The Project Gutenberg eBook of Koulukaskuja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Koulukaskuja Author: Veli Bonifacius Release date: March 3, 2025 [eBook #75513] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY, 1925 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOULUKASKUJA *** language: Finnish KOULUKASKUJA Toimittanut Veli Bonifacius [Ilmari Jäämaa] Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925. KAHDENLAINEN SEURAUS. Opettaja: — Vai kuoli sinun holhoojasi eilen? Oppilas: — Kyllä, hänen sydämensä ja kätensä taukosivat lyömästä eilen. SUKULAISSUHTEET. Opettajatar selittää sukulaisuussuhteita: — No, Lauri, onko sinulla naimisissa olevaa sisarta? Lauri: — O-oon. Opettajatar: — Siis sinun äitisi on anoppi sisaresi miehelle. Mikäs sinun isäsi silloin on? Lauri: — Peltiseppä. SYNONYYMI. Saksankielen opettaja: — Kuka osaa sanoa synonyymin »der Freund» -sanalle? Oppilaat ovat vaiti. Opettaja: — No, mikä on toisella sanalla sanottuna sellainen ihminen, joka tekee kaiken meidän puolestamme, pyytämättä mitään vastapalvelusta? No, eikö kukaan huomaa, der Ka... no? Kalle viitaten: — Kamel. TOINEN KOTIMAINEN KIELI SEMINAARISSA. Seminaarin oppilas kääntää ruotsintunnilla: — Lilla Eva har ny tand — pikku Eva on nyt täti. TIESIKÖ? Opettaja: — Tietääkö Töppönen sanoa, mikä on typen kemiallinen merkki? Töppönen: — En. Opettaja: — Aivan oikein. N se on. TIETYSTI. Opettaja: — No, Pellonperä, luettelepas pään luiden nimet. Pellonperä: — Otsaluu, poskiluu... Opettaja: — No, lisää vain, niitä on paljoa enemmän. Pellonperä: — Minulla... on... kyllä ne päässäni, mutta en nyt saa niistä kiinni. ATOMIAA. Opettaja tutkien oppilasta luonnontieteessä: — No, sanopas sitten, millä ihmisen lapaluu on yhdistetty luurankoon! Oppilas miettii pitkän tovin, minkä vuoksi opettaja malttamattomana ärähtää: — No, mene katsomaan luurangosta! Oppilas tarkasteltuaan luurankoa: — Rautalangalla. ROHKEA KEPPONEN. — Kuulkaas, ukkelit, sanoi Kalle Kankkunen, luokan ylpeys, — uskaltaako kukaan teistä lyödä vetoa, että minä läjäytän ukko Vallea selkään ja huudan hänelle: »Siinäs sait, senkin turilas!» Luokka hiljeni kerrassaan, vaikka olikin välitunti. Niin täydellisesti löi Kalle Kankkusen rohkea ja ennenkuulumaton ehdotus kaikki hämmästyksellä. Ukko Valle oli koulun rehtori, luokan esimies ja perin kiukkuinen ja kiivas herra, jonka kanssa ei kukaan koskaan ollut uskaltanut pienimmälläkään tavalla ilveillä. — Minä panen veikkaa mitä vain, huusi lopulta Kristian, eräs Kallen tovereista. Panen browningini sinun linkkuveistäsi vastaan, ettei siitä tule mitään. Ja nyt olivat miltei kaikki valmiit lyömään vetoa samanlaisin tarjouksin, ja Kalle olisi menettänyt likipitäen kaiken arvokkaamman maallisen irtaimen omaisuutensa — jos hän olisi hävinnyt vedon. Kun rehtorin askelet kuuluivat käytävästä, tuli luokkaan kuolemanhiljaisuus, ja kaikki tarkkasivat Kallea. Opettajan astellessa kateederiin hiipi Kalle perästä, lyödä läimäytti häntä lujasti selkään ja huusi samassa: »Siinäs sait, senkin turilas!» Raivoissaan kääntyi ukko Valle ympäri: — Mitä nyt! Kuinka sinä, lurjus, uskallat? — Inhoittava hämähäkki, suurin, minkä koskaan olen nähnyt, ryömi rehtorin selkää pitkin, selitti Kalle vakavana. — Vai niin, vai niin, se oli eri asia, murahti ukko. — Kiitos sinulle sitten, kelpo poika, kun tapoit sen. Kalle meni hymyilevänä paikalleen, kun taas vedonlyöneet toverit saivat purra hammasta, kahdestakin syystä. HAMMAS HAMPAASTA. Lyseon eräällä alaluokalla oli suomentunti. Parilla pojalla oli kaunaa toisilleen, ja toinen päätti tilaisuuden tullen koko luokan kuullen nolata toisen. Opettaja: — No, sanokaas nyt sitten