The Project Gutenberg eBook of Runoja lapsille 5, by Abraham Pietikäinen

  1. Evankeliumi virsi.
  2. Tunnon rauha.
  3. Hautausvirsi.
  4. Kuva.
  5. Pimeä isoton pirtti.
  6. Eräässä kansanjuhlassa.
  7. Z. Topeliukselle.
  8. Oma maa.
  9. Suomi.
10. Laps Suomen.
11. Suomen valta.
12. Salomaa.
13. Saarijärven Paavo.
14. Runolaulaja.
15. Muinaiset ajat paremmat.
16. Kiitos rauhasta.
17. Väinämöisen sanoja.
18. Vapautettu kuningatar.
19. Suomen Ruhtinaalle.
20. Porilaisten marssi.
21. Suomen naisille.
22. Kesän viimeinen kukka.
23. Isänmaan virsi.

    1. Ihminen tänne päälle maan,
    Kuin outo matkalainen vaan,
    On hetkeks aikaa luotu,
    Ja hänelle täll' ijällään,
    Niin lyhyellä, yhtenään
    Surua, huolta suotu.

    2. Hän tänään viel' on terveenä,
    Ja huomenna jo kylmänä;
    Mit' auttoi voimans suuri?
    Näin katoo maailman koreus,
    Ja kunnia ja kopeus,
    Kuin kedon kukka juuri.

    3. Ei meitä valta, rikkaus,
    Ei voima, nuoruus, kauneus,
    Ei ystävätkään auta;
    Maailman kaiken tavara
    Ei kuolemasta vapahda,
    Kun aukeaapi hauta.

    4. Ei auta tiedon tutkinnot,
    Ei ruhtinasten suosinnot,
    Kuitenkin täytyy kuolla;
    Ken täältä valmistumatta
    Käy ajast' armon, armotta
    Sen täytyy ijät' olla.

    5. Siis kuule, armas ystävän',
    Jos tahdot saada elämän,
    Niin älä väsy vaivaan;
    Vaan pysy aina sanassa!
    Se ompi sulle tukena
    Ja saattaa riemuun taivaan.

    6. Jos onkin ristis raskaampi
    Ja kuritukses kovempi,
    Parempi sun tok' olla,
    Kun jos jo täällä osasi
    Sinulle Herra antaisi,
    Ja hylkäis tuomiolla.

    7. Jos lihallesi ainaisen
    Sä saisit myötäkäymisen,
    Niin penseytyisit pian;
    Siis rakas Isä kurittaa,
    Tääll' alla ristin kuljettaa
    Autuuteen uskoviaan.

    8. Sä jälkeen ajan murhetten
    Saat ilon luona Kristuksen
    Suuressa kunniassa;
    Ei ihmisjärki arvata
    Voi iloa ja autuutta,
    Jok' ompi taivahassa.

    9. Mit' uskollinen Jumala
    Lupaapi meille sanassa,
    Se olkoon turvanamme!
    Hän tähden Poikans Kristuksen
    Antaapi meille autuuden
    Perinnöksemme. Amen!

    1. Ah, kellä puhdas tunto on
    Ja kalvamaton mieli,
    Jonk' ain' on retki polveton
    Ja laittamaton kieli,
    Jot' oikeast' ei luovuttaa,
    Ei väärän puoleen horjuttaa
    Voi vilpin viehätykset.

    2. Sen silmä aina kirkas on
    Ja otsa puhdas hohtaa,
    Povess' on sydän pelvoton,
    Jos kunka kumman kohtaa.
    Hän on kuin nuori neitonen,
    Jokaisen mielitehtoinen,
    Vaikk' olkoon vanhus harmaa.

    3. Kuin yöksi maata painaksen
    Ja Luojahansa luottaa,
    Hän kummitusten, peikkojen
    Näköj' ei säiky suotta,
    Vaan unittoman yön lepää
    Ja riemullisesti herää
    Hyvien töiden toimeen.

    4. Jos korvensyöntä yksinään
    Hän kolkkoakin kulkee.
    Tai meren aallot myrskyillään
    Hätään jos häntä sulkee,
    Hän hämmästy ei silloinkaan,
    Hänell' on rauha rinnassaan
    Ja turva tunnossansa.

    5. Hän kaunis on kuin kukkainen,
    Raitis kuin kevät-aamu,
    Vaan omantunnon-vaivainen
    Se hoippuu niinkuin haamu,
    Ja päivät sekä pitkät yöt
    Sen entiset pahuuden työt
    Hänt' aina ahdistavat.

    1. Jo vaiti nyt, valitus-äänet!
    Ei itkumme, ystävät, auta;
    Vaan kuolo, te jälkehen jääneet,
    Vie eloon Kristuksen kautta!

    2. Ah mitähän raamatut takaa
    Ja hautojen patsahat haastaa?
    Tää ruumis, mi levossa makaa,
    On taas ylös nouseva maasta.

    3. Nyt maailman myrskyistä vapaa
    Se kätköss' on rauhallisessa;
    Näin nukkuupi, kunnes se tapaa
    Taas sielunsa kirkkaudessa.

    4. Ei viivy se riemuinen koitto!
    Kun valtansa jättääpi tuoni,
    Jo joutuupi elämän voitto,
    Taas sykkiipi sydän ja suoni.

