoillaan, vois muuttua kumpikin. MUSTA TIKKA. Musta Tikka on tumma tytti, liekin synti jo silmään sytti. Varsi niinkuin liljan kukan, lunta povi, tyttö rukan. Musta Tikka on huono nainen, kulta kehnon myös kaikenlainen, maantierosvo, synkkä miesi, mistä tullut, herra tiesi. Hurja näiden on hurjain lempi, puukoin sulho jo neittä hempi. Veri punaa valkoselkää, Tikka vaan ei suotta pelkää. Muista syistä jo viedään miesi vankikoppiin. Jo Tikan liesi taitais näyttää hauskemmalta, Tikka itse armaimmalta. Kuulee vanki nyt ruudun takaa — viulun soivan! Ja Tikka vakaa siellä seisoo! Heittää kohti — makkaroita, jalo tohti! KOHTA ON YÖ. Kohta on yö ja viimeinen tähti pilveen peittyy mustimpaan. Maantie tyhjä. Viimeinen lähti ihminen majaansa nukkumaan. Maantie tyhjä. Minä yksin valvon odotuksesta jo uupuen. Kuinka ma rukoilen, pyydän ja palvon ei tule ystävä entinen. Kohta on yö ja aivoni sammuu väsyneiseen hämärään. Tuimaa, tuimaa mulle ammuu, oudot enteet yhtenään. Kohta mun piinatun ruumiini hennon viimeinen kauneus haihtunut on. Laudoilta löydätte linnun rennon noustessa aamunne auringon. Vielä on, vielä yhdestoista hetki, vaatien sydämeni sykkii vaan! Voimani kiihotan viimeisetki kauniina hetken hehkumaan. Yhdestoista hetki! Tule jo, tule, — toisen mies, oma uskoton! Sotke, revi, raasta, mutf syliisi sule sun, sun kaikki, kaikki on. Toisen mies, sun täytyy kerran tulla — poikaamme meidän katsomaan! Mun ole sitten, oikean vaimos! Mulla järkeä enää ei laisinkaan! SINÄ. Sinä olet sydänyöni arvoitus, veripunaisen päiväni palo. Sinun tähtesi eloni pilkkopimeni, tuli etäisten aamujen valo. Olet outo hyvä kultani, sydäntuskista, riemuista suurin, olet vastakohta valheen ja totuuden, ruman, kauniin ja perin juurin. Tulit silloin neitsyen taivaaseen, kuin hornan heittämä henki. Kuin jumalanpoika kiehdoit mua eessä pyhien henkienki. Oli lempemme soittoa ihanaa, se kaikui keväimen öissä, kun tuliset orhit kiitivät, oli taivaatkin päärlyvöissä. Oli lempemme myrskyä raivoisaa ja kuoleman veristä vihaa. Petolinnut aavojen aarnioin niin raastavat toistensa lihaa Sinun kauttasi silmäni tuijottaa, hämärhuomenen kaukaisuuksiin. Olen elämän heimolles antanut, itse uppoan avaruuksiin. Minä olen kuin mies ja nainen sa he lemmen vuoteella makaa, kun nainen laps jo nukkuu pois, niin mies yhä valvoo, vakaa. Minä miltei mielisin kysyä, onko sinulla sielu.[9] Kun seison korkeella vuorella, olet mulle pohjaton nielu Ja vaikka et rauhaa, onnea, et voi, et tahdokaan antaa, niin kaiho, kaipuu sun luoksesi ihan sanomaton kantaa. VIERAAN NAISEN. Makaan vieraan naisen vuoteessa vieraan naisen pitsit yllä. Kaikki vanhaa, hienoa, taidetta on täällä kyllä. Vieraan naisen ruusut tuoksuvat, vieraan naisen onni loistaa. Miehen rakkautta toistaa kullat, hopeat hohtoisat. Amor mahongilla härnäilee: miehen, miehen lempi antaa! Naisen käsillänsä kantaa! Mieli minun haikenee. Soisin, armas, täällä olisit, — en mä mitään pyytäis suita, (olen ehkä huono, kulta) syliini vain vaipuisit. SIELLÄ KAUKANA Siellä kaukana kukkivat ruusut jo, suvituulissa poppeli huiskuu, satakielinen laulaa illalla ja yöt niin kuumina kuiskuu. Siellä kaukana kauniit ihmiset ilo leikkiä lemmessä lyövät. Väkivoimaksi nektarit, ambrosit lailla jumalten juovat, syövät. Siellä suurta kuin oisi sielukkuus, sydämestä laulukin helkkyis, ja ihmiset toistansa ymmärtäis, nero, rakkaus silmistä välkkyis. Sinne enää en jaksa ma tahtoa, sinne lennä ei lintunen pieni. Sinun jalkojes juureen kuolen pois, minun päättyy kärsimystieni. Kun ma kiidän kohti unten kaukorantaa, kun vain kauneutta anoo avoin sieluni, kuinka pelkään, kuinka pelkään, kauas kantaa joka askel, kulta, pois sun luotasi. Katseen nostan ikitähtein sarjaan suureen, vaivun, nöyrä, jumaluuden jalkain juureen, kulta, kulta, kuinka murehdin, kun maisias et sä heitä pyyteitäsi, himojas. Kaikkeuden sähkö syttyy luona salaa sielu sekä ruumis luomisvoimin palaa silloin jäykkenen jo minä jääksi kauhusta: sinussa on paljon kylmää valhetta! Mitä nainen raukasta, oi rakas kulta! Sisintään hän etsii miehen sielusta, Ellei peili olis kirkkaampi kuin multa, nähdä sais ei nainen koskaan kuvaansa SAN MARCON AALLOT. Kuuletko, San Marcon aallot loiskuavat, patjoilla Lethen meidät tuudittavat. On yö, gondoli hiljallensa vie. Oi, kun ei päättyis tenhotie! Ah. mitä hourinkaan! Ei kulta seiso tuolla! Vain tumma gondolien keulan puolla, solakka välkkyveteen soutelee. Mua katsoo, kumma, vaikenee. Ah, mitä hourinkaan! On San Marcon laineet, tumma poika unta vain! Vedet saineet vieri, — ypö-yksin seison lumessa vanhan Tammerkosken rannalla. Ja kulta kulkee liki pohjois-napaa, Ja on niin äärimmäisen reipas, vapaa; mua pettää irjuvin ikenin kera Lapin naisten kiikkerin. MINUA MUISTELE. Jos sa joskus suvi-illoin kuljet kylän kisateitä, kuulet keinun luota säveleitä, kun on taivahalla punahattaroita, saunan sauhu vierii kultavainioita, viipyy kotilahden yllä auer hieno, ilman täyttää metsäruusun tuoksu vieno, valtimosi täysinäisnä lyö, odottaa sua armas tanssi-yö, — satut rientäissäsi silloin kukan päälle polkemaan, päälle kukan poljetun, kuulet kuten alta maan hiljaisen vain huokailun — minua muistele! Istut joskus elokuussa etelässä Campagnalla roomattaren kanssa tähtein alla, trattorian puisto eessäs hehkuu, huokuu, luostar'- muurin takaa sadat ruusut nuokkuu, pensas-aita tulvii viinirypäliä, penkereillä tanssii tulikärpäsiä, musta silmä palaa, lumoaa, marmor'pöydän viinit punottaa, uni-viini naisen suussa, — satut silloin kuulemaan vankilinnun sokean yhden sävelensä vaan ihanimman laulavan, — minua muistele! Harhaat talvipakkasessa Suomen tylyimmillä mailla, lienet kodin kontuakin vailla, korven korppilinnut ilkein entein rääkyy, metsän lempeimmätkin typerinä määkyy, pilven päässä tähtituli pirun-tulta, olet kerran armottoman yksin, kulta, sun on vilu, nälkä, itkettää, tuntematon routa-polun pää, eksyt valon paetessa, — satut silloin löytämään lapsen hankeen haudatun, kasvot vääntyi irviin tään äidin käsin surmatun, — minua muistele! LUPAUS. Sinä lupasit tulla. Minä odotan sua. On koetellulla kyky unhottua. Sill'aikaa pesen käteni, rukoilen sielun puhtaaksi. Vielä kerran nostan katseen taivoon, astun alas syvimpähän kaivoon. Menen meren poikki, vuoriteitä, erämaita, mahtavia kaupungeita. Etsin vielä kerran... Rakas, rakas, kuka kuolon kielissä jo makas, edes hädän lailla laukatkoon, vielä aikaa on sen verran, Herra minua auttakoon! Ah, en enää ole lapsi, viaton en kultahapsi. Pahempaa en tehnytkään vain maltiton olin lempimään Nyt olen rikkonut kuten muutkin, langennut kuten muut himosuutkin, — rypenyt liejuja likasia käyttänyt keinoja halvimpia, Rakas, rakas, niin tehnyt olen. Nyt seurauksen polkuja polen. Niin tehnyt olen, tiedätkö miksi? Minä luulen, luulen, että vain siksi, epätoivoni tähtes oli niin suuri, hätäni eessä ylipääsemätön muuri. Olin kuin synnissä sieluas lähempänä, pahan kautta toivoin päivänä päätyvänä vielä kerran päästä sun luokses. Rakas, niin kaihosin sun vuokses. En enää tahdo tehdä niin... Saan jälleen nousta aatemaihin kirkkaimpiin. Et mua hemme-haaveiluista soimaa, uskot jo, on hyvän kauniissani voimaa. Sen tiedän ei polkuni edessä yksi vuori, ei sisimmän verhona yksi kuori, ei ravinto maaemon yksi nisä, ei rikka liemessä lisä! Tuhannen tuhatta nimetöntä lie, ah, viittoilkaa tuo jumalien tie. Rakas, tiedätkö sinä elon määrän tään korkeimman ihmisen määrän pään? Jos maaliin — naisen maaliin — saavun saan ylle verinpoimitun jalokivikaavun, alkaisi kerran paluun voittoretki, on toivoni vain elää yksi hetki. Lie tuo pientä, lie tuo suurta, on siinä sanomattomani ikijuurta, oi suuri, rakas. Sinä selittämätön rakas, Sinä takasin kutsumaton tunne, Sinä minun: mistä, miksi ja kunne? Sano mulle silloin, mitä tehdä saan. Mikä on lempivän suurinta kuollessaan. * * * * * Teokseen käsin tehdyt muutokset ja lisäykset: Kannessa omistus: Herra Olaf Homénille aina kiitollisena kalleimmasta muistosta t. [1] MERELLÄ Jäiden alla turmat ammuu. [2] PIAZZA MICHELANGELO Jo silmäni xxx kastuu. (Epäselvä lisäys.) [3] ORVIETO Unelmissa aroin onnin uinun. [4] Iltasoiton Duomosta niin hartaan, vienon. [5] CASENTINO lampeen himoo, vitkaan siirtyy. [6] SOTA arvellen orhi raukka seisahtui, [7] CRYSANTHEMUM Kun ruskoväri vaalee sai jo mätää [8] TAMMIKUUN AAMU Kosken yllä sumua veen, [9] SINÄ onko sinulla sielu? *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYYNIKIN RUOHO *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.