Title: Runoja lapsille 3
Luettaviksi kotona ja koulussa
Editor: Abraham Pietikäinen
Release date: December 17, 2024 [eBook #74923]
Language: Finnish
Original publication: Sortavala: Toimittajan kustantama
Credits: Jari Koivisto
language: Finnish
Luettaviksi kotona ja koulussa
Kokoillut
Sortavalassa, Toimittajan kustantaja, 1884.
1. Rukous
2. Kastevirsi
3. Jouluvirsi
4. Salli pienten kynttiläin palaa. (Suom.) O. Wuorinen
5. Rukous maan hedelmästä. (Suom.) A. Oksanen
6. Laulu lapsille. (Suom.) Tuokko
7. Eriskummainen kantele
8. Korpi kurjalla kotina
9. Suomen maalle. A. Warelius
10. Hämäläisen laulu. Erkko
11. Suomalaisen arvo. J. Juteini
12. Pohjolainen. A. Warelius
13. Warpunen. Suonio
14. Lähteellä. Runeberg. — Lönnrot
15. Jo tulen kotihini
16. Ilta
17. Päivän nousu.
18. Lasten laulu lintusille. O. Wuorinen
19. Suksimiesten laulu. Suonio
20. Lumisilla ollessa. O. Wuorinen
21. Vappu. O. Wuorinen
22. Sonetti. O. Wuorinen
23. Halu maalle
24. Suomen laulu. (Suom.) Rahkonen
25. Suomen salossa. (Kansanl. mukaellut) Y. Koskinen
26. Sotilaan lepo. I.W.M.
27. Elkää oudostuko
28. Hyvä emäntä
29. Ohoh kullaista kotia
30. Kevätlaulu. J.F. Granlund
31. Kehoitus. (Mukaellut) E.A. Ingman
32. Jumala synnyinmaata siunatkoon! Paavo Cajander
1. Rukous.
1. Herra taivahan! kuule huutoan',
Armos suojaan taas sulje mua!
Suo mulle aina siunaus, rauha;
Luoja, Luoja, mä ootan sua!
2. Aamuin uudistat armos avarat;
Tue, Isäni, johda mua!
vaaroista hellin varjele huolin.
Luoja, Luoja, mä ootan sua!
2. Kastevirsi.
1. Otettu kasteen kautta sisään
Mä olen, Herra, huoneeses,
Sun lapses olen, Sä mun isän,
Siis mun on kaikki rakkautes;
Pelotta tykös tulla saan,
Mua pois et sysää milloinkaan.
2. Sun puoleltas tää liitto kestää,
vaikk' murtuis vahvuus taivaan, maan;
Ei rakkautt' Isän sydämestä
voi mikään saada sammumaan;
Poikaskin annoit ainoan
Sä piinaan, kuoloon puolestan.
3. Lapses myös jos Sua voisi
Näin puuttumatta rakastaa,
Jos tietäis, taitais se, kuin soisi,
Sun käskyjäs ain' noudattaa!
Mut voi, kuink' usein kylmennyt
Mä olen, luotas eksynyt!
4. vaan lastasi hairahtunutta
Armost' et hylkää silloinkaan;
Sun lammasraukkaas kadonnutta
Kuin paimen riennät hakemaan,
Et heitä, siks kun löysit sen,
Toit lauman luokse jällehen.
5. Ja vaikka lapses tuhlaajana
Pois sirottais Sun lahjasi,
Armahdat taas kun katuvana
Se jalkais juureen lankeepi;
Ain' ovi auk' on huoneeses,
Ain' auki isänsydämes.
3. Jouluvirsi.
1. Oi armon lähde autuas,
Elämän suuri ruhtinas,
Sä taivaan valkeus, aamu-koi,
Sinulle virtemme nyt soi!
2. Sinulle kiitos, kunnia,
Jumalan Poika armoisa,
Kun viimein tänne saimme sun,
vieraamme kauvan toivotun.
3. Jo aivan alku-ajoista
Ain' ikävöivät halulla
Sydämet lukemattomat,
Es'-isämme ja profeetat:
4. Ett' tulis tänne Herramme
Katkaisemahan kahleemme,
Omilleen tuomaan apua;
Niin Israel sais iloita.