    5. Ja jäsenet maatuneet maassa
    Ne katoovaisuutensa muuttaa,
    Ja autuaan sielunsa kanssa
    Taas alkavat eloa uutta.

    6. Kas siemenkin virkoopi, vaikka
    Sen maaks oli muuttanut multa;
    Kun joutuupi hedelmän aika,
    Se tähkänä kiiltää kuin kulta.

    7. Niin ruumiskin kirkasna vielä.
    Parempina aikoina kerran,
    On yhtyvä sieluunsa siellä,
    Kuss' ijäinen autuus on Herran.

    8. Näin sille, jok' uskoss' on kuollut,
    Nyt valkeepi autuuden koitto;
    Jonk' elämä Kristus on ollut,
    Myös kuolokin hällen on voitto.

    9. Siis, maa, ota rauhasi suojaan
    Tää siemen, tää kylvämä Herran,
    Siks kun sä sen käskystä Luojan
    Tuot taivahan laihona kerran.

    10. Tään majans on jättänyt henki,
    Jok' ylhäisen syntynsä näytti;
    Taivaallinen viisaus senki
    Ja Kristuksen rakkaus täytti.

    11. Jää rauhaan! Nyt kätke jo, multa,
    Nää jäähtyneet jäsenet vainaan
    Ain' siksi, kun Jumala sulta
    On takaisin vaativa lainan.

    12. Kun aamu se valonsa näyttää,
    Ja aukeepi manalan povi,
    Niin Jumala toivomme täyttää,
    Ja aukeepi taivahan ovi.

    13. Suo autuas loppu myös meille,
    Oi Jesus, sun kuolemas kautta!
    Meit' johdata elämän tielle
    Ja niin iki-ilohos auta!

    1. Mun huonehessani seinäll' on
    Yks kuva halpa ja koruton,
    Se siinä ollut on monta vuotta,
    Ja aina ihaelen ma tuota.

    2. En tiedä mi siinä viehättää,
    Lumenko peittämä harmaa pää,
    Vai surun uurtamat vaot nuoko,
    Vai silmän lempeä tuike tuoko.

    3. En tiedä, mutta niin lämmin on
    Sen läheisyys kuin auringon,
    Ja ompa kuin hänen katsannostaan
    Heloittais taivahan rauha vastaan.

    4. Ma tuntikausia ihaillen
    Kuvoa tuot' yhä katselen,
    Ei sulho kultoaan punastuvaa,
    Niin tyystin katso kuin minä kuvaa.

    5. Ja kun ma katson, niin vähittäin
    Herääpi muistoja mielessäin
    Niin armahaita, niin ihanoita
    Ja kaivatessani katkeroita.

    6. Ma poies mennehen polvekseen
    Nään lapsuusmaailman riemuineen,
    Nään kynttilöitä ja joulupuita
    Ja ystävyksiä hymysuita.

    7. Ja ompa kuin kuva elon sais
    Ja mua hellästi katsahtais,
    Ja ompa kuin hänen katsannastaan
    Heloittais taivahan rauha vastaan.

    8. Ja senhän vuoksi niin lämmin on
    Sen läheisyys kuin auringon.
    Mut ken se ompi se armahainen?
    Mun oma äitini on \e vainen.

    Oli mulla muoto muinen,
    Oli muoto muien rinnan,
    Kun ma notkuin nuorempana,
    Kasvoin heinänkarvallisna.
    Hyvä oli lapsen lassa olla
    Hyvän vanhemman varassa;
    Ikävä isättä olla,
    Outo äitittä eleä.
    Vaiva suuri vanhemmatta:
    Pimiä isoton pirtti,
    Vaikka päivä paistakohon,
    Sokia emoton soppi,
    Vaikka kuu kumottakohon.

    1. Maan, vetten yli ilma raikas kulki,
    Uus' aika koetteli lentoaan;
    Ja peitost' yön nyt astui kansat julki
    Ja niiden kanss' uus henki maailmaan.
    Se oli raikas henki aamuruskon,
    Jok' innostuksen toi ja toivon, uskon,
    Ja salamoina iski sydämiin,
    Ja heikot säteet Suomeenkin se heitti,
    Mut usma meiltä vielä päivän peitti,
    Tääll' isänmaata vielä kaivattiin.

    2. Se Suomen korpimailla vielä säilyi
    Ja turvekaton alla piilihen,
    Kuin simpsukkainen kuoressaan se päilyi
    Ja ark' ol' astumahan ilmoillen,
    Siks kuu sen Lönnrot löys ja kuoren taittoi
    Ja salomaiden aarteet ilmi laittoi
    Ja maiden, kansain ihailtaviks toi,
    Ja eteemme, kuin lumonnut ois taika,
    Uus maailma nyt aukeni, ja aika
    Se meihin silmäns' ihmetellen loi.

    3. Ja salot viherjöi ja päivä koitti,
    Ja lämmin liikkui yli vetten, maan,
    Ja laulut kaikui, mahtavasti soitti
    Nyt Runeberg'kin jätti-kanneltaan.
    Uus' aik' on tullut, uuden ajan riennot
    Nyt kulkee kautta maiden, täyttää tienot,
    Mut kansan viel' on verho silmillään,
    Siks kunnes Snellman hengen voimallansa
    Pois loihti peittehet, ja Suomen kansa
    Tul' omaa itseänsä näkemään.