lauseita, joissa on objekti. Sinä, Niemi. Niemi: — Porsaat tonkivat lahden rantaa. Opettaja: — No niin. Entä vielä? Mitäs se Lahdenranta niin huitoo? No, Lahdenranta! Lahdenranta: — Minä ajoin ne niemen nenään. DOGMATIIKAN TENTISSÄ. Opettaja: — No, montako sakramenttia on Lutherin opin mukaan, Albin Nikula? Nikula: — Y-y-yhdeksän. Opettaja: — Jaa-a. Vai niin. No, jos Albin Nikula sanoo, mitkä ne yhdeksän olisivat. Nikula: — Pa... pa... papiksi vihkiminen... Opettaja: — Jaa-a, no, entäs mitäs muita? Pitkä paussi. Nikula: — Vii-viim... ja viimeinen voitelu... Opettaja: — Niin, niin... ja sitä viimeistä voitelua ei Albin Nikula ole vielä saanut. Olisi hyvä voidella itsensä tiedon öljyllä, kun tulee tenttiin. ERIKOINEN NÄYTE. Koulussa luettiin geologiaa, ja luokka oli tunnilla ulkona keräilemässä kaikenlaisia kivinäytteitä, ja opettaja oli luvannut keräilyn jälkeen selittää, mitä mineraalia mikin näyte oli. Eräs pojista toi pilan vuoksi kappaleen tiilikiveä. Kun opettaja tuli tutkimaan heidän löytöjään, hän otti käteensä näytteen toisensa jälkeen. »Tämä», sanoi hän, »on näyte kvartsista, tämä graniitista, tämä hiekkakivestä, ja tämä — », hän jatkoi ottaen tiilenpalasen ja katsoen tuimasti poikaan, joka sen oli tuonut, — »tämä on näyte häpeämättömyydestä.» SYY. Kalle: — Tiedätkö, minkä tähden meidän rehtorin pää on paljas? Ville: — En. Kalle: — Katsos, se johtuu siitä, että hänen päänsä on kasvullisuusrajan yläpuolella. EI OLLUT KOULUSSA. Opettaja kuulustelee oppilailta vanhaa testamenttia: — Voitkos sinä, Petteri, kertoa jotakin Salomosta? Petteri: — En minä osaa, sillä minä en ole ollut mukana muuta kuin Kristuksen syntymästä saakka, mutta Kalle kyllä tietää, sillä hän on ollut koulussa jo maailman luomisesta alkaen. SAMANARVOISEEN SEURAAN. Opettaja: — Kuules, Pelle, sinä olet käyttäytynyt niin, etten voi antaa sinun istua tovereittesi seurassa. Tule tänne minun viereeni. KALEVALAA. Setti sanelee Kalevalaa: Viikon vuotit, vuota vielä, ei oo valmis valvattisi, toinen pää on palmikolla, toinen palmikoitsematta. HISTORIAA. Opettaja; — Miksi sanottiin keskiajalla venäläistä aatelismiestä? Oppilas: — Bajadeeriksi. TENTTIMURHENÄYTELMÄ. I näytös. Professori: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen poikkileikkausta? Ylioppilas ei näe mitään. Prof.: — Hylkään teidät. Yliopp.: — Mutta... mutta minullahan on oikeus saada kolme kysymystä. Pro f.: — Jahah, aivan oikein. II näytös. Prof.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen pitkittäisleikkausta? Yliopp. ei näe mitään. III näytös. Prof.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen viistoleikkausta? Yliopp. murtuu. Esirippu. ESIMERKKI. — Kuules, Ville, opettaja kertoi tänään, että sinä menestyt huonosti koulussa. Ajattele Elias Lönnrotia esimerkiksi. Tiedäthän, että hän sinun iässäsi köyhyydestään huolimatta oli koulunsa ahkerin ja paras oppilas. — Niin, mutta sinun iässäsi, isä, hän oli Suomen kirjakielen toinen perustaja. TENTISSÄ. Eräässä yliopiston tentissä kysyi tutkijana oleva kohtelias professori: — Onko kysymykseni vaikea? — Ei ollenkaan, vastasi ylioppilas, — se on aivan selvä, mutta vastaus vain on vaikea. TARKEMMIN. Opettaja: — Milloinka Kambyshes kuoli? Oppilas (kierrellen, kun ei muista vuosilukua): Hän kuoli eräällä sotaretkellään, jonka hän teki Egyptiin. Opettaja: — Niin, niin, mutta tarkemmin. Kambyshes teki kolme shotaretkeä Egyptiin. Kuoliko hän nyt enshimmäishellä, toishella vai kolmannella retkellä? ILMAN RUKOUSTA. Tämä tapahtui eräässä Kuopion koulussa ennenaikaan: Tehdäkseen kiusaa rehtorille, josta pojat eivät pitäneet, he erään kerran rukouksissa päättivät laulaa virsikirjan pisimmän virren