The Project Gutenberg eBook of Nuorten tuomio This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Nuorten tuomio Yksinäytöksinen draama Author: Lauri Haarla Release date: March 9, 2025 [eBook #75573] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Otava, 1925 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NUORTEN TUOMIO *** Language: Finnish Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot. NUORTEN TUOMIO Yksinäytöksinen draama Kirj. LAURI HAARLA Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1925. HENKILÖT: Otto Enarsson, vuorimestari, Isotilan herra. Kristiina eli Ristin, Polso-lappalaisen leski. Esther. Saulo. Kouno. Sininen akka. Harmaa akka. Musta akka. Tapahtuu Lapin rajoilla 1830-luvulla Juhannuksen tienoilla, ilta-auringon paistaessa. NÄYTTÄMÖ. Oikealla etualalla haalistuneen punainen, pieni aittarakennus, jonka kellervään oveen on kömpelösti maalattu kaksi sydämenkuvaa, toinen sininen ja toinen punainen, sininen viistosti punaisen yläpuolelle. Aittaan kuuluu matala, kaiteeton kuisti, joka kelpaa istuinpaikaksi. Taka-alalla mahdollisimman perspektiivisesti keltaiseksi maalattu vähäläntä asuinrakennus sinisine ikkuna- ja nurkkalautoineen. Keskellä rakennusta tummanruskea ovi ja tämän edessä pariaskelmainen lahonnut portaikko. Vasemmalta lähtee loivasti kohoava silta myllyyn, josta vain harmaa nurkkaus näkyy katsomoon. Vasemmalta taka-alalta näkyy palanen vuoltevan virran rantatörmää kevätviheriäisine nurmineen sekä ruuhilaitteita. Mutta suoraan taustalta nousee korkea, tummaa sineä uhoava vuori, joka uhkaavalla hahmollaan varjoo seudun, niin että vain itse näyttämö ja virran nurmikkotörmä ovat ilta-auringon kirkkaasti valaisemat. Taka-alan rakennus ja tausta sensijaan jäävät varjon puolelle. Vasemmalla, myllysiltaa vasten nojallaan, on puolivalmis pienehkö hammasratas. [Pienemmät seuranäyttämöt voivat sopivien dekoratsioni-tarpeiden puuttuessa järjestää näyttämön siten, että asuinrakennus sijoitetaan oikealle, joten aittarakennus jää kokonaan pois, ja mainitut sydämenkuvat maalataan silloin rakennuksen ovipieleen ja rakennuksen seinustalle asetetaan penkki. Taustana on tässä tapauksessa vain kesämaisema, eikä myllyrakennuksenkaan tarvitse välttämättä olla näkyvissä. Eräät asemat sekä näyttämölle tulot ja poistumiset näyttämöltä tietysti muuttuvat tällöin, mikäli ne koskevat poistumista asuinrakennukseen tai sieltä tuloa.] I KOHTAUS. Saulo, parikymmenvuotias nuorukainen, veistelee kirveellään hammasratasta ja hyräilee reipasta laulua, josta sanatkin silloin tällöin kumpuavat kuuluviin. — Hänen hiuksensa ovat ruskeat, hänen ilmeikkäät kasvonsa värähtelevät vuoroin säteilevää elämäniloa, vuoroin nuorekasta haavemieltä, ja hänen vartalonsa on solakka ja norja. Yllä on sininen paita, jalassa paulakengät. [Myöskin ruskeat tai mustat saappaat sopivat.] Vyöllä nahkavyö ja lappalaispuukko. II KOHTAUS. Ristin, noin 40-vuotias, juhlallinen, voimakas ja kaunis, mutta synkkäilmeinen nainen, kurkoittautuu ikkunasta. _Ristin_ (Saulolle). Onko Kouno tullut? _Saulo_. En ole nähnyt, äiti. Lähetitkö jonnekin? _Ristin_. Sinne Isotilan puolelle — — asioita urkkimaan. _Saulo_ (kiinteästi). Mitäs urkkimista siellä? _Ristin_. Onpa tietenkin. — Kyllä asioita riittää. (Katsoo ikkunasta vetäen sen kiinni.) _Saulo_ jää mietteissänsä seisomaan. III KOHTAUS. Kouno, noin 15-vuotias poika, juoksee vasemmalta kädessä katajainen jousenkaari ja pitkiä teräväpäisiä nuolia. — Hänen kasvonsa ovat väriltään ja ilmeillään lappalaiskasvot ja ruumiinrakenne hintelä, kuiva ja sitkeä. Hiukset tummat. Lappalaislakki on huolimattomasti heitetty takaraivolle. Koko puku on huolimaton ja kevyt poikanulikan puku. _Kouno_ (juoksee taka-alalle portaita kohti, hokien tolkuttomasti). Tole ketsh — — tole ketsh — — tole ketsh. (Heittää päästyään portaille lakkinsa huolettomasti menemään ja hihkaisee vielä kerran kuin aloittajaisiksi:) Tole ketsh — ja aamen sano pappi. Armon penikat perässä tavaa ja tallaa. Mutta riettahan rengit ryyppää ja rallaa. (Loilottaen.) Haaraviksit silinterisakset koijari koetteli konstillaan! — Ja aamenen jälkeen rovasti pauhas: Voi sinuas, armonvaras, pistitkös viinaporvarin leilihin kauhas. Ja voi sinuas, viinaporvari, koskas sa kavahdat tuomion sanasta! Killingit kierität tynnyrin hanasta. Ohoi teitänne, te kuudenmarkan miehet ja hepsankeikaleet! Niinkuin keiturit ja äpäreet te ajatte sieniä syömään uskon lampaat ja ärjytte irvessä hampaat: kivittäkää nämä villihenget ja hihhulit! Mutta minä sanon teille —- — _Saulo_ (puoliksi vakavasti, puoliksi leikillään). Lakkaa siellä hihhuilemasta, poika. Tulepas tänne — — _Kouno_ (hyräillen, itsepäisesti). Enpäs tule. _Saulo_. Tule ja leiki taistelijaa! _Kouno_ (lähestyen epäillen). Enpäs leikikään — — _Saulo_. Tuo jousesi tänne, näytän ihmeitä sulle. _Kouno_ (häijysti). Ihmeitä mukamas — — _Saulo_ (ottaa Kounon kädestä kaaren ja asettaa nuolta paikoilleen). Ammu pystysuoraan ja puhki tuo tummava pilvi, silloin — — _Kouno_ (yhä suuttuneempana). Enpäs ammukaan! (Alentaen ääntä, hammasten välistä, salavihaisesti.) Olet Ristinin poika. _Saulo_ (hämmästyen; lämpimästi). Niin olet sinäkin sen kaikkein kauneimman Ristinin poika. _Kouno_ (synkästi). Minä olen Polson poika. Sitä jankkaa Pettarin nulikka. Niin sanoi sekin Sjaggon Antta. "Lapin-Polson Kouno", "Polso-myllärin penikka", niin ne hattarat haukkuvat minua. Mutta sinä — "Ristinin Saulo", "Ristinin esikoinen" ja "etelän poika". (Halveksivasti.) Mikä lietkin nuoltu vasikka. _Saulo_. Mutta sinä olet Ristinin kuopus, ja molemmat Polson poikia ollaan. Tourpunin hurjaa heimoa ollaan. Etpä tiedäkään: Njunnan ja Kaskaivon tuntureilta saakka vaelsi tänne Lapin Polso ja neljännestä pitkä oli porojen raija. Ei ole häpeä olla Polso-vainajan poika. _Kouno_ (lapsellisen