    4. Ja hänen sanansa kuin miekka koski
    Ja sydämistä mursi kylmän jään,
    Ja hänen äänens' innostuksen nosti
    Ja tunteet pyhimmät sai syttymään.
    Ja vanhat, nuoret kansan alttarille
    Nyt kilvan riensi uhraamahan sille
    Etunsa, onnensa ja elämän.
    Ja kansan vainiolla paahtoi helle,
    Ja viljoja nyt nousi tanterelle,
    Jonk' äsken karje näytti peittävän.

    5. Ja alat, joita peitti unheen laineet,
    Nyt auraamaan käy Yrjö Koskinen,
    Ja kansan onnenvaiheet, työt ja maineet
    Nyt astuu kirkkahina ilmoillen.
    Ja Suomalainen tuntee rinnassansa
    Nyt Suomalaiseks' itsensä, ja kansa
    Tays-ikäisyyden valtakirjan saa.
    Ja poven pohjukasta riemut raikuu,
    Ja kautta maiden, mantereiden kaikuu:
    Nuo miehet eläköön ja synnyinmaa!

    1. Jo aurinkoinen kultiaan
    Loi maille maisemille,
    Ja laulut kohos kaikumaan
    Sen sulo sätehille.

    2. Ja Suomenkansa havahtuin
    Nuo laulut kummat kuuli,
    Ja sydän sykki innostuin,
    Jonk' kuolleheks jo luuli.

    3. Nyt ikivanhat nietokset
    Jo sulas laulun valta;
    Käy esiin hengen aartehet
    Taas talvipeiton alta.

    4. Ja kansa, tuntein itsensä,
    Nyt hehkuu taisteloihin;
    Mut kiitoksensa, lempensä
    Se kiintää laulajoihin.

    5. Se parhaimpainsa parvehen
    Sun nimes aina sulkee,
    Ja laulus, laulu sydämen,
    Sydämiin aina kulkee.

    6. Se laulu vienon-suruinen
    On niinkuin luonto Suomen,
    Mut myöskin lämmin, toiveinen
    Kuin kansan uusi huomen.

    7. Se lauloi voimaa ihanteen
    Ja lempee hehkuvinta;
    Sen laulun tunsi omakseen
    Jokainen nuori rinta.

    8. Se neuvoi Luojaan luottamaan
    Ja epätoivon poisti,
    Se näytti, kuinka onni maan
    Silmissä lasten loisti.

    9. Ja sydämihin lapsien
    Myös lietsoit pyhää tulta;
    He opeit maansa rakkauden
    Ja aatteet suuret sulta.

    10, Ja aatteet lapsiin tarttumat,
    Ne lumoin mahdillansa;
    Mut lapset kerran varttuvat
    Ja ovat Suomenkansa.

    11. Vaikk' kätkettynä sydämiin,
    Ei haihdu aatteen taika,
    Mut kerran kansain näkyviin
    Sen nostaa uusi aika.

    Vallan autuas se, jok'ei nuorena sortunut maaltaan,
    Hyljätty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois!
    Ei sopis miehenä näin mun nuhdella taivahan töitä,
    Mutta mun syömmeni taas tahtovi huoata ees.
    Kun minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin,
    Nousevat silmiini nyt vieläkin viljavat veet.
    Ei mun mielestän', ei mene Pohjolan tunturit, joilla
    Lasna ma kuultelin kuin sampo ja kantelo soi.
    Siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhot,
    Poi'at ja karhut puun juurella painia löit.
    Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä,
    Kaunihit katsoa kuin aamulla alkava koi.
    Oi, te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa
    Myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans'!
    Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki,
    Saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun.
    Siellä mun huoleni on ja siellä muu muinaiset muistoin,
    Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystäväin myös.
    Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks',
    Kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymämaa!

    1. Jos nähdä tahdot ihmemaan,
    Niin käyös Pohjolaan!
    Näät Pohjan taivaat tuliset,
    Se» hongat helmioksaset,
    Sä näet Suomenmaan.
    Siell' aalto rantaa suutelee
    Ja rannan kuuset kuiskailee:
    Tää meidän ompi maa.

    2. Ja sit' ei lahjaks Luojaltaan
    Sen kansa saanuttaan;
    Se miesten sydänhurmehet,
    Se äitiensä kyynelet
    Toi hinnaks isänmaan.
    Se työnsä hikikastehin
    Loi laihot itse vuorihin,
    Ja sai ne kasvamaan.

    3. Vaikk' ompi tuskat tuhannet
    Sen lapset kokeneet,
    Ei kuitenkaan oo kuolemaan
    Tää käynyt kansa Suomenmaan,
    Se käy vaan elämään.
    Sen rikkaus on rakkaus,
    Sen voima — itseluottamus
    Ja usko Jumalaan.

    4. Jos hornan henget herättäis
    Taas hahmot sortajain,
    Jos haudoistansa nousemaan
    Ja Suomeamme sortamaan
    Ne käydä koettais,
    Niin sortajansa surman sais,
    Kun miehet Suomen kohoais
    Ja maansa pelastais.

