The Project Gutenberg EBook of Suomen maan Meripedot, by Gustaf Erik Eurén

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Suomen maan Meripedot
       maalikuvilla selitetyt

Author: Gustaf Erik Eurén

Release Date: June 1, 2005 [EBook #15967]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN MAAN MERIPEDOT ***




Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm, images by
Helsinki University Library.

Turussa 1855,
J. W. Lillja & Co. kirjapainossa.

Imprimatur: C. A. Sanmark.

Meripedot ovat kahta heimoa, hylkeet ja mursut.

Hylkeillä on etuhampaita ylisessä leuassa 6 ja alisessa 4, eli ylisestä 4 ja alisessa 2. Kulmahampaat ovat pitkät ja puikkomaiset, mutta huulet peittää ne täydellisesti. Sivuhampaita on ylhäällä ja alhaalla kummallakin puolella 5, ainoasti yhdellä suvulla on 4. Raatohammasta ja kuhlohampaita ei ole näillä ollenkaan.

Jalkoja on 4, uimaan soveliaat, mutta ruumista kantamaan kelvottomat. Ne ovat aivan lyhyt; etujalat pistävät ulos sivullepäin ja takajalat taanpäin. Kynsiä on 5 ja niiden välissä kesi uimisen tarpeeksi.

Ruumis on muutoin jäykkä ja vähä latistetun munan kaltainen, karvoilla peitetty. Häntä on aivan lyhy.

Kielen pää on kahden haarainen. Korvalehtiä ei ole ollenkaan ja korvan aukko on aivan vähäinen. Sieramet saattaa hän avata suuriksi ollessansa veden päällä, mutta vetää peräti kokoon sukeltaissansa. Viiksit ovat tukevat ja latistetut.

Hylkeet ovat aivotut enimmästi vedessä elämään, jonka mukaan heidän ruumiinsakin rakennus on muodostunut. Ruumis pitkämäinen, vähän latistettu ja molemmat päät kapenevaiset, jalat lyhyt ja melkein kuin kalain uimukset.

Hylkeet elävät erinomattain meressä, sekä jäämeressä että niiden lahdissa. Muutamat kulkevat meristä pitkin virtoja ylöspäin ja tulevat niin järviin, joista he eivät enää löydä tietä takaisin. Niin löytyy hylkeitä suomenki sisävesissä, Saimassa ja Ladogassa.

Hylkeet ovat paljo maapetojen kaltaiset sekä rakennuksensa että elämänsä suhteen. Heillä ei kuitenkaan ole raatohammasta. Hylkeet elävät enimmiten laumoissa. He syövät eläviä vesi-eläimiä tuoreeltansa, erinomattain kelpaa heille kalat, ankeriaiset ja myös puutteessa huonommatki vesi-elävät. Usein sieppavat he saaliinsa veden pohjasta ja tekevät sitä niin äkisti että samassa seuraa kiviäki heidän mahaansa, jossa niitä usein löydetään. Enimmästi on vatsa alaspäin, mutta usein kääntävät he myös vatsansa ylöspäin, jossa tilassa he usein sieppaavat saaliinsa.

Myös kesyttymisen vuoksi ovat hylkeet maapetojen kaltaiset. Ne ovat melkein yhtä huokiat kesyttää ja opettaa kuin koirat. He suostuvat myös ihmisiin yhtä hyvin kuin koirat, joiden virkaa he myös oppivat toimittamaan. Kesyttynyt hylje seuraa uiden isäntänsä venettä; pysättyä nousee hän veneesen ja vartioitsee sitä niinkuin koira kuormaa isäntänsä pois ollessa. Hylkeet kalastavat sekä itsellensä että isännällensä. He leikittelevät mielellänsä niinkuin koirat ja ottavat hyvin mielin vastaan ihmisen liehakoitsemisia. Joka tahtoo tämmöisen hylkeen saada, hän ottakoon hylkeen penikan ja antakoon sen vaan olla ihmisten parissa.

Hyljetten uidessa ovat etujalat kylkeen liitetyt; ainoasti kääntäissä on etujalka airona liikkeellä. Takajalat ovat hänen kuljettajansa, joiden voimalla hän kulkee ihmeellisen nopiaan. Usein nähdään hän vähän ajan perästä nousevan kaukana siitä, missä hän meni alas. Hänen täytyy usein tulla veden pintaan hengittämään, muutoin ei hän taida elää vedessä.