5. Tääll' olet nyt, Vapahtajan';
Seimessä näen sun makaaman.
Pien' olet, maan kaikk' koroitat,
Alaston, sielut vaatetat.
6, Täynn' olen saastaa, syntiä,
En elänyt kuin käsket sä;
Mut siksihän sä tulitkin,
Synnistän' että pääsisin.
7. Siis käännyn puolees pelotta,
Sä vapahdat mun tuskista,
Iloksi muutat murehen',
Kuolonkin voitit hirmuisen.
8. Autuuten', elämäni, sun
Omakses aivan antaun;
Mä tahdon Henkes avulla
Sua ikuisesti palvella.
4.* Salli Pienten kynttiläin palaa.
1. Ikuisesti Isän lempi
Loistaa valotornistaan;
vähäisemmän valon meille
Hoidettavaks antoi vaan.
Salli pienten kynttilöiden.
Kauas loistaa merellen!
Ehkä jonkun merimiehen
Kuolost' autat rannallen.
2. Synnin yö jo synkistyypi,
vihast' aallot riehuilee;
Moni silmä toivovaisna
Rannalt' tulta tähtäilee.
Salli pienten j.n.e.
3. Pidä lamppus loistavaisna; Myrskyssä kun merimies Satamahan yöllä pyrkii, voipi eksyä kenties. Salli pienten j.n.e.
5. Rukous maan hedelmästä.
1. Suo, Herra, joka päiväksi
Meill' aina leipä riittäisi,
Ja meitä säästä nälästä.
Ja anna, mikä hyödyttää.
2. Avaja kätes antosa
Ja jyvät maasta kasvata
Ja vilja kaiken-kaltainen,
Ett' ois elatus kylläinen.
3. Sä luodut kaikki ruokitset,
Kaarneenkin huudon huomaitset;
Niin kuule, isä, lapsias,
Kun anelemat armoas!
4. Älä syntiämme muistele,
Maan armoSt' anteeks' antele;
Suo tunteamme laupeutes
Ja iankaiken hyvyytes.
6.* Laulu lapsille.
1. Lapset aian autuaan!
Aina kun mä nähdä saan
Eloanne leikkiväistä,
Elämää mä lyhykäistä
Paratiisin muinaisen
Kaipaellen muistelen.
2. Punaposket pulleat,
Sinisilmät loistavat
Päällä puku, jok' ei paina,
Hyvä ruokahalu aina,
Jalka nopsa juoksemaan —
Mitä muuta tarvitaan?
3. Juoskaa leikkiin riemuiseen!
Aapiskirja kukkoineen
Kohta teitä leikist' estää.
vapaus kun vielä kestää.
Nauttikaa sen riemua,
Jok' ei koskaan palaja.
4. Poika! pikku puukollas
Laita kaarnalaivojas!
vaiva, tosityö ja luku,
Ikävyyden häijy suku,
Kohta toimes leikkisät,
Poika parka, päättävät.
5. Leiki, pikku tyttönen,
Nukkies kanss' somien,
Naura, näytä valkohampaas,
Juokse kilpaa kanssa lampaas!
Kohta kehrätä sä saat,
Jättää toimet riemukkaat.
6. Lapsuus, aikaas ihanaa,
Juoksussaan niin nopeaa,
Riemuasi viatonta,
Mennyttä jo vuotta monta,
Muistan vanhuudessakin
Ilo-, surukyynelin.
7. Eriskummainen kantele.
Ne varsin valehtelevat,
Tuiki tyhjeä panevat,
Jotka soittoa sanovat,
Arvelevat kanteletta
Väinämöisen veistämäksi,
Jumalan kuvoamaksi,
Hauin suuren hartioista,
veen koiran koukkuluista;
Soitto on suruista tehty,
Murehista muovaeltu:
Koppa päivistä kovista,
Emäpuu ikipoloista,
Kielet kiusoista kerätty,
Naulat muista vastuksista.