    5. Tää maa on kehto Kalevan,
    On helmi Pohjolan
    Ruunussa Kaikkivaltiaan,
    Se Pohjan sädepalollaan
    Saa tähdet sammumaan.
    Sen loihtulauluin säveleet
    On kaikkialla kaikuneet,
    On taivaat tenhoneet.

    6. Jos nähdä tahdot ihmemaan,
    Niin käyös Pohjolaan!
    Siell' aalto rantaa suutelee,
    Ja sulle kuuset kuiskailee:
    Sä näet Suomenmaan.
    Sen rikkaus on rakkaus,
    Sen voima — itseluottamus
    Ja usko Jumalaan.

    1. Laps Suomen, älä vaihda pois
    Sun maatas ihanaa!
    Sill' leipä vieraan karvast' ois
    Ja sana karkeaa.
    Sen taivas, päiv' on loistoton.
    Sen sydän sulle outo on.
    Laps Suomen, älä vaihda pois
    Sun maatas ihanaa!

    2. Laps Suomen, kaunis sull' on maa
    Ja suuri, loistokas.
    Veet välkkyy, maat sen vihoittaa.
    Sen rant' on maineikas.
    Yö kirkas, päivä lämpöinen
    Ja taivas tuhat-tähtinen.
    Laps Suomen, kaunis sull' on maa
    Ja suuri loistokas.

    3. Laps Suomen, armas maasi tää
    Siis muista ainiaan!
    Sull' onnea ja elämää
    Ei muuall' ollenkaan.
    Jos minne tiesi olkohon,
    Niin juures synnyinmaassas' on!
    Laps Suomen, armas maasi tää
    Siis muista ainiaan!

    1. Nouse, riennä, Suomen kieli,
    Korkealle kaikumaan!
    Suomen kieli, Suomen mieli,
    Niiss' on suoja Suomenmaan;
    Yksi mieli, yksi kieli
    Väinön kansan soinnuttaa.
    Nouse, riennä, Suomen kieli.
    Korkealle kaikumaan!

    2. Suomalaisen kuokka, aura
    Kyntäneet on Suomenmaan;
    Kasvoi vehnä taikka kaura,
    Maa on meidän perkamaa.
    Kelläs täss' ois äänen vuoro
    Meidän maata johdattaa?
    Nouse siis sä, Suomen kieli,
    korkealle kaikumaan!

    3. Suomalainen yksin kesti
    Ruton, näljän aikana,
    Uksin miekallansa esti
    Vihollisen maastansa;
    Suomalain siis yksin käyköön
    Käsin ohjiin onnensa.
    Nouse, nouse. Suomen kieli.
    Korkealle kaikumaan!

    4. Äänisjärvi, Pohjanlahti,
    Auranrannat, Ruijan-suu,
    Sun on. Suomalainen, mahti,
    Jok' ei oo kenenkään muun,
    Sillä maalla sie oot vahti;
    Älä ääntäs halveksu!
    Nouse, riennä, Suomen kieli,
    Korkealle kaikumaan!

    1. Yht' ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa
    Tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa.
    Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, marjovat pensaat,
    Lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
    Nään sinut ennellään, nään taas tutut, lempeät kasvot,
    Joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään.
    Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot
    Kuin kukat kirren alt' elpyivät taas elohon.

    2. Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,
    Salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;
    Katsellut sylissäs olen Vellamon neitosen maata
    Hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;
    Taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan
    Kietonut verkkoihin, nostanut venheesen.

    3. Tuoll' olen vuorellas sen louhistot kapuellut,
    Noussut kotkan laill' ain' yhä korkeuteen,
    Noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani
    Niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan;
    Nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,
    kultia lähteissään heitellen yli maan,
    Tai punottain, ujostellen kuin salon impyen nähnyt
    Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen;
    Tuon olen nähnyt ja siin useast' olen istunut yöhön,
    Ääneti istunut vaan, aatoksiss' uneksuin.

    4. Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket
    Tuolla suu helmassas, seurass' ystävien!
    Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,
    Polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
    Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin
    Kuuunellut tarinaa ai'an muinoisen,
    Nähnyt valtavat hahmot sen, sekä rohkeudella
    Taas tulevaisuuden verhoa nostellut;
    Nähnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille,
    Toivonut taivasten antimet runsaimmat,
    Toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän,
    Teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen…
    Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään
    Tuolla sun helmassasi kukkainen salomaa!

    5. Kaikki kun taasen nään, on sielullani pyhäpäivä,
    Valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois,
    Kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää,
    Muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.

    1. Saarijärven salomailla asui
    Tilallansa hallaisella Paavo,
    Perkas, hoiti ahkerasti maataan,
    Mutta taivahalta kasvun toivoi.
    Vaimoin, lapsineen hän siinä asui,
    Niukan leipänsä söi hiess' otsan,
    Ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.

    2. Tuli kevät, nietos suli mailta,
    Oraista sen kanssa katos puolet.
    Tuli kesä, raet kulki mailla,
    Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä.
    Tuli syksy, kaikki ryösti halla.
    Tukkahansa repi vaimo, lausuin:
    Paavo parka, kovan onnen lapsi!
    Sauvaan tartu. Herra meidät hylkäs;
    Miero raskas, raskahampi nälkä.