Toisinaan nousevat hylkeet kuivalle, joko maalle eli jäälle, ja tahtovat siinäkin kuljeskella, vaikka se on heille vaikia; sillä heidän jalkansa ovat luodut uimiseksi eikä käymiseksi; heidän jalkansa eivät kannata ruumista, niin kuin muiden imettäväisten eläväin. Jos he kuivalla tahtovat paikastansa siirtää, täytyy sen tapahtua matojen tavalla eli matelemalla. Heidän täytyy vetää peräpuolen ruumistansa eteenpäin että tulevat köyryyn ja sysäävät sitte etupuolen ruumista eteenpäin; taas uudestansa vetävät he takapuolen kokoon ja viskaavat sitte etupuolen eteenpäin j. n. e. Tässä eivät he luota ainoasti etujalkainsa, vaan myös rintansa päälle. Imettäväiset maa-elävät sitä vastaan kulkevat sillä tavalla että he aina luottavat kahden jalan päälle, koska toiset kaksi siirretään eteenpäin. Hylkeen kulku kuivalla näyttää kuin kuupakkajuoksu. Lumisessa maassa pääsee hän joksikin nopiasti kuupakoitsemaan.

Pohjaisimpain kansain ainoa rikkaus on hylje, joka heille antaa kaikki heidän tarpeensa. Hylje on heille yhtä suuresta arvosta kuin sivistyneitten kansain kaikki elukat yhteensä. Grönlantilaisen koko maallinen onni eli onnettomuus tulee siitä kuinka hyvin he hylkeitä saavat. Kuin Kristin opin saarnaajat ensin tulivat Grönlantiin ja kuvailivat ihmisille taivaan autuaallisuutta, iloa ja riemua, huusivat he kohta: tottahan siellä sitte on kyllin hylkeitä! Hylkeet ovat ikäänkuin heidän koti-eläimensä, liha ja rasva syödään; rasvasta saadaan vielä valoa ja lämmintä; nahka antaa veden pitävän, lämpimän vaatteen ja rekiä päällisen veneillekin että ne tulevat aivan pitäviksi; nahasta tehdään vielä huoneita ja suksien alustimia; suonista saadaan lankaa; suolista tehdään paitoja, purjeita ja akkunoita; luista askaroitaan kaikenlaisia kovia tarvekaluja.

Grönlantilaiset pyytävät hylkeitä keihäällä, jonka päässä on nuora ja nuoran päähän on sidottu rakko täynnä ilmaa. Keihäässä on terä ja terässä vääkkä. Keihään pistettyä sukeltaa hylje, mutta rakko estää ja tekee sukeltamisen vaikiaksi; se näyttää myös aina mihin hylje kulkee että taidetaan sitä seurata. Maalla ja jäällä lyödään se kapulalla kuoliaksi. Sillä ei hylje tarvitse muuta kuin pienen kolauksen kuonoonsa ennenkuin hän siitä kuolee, jos vaan lyöjä osaa oikian paikan.

Emme tiedä jos meidän maassa missään käytetään rakkoa keihään perässä, mutta luulisimme sen hyväksiki neuvoksi hylkeen pyytäjille.

Eskimolaiset Amerikassa pyytävät hylkeitä kummasti. Tietysti on hylkeellä läpi jäässä talvella, johon hän tulee hengittämään. Siitä tulee hän myös ylös synnyttämisen ajalla ja jättää penikkansa aina aluksi kuivalle. Mutta vähänki vaaran havaitessa pulkahtaa hän äkisti veteen. Kaksi Eskimolaista ovat nyt yhdessä toimessa; toinen pitää kaukana erinomaista ääntä, jolla hän houkuttelee hylkeen kuulemaan sinnekäsin; toinen juoksee toisaalta hylkeen luoksi ja koppaa hänen kuoliaksi. Houkuttelia on aina tuulen puolella ja juoksia kulkee vastatuuleen; muutoin haistaisi hylje pian lähenevän ihollisensa.

Suomessa on hylje meren rannoilla hyvin rakastettu ja häntä pyydetään sekä Itämeressä että suomen- ja Pohjanlahdissa. Moni ihminen ansaitsee siitä elatuksensa. Talvella helmikuun lopulla ja maaliskuun alulla lähtevät saarelaiset joukottain hylkeen pyyntiin. He kulkevat ulos merelle usein monet penikulmat, kuinka kylmä talvi on ja meri on jälkeen kauvas jäätynyt. Sillä hylje ei saa silloin tarpeellista aventoansa pysymään auki lähellä maata, jossa jää käy kovin paksuksi. Joukossa on useampia miehiä 3–7, jotka vetävät perässänsä venettä, jolla on valtoin köli eli rouki. Aina matkan pituuden mukaan otetaan ruokaa joko muutamaksi päiväksi eli välistäin pariksi viikoksi. Itse pyytäminen tapahtuu monella tavalla.

