language: Finnish

RUNO-KIRJA

Jumalalle kunniaxi!

Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä. 1786.

Imprimatur:

                  in fidem Protocolli
                     NICLAS HJELT
                S.V. Facult. Theol. Not.

Runo-Kirja sisällänsä pitää:

  I. K. Salomonin Korkia Weisu.
 II. K. Dawidin 96:dennen ja 100:s Psalmit.
III. Hjobin Kirjan 3:mas ja 7:mäs Luku.
 IV. Runot, Luu-karsinan, Kirkko-maan ja haudan ylitse.
  V. Kaxi Kiwi-pijrrosta, ja
 VI. Dawidin 133 Psalmi, weisattawaxi wirrexi laadittu.

Runot taitaan weisatta tawallisella Runo-nuotilla, nijnkuin Suomen maasa, erinomattain Pohjan-maalla, Carjalasa ja Sawon maasa wanhasta, ja wieläkin tuttu ja totuttu on; ne taitaan myös wijsi-kielisellä kanteleella somahasti soitettaa.

Minä kijtän Sinua pakanain seasa, ja weisaan Sinun Nimelles: … Iloitkaat pakanat Hänen kansansa kanssa… Kijttäkät Herraa kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään Handä.

… Puhukaat keskenännä psalmeilla, ja kijtos-wirsillä, ja hengellisillä lauluilla, weisaten ja soittain Herralle teidän sydämmesännä. Kijtäin aina Jumalata ja Isää, jokaitsen edestä, meidän Herran Jesuxen Christuxen Nimeen.

    Kuninkahan kuluisimman
    Sangen suuren Salomonin
    Weisu weisuista walittu,
    Wirsi warsinni warawa,
    Sangen korkia, komia:
    Sulhas-Wirfi Salomonin,
    Ratki Raamatun sanoilla
    Pyhän-Kirjan puheilla,
    Suomen-kielen somahilla
    Sanan-parsilla sanottu,
    Ratki Runohin rakettu,
    Somahasti solmeheltu

        Christfrid Gananderilta Thuomaan Pojalda,
        Philos. Maqist. ja Kappalaiselta Frantsilan Kappelilla,
        Sijkajoen Pitäjäsä, Pohjan-maalla.
            Wuonna 1783.

Lukialle.

Suomen Kansan, ja erinomattain minun Maan-miesteni, Pohjalaisten, luonnollinen ja ikänänsä kuin kansa syntynyt taipumus on Runoixi kaikki, paremman muiston tähden käsittää: Se nähdän heidän joka päiwäisistä Sananlaskuistansa, Arwotuxista, weisuista, jotka enimmitten lankewat Runon tawalla.

Runot, niinkuin ne weisataan, owat myös ne wanhimmat, omituiset tämän maan laulut. Ja että, nijsä aina säistetään ja ylös kerrotaan, samat sanat, waikka wähä toisin, kuin edellisesä radisa; nijn ne pikemmin muistetaan, ja nijnkuin ittestänsä juoxewat; ja edellinen nijnkuin, odottaa sitä seuraawaista meininkiä, niinkuin selityxexeen, joka myös antaa ihmeteltäwän painon ja otollisuuden, koko laululle.

Täsä weisun-laadusa owat Suomalaiset likinnä Hebräalaisia, ja muita Itäsenmaan kansoja Asiasa; joilla ei ole yhtään rijmiä, eli yhen kaltaista sanain päätöstä lopulla (joka wirsi lai, on wasta Paawein Munkkeilta sisälle tuotu; sillä Ruotsalaistengin wanhoista Saduista nähdään, ettei heidängään Runo-niekkansa, huolineet rijmeistä, waan weisaisit woitto wirtensä, Kuningasten Teot ic. muutoin korkeilla sanoilla; jotka Runo-niekat sijhen aikaan pidettiin suuresa kunniasa, ja Kuningasten seurasa)

K. Dawidin Psalmit, Hjobi, Salomo, ja monet muut Pyhän Raamatun paikat, erinommattain wirret, owat sijtä laadusta kuin meidän Suomalaiset Runommekin; ilman rijmiä, ja että edellinen aina jälkimmäisesä säistetään, niinkuin Bibliasta kyllä hawaitaan. Nämät pyhät kirjat owat myös Israelin seurakunnalta weisatut sekä äänellä että soitto-aseilla, kandeleilla - -, ic.

Nämät Täsä olewaiset kappaleet, olen minä, siis, siinä ajatuxesa Runohin pannu, että mekin taitaisimma weisata nijn korkeita ja pyhiä asioita, ja ne paremmin ja keweimmin muistaa. Nämät owat tosin Itäsen maan wertauxijn ja muihin korkeihin salauxijn niin kiedotut, että ne meidän aikuisilda ihmisiltä, ei kuka ties oikein käsitetä; sillä nijsä puhutaan yrttitarhoista, granaatiomenoista, Elephanteista, wuorista ic. Morsiamesta, Yljästä ic. Jotka kaikki ei lihallisella, waan hengellisellä mielellä pitää käsitettämään. Jumala siihen Pyhän Hengensä andakoon! Minä en ole tietäxeni yhtään toista, wäärää uutta meininkiä eli ymmärrystä sisälle tunkenut; waan ainoastans Sowittanut Raamatun sanat soweljoihijn Runohin.

Frantzilasta s. 14. p. Loka kuusa 1783.

Christfrid Ganander, philos. Magister.

K. Salomonin Korkia Weisu.

I. Luku.

      v. 1. Salomonin Sulhas wirsi
    Korkia ja sangen kaunis
    Weisu warsinni walittu.
      v. 2. Hänpä suuta sulhaseni
    Armahani antakohon
    Minun mielisuosiolla.
    Suulla Hänen suloisella;
    Sillä sinun sulhaseni,
    Rakkaudesi rapea,
    Ombi suuresti suloinen
    Makeampi se minusta
    Kuin joku wijna wikewä.
      v. 3. Sinun hywingin hywäjen
    Woimallisten woitehitten
    Hajun tähden hajuisimman.
    Sinun Nimesi suloinen
    On kuin öljy öljypuusta
    Wuodatettu wiljawasti
    Sempä tähdengin Sinua
    Pikku pijkatset pijangin
    Rakkahinda rakastawat.
      v. 4. Wedä wäkewin minua,
    Nijn me juoxemma jälissäs
    Perässäsi paimenemme:
    Kuningas se kelwoxeni
    Wiepi minun Morsianna
    Kaunisehen kammioonsa:
    Sinusta me sulhaisemme
    Ihandellen iloitsemme
    Kaikin ratki riemuitsemma,
    Mepä muistamme Sinungin
    Rehellistä rakkauttas
    Totta todella paremmin
    Wielä enää kuin kukaana
    Wijna juomia jaloja;
    Kaikki hurskahat hywästi
    Sun ratki rakastawat.
      v. 5. Älköön kukaan kummaelko
    Että minä olen musta;
    Mutta tietäkäät todella
    Tyttäret Te taitawimmat
    Jerusalemin salosta,
    Ettän olen otollinen
    Sangen kaunis ja korea;
    Nijnkuin Kedarin kodissa
    Majat mustat ja matalat,
    mutta myöskin ninkuin nääette
    Nijnkuin suuren Salomonin
    Waate kirjawa walaistu.
      v. 6. Älkäät sitä ällämöistyk,
    Sitä katsokok katalat,
    Että minä mustununna
    Olen aiwan ahwettunut:
    Aurinko mun ahwetutti,
    Päiwä on mun polttanunna:
    Oman Äitini, äkeät
    Lapset wielä wihastuwat
    Minun päälleni pahasti:
    Jotka panit paimenexi
    Minun asetit alati
    Wijnamäen wartiaxi;
    Waan en minä wakaisesti
    Warjellu ja wartioinnu
    Minun wijna mäkiäni.
      v. 7. Sano sinä suloiseni,
    Sinä sieluni sokuri
    Jota sieluni suruinen
    Aina ratki rakastaapi,
    Kusas käynet laituimella?
    Kusas laidunta kuletat?
    Kusas Lounalla lepäjät?
    Puolipäiwästä pitänet!
    Jotten joutuis juoxemahan
    Minun pidäis poikkeemahan
    Muolle muitten laumain luoxe
    Kumppaneisi kulkemoille.
      v. 8. Ylkä wastaa:
    Ylkä wastaawi wakanen;
    Kuule sinä kultaiseni,
    Warsin waimoista walittu.
    Ihanaisin ihmisistä.
    Kaunehin sä kaunehista,
    Joss ett sinä sinuansi
    Tunne tällä tanterella,
    Ettes exyis Erämaahan
    Korwen synkiän sisähän
    Juoxe lammasten jäljille,
    Mene lauman laitumelle.
    Kaitse wohlias wagasti
    Tuolla paimenten tykönä
    Liki heidän huoneitansa.
      v. 9. Minä werraxi wetänen
    Sinun minun siukkuseni,
    Ylön rakas ystäwäni,
    Kaunihimpihin kaluini,
    Hopehini hohtawihin,
    Sinä kaunis kaiketikkin
    Nijnkuin ratsu ratsas miehen
    Olet korska ja korea
    Nijnkuin waunut warustetut
    Kuuluisimman Kuninkahan.
      v. 10. Sinun poskesi punaiset
    Sasu pääsi ne suloiset
    Owat ihan ihanaiset
    Wahwain pankkujes wälissä,
    Sinun kaulasi korea
    Kulta käädyissä kenosa.
      v. 11. Mepä teetämme sinulle
    Pangut kullaiset koreat
    Nastaisilla näppärillä
    Hijluwasta hopeasta.
      v. 12. Morsian wastaa:
    Koska kuuluisa Kuningas
    Istui pöytänsä tykönä
    Hajun haiskahti hywästi
    Minun nuoren Narduxesta
    Kelwoxesta kukkaisesta
    Walituista woitehista.
      v. 13. Minun Yrkö ystäwäni
    Ompi minun Mirrhamini
    Kukka-kimppuni korea
    Joka rippuu Rinnoillani.
      v. 14. Minun yxi Ystäwäni
    On kuin Cyprin, Syxyn tulles
    Wijna-marjan makeimman
    Ruusun-karwanen rypälö
    Onni lähtehen lähellä
    Wiljawissa wijnamäjis.
      v. 15 Molemmat keskensa. —
    Katso! minun kultaiseni,
    Minun aiwan armahani
    Sinä olet otollinen,
    Minun iloni, ihana:
    Katso! totta tosiahan
    Sinä oot ihan ihana;
    Sinun silmäsi suloiset
    Owat juuri otolliset
    Kaunihit kuin kyhkyläisen
    Silmät suotuisan suloiset,
      v. 16. Katso! minun kaunoseni,
    ylimmäinen Ystäwäni,
    Ohoh! kuins olet ihana
    Sinä oot sangen suloinen;
    Meidän wuoteemme wähäinen
    Wielä myöskin wihoittaapi
    Wiherjöitseewi wälehen.
      v. 17. Meidän huoneemme helewän
    Kaaret owat kedri-puusta
    Wuolet hongasta hywästä
    Warsin owatkin wakaiset.