    3. Käteen vaimon tarttui Paavo, lausuin:
    Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
    Pane leipään puoleks petäjäistä,
    Kaksin verroin ojia ma kaivan,
    Mutta taivahalta kasvun toivon.

    4. Pantiin leipään puoleks petäjäistä,
    Ojia loi Paavo kaksin verroin.
    Lampaat myi ja siement' osti, kylvi.
    Tuli kevät, nietos suli mailta,
    Mut ei orahia vesi vienyt;
    Tuli kesä, raet kulki mailla,
    Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä.
    Tuli syksy, kaikki ryösti halla.
    Rintojaan löi Paavon vaimo, lausuin:
    Paavo parka, kovan onnen lapsi,
    Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;
    Kova kuolo on, mut toivo turha.

    5. Käteen vaimon Paavo tarttui, lausuin:
    Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
    Pane toinen verta petäjäistä,
    Ojat kahta suuremmiksi ma kaivan,
    Mutta taivahalta kasvun toivon.
    Pantiin toinen verta petäjäistä,
    Ojat kahta suuremmikö loi Paavo,
    Karjan myi ja siement' osti, kylvi.
    Tuli kevät, suli nietos mailta,
    Mut ei orahia vesi vienyt!
    Tuli kesä, raet kulki mailla,
    Mut, ei kaatunutkaan kaunis olki;
    Tuli syksy, sivu sitkaimitten
    Kulki halla viljaan koskematta.

    6. Paavo lankes polvilleen ja lausui:
    Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
    Mutta miehellensä vaimo virkkoi:
    Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi,
    Syrjähän nyt petäjäinen siltto,
    Rukihisen nyt ma leivän leivon.

    7. Käteen vaimon tarttui Paavo, lausuin:
    Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada.
    Joka toista hädässä ei hylkää.
    Pane leipään puoleks petäjäistä,
    Veihän naapurimme tou'on halla.

    1. Isossa hovilinnass' on pidot uljahat,
    Kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat,
    Hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää,
    Ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.

    2. Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen;
    Jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken.
    Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,
    Vaan tavan vuoks on kaikki ja teeskeltyä vaan.

    3. Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen;
    Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen,
    Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin….
    Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin.

    4. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa,
    Ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa:
    "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan,
    Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"

    5. Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan
    Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan,
    Hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen
    Ne lumivalkeoina valuvat harteillen.

    6. Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus,
    "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus.
    Ja yli otsain lentää pimeät varjot yön,
    Ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön.

    7. Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan;
    Vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan,
    Kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin,
    Säveltään visertääpi sydämin tykkivin.

    8. Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää,
    Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää,
    Ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa,
    Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.

    9. Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan,
    Ja valon taistelusta pimeyttä vastahan,
    Hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on,
    Ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.

    10. Ja huonehess' on niin kuin salainen tenho ois
    Kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois
    Värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa,
    Ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.

    11. Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää
    Punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää,
    Ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat,
    Ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.

    12. Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen,
    Ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden;
    Iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,
    Ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.

    13. Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty hän,
    Hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän,
    Ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon
    Satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on.

    Ajattelen aikojani,
    Muistan muita päiviäni,
    Parempia päiviäni,
    Entistä elantoani.
    Muin' oli ajat paremmat,
    Päivät kaikki kaunihimmat,
    Päivänlaskut laupiaammat,
    Koriammat huomenkoitot.
    Toisin silloin touko kasvoi,
    Toisin maa orahan otti.
    Silloin nousi nuoret heinät
    Kun ma nousin nuorukainen;
    Silloin kasvoi kaikki kaislat,
    Kun ma kasvoin kaunis lapsi.
    Kasvoin koissa korkiassa,
    Ylenin ylituvissa,
    Kaunihilla kannikoilla,
    Liioilla lihamuruilla.
    Vaan tuli surma suutimaton,
    Kesken yötä kenkimätön,
    Pois otti minun poloisen,
    Kauas kantoi Karjalasta,
    Näille ouoille oville,
    Veräjille vierahille,
    Jossa harvoin päivä paistoi,
    Harvoin kuutamet kumotti;
    Harvoin on kuultu kuikan ääni
    Harvoin kaakkurin kajatus;
    Harvoin on hauki vierahana,
    Siika ei sinä ikänä,
    Lohen poik' ei polvenahan.
    Niinpä nyt tätä nykyä,
    Tällä tuhmalla iällä,
    Sian tieän, kussa synnyin,
    Kanssa kaiken, kussa kasvoin,
    En tieä sitä sioa,
    Kussa kuolo kohtajavi,
    Hengen loppu loukahtavi,
    Näillä ouoilla ovilla,
    Veräjillä vierahilla.

    1. Ole kiitetty Jumala,
    Ylistetty luoja yksin,
    Kun annoit rajalle rauhan,
    Suomehen hyvän sovinnon;
    Raja jo rauhassa elävi,
    Suomi kaikki suosiossa!

    2. Ole kiitetty Jumala,
    Ylistetty luoja yksin,
    Kun päästit omille maille,
    Poies mailta vierahilta;
    Päästit siitä pälkähästä,
    Siitä keinosta keritit!

