The Project Gutenberg eBook of Syöttöpaikassa
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Syöttöpaikassa
Kaksiosainen maalaisaiheinen huvinäytelmä
Author: Urho Karhumäki
Release date: March 15, 2025 [eBook #75621]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Pellervo-Seura, 1927
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYÖTTÖPAIKASSA ***
language: Finnish
SYÖTTÖPAIKASSA
Kaksiosainen maalaisaiheinen huvinäytelmä
Kirj.
URHO KARHUMÄKI
Helsingissä,
Pellervo-Seura,
1927.
HENKILÖT:
RISTO LOUNA, nuori pienviljelijä.
ANNA LOUNA, Riston äiti.
MOOSE LAITALA, maanviljelijä.
JUSTIINA LAITALA, Moosen vaimo.
HELMI LAITALA, Moosen tytär.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
NÄYTTÄMÖ: Lounan tupa. Sisustus valistuneen pienviljelijäkodin tapaan.
Huonekalut yksinkertaisia, mutta käytännöllisiä. Perällä suurehko
kirjahylly, jossa on sidottua kirjallisuutta ja aikakauslehtiä,
ylälaudalla palkintoja y.m.
Ensimmäinen kohtaus.
Anna ja Risto.
(Anna istuu pöydän toisessa päässä sukkaa kutoen. Risto
toisessa muistiinmerkinläkirjojaan selaillen).
ANNA. (Noin 50-vuotias, yksinkertaisesti puettu, puheissaan ja
liikkeissään hillitty ja rauhallinen). No, miltä nyt näyttää?
RISTO. (Noin 25-vuotias, ryhdikäs ja joustavaliikkeinen. Puheissaan
ja liikkeissään itseoppineen harkitsevaa varmuutta). Hyvältä.
(Naurahtaen). Mutta ei niin hyvältä, ettei paremmaltakin vielä voisi
näyttää. (Lukee kirjastaan). Valko 18. Tipu 20, Leiju 21, Ruusu 23,
Piltti... (Keskeyttää katsoen äitiinsä). Arvaappa, moneenko se pääsi
helmikuussa?
ANNA. Ehkä niin moneen kuin kuussa päiviä? Joka aamuhan sen
ensimmäisenä saan pesästä laskea.
RISTO. Kahteenkymmeneenkahdeksaan! Jos olisi ollut tavallinen vuosi,
niin muna ja päivä. — Karkauspäivän se on tietysti ollut naimahommissa
niinkuin kaikki muutkin neitoset.
ANNA. (Naurahtaen). Täytyyhän kanallakin toki yksi lepopäivä
kuukaudessa olla.
RISTO. Karkauspäivä. Mutta jos saisimme toisten tulokset nousemaan
Piltin määriin, niin...
ANNA. Yhäkö vain nousemaan ja nousemaan? Missä on raja?
RISTO. Ei missään.
ANNA. No, no. Tottapahan huippu pitkässäkin mäessä joskus vastaan
tulee.
RISTO. Niin mäessä. Ehkäpä myös elämässä, mutta sitten alkaa lasku.
Elämä ei seiso, vaan nousee tai laskee. Pysähdys tietää taantumusta ja
taantumus kuolemaa.
ANNA. Ainako?
RISTO. Aina. Se on elämän peruslaki, joka näkyy kaikessa ja kaikkialla.
ANNA. (Naurahtaen). Meidänkö kanalassakin?
RISTO. Myöskin siellä. Siellä se vasta näkyykin.
ANNA. Selitä tarkemmin, sinä tietoviisas.
RISTO. (Naurahtaen). Siihen ei suurta tietoa eikä viisautta tarvita.
Jos kanalamme tuotanto alkaisi laskea, alkaisi meillä kaikki muukin
rappeutua ja laskea. Aatos turtuisi, tahto tylsyisi, mutta velka
kasvaisi. Ja loppujen lopuksi kävisi niin, että eräänä pyryisenä
päivänä saisimme painaa tuon tuvanoven viimeisen kerran kiinni. Saisit
kääräistä liinanriekaleet viluisten hartioittesi ylle ja minä painaa
lakkireuhkan korvieni suojaksi ja sitten yhdessä saisimme painua mieron
raiteelle. Sanoppas, mitä jutustaisivat väsyneet jalkamme loskaisella
tiellä?
ANNA. Sano itse, koska noin hyvin osaat.
RISTO. Samaa virttä kuin vaimo Paavolle: Miero raskas. Raskas nälkä.
Kuollaan pois. Herra hylkäs.
ANNA. (Sormellaan varoittaen). Poika. Poika. Herran armo on kuin
auringonpaiste.
RISTO. Kevään kedoilla sekin lämpimimmin paistaa.
ANNA. Paraneekos minun kanssasi väitellä. Mistä lienet saanut tuon
luonnon kimman ja tuon elämänkiihkon? Minä olen aina ollut vähään
tyytyväinen, ja isäsikin sai tyytyä, usein liiankin vähään, isä parka.
(Pyyhkäisee silmästään kyynelen).
RISTO. (Sulkee kirjan pistäen sen hyllylle). Jos sanon, et usko. Se
on urheiluharrastuksistani, joista sinä olet hyvässä tarkoituksessasi
monasti pahaa puhunut. Etpä vieläkään taida niistä parhainta uskoa?
ANNA. Mitä urheilulla on tekemistä kanapuuhasi kanssa?
RISTO. Onpa paljonkin. Sekunninosat ja tarkastuspesät, ennätysmerkit
ja munataulukot. Sukulaisia ne ovat keskenään. (Äitinsä luokse käyden).
Enpä luule, että työmme ovat kärsineet urheiluiltojeni takia.
ANNA. En sitä koskaan ole sanonut, eikä kukaan pääse sanomaan. Liikaa
teet ja puuhaat.
RISTO. (Naurahtaen). Liikaa? (Venytellen). Laiskuus tappaa ruumiiseen.
ANNA. Usein ihmettelen, miten vaivattomasti teet vaikeatkin työsi. Joku
toinen saisi niissä ponnistella katketakseen.
RISTO. Se on urheilukentällä opittua. Helpoimmat heitot keihääni ja
kuulani varmimmin kauimmaksi kantavat. Jos kovasti pullistelen ja olen
tärkeätä poikaa, menetän kuulassa metrin ja keihäässä viisi metriä.
ANNA. Yrittäväinen isävainajasikin oli. Myöhään lauantaisin sain
hänelle saunan lämmittää, ja sunnuntaisin puolelta päivin oli taas
matkaan varattava. Leipä oli maailmalla kovassa. Tahtoi mennä se kuin
tulikin. — Siellä tukkityömailla hän sai kuumetaudin ja kuoleman, isä
parka.
RISTO. (Läheisesti). Ja äiti pikkuinen sai ryhtyä yksin elättelemään
ruokansa tuntevaa pojanmölliä. Eipä silloin lounatuuli Lotinassa
lämmittänyt.
ANNA. Mutta myöhemmin sitä enemmän. Kasvujen kanssa olen antini jo
takaisin saanut. (Ottaa ämpärin uunin ääreltä mennen ulos, Risto
kamariin).
Toinen kohtaus.
Moose ja Helmi.
(Tulevat ulko-ovesta talvitamineissa).
MOOSE. (Iäkäs, mutta ripeä, yllään sarkapuku, lammasnahkaturkki
ja -lakki. Kädessä eväslaukku). Hyvää päivää! (Katselee ympärilleen).
Meni hukkaan. No, onpa näitä talvisia hyviä päiviä.
HELMI. (Noin 20-vuotias, reipas ja pirteä, puettu talvivarusteisesti,
katselee ovelta). Mennään pois, isä. Tämä taitaa olla herraspaikkoja.
MOOSE. (Venyttäen). Herraspaikkoja! (Kävelee perälle päin).
HELMI. (Hätäillen). Älkää niin perälle. Syödään edes täällä penkillä.
MOOSE. (Menee edelleen). Pöydässä minä olen Jumalan viljan aina
ennenkin nauttinut. (Istuu pöydän päähän, avaa laukun alkaen nostella
eväitä pöydälle). Tule tänne vain!
HELMI. (Menee arkaillen). Käykö näin istuminen pöytään vieraissa
paikoissa?
MOOSE. (Leikkaa leivästä pari suurta viipaletta). Käy! (Avaa voipytyn
alkaen levitellä voita leivälle). Käskispä matkamiehen kaikkea arkailla.
Kuolisi nälkään leipäpussi selässä. Ei, tyttö, syödään me vain. Panikin
muori tätä muonaa mukaan, ettei kesken lopu.
HELMI. Älkää niin paljoa minulle.
MOOSE. Häh, joko herruus alkaa tuntua? (Saa voileivän valmiiksi
tarjoten Helmille). Syö! Kylläs pian saat nälkääkin nähdä. (Ottaa
laukusta suuren maitopullon ja pöydältä litran kaataen siihen
pullostaan). Juo! kylläs Kohta kurkkusi kuivaa huutaa. (Haukkaa
ryypäten pullosta. Äänekkäästi syödessään). Kaikkia tässä pitääkin.
Kaikkia reissuja vielä vanhoillaan. Tuhannen halavattua, miten
harmittaa.
HELMI. (Tyynnyttäen). Älkää, isä. Kuulevat vielä. (Viittaa sisäoveen).
MOOSE. Kuulkoot. Sen vietäviäkö minä siitä välitän. Pitipäs antaa
perään. Pitipäs olla miehisen miehen aika tallukan lesti, halavattu.
(Ryyppää). Se on sen viimekesäisen herran ketkaleen ansiota koko tämä
touhu. (Haukkaa ja ryyppää). Senkin ruippakinttu.
HELMI. Isä!
MOOSE. (Ääntään koventaen). Ruippakinttu. Kakkulanenä. Korttelia
korkeat kovat kaulassa, toiset ranteissa, taisi nilkoissakin olla.
(Matkien). »Puskeekos toi sonni ja?» tiedustaa kuukautisesta
vasikasta. Jos ma olisin huomannut ison Petlin tarhaan laskea, olisi
takamuksissaan tuntenut, puskeeko sonni ja?
HELMI. Kaikkia muistelette.
MOOSE. (Välittämättä). Kaahittaa joka paikkaan kaula pitkällään kuin
kurki sammakkosuolle, ja kohta ovat kaikkien kanojen päät pyörällä.
HELMI. Eihän se herra Villhergin syy ollut.
MOOSE. No kenenkäs sitten, ellei sen herran ja Vilperin, vietävän.
Mitä te olisitte ilman tienneet kaivata, kittiä. Mutta kun joka päivä
korvaan kukertaa: »Raskasta on! Raskasta ja likaista on tämä maan
työ. Neiti täytyy vapauttaa täältä. Neidille täytyy järjestää paikka
kaupunkiin.» — Mistä olisit kotityössä katkennut, häh? Eivätköhän
pikemminkin ne kaupungin neidit ja ryökinät, jotka ovat vyötäisiltään
kuin siipimuurahaisia, ryökäleet.
HELMI. En minä tahtonut kaupunkiin, muistaahan isä.
MOOSE. Etpä vastaankaan pannut, kun muori tahtoi.
HELMI. Mitenkä minä äidin tahtoa vastaan. Eihän isäkään uskaltanut.
MOOSE (Innostuen). Se on väärä sana. Kuka meillä uskaltaa, ellen minä?
HELMI. Ettepä uskaltanut, koska tässä ollaan.
MOOSE. Sinä et tunne muoria niinkuin minä. Pääni minä pidän kerran ja
pari, mutta kun se ei hellitä hetkeksikään, vaan jauhaa, yötä päivää
kitisee ja jauhaa kuin keväinen väkkärä. Eihän sitä vuosikaupalla
kestä vanha susikaan. (Leikkaa leipää). Otatkos?
HELMI. En enää, kiitos vain.
MOOSE. Mene sitten juottamaan ruunaa ja lisää vähän kauroja!
HELMI. Heti paikalla. (Lähtee iloisesti).
MOOSE. (Itsekseen). Tuhti tyttö! Ja jalannousulta liukas. Apulaiseksi
hattukauppaan! Eiköpä pantane juoksutytöksikin? Ryökäle, kumminkin.
(Sulkee kiivaasti voipytyn). Kaikkien kekkaleherrain asioilla ja
hännillä juoksemaan emätalon tyttö. Mikä tietää, mihin työntävät ja
mihin juoksuttavat? Ovat ennenkin juoksuttaneet, ruipelot! Jo meidät
matkaan työnsit, muori paha, jopa kumminkin.
Kolmas kohtaus.
Risto ja Moose.
(Risto tulee kamarista kantaen kananmunakoria ja lähetyslaatikkoa.
Istahtaa pöydän päähän alkaen leimata munia).
MOOSE. (Syöntiään lopetellen seuraa Riston puuhia). Mitäs sinä siinä
templailet?
RISTO. Munia.
MOOSE. Kananko ne on?
RISTO. Kanan.
MOOSE. (Sulkien laukkunsa). Jaa'a! Eri tavat on teillä kuin meillä.
Meillä templaavat kanat itse munansa.
RISTO. (Yksikantaan). Meillä ei.
MOOSE. Ja miehet tekevät meillä talvellakin jotain työtä, ellei muuta,
niin ajavat ja naputtelevat havukalikkaa karjatunkiolla.
RISTO. (Äskeiseen tapaan). Meillä ei.
MOOSE. Soo! Niin sinä tiputat kuin puntarin nokasta. Taidat isäntä
tässä tönössä olla?
RISTO. (Naurahtaen). Milloin tarvitaan.
MOOSE. Tarvitaan! Aina talossa isäntää tarvitaan, meidän puolella
kumminkin.
RISTO. (Kiinnostuen). Mistä vieras on kotoisin?
MOOSE. Tuoltapahan vain ylämaan väljemmiltä laidunmailta.
RISTO. Siellä ei taida näin pieniä taloja olla ensinkään?
MOOSE. No eipä juuri. Ja jos onkin, niin...
RISTO. Asuu niissä vain suutareja ja räätälejä.
MOOSE. Ja muita hantvärkkärejä. Joo! Eikä siellä vielä ole ollut niin
työnpuutetta, että olisi tarvinnut templailla linnunmunia.
RISTO. (Terävästi, miltei pisteliäästi). Eipä suinkaan! On kaiketi
ollut mäntyjä ja korpikuusia?
MOOSE. Sinäpäs sen sanoit! Ja milloin kaupunkimatka tehdään, niin
pistetään reen pohjalle ruistynnyri ja siankontti.
RISTO. Ja ajaa keikutellaan kuin hyvääkin työtä tehden markkinatorille.
Siihen on joka miehellä aikaa.
MOOSE. (Seisomaan nousten ja kiihtyen). On! On aikaa ja on hyviä
hevosia. On vara pistää kaurakappanen ruunan evääksi omasta takaa.
RISTO. Mutta matkan päätarkoituksena on saada miehen kotievääksi pari
pulloa valtion tavaraa tai jostain salanurkasta kanisteri Viron veljen
juoksevaa perunaa.
MOOSE. (Varpaillaan kääntyen). Sinäpä sen sanoit. Hyvinpä sanoitkin. Mitä
kehenkään kuuluu, mitä vieras ostaa, mitäpä kuuluu, kunhan omillaan ostaa?
RISTO. Mitäpä se. Varsinkin, jos valtion putiikista ostaa.
MOOSE. Tarvitseehan se kruunukin rahaa. Milläs se muuten elättäisi
fariseuksensa ja kirjanoppineensa? (Sytyttää tupakan istahtaen Riston
viereen rahille). Mutta kukas maamiehen tavaran myy, ellei hän itse,
sanoppas! Etkö lähde viemään kaupunkiin tuota munakoria, kun saat sen
täyteen?
RISTO. En! Ei ole aikaa.
MOOSE. Soo! Vaikka joutavan takia sihtaat ja templaat muniasi. Kukas ne
myy?
RISTO. Munanmyyntiosuuskunta.
MOOSE. Helesinki! Vai on teillä sellainenkin. Kaiketi myös yhteiskauppa?
RISTO. On.
MOOSE. Ja osuuspankki?
RISTO. Sekin on.
MOOSE. Ehkä vielä osuussonnikin?
RISTO. (Naurahtaen). Tottakai! On koneosuuskuntakin, jos kaiken tietää
tahdotte.
MOOSE. Voi miesparka, jo olet osuuksista osasi saanut! Tiedätkö sinä,
kumpi sarventohlo siitä teidän osuussonnista sinun osallesi kuuluu?
RISTO. Ei kumpikaan. Se on länsi-suomalainen nupo.
MOOSE. Vai nutipää kaiken lisäksi. Entä kukahan sen otuksen maksaisi,
jos sattuisi lähteeseen kupsahtamaan?
RISTO. Kekri.
MOOSE. Mikä se on?
RISTO. (Nauraen). Se on osuustoiminnallinen karjan vakuutusyhdistys.
MOOSE. (Nousee kävelemään). Osuus! Osuus! Aina vain osuus! Sitä
saarnaahan ne jo pitävät meidänkin pitäjällä päin. Kaikki yhden ja
yksi kaikkien puolesta yksin karjavahingoissakin.
RISTO. Ja yksi kaikkien kanssa eteenpäin. Se siinä on todellinen
tarkoitus ja määränpää.
MOOSE. Viisaita olette. Mutta sen minä sanon, että hulinaksi menee, jos
kaiken tuolla yhteiseksi panette.
RISTO. Ei kaikkea, vain se, mikä hyvin sopii ja kaikkien asiaa auttaa.
MOOSE. (Tuhahtaen). Ajaa se, mitä ajaa. (Kävelee akkunan luokse).
Tuossako navettasi on?
RISTO. Siinä.
MOOSE. Taitaa sopia neljä lehmää, kun turvat panee vastakkain?
RISTO. Tarkalleen.
MOOSE. Tippuuko valkoista omiksi tarpeiksi joka aika?
RISTO. Ylikin. Meijeriin lähetetään noin tuhat litraa kuukaudessa.
MOOSE. Neljästä lehmästä? Älä valehtele vanhemmallesi!
RISTO. (Naurahtaen). Mitäpä iloa minulla siitä olisi.
MOOSE. Mutta lypsytarhan olet pistänyt suurenpuoleisen.
RISTO. Siinä on laidun samassa.
MOOSE. (Katsoo uudestaan akkunasta). Tuo vasikka-aituusku? Jo hyvä mies
puhut veden kanssa juotavia.
RISTO. Kokonainen hehtaarinala sitä on, meille ihan taipeeksi asti.
MOOSE. Kaksi tynnyrinalaa ja tarpeeksi neljälle lehmälle! Oletko sinä
hullu vai olenko minä?
RISTO. (Naurahtaen). Toivottavasti ei kumpikaan. Nykyaikaisen
laidunviljelyn avulla päästään siihen, että tynnyrinalainen laidun
elättää kaksi lehmää ja hyvin vielä sittenkin.
MOOSE. Laidunviljelyn? Peltoa minä olen tottunut viljelemään, mutten
metsiä enkä laitumia.
RISTO. Pikkueläjäin täytyy ryhtyä viljelemään myös laitumiaan. Eikä se
ole sen kummempaa kuin pellon viljeleminen. Ojitetaan märät paikat,
raivataan metsäiset ja kylvetään kalkkia ja apulantaa. Sitten sopivaa
rehunsiementä. Koko alue aidataan lohkoihin ja syötetään vuorotellen,
lehmä kun ei osaa säästää mitään huomiseksi puhumattakaan vanhan
päivän varasta.
MOOSE. Ei osaa, mutta tunnutpa sinä sensijaan osaavan. Vai ajat
laitumelle säkkilannat ja heinänsiemenet! Mistä kaikkeen rahat otat,
sanoppas?
RISTO. Maidosta ja munista.
MOOSE. Taitaa tuo moniakkunainen rakennus ollakin kanojesi valtakunta?
RISTO. On.
MOOSE. No jo on lintukarjallasi lääniä ja linnaa, on jo.
RISTO. Ahtaaksi se alkaa käydä. Meillä on kolmesataa kanaa.
MOOSE. Soo! Arvaatkos, mitä minä tekisin ensi töikseni, jos taivaalta
tipahtaisi minulle niin monta kanaa?
RISTO. Tekisitte ehkä uuden kanalan?
MOOSE. Ei, vaan havukirveen ottaisin ja nappisin päät poikki koko
laumalta. Se on sitä karjaa, joka ei kannata. Syövät syömättömät ja
raapivat mustalle porolle kaikki, yksin tupakkamaatkin.
RISTO. Hyvin meillä kannattaa tuottaa noin kaksi kertaa sen mitä
navetta.
MOOSE. (Miettien). Meinaatko, että parisen tuhatta kuussa?
RISTO. Useammin päälle kuin vaille.
MOOSE. Ellet valehtele, niin taidat muistaa väärän.
RISTO. (Naurahtaen). Ei minun tarvitse muistiini luottaa. (Viittaa
hyllylle).Tuolla kirjassa on ylhäällä sekä navetan että kanalan tulot
ja menot pennilleen. Rehulle ja kaikelle kulutukselle lasketaan
kohtuullinen hinta.
MOOSE. Millä ajalla kerkiät kaiken punnita ja räknätä, templata ja
nuoleskella, milloin hiivatissa, sanoppas!
RISTO. Silloin kun te ajelette kaupungin markkinoilla. Meidän munat myy
osuuskunta.
MOOSE. Vai siihen se ajoi, yhteishyvään?
RISTO. Siihen. Köyhän ihmisen täytyy tietää, mitä tekee ja mitä
kannattaa tehdä. Hölmöläisten tavat eivät hänelle vetele.
MOOSE. Mutta jos alkaa jauhaa silmäänsä suuret kanalasi ja muut
meininkisi. Voi sattua vahinkoja viisaallekin! Mitäs sitten sanot?
Työnnätkö avantoon koko höskän ja hyppäät itse perässä?
RISTO. Vahinkojen varalta ovat vakuutukset.
MOOSE. Ne osuuskekrit ja sen semmoiset?
RISTO. Ne juuri. Ja jos muuten vuotaa, niin teen samoinkuin te
veneellenne, kun se vuotaa.
MOOSE. Tilkitsetkö raon ja vedät tervaa päälle? Niin minä teen.
RISTO. Niin minäkin teen. Tässä kanapuuhassani ei riitä tieto siitä,
miten koko yritys kannattaa. Täytyy tietää, mitä kukin yksityinen kana
tuottaa. Joka muna täytyy...
MOOSE. Käännä jo lehteä, veli hyvä. Minä olen vanhempi mies kuin sinä,
enkä sentään ihan paljaaltaan vesivelliä syö, vaikka sitä kauankin
keitetään. Mistä halavatusta tiedät, mikä kanasi söi jyvän, mikä kaksi?
Oletko aina kurkkaamassa, tipahtiko muna vai muu murene?
Neljäs kohtaus.
Edelliset ja Helmi.
HELMI. (Tulee punakkana ja innoissaan). Isä! isä! Sinun pitää nähdä se
ihme. (Alkaa kiskoa Moosea kädestä). Tule heti ulos!
MOOSE. (Vastustellen). No no. Joko lehmä lentää, vai näitkö vielä
suuremman kumman?
HELMI. Näin. Kanat munivat!
MOOSE. Soo!
HELMI. Ajatteleppas, että kolmekymmentäkahdeksan munaa otettiin pesistä
tänä aikana. Tuskin meillä saadaan viikossa niin paljoa. (Selittävästi).
Niillä on semmoinen yhteinen pesätalo. Siinä on kaksikymmentäviisi
pientä kamaria. Melkein jokaisessa makasi kanarouva. Osaatko edes
kuvitella sitä?
MOOSE. Kuinkas minä kuvitella osaisin.
HELMI. Ja toiset kanat kävelivät ja kaakattivat.
MOOSE. Vai vielä kaakattivat.
HELMI. Niin, odottivat vuoroaan, näes. — Ja nyt tulee se ihme.
Niiden pesät ovat kuin rotanloukkuja. Kana pääsee sisään, mutta ei
pääse ulos. Vasta sitten, kun se on muninut, päästetään se ulos.
Katselin koko ajan, kun emäntä niitä päästi. Hän merkitsi aina
kirjaansa, mikä kana oli muninut.
MOOSE. Osasivatko ne nimensäkään huutaa?
HELMI. (Nauraen). Ei sentään. Mutta niillä on jaloissa renkaat kuin
pienet sormukset, niissä on kullakin oma numero.
MOOSE. Soo! Vai numeron mukaan on kihlattu kukolle morsiamet.
HELMI. Kanojen nimet ovat kirjassa ja nimien kohdalla samat numerot
kuin jalkarenkaissa. Kirjasta näkee heti, mitä kukin kana kuukaudessa
munii.
MOOSE. Ja kuukausista pääsee vuoteen. Kyllä minäkin senverran sanalla
pysyn. Lasken vaikka kymmenen vuoden munat.
RISTO. (Naurahtaen). Vaikeaksi taitaisi käydä. Kanaa ei meillä pidetä
kolmea vuotta vanhemmaksi.
HELMI. (Huomaten). Voi hirmuista, täällä oli talonväkeä ja minä tässä
kaikkia isälle.
RISTO. Ei tee mitään. Hauska oli kuulla nuorekasta intoanne.
Tartuttakaa se tauti isäännekin.
MOOSE. (Hymähtäen). Poski-maalia tämä tästä lähtien tartuttaa, muttei
muuta! Tästähän tulee kaupungin fröökynä, niin halavatun hieno, että
kanansormuksen tai jalkarenkaan läpi pellolle juoksee!
HELMI. (Tasoittaen). Isä.
MOOSE. Isä. Kukas muu kuin isä. Isäpä täällä vesainsa takia saa juosta
kieli vyön alla. Minkä saa palkaksi? Yksin jää vanhana päivänä kuin
katti kivelle. Siinä on sitten isä.
HELMI. (Pyytävästä). Älkää enää... Käännytään heti kotiin, jos niin
tahdotte.
MOOSE. Enkä tahdo. Siellä on muori ja rauhani minä jo tarvitsen, vanha
mies. (Kävelee kääntyen äkisti Riston puoleen). Mutta ota sinä tämä!
Jos nyt kerta kaikkiaan Laitalan perintötalon tyttären täytyy vieraan
käskyläisenä juosta, niin saisipa juosta sellaisessa paikassa, jossa
jotain oppii ja jossa ei ainakaan juokse sokkosilmänä kaiken maailman
vilperien virittämiin loukkuihin. Palkkaa ei sinun tarvitse maksaa
pennin pyöreätä. Kustannan minä leivänkin, jos niin puhutaan. Mitäs
sanot?
Viides kohtaus.
Edelliset ja Anna.
HELMI. (Annaa vastaan käyden). Tältä kysyä pitää. (Annalle). Kumpi
minusta helpommin tulee, puotityttö vai kanapiika?
ANNA. (Naurahtaen). Ainako sinulla kysymyksiä riittää? Oliko tämä jo
viimeinen?
HELMI. Vielä tulee yksi. Vastaahan ensin tähän!
ANNA. Kanapiika, luulisin.
HELMI. No sitten kysyn: Otattekos te minut?
ANNA. (Katsoo kummastellen). Sinä olet kovin kerkiäväinen. Enhän minä
tiedä...
HELMI. Ei muuta tarvitsekaan tietää. Sanotte vain, että otatte.
MOOSE. Sano pois!
RISTO. Sano vain!
ANNA. (Sylinsä levittäen). No otan. Mielelläni otan, jos tulet ja
annetaan.
MOOSE. Annetaan!
HELMI. Te olette maailman paras täti. (Isänsä käteen tarttuen). Ja sinä
olet paras isä. Rakas Moose! Vaikka oletkin tuollainen karvanaama.
Mörökölli!
MOOSE. No, joko nyt taas. (Annalla). Varaa kananavettasi oven pieleen
hyvä huushollipiiska! Kinttuvitsaa tämä vielä tarvitsee harva se päivä.
ANNA. (Naurahtaen). Varmasti me tulemme hyvin aikoihin.
MOOSE. (Helmille). Mutta muorille ei tätä sanota. Saat kirjoittaa vain
kaupungista. Sano, että osaat hyvin hattuja juoksuttaa ja että Lumperi
on kovin tyytyväinen.
HELMI. Joka viikko kirjoitan. Osaanhan aina jotakin keksiä.
MOOSE. Osaat, sen uskon. Ja kun muorin kanssa tullaan hakemaan, niin
varmaan jo osaat syöttää kanalle kauranjyviä. (Laukkunsa ottaen).
Alanpahan sitten tästä kotiin ajaa rapsutella, kun sain tuosta
eläväisestä noinkin näpsästi eron. (Aikoo lähteä).
ANNA. Eihän toki tänään takaisin!
HELMI. Ei äitikään usko, jos niin pian palaat, sillä et koskaan ennen
päivässä ole kaupunkimatkaa tehnyt.
MOOSE. (Päätään raapien). Jaa'a! Taaskin muna on viisaampi kuin kana.
RISTO. Riisutaan hevonen talliin ja katsellaan lähemmin meidän
karjapihan puolta.
MOOSE. No, riisutaan vain ja katsellaan pois. Onpa tätä talvista aikaa.
HELMI. Ensimmäisiksi mennään kanalaan.
ANNA. (Keittopuuhiin käyden). Menkää vain! Minä valmistan sillä välin
jotain suuhun pantavaa.
MOOSE. (Touhuten uloslähtöä). Tulipa tähän kaupunkimatkaan nätti mutka
ja muorille mukava jutku. Saa nähdä, kauanko tuo näiltä salassa pysyy.
HELMI. Miten kauan tahansa, kun itse et kotona puheissasi hämäänny.
(Helmi, Moose ja Risto lähtevät ulos).
ESIRIPPU.
TOINEN NÄYTÖS.
(Näyttämö sama kuin ensimmäisessä. Tupa sunnuntai asuinen).
Ensimmäinen kohtaus.
Helmi ja Risto.
HELMI. (Pyyhkien pölyjä pöydältä laulaa).
Mieli entää, aatos lentää
yli maitten, vuorten.
Työ on rauhaa, talvi lauhaa,
tiessään pilvet huolten.
RISTO. (Sisäovesta tullen jatkaa).
Pois on suru, kullan muru
kotitiellä häärii.
Pienen pirtin permannolle
lehvät käärii.
(Yhdessä).
Laulu raikuu, lehto kaikuu,
kiuru kaiun heittää.
Kotikoivun pihkalehdet
pienen pesän peittää.
RISTO. (Istuu rahille vetäen Helmin polvelleen). Istu hetkeksi, tyttö
kulta!
HELMI. En jouda.
RISTO. No, aamuhan nyt vasta on ja lisäksi sunnuntai.
HELMI. Silläpä. (Huiskauttaa pyyhevaatteellaan). Katsos, miten on
pölyä. Kärpänen voisi kävellä tuota siltaa pitkin.
RISTO. En minä mitään näe.
HELMI. (Olkansa ylitse katsoen naurahtaen). Kuinka lävitseni näkisit?
RISTO. (On yhä tarkastelevinaan). En näe kuin yhden hiutaleen.
HELMI. Tuhansien joukosta?
RISTO. (Lämpimästi). Miljoonien joukosta.
HELMI. Päästä se ulos aurinkoon!
RISTO. Se on niin kevyt ja vallaton. Karkaa ehkä kevättuuliin!
HELMI. Päästä, niin ei karkaa! (Irroittaa Riston käsiä). Isä ja äiti
ovat kohta täällä. Isä on kova ajamaan näin hyvällä kelillä.
RISTO. Onko äitisi yhä siinä uskossa, että olet kaupungissa?
HELMI. On. Olen kehunut Lundbergia hyväksi mieheksi. (Silittää Riston
kättä). Ja hyvä mies hän onkin. Isä on pitänyt huolta, ettei asiattomia
tietoja ole päässyt äidin korviin. Aino-sisko meidän täytyi ostaa
puolellemme, sillä hän alkoi aavistella.
RISTO. Aika veijareita!
HELMI. Isälle tämä on ollut hunajaa. Aino kirjoitti, ettei isä koko
vuoden aikana ole maistanut väkijuomia tippaakaan, ja työtkin ovat
sujuneet paremmin kuin ennen.
RISTO. Siinäpä se. Olet vain vastuksina kotonasi! Pysyttele täällä
»Lundbcrgilla» vielä kymmenen vuotta!
HELMI. Ei äitiä saa niin kauan narrata. Tunto soimaa jo tästäkin. Ja
meillä kotona täytyy rakentaa ja sisustaa myös kanala kuntoon. Ja
navetta! Ja tuvanpuoli! Nyt vasta huomaan, miten paljon kotona on
tehtävää. Kiireellistä tehtävää!
RISTO. Mutta meidän kanat tarvitsevat myös hoitajansa. Ja kukkopojat,
kuka niitä ruokkisi, kun sulkasadon aika tulee?
HELMI. (Sivelee Ristoa poskelle). Täti hoitaa kukkopojan, kun on niin
hyvin alkuunkin kasvattanut. Minä tulen sitten parin, kolmen vuoden
kuluttua taas uutta oppia saamaan.
RISTO. Ei mitään vuosia! Viikon loman määrää laki vuoden palveluksesta,
ja siinä on tässä tapauksessa minun mielestäni puolet liikaa.
HELMI. Oho! Olenko niin huonosti palvellut. (Herkistyy kuuntelemaan).
Tuo on isän länkikulkunen! (Kuuntelee uudelleen, kuuluu etäistä
kulkusen helinää). Varmasti on! Tunnen sen vaikka satojen joukosta.
(Juoksee akkunaan). Arvasinhan sen! Isän jalka roikkuu reen laidalla
niinkuin tavallisesti. Ja äiti on kääräisty ainakin viiteen
villaliinaan. Enpä näytäkään vielä itseäni. (Juoksee sisäovelle).
RISTO. (Itsekseen). Pian ratkee. No, ennemmin tai myöhemmin. Aina mies
omansa ottaa! (Katsoo kelloaan). Ennenkuin liinat on purettu ja
piiput sytytetty, ehdin hiihtää postin. (Menee).
Toinen kohtaus.
Moose ja Justiina.
(Tulevat ulko-ovesta. Moose puettuna entiseen tapaan, Justiina
saaleilla ja liinoilla varattuna).
MOOSE. Päivää! (Huomaa tyhjän huoneen). Taas tyhjille seinille.
JUSTIINA. (Keski-ikäinen, kumarainen, puhuu tiputtavalla
yksitoikkoisella äänellä). Nättihän tämä on paikka, vaikken pienet
huoneet. Oletkos ennenkin tässä syöttämässä jo poikennut? (Alkaa
kuoria liinojaan).
MOOSE. Joo! (Sytyttää tupakan). Ei täällä rintamailla parane juuri
suurempiin paikkoihin poiketakaan.
JUSTIINA. Miksei parane, jos kellä itsellään on eväät.
MOOSE. Ovat ylpeitä kuin mitkä halavatut.
JUSTIINA. Millä ne ylpeilisivät? Lieneekö noilla suuremmat talot kuin
meilläkään päin?
MOOSE. Mikä milläkin pöyhkäilee, yksi mahallaan, toinen rahallaan.
JUSTIINA. No jo on, enpä tokiisa.
MOOSE. Joo! Aika poikia ne ovat täälläpäin mökkiläisetkin. Tämäkin
paikka sopisi metsineen ja muine höskineen polkkaamaan meidän
kesantopellolla, mutta isäntä on sellainen pontsari että pois tieltä.
JUSTIINA. (Katselee ja tarkastelee). Varakkaalta näyttää. Ja siistinä
nurkat.
MOOSE. Nuolemisesta minä viis, mutta katsos tuonnekin! (Viittaa
piipullaan kirjahyllyyn). Kirjoja kuin rovastin hyllyllä. Ne maksavat
rahaa!
JUSTIINA. Millähän konstilla saavat, kun tässä suuremmallakin eläjällä
on työtä ja tuskaa?
MOOSE. Sanoppas! Mutta ne osaavatkin käydä markasta kiinni. Lehmää
lypsävät niin paljon kuin lystäävät, ja jokainen kana tipauttaa munan
ja markan joka päivä.
JUSTIINA. Älä hulluja puhu! Tiedetäänhän se, minkä verran kanoista
tippuu.
MOOSE. Tippuu niistä, kun osataan puristaa. (Käy Justiinaa kädestä
vieden akkunaan). Tuommoisia kirkkoja ne täälläpäin kanoilleen
rakentavat. Sieltä lähti muna poikineen. Mitäs meillä!
JUSTIINA. Onkos meidän kanoilla tuommoiset palatsit, onko jo?
MOOSE. Eipä ole, ja jos olisi, niin hukkaan menisi. Kuka meillä kanat
hoitaisi? Nämä löytää pienissäkin paikoissa työtä lapsilleen, kun
meillä sensijaan työnnetään talojen tyttäret kaupungin kauppurien
juoksutettaviksi.
JUSTIINA. Kukapa ei lapselleen toivoisi parempaa oloa... ja luuletko,
ettei huushollin edessä saa juosta ja rämpästää, kyllä jo! Saa sotkea
talven nietoksia ja syksyn rapakoita, saa jo!... (Itkee). Hyvänpähän
sanoo olonsa nyt olevan... Kerranko on siitä kehunut ja kirjoittanut...
MOOSE. (Taputtaen olalle). Älä poraa! Hyvä kai tytöllä olo on ollut.
JUSTIINA. (Yhä nyyhkien). Lapsen parastahan minä... Tottapahan
valittaisi, jos puuttuisi... Mutta kun aina kiittää oloaan ja
isäntäväkeään... Tuodaan kotiin heti, jos valittaa, pianhan nähdään...
MOOSE. Pian se nähdään. (Lohdutellen). Tuodaan pois koko tyttö. Ikävä
tässä jo on tullutkin.
Kolmas kohtaus.
Edelliset ja Helmi.
KELMI. (Tulee sisäovesta). Isä ja äiti! No hyvää päivää!
MOOSE. Kas, siinä se harakka jo lentää.
HELMI. (Juoksee äitinsä syliin). Noin sinua puristan. Pitkästä aikaa,
äiti kulta.
MOOSE. Hatistappas minuakin noin.
HELMI. Heti kun kerkiän. (Juoksee isänsä kaulaan). Kas näin! (Puistelee
kovasti).
MOOSE. Kas, kas, kas! Halaamistako olet täällä vuoden harrastanut,
koska se noin täysoppineesti käy?
HELMI.. Enkä, mutta kun on jäänyt niin paljon rästiin.
JUSTIINA. (Ihmetellen). Täällä! Mitä tämä meinaa? (Helmille). Miten
sinä täällä olet?
HELMI. (Menee äitinsä luo). Ethän ole vihainen, jos oikein rehellisesti
kaiken kerron. Vuoden ajan olen jo kantanut valesäkkiä, ja nyt se on
niin täynnä, ettei suu tahdo millään kiinni pysyä. Vaikka paljon siinä
on isän keräämää. Oikeutta myöten saisi hän puolen kantaa.
MOOSE. (Piippunsa kanssa puuhaillen). Anna kaikki! Menee yksin
häpein...
JUSTIINA. Sanoppas ensin, miten tänne olet joutunut! Vielähän tästä
kaupunkiin on monta virstaa, tiedänmä. Ethän vain ole...
HELMI. En ole. En ole käynyt kaupungissa ollenkaan. Nyt sen kuulit!
JUSTIINA. Herra siunatkoon!
MOOSE. Ja varjelkoon! Onpas tässä nyt siunaamisen asia.
JUSTIINA. Oletko sinä tässä koko vuoden ollut? Piikana tiedänmä. Näkee
sen käsistäsikin, punaiset kuin kananräpylät. (Pahoillaan). Tuon äiti
palkaksi saa, kun niiden puolesta puuhaa. Oleppa ja mene piiaksi
vuosikaupalla, talontyttö. Ja sitten vielä kirjoittelee ja lipottelee,
että on hyvät olot. Onko tällä enää mitään laitaa.
MOOSE. (Tokevammin). Jaa laitaa? Parempi laita kumminkin kuin siinä
sinun touhussasi. Mikä se kauppiaan apulainen on sitten muu kuin
piika, ryökäle! Äläkä siitä tyttöä morkkaa! Minun tämä oli keksintö ja
juoni. On kai minulla häneen myös jotain vanhemman valtaa ja osumia, vai
mitä, häh?
JUSTIINA. (Jo leppyneemmin). On sinulla! Juonta ja kujetta täynnä
mokoma äijän kuvatus. Sinuun lie tuo tyttökin tullut!
MOOSE. Sen sinä oikein sanoit. Isäänsä kuin Peltolan pukki.
JUSTIINA. Huittarulla koko mies! Ei vanhoillaankaan osaa asettua eikä
vakiintua.
MOOSE. (Kivakasti). Huittarulla! Kukahan tässä on huittarulla, jos
siitä kysymys tulee. Kukahan tässä on ajanut omaa lastaan kerjuukenkään
ja kaiken maailman huittarullattavaksi, häh, sanoppas!....
HELMI. (Rauhoittaen). Älkää enää, isä! Ei äiti ole vihainen. Näen sen
jo hänen silmistään. (Ottaa Justiinaa poskista kiinni). Naura vähän!
JUSTIINA. (Naurahtaa). Osaako tälle vihainen olla.
HELMI. Kas noin! Nyt on taas kaikki hyvin. Minullahan on ollut niin
sanomattoman hyvä olo. Enkö ole sen näköinenkin? Katsokaas! Ja käsiäni
ei vaivaa yhtään mikään. (Näyttää). Eihän nahan toki kämmenessä
tarvitse olla niin pehmeää kuin linnun kielenpäässä. Eihän sinunkaan
ole!
JUSTIINA. Silläpä olisin sinulle keveämpää työtä ja oloa toivonut.
HELMI. Mitä vielä! Tytär jaksaa siinä missä äitikin. Ja mikäpä sen
keveämpää olisi kuin se työ, jota mielihaluin tekee. Olen oppinut
täällä paljon uusia asioita. Tietäkääs, olen saanut hoitaa lehmiä...
JUSTIINA. (Keskeyttäen). Sitä olisit kotonakin saanut.
MOOSE. Vastako harmaa havahti!
HELMI. Niin. Hoidetaanhan lehmiä kotonakin, mutta täällä hoidetaan
sillä tavalla, että saadaan paljon maitoa. Ja sitten olen oppinut
hoitamaan kanoja. Ai, ai, niitä pieniä herttaisia tipusia! Tahtoisin
jokaiselle lähtiäissuukon antaa.
MOOSE. Soo! Ehkä kukollekin?
HELMI. (Nauraen). No vaikka sillekin. Kun tästä kotiin päästään, niin
toinen komento alkaa. (Mooselle). Saat kalliisti lunastaa valesäkkisi,
isä!
MOOSE. No?
HELMI. Ensi töiksesi on sinun rakennettava hyvä kanala!
MOOSE. Oo, halavattu.
HELMI. Ei mikään halavattu. Kananhoidon täytyy kannattaa meillä, koska
se täällä ja muuallakin kannattaa. Ja entä meidän navetta! On ihan
synti ja häpeä, että isossa talossa on sellainen navetta.
JUSTIINA. (Mukaan käyden). Sitä minä aina olen sanonut!
MOOSE. (Puolustellen). Nyt ne käy jo yhtenä päälle kuin Pöyhösen muorin
porsaat.
HELMI. Käy ne. Ei missään enää ole lantanavettoja eikä käytetä havuja
kuivikkeena.
MOOSE. Ei taida olla enää monessakaan paikassa, mistä näreen näppää.
HELMI. Turvepehku on paljon parempaa kuiviketta. Mutta ensin täytyy
tehdä navettaan permanto, ja akkunat on uusittava ja ainakin puolella
isonnettava, ja ovetkin on uusittava. Eihän navetan ovi saa olla kuin
mikä pellonveräjä, josta kaikki tuulet ja tuiskut sisälle työntyvät.
MOOSE. Sinähän saarnaat kuin paras agronoomi.
HELMI. Tämä on vasta alkua. Monta muuta paikkaa saat kohentaa ja
korjata. En minä kaikkia tällä hetkellä muista, mutta kylläpähän
aikanaan muistan.
MOOSE. Kuulut muistavan! (Päätään kynsien). Jos siitä vielä jotain
poiskin jäi, niin tuleepa naputusta kerrakseen.
JUSTIINA. Entäs asuinrakennus? Täytyy sekin uusia ja kohentaa. Ei
kehtaa enää kunnon vierasta taloon kutsua.
MOOSE. Koira huutaen tulee, kunnon vieras kutsumatta. Tehän ahdistatte
minut umpiperään het kerrassa.
HELMI. (Nauraen). Navetan nurkkaan, sieltä aloitetaan. Kun saadaan
karjasta tuloja, kelpaa tuvan puolella jatkaa.
MOOSE. (Kävelee lattialla). Tiedä tuloistaan. (Nostaa housujaan). Mutta
tehdään vain. Uusitaan navetat ja rakennetaan kanalat, vilperi soikoon.
On Laitalan liepeillä puuta. On markkanen rahaakin, jos siksi tulee.
JUSTIINA. Koetahan ruveta kovin hulluttelemaan!
MOOSE. Koetanpa niinkin. Sittenpähän riittää tyttärellekin kotona työtä.
JUSTIINA. Riittää, riittää! Älä tuosta enää vatkuta vanhasta asiasta.
MOOSE. No en. Ei minun tapani ole jauhaa.
HELMI. Ja kaikkihan kävi ihan parhain päin, paremmin kuin kukaan
meistä osasi toivoakaan.
MOOSE. Joo! Meinattiin saunapyttyä ja tulikin taikinasaavi.
Neljäs kohtaus.
Edelliset ja Risto.
RISTO. (Tulee ulko-ovesta, sukset kädessään). Päivää!
MOOSE. Päivää! Päivää! Sinä vasta mies, kun ajat hevosesi tupaan asti.
RISTO. (Naurahtaen). Hoitoa tarvitsevat näin kevätpuoleen, koska
hanki jo vetistellä alkaa. (Panee suksensa nurkkaan käyden kädestä
tervehtimään).
MOOSE. Terveeks! Jumalan terveeks! Hyvinkö se mennä keikuttelee täällä?
RISTO. Mikäpä on mennessä!
MOOSE. Kana munii ja kukko laulaa. Mikäpä siinä. (Istuvat). Lähdettiin
muorin kanssa hakemaan tuota eläväistä. On ollut vähän hiljaista ja
outoa. Kaipaa kai sen kilkatusta kuin ruuna länkikelloaan.
HELMI. Ja mitähän vielä!
MOOSE. (Ristolle). Eikö se jo osaa heittää jyvää kanan eteen, vai mitä
tykkäät?
RISTO. Osaa ja paljon muuta!
MOOSE. Tuumattiin tässä muorin ja tytön kanssa, että alettaisiin
siellä meidänkin pihatossa vähän pöyhiä ja pykäillä. Ei näytä olevan
hullumpaa tämä sinun karja- ja kanameininkisi.
RISTO. Se on oikeaa puhetta. (Itsekseen). Nyt on mentävä rohkeasti
asiaan. (Mooselle ja Justiinalle). Tyttärestänne tulee innostunut ja
taitava talousihminen. Äidille on hänestä ollut suuri apu ja ilo,
minulle ehkä vieläkin suurempi.
JUSTIINA. (Moosea pukaten). Kuules, mitä puhuu!
RISTO. Olen tullut huomaamaan, että tyttärenne on Helmi helmien
joukossa.
MOOSE. (Justiinalle). Kuulitko? Se on tullut isäänsä.
RISTO. Meistä tuntu, Helmistä ja minusta... tuota minusta ja äidistäkin
niinkuin... (rohkaistuen) niinkuin emme voisi hänestä ollenkaan luopua.
Siksi kysyn, ettekö antaisikin hänen jäädä ainiaaksi meille ja —
minulle? (Vaitiolo).
JUSTIINA. (Mooselle). Hän näyttää hyvältä ja puhuukin niin kauniisti.
Mitäs sanot? Ei suinkaan Helmillä itselläänkään mitään vastaan liene?
MOOSE. Eipä suinko.
JUSTIINA. Minun puolestani saa jäädä, jos haluttaa.
MOOSE. (Tiukanlaisesti). Mutta minun ei!
HELMI. Isä!
JUSTIINA. (Hämmästyen). Mitä sinä meinaat?
RISTO. Tosimielessä kysyin.
MOOSE. Ja minä vastasin. Juuri päästiin puhumasta, miten tehdään
kanalat, uusitaan navetat. Nytkö lyötäisiin lälläksi koko meiningit? Ei
meillä niin tehdä! Tyttö lähtee kotiin, selvä on. (Ristolle). Jos sinä
lähdet mukaan, on se vallan toinen juttu eikä ollenkaan hullumpi juttu.
(Mieliala vapautuu).
HELMI. Hyi, kuinka säikäytti. (Juoksee Moosen kaulaan). Aina sillä
pitää olla mielessä joku jutku. (Puistaa).
MOOSE. Älähän nyt, kun ihan napit heltiää. Ravistele tuota! (Viittaa
Ristoon). Ei taida enää pahoinkaan häppästeliä.
HELMI. Ravistelen teitä kaikkia. (Anna tulee ulkoa).
Viides kohtaus.
Edelliset ja Anna.
HELMI. Ja tätä kaikkein enimmän. (Syleilee Annaa). Vähän on tyttöjä,
joilla on kaksi äitiä ja molemmat parhaimpia.
ANNA. (Ymmällään). Sinulla on aina arvoitus valmiina.
RISTO. Koeta, arvaatko oikein!
ANNA. (Katsoen molempia). Luulenpa arvaavani. Onneksi olkoon,
lapsukaiseni! (Menee tervehtimään Justiinaa ja Moosea). Käykää
peremmälle, hyvät vieraat ja sukulaiset. Mieluinen toivoakseni on
meille kaikille tämä asia. (Ryhtyy laittamaan tulta hellaan). Rakas ja
hyvä on tyttärenne minulle ensi hetkestä ollut.
MOOSE. Ja hyvällä hyvä saadaan, sokealla silmäpuoli. Mutta nyt sinä
omasta hyvästäsi jäit. Poika lähtee meidän kanssa tänään väljemmille
laitumille.
RISTO. (Naurahtaen). Onko niin kiire?
MOOSE. On! Ei päivääkään ritkutella, jos tuosta sätkäleestä eukkoa
itsellesi meinaat. (Selittävästi). Kas se on sillä tavalla, että
silloin kun tuli tuikataan, sen täytyy palaa; minä en savusta tykkää.
Niitä meidän kanaloita ja muita pihattomeiningeitä aletaan heti pykätä.
Sinä saat ruveta mestariksi, minä olen liian vanha niissä niskaa
raapimaan.
RISTO. Ellen minä osaa?
MOOSE. Osaat! Sielläkin päin on alkanut liikuskella maitoherroja,
munakonsulentteja ja muita yhteisen hyvän apostoleja. Käsitänhän minä,
että niissä sitä täytyy meidänkin talon ryhtyä mukana pyristelemään.
Jos minä vanha kanttura lähden, ei se pane paljon kuinkaan. Se on
niinkuin kääntäisi vanhat turkkinahat ja uskoisi ostaneensa uudet.
Mutta sinä! Us kiinni! Puske sinä, minä panen vastaan. Suorempi vain
jälki jää.
RISTO. (Nauraen). Yhdessä panemme kaljan käymään.
MOOSE. Joo! Uutta viinaa vanhaan leiliin! Niin sanassakin neuvoo.
ANNA. Aiotteko minut yksin jättää?
MOOSE. Mikä sulla täällä hätänä, valmiiksi asutussa talossa. Lehmäsi
lypsät ja munasi templaat.
ANNA. En ehdi. On ollut tarpeeksi meille kolmelle.
MOOSE. Ota apua! Ota vaikka uusi pulska isäntä, ellet palkalla
palvelevaisia saa. Parina nämä varsat jo kulkevat, sen näkee
silmänluonnista. Meillä on vähän isommat touhaamistanhuat.
ANNA (Alkaa puuhata hellan luona naurahdellen). Mikäpä tässä minun
sitten enää auttanee. Heikomman täytyy aina alistua. (Ristolle).
Vie vieraita peremmälle! (Helmille). Ja sinä, morsian, juokse
maitohuoneesta kermaa! Kiehautamme ja juomme kihlakahvit.
VÄLIVERHO.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYÖTTÖPAIKASSA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.