kärttyisästi). Tahdon olla Ristinin poika. _Saulo_. Jos ammut pilviä päin ja tahdot taivaita nähdä, silloin olet ylpeän Ristinin poika. Katsos tuonne: sininen hame ja kellervä liina on pilven tyttärellä siellä. Ammu! Ja sitten tuijota taivaan holviin. (Itsekseen, hiljaisessa hurmiossa.) Se on tummansinisiä silmiä täynnä — — ja kaksi on kauneinta niistä. _Kouno_. Rietastako minä tyhjää laukomaan. Pilkkaan! (Juoksee jousi kädessä vasemmalle, melkein näkymättömistä.) Pois tieltä! (Ampuu nuolen oikealle ovessa olevia sydämenkuvia kohti; nauraa räkättävästi.) Ja vieläkin ammun! (Samassa lentää toinen nuoli.) _Saulo_ (rientää oikealle oven eteen). Lakkaa, poika! _Kouno_ (tulee näkyviin; nauraen hähättävästi). Pistikös Ristinin poikaa? Tuollaisia penikan naamoja rötjäät seinät täyteen, puukolla vuolet koivujen kylkeen, ja jokaisen kuvussa seisoo Ee ja Ässä, Esther ja Saulo, Saulo ja Esther. Tiedänpäs senkin. — — _Ristin_ (tullen ikkunaan; kylmähköllä äänellä). Kouno, mitäs viivyttelet siellä? _Kouno_ (Saulolle). Mutta annapas muutama äyri, saat tietää jotain. _Saulo_ (jyrkästi). Mene tupaan, äiti käski. (Siirtyy vasemmalle etualalle.) _Kouno_ (kiertäen arkaillen ottamaan nuoliansa). Enpäs heitä nuoliani. _Ristin_ (rakennuksen ovelta; kuin salaisen riemun vallassa). Saulo poikani! Vesi nousee ylävirran puolella. Kestävätkö tokeet? _Saulo_. Kyllä kestävät uudenuutukaiset tokeet. _Ristin_. Kouno, etkös pääse sieltä! (Poistuu rakennukseen.) _Kouno_ (lähestyy Sauloa arkaillen; viekkaasti). Se lähti talosta sieltä, niin että liehui siniset helmat. Meidän tolalle kääntyi ja nilkat kuin Kirjatsin vuojaset vapisi. Minä kotiin viiletin vaaran laitaa. Se vaaralle nousi. — Montakos äyriä annat? _Saulo_ (joka on alkanut riemukkaana liikehtiä). Kokonaisen riksin saat. (Antaen rahan; iloisesti.) Siinä on Polson pojalle rahaa. (Ottaa kirveen ja vie sen oikeanpuoliselle seinustalle.) _Kouno_ (kyyristyen kuin iskusta; hammasta purren). Polson pojalle — — (Loittonee taka-alalle portaikon luo; sieltä uhitellen.) Ostanpas tällä Sjaggon Antalta pitkän puukon ja nimikkoporosi tapan, sen Kirjatsin tapan. Tole ketsh! (Katoo rakennuksen ovesta.) _Saulo_ (hyräilee jälleen riemukasta lauluansa, menee vasemmalle ja siirtää hieman hammasratasta; kääntyy oikeanpuolista seinämää kohti, katsoen sydämenkuviin, riemukkaasti). Sinut löydän kyllä, sininen sydän. (Lähtee, aikoo poistua taka-alalta oikealle.) IV KOHTAUS. Ristin tulee kiireesti ulko-ovesta ja hänen jäljessänsä Kouno. _Ristin_ (Saulon jälkeen, tuohtuneena, melkein riemukkaasti). Saulo, takaisin palaa! _Saulo_ (kiireisesti, iloisesti). Ei ole aikaa, äiti. _Ristin_ (Saulolle). Odota. (Kounolle; osoittaen vasemmalle.) Tuota tietä, joenvartta pitkin. Juokse Saarekkeen niitylle saakka ja nopeasti palaa. (Kääntyy heti Saulon puoleen.) _Kouno_ vilkaisee salavihaisesti Sauloon, katoaa vasemmalle. _Ristin_ (Saulolle). Nyt ei ole kiirettä, poika. Kyllä aika tuomiolla seisoo. Ja nyt se on tullut! Otto Enarssonin ja äitisi tuomiopäivä. Katso! (Viittaa vasemmalle.) Virta tulvii tokeita vastaan. Se nuolee jo ylävarren niittyjä. Kohta peltojen kupeita hamuaa. Ja silloin, poika, Otto-herran viimeisten peltojen kevätlaiho mätänee. _Saulo_ (käyden levottomaksi). Tulviiko? En luullutkaan — — (Mennessään vasemmalle.) En ole huomannut — — (Heittää silmäyksen tokeisiin päin; kääntyen takaisin.) Ei ole hätää vielä. _Ristin_ (kiihkeästi). Hädän täytyy tulla. Lisää vielä pari vaaksaa lankkuja patoon — — _Saulo_ (kuin piinan alaisena). En voi, äiti — — (Jyrkemmin.) En tahdo sitä. _Ristin_ (lähestyen; kiihkeästi mutta hellästi). Kavahda, poikani, epäilystä. Nyt on tilinteon aika tullut. _Saulo_ (yhä tuskaisemmin). En voi, äiti! _Ristin_. Et voi? Enkö ole sinua kasvattanut vanhurskaan koston täyttäjäksi? Etkö toissa kesänä vyöryttänyt kokonaisen vuoren soraa kartanon malmikaivokseen? Sen teithän — — _Saulo_ (tuskan alla, synkästi). Sen tein — — olinhan tottunut vihaamaan. _Ristin_. Sen teit, ja mammonan saantiin meni Isotilan herralta viimeinen toivo. — Mutta nöyrtyikös silloinkaan se kankea sydän? Ei. Eikä sen paremmin viime kevännäkään! Muistatkos? _Saulo_. En tahdo muistaa — — _Ristin_. Et tahdo? Ja silloin raikuivat pahdat ja vaarat, kun säikytit hänen parhaan porokarjansa tunturin kuiluun ja nauroit kuin koston enkeli laaksoon alas. — Se oli poikani joiku, minä kuulin sen. _Saulo_. Se joiku oli synkkä ja katala. Tänä kevännä nauran toisella tavalla. _Ristin_. Mutta kukas vielä koko viime talven veisti parrut ja lankut, veisti ja sahasi aamusta iltaan, naulasi ja niittasi iltapuhteet kaikki ja rakensi korkeat tokeet Isotilan peltojen menoksi. Kukas sen kaiken teki? Sinä sen teit! _Saulo_. Mutta ensi polun keväällä auettua vaaralle tuonne heräsi ilma ja maa, heräsi virrat ja vuolteet ja loivat uuden laulun. Ja nyt! Kosteitten rantojen vihertäessä — — se pajupillinä soi, se raidassa itkee kuin kaukainen huilu. (Tullen etualalle, hukkuen omiin hurmioihinsa.) Se lyö lukkoon korvat. Se avaa rinnan kuin viiltävä puukko, se jännittää kylkeni jouset kuin saaliin ajoon. (Kuin ihmetellen.) Se miehen tekee ylpeäksi. Se mielen tekee kaikkein nöyrimmäksi. _Ristin_ (joka on hämmästyneenä kuunnellut poikansa outoja sanoja; lähestyen, tutkivasti). Mistä tämä haikea joiku? _Saulo_ (melkein väsyneesti). En saata sanoa sitä. En ymmärtääkään. (Siirtyy vasemmalle.) Sen tiedän vain: älä viettele minua viheliäiseen vainoon. (Istuutuu rattaalle.) _Ristin_. Tämä vaino ei ole viheliäistä! Tämä on hurskaan vihan malja, joka vuodatetaan hänen päällensä minun kauttani. (Puoliksi itsekseen; hiljaisella äänellä, mutta lujasti.) Ilman sovintouhria, armonvarkaana ja paatuneena, ei Otto Enarsson ole joutuva iankaikkisuuden rannalle. _Saulo_ (kärsimättömänä, väsyneesti). Ilman sovintouhria, suruttomana ja paatuneena, niin sinä hoet viikosta viikkoon. Puhut kuin sen suuren saarnamiehen suulla. Mutta minkätähden vihaat häntä? Sitä et ilmoita koskaan. _Ristin_. Eikö se riitä, mitä olen sanonut? — Kun sydämeni oli särjetty ruoko, hän tallasi sen. (Itsekseen; harvakseen.) Siihen tekoon mahtuu kyllä syytä. (Menee poikansa luo; hyväillen häntä hellästi.) Poikani, usko minua. (Yhä liikuttavammin.) Enkö ole hoivannut sinua kuin lapsista armoitetuinta? Enkö ole levittänyt hyväilyni liepeet sinun ylitsesi päivin ja yöllisin hetkin? En ole johtanut sinua koskaan pahaan, vaan aina pyhään. Uskalla minuun. Saat kaikki tietää ja me pääsemme lepoon, kun tulee sovintojuhla. _Saulo_ (epäillen ja väsyneesti). Koska tulee sovintojuhla? _Ristin_ (suoristautuu, loitompana Saulosta). Kun Otto Enarsson on köyhempi kalastajalappalaista ja huokaa kurjana sielunsa tähden, silloin saatetaan sinulle ilosanoma, jonka suloisuutta et vielä saata aavistaakaan. _Saulo_ (katkerasti). Jälleen hämärästi puhuttu. En vaaksaa eteeni näe. Ryntäillä tunturin paino ja päässä aivojen vaiva. — En vaaksaa eteeni näe. Silloin alkaa vaaralta kuulua _Estherin_ laulu: Oli sininen pilvi ja aurinko ja alla metsien helma. Tule, sankari auringon, sinipilvessä piilossa morsian on. — Mut tunturi tummin on Sulitelma. _Saulo_ on noussut seisaalleen heti ensi sävelten kuuluessa, ja hänen katseensa on säe säkeeltä käynyt yhä riemukkaammaksi. _Ristin_ (hämmästyneenä). Ken laulaa? _Saulo_ (riemukkaalla leikillä). Sinisestä pilvestä morsian laulaa, sen kuulithan! (Kiirehtii oikealle taka-alalle, josta kääntyy äitinsä puoleen.) Hyvästi, äiti. Nyt sain ilosanoman! (Katoo oikealle.) Jälleen kuuluu _Estherin_ laulu: Oli sininen silmä ja ratsuri, mut alla metsien helma. Tule, ratsuri Saamemaan, tule morsian murheinen noutamaan. Ja tunturi kaunein on Sulitelma. V KOHTAUS. Kouno on tullut säkeistön aikana juosten vasemmalta ja aikonut rientää äitinsä luo, mutta tämä on pysähdyttänyt hänet taka-alalle. _Ristin_ (laulun loputtua; puoliksi itsekseen). Kenen on tuo heleä ääni? _Kouno_. Se on Isotilan neiti, etkös sitä tiedä. Sille se Saulo sydämenkuvia maalaa ja vuolee. — Mutta kyllä nyt on paha merrassa tänään — — _Ristin_ (keskeyttäen). Vaikene! (Siirtyy tuohtuneena etualalle.) Esther Enarsson — — se tytär, joka teki minun esikoisestani jalkasikiön — Sekö laulaa nyt ja veljeänsä houkuttaa. (Nauraa kamalasti. Vaitiolo.) Kurjat lapset, vain kadotuksenko kuopan olette meiltä perineet? Ei, ei, se on tasoitettava ajoissa. Tulvan on noustava vaaralle saakka ja ajettava syylliset tilintekoon. (Aikoo rientää vasemmalle.) _Kouno_ (pysähdyttäen äitinsä). Etkö kuule, äiti. Se herra tulla koikkii tänne. _Ristin_. Tänne? Puhutko totta? Näitkö sen? _Kouno_. Tuolla vastaan harppoi rantatolaa. Ympäri kiekkasin oitis ja viiletin tänne. _Ristin_. Juokse, Kouno, nopeasti ja kutsu Saulo kotiin. Mutta sano, että yksin on hänen tultava. Juokse. _Kouno_ (aikoo lähteä, mutta palaa takaisin, koskettaen kömpelösti äitiänsä, ääni värähtäen). Jos juoksen oikein nopsaan, olenko sitten — — Ristinin poika? _Ristin_ (laskien kätensä pojan olalle; väsyneesti). Olet kyllä Ristinin poika. (Kylmähkösti.) Mene. _Kouno_ katsoo hetken epätietoisena; lähtee hitaasti oikealle. _Ristin_ (keskinäyttämöllä, yksin). Hän tulee — — hän tulee! (Hitaasti.) Tuleeko anomaan katumuksen armoa, vai vieläkö vastustaa hän — — kovaa armonjärjestystä. (Siirtyy hitaasti oikealle ja nojaa seinään.) Miten onkaan ruumis turta ja raihnas. Jo liekin kyyhkynen väsynyt lentämästä — — tämän synnintulvan yllä. Ei ainoata öljypuun oksaa, ei ainoata levon sijaa tämän kirotun maan päällä. (Hetken vaitiolo; vartalonsa jälleen suoristaen, kuin taisteluun valmistuen.) Ja kuitenkin: taivaaseen et nukkumalla kostu. Väärällä armolla et lähimmäistäsi pelasta. (Kuin juhlallisena valana.) Tänään, tunnen sen, on suuri Riihenperkaaja eroittava jyvistä akanat — — minä tunnen sen. (Jännittyen; melkein kuiskaten.) Hän tulee. — Hänen kasvojansa olen katsova kuin iankaikkisuuden portilla. (Jää tuijottamaan vasemmalle.) VI KOHTAUS. Otto Enarsson tulee vasemmalta. Hän on noin 50-vuotias, keskikokoinen mies. Hänen parrattomain kasvojensa väri on kalvakkaan harmaa, ja niiden ilmeet tulevat helposti hermostuneiksi. Hiukset ovat täydet ja harmahtavat. — Jaloissa on hänellä ratsusaappaat ja päässä herrashattu, mutta muuten yksinkertaisesti puettu. _Enarsson_ (tulee tuimin askelin keskinäyttämölle, huomaa Ristinin, pysähtyy ja ottaa kuin tahtomattaan hatun päästään; ristiriitaisin tuntein). Kristiina — — _Ristin_ (hetken vaitiolon jälkeen, jännittyneenä katsoen, tukahtunein äänin). Otto Enarsson, tulet vuosien takaa. Mitä tahdot? _Enarsson_ (kuin lumouksesta päästen, tuimasti). Vaatia tilille. _Ristin_ (uhmaavasti). Kenet? _Enarsson_. Sinut ja poikasi. _Ristin_. Oman poikasi — — _Enarsson_ (kiihtyneenä, julmasti). Niin, sen metsänperkeleen, joka suisti porokarjani ja peitti kaivokseni soraan, sen joka jo nulikkana teki joka päivä pahaa karjalleni ja viljalleni, sen hirviön ja hänen äitinsä saan viimeinkin turmanteosta kiinni — — _Ristin_ Poikani edessä voi hänen isänsä vain lannistaa korskean mielensä! Ja minulta saattaa Otto Enarsson vain anelemalla anoa — armon leipää. _Enarsson_ (kylmästi). Oikeus riittää minulle. Tokeet on avattava tai itse sen teen. Siihen on minulla laillinen oikeus. _Ristin_. "Laillinen oikeus". Oikeuden rintakilvellä peittelet pahaa omaatuntoa. Mutta turhaan minun edessäni itsesi haarniskoit. Se ei peloita minua vaatimasta rikoksillesi sovitusta — — Lapin lakien mukaan. _Enarsson_ (raskaasti, pohjaltaan surumielisesti). Luuletko, vaimo parka, noituvasi paluutielle menneet ajat — — _Ristin_. Ne ovat jo palanneet ja minulle ne ovat alati olleet läsnä. — Vai etkö muista, kenet maitojyvänä pilasit. Kuin tämän päivän sen muistan minä. — — Ja mihin heitit sen paleltuneen jyvän? (Naurahtaen katkerasti.) Polso-lappalaisen laariin, homeen ja ruumenien sekaan. Ja sinä itse? Kuin kulkukoira juoksit etelään, nait herrasnaisen, vertaisesi, sait rahaa ja tahdoit kaivaa maan uumenista saakka malmisuonet, hopeakivet ja kultajyvät. Toit rajan yli riettaita kulkureita ja lappalaisia kokonaisen karjan mammonaa itsellesi lapioimaan. Yötä päivää räiskivät koneet ja kitisivät vintturit. Ne äänet päätäni särkivät, kun päivin pihalla liikuin ja yöllä — — ne huusivat korvaan ja rääkkyivät kuin äpäreet — _Enarsson_ (voimatta enää kestää syytösten tulvaa). Älä jatka! Se on mennyttä kaikki kuin kuumeinen uni. (Siirtyy vasemmalle ja istuutuu rattaalle.) En jaksa kuulla. _Ristin_ (seuraten jäljessä vasemmalle). Etkö tullutkin tekemään tiliä? Nyt tehdään se loppuun saakka. (Hetken vaitiolo.) _Enarsson_ (kääntyy äkkiä Ristinin puoleen). Näyt muistavan kaikki. Et kuitenkaan tiedä mitä on nuoruus. _Ristin_. Sen tiesin silloin, kun peurana juoksin laakson laitaa ja etsin metsän siimeestä sinua. _Enarsson_. Ei, Kristiina, en sitä tarkoittanut. Se on naisen nuoruus, mutta miehen ei — — _Ristin_ (keskeyttäen). Vai sittenkö alkoi se oikea nuoruuden aika, kun likaisen lappalaisen vaimona inhossa elin, inhossa synnytin näivettyneen pojan ja ikävästä näännyin. — Niin, ikävästä! Ymmärrätkö? — Niin sinua vielä silloinkin kaipasin, että olisin ollut valmis jalkavaimoksi sinulle — — jollet olisi minua henkipattona pakoillut. Eikös sekään hulluus kelpaa nuoruudeksi? _Enarsson_. Himo kauas ja vieläkin kauemmaksi oli minun nuoruuttani. — Kun palasin isänmaamme viimeisestä sodasta, olin nuori ja voimakas. Olin mielestäni ansainnut kunnioitusta ja kunniaa. Tahdoin käskeä ja kieltää tahtoni mukaan. Mutta tultuani kotikonnulle oli vastassa vain rappiolle joutunut sukuni kartano ja elottomat ihmiset. — En voinut kuitenkaan uskoa, että Enarssonin nimi menettäisi komean kaikunsa entisillä valtamaillaan. En voinut! Minun täytyi tehdä ennenkuulumatonta. Pitäjäin herraksi oli minun päästävä. Siihen tarvittiin lisää peltoja, karjaa ja kultaa. Kiersin villinä laaksot ja rotkot. Etsin malmia, ihmettä ja hopeaa. — Se oli nuoruuden humala. Sen juopumuksen epätoivossa ja riemussa söin ruoakseni sinutkin — — niin, taisin olla rakastunutkin. En muista muuta kuin sen pyörryttävän hetken, jolloin löysin malmisuonen ja seisoin kunnian kynnyksellä. _Ristin_. Seisoit ja suolapatsaaksi jäädyit — — _Enarsson_. Aivot jäähtyi ja selkeni. Mietin kylmästi keinot. Tarvitsin rahaa koneisiin ja kaivajiin ja sitä sain etelän-pohatan tyttäreltä. Sen kaikki myötäjäiset mätin kaivokseen, panttasin lisäksi maapalan toisensa jälkeen. Ostin poroja ja möin. Mutta kaikki voitot nieli se helvetin kuoppa. Malmisuoni katkesi, jatkui ja katkesi taas, kunnes — — kunnes — — _Ristin_. Upposit kokonaan pahaan. Etkö uittanutkin lappalaisia nuoransilmukassa jään alla avannosta avantoon? Kuin pääsusi riehuit ja pakoitit suojattomat ja neuvottomat ilmaiseen työhön. Mutta mitäs lopulta tyhjästä löysit? _Enarsson_ (nousee; vimmastuneena). En mitään, en mitään! Jäi tyhjä kuoppa ja kirkkomaalle vaimoni hauta. Mutta, olin taistellut, olin pannut arvelematta viimeisen panoksen sukuni kunnian puolesta. En ollut säästänyt mitään ja siksi en ole lannistunut mistään. En ole sortunut, en vaimoni kuolemasta, en kaikista turmanteoistanne. Jäi ylpeä nimi ja lempeä tytär. Se riittää vanhukselle. _Ristin_ (uhmaavan pilkallisesti). Vai riittää? Mutta — — istupas alas, saat kuulla jotain. _Enarsson_ istuu epäröiden oikealle. _Ristin_ (kuiskaavasti, käheästi). Miksi se etelän nainen kuoli? Tiedätkö sen? _Enarsson_ katsoo hämmästyneenä. _Ristin_ (melkein riemukkaasti). Alinomaiseen päänvaivaan ja jokaöiseen itkutautiin. Ja minä ne nostatin häneen! — Etkö usko? — Kun et antanut minulle armopalaakaan, silloin meni sydämeeni katkeruuden myrkky, ja tahdoin tärvellä sinun ympäriltäsi onnen pois. — Silloin oli nälkävuodet ja pakkasvuodet. Porot eivät saaneet jäätyneiltä tuntureilta jäkälää, eivätkä lappalaiset lumituntureilta polttopuita. He kaivoivat hautausmaansa ruumiskirstut lämmityspuiksi ja painuivat suurin laumoin etelämmäksi, meidänkin pitäjään. Mylläri-Polsolla kurjia ruokittiin, ja kiitokseksi sain lappalaisakalta vainajan jalkaluun, joka oli loitsittu täyteen silmänitkua ja pääluun särkyä. Ja mitäs tein? Kun emäntäsi makasi lapsivaivoissa, silloin hämäräiltoina kiersin ja hoin: "Iso kana itkemään, ohimoilta ottamaan, iso kana kuolemaan, vähä kana itkemään." Ja kauankos eli? Pari vuotta itki ja ruikutti täällä. _Enarsson_ (nousee kauhistuneena ja suuttuneena; vaivoin työntäen sanat suustaan). Sinähän olet — — ilmetty peto! _Ristin_ (vetäytyen vasemmalle). Silloin olin myöskin hullu. Päivin oli aurinko musta, ja yöllä paistoi likaisen punainen kuu. Laahasin kurjan ruumiini riihen alle ja pinojen taakse. Siellä rukoilin ja noiduin vaimosi kuolemaa ja Polson kuolemaa, siellä vapisin ja väijyin, kunnes raastoivat tupaan. (Vaitiolo.) Mutta pelastuipa järkeni sentään vielä. Sen kirvoitti se suuri saarnamies, joka herätti naapuripitäjät ja meilläkin kävi — — sieluja perkaamassa. _Enarsson_. Villihenkien hourailua kaikki. Turha jatkaa. Menen avaamaan tokeet. (Aikoo poistua vasemmalle.) _Ristin_. Avaa, mutta minä suljen ne jälleen, jollet anna minulle kuuluvaa oikeutta. _Enarsson_. Sinun oikeutesi on murhan henki. Jatka mielesi mukaan. Hyvästi. (Kääntyy menemään.) _Ristin_. Poikani Saulo on tulossa. Hän avaa tokeet, jos teet oikeutta meille. _Enarsson_ (palaten pari askelta; synkästi, suuttumuksen vallassa). Etkö ole jo tarpeeksi tehnyt pahaa? Mitä hävityksen oikeutta tahdot vielä? Mitä? — Vastaa, älä vaikene. _Ristin_ (hetken vaitiolon jälkeen; matalahkolla äänellä, mutta lujasti). Rikkaan, jolla ei ole rikkautta sydämessä, on tultava köyhäksi, jotta hän löytäisi sielullensa tavaran. Siinä on armonjärjestys sinulle. _Enarsson_ (katkeran ivallisesti). Sitä armoa olen niellyt jo täyden mitan, Polson emäntä. _Ristin_. Ei riitä vieläkään. Et ole köyhyydestä saanut sielullesi rikkautta. _Enarsson_ (heräten oikeutettuun vihaan). Taistelen viimeisistä pelloistani ja vainioheinistäni. (Korostaen.) Teen sen tyttäreni tähden ja pelastaakseni urhoollisten isieni kunniallisen nimen. Siinä on sielulleni rikkautta kyllin. _Ristin_. Ei riitä sekään. Et ole nöyrtynyt maailman edessä, et ole kirvoittanut valheen kahletta meidän ranteistamme. — Sinun on tehtävä teko, joka pelastaa poikani, sinut ja minut. _Enarsson_ (joutuen ristiriitaisten tunteitten valtaan; tukahtunein äänin). Ymmärränkö oikein — — Alanko aavistaa, mitä tekoa tarkoitat — — _Ristin_ (lähestyen; intohimoisesti). Sen jos uskallat, lakkaa riita ja kosto ja vaiva. — Otto Enarsson, tunnusta poikasi, nuoruutemme rakkauden poika. Anna hänelle nimesi, ota hänet omaksesi. Hän on uljas, hänkö saisi koko ikänsä kuulua halveksituimpaan heimoon, kantaa vääryyttä ja häpeää? Pelasta hänet lappalaisen kirotusta nimestä! Silloin paistaa elomme ilta-aurinko iankaikkista Juhannusta. — Tunnusta poikasi — — Siihen vain olen tahtonut sielusi kurittaa — — nöyryyttämisellä. — — Odota! (Katoo hetkeksi oikealle.) _Enarsson_ (kuin peläten ratkaisua, siirtyen levottomana etualalle). Sellaistako — — ei, en ole sellaista — — koskaan — — ajatellutkaan. (Itsekseen.) Entä tyttäreni? Ei, sehän on mahdotonta. _Ristin_ (näkymättömissä, huhuten vaaralle päin). Saulo! Poikani! — — Saulo! _Enarsson_ (yksin). Ei, minulla ei ole oikeutta heittää tyttäreeni meidän tahrojamme. (Päättäväisesti.) Eikä sitä oikeutta ole kenelläkään. — — _Ristin_ (yhä näkymättömissä). Kouno! Kouno, vinhemmin juokse! _Enarsson_. Lappalaisen likaama, raivottaren kasvattama. (Kääntyy odottavana taka-alalle päin.) _Ristin_ (tulee oikealta; iloisesti). Kouno juoksee vaaran polkua alas. Saulokin on tulossa varmaan — — _Enarsson_ (kylmästi, varmasti). Antaa tulla vaan. Tahdon nähdä kerrankin sen turmantöitten tekijän. _Ristin_ (pyytävästi). Häntä älä syytä. Minussa on syy. Minä kasvatin hänet vihaan. Mutta hän on tahraa vailla ja viaton. — Odota, kohta saat nähdä pitäjän uljaimman pojan. VII KOHTAUS. Kouno tules juosten oikealta. _Kouno_ (hengästyneenä). Käski avaamaan tokeet. _Ristin_. Sauloko käski? _Kouno_. Sanoi avaavansa, mutta minäpäs kärtin luvan. Ja kohta on koskessa kohina! (Juoksee vasemmalle.) _Ristin_. Kuulitko sen? Vaatimatta avaa. VIII KOHTAUS. Kuuluu vaaralta _Saulon_ laulu: Yli vaarojen, yli tunturien lens etelän lintujen jata. — Mut vaaralla armahan polku. _Ristin_. Ken kauniimmin laulaa kuin poikamme Saulo? _Enarsson_ kääntyy vaieten poispäin; jää tuijottamaan synkkänä. _Saulon_ laulu kuuluu jo lähempää: Yli laaksojen, yli virtojen soi etelän riemussa tuuli. — Mut vaaralla armahan laulu. _Ristin_. Nyt avaa käsivarret poikasi tulla. Tuon hänet sinulle. (Menee oikealle, josta ottaa Saulon vastaan, ja johtaa häntä etualalle Enarssonia kohti; Saulolle.) Katso, ken on tullut — — pitkästä aikaa. _Saulo_ (ystävällisesti, mutta hieman arasti). Terve tuloa, herra. (Katsoen ihmetellen äitiinsä.) En ymmärrä — — _Ristin_. Kohta ymmärrät — — ilosanoman saat kuulla kohta. _Enarsson_ (jyrkästi). Miksi on rakennettu täksi kevääksi laittoman korkeat tokeet? _Saulo_. Vihassa teitä kohtaan ne rakensin, herra. _Enarsson_. Tiedän — — tiedän. Äitisikö käski nyt ne avaamaan? _Saulo_. Ei, itse sitä tahdon, koska en jaksa vihata enää. — Vihasin teitä lappalaisten puolesta, vihasin koko prameata elämäänne täällä akanaleivän, jäkäläleivän ja pettuleivän maassa. Niin, oli paljon syitä. (Etsien sanoja.) Ja — — kuitenkin — — nyt en jaksa vihata enää. En tiedä sitäkään —. (Päättävästi.) Uskokaa, herra, en tahdo teille turmiota enää — — _Ristin_ (Enarssonille, pyytävästi, melkein kuiskaavasti). Älä viivytä sovintojuhlaa. _Saulo_. Niin, menen Kounolle apuun. Ja pian on virta uomassansa taas. (Poistuu vasemmalle.) _Ristin_ (kiihkeästi). Riennä hänen jälkeensä, kiireesti riennä, ja palatkaa isänä ja poikana. _Enarsson_ (jyrkän päättävästi). Ei, vaan suoraa tietä kotiin. (Astuu lujin askelin oikealle taka-alalle.) _Ristin_ (kauhistuneena). Oletko sokeudella lyöty! _Enarsson_ (kääntyen vielä Ristiniin päin). Ei, vaan estän sydämeni horjumasta, jotta en joutuisi viekkaisiin ansoihinne. En usko pahantekijöitten kääntymyksiin. Ja sitäpaitsi: vaikka poikasi olisi enkeli, en hänelle nimeäni antaisi, sillä menneitten syntien — — _Ristin_ (keskeyttäen). Sovittamattomien syntien! _Enarsson_ (jatkaen järkkymättömästi). Menneitten syntien en salli nousta tyttäreni elämää häiritsemään, ehkäpä turmelemaan. Velipuolen on pysyttävä hänelle tuntemattomana, se muista. _Ristin_ (muuttuen koko hahmoltaan). Tuntemattomana — — tottamaarin tuntemattomana ihan. Miten viisasta ja juhlallista! Aateltu oikein ja jalosti — — kuten tuleekin maailman herrain. (Salauhmaavasti.) Tottamaarin! Tuntemattomina — — kuin vieras mies ja nainen he toisensa kohdatkoot. (Lähestyy, ottaen Enarssonia käsivarresta.) Kuulepas, kunnian herra, rakastatko tytärtäsi? _Enarsson_ (irtautuen Ristinista jäykästi). Sen olen jo sanonut. _Ristin_. Totta kai — — rakastathan toki, kuin köyhä mies ainoata karitsaa. Hänhän on puhdas kuin laakson liepeillä koskematon koivupuu. Vain Herran salama sen voi turmella ja taittaa. _Enarsson_ kääntyy poispäin ja astuu hitain askelin taka-alalle. _Ristin_ (yksin etualalla). Enkös tietänytkin, että musta aurinko paistaa kuumimmasti. (Enarssonille.) Miten kirkastikin sinun suusi kautta totuuden — — se kunnian rietas. _Enarsson_ (hitaasti, hiljaisesti). Hyvästi. (Kääntyy menemään, katoo oikealle. Alkaa kuulua vasemmalta voimakas kosken kohina, joka vähitellen vaimenee.) _Ristin_ (Enarssonin lähtiessä). Mene! Hitaasti kulje tai juokse kuin hullu, ei vältä Saulus parka Damaskon tietä. (Yksin, kääntyen etualaa kohti.) Eikä vältä se tytär Herran salamaa. (Kääntyy jälleen ja rientää vasemmalle.) Pojat! Saulo! Sulut auki laidasta laitaan! Maan päältä kuivukoonkin virtojen juoksu. (Palaten hitaasti keskinäyttämölle.) Ja syntyköönkin alamaihin suvanto laaja kuin meri, hiljainen, lyijynraskas ja autio meri. Ja pimeys liikkukoon syvyyden päällä — — (Naurahtaa kolkosti, jäykistyy. Lyhyt vaitiolo. Kuohahtaen jälleen raivoon.) Ja heidän pitää huokaaman ja huutaman ja kumartaman polviansa, kunnes vain katumuksen riekale tuulessa lepattaa! (Lyhyt vaitiolo.) Etkö näe, Herra! Olen valmis patriarkan jäljessä Morian maalle, eikä ole minulla lammasta polttouhriksi. Oman poikani annan! (Kääntyen vasemmalle päin.) Saulo, Saulo! (Jälleen itsekseen.) Hänet pahimmalta säästä tai turmele turmelematon siemen. (Synkän hiljaisesti.) Täällä — — Morian maalla — — täyttyköön kunkin kohtalo tahtosi mukaan. IX KOHTAUS. Saulo tulee vasemmalta. _Saulo_ (reippaasti). Kutsuitko, äiti? _Ristin_ (kääntymättä ja Sauloon katsomatta). Missä on Esther? _Saulo_. Esther? Hänestäkö? — — _Ristin_ (yhä tuijottaen katsomoon). Olet mieltynyt kartanon neitoon. Saat siunauksen multa. Missä on hän nyt? _Saulo_. Jäi vaaralle — — odottamaan. _Ristin_ (melkein käskevästi). Lähde oitis, hae neito tänne. (Kääntyy Saulon puoleen.) Ja näytäpä sille, minkälaiset tokeet olet veistänyt omalla kädellä, minkälaisen pärehöylän, vesirattaat ja hammasrattaat olet käymään pannut. (Salaperäisesti, hyväilevästi.) Viepäs se sinne hämärään myllyyn — — sieltä se akkuna joelle katsoo kuin uninen silmä. (Kiihoittavasti.) Näytäpä kaikki — — _Saulo_ (malttamattomasti). Näytän, näytän — — _Ristin_. Ja tuutit ja laarit, ja kuinka olet teroittanut pyöreät kivet. — Sitten — vie tupaan ja kamarinkin puolelle, saatte siellä rauhassa keskenänne haastaa. Lähde, hae. Menen asioimaan laakson puolelle. _Saulo_. Lähden — — kuin näätä männikön laitaa. (Rientää taka-alalle.) _Ristin_ (pysähdyttäen Saulon). Koko talo jää yksin. Varmaankin — — vasta pimeässä palaan. _Saulo_. Mitäs hulluttelet, nythän ei koko aurinko laskekaan. (Katoo oikealle.) _Ristin_. Kouno! X KOHTAUS. Kouno tulee nopeasti vasemmalta. _Kouno_ (tullessaan). Tässä ollaan. _Ristin_. Tule myötä, lähdemme laakson tolaa. _Kouno_. Enpäs tule, on kylälle kiire. Katekeetta saarnaa kohta lukkarin pihalla ja pänttää katkismusta. Sjaggon Anttakin tulee sinne, ja minä ostan siltä riksillä pitkän puukon, luupään ja luutupen, oikean miesten puukon. _Ristin_ (hajamielisesti). Kunhan menet — — juokse kylälle vaan. (Aikoo poistua oikealle.) _Kouno_ (tarttuen äitinsä käsivarteen). Se on sellainen tappajan puukko, että lyöpäs sillä poroa niskaan, niin koskena painuu veri rintaonteloihin ja siihen lyykähtää kuin kana. Sillä sen Saulon Kirjatsin tapan, jos kerrankin vielä rupee hokemaan: "Polson poika, Polson poika" — — _Ristin_ (keskeyttäen; kovasti). Mene, juokse. Ei ole aikaa jaaritella. _Kouno_ (kääntyy, hokee mennessään). Senkin myllytonttu ja jauhonaama — — jauhaa ja maalaa ja rötjää. (Katoo vasemmalle.) _Ristin_ katselee hetken Kounon jälkeen ja poistuu sitten oikealle. Näyttämö hetken tyhjä, kuuluu vain putouksen vaimea kohina. XI KOHTAUS. Saulo ja Esther tulevat vasemmalta. Esther on sangen nuori ja kaunis, hiuksilta tummanruskea, kasvoilta kuultavahipiäinen ja kalvakka. Hänen käyntinsä ja liikehtimisensä on ujoa ja viehkeän arkaa. _Saulo_ (kääntyen vielä näkymättömissä olevan Estherin puoleen). Älä arkaile enää — — ei ihmistä ketään, ei niin kärpäsen kääppää. Juoksetkos nopsaan, taikka ma sylissä kannan. _Esther_ tulee arkana ja uteliaana. _Saulo_ (vetäen hänet kädestä lähelleen). Katso, vain päivänpaiste leikkii seinämällä, ja pienet hiukkaset tanssivat myötä kuin kultaiset jyvät. Niitäpä kelpaisi myllärin jauhattaa! Katso, noin ne tanssivat ja niin ovat leikkineet koko tämän kevään. Ja tiedätkös? Myllyn hyrinässä tuolla! Kuin hopeaiset pisarat ovat jyvät tuutista sataneet — — (Painaa riemussa Estherin käden rinnalleen.) _Esther_ (irtautuen). Mutta — — jos on tuvassa joku? _Saulo_. Eipäs ole. Kouno juoksi sinne ja äiti tuonne — — laakson perimmäiseen mökkiin saakka, palaa koska muistaa. — Mennäänkös tupaan? _Esther_ (liikehtien vapautuneempana). Täällä ollaan — — katsellaan. Kuin unettaisi aivan, niin on hiljaista täällä. (Iloisesti.) Täällä taitavat myllytontut silmäluomia kutittaa. (Kuulostelee leikillään myllylle päin.) Kuuluneekin sipsutusta ja tassutusta — — _Saulo_. Ho-hoo — — elokuun hämäriin saakka kuorsaavat täyttä päätä ne pienet pakanat. (Lähestyen.) Ja tiedätkös, Esther, siihen saakka on kaikkien rakastuneitten valvottava illasta aamuun — — _Esther_ (huomaa seinällä olevat sydämenkuvat; juosten ja painaen kätensä kuvien päälle). Kumman sydän on sininen? Arvaapas — — _Saulo_. Sen ken pakenee kuin metsien sininen ranta. (Lähestyy; ottaen takaapäin Estherin käsivarsiensa väliin, kuiskaten.) Sinun se on, sinä kaunis ja arka. Minun on hullu ja punainen. XII KOHTAUS. Sininen akka, tihrusilmäinen, puettuna siniseen akan pukuun, tulee oikealta. _Sininen akka_ (kulkee hitaasti taka-alan yli, havaitsee syleilevät nuoret; tuikeasti). Synnissäkö liehutte täällä? _Esther_ kavahtaa Saulosta erilleen. _Sininen akka_ (aikoen astua lähemmäksi). Jokos kavahdit, sinä korea tytär? _Saulo_. Jatka matkaasi, vaimo. _Sininen akka_. Vai Ristinin Saulo. — — Riettaankos pelimanniksi olet ruvennut sinäkin? Ettes häpeä. (Mennen nopeasti aivan Estherin eteen.) Ja kenenkäs kanssa? (Peräytyy kauhistuneena. Hetken vaitiolo.) _Saulo_. Niin, eikös se katekeetta lie jo lukujansa alkanut. _Sininen akka_ (melkein vavisten). Isotilan neiti — — (Vakavasti.) Eikös teillä, lapsiparat, ole tietoa, keitä te olette. Tekös toisillenne annatte suuta? Ettekös ymmärrä, että turmio jo rintojanne kopristelee? (Hätäisenä.) Hyvät lapset, kavahtakaa — — paetkaa toisianne, niin kauan kuin vielä on aika. (Menee vasemmalle; pysähtyen.) Sinä, Otto-herran tytär, pakene kuin tiainen käärmettä pakenee. Ja sinä, Ristinin poika, valvo ja rukoile, ettet kiusaajaksi tulisi. (Poistuu vasemmalle. Nuoret seisovat hetken vaiti toisiansa arasti katsoen.) _Saulo_ (rohkaisevasti). Lie ollut hupsunsekainen koko vaimo. _Esther_ (vieläkin väristen; kulkien Saulon ohjaamana oikeanpuolista istuinta kohti). Miten kovia ja julmia ovatkaan ihmiset täällä. (Istuutuu; puoliksi itsekseen.) Niiden pelkoon ja erämaan kauhuun riutui äitinikin, itki ja vapisi itsensä hautaan. Niin ovat minulle kertoneet. (Saulon puoleen kääntyen.) Tahtoisin kauaksi pois, etelään, missä äitini syntyi ja kasvoi. _Saulo_ (innostuen). Siellä on, kuulema, talvi kuin kevät täällä, ja kesä kestää kylväjän kylvää ja leikkuumiesten riemukkaita talkoita pitää. Suuret on kaupungit siellä, ihmistä ja kansaa täynnä. Niissä kerran käymme ja katselemme komeata maailmaa. Niinhän? (Kumartuen Estherin puoleen.) Vieläkö pelkäät? _Esther_ (taipuen lähemmäksi Sauloa). Enhän enää — — Mutta — — vieläkin haasta, miten menemme sinne, koska pääsemme sinne — — XIII KOHTAUS. Harmaa akka ja Musta akka, puettuina harmaaseen ja mustaan akan pukuun, tulevat oikealta. Huomattuaan nuoret he alkavat keskustella merkitsevästi supisten. Heittävät vielä uteliaan silmäyksen ja katoavat vasemmalle. [Sopivista voimista ollessa puutetta voi seuranäyttämö hätätilassa jättää kokonaan pois Harmaan akan ja Mustan akan.] _Esther_ akkojen mentyä nousee vaivautuneena. _Saulo_ (vetäen Estherin lähelleen). Mennään täältä sisään. Siellä on turvallista, ja kamarin akkunan alla vaeltaa kuultavanhopeainen virta. (Taka-alalla painaa Estherin syliinsä ja suutelee.) _Esther_ (kuiskaten). Vie kauas ja piiloon — — _Saulo_. Vien etelään — — (Poistuvat ovesta, Saulo lyö ovensalvan kiinni. Näyttämö hetken tyhjänä. Päivänvalo käy hieman himmeämmäksi ja valjuksi.) XIV KOHTAUS. Ristin ja Enarsson tulevat oikealta. _Enarsson_. Täällä tyttäreni ei voi olla. Vannoit tietäväsi missä hän on. Jos et valehdellut, näytä oitis tie. Olen levoton, pimeä on tulossa — — jäi lähteissäni kotiin eikä kukaan tietänyt mihin nyt oli joutunut — — _Ristin_ (osoittaen oikeanpuolista istuinta). Istu tuohon. Ei ole kiirettä. _Enarsson_. Vastaa. Onko hän mennyt kylälle katekeettaa kuulemaan? _Ristin_ (kylmästi, varmasti). Ei ole mennyt kylälle, ei ole kotona. Minä yksin tiedän, missä hän on. _Enarsson_. Emäntä parka, pienellä kiusalla luulet piinaavasi, kun et enää mitään muuta voi. _Ristin_. Miksi sitten tulit? Miksi olet levoton? Miksi et kääntynyt jo tiellä? Et, sillä omatuntosi on levoton. Se tietää rangaistuksen tulevan. Istu. _Enarsson_ istuu tahdottomana. _Ristin_ (istuutuu viereen). Oletko kuullut tarinaa kahdesta lappalaisveljeksestä? _Enarsson_ (aikoen nousta; äärimmilleen kiusattuna). Nyt ei ole tarinoimisen aika — — _Ristin_ (yhä kylmästi ja rauhallisesti). Kuuntele tarkasti. Kyllä aika kadotetuilla riittää. Niin. Ne veljekset asuivat selällisellä saarella, mutta erässä kävivät mantereenpuolen metsämailla. Kerran, eräretkellä, nuorempi veli surmasi katalasti vanhemman, sillä hän himoitsi veljensä vaimoa ja tavaraa. Läksi sitten murhamies soutamaan kotosaareen saalistansa perimään. Ja voimakkaasti ponnalsi uudenuutukaisten paulakenkäin kanta veneenkaarta vastaan. Kotovalkama tuli näkyviin. Kokka karahtaa, mies nousee teljoltaan ja astuu maalle. Mutta hänen eteensä nousee silloin murhatun veljen haamu, jota kauhistuen surmaaja pakenee, kiertäen saaren rantaa. Haamu seuraa, mies juoksee, juoksee koko seuraavan yön ja päivän, mutta toisena yönä kaatuu kuoliaana maahan. Hänen ruumiinsa löydettiin aamulla, ja sen kengät olivat niin risaiset kuin olisi niillä kuljettu tuhannen virstaa. (Nousten.) Niin, sen miehen rikoksen haamu astui tekijäänsä vastaan. Ja samoin tapahtuu sinulle tänä iltana. _Enarsson_ katsoo Ristiniin jäykistynein katsein. _Ristin_ (etääntyen vasemmalle; koroittaen ääntään). Ja sinun tyttäresi on se haamu. _Enarsson_ (ponnahtaen ylös; käheästi). Missä hän on? _Ristin_. Hän on tuleva kohta sata kertaa kurjempana kuin tulin minä kerran sinulta sääliä anelemaan. _Enarsson_. Missä hän on? Mitä on hänelle tapahtunut? _Ristin_. Hän on turmiossa, ja rakkaimman poikani vaati turmion hinnaksi Jumala. _Enarsson_ (tolkuttomana). Jumala — — Jumalastako haastat! Mutta — — saman Jumalan nimeen — — sinut hakkaan maahan, jollet ilmoita turmantekoasi! — — _Ristin_. Tuolla sisällä on tyttäresi veljensä sylissä välittämättä ylpeästä nimestänsä ja kunniastansa. _Enarsson_ (syöksyy rakennuksen ovelle ja koetettuaan turhaan avata ovea lyö siihen nyrkillään, hokien suuressa hädässä). Tyttäreni — — tyttäreni! Avatkaa! (Lyö jälleen ovea. Hetken hiljaisuus.) _Saulo_ (näkymättömissä, eteisestä). Ken siellä? _Enarsson_ (hoippuu takaisin kohti etualan istuinta). Ei, en voi heitä nähdä — — en voi katsoa kasvoihin tytärtäni. (Lysähtää istumaan.) XV KOHTAUS. Saulo ja Esther tulevat, Saulo avaa oven ja tulee taka-alalle, Estherin pelokkaana seuratessa. _Esther_. Isäni! _Enarsson_ (ojentaen kätensä epätoivoisena tytärtänsä kohti; kuin hätähuutona). Esther, Saulo on veljesi! (Tuskin kyeten enää jatkamaan.) Sano — — yksi ainoa — — sana. _Saulo_. Luonnotonta houretta — — _Ristin_. Se oli omantunnon huuto ja totta. Otto Enarsson on teidän kummankin isä. _Saulo_ (katkonaisesti huohottaen). Äiti — sanotko tämän Jumalan nimeen? _Ristin_. Vannon ja sanon. _Saulo_ (hoippuu taka-alalle, jossa lyyhistyy maahan). _Esther_ (puoliksi itsekseen). Täytyy päästä — täältä — — (Katoo vasemmalle.) _Ristin_ (rientäen poikansa hio). Poikani, elä murru tästä. Ole karkea ja kova. Niin ovat ihmiset meillekin olleet. Ole mies, jäyhä ja julma, niinkuin oli isäsikin. (Joutuen hätään.) Nouse, poikani — — _Enarsson_. Missä on Esther? (Aikoen turhaan nousta.) En pääse, en jaksa — — Esther! _Saulo_ (ponnahtaen seisaalleen). Esther! (Äidilleen.) Pois tieltä, sinä kauhistava ja kirottu. (Rientää vasemmalle; näkymättömissä, epätoivoisena.) Esther! Esther! Esther — — _Ristin_ (kulkee vaivoin etualalle; vuoroin korkealla äänellä, vuoroin kuiskaten). Minäkö — minäkö kauhistava! Ketä syyttää hän? — Minäkö sen tein? Ei, ei. Me kaikki sen teimme — — (Lyyhistyy vasemmalle rattaan viereen. Hetken vaitiolo. Äkkiä Enarssonille.) Sinä sen teit! Sinä olet poikani edessä Juudas — — _sinä_ olet kauhistava. — Kirotkoonkin äitiänsä, väärin tekee, väärin. Sinunhan _täytyi_ tunnustaa, sinun, sinä luonnoton kieltäjä, rakkautesi kieltäjä — — turmelemattoman siemenen sinä murhasit minulta! _Enarsson_ (väsyneen kolkosti). Rukoile, jos taidat, vaimo. Älä syytä enää. _Ristin_ (lähellä mielipuolisuutta, mutta ei raivoavasti). Ei, en syytä, ei kenessäkään ole syytä. Mutta poikani syyttää — — Ei ymmärrä poika parka, ettei kenessäkään ole syytä — — Miksi, miksi? Ei kenessäkään. (Lyhyt toivoton vaitiolo; ikäänkuin löytäen pelastuksen.) Sen Herra käski! — Minä luotin Häneen, joka Morian maalla uhrin vaati ja uhrista päästi. — Meidätkin päästää. Vuota hiljaa. Hän hetken koettelee ja sitten päästää. Nythän ei ole valhetta enää — — (Läheisesti, syvällä murheella.) Emmekös olekin alastomiksi tulleet? Kuin ryömivät penikat — — kuin nälkäpenikat. — Älä murehdi enää. Armonpenikoita ei hän heitä muruja vaille. Vuota, vuota — — _Enarsson_. He tulevat — — Jumalan kiitos. XVI KOHTAUS. Saulo ja Esther tulevat. He ilmestyvät hiljaa ja hitaasti vasemmalle taka-alalle. Toisella kädellä Saulo suojaa sisartansa. He katsovat hetken ympärilleen kuin seisoisivat vieraalla hautausmaalla. _Saulo_ (rauhallisesti). Miksi makaatte maassa, nouskaa. _Ristin_ (kohottautuen hieman; aran ihmettelevästi). Poikani, kasvosi ovat valoisat ja rauhalliset — — kuin aamutähti auringon edellä — — _Enarsson_ (ojentaen käsiään). Esther, tule luokseni, Esther. Tule sinäkin, Saulo — — _Saulo_ (vieraasti ja surumielisesti). Emme tule luoksenne enää. Olemme tulleet hyvästiä sanomaan. _Ristin_. Minne lähdet, poikani? _Saulo_. Etelään, kauas. _Ristin_. Koska palaat? _Saulo_. Emme koskaan palaa. _Enarsson_. Tyttäreni — — ethän voi jättää — — isääsi — — yksin? _Esther_. Minne veljeni menee, sinne menen minäkin. _Ristin_. Poikani — — lue tuomio mulle. Mitä synkempi kuulla, sitä suloisempi on se kärsiä. Mutta älä heitä minua — — päästä kirouksen alta! _Saulo_. Kiroamaan emme kykene — — hautausmaalla. Lähtömme olkoon tuomio teille. Me pakenemme vihanne saastaa, josta meidät varjeltiin. Sillä tietäkää: En sortunut maahan siksi, että olisin langennut kauheimpaan syntiin. Ei paennut sisareni sen tähden, että turmelus olisi tarttunut häneen. Sitä kadotuksen kuilua me kauhistuimme, jonka partaalle teidän elämänne vaino ja kosto olivat meidät saattaneet. Häpesimme teitä, emme itseämme, sillä sisartani varjeli hänen sydämensä puhtaus, ja minut esti kaikesta pahasta mieleni ujous. _Enarsson_ (nousten; liikutettuna). Jumalan kiitos, minun rampoihin jäseniini valuu elämä jälleen. _Ristin_. Katso, poikani, Jumala armahti meitä vielä. _Saulo_. Teidän koston jumalanne ja armon jumalanne ei ole meidän. Äsken — — kauhun ja häpeän keskellä kielsin sen. Ja minun sieluni kypsyi hetkessä enemmän kuin siemen parka maassa kymmenen kevään aikana. Inhon lieskat näyttivät minulle koko elämänne pitkän polun, vaaran laelta rotkoon saakka, jossa hamuilette nyt. (Hiljaisesti.) Niin vieraiksi tulitte sinä hetkenä meille. Minusta tuntuu, kuin ette olisi meitä synnyttäneetkään. Me olemme syntyneet itse, tänään, teidän murhastanne. — Vai onko teillä mitään oikeutta meihin? — Vastatkaa. _Enarsson_. Lapset, kieltäkää vanhempanne, siihen on teillä oikeus. Mutta onnettomuus On palkkanne, jos kiellätte isienne jumalan. _Saulo_. Korkeamman tähden, jonka turmantekojenne hätä ja kauhu meille loi. Niin syvälle te työnsitte meidät kadotuksen kuiluun, ettei meitä enää pelastanut mikään muu kuin ihme, meidän oman nuoruutemme ihme, ei teidän eikä jumalanne. Teidänkö tekojenne jumala? Hän, jonka nimeen te unohdatte eilisen lemmen ja muutatte sen vihaksi, kuin arkiryysyiksi sunnuntaivaatteet. Jokaisen hyvän teon te unohdatte, mutta pahan te muistatte vuosikymmenet. — Voitko, äitini, kieltää tätä? _Ristin_. Oikein, poikani, lyöt. Vielä syvemmälle lyödä saat, mutta luotani älä lähde pois! _Saulo_. Meidän täytyy lähteä. Nuoruutemme ihme käskee meitä. Oman jumalamme kaskeksi me poltamme tämän maan! Ja se on kasvava uljasta viljaa — — _Ristin_ (nöyrästi; ihailevasti). Teidän poikanne ja tyttärenne pitää ennustaman ja näkyjä näkemän. Sen muistan, kun kasvojasi katson. _Saulo_. Lähtekäämme, sisar. Taaksemme korpi ja aurinko eteen. _Ristin_. Mitä meille jää? _Saulo_. Tuulet viestejä tuokoot. Ne tunnette kyllä, kun aamuin ja illoin istutte portaillanne. (Aikoo kääntyä lähteäkseen.) _Ristin_. Poikani, — — muisteletko minua? _Saulo_ (surumielisesti). Jos muistan, koetan unohtaa. _Enarsson_ (liikuttavasti). Tyttäreni — — _Esther_. Isä, jää hyvästi — — minä muistelen sinua. (Nuoret kääntyvät ja lähtevät, mutta tulevat vielä penkereellä näkyviin.) _Enarsson_. Hän muistelee — — _Ristin_. Oikein minun poikani tuomitsi. Oikein ja vanhurskaasti hän eroitti tänään turmelemattomat siemenet pilaantuneista. Väliverho. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NUORTEN TUOMIO *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.