    3. Kauan me pojat poloiset
    Alla miekan melskasimma;
    Joka mies, joka hevonen,
    Tulen tuskoa piteli,
    Panun vaivoa vaelti.
    Jalot jaamat kaivettihin,
    Puhki vaaroista puhettiin,
    Sillat suuret siivottihin
    Poikitse joka joesta,
    Siitä kulki kuulut miehet,
    Miehet ankarat ajeli.
    Hevoset hikoi veessä,
    Varsat vaahessa samosi,
    Vesi tippui vempeleestä,
    Rasva rahkehen nenästä,
    Postia kulettaessa,
    Lerpottia lennättäissä.
    Laihtui tammat lautaselta,
    Vertyi vempelen kokasta,
    Vetäessä vaikiata,
    Raskahia raataessa.

    4. Yön tullen, pimeten päivän,
    Aletessa aurinkoisen,
    Piti matkoilla majata
    Tervatynnyrin tykönä,
    Tahi luskata lumessa,
    Pauhaella pakkasessa.
    Vaaroilla valantehillä,
    Korkehilla kompakoilla,
    Tomueli tervastorvet,
    Olkikoppolit kohosi,
    Josta vaaria varoimma,
    Viholaista vartioimma.

    5. Tuota toivoimma poloiset,
    Tuot' aina ajattelimma,
    Kun kohoisi koiliskoinen,
    Huomenvarjo valkeneisi,
    Ehkä toisi toinen päivä
    Rauhan rakkahan sanoman;
    Yön mennen, valeten päivän,
    Yletessä aurinkoisen,
    Yks' oli entinen e'essä,
    Vaiva vanha vieressämme.

    6. Suven tullen, suon sulaten,
    Lätäköien lämmitessä,
    Muut vuotti hyveä vuotta,
    Katsoi kaunista keseä,
    Meill' oli vilu vilulta,
    Nälkä toiselta nälältä,
    Tunturia tullessamme,
    Vaaroja vaeltaessa;
    Markan maksoi leivän kanta,
    Muru mullisen vasikan,
    Kaakku kaksivuotehisen,
    Sa'an pyy, tuhannen tetri.

    1. Läksi veljekset vesille,
    Emon lapset lainehille;
    Kielti vanha Väinämöinen,
    Epäsi suvannon sulho,
    Kielti kolmesta pahasta:
    Vesillä viheltämästä,
    Lainehilla laulamasta,
    Venehessä vieremästä,
    Purressa parahtamasta.

    2. Oli veljekset vesillä,
    Emon lapset lainehilla;
    Kielti vanha Väinämöinen,
    Epäsi suvannon sulho,
    Kielti kolmesta pahasta:
    Suolimasta siian suolta,
    Hauin vuolta vuolimasta.
    Syömästä kalankutuja.
    Noin se virkkoi Väinämöinen,
    Ennensyntynyt pakisi,
    Nuoremmalle veiollensa:
    "Ei sinun pitäisi syöä,
    Ei sinun, ei muienkana,
    Siian suolta, hauin vuolta,
    Ahvenen alaista puolta,
    Kuujasen kutumäitiä."

    3. Tuli veljekset vesiltä,
    Emon lapset lainehilta;
    Kielti vanha Väinämöinen,
    Epäsi suvannon sulho,
    Kielti kolmesta pahasta:
    Yksin öillä kulkemasta,
    Humalassa huutamasta,
    Maantiellä makoamasta,
    Syänyöllä soutamasta.
    Vaan ei kiellyt Väinämöinen,
    Evännyt suvannon sulho,
    Hukkuvata huutamasta
    Kuollutta makoamasta.

    4. Kielti vanha Väinämöinen,
    Epäsi suvannon sulho,
    Atroa poron perästä,
    Lapinmaasta taikinoa;
    Kielti uimasta uhalla,
    Veikan vettä soutamasta.

    5. Kielti vanha Väinämöinen,
    Epäsi suvannon sulho,
    Kukkaroa paikattua,
    Vyöltä miehen naimattoman;
    Kielti työtöntä taloa,
    Toukoa tekemätöntä.

    6. Kielti vanha Väinämöinen,
    Epäsi suvannon sulho,
    Kielti maata miehetöntä,
    Kirvehetöntä kyleä,
    Eloa emännätöntä,
    Koiratonta kartanoa.

    7. Vielä kielti Väinämöinen,
    Epäsi suvannon sulho,
    Kullalle kumartamasta,
    Hopialle horjumasta,
    Vanhan nuorta tahtomasta,
    Kaunista käkeämästä.

    8. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Kaunis on kattila tulella,
    Vaikka vettä kiehukohon;
    Hyvä mieli miehen päässä,
    Vaikka ilman istukohon —
    Väki ei väännä hartioita,
    Säre ei mieli miehen päätä.

    9. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Hoia hongaista venettä,
    Hoia hongan vestäjätä;
    Pah' on orja palkatonna,
    Paha paljon palkan kanssa —
    Osallahan mies elävi,
    Koira toisen kohtalolla.

    10. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Suo vilja vihattavalle,
    Pahat raukoteltavalle!
    Hullu saapoa vihaavi,
    Siitä saapi saamatonki,
    Viha viepi viljan maasta,
    Kateus kalan veestä.