alusta loppuun. Ja niin he tekivät. Rehtori koetti monesti keskeyttää aloittaakseen rukouksen, mutta pojat vain vetelivät edelleen. Kun virsi vihdoin loppui, löi rehtori virsikirjan kiinni ja ärähti: — Gå, satans pack, utan bön. TUNTOMERKKI. Opettaja opetti eläintiedettä ja oli ottanut mukaansa tunnille pääkallon nähdäkseen, voisiko joku oppilaista päätellä, onko se ollut miehen vai naisen kallo. Oppilas: — Naisen. Opettaja: — Hm, mistä olet sen näkevinäsi? Oppilas: — Leukapielistä. Saranat ovat niin kuluneet. KYSYMYS JA VASTAUS. Opettaja: — No, Konkkanen, missä Kalmarin unioni tehtiin? Ei vastausta. Opettaja: — No, osaatko sitten sanoa, niissä on Porvoon tuomiokirkko? Konkkanen: — Porvoossa. Opettaja: — No, missä Kalmarin unioni siis tehtiin? Konkkanen: — Porvoossa. KASKUJA RUOTSLAISISTA KOULUISTA. MIHIN SILLI KUULUU? Opettaja: — Kuka voi sanoa, mihin luomakunnan luokkaan silli kuuluu? Eikö kukaan tiedä? — No vihdoinkin. Mihin silli kuuluu? Oppilas: — Perunaan, opettaja. LOGIIKKAA. Matematiikan opettaja: — Ja tätä sinä sanot Pytagoraan väitteen todistamiseksi. Jos Pytagogoras eläisi, niin hän kääntyisi haudassaan. AIVAN NIIN. Opettajatar: — Elsa, onko kala imettäväinen? Elsa: — Ei, Opettajatar: — Oletko sinä sitten imettäväinen? Elsa: — Olen. Opettajatar: — Mistä sen tiedät? Elsa: — Minulla on lämmin veri ja synnytän eläviä poikasia. MOOSEKSEN PUHE. Opettaja: — Ja Mooses puhui Siinain vuorella tähän tapaan: (karjaisten) Ulos, Johansson! LAULUTUNNILLA. Opettaja: — Laulaessa on suu pidettävä hyvin auki, niin että näyttää, kuin korvat olisivat viimeisinä hampaina suussa. UUSI TAIVUTUSTAPA. Eräässä koulussa, jossa ei saksankielentaito ollut kaikkein parhaimmalla kannalla, käski opettaja taivuttaa persoonapronominin. Oppilas: — Ich, micher, mich, mich; tu, ticher, tich, tich. SUM-VERBI. Oppilas: — Sum, minä olen... taitetaanpa sitten latinan sum-verbi. Oppilas: — Sum, minä olen... (pitkän miettimisen jälkeen) sus... sinä olet. Opettaja: — Sinähän sus' olet... istu! KUN PYRITTIIN »ISOONKOULUUN». Muuan lyseon opettaja, omalaatuisensa juureva ukko, saattoi kysyä tähän tapaan tutkiessaan lyseoon pyrkiviä poikanaskaleita maantieteessä: — No, Paavali Karttunen, jos tämä ukko tässä olis Suomi ja tuo olis sen käsi tuo, joka näyttää tuonne Norjahan päin, niin sanos sinä, mikäs se tämä Lappi sitten olis. HÖKÖTYS. Joensuun lyseon matematiikan opettajaksi tuli kerran lehtori N. N., joka oli tunnettu hyvästä suomenmielisyydestään ja huonosta suomenkielisyydestään. Edellinen ominaisuus aiheutti sen, että hän — mikäli suinkin mahdollista — käytti opetuksessaan vieraskielisten matemaattisten nimitysten suomenkielisiä vastineita; jälkimmäisestä ominaisuudesta oppilaat saivat kokovuotisen huvin aiheen, kuten m.m. seuraava kasku osoittaa. Algebrassa oli ehditty polynoomeihin. Kun lehtori ei tiennyt tämän sanan suomenkielistä vastinetta, tiedusti hän sitä yläluokkalaisilta. Joku pelkäämätön veijari ilmoitti silloin, että se oli suomeksi hökötys. Ja niin koko vuosi innokkaasti kerrottiin se ja se hökötys sillä ja sillä hökötyksellä ja tulemaksi saatiin se ja se pitkä hökötys. Alussa luokalla asui omituinen hilpeyden henki, mutta kun lehtori oli ankara mies, totuttiin hökötykseen ennen pitkää, eikä sille enää kukaan nauranut. Mutta mitä sitten tapahtui, kun ylitarkastaja ilahdutti Joensuun lyseota ja sen matematiikan tunteja läsnäolollaan, sitä ei tarina kerro. Se vain on varmaa, että lehtori seuraavasta päivästä lähtien puhui ainoastaan polynoomista. LENTÄVÄ APINA. Pari kaskua eräästä tunnetusta taiteilijasta ja urheilijasta, joka kouluaikanaan tuotti opettajilleen vilkkaalla poikamaisella kujeilullaan paljon huolta ja harmia. Koulussa oli eräs opettaja, joka ei saanut pidettyä kuria luokalla ja jonka tunnilla kaikenmoiset pelit olivat käynnissä. Eräänä päivänä oli nuori sankari hankkinut ihmeellisen uutuuskapineen lelukaupasta; laatikon, jonka kyljessä oli nappi, ja kun sitä nappia painoi, niin ponnahti laatikosta esiin pieni pörröinen, kammottavan näköinen apina. Tämä lelu tuli heti käytäntöön huonokurisen opettajan tunnilla ja herätti yleistä ihastusta poikien keskuudessa. Mutta pahaksi onneksi sattui opettaja äkkiä käännähtäessään näkemään apinan »lennossa, ja silloin tuli eri peli. — Tuo tänne vehkeesi heti, sinä junkkari. Jahah, vai niin, vai tämmöisiä koulussa. Ota tämä ja marssi suoraa päätä rehtorinkansliaan näyttämään hänelle sitä ja ilmoittamaan rikoksesi. Rehtori oli pelätty ja ankara mies, — mutta samalla suoruutensa ja ymmärtämyksensä takia poikien pitämä. Poika teki työtä käskettyä, pisti apinan laatikkoon ja marssi rehtorinkansliaan. Hän koputti ovelle ja avasi sen sitten varovasti. Rehtori istui tuimana pöytänsä takana, mutta hänen nähdessään sisään tulevan pojan hyväntahtoisesti hymyilevän naaman ovessa ja hänen pujottautuvan sisään laatikko kädessä välähti pienen pieni hymynväre hänen suupielessään, häviten kuitenkin heti. — No, mitä sinä nyt taas olet tehnyt ja mitä sinulla siinä on? kysyi hän ankarasti. Nuori mies astui lähemmäksi, ojensi laatikkoaan ja osoitti sormellaan laatikon kyljessä olevaa nappia. — Tuo-tuo-tuota, jos rehtori on hyvä ja pai-painaa tuosta... Rehtori teki niin. Sattuipa silloin siten, että rehtorin pöydän takana oli telineellä ukko Runebergin rintakuva, ja kun rehtori painoi nappia, kimmahti kansi auki ja apina ponnahti korkealle ilmaan pudoten laajassa kaaressa istumaan kelpo Runebergin päälaelle. Tilanne oli mahdoton, lehtori purskahti nauramaan, käänsi päänsä toisaalle, viittasi pojalle. — Mene, mene —, ja arvaa sen, ettei nuori velikulta ollut hidas käyttämään voittoaan livahtaakseen ulos, ovesta. HISTORIAN IHMEITÄ. Historian opettaja: —... Ja näillä piti olla pitkät jonot esi-isiä näytettävänä, ennenkuin he pääsivät hoviin. MATILAINEN KISSASTA. Aineena oli kissa. Matilainen kirjoittaa siitä m.m.: »Kissa on kotieläin, jolla on karvoja turvan päässä ja kiipee melkein vaakasuoraa puuta ylöspäin.» POLIISIN LOGIIKKAA. Poliisi koulupojalle: — Mitäs varten seisot siinä? Koulupoika: — Ei mitään varten. Poliisi: — No, lähde liikkeelle sitten. Jos jokainen seisoisi paikallaan, niin miten muut pääsisivät kulkemaan. UHKAROHKEUTTA. Oli puhuttu siitä, miten Napoleon valtansa kukkuloilla ärsytti Eurooppaa silmittömillä toimenpiteillään. Maisteri kysyy pojalta: — Voitko mainita jonkin Napoleonin tämänaikuisen teon, mikä osoittaa hänen suurta uhkarohkeuttaan? — Hän meni uusiin naimisiin. KASVIENTUNTIJA. Kasvitieteen tunnilla piirtää opettajatar eräässä pikkulastenkoulussa sireeninlehden taululle ja kysyy, tietävätkö oppilaat, mitä piirustus esittää. Vain pikku Kalle viittaa. — No, Kalle, sanoo opettajatar kehoittavasti, — mikäs se nyt onkaan? Pataässä! huudahtaa Kalle voitonriemuisena. HYVÄ ESIMERKKI. Käännetään juuri Ciceron kirjeitä, jotka hän kirjoitti puolisolleen Terentialle. Luetaan: »Armahin Terentia. Sinä tiedät, miten äärettömästi sinua rakastan. Olet päivieni valo ja öitteni unelma.» Opettaja: — Tästä näemme, hm, tämä on vallan mainio esimerkki siitä, hm — kuinka subjekti suhtautuu predikaattiin, hm — latinassa, hm. PASSIIVI. Opettaja; — No, Erkki, jos sanon: »Isä siunasi seitsemää poikaansa», niin onko se aktiivi- vai passiivimuoto? Erkki: — Aktiivi. Opettaja: — Oikein. Ja kuinka kuuluisi lause passiivissa. Erkki: — Isä siunattiin seitsemällä