Cap. 2. Toinen Luku.

      v. 1. Minä olen otollinen
    Kaunis kukkainen kedolla
    Tasasella tanterella,
    Kukka kukista korein
    Pulska laxosa punerran.
      v. 2. Ylkä weisaa
    Nijnkuin Ruusu ruskottawa
    Oiwa orjan-tappuroisa,
    Nijn on aiwan armahani
    Toisten Tytärten seassa.
      v. 3. Morsian wastaa
    Nijnkuin pulska puu-omenan
    Tuolla seisoowi seassa
    Muitten puitten Mehtolassa,
    Nijn on ylin Ystäwäni
    Pulska poikajen seassa:
    Minäpä istun ilolla
    Hänen waka warjosansa
    Jotan ainahin anonen,
    Hänen owat hedelmänsä
    Minun suussani makeat,
    Sangen syödessä suloiset.
      v. 4. Hän mun wiepi wijnohinsa
    Kulettaapi kellarijnsa;
    Hänen lippunsa lewiä
    Rakkaus on ratki suuri
    Minun päälläni peräti.
      v. 5. Wirwottakaat weikkoseni
    Wijna leileillä wälehen
    Wäkewillä wahwistakaat
    Kukkaisilla kryydimaasta
    Omenilla, oirehista
    Näistä ratki rakkauden,
    Sillä minä olen sairas
    Rakkaudesta rawittu.
      v. 6. Hänen wasen wakinainen
    Käsiwartensa wakainen
    Aina on mun pääni alla,
    Oikiansa oijentaapi
    Ulos kätensä kewiän
    Halataxensa halulla
    Syleilläxensä sylihin.
      v. 7. Ylkä.
    Minä wannotan, wakuutan
    Teitä imbit ihanaiset
    Teitä Tyttäret todella
    Juuri Jerusaalemista,
    Kautta kaunisten kedolla
    Metsä wohten wohkawaisten
    Naaras-peurajen nimehen
    Ettei Tee häntä herätä,
    Eli waiwoa warahin,
    Nosta ylös Ystäwääni
    Ainoata armastani,
    Sixi kuin mun Siukkuseni
    Torehesta tointunewi
    Horroxista huomaitseepi,
    Itse tahtowi todella
    Ylös nosta näppärästi.
      v. 8. Morsian.
    Tämä ombi, ja, todella
    Minun kulta Kumppalini
    Ääni Ystäwän äkeä,
    Katso! Tuossa hän tulowi:
    Juuri hypäten hywästi
    Wuorilla ja waaramailla
    Kunnahilla, kukkuloilla.
      v. 9. Minun yxi Ystäwäni
    On kuin nopsa nuori peura
    Wilkas nijnkuin metsä-wuohi:
    Katso! jo hän seisoo sillon
    Meidän seinän seinuxella
    Tuosta owemma takana;
    Kattoppas jo kahteloopi
    Akkunasta armahamme
    Tänne silmäilee sisälle,
    Kurkistelee kainosesti
    Häkin harwimman läpitse.
      v. 10. Waka wastaa Ystäwäni
    Minun Suotusan sanoowi
    Lausuu lakea minulle;
    Nouse ylös Ystäwäni
    Ainoani armahani
    Ihanaiseni ihana,
    Tule tänne tuttawani.
      v. 11. Sillä, katso: jo kulunut
    Pitkä talwi pojjes mennyt
    Talwi kuut on kulkenehet,
    Talwi ompi taempana,
    Sadet seisahti samea
    Lakannut on läikkymästä
    Wesi pilwistä wälehen
    Siwu mennehet satehet
    Murheelliset mustat päiwät.
      v. 12. Owat kukkaiset kedolla
    Pulskat ulos puhjennehet
    Kewät kaunis kaiketikkin
    On jo tullut tuttawasti,
    Ääni kuuluwi korea (äkeä)
    Toukomettisen metissä
    Kukertawan kyhkyläisen
    Meidän maassamme, mäillä.
      v. 13. Wijkunat on wirkistynyt,
    Pulskasti jo puhkeawat
    Puut jo kaikki panettawat
    Wijna puukkin werisänsä
    Kaunihisti kukoistawat
    Hywän andawat hajunsa:
    Nouse nyt jo nopiasti
    Minun arka armahani,
    Minun oma omenani
    Ihanaiseni ilolla
    Tule ulos tanhualle (tanterelle)
      v. 14. Kyhkyläiseni korea
    Minun kaunis kyhkyiseni
    Wuoren rotkoja raosa
    Kirkas, kiwi rauniosa,
    Näytä mulle nähtäwästi
    Sinun kaswos kaunihimmat
    Anna minun alitusti
    Kuulla äänesi korean
    Sillä sinun suotuisani
    Äänes sangen on suloinen
    Ja sun kaswos kaunihimmat
    Sinun naamasi näköisä
    Ihan ompi ihanainen.
      v. 15. Meille ottakaat mäjillä
    Ketut kiinni kawalimmat,
    Ketut wiekkahat wähäiset,
    Jotka joukoin turmelewat
    Wijnamäet wiljaisimmat;
    Sillä meidän suloisimmat
    Wijnamäkemme wäleät
    Kukoistuwat kaunihisti
    Owat oiwa Röhkäleillä.
      v. 16. Minun yxi Ystäwäni
    Ombi minun, minä hänen.
    Joka kaitsee kaunihisti
    Käypi keskellä ketoa
    Läpi kukkaisten koreitten.
      v. 17. Sixi, aiwan siihen asti
    Jotta päiwä jähtyneepi
    Warjot pojjes wajonneewat:
    Sinä parahin palaja.
    Ole nopsa ja nopea
    Nijnkuin wilkas metsä-wuohi.
    Minun ylin Ystäwäni
    Ole nopsa niinkuin peura
    Niinkuin paras nuori peura
    Erämaasa erinänsä
    Wilkas wuorilla mäneewi.

Kolmas Luku,

      v. 1. Morsian.
    Minä hajin haluisesti
    Yxin yöllä ylkeäni
    Etseinpä ehon perästä
    Warsin minun wuoteesani
    Sängysäni saawuttelin.
    Jota sieluni jalosti
    Sangen ratki rakastaapi:
    Minä hajn hakemalla
    Etsein händä hartahasti (haluisesti)
    Waan en löytänyt läheltä
    Händä hywöä hawainnut.
      v. 2. Nyt män nousen nopeasti
    Kaikki kaupungin käwelen
    Wielä yli ympärijnsä
    Kuljen katuilla, kujilla.
    Haen juuri harttahasti
    Jota sieluni suahti
    Jotan rakastan jalosti:
    Händä hajin haluisesti
    Etsein aiwan awaralta
    Mutten minä löytänynnä
    Händä huomannut Hywöä.
      v. 3. Wartioilta wakaisilta,
    Jotka käywät kaupungisa
    Yli kylän ympärinsä,
    Jotka kohtaisit kaduilla
    Minun tielläni tapaisit:
    Kysyin kohta kijruhusti:
    Olettako ollenkaana
    Juuri nähnehet nykyisin
    Ystäwätani yreltä
    Jota sieluni suloista
    Kyllä kowin rakastaawi?
      v. 4. Koska heistä erkaunsin
    Wähä kuljin kauwwemmaxi
    Sijrrin silmäni siwulle;
    Minä tapasin todella
    Löysin minua likinnä
    Jota sieluni janowi
    Rakkahasti rakastaapi;
    Minä tartuin tarmakasti
    Kijnni hänehen kiwasti,
    Ripun hänesä hywästi
    Kijnni pidän kijndiästi,
    Engä myös päästäne eneä;
    Ja en tahdo tahallani
    Händä laskea hywöä,
    Aiwan sixi sijhen asti
    Ettän saattanen sisälle
    Hänen wienen huonesehen
    Minun äitini äkeän,
    Kammiohon kaunisehen
    Tuonne äitini tupahan.
      v. 5. Minä wannotan wisusti
    Teitä tyttäret todella
    Jerusalemin jaloimman,
    Kautta kaikkein kaunehimpain
    Wilkkahimpain metsä-wohten
    Tahi nuorten naaras peurain
    Jotka kulkewat kedolla
    Mettis marsiwat mäillä;
    Ettet Tee nyt ensinkänä
    Herrättäisi horroxista
    Uheasta unestansa
    Minun ainoo armastani,
    Eli häntä häätämällä
    Walwomahan waiwaisitte (maatisia)
    Ennen kuin hän ehdollansa
    Itek tahtowi todella.
      v. 6. Kuka tämä kuumottawa?
    Ken se korwesta tulowi?
    Kuka lähtee lawialda,
    Niinkuin sawu se sakea
    Nouse ylös ylömmäxi?
    Suitsutus se sangen karwas
    Mirrhamista mukomasta
    Pyhä sawu se parahin
    Kaikenlaiset kallihimmat
    Apothekarin awarat
    Yrtit ylön ylistetyt.
      v. 7. Katso! kuinka Kuninkahan
    Suuren Wiisahan Salomon
    Sängyn seisowat siwulla
    Ympärillä yhexehen
    Kuusi kymmendä urosta
    Wäkewätä woimallista
    Israelin ihanoista
    Wäkewistä walituista.
      v. 8. Kaikin pitäwät käestä
    Miekat wahwat wälkkywäiset
    Ja owat soweljaat sotaan;
    Jokaitsella järkiähän
    Owat warsin oiwa miekat
    Wyölle wyötetyt wagasti
    Pelwon tähden puoli yöllä.
      v. 9. Kuningas se kuuluisampi
    Sangen suuri Salomoni
    Teetti makaus-majansa
    Uni-huoku-huonehensa
    Lepokammion lujimman
    Libanonin lujimmista
    Puista pulskista peräti.
      v. 10. Johon pani patsahixi
    Hohtawata hopiota
    Jota silais selkiällä
    Kallihilla kullallansa,
    Itek teetti istuimensa
    Punaisesta purpurasta,
    Anto laattian latoa
    Soweliasti sowitella
    Permantonsa parahimman;
    Tähden tytärten todella
    Julki Jerusaalemisa.
      v. 11. Nyt Te Zionin siwiät
    Tulkaat tyttäreet tosingin
    Katsomahan Kuningasta
    Salomota sijstisänsä
    Sijnä kruunus kallihisa
    Jolla äsken hänen äitins
    Ombi hänen kruunannunna
    Hänen häitten-päiwänänsä,
    Hänen sydämmens suloisna
    Ilo-päiwänä parasna.