    11. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Aina auttavi Jumala,
    Ajan kunkin katkasevi;
    Viipyen erät paremmat,
    Kauan ollen kaunihimmat —
    Harvoin syötti harva verkko,
    Silloin suurilla kaloilla.

    12. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Jumalass' on juoksun määrä,
    Ei miehen ripeyessä;
    Juokseva johonkin saapi,
    Käypä kauas kerkiävi —
    Usein käypi käypä härkä,
    Kun jo hengästyi hevonen.

    13. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Sitä kuusta kuuleminen,
    Jonka juuressa asunto;
    Kiitä muille muita maita,
    Itselle omia maita —
    Omat maat makuisimmat,
    Omat metsät mieluisimmat.

    14. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Väli on väätyllä vitsalla,
    Väli vääntämättömällä;
    Mies tulevi neuvotusta,
    Koira neuvomattomasta —
    Tieto ei miestä tieltä työnnä,
    Neuvo syrjähän syseä.

    15. Sanoi vanha Väinämöinen
    Nuoremmalle veiollensa:
    Soisin Suomeni hyväksi,
    Karjalani kaunihiksi;
    Hyvin aina elettäväksi,
    Kunnialla kuoltavaksi —
    Laiskat Lappihin menevän,
    Muut veltot Viron vesille.

    1. On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon,
    Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton:
    Lukoss' on sen rautaportit, valo ikkunoist' ei näy,
    Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartijat käy.

    2. Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois,
    On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois;
    Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa kerrotaan,
    Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.

    3. Sanotaan: on hänkin ollut maan valtija ylhäinen,
    Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten;
    Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois hän on hävinnyt…
    Saalistahan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt.

    4. Välin vaan, kun vartijat nukkuu ja tyynenä saapuu yö,
    Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö,
    Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan,
    Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.

    5. Näin matkamies tuli kerran, jo saapui linnan luo,
    Ja linnasta laulut kuuli, oli tuttuja laulut nuo;
    Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämeen,
    Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.

    6. Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan
    Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan,
    Ja soitto ei ennen kuultu sen kielistä nyt salamoi:
    Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi.

    7. Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis?
    Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
    Mut kuningatar hän iinnass' yhä laulavi murheitaan:
    Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan

    8. Oi, saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii,
    Kypäristään välkkyvi päivä ja miekasta kuu sädehtii:
    "Pelastettava maan on äiti!" hän huutavi kansallen,
    Ja se soi kuni ukkosen ääni: "ken nyt mua seuraa, ken?"

    9. "Oi, turhaa! pois on poissa!" — Hän vinhemmin vaan käy —
    "Oi surmasi helmaan kiidät!" Hän koht' ei enää näy.
    Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo,
    Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo.

    10. Jo rautaportit murtuu, jo aukeevi haudan suu,
    Sen vartija-joukko jo häilyy niinkuin raju-ilmassa puu.
    Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin…
    Ja kuin rytömetsän kautta tie kulkevi sankarin.

    11. "Jo nyt olet vapaa, äiti! pelastukses hetki nyt lyö!!
    Tule päivän valkeuteen nyt, jo mennyt on pitkä yö!
    Taas syttyvi silmäs tuike, taas poskilles puna saa,
    voi sitä, ken hiuskarvaa nyt päästäsi notkistaa!"

    12. Ja linnasta hän taluttaapi kuningattaren ilmoillen,
    Ja vastahan kansan joukko jo rientävi riemuillen.
    Ja on kuin laulua hellää ja vienoa taasen sois,
    Mut aamulaulua on se, yö on ijäks mennyt pois.

    13. Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan,
    Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan.
    Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää,
    Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää.

    1. Eläköön armias,
    Rakkahin Ruhtinas
    Suomenkin maan!
    Täälläkin toimea,
    Tapoja, taitoa,
    Parempaa oloa
    Kartuttamaan!

    2. Pahojen pelvoksi,
    Oikeuden olijaksi
    Eläköön hän!
    Korvenkin kodassa
    Kullenkin omansa,
    Orvollen osansa
    Säilyttämään!

    3. Karttaa suo, Jumala,
    Kavalain juonia
    Kansan ja maan;
    Hänestä hoivamme,
    Turvamme, toivomme,
    Armahin apumme
    Ain' olkohon!

    4. Eläköön Ruhtinas,
    Vilpitön valtias
    Meidänkin maan:
    Rantamme rauhassa,
    Lakimme vahvana.
    Uskomme vakaana
    Varjelemaan!

    1. Poi'at kansan urhokkaan,
    Mi Puolan, Lützenin ja Narvan tanterilla verta vuoti,
    Viel' on Suomi voimissaan,
    Voi vihollisen hurmehella peittää maan.
    Pois, pois, toimet rauhaisat!
    Jo tulta tuiskii, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti.
    Eespäin, miehet uljahat!
    Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat.
    Kas kunnian
    Kuin tähti meille hohtaa!
    Tuttavahan
    On verityö, mi kohtaa.
    Eespäin kaikki rientäkää!
    Vapautemme ikivanha tie on tää.
    Voittoisa lippu meitä johtaa,
    Muinahis-aikain taisteluista ryysyinen.
    Eespäin, sä jalo vaate verinen!
    Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten.