pojalla. VAROITUS. Opettajatar: — Miksi tulet liian myöhään kouluun? Anna: — Minä olen saanut pikku veljen. Opettajatar ankarasti: — Se ei saa tapahtua toista kertaa. NÄKÖISYYS. Opettaja seisoen miettiväisenä luokalla kaksoisten edessä: — Niin, kyllä te olette, ihmeesti toistenne näköisiä, te, Kalle ja Kustaa, mutta etenkin sinä, Kustaa. SUKUVIKA. Vanhempi veli tiedustelee isän puolesta: — Mitenkäs maisterin mielestä nuorempi veljeni osaa läksynsä? Maisteri: — No niin — välttävästi — en tahdo juuri moittia poikaa, mutta totta puhuen, niin kyllä hänellä on hirveän heikko käsityskyky. Vanhempi veli: — Oh, ei se merkitse mitään; isälläni oli itselläänkin hyvin heikko käsityskyky nuoruudessaan, mutta vanhemmiten se hävisi kokonaan. SAIRAUS. Opettaja: — Minkä vuoksi sinä olet niin usein poissa koulusta, Kalle? Kalle: — Minua vaivaa nuoruudenheikkous. IKUINEN LUMI. Opettaja selittää maantiedetunnilla: —... ja näitä korkeita vuoria kattaa ikuinen lumi suurimman osan vuotta. NAISOPISTOSSA. Opettaja: — Mitä tarkoitetaan esteetikolla? Aune ei vastaa. Opettaja: — Tai mitä on estetiikka? Aune: — Oppi kauniista. Opettaja: — Entä mikä silloin on esteetikko? Aune punastuen: — Kaunis opettaja. TODENNÄKÖISTÄ. Opettaja: — Missä taistelussaan Kustaa Aadolf kaatui? Oppilas kauan mietittyään: — Vii—mei—sessä. TOTTUMATTOMIA. Ainekirjoituksessa esiintyi seuraava lause: »Varus kohteli julmasti germaaneja. M.m. hän hakkautti monelta pään poikki, eivätkä he olleet tottuneet siihen.» RISTIRIITAISTA. Eräästä entisestä maaseuturehtorista kerrotaan monta juttua, joista tässä yksi: Rehtori oli viime virkavuosinaan raihnaanlainen, eikä hän jaksanut kuulustella läksyjä, minkä vuoksi luokka usein sai lukea sisältä jotakin kirjaa. Kerran, kun pojat hänen mielestään eivät, olleet kyllin tarkkaavaisia, nousi hän pystyyn, kakisti kurkkuaan ja sanoi: — Hm, huomasiko kukaan mitään ristiriitaista esityksessä? Kukaan ei vastannut. — Mutta eikö tosiaankaan kukaan huomannut mitään ristiriitaista? Te ette seuranneet mukana. Ei taaskaan mitään vastausta. Rehtori katsahtaa kirjaan. — Hm, jatkakaa, ristiriita tulee vasta seuraavalla sivulla. JUMALAAPELKÄÄVÄ. Opettajatar: — Mitenkäs sinun isäsi laita on, Kalle Petteri, pelkääkö hän todella Jumalaa? Kalle Petteri: — Kyllä minä luulen, sillä hän ei mene koskaan pyhäisin ulos ottamatta pyssyä mukaansa. VAIKEA KYSYMYS. Opettajatar: — Maamyyrä syö päivittäin niin paljon kuin se painaa. — Pikku Elsa: — Opettaja, saanko kysyä? Opettajatar: — Kyllä, mitä sinä tahtoisit tietää? Pikku Elsa: — Miten maamyyrä voi tietää, kuinka paljon se painaa? TYTTÖKOULUSSA. Opettajatar: — Mainitkaa minulle joku suuri valloittaja. Anna-Liisa: — Don Juan. SANATARKKA. Opettaja: — Sanos, Andersson, minä elinvuotenaan Aleksanteri suuri kuoli. Andersson: — Ei minään, herra tohtori. Opettaja: — Mitäs puhetta se on; kuinka hän olisi voinut olla kuolematta jonakin elinvuotenaan? Andersson: — Niin, tuota, se vuosi, jona hän kuoli, oli kai hänen kuolinvuotensa. HÄDÄSSÄ. Opettaja: — Voitko mainita muutamia märehtijöitä? Ei vastausta. Opettaja: — No, olemmeko esim. sinä ja minä märehtijöitä Oppilas: — Olemme. Opettaja suuttuneena: — Mitä sinä sanotkaan! Oppilas pelästyneenä: — Ei, herra maisteri, en minä. HAVAINTO-OPETUSTA. Fysiikan lehtori opettaa havainnollisesti: — Näette lampun pöydällä, ja kun katsotte lampun vastaiselle puolen päätäni, on siellä varjo — niin sen puoleisilla pään asukkailla on yö — —. SOI PAINONSA. Opettaja: — Kuten on huomattu syö pääskynen kolme kertaa päivässä oman painonsa. Ääni luokasta: — Mistä se sitten saa uuden painon? VIALLISET KENGÄT. Eräässä koulussa on kaksi opettajaa, toisen nimi on Linda ja toisen Kalle. Oppilailla on tapana sanoa heistä: »Kallen kengät on lindallaan, ja Lindan kengät on kallellaan.» KUN OLI TARKASTAJALLE SELITETTÄVÄ, MIKÄ LUOSTARI ON. — Mikä on luostari? Opettaja melkein epätoivoisena: — Eikö kukaan osaa sanoa, mikä laitos on luostari? Eräs joukosta nostaa lopulta kätensä. Opettaja helpotuksesta huoahtaen: — No, Reino, mikä laitos se on? Reino: — Luostari on laitos, missä on pihamaa keskellä. SOSIALIMINISTERIN TEHTÄVÄT. Opettaja; — Mitä kuuluu sosialiministerin tehtäviin? Oppilas, pitkätukkainen kommunistityyppi: — Sen tehtävänä on huolehtia sosialistien elämästä. YMMÄRSI VÄÄRIN. Opettaja kysyy eräältä oppilaalta välitunnilla: — Wie geht's mit Ihnen? Oppilas, eräs viidennen luokan nero: — Mä meen tuonne viijenteen luokkaan! VIISI MAANOSAA. Opettaja: — Luettele maanosat. Oppilas epäröiden: — Aurinko — kuu — taivas — maa —. Opettaja suuttuneena: — No, mikäs helvetti sitten on? Oppilas iloisena: — Se on viides. NUORI PETTERSSON KIRJOITTAA. »... Monesta ihmisestä on kirahvin pitkä kaula naurettava. Se on kuitenkin aivan aiheetonta. Jos vähänkin ajattelemme, pitäisi meidän ymmärtää, että kaulan näennäisesti luonnoton pituus on ehdottoman välttämätön sen pitkän välimatkan takia, mikä erottaa kirahvin pään sen ruumiista ...» HYVÄ ALKU. Neiti Eugenialla on kouluaineena »Auringonnousu». Hän aloittaa aineensa seuraavaan tapaan: »Aamulla varhain ylös noustessani on nähtävänä ihana näky.» Opettaja ei voinut väittää sitä vastaan. AINE KAMEELISTA. »... Kameeli vetää erämaan laivaa. Kameelin selässä voi turvallisesti vaeltaa keitaalta keitaalle. Kameeli voi viikkokausia olla ilman nälkää ja janoa...» TYYLITAITOA. Muuan oppilas hikoilee kokoon ainetta Eerik XIV:stä ja aloittaa seuraavalla tavalla: »Heikkomielisenä ja huonojen neuvonantajien ympäröimänä en voi muuta kuin surkutella Eerik XIV:tä», — ja lopettaa kirjoituksensa näin: »Niin käy, kun vanhemmat antavat lapsilleen herttuakuntia.» VENÄJÄNKIELEN KORKO. Venäjänkielen tarkastaja noina entisinä »pahoina aikoina»: — Venäjän kieless' olemas korko hjuvin vaikja asja. Jos sanass' olemas juks tavu, olemas korko sill' uhell' tavull', jos sanass' taas olemas kaks' tavu, nii korko olemas jommalkummall' niist' tavust'. Mut jos sanass' olemaski kolme tavu, olemas hirvijän vaikja sano, mill' tavull' korko olemas. ENTISAIKAAN VENÄJÄNKIELEN TUNNILLA. (Osoittaa muuten erinomaisesti, miten innokkaasti mainittua kieltä opiskeltiin.) Opettaja: — Onko kellään vielä kysyttävää jotakin kirjoituksen johdosta, jonka nyt olemme käyneet läpi? Eräs oppilas: — Minä vain kysyisin, että mitä tämä plokso (плoхо) täällä kirjoituksen perässä merkitsee (venäjäksi luettava plóho, merkitsee huonosti). JÄRJESTYKSEN LOPPU. Rehtori pauhatessaan kurittomalle luokalle: — Tässä luokassa vallinnut järjestys onkin aina ollut hyvin huono, mutta nyt siitä on kerrassaan tehtävä loppu. TOINEN KOTIMAINEN KIELI. Mähönen, se sama, joka suomensi tunnetun »Askungen» sadun aasikuninkaaksi, kääntää Jacobsonin »Människaa»: — Minulla on kaksikymmentä (tiu) sormea ja liika (lika) monta varvasta. TYTTÖKOULUSTA, (Tositapaus.) Käännetään juuri Goethen »Sängeriä» ja päästään lauseeseen »Die Ritter schauten mutig drein und in den Schoss die Schönen. Kääntäjä: — Ritarit katselivat rohkeasti kaunottaret sylissään. Opettaja: — Korjataan tämä käännös. Toinen oppilas yrittää: —: Ritarit katselivat rohkeasti kaunotarten helmaan. RIPPIKOULUSSA. Huonolukuinen poika lukee »Apostolien tekojen alusta: — Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teollisuus,... ENGLANNINTUNNILLA. Opettaja: — Mitä merkitsee otsake: Rooms and furniture? Oppilas: — Roomalaiset ja foinikialaiset. HAUSKA KÄÄNNÖS. Reino: — Du bist wie eine Rose, suomeksi: Sinä pistät kuin ruusu. SINNEPÄIN. Opettajatar kansakoulun I:llä luokalla: — Mitkä ovat Espanjan suurimmat joet, Pöllikkä? Pöllikkä, paksuhko poika, jonka järjen juoksu on melko tyyntä ja rauhallista: Tuero, Toiro ja Loiro. TAVARAN TAARA. Opettaja: — Mikä on tavaran taara? Oppilas: — Loora. SOPIVA VIRSI. Opettaja: — No mikäs virsi nyt sitten veisataan? Pikku Mirja: »Kukko kiekuu, punaheltta». USKOLLINEN KÄÄNNÖS. Erään tyttökoulun VI:lla luokalla oli käännettävä seuraava: — Men en dag kom Ragnar med skeppet av en händelse och kastade ankar i viken — —, minkä eräs tyttö käänsi, koska se oli tehtävä, seuraavasti: — Mutta eräänä päivänä tuli Ragnar keppeineen kauppamatkalta ja heitteli ankkoja lähellä olevassa lammikossa — ISO TIKKA. Uusi opettaja: — No niin, mikä on ison tikan latinalainen nimi? Oppilaat viittaavat. Uusi opettaja: — No, sinä siellä, mikä sinun nimesi nyt onkaan? Oppilas: — Picus major. OMENA. Opettaja (piirustustunnilla): — Minkämuotoinen on tämä omena? Reino: — Punaisen muotoinen. HELPOSTI KORJATTU. Opettaja: — Tarkastan tässä juuri kasvikokoelmaasi, Juuso, ja ikäväkseni huomaan, mitä pitemmälle joudun, että kasvit ovat toinen toistaan huonompia. Juuso: — Mutta eikö... eikö opettaja voisi tarkastaa niitä lopusta alkuun päin. PIENTEN KOULUSSA. Pikku Liisa: — Onko mammona sama kuin maamuna? TERÄVÄ JOHTOPÄÄTÖS. Kansakoulussa luettiin eläinoppia, ja opettaja kysyi eläimistä kaikenlaisia pikkuasioita, joihin oppilaat olivat helposti vastanneet. Lopuksi hän tiedusti: — Miksi koira pistää ulos kielensä juostessaan. Muuan poika, joka ei ollut aikaisemmin vastannut, nosti kätensä: — No, mitä varten sinä arvelet, että se tekee niin. — Pitääkseen häntänsä tasapainossa. KÄÄNNÖSKUKKIA HIRVENHIIHTÄJISTÄ. »Fålen skakade sin fylliga man», käännettiin eräänä tuntina: »Varsa ravisti juopunutta miestään. Lauseen »Den kunnige Anna framtog glaspokalen med träfot», käänsi eräs 'kielimies': »Taitava Anna otti puujalalla esiin lasipikarin». HENGEN SILMILLÄ. »Monta poissaolevaa oppilasta nähtiin tyhjillä istuimilla maanantaiaamuna, kun opettaja taas ryhtyi toimeensa.» MITÄ VARTEN? Ville: — Isä, opettaja sanoo, että me olemme täällä maailmassa auttaaksemme toisia. Isä: — Niin tietysti. Ville: — Mutta mitä varten ne toiset sitten ovat täällä? SIVISTYKSEN LAATU. Opettaja: — Millaisella kannalla on sivistys Espanjassa? Oppilas: — Harvinaisella kannalla. KÄÄNNÖSNÄYTTEITÄ. »Strykte lockarna från pannan», käännettiin: »Pyyhki kiharat pannusta.» »Lalli bar hat till biskopen», käännettiin: »Lalli kantoi piispan hattua.» Opettaja; — Miten käännetään: »Man får mycket rara saker i Spanien»? Eero: — Mies saa Espanjassa paljon raakaa sokeria. Jaska käänsi koulussa lauseen: »Här är ett bo med ungar i», seuraavasti: »Tässä on unkarilaisten asunto.» HUONO LINTU, Opettaja: — Voitko kertoa jotakin käestä, Pekka? Pekka on vaiti. Jaska: — Saanko minä, opettaja? Opettaja: — No, kerro sinä sitten. Jaska: — Käki ei viitsi itse munia. VERTAUS. Rehtori oppilaalle, joka ei hänen mielestään seiso kunnolla rivissä: — Sinäkin seisot siinä kuin lehmä, jalka siellä, toinen täällä. TARMOKAS. Opettaja: — Vaikka tällä hallitsijalla ei ollut kumpaakaan kättä, piti hän hallitusohjat lujasti käsissään. TAIVUTTI. Opettaja ruotsintunnilla: — Mitä on varvas ruotsiksi, ja kuinka se taipuu? Oppilas, joka on kuullut kysymyksen vain puoliksi: — Varvas, varvas, varvades, har varvats. AUTTOI ASIAA. Tarkastaja oli tulossa kouluun, minkä johdosta opettaja neuvoo: — Viitatkaahan rohkeasti, vaikka ette aivan varmaan tietäisikään, jottei tarkastaja aivan huonoa käsitystä saisi. Tutkintopäivänä tarkastaja kysyy: — Mitä tiedätte kertoa Kaarle XII:n nuoruudesta. Yleinen hiljaisuus. Vihdoin Heikki viittaa varmana. Tarkastaja: — Sanopa sinä, pieni poika siellä takana. On hauskaa, että joku tietää näistäkin asioista, vaikka siitä ei vielä ole luettukaan. Heikki: — En minä vaa sitä tiädä, mut viittasin nii ku opettaja käski, ettei tarkastaja meittiä ihan pöhlöiks' luulis. OIVA KÄÄNNÖS. Lause »Schlief mit heissen Wangen ein», käännettiin eräässä koulussa: »Ajoi pois tulisissa vaunuissa.» HERRA TARKASTAJA. Koulun pienimpiä oppilaita oli johtaja neuvonut tarkastajan heiltä kysyessä liittämään vastauksensa loppuun: »Herra tarkastaja!» Uskontotunnilla tarkastaja kysyi: — Mitä Herra sanoi Aatamille? — »Kirottu olkoon maa sinun tähtesi», herra tarkastaja. KUIN FAARAON SOTAJOUKKO. Ruotsintunnilla opettaja saneli edellisen kirjoituksen numeroita. Eräs oppilas, jonka numero oli jäänyt mainitsematta, kysäisee: — Mitenkähän minun kirjoitukseni kävi? Opettaja vilkaisten muistikirjaansa: — Maltas. Aivan niin, se hukkui punaiseen mereen. ANATOMIAA Agronomi luennoi: — Toiset lihakset voivat mennä pitkiä matkoja nuoramaisina jänteinä. MITÄ HÄN TARKOITTI? Tarkastaja oli kerran »pääsykkäiden» ranskankielentaitoa syynäämässä. Tuon, jalon kielen opiskelijoita oli niukanlaisesti, mutta niukka oli herra tarkastajan lausuntokin: — Kyllä minä huomaan, että oppilailla on ehkä mahdollisuuksia oppia saamaan selvää helposta ranskalaisesta tekstistä. Ja se oli yliopistoon johtavan oppilaitoksen ylin luokka... KUN VENÄJÄNKIELTÄ OPISKELTIIN. Opettaja: — Mikä Tolstoin kuuluisa teos oli puheena viime tunnilla? Oppilas: — Mirri-vainaa! (Tarkoitti »Vainá i mir», »Sota ja rauha» teosta, vaikka muisti sanat väärässä järjestyksessä.) VAROVAISUUDEN VUOKSI. Englannin kieliopissa on seuraava esimerkki: »I have not seen him this three days» (En ole nähnyt häntä [maskuliinia] kolmeen päivään). Tyttökoulussa eräs neitonen muuttaa sitä hieman lukiessaan, sanoen: »I have not seen her [feminiiniä] this three days.» Mutta häntä ei sitten ilahduta opettajan ivallinen kysymys: »Muuttiko Toini sen varovaisuuden vuoksi?» LÄÄKÄRI KIELSI. — Eikö Nenonen osaa koroittaa binoomia toiseen potenssiin? — Kyllä, mutta lääkäri on sen minulta kieltänyt. KIELITIEDETTÄ. — Vertailevaa kielitiedettä, sanoi Pelle, kun ranskankirjoituksessa kahdesta sanakirjasta sanoja etsi. HYVIN TODENNÄKÖISTÄ. Hannunen kertoo Elias Lönnrotin lapsuudesta: »Hän oli syntynyt hyvin nuorena.» HYVÄ ALKU. Kansakoulussa oli kolmannella osastolla valmistettu läksy, jossa oli m.m. puhe silkin tuomisesta Länsimaihin. Opettaja oli kertonut, että eräs mies meni Kiinaan ja toi silkkiperhosen toukkia ontossa kepissä Eurooppaan. — Seuraavalla tunnilla Juli kertoi saman asian tähän tapaan:, — Yksi hontto herra meni Kiinahan ja pani silkin toukkia honttohonsa... Yleinen hohotus keskeytti hyvän alun. TAITO SE MAKSAA. Pieni juttu Atan edesottamisista kouluiän monivivahteisina vuosina. Oltiin toisella luokalla ja ahkeroitiin »Vänrikkiä». Oli luettu »Torpan tyttö» ja ryhdytty sen jälkeen »Kuolevaan soturiin», Ata joutui aloittamaan ulkoluvun, ja muistin tarttuessa hietaan hän 'lainasi' »Torpan tytöstä» sen mitä muisti uupui. Tällaista siitä tuli: »Lemulla oli verinen jo päivä päättynyt, majoille, maille valahti jo rusko sammuvainen, maat tummui, tummui vetten vyö, kuin hauta hiljainen ol' yö.» Se meni täydestä — eikä meidän muiden auttanut muu kuin ihmettelevällä ihailulla todeta, miten ainutlaatuinen keskuudessamme oli Atan joustavuus selviytyä pikku vastoinkäymisistä. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOULUKASKUJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.