Neljäs Luku.

      v. 1. Ylkä.
    Katso! minun kaunoiseni
    Minun aino armahani
    Sinä olet siukkuseni
    Aiwan ihan ihanainen;
    Katso! totta tosiahan
    Sinä olet oiwa lailla
    Iholtasi ihanainen,
    Sinun silmäsi suloiset
    Niinkuin kaunijn kyhkyläisen
    Sinun suortujes wälillä
    Pulskimpajen palmikoides:
    Sinun hiuxes hieno lännät
    Wuohi laumangin weroiset,
    Jotk on kerityt kesällä
    Gileadin kukkulalla
    Warsin wuorella walitut.
      v. 2. Sinun hjetrat hampahasi
    Owat niinkuin oiwa laumat
    Kerittyiden willain kanssa
    Jotk' on pesty puhtahaxi,
    Jotka kaikki kaunihia
    Kaxosia kantawatkin,
    Eikä myöskään yxikänä
    Heistä ole hedelmätöin.
      v. 3. Sinun huules hunajaiset
    Pulskat ja tuli-punaiset
    Nijnkuin rihma ruusun karwa;
    Sinun sanasi suloiset
    Siewä suusi se simainen
    Pulska puheesi peräti:
    Sinun poskes punertawat
    Sasu pääsi ne suloiset
    Niinkuin oiwakin omena;
    Pajja wälis palmikoiden.
      v. 4. Sinun kaulasi korea
    On kuin torni Daawidingin
    Warustettu wahwimmalla
    Ratki muurilla rakettu:
    Jossa tuhannen tosingin
    Rippuu kilpee kijltäwätä
    Kaikkinaiset kallihimmat
    Wäkewitten woimallisten
    Sota-aseet sangaritten.
      v. 5. Sinun kaxi kaunihinta
    Rippuwata rintahasi
    Owat niinkuin kaxi nuorta
    Metsä wohlaa metsistösä
    Jotka käywät kaikellaisten
    Korjain kukkaisten seassa
    Lakealla laitumella.
      v. 6. Sixi että soipeemmaxi
    Päiwä palawa tulowi
    Wähä jähtyy wilpeemmäxi,
    Warjo kanssa katoawi:
    Minä mennen Mirrhamien
    Tuonne wuorelle wähäisen
    Aloeta apu lailla
    Pyhän sawun suitsutusta
    Kokoamaan kukkulalle.
      v. 7. Sinä olet sisareni
    Kokonansakin korea
    Aiwan ihan ihanainen,
    Minun ainoo armahani
    Eikä sinus ensinkänä
    Ole ryppyä rumoa
    Wähintäkään wirhettänä
      v. 8. Tule pojjes tuttawani
    Kulje kanssani korea
    Minus rakas Morsiani
    Liukkahalda Libanolda
    Tule kanssani kotihin
    Libanonista likemmä,
    Sijrry sisälle tupahan
    Astu tänne alemmaxi
    Awarimman Amananan
    Korkialda kukkulalda
    Sijrry pojjes Seneriltä
    Huolen kanssa Hermonista
    Waaralda waaralliselta
    Jalopeurojen pesästä
    Luowu luolasta pahasta
    Leopardein pahimmalda
    Wuorelda warottawalda.
         * * *
    Sama 8 Warsy, wähä toisin,
         — — —
    Tule minun tuttawani
    Tule kanssani kotia
    Morsiameni masea
    Libanonista lujasta
    Kulje kanssani katala
    Huiskuwasta hongistosta
    Lähde ulos Libanosta
    Libanonin ljukkahalda
    Korkialda kunnahalda;
    Mene sisälle suloinen
    Astu tänne Amanangin
    Kukkulalda korkialda
    Siirry pojjes Seneristä
    Hyljää Hermonin ypälet
    Joudu pojjes joutusasti
    Jalopeurojen pesästä
    Luolikosta Libanonin
    Leopardejen parista
    Wuorelda waaralliselta.
      v. 9. Sinä olet ottanunna
    Sydämmeni Sisareni
    Rakas minun Morsiani:
    Sinä olet ottanunna
    Sydämmeni siwaltanut
    Morsiameni minulda
    Yhdellä sun silmälläsi
    Kaunihilla käädylläsi
    Jongas kannat kaulasasi.
      v. 10. Katsoppa kuinga ihana
    Sun on suuri Rakkaudes,
    Sisareni suloiseni
    Morsiameni mehewä
    Mansikkani, mesimarjan,
    Sinun ratki rakkaudes
    Se on totta suloisembi
    Makeampi se minusta
    Kuin joku wijna wikewä;
    Sinun woitees woittaa kaikki
    Yrtit, hajulla hywällä
    Lawialda lemullansa.
      v. 11. Sinun huules hunajaiset,
    Minun rakas Morsiani,
    Warsin owat kuin walowa
    Sima leiwällä suloinen
    Mesi leipä lämpymällä:
    Mesi ja maito makea
    Alla kielesi asuwi,
    Sinun waattesi walaistun
    Haju ompi oiwallinen
    Niinkuin lemu Libanonin
    Hywin haisewi kukista.
      v. 12. Minun suotu sisareni
    Ratki rakas morsiani
    Sinä olet suljettuni
    Aiwan kaunis kryydimaani,
    Lähde lukittu lujasti
    Kanssa kaiwo kijnni-pantu.
      v. 13. Istutuxesi ihanat
    Owat aiwan omenaiset
    Yrtti-tarhoissa ylimmät
    Oiwa granaati-omenat
    Kanssa kallihin hedelmän
    Cyprin kukkaiset koreat
    Ynnä Narduxen näköisät.
      v. 14. Nardus safframin seassa,
    Kalmus kansa kaneelingin,
    Kaikkinaisen kallihimman
    Pyhän sawun puiden kanssa,
    Mirrhamia mehullista
    Aloeta angarinda
    Kaikkein parasten puhasten
    ylimmäisten yrttein kanssa.
      v. 15 Nijnkuin kaiwo kryydimaasa
    Weden eläwän wireä
    Lähde luonnokas wikeä
    Joka juoxee joutusasti
    Libanonista lujasti.
      v. 16. Tule tuli pohjaisesta
    Ljehuttele louna tuli
    Yrti-tarhani ylitse
    Kule läpi kryydimaani,
    Että sen yrtit ylinnä
    Woitehista wuotaisiwat!
    Minun ylin Ystäwäni
    Kryydimaahans kulkekohon
    Hämpä syököhön suloinen
    Kaunihia kallihita
    Hedelmitänsä hywiä!

Wijdes Luku.

      v. 1. Minä tulin, tuttawani
    Minun suotu sisareni,
    Rakas minun morsiani,
    Ylös yrtti-tarhahani;
    Josa olen ottanunna
    Kaikki minun mirrhamini
    Yrtit ylös leikannunna,
    Minä olen syönyt siellä
    Mesi leipäni makean
    Hywän kansa hunajani:
    Minä olen maidon kansa
    Juonut wijnani wikeän:
    "Syökäät teekin suloiseni
    Ahah! syökäät armahani
    Ystäwäni yldäkyllä
    Juokahat ja juopukahat."
      v. 2. Minä makaan makiasti
    Waikka ompi walwehella
    Suosiolla sydämmeni:
    Äsken kuulin äänen tuossa
    Ystäwäni ylimmäisen
    Joka kolkuttaa kowasti;
    Näillä sanoilla sanowi:
    "Awaa minun armahani
    Owes ehtoisa eteeni,
    Sisareni suloiseni,
    Kyhkyläiseni korea,
    Ihanaiseni ilonen;
    Sillä pääni pisaroissa
    Täynnäns kastehen korean
    Hjuxet kaikki huuteissa
    Palmikkoni pisaroissa
    Tukka yöllä tuhraunut."
      v. 3. Mutta minä olen minun
    Hameheni pojjes pannut
    Ryysyt kaikki rijsununna,
    Pidäiskös mun taas pukeman
    Panna päälleni hamehen?
    Minä wirralla wirutin
    Pesin jalkani jalosti,
    Pidäiskös mun pikaisesti
    Jälle jalkani likaaman
    Sokaiseman, saastuttaman?
      v. 4. Mutta minun Ystäwäni
    Pisti kätensä keweän
    Seinän läwestä sisälle
    Tuolta uxen ulkopuolta
    Josta peljästyin perätin
    Sijtä wapisit wagasti
    Sisällyxeni, sisuni.
      v. 5. Silloin nousin nopiasti
    Awaamahan armahallen
    Ystäwälleni yreltä:
    Minun käteni katalan
    Tjukkuit totta tippumalla
    Mainittua mirrhamita
    Jotta mirrhami jalosti
    Waloi warsin sormistani
    Hypeistäni hywästi
    Lukun salwangin lomihin.
      v. 6. Koskan oweni awaisin
    Ystäwälleni hywälle,
    Mennyt oli matkahansa
    Ylimmäinen ystäwäni
    Wälehen pois waeldanut
    Ohitse minun oweni:
    "Minun sieluni suruinen
    Läxi ulos uxestansa
    Häntä hakemaan halulla
    Niinkuin sanonna sulonen
    Itek käskenna kiwasti
    Minä hain hakemalla
    Etsein händä ennakalla
    Waan en häntä hawainunna
    Enkä löytänyt likeltä,
    Minä huudingin hywästi
    Waan en saanut wastausta
    Engä kuullut kultaistani."
      v. 7. Olin waaras wartioista
    Jotka käywwät kaupungisa
    Yöllä ympäri katuja
    Ne mun löysit, mua löiwät,
    Häjyt haawoitit minungin:
    Wielä wartiat walitut
    Muurin päällä ne mukomat
    Pois päälijnani siwalsit
    Otit hywän hytyrini.
      v. 8. Minä wannotan waasti
    Teitä tyttäret todella
    Jerusalemin jaloimmat
    Joss te löydätte josain
    Minun tuttuni tapaatte
    Yljän minun ystäwäni
    Ilmoittakaat ittelehen
    Että minä olen sairas
    Rakkaudesta rawittu.
      v. 9. Millinen, mingä näköinen
    On sun ylin ystäwäsi
    Muiden suhtehen suloisin
    Sano sinä suotta meille
    Itte kaikkein ihanaisin
    Waka waimojen seassa?
    Minkä kaltainen menoissa
    On sun ylin ystäwäsi
    Muiden suhtehen suloisin
    Ettäs olet oiwa lailla
    Meitä nijn juuri monasti
    Waroittanut, wannottanut?
      v. 10. Minun yxi ystäwäni
    Ombi walkonen walaistu
    Punanen ja punertawa
    Kaunistettu kallihisti
    Koko kymmenen tuhannen
    Siistin kaikkein seassa.
      v. 11. Hänen päänsä on parahin
    Ja kuin kaikkijn kallijn kulta
    Hänen hiuxensa hajalla
    Owat kaunihit kaharat,
    Mustat ninkuin karneh korwes:
      v. 12. Hänen silmänsä suloiset
    Owat näppärät, nopeat
    Niinkuin silmät mettisellä
    Kyhkyisellä kaunihilla,
    Wesi ojan wierikolla,
    Ne on rieskalla waletut
    Pestyt maidolla parahin
    Owat täynnäns täydelliset.
      v. 13. Hänen poskensa punaset
    Owat niinkuin oiwallinen
    Kaunistettu kryydimaakin,
    Niinkuin yrttein ylimmäisten
    Kaunijt kukkaiset kedolla:
    Hänen huulens hunajaiset
    Owat nijnkuin nuoret ruusut
    Jotka wuotawat, waloowat
    Pisaroista pikkuisista
    Mirrhamin sen mainittawan.
      v. 14. Hänen kätensä koreat
    Sormet owatkin soreat
    Niinkuin kullaiset koreat
    Siewät sormuxet somahat
    Tuikki täynnäns Turkkoosia:
    Hänen ihonsa ihana,
    Ombi nijnkuin pulska puhdas
    Elefantin sen eläimen —
    Luu luja ja sileä
    Jok' on kanssa kaunistettu
    Silitetty Safijrilla.
      v. 15. Hänen jalkansa jaloimmat
    Owat nijnkuin oiwalliset
    Marmor patsahat parahat
    Perustetut jalkain päälle
    Koko kullaisten kohotut.
    Hänen hahmonsa näköisä
    Ombi nijnkuin Libanooni
    Cederi warsin walittu.
      v. 16. Hänen suunsa on sulonen
    Ja hän itse ihanainen
    Koko rungolta korea:
    Senkaltainen se suloinen
    On mun ylin ystäwäni,
    Minun ratki rakkahani
    Sepä ombi sen kaltainen,
    Tyttäret Tee tjetäkähät
    Julki Jerusalemista.

Kuudes Luku.

      v. l. Mihingä on sulda mennyt
    Ystäwäsi ylimmäinen
    Kuhun kulki kumppalisi,
    Sinä kaunis ja korea
    Warsin waimoista walittu
    Paras pijkajen seassa;
    Kuhun käänty kumpalisi
    Mihin yöty Ystäwäsi;
    Mekin halulla haemma
    Ynnä kansas kumppalias?
      v. 2. Ystäwäni ylistetty
    Kulkenut on kryydimaahan
    Yrtisaroille yreltä,
    Siellä kaitsee kryydimaasa
    Lakeata laumaansa
    Hakoo ruusuja halulla
    Kahteloowi kukkaisia.
      v. 3. Ystäwani ylkäseni
    Hän on minun, minä hänen
    Joka kaitsee kaunihisti
    Käweleepi kukkaisisa.
      v. 4. Minun kaunis kultaiseni.
    Sinä olet siukkuseni,
    Ihan iholta ihana
    Nijnkuin Tirtza tyttäristä,
    Koko kaunis katsannolta
    Niinkuin jalo Jerusaalem
    Julkinen ja juuri jalo
    Nijnkuin suuri sotajoukko.
      v. 5. Keännä silmänsi suloiset
    Sijrrä syrjälle (siwulle) minusta
    Sillä silmäs sytyttäwät
    Minun sinuhun suloisin
    Hjuxes suortuet soreat
    Oiwat aiwan otolliset
    Nijnkuin nuori wuohilauma
    Jotka kerityt kewäillä
    Gileadin kunnahalla (kuckulalla)
    Wuoren wälkkywät wälillä.
      v. 6. Sinun hietrat hampahasi
    Owat kaunihit koreat
    Ninkuin liemen lammas lauman
    Jotka pesosta pirahdit,
    Nousit ylös nurmikolle,
    Kaikki kaxoset tekewät
    Eikoo yhtäkään emöä
    Heistä joskus hedelmätöin.
      v. 7. Sinun kaswos kaunihimmat
    Pienet poskesi punaiset
    Owat granaati omenat
    Pulskat juuri punertawat
    Lohwot lohkohin lohastut
    Sinun pantu palmikkoides
    Weätty suortujes wälihin.
      v. 8. Tott' on joukko Trotingeita
    Kuusi kymmendä koosa
    Warsin waimoja walisa,
    Neitoisia nuorempia
    Ehkä epälukuisia.
      v. 9. Waan on yxi walittuni
    Kyhkyläiseni korea,
    Minun tuttuni todella;
    Täydelliseni tosinni,
    Jok' on äitinsä äpyli
    Ratki rakkahin emänsä
    Synnyttäjänsä suloisin:
    Koska tyttäreet kylisä
    Hänen näjit näppärimmän,
    Nijn he yhdes ylistiwät
    Hänen aiwan autuaxi.
    Tuota Troningit samasti
    Kehut kerskaten jalosti
    Waimot warsinni ylistit.
      v. 10. Kuka tämä kuumottawi
    Nähden näkyywi näöldä
    Niinkuin kaunis kirkkahalda
    Aamurusko aamun tulless?
    Nijnkuin kuu se kuumottawa,
    Warsin walittu walosa
    Armas auringo awara,
    Nijnkuin loistawa likeltä
    Sangen suuri sotajoukko!
      v. 11. Minä menin mieluisesti
    Astuin alas arohoni
    Yrtti-tarhaani yritin
    Kahtomahan kaswaneita
    Wersonuita wesojani,
    Ojan neunalle rupeisin
    Kurkistellen kahtomahan
    Josko kukas kukoistuisit
    Wijna-puunikin walitut
    Omenani oiwalllset
    Wiherjöitsisit wälehen
    Hywän hedelmän tekisit.
      v. 12. Mutt' en tietänyt todella
    Että sieluni samassa
    Wetäysi werkallehen
    Kansan tygö kaunihimman
    Jotan ratki rakastelin
    Sijhen miellyn melkiästi.
      v. 13. Ohoh! Palaja parahin
    Rauhallinen rakkahani,
    Sulaimithini suloinen
    Woi! palaja, ah! palaja!
    Näköäsi nähdäxemme.
    Mitäs näitte näpeäs'
    Suloisessa Sulamitis'
    Paitsi tantia todella
    Sota-joukkojen seassa?

Seitsemäs Luku.

Ylkä 10:nteen wärsyyn saakka

      v. 1. Sinä ihana, iloni.
    Sinä tytär Sangaringin,
    Kuing' oil käyntisi korea
    Askeleesi angarimmat:
    Sinun laajat lantehesi
    Ei ne lensu lengotellen
    Sinun käywwesäs korea;
    Sinun sääresi soreat
    Ne on tasan tasallansa
    Tehdyt taitawan kädellä.
      v. 2. Sinun napasi samatti
    Ylön aiwan ymmyrjäinen
    Niinkuin malja melkiäinen
    Jost' ei juoma koskaan puutu.
    Sinun wahtasi walittu
    Niinkuin Nisutkin läjässä,
    Jonga yli ympärijnsä
    Ruusut, kukkaiset kasoowat.
      v. 3. Sinun Rintas rippuwaiset
    Kaxi kaunista niseä
    Owat molemmat minusta
    Niinkuin kaxi kaxoistakin
    Metsä-wuohta mehtolassa.
      v. 4. Sinun kaulasi korea
    (Sinun kaulas' kaswanunna)
    Se on suora ja sorea
    ( Se on suoraxi sorea)
    Niinkuin torni, jok' on tehty
    Luista lujista ladottu
    Elefantin etuisista
    Sinun silmäsi suloiset (siweät)
    Kaxi kaunista kanoa.
    Sinun nenäsi näköisä
    Niinkuin torni Libanonin.
      v. 5. Sinun pääsi on peräti
    Kaunis karmelin weronen
    Sinun hienot pääsi hiuxet
    Soreissa suortuissa
    Poimuisihin palmikoittu
    Niinkuin purpura parahin
    Jota kantawi Kuningas.
      v. 6. Kuinga kaiketi ihana
    Sangen suloinen oletkin
    Minun aino armahani
    Hekumassasi hunaja
    Mesi leipäni makea.
      v. 7. Sin' oot waka warreltasi
    Niinkuin' pisin palmupuista
    Sinun rintasi reheät
    Rippuwat kuin rypälehet
    Wiljawasta wijna-puusta.
      v. 8. Minä sanoin suosiolla:
    Minun täytywi todella
    Ylös astua yröldä
    Palmu-puuhun poimimahan
    Oiwa oxihin ruweta.
    Anna minun armahani
    Olla rintas rikkahana
    Nijnkuin wijna-puun punaiset
    Marja-rypäleet makeat:
    Sinun siistit (siewät) sieramesi
    Hywän hajun heittäköhöt
    Nijnkuin omenat näköisät.
      v. 9. Sinun suusi se suloinen
    Kurkku lakesi lakea
    Maistukohon makealta
    Nijnkuin wiina se wikewä
    Joka juodahan jalosti
    Huokiasti ja hewillä
    Ystäwältäni yleten
    Joka saatta saneljaxi
    Puheljaaxi pulskimmasti.
      v. 10. Morsian.
    Ystäwäni ylön hywä
    Sinä minun, minä Sinun;
    Hämpä himoitsee minua
    Halataxensa halaawi (halulla).
      v. 11. Tule tuttu towerini,
    Ylimmäinen Ystäwäni,
    Tästä käykämme kedolle;
    Maan kylisä kylillä
    Wijpykämme wijnamäes
    (werkkaisesti).
      v. 12. Nostaxemme notkelmasta
    Wijna-mäkehen warahin,
    Nähdäxemme nähtäwästi
    Joss jo wilja wijna-puumme
    Kukoistuwat kaunihisti
    Joss jo rypäleet rupeewat
    Pulskasti puhkeemahan
    Joss ne oiwa omenamme
    Owat puihin puhjennehet.
    Siellä annan armahani
    Suuta sullen sulloiseni
    Rakkauteni rapean.
      v. 13. Jopa kukkaiset kedolla
    Heidän andawat hajunsa,
    Meidän uxen ulko-puolla
    Owat owein edessä
    Kaikellaiset kaunihimmat
    Hywät hajusta hedelmät:
    Ylkä puhuu
    Ystäwäni ylön rakas
    Minä olen oiwa-lailla
    Pannut tallelle takani
    Sekä uudet että wanhat.
    Aina uusi hempehempi
    Ehkä entinen parempi.

Kahdexas Luku.

Morsian 4. wärsyyn asti.

      v. 1. Josko ulkona uhean
    Sinun löytäisin suloisen
    Minun weljeni wakaisen
    Minun äitini äkean
    Pojan pojista parahan,
    Joka itte imenynnä
    Olet nuoria nisiä
    Äitin elänyt ewäillä,
    Sulle suuta suikkajaisin
    Jottei kuitenna kukana
    Pilkistellen pilkkajaisi
    Sijtä soimaisi minua.
      v. 2. Minä weisinni wälehen
    Sinun saattaisin suolonen
    Minun äitini majahan
    Huonesehensa hywähän
    Josas minua jalosti
    Opettaisit oiwa-lailla:
    Minä annan Antimixi
    Kelwoxesti kryydättyä
    Walittua wijnoani,
    Wijnaa warsin wikeätä
    Makiata maultansa
    Omenoista oiwallista
    Kranaateista kallihinta.
      v. 3. Wasen kätensä wakainen
    Pääni aluisna alati,
    Kansa oikian kätensä
    Hämpä halajaa minua
    Syämmestä syleileepi.
      v. 4. Ylkä puhuu
    Minä wannotan wagasti
    Teitä tyttäret todella
    Jerusalemin salosta,
    Ettettä Tee herätä
    Minun ainoo armastani
    Eli millänä melulla
    Händä waiwoa wakasta;
    Aiwan sixi siihen asti,
    Kuin hän itek hywäxyypi
      v. 5. Kattoppa kuka tulowi
    Korwen synkiän sisältä
    Kauko maalta kaukaselta
    Joka nojaawi nojosa
    Päälle ystäwän parahan?
    Sinun herätän hywästi
    Puuni alla awarimman
    Alla oxan omenaisen,
    Josa äitisi äkeä
    Sinun ombi synnyttänyt;
    Josa sinun sijittännä
    On sun sijwo synnyttäjäs
    Helmoisansa holhonunna,
    Maannut kansasi katalan.
      v. 6. Morsian rukoillee:
    "Muista Ylkä morsiantas
    Paina nijnkuin sinettiä
    Mua sinun sydämmeesi
    Käsiwartehes wakahan
    Sidoppas niinkuin sinetti;
    Sillä totta todellakin,
    Rakkaus on ratki tuima
    Warsin wankka ja wäkewä
    Niinkuin kuolema kowingin.
    Kijwaus on kiintiämpi
    Hehkuwata helwettiä:
    Hänen hijlens hehkuwaiset
    Hohtawat kuin Herran tuli
    Liedes liekki liekitsewä.
      v. 7. Ettei wedetkään wetelät
    Waikka paljon pauhatkohot
    Taida ratki rakkautta
    Sammuttoa saatawilta:
    Ejpä wirratkaan wikewät
    Sitä uuwuta, upota.
    Jospa joku jalo miesi
    Andais kaikki appamalla
    Kaikki taloinsa tawaran
    Rakkaudesta rutosti,
    Ei se maxaisi mitäna."
      v. 8. Niistä jotka heikot owat ja
    tarwihtewat wielä wahwistusta
    ja ylöswalistusta.
         * * *
    Mutta meidän sisaremme,
    Siukkusemme se suloinen,
    Wiel' on warsinni wähäinen,
    Eikä hänelle hewillä,
    Kohta kaswa kaunihia
    Nisuxia niukioita:
    Mitä meidängin sanoman,
    Pitä tekemän tosingin
    Sisarellemme siweesti
    Sinä päiwänä parasna
    Koska häntä kysellähän
    Jona puhutaan hänestä.
      v. 9. Joss hän ongin jo jalosti
    Muuri wahwa ja warustus
    Nijn me ratki rakennamme
    Teemme juuri taitawasti
    Linnan lujimman ladomme
    Hopiasta hohtawasta,
    Sen päälle pian panemme.
    Joss hän wielä ombi owi
    Nijn me sengin silitämme
    Warustamme wahwistamme
    Cedri laudoilla lujilla.
      v. 10. Minä olen nijnkuin muuri,
    Minun rintani rapeat
    Owat toki nijnkuin tornit:
    Jonga tähden täysinäisen
    Löysin rauhan lempiämmän
    Hywän Herrani edesä
    Säylyin silmisä suloisen.
      v. 11. Salomolla Saarnajalla
    Wijsahalla wijnamäki
    Ombi jalo oiwallinen
    Sen hän antoi angaroille
    Wuokran alje wartioille
    Wijnamäkensä walitun;
    Josta antais jokahainen
    Hedelmistänsä hywistä
    Wuokras aina joka wuosi
    Yxi tuhatta tulosta
    Penninkitä pellostansa
    Hopiassa hohtawassa.
      v. 12. Wijna-mäkeni wäleä
    Omaisuudeni omani
    On mun aina mielesäni
    Eroitettu edesäni:
    Sinulle suuri Salomo
    Tulee tuhannen todella,
    Mutta hedelmäin hywäen
    Wakasille wartioillen
    Kaxi sataa kaikkiansa.
      v. 13. Sinä suuresti suloinen
    Joka alati asutkin
    Yhellehen yrttitarhas,
    Anna minun armiasti
    Kuulla äänes kultaiseni;
    Pääldä kulkoot kumppanimme.
      v. 14. Mutta palaja, pakene
    Yxinäinen ystäwäni
    Ole wirkku metsä-wuohi
    Eli nijnkuin nuori peura,
    Yrtti wuorilla waella.
    Sixi säylytä sinusi
    Jotta jähtyy päiwä kuuma
    Warjot wajoowat wähäxi;
    Nijn män tulen tuttawani
    Sinun korjaan kotihini
    Johdattellen joutusasti
    Minun Linnaani lujahan.

Kuning. Dawidin 96 Psalmi.

Runoihin pantu weisattaa.

      v. 1. Uusi weisu weisatkahat
    Herralle aiwan hywälle:
    Weisaa Herralle hywälle
    Kaikki maa ja kansakunta,
      v. 2. Weisatkahat wikkelästi
    Herralle sangen hywälle
    Händä kilwoin kijttäkähät
    Kiitä kaunista Nimeä:
    Julistakaat julkisesti,
    Päiwä päiwäldä hywingin
    Hänen hywää autuuttansa,
      v. 3. Luetelkaat lawialda
    Pahain pakanain seasa
    Hänen kulta kunniaansa;
    Kaikkein kansaen seasa
    Hänen ihme ihmeitänsä.
      v. 4. Sillä Herra ombi suuri
    Sangen suuri kijttettäwä;
    Ihmeellinen itsesänsä
    Julki Jumalain seasa.
      v. 5. Kaikki kansain Jumalat
    Owat julmat Jumalixi
    Ei muut kuin epäjumalat;
    Mutta Herra Hengen Luoja,
    Ombi Taiwasten tekiä.
      v. 6. Kunnia ja kaunistuskin
    Owat hänen edesänsä:
    Wäkewyys ja suuri woima,
    Koreus ja kauneuskin
    Hänen pyhäsä pihasa.
      v. 7. Kansain suuret sukukunnat
    Tuokaat Herralle todella:
    Tuokaat Herralle hywälle
    Kunnia ia kaikki woima.
      v. 8. Tuokaat Herralle hywälle
    Kaunis kunnia Nimensä:
    Tuokaat lahjat laulamalla,
    Ja tulkaat hänen tygönsä
    Edes esihuonesijnsa.
      v. 9. Kumartakaat kunnialla
    Herraa hywää holhojata
    Kallihisa kaunistuxes
    Peljätkään händä hywästi
    Kaikki mailma matala.
      v. 10. Sanokaat ja saarnatkahat
    Pahoillengin pakanoillen:
    Herra hywä on Kuningas,
    Jok' on juurikin jalosti
    Maan pijrimme matalan
    Woimallansa wahwistanut
    Ettei lijku, ei lutise.
    Tuomitseekin totudeesa
    Kaikki kanssat oikeulla.
      v. 11. Riemuitkahan riemuisesti
    Ratki Taiwahat tasaiset
    Iloitkahan maa ja mander
    Meri pauhatkaan parahin
    Ja ne kaikki kuin on sijnä
    Alla aaltojen asuwat.
      v. 12. Kedot kaunihit kukista
    Ohoh! olkahan iloiset
    Kansa kaikkein kuin on hänes:
    Te puut pulskat ja pisimmät
    Metsän kaikki kaunistuxet
    Ihastukahat ilolla.
      v. 13. Hywän herramme edesä;
    Sillä totta hän tulewi,
    Tuomitsemahan tulewi
    Maata tätä mailmata.
    Herra hän se duomitsewi
    Maan pijringin pisimmän
    Wagasa wanhurskaudes,
    Ja kaikki kansat katalat
    Hänen hurskaudesansa
    Totuudesaan totisesa.

K. Dawidin 100. Psalmi.

      v. 1. Kijtos-psalmi aiwan kaunis.
    Riemutkaat riemullisesti
    Herralle sangen hywälle
    Kaikki maa ja maailmakin.
      v. 2. Palwelkaat Herraa hywöä
    Ihandellen ja ilolla:
    Tulkaat tänne ennakalla
    Hänen kaswoinsa etehen
    Ratki riemulla hywällä.
      v. 3. Tietkäät että Herra tosin
    Ombi julkinen Jumala
    Hämbä Herra meidän teki
    En me itse meitäm tehnyt,
    Kansaxensa kaunihixi
    Laituimensa lambaixi.
      v. 4. Mengät hänen Herran tygö
    Porttihinsa, pihahansa
    Kijtoxella kaunihilla
    Edes esihuoneisijnsa
    Wetäykäät weisullanne:
    Kijttäkäät Händä hywöä
    Ylistäkäät yhteisesti
    Hänen hywää Nimeänsä.
      v. 5. Sillä Herra ongin hywä,
    Hänen hywä laupeudens
    Pysyy aina puuttumata
    Ijan ijankaikkisesti;
    Totta hänen totuudensa
    Seisoo monelle sugulle
    Sukukunnasta sukuhun!

Hjobin kirjan 3:mas Luku.

Runoxi.

      v. 1. Taudin alla angarimman
    Kipeimmän kiwun alla
    Suuttu Jobi sillä lailla
    Jotta kirois kiiwahasti
    Pahoin päiwänsä peräti
    Sadatteli syntymänsä.
      v. 2. Sttten awais Jobi suunsa
    Näillä sanoilla saneli:
      v. 3. Ohoh! olkohon ijäti
    Kadotettu kaiketikkin
    Pahin päiwistä peräti,
    Jona synnyin syntis parka:
    Yö se ylöngin pimiä,
    Jona sanottiin saloa:
    Mies on siewä sijinnynnä.
      v. 4. Sepä päiwä pimiänä
    Aina olkohon alati,
    Älköön kysykö Jumala
    Ylimmäinen ylähäldä
    Päiwän semmosen perähän:
    Älköön kirkkaus korea
    Hänen päällens paista koskaan.
      v. 5. Pimeys ja kuollon warjo
    Hänen peittäköön peräti
    Pilwi päällä pyöryköhön
    Sumu syngeä sakea
    Päiwän mustan muuttakohon
    Jotta keändyis kauhiaxi
    Hirwittäisi hirmuisesti.
      v. 6. Pimeys sen peittäköhön
    Kätköönsä keäriköhön
    Ilman olkohon ilota,
    Joka wuosi waipukohon
    Pojjes jääköhön jälille
    Muista päiwista peräti
    Ettei kuuluis kuuna päänä
    Näkyis ilmoissa ikänä.
      v. 7. Katso! yö se yxinäinen
    Aina olkohon alati,
    Eikä yhtänä iloa
    Sille päiwäll' päätyköhön.
      v. 8. Kaikki ne kuin kiroawat
    Sakeasti sadattawat,
    Sitä päiwöä pahoa
    Kirotkohot kelpo lailla;
    Kaikki noidat noitukohon
    Lewiathanin lumojat
    Sitä paiwöä pahinda.
      v. 9. Tähdet Taiwahan talossa
    Hämärästä häiketköhöt
    Koittaessa kowan päiwän,
    Älkööt waljetko walohon
    odottakoot otawata oiwa lailla
    Jottei tuntuis tuima päiwä
    Jok' ei tulwo tuona päänä,
    Älköön nähkö nurja päiwä
    Aamuruskon angarimman
    Silmä-ripsiä suloisen.
      v. 10. Kosk' ei kohtuni owea
    Sijnä samas sulkenunna,
    Kosk' ei kätkeny kamala
    Oiwa onnettomuuttani
    Silmiltäni surkeutta
    Pimeyteen paiskanunna.
      v. 11. Mixen kuollu kohdastansa
    Äitini-kohdussa kowassa?
    Mixen lapsi läkähtynyt
    Syntymässä surkeassa
    Äitin kohdust' kontatessa.
      v. 12. Mixis owat ottanehet
    Minun helmahan hywähän
    Kapaloihin käärinehet?
    Mixi minä imenynnä
    Olen njukiat nisätkin?
      v. 13. Nyt män maasa makajaisin
    Aiwan olsin alallansa,
    Lewossani lepäjäisin
    Ratki rauhas, maan raossa.
      v. 14. Kanssa suurten Kuningasten
    Neuwoitten nukkuneitten
    Alla nurmen nukkusingin;
    Jotka kuitengin katalat
    Rahallansa rakentiwat
    Huoneija hohtawia,
    Jotk on kylmillä kylissä.
      v. 15. Tahi suurten sangaritten
    Pää-miestengin parasten
    Olsin kansa kätkettynä,
    Joill' on kulda kukkarosa
    Täynnä huoneet hopiata.
      v. 16. Eli että kätkettynä
    Kanssa kesken syndyneitten
    Jotten ollenkaan olisi;
    Niinkuin nuoret pienet lapset
    Jotk' ei koskaan kuumottawan
    Nähneet walon walkiasta.
      v. 17. Siellä haudas haisewassa,
    Sijnä täytywi todella
    Julman jumalattomangin
    Wäkiwallasta wäsyä,
    Luiskehestansa lakata:
    Sijnä lepaäwät lewossa
    Owat nekin nukuxissa
    Jotka paljo-waiwaa näit.
      v. 18. Siinä on wangeilla wapaus
    Ratki rauha muiden kanssa
    Eipä kuule kummingana
    Ääntä waatian wihasta.
      v. 19. Sijnä owat sijwollansa (siiwoxehen)
    Sekä pienet, että suuret
    Palweljatkin pahaaltansa
    Isännistään irrallansa
    Vaimoistansa wapahana.
      v. 20. Mixi walo waiwaisille
    Annettu on arwollansa,
    Mixi elämä esinnä
    Murheellisille mitattu
    Sydämmille suruisille?
      v. 21. Jotka kuiteng' kuolemata
    Odottawat oiwa lailla;
    Mutt' et tule toisinansa
    Waikka kaiwaisit katalat
    Ennemmin kuin ennakalla
    Miehet luowat mieluisimmat
    Aarni-haudan ahnehesti.
      v. 22. Illoin, aamun iloitsewat
    Jotka ratki riemuitsewat
    Että haudan ennättäisit?
      v. 23. Sille miehelle mureessa
    Jok' et tiedä tiestä lijon
    Jong' on polku peitettynä
    Itse julki Jumalalda.
      v. 24. Tätä woiwotan, walitan,
    Sillä minun leipän' luonna
    Minä huiki huokaelen
    Minun parkuni pahimman
    Nijnkuin weden wuodattanen.
      v. 25. Jotta joutu joutusasti
    Jotan pelkäisin pahoingin
    Sepä tuli tuimimmasti
    Minun päälleni pakotti;
    Jotan karton kaunihisti
    Tuopa tapahtui minulle.
      v. 26. Enkös ollut onnellinen?
    Enkös rauhassa rawittu?
    Eikös ollut oiwallinen
    Lepo lässäni likellä?
    Ja nyt tuli tuiskun kanssa
    Lewottomuus lennon kanssa
          (lawialda)(lentämättä)
    Suru semmonen samea.

Hjobin kirjan 7:mäs Luku

Runoissa weisattawa, Ihmisen Elämän surkeudesta.

      v. l. Wissihin on wiheljäinen
    Surkuteltawa surulla
    Ittekungin ihmis raukan
    Täällä elo ja Elämä.
    Eikös ihmisen elämän
    Aina pidä apu lailla
    Olla sodassa sohien
    Maamme päällä mailmassa
    Hänen päiwänsä parahat
    Owat nijnkuin orjan päiwät?
      v. 2. Ninkuin palwelja pahanen
    Warjon luoxe wetäywi
    Orja kansa odottaapi
    Kurja kasakka halulla
    Työnsä loppua lujasti.
      v. 3. Nijn olen minä minullen
    Saattanut juuri suruiset
    Monet päiwät kyllä mustat
    Yötä monta murheellista.
      v. 4. Koskan läxingin lewätä
    Panin walju wuotehelle
    Nijn män sanoingin samalla:
    Koskan nossen nukkumasta?
    Lueskelen lailla sitten
    Odottelen oiwa lailla
    Koska ehto ennättäwi
    Ilta tulis pitkän päiwän;
    Kaiken päiwän käwellyxet
    On mun ratki rawinnehet
    Warsinni wäsyttänehet
    Päästyäni illan päälle
    Pilkkosehen pimiähän
    Pilkan alta piilohoni.
      v. 5. Sillä lihani lakea
    Ombi paljas puetettu
    Madoilla ja maan tomulla.
    Aiwan olen ahwettunut
    Tullut hyljyxi hywillen.
      v. 6. Minun päiwani parahat
    Owat lendäneet lujasti
    Pojjes juossehet pikemmin
    Nopeemmasti notkunehet
    Kuin se syöstäwä sileä
    Sukkulainen sangen nopsa,
    Kulunehet kijruhusti
    Ilman wähin wijwytystä.
      v. 7. Muista julkinen Jumala
    Että minun elämäni
    On kuin tuli tuoxuwainen
    Eikä silmäni sekaiset
    Enää palaja periltä
    Nähden hywää näkemähän.
      v. 8. Ne kuin minun nyt näkewät
    Ei pidä edespäin eneä
    Nähdä minua misänä.
    Sinun silmäs katsokohon
    Mua miestä murheellista,
    Sitten hukun huoletoinna
    Kuolen sangen kernahasti.
      v. 9. Pilwi raukeewi piangin
    Pojjes meneewi peräti
    Nijn myös menewi imeinen
    Alas hautahan hewillä
    Tuonne tuonelan tupahan
    Eikä nouse nopiasti.
      v. 10. Ei se palaja periltä
    Tule jälle talohonsa
    Tule huoneseens hopulla;
    Et sen tunneta tupoa
    Jok' on aiwan autiana.
      v. 11. Sentään sanani sanonen,
    Suuni awajan surussa
    Minä puhun puhtahasti
    Minun hengeni mukoman
    Ahtaudes angarimmas
    Juuri juttelen jalosti
    Minun sielun' murehessa.
      v. 12. En hän minä meri lienek
    Engä wahwa walas-kala
    Ettäs nijn mun kowin kätket
    Sangen salpajat jalosti?
      v. 13. Minä aina ajattelin:
    Kyllä wuoteeni wagasti
    Lewon lainaawi minulle
    Lohduttanewi lujasti;
    Koskan kehtohon kumarran
    Saatan saada hywän lewon;
    Näitä itte ittexeni
    Minä pulskasti puhelen.
      v. 14. Muttas peljätät peräti
    Minun unilla, unessa,
    Kaikki kauhistat minua
    Nukkuessani näwyillä.
      v. 15. Että sieluni suruinen
    Soisi hänens hirtetyxi
    Kaikki luuni kuolluexi.
      v. 16. Jopa kauhitun katala
    Engä pyydä sillen eleä:
    Lakkaa jo luoja minusta
    Sillä turhat tosiahan
    Owat päiwäni parahat.
      v. 17. Mik' on ihminen itikka
    Ettäs hänen suurna pidät?
    Suljet juuri sydämmeesi
    Pidät suuren surun meistä?
      v. 18. Sinä etsit eineheltä
    Joka aamu armahtelet
    Jota päiwä paimendelet
    Ihmis parkoa parahin
    Koettelet kyllä aina
    Händä kiusajat hywästi.
      v. 19. Mixes jo minusta luowu
    Mixes päästäne minua;
    Ettän edes ennättäisin
    Niellä sylkeni sisälle.
      v. 20. "Minä olen onnetoinen
    Synnilläni suututtanu
    Sinun ilmoinen isäni
    Sinun wartian wakaisen,
    Ja mitäs minä tekisin
    Waka wartia imeisten?
    Mixis tejit mun Sinulles
    Laadit loukkauxexesi?
    Itselleni ilkiäxi
    Kuormaxi sangen kowaxi?
      v. 21. Mixes anna andehexi
    Pahat mun pahat-tekoni?
    Wäänna pois mun wääryyttäni;
    Sillä nyt mun pian pitäwi
    Maasa mullasa makaaman;
    Ja joss minua moloxut
    Etsit aamulla esinnä
    Niin en enää olekkana
    Engä luonnan löydy täällä."

Pane tähän tygö Numra 278 Suoma- laisesta Wirsi-kirjasta, nimittäin: Etkös ole ihmis parka aiwan arka jolla on melkein Runo-nuotti. Se löytään ensin ruottixi, Lusidorin eli Lasse den olyckeligan weisuis, ja on Suomexi käätty P. Cajanuxelta.

Kirjoitus Luu-karsinan yli.

    Tuonelan on tämä Tupa
    Kalman kamala kamari:
    Täsä Tuoni temmattunsa
    Kuolemalta kouristetut
    Tyynni kätki ja kokosi:
           — — —
    Katso tänne kammiohon
    Katto Luitten-karsinahan:
    Luut näet Epä-lukuiset,
    Jäsenistä jäänöxiä,
    Päitä paljongin koosa;
    Mutt' ett tiedä ensinkänä
    Kuk' on ollut kunniasa?
    Kut' on käynyt kerjäläisnä?
    Kaikki Tuoni kaatoi tänne
    Lykkäis yhtehen lysyhyn
    Sekä pienet, että suuret.
    Mene Matkahas, waella,
    Ihmis raukka raadollinen,
    Muista aina mielesäsi,
    Että kerran kuoltuasi
    Tuonen tuletkin tupahan;
    Koskas mullaxi murenet,
    Maaxi mustaxi mätanet,
    Koska madot matelewat
    Roukkioisin ruumisansi.
           — — —
    Me, me, kuin täsä makaamme
    Me olimma myös muinan nijn
    Terwehet ja toimelliset
    Taitawat ja työn-tekewät
    Ynsiät ja ylpiätkin
    Samoin juuri kuin sinäkin,
    Mutta, katso, kammioomme,
    Jo, muuttu meidän menomme,
    Kaikin mullasa makaamme.
           — — —
    Wielä toki wirkoawan
    Tämän toiwomme tomumme
    Wihdoin wielä wijmmeiseldä
    Herran tulles Tuomiolle!

Ajatuxet Kirkko-maalla eli hautaus-sialla.

    Kurja kuljin kahdakkäsin
    Kirkon ia kodon wälijä;
    Usein katsoin kartanota
    Kirkon pitköä pihoa;
    Sinne seisahdin saloa,
    Haudan tygö haisewaisen,
    Itkemähän ittexeni:
    Itkin ihmisen ikeä,
    Itkin ihmis parkasia
    Itkin itte ltsiäni;
    Itkin synnin saastaisuutta,
    Syytä suurta kuolemahan.
    Katsoin hautahan katala
    Hajin hahmoa imeisen;
    Luut löysin ja jäsenet,
    Madot mullasa mateli.
    Toukat järsit jäsentä,
    Suonen päitä pureskelit;
    Kaikki luontoni lakea
    Kaikki wereni wetelä
    Suoniss' säikähti minussa:
    Ajattelin arwollansa,
    Sanoin suuresa surusta:
    "Woi, woi meitä waiwaisia
    Ilkeitä ihmisiä,
    Madon ruokia rumia!"
    Ah, ah! että astuisimma
    Aikanansa ajatuxill
    Haudan syngiän sisälle,
    Nijn me hullut huomaitsimme,
    Kuinga turhat, turhat kaikki
    Kaikki on meidän menomme.
           — — —
    Katsoin wieläkin kedolleS
    Kirkon-maalla marsiella;
    Näjin luita lakialla
    Tällä täynänsä kedolla,
    Pääkallot kuiwat peräti,
    Taka-raiwot rowiossa
    Kyllä luutoinda lihoa:
    Sanoin silloin ittelleni;
    Tulleeko he Tuonelasta
    Enää ikänä elohon?
           — — —
    Herra, Herra, Hengen Luoja
    Sinä tiedät sen todella,
    Sinä annat hengen heihin,
    Että he jällens eläwät,
    Kaikkiwalda kaswattelet
    Lihan luitten peittehexi:
           — — —
    Waikka Luuni wiskotahan.
    Waikka liha lakastuupi
    Ruumis Raukkani lahoopi:
    Kyllä Herra Hengellänsä
    Puhaltaapi mullan päälle
    Luut laittaa ja jäsenet
    Tilallensa toimittaapi
    Sowittaapi siallensa
    Pujettaapi pulskimmasti;
    Katoowa katoomattomuuden
    Kerran päällensä pukewi.
           — — —
    Tästä jällen toindumielen.
    Pääsin pelwosta peräti.
    Sanoin mielellä hywällä,
    Lausuin täs' lakeudella:
    Herätkäät ja kerskatkaat
    Jotka maan alla makaatte
    Sillä sinun kastees ombi
    Wiherjäisen kedon kaste
    Sinun kuollees kuolluista
    Nousee jällens' jäsenilleens
    Sinun kuollees kuopistansa
    Eläwät kuin enen elit.
           — — —
    Ohoh! ilmoinen isäni!
    Mikä kuuluwi krapina.
    Mikä luisket luista näistä
    Mikä hirmuinen hyminä
    Luitten näitten lijkkuessa
    Yhden kerran ylösnostess:
    Koska Herra astun alas
    Tulee tänne Taiwahasta
    Suurell' huudolla hywällä.