    2. Suomi, maamme kotoinen,
    Et veren vuotamatta joudu koskaan vihollisen alle
    Eikä ijäss' ikien
    Tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten.
    Kuolla voipi urho vaan,
    Ei vaaraa vältä, pakene, ei antau hän sortajalle.
    Kuolo, onni sotilaan,
    Osamme olkoon, taistella kun saimme vaan.
    Siis miekkahan
    Ja vastaan vainojaamme!
    Tie kuoleman
    Vie kohden kunniaamme.
    Viipymättä rynnätkää!
    Nyt meidän aik' on, kallis elon aik' on tää!
    Suojelematt' ei jäänyt maamme,
    Harvennut todistaa sen joukko urhokas.
    Eespäin käy jalo lippu uskaljas!
    Täss' suomalaiset on sun henkivartijas.

    1. Maailmassa raivoaapi
    Sota alinomainen,
    Kunnes valo vallan saapi
    Yli öisen pimeyden.
    Pimeydellä vielä valta
    Suuri Suomenmaassa on,
    Kunnes pilvipeitteen alta
    Koittaa päivä sumuton.

    2. Ylös Suomen nuoret naiset!
    Lähtään mekin taistohon!
    Vaikk' on voimat vajavaiset,
    Ehkä apuna ne on.
    Kyllä kutsumus on suuri
    Lähtään matkahan nyt vaan!
    Pimeyden jäykkä muuri
    Kerran maahan kaadetaan.

    3. Valon lippunen jo liehuu,
    Kutsuu sodan kunniaan.
    Veri urhon rinnass' kiehuu,
    Neiden posket punottaa,
    Sydän hehkuu, silmä loistaa,
    Liehuessa lippusen
    Suokoon Luoja hänen poistaa
    Suomestamme pimeyden!

    4. Onnee sulle, sointusalle,
    Kielellemme ainian!
    Julista jo maailmalle
    Ajan tulleen armahan.
    Ajan, jona arvon kantaa
    Riennot ihmishenkien,
    Ajan, joka voiton antaa
    Valon sotaurhoillen!

    5. Siis sä, Suomi, pääsi nosta
    Muiden maiden rinnalla!
    Itsellesi maine osta
    Hikes, veres hinnalla!
    Vielä kerran päivän koitto
    Valkeneepi Suomelle.
    Sodan päättyessä voitto
    Tunnustetaan valolle.

    6. Armoo valon lähtehestä
    Anokaamme ainian!
    Muutoin intomme ei kestä:
    Pimeys vie valtikan.
    Kyllä vastuksemme voittaa
    Lempi, väsymätön työ.
    Kyllä aamu kerran koittaa,
    Vaikka synkkä viel' on yö!

    1. Nyt kesän viime kukka
    Kukoistaa yksin vaan,
    Siskoistaan ruusu rukka
    Jäi myrskyyn maailmaan.
    Ei kukkaa ruusunlaista
    Syyslaaksoss' ollenkaan,
    Ken voisi kaunokaista
    Kuvastaa ruskoaan.

    2. En suojatta ma sallis'
    Sun, kukka, kuihtuvan,
    Vaan siskojes luo, kallis,
    Sun soisin nukkuvan.
    Ma lehtes hiljaa heitän
    Haudalle siskojen
    Ja sunkin sinne peitän
    Vienoisten vierehen.

    3. Niin itse seuraan sitten
    Kun mennyt multakin
    On joukko ystävitten,
    Se mulle rakkahin.
    Kun kuolon kello soipi
    Jo veikon viimeisen,
    Ken jäädä yksin voipi
    Maailman murheesen?

    1. Oi kuningasten kuningas,
    Sä maan ja taivaan valtias,
    Myös tälle maalle silmäs luo
    Ja armos runsaat lahjat suo!

    2. Vähäinen meidän kansa on,
    Maailman silmiss' arvoton;
    Vaan mitä mahtavinkin vois,
    Jos voimaa Sult' ei saanut ois?

    3. On edessäs kuin tomu vaan
    Suuruudet, voimat, vallat maan;
    Kun viittaat, korkein alenee
    Ja matalaiset ylenee.

    4. Kuink' usein juuri valitset
    Aseikses pienet, alhaiset,
    Siks, että Sinun voimasi
    Selvemmin heissä näkyisi.

    5. Kun tahdoit kansan valitun,
    Otitpa ylenkatsotun
    Ja halvan Juudan kansan, sen
    Teit vartijaksi totuuden.

    6. Ja Bethlehempä, pienoisin
    Tuo kaupungeista Juudankin,
    Sai armon armoist' ylimmän,
    Messiaan nähdä syntyvän.

    7. Oi Herra, kuule meitä myös,
    Tee meissäkin Sun armotyös!
    Suuruutta emme rukoile,
    Me, pienuuteemme tyydymme.

    8. Jos meidän kansa aina sais
    Vaan olla palvelijanais,
    Sun töitäs aina toimittaa,
    Valistua ja valistaa!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA LAPSILLE 5 ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Runoja lapsille 5

RUNOJA LAPSILLE 5

A. PIETIKÄINEN

SISÄLTÖ:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE