The Project Gutenberg eBook of Laululoi Aunukselazil This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Laululoi Aunukselazil Lauluettavie da saneldavie heimokanzan laululoi da runoloi Aunuksen kielel Editor: Iivo Härkönen Release date: September 30, 2024 [eBook #74497] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULULOI AUNUKSELAZIL *** LAULULOI AUNUKSELAZIL Laulettavie da saneldavie heimokanzan laululoi da runoloi aunuksen kielel Kiändännyh da sobevutelluh IIVO HÄRKÖNEN Painattannuh Karjalan kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea Wiiburis 1921. Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1921. LUVETELMA: I. LAULETTAVIE. Aunukselazen laulu (Kansalaislaulu). J.H. Erkko. Karjalazien laulu (Karjalaisten laulu). P.J. Hannikainen. Kezäpäiväine Karjalan mäjel (Kesäpäivä Kangasalla). Z. Topelius. Hongazien keskes (Honkain keskellä). Yrjö Koskinen. Savolazen laulu (Savolaisen laulu). A. Oksanen. Hämehläzen laulu (Hämäläisen laulu). J.H. Erkko. Oma arvo (Suomalaisten arvo). Jaakko Juteini. Väinämözen lapset (Väinölän lapset). Arvi Jännes. Suomen laulu. E. von Qvanten. Synnyndämual (Maljan esitys isänmaalle). Paavo Cajander. Tuaton valda (Suomen valta). A. Oksanen. Suksimiehien laulu (Suksimiesten laulu). Suonio. Sodamaršši (Sotamarssi). A. Oksanen. Suomelazien maršši (Porilaisten marssi). J.L. Runeberg. Sodamiehen poiga (Sotilaspoika). J.L. Runeberg. Oma mua (Maamme). J.E. Runeberg. II. SANELDAVIE. Kibunat (Säkenet). A. Oksanen. Sygyzyduumie (Syksytoiveita). A. Oksanen. Runonkeriäjä (Runonkerääjä). A. Oksanen. Konza Pohjolan nähtä suan? (Milloin Pohjolan nähdä saan). Yrjö Koskinen. Kaibavo (Oma maa). Kallio. Karjala. Arvi Jännes. Poku. Arvi Jännes. Ilkka. Kaarlo Kramsu. Pyhän hauvan sodamies (Temppeliherra). Eino Leino. Pyhä Spuassa da Pedri (Legenda). Eino Leino. Tuaton kuldakeppi (Kultasauva). O. Manninen. Ondrei Gauriilovitš. Larin Kyösti. Käinkattšoja (Kädenkatsoja). Iivo Härkönen. Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah (Jo Karjalan kunnailla lehtii puu). Valter Juva. Kirgahus (Kansallislaulu). Sandor Petöfi. I. LAULETTAVIE AUNUKSELAZEN LAULU. (J.H. Erkko: Kansalaislaulu.) Olet mua, oma armas, ah, Aunuksen mua, tšomin, kaunehin kaikis mais — joga n'iemykkäzeh, joga suarukkazeh kod'i kuldane tänne kui sais! Kod'ikuldazen ymbäril kuuldajat veit, kalarandazet, peldozet, muut — da kui kuuldas mis kummat Aunuksenmuan, eri zuakkunat siel sanos suut! Olis kuuldavat vielgi ne kummembat, kuin ne sielgi jo liikahti kai, kuin ne augei jo hauvat da haudaizis igihauvattu ilmoil jo sai. Kuin se kanzane pien'i da haudunuh nois igiaigazis itkuizis, kuin se nouzi da ratkoi jo rengahat pois igiruastajis raudaizis! Da kulleh se kuohkaa nyt nuoruuttah kuin se lepsaa da lennättelöö — igipäiväzen vuotetun innossah ilokyyn'eldä vierettelöö. Da sendäh nyt kai yläh, yhtennä nyt, oman onnen nyt valvondah! Yhen tyhjän työ igimerkkizet lyö omah muah, kogo muailmah! KARJALAZIEN LAULU. (R. J. Hannikainen: Karjalaisten laulu). Sugumail näil suomelaisten oisko muada toista mis, kuin on randa karjalaisten karjalaizis lauluizis? Laulunna sen lahtet läikkää, ailahinna ualdozet, rigiet ritškaa, rand'iet räikkää, igihongat huoguzet! Perindönnä laulun juuret meil jo loittuo juonnuttih, konza kai nua toimet suuret laulun voimal laiteldih, konza meijän korven rannoil miehet suuret meiskaroi, nuod'ivoloil, kuuzien kannoil ainavozie abrikoi. Da se vielgi vieröö maineh, kuuluu kumma halgi muan, kui se laulun, hengen aineh luonnon voiman voitti tuan, kui se seppä t'iedoin'iekka moizet tšuudomyllyt loi, iški indomiehen miekka, Lemmingäizet leigamoi! Ei meil suurie rikkahuksie eigä liigoi hyvyzie, vain on laulun rakkahuksie aivan meren syvyzie, eigä n'iidä panna hallat eigä vilut vihaizet, eigä vainomiehen vallat, eigä iske ragehet! Jo on kanza Karjalangi monet kovat koitelluh, vainon päivän vaigeimbangi iškut, tuskat tundennuh, sordunnuh jo sodah, voinah, itkuh igiaigazeh — noussuh, piässyh nois on toinah, parembaizeh päiväizeh! Eigä meil tua laulun mahti mene ragoh muan, ei puun, räikkää randa, laulaa lahti, ainos virdeh vedää suun, olgah surun suuren huol'i, olgah ilon remahtus, ainos läikkää laulun puol'i, kandelehen kajahtus! Muga: konza kod'ipuolta surut suuret ahistaa, sillos laulu helkkää huolda, hil'l'embäizeh himajaa. Vain kui päivä parembaine nouzoo Suomen n'iemen piäl, sillos kannel karjalaine helakambah helkkää tiäl! KEZÄPÄIVÄINE KARJALAN MÄJEL. (Z. Topelius: Kesäpäivä Kangasalla.) Puun oksaizel ylimbäizel mäjel Karjalan kaikerran mie, mih kiännyn, mih silmän'i siirdyy, vein selgie vain vienoizie; tuol Luadogan veit, tuol loittuo veit toizet ne vierähtelöö, tuol Siämjärven kuldazet rannat kera hiekkazien kiltšettelöö! Da kiänny hos kunne, sie kiänny — kuin taivahan silmäizet salojärvyöt ne suat tšomat läikkyy, Vieljärvet, oi, vilvakkazet; da suarie, da suarie, da n'iemie, da lahtiloi, pohjukkoi, en t'iijä, kuin kiittiä, kuin laittua, kuin laulua, kuin lauzuo, en voi! — — Mie vain olen lindune pien'i, en piäze mie taivoizih, ei siiben'i kanna, ei t'ien'i vie pilvyzih piälimäzih; jos veizi, jos voizi, ah, sinne luoks Luojani liidelizin, da siel, Hänen jalgazien juures, nenga laulazin, kaikerdazin: Oi taivahan pyhä Herra, sie kaiken, oi, luad'ija, sie, voi kuin sinä kauneheks luajit tämän muan, midä kierdelen mie! Voi, kuin sinun Aunus on armas, kuin Karjala korgie on, ah, pyhä Luoja, sie rakkahus anna tädä ainos, oi, armastamah! HONGAZIEN KESKES. (Yrjö Koskinen: Suomen salossa.) Hongazien keskel tual mökkine seizoo, Suomen da Karjalan kangahil tual, hongazien keskes nua lambizet läikkää, lambizet armahal Aunuksen mual. Hoi tu-ru-tu-ru-tua, hoi tu-ru-tu-ru-tua, laulaa miun lauhakka Aunuksen mua! Vain kägö kuldaine kulleh se kukkuu, kuldazen helevyttä helkyttää! Paimoimba soitto se vuarazil vastuav, kuin syväinpohjazeh tšylkyttää! Hoi tu-ru-tu-ru-tua j.n.e. Vain oma hengibä heis helävöittšöö, hongazien huoguzis, lauluzis, muus. Ah, itše iändä en kieldiä jo jaksa, ah, itšel torvi jo tuohine suusi Hoi tu-ru-tu-ru-tuu, hoi tu-ru-tu-ru-tuu, soittaa jo miun oma torvi da suu! SAVOLAZEN LAULU. (A. Oksanen: Savolaisen laulu.) Miul nouzoo mieleh angieh nyt tua armas Savon mua. Sen kanza äijäl kärzinnyt, vain ozah oigieh tyydynnyt, tua armas, kallis mua. Sen mäjet kuin on korgiezet, kuin vuarat lošnijat, kuin lagiepaikat lauhkiezet da lehon rannat leppiezet da vilun vilvakat! Da salot kuin on sin'izet, puut kulleh tuuhakat, da hongien vanhoin ladvaizet kuin ollah igihuoguizet, da tuulet lauhakat. Da mispä tähtet tuikkajat tual koval pakkazel da Lapin valgiet suihkajat mug' ollah tšomat, kirkkahat kuin Savon taivozel? Vain yhtä viel mie muistelen, sen suihke tšomembi, se silmä Savon tyttären, mih itše taivas tuikkehen sin'izen siirdeli! Ei, emmö liijaks leyhkä myö, sanommo kuitengi: muut elgiä liijaks nagrua työ, meil olloh hoikembaine vyö, jos näittö keyhäksi! Ah, moneh kerdah keldaine se peldo kazvoi teil, vain meijän huuhta hallaine jäi vihamiehen jalgoih se, da tuhkat jäi vain meil. Da moneh kerdah muudagi se soda sordi, löi, kui kuadoi naizet, lapsetki da sinne mendih miehetki, — muut rauhan leibiä söi! Da sendäh kui ois kiel'i heil da vastais vanhat puut, da nägö mual da silmä veil, da vuarat vanhat vastais meil da salot, salmen suut — n'i n'iistäbä tua mon'igi vois hyvin virkkua tuan: »Täs Savon kanza koitteli, da joga voinan voitteli eis tämän keyhän muan!» Da sendäh muud' en t'iijä mie, en tuada parembua, en korgiembazie kumbuzie muus kaikes, min loit Luoja sie, kuin armas Savonmua! HÄMEHLÄZEN LAULU. (J. H. Erkko: Hämäläisen laulu.) Mua kai miul Suomi kaunehin, vain Hämeh siitki kallehin! Sen t'iedänengö verdasta, muan hyvyös mon'inkerdasta, kuin Hämeh, armas mua! Kuin leppiet notkon lehtoizet da linnun laulupehkoizet! Da marjikkahie kangahie niid' en voi mieles suaha mie. Oi, Hämeh, kal'lis mua! Da pellot miittyöt vil'l'avat, da kosket päiväs paistajat! Da tuhandet sen tuomikot da nurmet, lodmat, louhikot. — mis niijen verdasta? Da taivas kulleh korgenoo, da ildatähti loisteloo! Da ruskot, illan tšiiruzet kuin ollah kullan viiruzet, da talvet lauhakat! Da neitgykäistä moista mis mie löyvän kassan kandajis, kuin kuldatukka Hämehen, tuan lagiezen da lembiezen, da sin'isilmä sen? Da kanzua kus, mis löydänen, mie tyynembiä kuin Hämehen, da tazasembua, lauhkiempua? Ei adraldah pois astu tua, ei polle arvuodah! Da sendäh, mies mis tarvitah, muan eis jo vaikka kuolemah, on urhozie, on ukkozie, on nuorembie, on vanhembie, on toimeh tarttujua! OMA ARVO. (Jaakko Juteini: Suomalaisten arvo.) Arvohai se meilgi lienöö omas muas täs armahas, vaikka halla vil'l'an vienöö, tyhjä liikkuu lippahas. Elo kazvaa kyndäjäizel, arvo toimen täyttäjäizel! Frallalalalalalallaa. Da kui poiga aunukslaine häingi lähtöö liikkehel, jo tua korbi kol'l'akkaine kuaduu suurel rutškehel. Häin on lauhkie, lauhakkaine, toven toimis roihakkaine! Frallala... Wain jo opin dorogoilgi Aunukses on astujie, kandelehil, laululoilgi laulajie da soittajie. Valgevus on vierähtännyh, hengi oigie helkähtännyh. Frallala... A tua meijän armahaine, neitšykäine Aunuksen, kuin on silmä kiirakkaine, kuin on rožat ruskiet sen! Hänel luondo laulajaine, syväin hellä, hiilavaine! Frallala... VÄINÄMÖZEN LAPSET. (Arvi Jännes: Väinölän lapset.) Katšo, Suomen tual suvirannoil da Luadogal tiäl rajupiät, da Suomen toizil kannoil mis virdoi, mis vuaroi niät; ne pilkotah Suomie suurda da ruastetah rahvahie sen, ne katkotah Sambozen juurda, sid' yhteh ei liitä n'i ken. Ah, kai lähizimbätki zvuatut eri t'iedä vain kulgietah, kuin kasket muah samah ruatut, min rand'iet vain korbevutah; vähäl vain Aunus jotta ei tunne, kus Vepsäine vierähtelöö, da t'iedäägö Karjala, kunne Viro laivazie viilettelöö! Vain vielhäi yksi on taivas da end'izet merkkizet sen, da vielhäi seukkuzien laivas on varppehet Väinämözen, ah, vielhäi vuarazien harjoil savut tuttavat tubrahteloo, yks maguhai muangi on marjoil, yhet ualdozet ailahteloo! Da vanhoin merkkilöin iänet midä huastetah, laulellah? »Sie jällel kaikkie jiänet, jos merkit vain huonostutah, jos et sie verry jo vel'l'iks, vezis piälittši sildoi jo viä, jos heity et heimoloiks hel'l'iks, igäh et sie huondesta niä!» SUOMEN LAULU. (E. von Qvanten.) Kuule, kulleh iänet vienot helkähtelläh, zruunat hienot — mi on laulu tua? Kuule, hongat humahtellah, järvet, kosket kuohahtellah — Suomen laulu tua! Kattšo, jiät kuin lähtöö, läikkää, päivän paistos kylmäs väikkää — mi on laulu tua? Da kuin ilmoil paukkujaizil tähtet lendää taivahaizil — Suomen laulu tua! Ah, kuin kukat kumarrellah, jovet juosta juovutellah — mi on laulu tuo? Jo nua metšän vuarazetki loimahtellah loittozetki — Suomen laulu tua! Kaikkiel, kaikkiel iänet soittaa, joga paikas mielet voittaa uuzi laulu tua! Da kui syväin sinulleski, kuule tuskas viimizeski Suomen laulu tua! SYNNYNDÄMUAL. (Paavo Cajander: Maljan esitys isänmaalle.) Yks voima se rinnas on sammumatoin, se auttaja tuskas da painos. Se tuttava ongo vain tundematoin? Vain mieldä se polttaa ainos. Ukoniškunna rinnan se suav palamah, se taivahas tulluh on, huastellah, da synnyndämua sen on n'imi! Se ainavo sana se synnyndämuan vei tuattozet kuoleman t'eilgi, vei keskeh tuskan da turmazen suan, da siit elo, valgevus meilgi! Da rauhan tois rakas, kal'l'is se on, mi kautta yön, kiven, kal'l'ivon vabahuoh lavun armahan näyttää! Da nenga olgah, oi, ainos täs muas, muga tuogah se uskuo uutta, da induo uutta, kui turmazet tuas uutt' uhkatah onnettomuutta! Da kuolla ni konza ei mua tämä sua! Eläkkäh, ylekkäh tämä ainavo mua! Eläkkäh oma armahin Suomi! TUATON VALDA. (A. Oksanen: Suomen valta.) Nouze, riendä, tuatoin kieli, korgiel, leviel lennätä! Tuatoin kieli, tuatoin mieli, n'iis vet meil on eländä! N'iidä vet kui meil ei oizi, mis ois, mis ois meijän mua? Nouze, riendä, tuatoin kieli, korgiel, leviel lendoh sua! Tuatoi vet täs adrah tarttui, tuatoi ruadoi tämän muan, hänen kylvös kagra karttui, mie vain hänen jälgie ruan. Kenbö sendäh muu täs voinoh tädä muada juohattua? Da tuas laulut, virret soinoh: Nouse, riendä tuatoin mua! Karjalaine, suomelaine täs on yksin kestännyh, häinbä, kaiken kandajaine, n'ällät, turmat estännyh. Häinbä sendäh yksin käygäh tädä hald'ivoittšemah, ižändäksi ennättäygäh omua randua ruadamah! Iän'isjärvi, Kuudamlahti, Luadokkaine, Suijun suu — silbö mual ken muu ois vahti, sil ken valdua kandas muu? Sil mual siun vain, siun on mahti, kun'i noussoh Luojan kuu! Iän'isjärvi, Kuudamlahti — soitelgah nyt syväin, suu! SUKSIMIEHIEN LAULU. (Suonio: Suksimiesten laulu.) Yläh, Suomen poijat nuoret, ullos sukset survakkua! Lumi peittää lagiet, vuoret, hyv' on meijän luikuttua! Jalga potkie, suksi notkie, hyvät meil on kumbaizet. Heräi tuuli tuttavaine, lehahtih jo lendämäh. Ullos, suksi sujakkaine, lähetähpäs kiistämäh! Koitellahpas, voitellahpas, eigö tuulda tavattas! Kod'i kondivoizen tuos on, sidä kohti pidämäh! Havuloin al, korbisuos on käynyh ukko lebiämäh. Kuules, urmie, liigoi surmie tuldih täs jo liikkumah! Kohahteloo kobrazilleh metšän mezikämmenyt. Ruvetahpas voittozilleh, täs on tovet täyvet nyt! Da mi rutške, hammaslutške kohahtellen korves käy! Jo on karhu kuadunuhki, keijäs sattui ryndähäh. Ukko rukka uubunuhki uneh pitkäh, sigeimbäh. Hal'oveikkua, kuberkeikkua ukko kod'ih suatetah! — Da kui verivainolaine meijän rannoil riennättää, sillos sual'is toizenlaine, veikot, meidä hiihättää! Kädeh sauvat, toizeh rauvat teräväizet temmakkua! Da jo kebieh kellahtannoh, ken tua meidä vastah sai! Pagozalgi painaldannoh, kai on meijän käzis, kai! Da jo varmas suojas armas kohta on kai kod'imua! SODAMARŠŠI. (A. Oksanen: Sotamarssi.) Syttynnyh on soda, voina, vihat kai on valloillah, ilmat ukon iskuloina, tulgua, tulgua kattšomah! Ravahtakkua, pohjolaizet, käygiä, nouskaa, karjalaizet, siegi Hämeh, Savo sie, vihamiestä kohti pie! Meijän iänet yös nyt räikkää, meijän valda tiäl nyt ois, meijän vuarat mätškää, mäikkää: vihoin viimein vieras pois! Laukku selgäh, jalga sukseli, tulikeppi olgapiäl, oman rannan raivavukseh kai, kel olloh hengi tiäl! Ravahtakkua, pohjolaizet... Meijän tiäl on nurmet, pellot, meijän lehtot, lahtien suut, meijän karjan kalkkaa kellot, meijän muada ei sua muut! Ravahtakkua... Da kui voina kulgoo, voittaa, flagut liijat liehkaa tiäl, terväh vuarat vastuav, soittaa: jo on voina voiton piäl! Ravahtakkua... Marrši piäl, lyö, rauval anna, vihoin viimein: iške, lyö! Riendä, riendä; takkua kanna: liijan pitkäks painui yö! Ravahtakkua, pohjolaizet, käygiä, nouskua, karjalaizet, siegi Hämeh, Savo sie, vihamiestä kohti pie! Meijän iänet yös nyt räikkää, meijän valda tiäl nyt ois, meijän vuarat mätškää, mäikkää: vihoin viimein vieras pois! SUOMELAZIEN MARŠŠI. (J. L. Runeberg: Porilaisten marssi.) Poijat kanzan urhakan, mi Pol'skoil, N'emskoil, Ingermanskoil, omal mualgi verda vuodi, viel on verda voittajan siun suon'ilois da vastustusta vierahan! Pois, pois d'ielot lauhakat! Jo tulda tuikkaa, vongeh käy da turman butkes tuiškaa luod'i! Ielleh, miehet urmakat! Ei tuatot ennen oldu meidä huonombat! Ah, n'imen myö vet parembaizen suammo! Iške da lyö, jo vihamiehen kuammo! Ielleh, ielleh, lendäkkiä! Ken tuatot muistaa, häin ei jällel joukos jiä! Voiton kui suammo, vaivat juammo, uudeh jo kižah kiihtää flagut liehkajat. Ielleh, työ revinnyöt da rakkahat! Teis liehkaa meijän mennyöt voitot suurembat! Suomi, Aunus, kod'imua, et veren vuodamatta en'iä jouvu vihamiehen ai sie, eigä en'iä tulle tua, kui vabahuon da hyvän elon hylgiäv mua! Kuolla voijah viimein myö, vain igiä kaikkie pajeta ei, kumarduo da itkie, palzie! Kuolla žuutkimatoin työ, vain sendäh sih, kui iguzeks sai itku da yö! Ah, sabelih da vastah vainon'iekkua! Korgiembazih käi häin, ken kandoi miekkua! Ielleh, ielleh, veikkozet, on atkalambat, kallehembat aigazet! Suojelemah jo omua hiekkua, harvettih ennengi ne joukot urmakat. Ielleh, nyt ielleh, liput liehkajat! Täs seizoo, Aunus, Suomi, henges vardoittšijat! SODAMIEHEN POIGA. (J. L. Runeberg: Sotilaspoika.) Ah, tuatto miun, häin sodamies da nuori, kaun'is häi, viijentoista vanhanna käi sodah, sinne jäi. mainehes da maineheh, ilol itkuh, tuskaizeh tuleh, vereh viimizeh ainos, armas, käi! Laps olin, kui häi lähti pois, kui loppui rauha muan, vain astundan sen armahan mie ainos muistan tuan, da hatun, sullat viuhkajat da rožat tuulen puahtamat da kulmakarvat korhakat — ne ainos mieleh suan! Da terväh, kui vain marššimah se sodajoukko sai, jo kuulin, kuin oi' urhie häi, sai kun'n'ivoizet kai. Jo briäškän sai, ah, armas häi, toizengi terväh jälgehpäi. Da minun mieles duumat käi: »Vot häi, ken sinne sai!» Da talvi lähti, suli jiät, sai kevätpäivät nua, jo kuulin: kun'n'ivoizih noih miun kuadui tuatto tua! Da mih mie painuin duumaizih, mih hyvih mielih, tuskaizih! Vain muamo sordui itkuizih, da hänen peri mua! — — Mie keyhä olen, tyhjä nyt, miul kod'ie, konduo ei, koin, konnun, kaiken kavotin, kui tuatoin Tuon'i vei. Vain itkemähkö ruvennen? Mie suurembakse kazvanen! Da poiga moizen tuattozen se hukkah jouvu ei! Kui viizitoista vuotta vain mie kerran täydeh suan, käyn samah sodah, kuolemah eis tämän keyhän muan! Da mis tua voina vaigein lie, sih käy en mielin haigein mie; mih kohtah ennen tuatto sie, sih miegi, poiga, suan! OMA MUA. (J. L. Runeberg: Maamme.) Oi mua, sie tuatoin, muamoin mua tiäl kylmäs pohjazes; ei notkelmua, ei nouzelmua, ei lahtie, randua lauhkiembua kuin kod'imuas täs kuldazes, muas tuaton kallehes! Kuin keyhä olet, tyhjä sie, ei kiillä tanderet, et viätä suurie vierahie; vain kallehimbaks kiitän mie; siun salot, suaret, manderet meis kulda-uardehet! Ah, igikosket kuohakat da virrat viuhkajat, da hongien vanhoin huojundat, da tähtiyöhyöt kirkkahat — nua läikkäjät da lauhakat meis kullan kuuldajat! Ah, täshäi adral, astalai mua tuatot telmettih, täs itkendäl da laulandal, yöl, päiväl, pimiel, valgiembal, täs tuskaizet nua tunnettih da kurjuot kärzittih! Da ken ne kurjuot kuvahtua voi tämän kanzaizen, kui voinan jallois vongui mua, da halla n'ällän kandoi tua; da kanzan veren kallehen ken mittais kaiken sen? Täs, täs on veri vuodannuh eis meijän kurjiengi, täs iluodah on laulannuh, täs huonovuttah huogualluh tua kanza, meidä vanhembi ken meidä souvatti! Da tiälhäi nyt on lauhagi da tiälhäi eliä voin, mi tuska, kurjus, tullohki, tiäl, tiäl on tuatto, muamon'i — da tuatotoin da muamotoin se eigö ozatoin? Da täs, vet täs on tämä mua, se eigö lähil täs? Myö emmögö voi ozuttua da sanuo: ongo vieras tua, da eigö kaikes eländäs se ole lähimbäs? Da vaikka kuldapilvilöih hot meidä viedäski, iguizih iloläikyndöih, mis aig' ei tuskih, itkendöih, n'i kod'izeh täh kurjangi ois halu kuitengi! Ah, toven, laulun kodhmua, mua tuhatjärvine, ei kylläl sinun kiittiä sua, kui kaiken sinul andaa tua, kui ilon, turvan andaa se mua kal'i'is, kuldaine! Da sendäh kerran korvestah se nouzoo, kal'l'is mua, kui syväin meilgi palamah suav vel'l'ien kera rinnakkah — kui meid' ei rajat ruasta, jua, kui yks on kal'l'is mua! II. SANELDAVIE. KIBUNAT. (A. Oksanen: Säkenet.) Sygyzyine syngie ilda kattaa kylän, linnaizen, kohahtellen kuusen huogu vastuav iäneh ualdoizen. Kuuzien ai siel seizoo suojus. Sebä kattotorvestah sukkelaizeh suoldeloobi kibunaizie kiilumah. Kibunat ne kirmahtellen tuulen kobris tanssitah, heloitellah hetken aiga, tuikahtetah, sammutah. Lämmitystä n'iis ei lähte, valgene ei vaigie yö. Vain ne kerrotah, kuin ainos al siel ahkeraine työ! Kajahtajal kalkutuksel seppä raudua kuonnuttaa, puhaldajal puuskatuksel tuasten tulda tubruttaa. Kibunoi tuas uuzi parvi lendää yöhyöh kol'l'akkah. Kylän lapset seisahtutah tuah kuin kummua kattšomah. Kibunal ei pitkä lendo ole ilmamatkallah. Tulen vain suav syttymäh se paikkah tulenottajah. Da sie laulun'igi, lendä, kibunanna kiijä muas, nuorie mielie nostattele, sytyttele, sammu tuas! Kembä t'iezi, laulun innon uuven saizit uhkumah, syväinpohjih suomelaisten, Aunuksehki atkalah! SYGYZYDUUMIE. (A. Oksanen: Syksytoiveita.) Poispäin, pois yhä painuu päivä da yö yhä yldyy, lehti jo kellastuu, härmä jo kattaa muan, talvieba t'iedää tua taviloingi da telkkien lähtö — onnekkahat, ai pois piästäh jo kylmän da yön! Embä mie yhtelläh suruh suureh da vaigeimbah langie, tyhjäh mennyh se ei tua kezäaigane työ: ah, kevot pellol ne seistah da puurnut on täyzinnä aitois, karjan'i kylläine tua liäväzes möngähtelöö; min pan'in peldozeh siemendä, sielbä se muas pyhäs kestää, sielbä se ei mene pois, vaikka nyt mullakse suav. Ah, suvi uuzi kui kirkasteloo elosmaida, se nouzoo uudenna vil'l'anna tuas tanderis taivahih päin! Ristittyhengi, ah, nengaba siungi on kohtas da luadus. Surra siun tarvitše ei, vaikka sie vanhakse suat! Vaikkaba valgie tua lumi parran da piängi jo peittää, verkembin suonet jo lyöv, jalga jo horjahteloo. Nuorembanna da vahvembanna sie ruavoit da reuhtoit, jälgibä kaun'is jäi, jäi itšel, tuattoski mual, jäi omal mualles tua jälgi da jiähäh nua armahat lapset, kel hyvät oppizet sie aigaizeh annoit jo kai. Ah, itše kuolet sie, käjet, jalgazet haudah jo pannah, hengibä kuolematoin kuole n'i konza se ei! Vain elo uuzi kui suabi da kirkasteloo elos maida, uudenna hengennä sie nouzet jo taivahih päin! RUNONKERIÄJÄ. (A. Oksanen: Runonkerääjä.) Mie lähtin loitos Karjalah luajindua laulun oppimah, da matkain äijän maida, soida, da äijän saingi laululoida. Vain mikse lähtin matkoih noih, ei abuo n'iis miun n'eroloih! Sain virttä laukut viijet, kuuvet, ei synny laulut omat, uuvet. No, seitšentoistavuod'ine miul tuli vastah n'eidoine, häin kulleh, armas, nagrahteli, da helakkaizeh punoitteli! Da vaikk' en paista malttanuh, ei häingi midäi virkkannuh. Häi minuh loi vain silmät tummat — sai mieleh ailahtukset kummat! Ne ailahtukset abiezet kuin armahat, kuin sybiezet, kuin syvimbie jo liikuteldih da jäidä, halloi sulateldih! En lähte en'iä Karlajah mie laulun'eruo oppimah! Jo laululoi mies tämä luad'ii, Yöt, päivät edo d'ielo vuad'ii! KONZA POHJOLAN NÄHTÄ SUAN? (Yrjö Koskinen: Milloin Pohjolan nähdä saan?) Luondo paukkaja Pohjan muan! Konza nähtä mie tuas siun suan? Suanengo kirkkahal tual kezäyöhyöl, vaigo kui lämbimäl läikeh-vyöhyöl kierdää päiväne taivozen tuan? Vaigo läikkehis Pohjolan vezien, kaikis kuuldozis kuldakezien, jott' unet armahat todeh suan? — Konza Pohjolan nähnen tuan? Onhain nytki siun kumbuizet yhtä jyhkiet da kaunehet! Vielähäi kosketki kuohahtelloo, virrat viuhkajat pauhahtelloo, halgonoo uurdehie halgi muan? Meretki eigö ne siel viel loiška, vastah kal'l'ivorandoi roiška? Engöhäi kuulle vain ärjehtä tuan? — Konza Pohjolan nähtä suan? Talvizen maailman mahtavus, lumizen muan igikaunehus, seizojat metšät da sangiet salot, Lapin valgein vaihtujat palot, eigö ne nuagi luonduo muan? Eigö ne kai ole liikkumatta, kanza pystys da kuadumatta kai tämän urmakan Pohjan muan? — Konza Pohjolan nähtä suan? Kanza yrmie, mi ennengi miehen mittazet täytteli, vuarat hiihteli, kyndi merdä, eigö yhtä viel kal'l'ista verdä, kai hyvin kohtat kanzan tuan? — Eigö vielägi vuaran t'eis se andane hengie muan oman eis se, eis oman, armahan tuaton muan? Konza Pohjolan nähtä suan? KAIBAVO. (Kallio: Oma maa.) Ah, ozakas, ylen onnekas häi, ken tuattoloin mualdah nuorenna joudunnuh ei, kui oza miun oma vei! Ei hänen kui minun nyt pidäs taivasta vastah n'urguo. Vain minä täyveldäh täytyn jo hengähtämäh. Ainos, kui muistan sen yön, kuna rakkahil randazil lähtin, kyyn'elet silmäizih kerdyy jo kuivaizih. Ei minun mieles, ei igäpäiväh ne muat, elot mennä, mis minä liigaizet kuulin ne lauluizet. Sielbö ne, siel oli miehet da sielbö ne vast' oli laulut, poigazet karhuizie kuadeli murmettajie. Kylmäzet talvizet siät, Lapin valgeida taivahat täyvet, kaunehet, kiirakkazet kuin zor'at kuldaizet. Voi työ pohjozet yöt, läbi yön kuin päiväne paistaa, kattšeloo kuldaizih järvyzih kiltšhettäjih. Teijän kui keskeh da luo Oza armas se viel minun suattas, tundizin salmen da muun, taivahan tähten da kuun! Sielbö miun kaibavo on, siel kai minun mennehet mielyöt, sinne miun t'ietton'i häi, kai omat ystävät jäi. Äijäl kiitelgäh elospaikkazie muut hyvin toizie, kaunehis kaunehin tua miul oma synnyndämua! KARJALA. (Arvi Jännes.) Kus uallot Luadogan vuorih lyöv, kus Imatran veit rajut raugei, kus Pieline vuaroin juurie syöv, siit muas miun silmän'i augei, siel kižain lapsenna järven rannoil, siel muatah tuatton'i kuuzikon kannoil, siel, sielbä rindanh syttyjä, ah, sai lembehki leimahtamah! Siel rahvas se sitkie, ah, sitkie on, kuin vuahterin ladva nuori, se kylläl vet suanuh jo itkie on, vain vahva vet on kuin vuori, se orjanna olluh on ounahan herran, se vaivua nähnyt on toizen verran kuin vel'l'et muut, — mut murdumatoin viel leikkižä on, surutoin! Se soittaa viel yhä kanneldah, midä lapsenna ainos kuulin, da tuattoloin vanhoin laulelujah viel viälläldelöö homeh-huulin; da ukkozet astutah kalmiston yölöis, da kerrotah mennehien kanzoin työlöis, da n'euvotah polvie nouzijua — opi, kuundele, Karjalan mua! — Da sielbä mie moistagi silmih sain, kuin tuskis on rajan rahvas, kuin kattšoo se vel'l'eh kui vierahah vain, käzi end'izen keijozen kahvas, kuin al se kauhakan vel'l'esvainon viel ielleh ois vallas sen vaigien painon, viel ielleh se itkis da kirskuo vois — mis loppu on itkulois? Vain oigevuttas da oppilois kui armahindas sie hoijat, ei hädiä mennehis muist'ilois, ei voittua voi sinuo noijät! Sie keväil kukkija vanha tuomi, sie uuvestah yläh nouzija Suomi, sie talvet kestäjä vanha kuuz, sie Karjala vanha da uuz! POKU. (Arvi Jännes.) Poku, kaun'is sie, orih oigie, oman tuatton'i ylbevys, muistanhan tuan, parahimbien juoksijoin poigie, paras poigagi juoksija Suomenmuan! Hyväs tuatos, kandajas suannuh, hyväs hoijos da ruokkozes kazvannuh, izäukko se ennen ei muannuh, kun'i ei hebo kagroi se rauskuttanuh! Da se maksoigi hoidajan huolet, puhassiäri kui lähti se poimettamah, jäi jälgeh juoksijois puolet, orihkunduo kui käi ukot koittelemah. Kui kanttoras istui se tuatto, oli kattšonuh kirjoih jo kyllikseh, pihal sai, hevon tal'l'is jo suatto da val'l'asti korjah kaidaizeh. Toki enzin häi mägivyödä, käzin koitteli muidagi val'l'ahie, jo lennätti leuhakan myödä mägilöi, kylän kylgilöi pal'l'ahie. Da Imbalahten randah, oman jiän kevätkylmäzil kieräizil karahutti, da korjan kandah lumet löi muga paukkujil pahkurazil. Da poigazeks muuttui jo tuatto, nägöpäil muga ruskiet laippazet sai, da mieleh on miehel se suatto, pahatmieletki sinne jo lendeli kai. Vain kiännyhäin korjas, jo toizie hebon'iekkoi jo jiäl hyväl lennättää, ubehie kyläs on monenmoizie, n'iil nuaburit kilbah jo ennättää. Vain tyhjiä, tyhjiä on koitos, hebo kaun'is vain kattšoo da hirnahtaa, ligimaingi ei piästä, da loitos kai jiähäh, kui juoksuh se kirmahtaa. Näin juoksi se tua, orih oigie, hebo kirmie da kuulokas Karjalanmuan, hebon'iekoiks sen kazvatti poigie, monen voittajaks kilvan talvizen suan. Da vierahil mailgi se kerran, N'evan jäilgi se ukkozen leuhkajan vei, da eis monen Moskovan herran hebokunduo se vanhua polgenuh ei. Vain siit joba hervahti hoiva, ukon iän'i ei kuulu, se käske jo ei; Poku kaun'is, se Karjalan oiva, alapäin ukon armahan haudah jo vei. Da mondaba muudagi meildä sidä silloin jo haudazeh kylmäh sai, ilo, tervehys muamozent'eildä, omat lapsajan ailahat kuldazet kai. ILKKA. (Kaarlo Kramsu.) Viel mainehinna main'itah da sanotahki suorah: vot, Ilkka, häin vet eliä t'ies, da — kuoli hirttonuorah. Häin oli taloinpoiga vain, ei suurda suguo olluh, vain yhtäkai häin ylimbiks on Suomen miehiks tulluh. Häin eli aijois atkalois, voi, itkun aijois, vihan, vain häinbä, Ilkka, luodugi ol' aigoih moizih ihan. Ne äijät kanzua painettih da kuritettih, lyödih, kui herrat vennot, vierahat ne Suomen randua syödih. Da mon'i itki, toivotti: jo oigie men'i haudah! Vain Ilkkah moine voivotus se razahti kuin raudah! Häin kuundeloo da kuundeloo, jo kanzal iänen andaa: »On hyvä sidä kurittua, ken kuritusta kandaa!» »Ken valitteloo vaivoi vain da vaivazih noih vaibuu, sen ainos päiv' on atkala, sen hyvä päivä haibuu!» »Ei muga, vel'l'et; nouze pois, jo toine virzi luaji! Ei oigevutta muas se sua, ken itše sid ei vuaji!» Näin huasteloo. — Da sanazet ne lähtetäh kuin lendoh, da satutah kuin vazamet ne Suomen kanzah vendoh. Da kanza nouzoo, kavahtaa, da soda syttyy sangie, da mones syväinpohjazes se pyzyy aiga angie. Da sorrutah jo sordajat da kurittajat lyyväh. — Vain joba Ilkan itšengi ne omat koirat syyväh. Häin petetäh, häin jätetäh, häin viijäh hirttonuorah; da vot, min surman Ilkka sai, sen sanommogi suorah! Da mon'i kuoloo surmah muuh da mon'i murduu muuhki, vain kel ei surmua parembua, se sorduu hirttopuuhki! PYHÄN HAUVAN SODAMIES. (Eino Leino: Temppeliherra.) Sodamies pyhän hauvan kuin huudeli häi: — Pyhä haudago meil olis mennyh pois? Kuuz miestähäi meidä viel tänne jäi! Käzi astalah vain, hädä meilgö täs ois? Da paganat tuldih. Vain urmakka tua mies huudeli: — Vielä on meidä kaks, viel käzis on meil pyhä Jumalan mua! — Käzi löi, kävi tanner ruskiembaks. Da häin iški da löi yöh, pimieh sai. Da paganat tullah da išketäh hyö. Da vaikka jo toizet kuadui kai, häin seizoo vain hauval, piäl kuuvain da yö! Jo paganat iškijät kummastutah: — Mi mies tämä on, kui kuavu ei pois? Häin kuolluh jo on, vain seizomah jäi hauval — kuin kuolluilta iškie vois? Da lähtetäh pagoh. Jo jouvetah: jo hauda on heijän da mua pyhä kai. — Vain kerran vuuves, kerrotah, mies ainos se hauval seizomah sai. Da Jumalan an'helit miehen piäl ne lauletah: — Kuollut ei, n'ukkuu vain häi! Ken kuoleman korgeimban kuoli tiäl, muan algi se nouzi da iškemäh käi! PYHÄ SPUASSA DA PEDRI. (Eino Leino: Legenda.) Kui ennen Pyhä Spuassa da Pedri tua muas-jalloin käydih — riähkähine mua kui pyhembätki nägi kulgijaizet — hyö Suomenmualgi tuldih, suurembaizet. Da illan tšiirus juurel koivupuun hyö istahtettih, edeh salmensuun, da siit hyö tuas kui ennen pienen sporan kerallah laittih. — Pedri algoi toran: — Voi, Spuassa, mil myö mual nyt jouvuttih, min kanzan keyhän, kurjan eloksih! Kui karu mua, kui kova, pellot pienet, ei muida herkkuloi kuin marjat, sienet! Sen kuuli Spuassa tua, da muhahti. — Voi olla karu mua, häi virkahti, vois vil'l'a teräh tulla terävämmin, vain kanzal täl on syväin hellä, lämmin! Da nenga sanottuo tuas muhahti. Da katšo, veit kuin hil'l'ah liikahti, kuin suot nua kuivi, korbi kuadui, augei, da hallat vilut peldoloil pois raugei. Da pyhät miehet mendih molembin. Vain sanotah, kui illoin lämbimin siit istut koivun al sen keskikezil, kuin itše Herran hengi liikkuis vezil! TUATON KULDAKEPPI. (O. Manninen: Kultasauva.) Päivän kullat kibunoijah kezänurmikkoizel. Tširi-tšsiri! tširkat soijah pienel Anderoizel. Pien'i, armas Anderoine kezänurmel n'ukkuu. Heiluu hein'ä vihandoine, kägöikulda kukkuu. Muamo lasta hoideloobi: n'uku, n'uppu Herran! N'uppu kazvaa, korgenoobi kuldakepiks kerran. Suannoh kerran suurembakse, kui on kylläl muannuh — jo on nurmeh n'ukkujakse tuatto, muammo suannuh. Kattaa hein'ä kallehinda heijän unda, työdä — vain mi unda armahinda, Anderon jäi myödä! Anderoine jatkeloobi, kuhai aiga andaa. Korzi nuori korgenoobi, kuldatähkät kandaa! ONDREI GAURIILOVITŠ. (Larin Kyösti.) Pois t'iel työ burlakat! Blitš da blitš, täs itše Ondrei Gauriilovitš t'elegöis omis ajaa, lendää hiekka, häi paras Karjalan bariššiekka, häi ruhtin rubl'an da kukkaron — hyvä, n'eyrä da viizas, ah, viizas on! Häin ostaa, vaihtaa da myöv, oh, myöv. da revon nahkois liikkuu da syöv, hehei, pod'igosudaa, väl'is ven'aks iändää, da silmiä išköö da muurn'in kiändää, hänel korgo kazvaa da kauppa käy — vain ylvästystä ei liigua näy! Häin on pejuun'i, biegloi kerrassah, itše d'iegari kaikis d'ieloissah, on kolme taluo jo okajannoil, da suadavie kaikil muailman rannoil, da tarkkako ois, kitšakehtaja, — ei! Häin liijat vain end'izih liigoih vei! Häin Ser makses bohatan mutšoin toi da Koštja jo post'elil piehtaroi, da tämä se perii koit, konnut, mannut — da parahat ongi jo bankkih pannut — da ukon poiga se poigane lie, da kuldakiesit ne händä vie! Da ukol Saimat jo kymmenet, da hyvin käyväh ne kauppazet, häi Piit'erih kalua, linduo kuskuav, da tyhjiä ei kanna häi ažeis tuskua, da yhtä hyvä on Piit'erin mies kuin omangi muan uroh kugat'ies! Vain paha kölli sai main'ittšemah: itše Gruunuo petti häin kaupoissah. No, häinbä herrat könäkse juotti, da kirikköh uuvet kellot tuotti, da obrazat, kai, da oo-hehehei, on end'istä parembi häin, Ondrei! Kai synnit häi papil kuit'ikse sai, da pyhät päivät häi muistaa kai, da kirikös kulgoo da tuohkusen ostaa... Da joga mies hänel hattuo nostaa, kui nenga t'elegäs, blitš da blitš, tua ajaa Ondrei Gauriilovitš! KÄIN KATTŠOJA. (Iivo Härkönen: Kädenkatsoja.) Oliba neido nuorikaine, kyliä suurda gul'aittši, tuli akka mustalaine, kättä kattšuo halaittši. — Annas katšon kämmenpäidä, annas kirjat selvitän, t'iijän, vanha, n'iidä näidä, lapsikanzua enembän! — Engä anna, engä ole, mene matkoih kirjoines, miuh ei tauvit suuret tule, engä arvan tarbehes! — Olet, olet, tyttörukka, annas, kaun'is, katšahtan, silie siul on otšatukka, hyvie siul mie ennustan! — Elägä hyvie, elägä pahoi, elägä suurie sulhaizie, elägä liigoi linnoin rahoi, miul n'i mid' ei n'iidä pie! — Ohoh, tyttö kirhakkaine, liijan suur on syväin siul, annas katšon, armahaine, igiä enembäine miul! Kattšoi kättä, kattšoi toista. — Voi voi, mit mie kummat niän, midä siulles sumina moista näyttää kirjat kämmenpiän! — Midä, heitä, houkkapäine, mene mettšäh, hori siel, mie olen n'eido neittipäine, kohta viijäh vihkit'iel! — Elä, elä, armahaine, ole liijan zrougoi sie, mie olen akka mustalaine, mie en virka valehie! En mie vanha varzin huasta, katšo itše kirjaizih, n'eitit heitä, kassat ruasta — kuolet kosken burhaizih! Meni matkah mustalaine, tyttö ielleh gul'aittši, kuului viesti vennombaine: sulhoi muida suvaittši! — — Tuliba neijon vihkipäivät, kosken yli kullettih — burhut vain nua vezih jäivät: tyttö koskeh ryöpsähtih! JO KARJALAN KUMBUZIL PUUT KUKITAH. (Valter Juva: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.) Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah, jo Karjalan koivikot kaun'istutah, kägö kuldane kukkuu, on mua lumetoin — vie sinne miun kaihoni pohjatoin! Da tunnen mie vuarat da kai mäjet nua, da kaskinna kai nyt on Karjalan mua. Da synkis da sankois nois salomais ken salmiloin suis nyt souvella sais! Da moneh kerdah jo kierringi nois mie Karjalan huoguja-hongikkolois, da vuarazil seizoin pal'l'ahin päin, da kaiken tuan kaihon'i muan oman näin! Da vuarazien pert't'izih, Ukkoloin luo miun nosti jo Karjalan korbi da suo, da siel midä kuulin da tunzin da näin — ah, siit igipäiväzeh kaibavoh jäin! Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah, jo Karjalan vuarazet kaun'istutah, kägö kuldane kukkuu, on mua lumetoin — voi, sinne on kaihon'i pohjatöin! KIRGAHUS. (Sandor Petöfi: Kansallislaulu.) Yläh, Aunus! Kuuluu iänet. Nyt jos duumit, jällel jiänet! Orjusko, vain vabahusko, val'l'ikkua, on huondesrusko! Omii igijumalil nyt vannokkua: Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua! Kirottunna meijän kanza kulgi ainos, kaglas anza. Vain kuin Luoja hengen andoi, igikahlehihko kandoi? Omii igijumalil nyt vannokkua: Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua! Kurja, ken ei ittšie tunne, kunnotoin, häin mengäh kunne! Hänel totta mieron randa paremb' on kuin heimon kanda! Omii igijumalil nyt vannokkua: Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua! Igiä kaikkie kahl'israuvois kulgie ei sua, muata hauvois! Orjat oldih, huonot, gor'at, paistakkah nyt huondes-zor'at! Omil igijumalil nyt vannokkua: Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua! Tuasten n'imi aunukslaizen suabi sluavan suurembaizen. Igihäbiet, huigiet suuret pestäh pois kuin riähkän juuret! Omii igijumalil nyt vannokkua: Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua! Da kuin kuuloo jälgikanza, katšahtaa: pois katkei anza, kiittää, itköö hauvoil meijän, kohendui kuin elos heijän! Omii igijumalil nyt vannokkua: Itšeh nähnyt ainos ruadaa tämä mua! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULULOI AUNUKSELAZIL *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.