    Silloin on täsä siasa
    Suuri julkinen jyminä;
    Lijkunnosta nijn lujasta!
    Silloin tomu tomajaapi
    Maalla melsket ja meteli.

    Kuolleet ensin Christuxesa
    Tuulihin nyt temmatahan;
    Sitten seuraawat jälistä
    Monta tuhatta todella
    Sekä suurta sekä pientä;
    Monta herää maan tomusta
    Kunniahan kaunisehen;
    Mutta monta nousee silloin
    Häpiähän hämmästyjen.
    Woi, woi, woi mikä wapistus
    Edestulless' Tuomiolle!
           — — —
    Täsä maasa mullan alla
    Monta ombi onnetointa,
    Monta mullasa makaawi
    Ohoh! teitä onnettomat!
           — — —
    Mutta monta makaawi
    Täsä kätkösä kumosa,
    Odottajen onnellista
    Wijmmei päiwän wirkoomista
    Ohoh nijtä onnesansa!
    Osasansa onnelliset,
    Aiwan juuri autuita!

1.

Yhden haudan yli.

    Tästä haudasta hawaitset
    Ymmärrätkin ystäwäni,
    Joka maalla matkustelet
    Mones' waarassa waellat;
    Että Ehtij Ehto kerran
    Wijmein kauwan wijwyttyä,
    Jona pannahan paraskin
    Ulja Uroksen uhea
    Maan allek ja maan powehen;
    Siell' olt madot Sisaresi,

    Kutsut kummat äitixesi,
    Mainittet mätänemisen
    Isäxesi ilkiäxi:
    Se on loppu, sekä sulla,
    Että mulla mailmasa.
    Ohoh! ja mitäs odotat?

    Mitäs toiwot toukan-ruoka?
    Menet hautahan hädällä
    Siellä mullasa makaat.
    Siell' on sijtten wijsaudes,
    Siell' on toimesi totinen,
    Siell' on paras prameudes;

    Siell' on kaunis koreudes:
    Siell' on rijstas, rikkaudes:
    Ohoh! raukka raadollinen,
    Kuljet kohden kuolemata,
    Haudas on sun haminasi
    Siellä on sun satamasi
    Yödyt sinne yösiahan.

2.

Haudan päälle.

    Astu alas hautahamme
    Wieras hywä waeldawa;
    Kattoppa tänne katala.
         — — —
    Miehet me muinen olimma,
    Waimot warsingin wakaiset;
    Mutta nyt on multa meidän
    Mustuttanut, murendanut;
    Sitä me sullen sanomme
    Muistutamme mullastamme,
    "Ettäs nijn pyydät eleä,
    Että multasi mädännyt
    Kerran kijldäs kirkkahasti
    Tuolla taiwasten taloisa;
    Ettes haudasta häpiä
    Herran kohden katsellella."
    Elä Herrasa hywäsä,
    Nijn se Herra herättääpi
    Wijmmein sinun wirwottaapi
    Iloon ijankaikkisehen!!

Kiween-pijrroxet, haudan päälle.

1.

Matkamies.

    Joss. Sinä. Kysyt.
    Tämän. Paikan. Ohitse. Mennes.
    Mikä. On. Tämä. Rakennus.
        Kuka.
    Asuu. Täsä. Huoneesa?
    Ja. Mitä. Tämä. Kiwi-Roukkio.
    Täsä. Merkitsee.
    Nijn. Tiedä. Se. Että.
    Näitten. Salpain. Takana.
    Tähän. Kammiohon.
    On. Tallelle. Pantu.
    Sinun. Kaldaisias.
    Ihmisiä.
    Raadollisia. Ja. Syntisiä.
    Niinkuin. Sinäkin.
    Heidän. Ruuniinsa. Lepäjäwät.
    Täsä. Paikasa.
    Heille.
    On. Tämä. Kammio. Suotu.
    Asunsiaxi.
    Sillä.
    He. Olit. Myös. Ittet. Ennen. Tätä.
    Eläwän. Jumalan. asunsiat.
    Ja. Pyhät. Majat.
    Kunnioita.
    Heidän. Jäännöxiänsä.
    Näitä. Rippeitä.
    Ne. On. Kallihit.
    Kuin. On.
    Roukkio. Luita. ja. Piwon-Täysi.
    Tomua.
    Sillä. Tiedä. Se.
    että. ne. tästä. kätköstä. edestulewat.
    Purkisna. Puhdasna. Kirkasna.
    ja. seisowat. täydeliisnä. Ihmisnä.
    Ylös.
    Päiwäin. Lopulla.
           — — —
    Mene. Matkahas.
    Ja. Elä. Nijn.
    Ettäs. Kumpanixi. Tulet.
    Yhteen. Iloiseen. Seuraan.
    Ylhä. Päin.
    Koska. Se. Hetki. Tulee.
    Jota.
    He. Odottawat.

2:nen Kiwi-piirros Luu-karsinan yli Kirkko-Kartanolla.

    Sinä. Kuolewa. Ihmisen. Sikiä.
     Kattahda. Joskus.
    Tännekkin. Luu-Karsinahan.
    Älä. Näitä. Ylön. Katto.
    Jotka. Täsä. Joukottaisin.
    Makaawat.
    Sinä. Olet. Itte. Samasta.
    Sugusta.
    Kerran. Tuletkin.
    Samahan. Lukuhun.
    Älä. Ylpeile.
    Waan. Ole. Nöyrä.
    Sydämmesäs.
    Madot. Owat. Riisunehet. Lihan.
    Näistä. Luista.
    Älä. Ole Ylön. Wiisas.
    Täsä. Wiisas. Makaa. Kuka. Ties.
    HuLLun. Kyljesä. Ja. Wieres.
    Älä. Rikastua. Pyydä.
    Näin. Köyhäxi. Sinä. Tulet.
    Älä. Himojas. Noudata.
    Älä. Elä. Lihalles. Mielixi.
    Ei. Liha. Eikä. Weri. Tule.
    Jumalan. Waldakundaan.
    Älä. Ylönkatso.
    Näitä. Paljaita. Päitä.
    Ja. Tätä. Multaa.
    Täällä. On. Kuka. Ties.
    Sinun. Iso. Isäsi. Ukko. Waarisi.
    Ne. Jotka. Elit. Mailmasa.
    Monta. Sataa. Wuotta.
    Ennen. Sinua.
    Muista. Myös. Se.
    Että. Tästi. Koosa. Makaa,
    Jumalan. Werellä. Lunastetut.
    Kalliit. Ruumiit.
    Joita. Se. Sielu. Asui. Joka. Elää.
    Ja. Wihdoin. Yhdistetyxi.
    Tulee. Oman.
    Ruumiinsa. Kansa.
    Sinä. Päiwänä.
    jona. Jesus. Ihmisten. Lunastaja.
    On. Seisowa.
     Maan. Päällä.

Kuningas Dawidin se 133 Psalmi, eli N:o 101.

Ruotsalaises Wirsi Kirjasa: Si, huru godt och ljufligt är ic. Suomexi käätty.

 [Tämän Wirren on Skräätäri ja Arrendatori, Mestar Jöran Koplijn:
 Kronobyysä w. 1783. kokoonpannut, ja minulle lähettänyt. Sen wirren
 nuotti on: Nyt kaikki Christityt iloitkaat ic.

 Tämä Jöran Koplijni, on myös, niinkuin tarkka Suomen kielen ystäwä
 lähettänyt minulle Suomalaisia Sananlaskuja joita minä olen ottanut
 ylös minun kokouxeni.

                                                 C. Ganander.
                                              Philos. Magisteri.]

Wirren tawalla weisattawaxi.

      v. 1. Kats kuinga hywä ja sulonen on,
     Ett weljet taidos sopij,
    Rakkauden siteill sidotut:
    Jost kaikkein onni (kaikil hywyyt) paisu;
    Kuin ihana haju balsamist,
    Käy ulos Aaronin hjuxist,
     Hänen waatteinz päälle waluu.
      v. 2. Kuin kastett suuren hedelmän Tuo,
     kosk' se Hermonist juoxee;
    Nijn wiel Sionist tiedän
    myös Jumal rakkauden löytää,
    Jost siunaus, ilo, elämä,
    Joka myös sielun tydyttää,
     Ijäisest mainittawaxi.