Sentä ei soita kanteleni,
Ei ilotse ensinkänä,
Soitto ei soita suosioksi,
Laske ei laatuista iloa,
Kun on huolista kuvattu,
Murehista muovaeltu.
8. Korpi kurjalla kotina.
Kotihinsa muut menevät,
Majoillensa matkaavat,
Kurjall' ei ole kotia,
Katalalla kartanoa;
Korpi kurjalla kotina,
Salo sauna vaivaisella.
Moni on päivä päätön päivä,
Usiampi einehetön:
Ilta ainaki tulevi,
Yö etehen ennättävi,
Moni tuikkavi tulonen,
vilkuttavi valkiainen.
Ei ole turvoa tulesta,
valkiaisesta varoa,
Turvoa tuhoistakana,
vaivaistakana varoa.
Tuikkaen tuli palavi,
vilkutellen valkiainen,
Eessä lapsen armottoman,
Kohalla kovaosaisen.
Noin tunsi tulen isäntä,
virkkoi valkian pitäjä,
Tuvallinen tuumoavi,
Ja sanovi saunallinen:
"Pois turvaton tuvasta,
Armoton katoksen alta!
Tuulen vieä turvatonta,
Ahavaisen armotonta.
varatonta vastarannan."
9. Suomen maalle.
1. Suomenkin maan
Aurinko lämmin on noussut:
Jää on jo virtana juossut
Suomenkin maan!
2. Kaunosen maan
vuoret ja metsiköt suuret
vaattehet kantavat uudet.
Kaunonen maa!
3. Onnemme maa!
Ei vapauttakaan puutu;
Rakkaus, riemu ei muutu
Onnemme maass'.
4. voimakas maa!
Kansa on urhosa aina,
vaivat ne meitä ei paina.
voimakas maa!
5. Äitimme maa
valvomaan saanut on mielen,
Kaunon jo kuulemme kielen
Äitimme maan.
10.* Hämäläiset» laulu.
1. On mulle Suomi suloisin,
Maan Häme siitäi kallihin!
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa.
2. Lempeitä laakson lehtoja.
Ja lintuin laulupuistoja,
Ja marjaisia kankaitaan
En unhottaa voi milloinkaan,
Oi Hämeen kallis maa!
3. Oi Hämeen pellot viljavat
Ja kasket kullan loistavat,
Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan.
4. Kuin taivas tääll' on loistoisa
Ja iltatähti kultaisa,
Ja ruskot yhtä runsahat.
Syysöiden sähköt leimuvat,
Ja talvet suojaiset!
5. Ei impee missään rakkaampaa,
Ei siveempää, ei jalompaa,
Kuin Hämeen valkotukkanen,
Tuo sinisilmä neitonen
On ruskoposkineen.
6. Ja kansaa kussa löytänen
Niin jäykkää kuin on Hämehen,
Niin vakavaa, mi auraltaan,
Ei suotta siirry milloinkaan,
Halveksi säätyään.
7. Jos miestä missä tarvitaan,
Maan eestä vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on uroita,
On järkeä, on kuntoa,
Jos toimeen tartutaan.
11. Suomalaisten arvo.
1. Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa, vaikk' ei riennä riemuksemme Leipä miesten maatessa; Laiho kasvaa kyntäjälle Arvo työnsä täyttäjälle. (La-la la la la la la la.)
2. Suomen poika puolestansa
Tunnetaan jo jaloksi,
Korvet kylmät voimallansa
Perkailee hän pelloksi;
Hän on rakas, rauhallinen,
Mies sodassa miehuullinen.
3. Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
Täällä tehdään uusia,
valistus on viritetty,
Järki hyvä herätetty.
4. Suomen tytön poskipäihin
Luopi veri kukkaiset,
Hall' ei pysty harmaa näihin,
Näit' ei pane pakkaiset.
Luonnossa on lempeyttä,
Sydämessä siveyttä.
12. Pohjolainen.
1. Iltaruskon loistamalla
Nuorukaisen istuvan
Kaukaisella lounasmaalla
Mieli juohtuu Pohjolaan.
2. Laakso kaunis on, ja siellä
visertävät lintuset;
Hän se huokaa: „ah, jos vielä
Maani saisin entiset.
3. Suomessa ei viinapuita
Lehteviä katsella,
viikunoita eikä muita
Hedelmiä kohdata.
4. Mutta kuuset sorjat, roimat,
Vuoret jylhät suosittaa
Sydäntäni; luonnon voimat
Todistavat miehuutta.
5. Pohjan mäet mäntyinensä,
Härmähelmet oksilla,
Kutsuvat mun lemmellänsä;
Heit' en taida unhottaa.
6. Elämässä, kuolemassa
Rakas mull' on Pohjanmaa,
Sydämessä puhtahassa
Tunto siell' on liikkuva.
13. varpunen.
1. Jos ruikutella voisin
Ma kielin sataisin
Tai kiurusena oisin
Kohoava pilvihin, —
2. Ma aina kiitteleisin
Suloista Suomea,
Ja Jumalalle veisin
Ma huokauksensa.
3. Hän silmät ehkä loisi
Myös meihin raukkoihin
Ja päivän paistaa soisi
Saloihin synkkihin.
4. Ei ääni mulle suotu
Oo satakielisen;
Heikoksi siipi luotu
Ei kanna taivaasen.
5. vaan laulustani kuiten
En tahdo vai'eta,
Kun ääni lintuin muitten
Ei kuulu talvella.
6. Parempii laulajoita
Keväällä kun tulee,
Niin kuunnellessa noita
Jo varpu vaikenee.
14. Lähteellä.
1. Sua, lähde kaunis katselen
Likellä vettäsi,
Kuin pilven varjot vaeltavat
Kuvastimessasi.
2. Kah, tuoll' on pilvi loistava,
Ihana, kaunoinen;
Jo lähti pois pakenemaan;
Hyvästi varjonen!
3. Taas tuossa toinen kullallaan
Kumoaa taivahan;
Se ei pitemp' iällinen,
Jo lähti matkahan.
4. Kah' vielä muuan hirviä
Hias kulullehen;
voi siirtyisitkö sievemmin
Jälestä toisien!
5. vain näitä katsellessani
Mä muistan mieltäni,
Kuin monta kullan loistoa
Jo siirtyi siltäki.
6. Kuin pilvet paksut, synkiät,
Sitäi' pimittivät,
Yhtäkkiähän nousivat,
Hitaasti lähtivät.
7. vaan jospa kuinkin kulkivat,
Ne eivät outoja:
Ne tyhjiä kuvaamia
Ja pilven varjoja.
8. Ne mieli raukan kuitenkin
Moneksi muuttavat;
voi koskastapa varjojen
valehet loppuvat!
15. Jo tulen kotihini.
Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki kotihini;
Joko on kylpy joutununna,
Joko saatu saunavettä,
Sekö vastat valmihina?
Onko huttu keitettynä,
Puohtimella peitettynä,
voita päälle heitettynä;
Onko lusikat ääressä,
Maitokupit vieressä?
Ptru Kirjo, ptru Karjo,
Ptruko haikia aluna!
Jo on Kirjo kiini pantu,
Karjo kaarehen rakettu,
Haluna hakahan saatu;
Jo nyt jouvunki tupahan.
Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki, jo, jo.
16.* Ilta.
1. Linnut laulaa laaksoissamme
Ehtoon enkelille,
Auringolle armahalle
Länteen lähtevälle.
Tule tervetullut tänne,
Ilta ihanainen,
Lehottava rusko lännen,
Puna purppurainen.
2. Puumme, pensaat, vuoret, vedet,
Korkeet kukkulamme,
Kullallasi kaunistelet,
Muodon muutat maamme.
Kasteen kalliin kyynelillä
Kukat kostuttelet,
Helmilläsi heleillä
Kaikki kasvattelet.
3. Levon luontoon lähettelet,
Rauhan, raittiuden,
Väsyneitä virvottelet
Uuteen uutteruuteen.
Kiitos kallis, kaiku kaunis
soikoon sydämemme;
Ruskon raukee ruusu raitis,
Räättyy päiväsemme.
17. Päivän nousu.
1. Aurinko jo armias
Nostaa kasvojaan.
Ole terve tultuas
Tuttu kaiken maan!
2. Nytpä kaikki heräävät
Päivän valohon,
Kaikki myöskin siirtyvät
Uuteen armohon.
3. Suuret, pienet nousevat
Leposijaltaan,
Askariinsa tarttuvat
Uusill' voimillaan.
4. Lintusetkin alkavat
Laulun lehdossa,
Luojallensa kantavat
Kilvan kiitostaan.
5. Ota korviis, Taivainen.
Kiitos minunkin,
Mielehes suo elänen
Päivän tämänkin.
6. Koska viimein vaipunen
Haudan povehen,
Auta, sieltä herännen
Iloon iäiseen.
18. Lasten laulu lintusille.
1. Viserrelkää, linnut vienot,
Piipitelkää, pikkuiset,
Jotta helkkyileepi tienot,
Jotta laulun lainehet
Värehtii!
2. Ilonaika on nyt teillä,
Kevätaika armahin,
Ilonaika myöskin meillä,
Elon kevät ihanin
Parhaillaan.
3. Äsken useammat teistä
Kaukaa riensi Pohjolaan,
Suloissa se ompi meistä,
Että jälleen synnyinmaan
Etsitten.
4. Laulakaatte ilomielin
Taasen Suomen suloa,
Me, me sydämin ja kielin
Teille tervetuloa
Lausumme.
5. Teidän kanssa mielin yksin
Ylistämme Jumalaa,
Teidän kanssa ystävyksin
Suven aikaa suloisaa
Vietämme.
6. Mieluisesti katselemme
Pesänpuuhianne vaan,
Pikku poikianne emme
Millään lailla milloinkaan
Häiritse.
7. Niin, miks' emme teille sallis
Pienokaista pesäänne?
Sehän teille yhtä kallis.
Kuin tää annas kotimme
Meille on.
8. Viserrelkää, linnut vienot.
Piipitelkää, pikkuiset,
Jotta helkkyileepi tienot,
Jotta laulun lainehet
Värehtii!
19.* Suksimiesten laulu.
1. Ylös Suomen pojat nuoret,
Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret.
Hyv' on meidän luikuttaa!
Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuilevi sukkelaan.
2. Heräs tuuli tuntureilla,
Lehahtihe lentämään, —
Sukkelat on sukset meillä, —
Lähtään veikot kiistämään!
Saishan koittaa,
Kuka voittaa,
Eikö tuulta saavuttaisi
3. Koti kontion on tuossa. —
Siihen sukset kääntäkää! —
Havuin alla korpisuossa
Vanhus nukkuu röhöttää. —
„ Kuules ukko,
Oves lukko
Miehissä jo murretaan!“
4. Kohoaapi kämmenille
Metsän kuulu kuningas. —
"Lähtään otso painisille,
Meissä löydät vertojas!" —
Hammasluske,
Keihäsruske
Kaikuttavi korpea.
5. Jo on karhu kaatununna;
Keihäs sattui rintahan:
Ukko nukkuu uupununna
Sikehintä untahan. —
"Riemuellen.
Soitatellen
Viekää saalis kotihin!"
6. Vaan kun verivainolainen
Suomehemme rynnättää,
Silloin saalis toisellainen,
Veikot, meitä hiihdättää.
Käsi sauvan.
Toinen raudan
Teräväisen tempoaa.
7. Verihinsä kohta nääntyy,
Kuka meitä vastustaa;
Kenpä pakosalle kääntyy,
Senkin suksi saavuttaa.
Pelastettu,
Rakastettu
Kohta ompi kotimaa.
20. Lumisilla ollessa.
Voi, kuin nyt on lumi nuoskaa!
Joutukaa jo, pojat, juoskaa!
Kalle, Pekko, Heikki, Wille
Tulkaa, tulkaa lumisille!
Mie jo viskaan
Aika pallon,
Suuren niin kuin miehen kallon.
Riston niskaan..
Kas nyt Heikki
Tätä
Elämätä!
Tämähän on vasta leikki?
Poikaset kun huiskaa,
Ett'ei kertoa voi sanat,
Lumipallit tuiskaa
Valkeat kuin metsäkanat?
Kalle, Kalle paiskaa
Tuota laiskaa,
Joka seisoo tuolla
Takapuolla!
Katsos hölmö, kuu sai pallin,
Kaatui mullin mallin!
Huh, huh, huu!
Luut' on ihan täynnä suu!
Elä itke, ole vait!
Tyydy siihen, mitä sait!
Riston lumipallit ovat
Liian kovat!
Juhana ja Kalle
Käyvät painimaan,
Jussi jäikin alle.
Lunta päälle vaan!
Näätkös Pekko,
Jussin vasta ostettu
Uusi mekko
On kuin veestä nostettu!
Kädet käyvät kohmeesen,
Lähdetään pois huoneesen;
Kukaan ei saa nakata,
Jo on aika lakata.
21. Vappu.
1. Jo kevään kultapäivynen
Säteilee korkealla;
Jo lirittääpi leivonen
Nyt taivaan kannen alla;
Jo peipot puissa tirkuttaa.
Ja teeret, kyyhkyt kukertaa.
2. Oi, kuulepas, kuin kajahtaa
Nyt laulu ihmistenki!
Sen riemulaulun vaikuttaa
Myös toivon raitis henki:
Kevättä tervehtämään jo
Nyt riemuin rientää nuoriso.
3. Kas tuossa joukko seisahtuu,
Ja riuku viirinensä
Ja kiehkuroineen kohouu
Jo heidän keskellensä,
Ja "hurraa, hurraa" raikuupi
Niin että kummut kaikuupi.
4. Nyt pallot, kiekot kieppuvat
Ylt'ympärinsä viirin,
Ja pojat, neidot iloisat
Tekevät leikki-piirin:
Nyt hypätään ja hyöritään,
Nyt lauletaan ja pyöritään.
5. "Luojalle kiitos! Toukokuun
Ens' päiv' on tullut — Vappu!"
Niin virkkaa lehvät viiripuun,
Niin joka lippu, lappu.
Nää riemun, toivon sanaset
Myös lausuu ihmis-sydämet.
22. Sonetti.
1. Oi terve kevät! Talven valta joutaa
Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö,
Vienosti välkkyy järven sini-vyö,
Iloisna purttaan kalastaja soutaa.
2. Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa,
Ne peltomaahan siroitellen lyö,
Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ,
Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa.
3. Niityltä poistuu harmaat kulo-arvet,
Mets' ylleen pukee viittaa muhkeaa,
Kedolla ammoo lehmät hata-sarvet,
Ja koski veisaa virttäns' uhkeaa,
Ja liritellen liitää lintu-parvet, —
Myös ihmis-sydän lauluun puhkeaa!
23.* Halu maalle.
1. Talvi on jo laannut raivoomasta,
Sulain talven kukat varisee,
Kevään sulo joutuu taivahasta,
Päivä metsää, vettä suutelee;
Koht' on suvi, aallot liikkehessä;
Kullanmoisna kukkaverhona
Ovat niityt päivän heltehessä,
Sekä lähteet tanssii lehdoissa.
2. Haluun maalle! Sano lintusille,
Tuuli, että heitä rakastan,
Veelle, koivuille ja lehmuksille,
Että heitä nähdä haluan;
Nähdä vielä niinkuin ennen heitä,
Nähdä puron kirkkaan tanssia,
Kuulla lehdoss' rastaan säveleitä,
Vesilinnun lemmenkaikua.
24.* Suomen laulu.
1. Kuule kuinka soitto kaikuu,
Väinön kanteleesta raikuu;
Suomi laulelee!
:,: Kuule, hongat huokaileepi,
Kuule, kosket pauhaileepi;
Suomi laulelee! :,:
2. Katso, jäät kuin pohjasessa
Välkkyy päivän paistellessa;
Suomi laulelee!
:,: Katso, loistaa taivahilla
Pohjan palo iltasilla;
Suomi laulelee! :,:
3. Ihanaiset laaksot, joissa
Purot lausuu kukastoissa:
Suomi laulelee!
:,: Jo nuo metsät tunturilla,
Koska kaikuu iltasilla:
Suomi laulelee! :,:
4. Kaikkialla ääni kaikuu,
Kaikkialla kielet raikuu;
Suomi laulelee!
:,: Syäntä jos on suotu sulle,
Murheess', ilossakin kuule:
Suomi laulelee! :,:
25.* Suomen salossa.
1. Honkain keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa salossa,
Honkain väliltä siintävä selkä
Vilkkuvi koittehen valossa.
:,: Hoi, la la la la laa,
Hoi, la la la la laa,
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:
2. Kaukana korvessa käkönen kukkuu.
Sulhonsa suloutta ylistää,
Paimenten soitanto laitumen tieltä
Ääntänsä korviini vilistää.
:,: Hoi, la la la la laa,
Hoi, la la la la laa.
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:
3. Omanpa henkeni kieltä ne puhuu,
Honkain humina ja luonto muu.
Itse en sydäntä hillitä taida,
Riemusta soikohon raikas suu.
:,: Hoi, la la la la laa,
Hoi, la la la la laa,
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:
26.* Sotilaan lepo.
1. Sotamies eipä moiti lepoaan.
Eipä vielä torvessakaan.
Kallio päänsä aluksena on,
Vierellisnä miekka verraton.
Eipä hän moiti lepoaan
Eipä vielä korvossakaan.
2. Voitto vaan mielessänsä kallihin
Hänellä on nukkuissakin.
Vaara kun on ilmastuvinaan,
Miekkaan tarttuu kohta innossaan.
Voitto vaan niinpä kallihin
Hänellä on nukkuissakin.
27. Elkää oudostuko.
Otettiin minusta outo,
Varsin virhi viskattihin,
Minun lapsen lauluistani,
Pienen pilpatuksistani;
Minun liioin laulavani,
Pahasti pajattavani.
Vaan elkää hyvät imeiset
Tuota ouoksi otelko,
Jos mie lapsi liioin laulan,
Pieni pilpatan pahasti;
En ole opissa ollut,
Seisonut sepän pajassa,
Saanut ulkoa sanoja,
Loitompata lausehia;
Olen oppinut, kotona,
Oman aitan orren alla,
Oman äitin, värttinöillä,
Veikon vestoslastosilla.
28. Hyvä emäntä.
1. Usein hyvä emäntä,
Se tarkka talon emäntä,
Kuulevi kukotta nousta,
Kananlapsetta karata,
Vihkimähän viljoansa,
Katsomahan karjoansa;
Onko oikein Omena,
Lykyllähän Lyttimäinen.
2. Usein hyvä emäntä,
Se tarkka talon emäntä,
Itse rihmat ketreävi,
Itse kankahat kutovi;
Ei kysy kynsiä kylästä,
Oppia ojan takoa,
Pirran piitä naapurista,
Tointa toisesta talosta,
29. Ohoh kullaista kotini
1. Lämmin paita liinainenki
Oman äitin ompelema;
Vilu on vaippa villainenki
Vaimon vierahan tekemä.
2. Lämmin on emosen sauna
Ilman löylyn lyömättäki;
Kylmäpä kyläinen sauna,
Vaikka löyly lyötäköhön.
3. Koria kotoinen leipä,
Jos on täynnä tähkäpäitä;
Vihavainen vieras leipä,
Vaikka voilla voituohon.'
4. Villainen emosen vitsa,
Ruokoinen isosen ruoska,
Joskon viikon virpokohon,
Rupeaman ruoskikohon;
Vitsa vierahan verinen,
Kyläläinen kynnäppäinen,
Josko kerran iskeköhön,
Tahi puolen koskekohon.
5. Ohoh kullaista kotia.
Armasta ison eloa!
Jos oli leipeä vähempi,
Niin oli unta viljemmältä;
Ei toruttu torkunnasta,
Makoomasta ei manattu.
30. Kevätlaulu.
1. Jo päivä ilman lämmittää.
Jo taas nyt virkos' maa,
Jo järvistämme lähti jää
Ja kasvit hengen saa;
Ja aallot vahvat vahtopäät
Ja hopeaiset hohtojäät,
Ne kirmailivat kilvassa,
Kuin pilvet myrsky-ilmassa.
2. Nyt niityt, pellot vihottaa
Ja virvoitusta juo,
Ja tanner puita lihottaa
Ja kukkasia luo;
Jo päivä kulta-virrallaan
On saanut ruohon kasvamaan
Ja perho kulta-siivillään
On tullut niihin lentämään.
3. Nyt linnun laulut herättää
Jo päivän nousemaan,
Ja ilo laulun elättää
Ja saa sen kaikumaan;
Ja sydän lyö ja ihastuu
Ja riemua on täynnä suu,
Ja toivo nostaa siipiään
Jo kesän helmaan lentämään.
31. Kehoitus.
1. Isäisi maalle, Suomalain.
Ole uskollinen!
Se kätkyes, se hautas on
Ja suojas viimeinen.
2. Majan sijaa ei niissäkään
Sinulla mointa oo.
Tääll' on elääsi, kuollasi,
Jos kuinkin onni suo.
3. Ja maa se on, jota veri
Isäisi kasteli,
Maa, jonka mainehen pyhän
Ajat säilytteli.
4. Kah! täällä Wäinö Pohjolan
Pojat löi miekallaan,
Ja kahlehet pimeyden
Katkoi sanallahan.
5. Verisen täällä värinsä
Vapaus liehutti,
Ja monta Suomen sulhoa
Manalle saavutti.
6. Ja monta päättyi päiveä
Veressä ainian,
Kylihin kun vihollinen
Sodan toi kauhean.
7. Monetpa näljät nähtyäs,
Monetkin tappelut,
Sä seisot vielä, Suomeni,
Et varsin vaipunut.
8. Mutt' toivo, taivahan tytär,
Sinulle kuiskuttaa:
"Jo tuntisi tulettelee,
Jo päiväs ruskottaa!"
9. Eivät ne poikaa turhahan
Vertaan vuodattaneet,
Eivätkä sankaria paraat
Vaan suotta sortuneet.
10. Ei, ei; tulevat ainakin
Ajat iloisemmat!
Sitä tuhannet toivoen
Jo varsin vartovat.
11. Elleivät tulle, tulkohon
Se Tuoni kuoloneen
Ja luumme kurjat luokohon
Majaansa maan poveen.
12. Vaan haudallemme maailma,
Surmaamme säälien,
Suruisin mielin vuodattaa
Kentiesi kyyneleen.
13. Isäisi maalle, Suomalain,
Ole uskollinen!
Se kätkyes, se hautas on
Ja suojas viimeinen.
14. Majan sijaa ei missäkään
Sinulla mointa oo.
Tääll' on elääsi, kuollasi,
Jos kuinkin onni suo.
32. Jumala synnyinmaata siunatkoon!
1. Sinua, kultainen ja kallis maamme,
Sinua kaikki työmme tarkoittaa;
Elomme, onnemme me sulta saamme,
Sa ihanteemme kaunis Suomenmaa.
Jo pienoisista saakka meille kannoit,
Kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,
Ja tyhjiks usein rintas imetit,
Ja usein kärsit nälkää, saadaksesi
Paremman toimeentulon lapsinesi,
Ja usein vilussa sa värjähdit.
2. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmentulta.
Mi jäät ja lumet poluiltasi luo,
Ja työmme harras poistaa nälkäs sulta
Ja elon sulle huolettoman tuo.
Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,
Sill' erämaasi viljaviksi teemme,
Näin vaivannäkös palkiten ja työs.
Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,
Kun hyvä vaan on olla meidän äiden,
Niin silloin hyv' on olla meidän myös.
3. Ja mitä — vaikk'ei työmme suuremp' oisi
Kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,
Ja verrata vaikk' eloamme voisi
Meressä yksityiseen pisaraan? —
Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,
Kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,
Ja katoamme tuimaan taisteloon.
Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks
Ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.
Jumala synnyinmaata siunatkoon!