Syksyn myrskyt kokoovat usein suuret läjät jäitä yhteen että meri näyttää ikäänkuin pieniä vuoria ja lumittuneita kiviläjiä täynnä. Tavallisesti on näitä enimmiten lähellä sulan rajaa; sentähden tulevat hylkeet näiden sekaan poikimaan. Koirat ovat penikkain kanssa hyvät; penikat eli kuutit, niinkuin heitä kutsutaan, eivät vielä pääse omin voimin veteen, ja ovat siis pyytäjäin suora ja helppo saalis. Kuuttien avulla pyydetään sitte emiäkin sillä tavalla, että kuutin rauta eli koukku pistetään kuutin selkänahan alitse ja sen siima lävistetään nahan alitse jalkain välitse; nyt päästetään kuuti tehdyssä lävessä uimaan ja houkuttelemaan äitiänsä, joka useimmasti tuleeki jo 10 minutin kuluessa, mutta välistäin puolen eli noin tiimanki kuluttua, välistä ei ollenkaan.

Pyssymies panee itsensä piiloon ja houkuttelee äänellänsä taikka viheltämällä hylkeitä lähenemään että hän saa ampua. Pyssy on paras ase hylkeen pyynnössä; se on luodipyssy, mutta semmoinen että mannermaan pyy-ampujat sitä pelästyisivät nähdessänsäkin. Sen pyssyn piippu painaa leiviskän; sen mukaan ovat muutki osat, tukki, lukku, siiat, helat, kiskot ja rautainen laastikku, että tämä kokonansa taitaa painaa 5 eli 6 leiviskää. Sentähden ei tällä ammutakaan vapaalla kädellä, vaan jonkun kappaleen päälle luottain. Suurisaarelaisilla on erityinen raudasta tehty ase täksi tarpeeksi, jonka he kutsuvat harkki, jonka alinen pää pistetään seisomaan jäähän. Mutta kyllä ovat hylkeen ampujat myös tarkat eivät mies muistossa he ammu turhaan. Heidän koettelemuksensa on semmoinen että maaliksi pannaan veitsen terä, jota vastaan hän ampuu kuulan halki 200 askeleen päästä. Myös ammutaan hylkeitä 400 askeleen päästä, vaikka harvoin niin pitkältä ampua tarvitaan. Vaikka ampujat ja pyssyt omat kyllä tarkat, pääsee kuitenki hylje välistäin karkuun; sillä hylkeen täytyy aina ampua suoraan kuoliaksi, muutoin menee hän, jos vähäkin voimaa on, veteen ja katoo ijäksi päiväksi.

Vielä hiljempään talvella, koska jää repee roukkoihin, kulkevat hylkeen pyytäjät ja hakevat saalista; tässä on aina katsominen että saadaan hylje tapetuksi ennenkun se pääsee alas roukosta taitto avennostansa. Häntä tapetaan kirveellä, keihäällä taikka muulla käden varalla.

Ahvenanmaalla pyydetään paljo hylkeitä, ja erittäin on Kökarin kappeli merkillinen siitä ettei koko seurakunnassa ole peltoa, sillä pellon viljelyksen aikana ovat he merellä hylkeen ja kalan pyynnössä; Itämeri on heidän peltonsa. Talvella ei nämät vie myötänsä venettä, vaan kelkan, jolla he vetävät ruokansa ja aseensa merelle ja hylkeensä kotiin. Heillä on myös hyvä ase keihäässä, jolla on vääkkä. Tällä aseella tavoitetaan aina hylkeen päätä. Tapahtui kerran että pyytäjä pisti tämän suureen hylkeesen eikä piste ollut kuolettavainen; mies istui veneessä ja hylje riensi uimaan kaikin voimin ja tahtoi vetää veneen etupään veden alle; miehellä oli täysi työ pidättää veneen vaipumasta, ennenkuin hylkeen veri oli vuotanut ja hän tullut voimattomaksi.

Eräs pyytäjä keksi hyvän neuvon tulla hylkeitä lähelle. Hän oli myös jäneksen pyytäjä ja vaatetti sekä itsensä että pyssynsä ja kelkkansa umpi-valkoisiksi jäneksen nahoilla. Tässä tilassa eivät hylkeet häntä kamoksuneet, vaan hän lähestyi heitä niin ettei tarvinnut monesti pyssyä laukaistakaan; hän vaan koppasi heitä totutulla tavalla kuonon päälle.

Hiljaan keväällä jäiden lähteissä on tavallisesti hyvä hylkeen saalis; silloin ovat hylkeen pyytäjät liikkeellä ja heillä on aina vene myötä; mutta välistäin lohkee suuri jään kappale erillänsä ja ne ihmiset, jotka osaavat olla sen päällä kaukana veneestä, tulevat kovaan pulaan. Moni hukkuu surullisesti sillä tavalla. Sentähden he aina eroitessansa veneessä tiedustelevat onko vaara läsnä; he päästävät jotakin, esim. leivän muruja, veteen, ja jos niillä on halu kulkea ulospäin, arvaavat siitä että vesi juoksee ulospäin mereen ja vie seurassansa jään lohkareita. Silloin ei ole erkaneminen kauvas veneestä.

Tähän aikaan keväällä tulee mannermaalta paljo susiakin merille, tieten silloin olevan hyvän hylkeen saaliin. Mutta nämät eivät ymmärrä ihmisen tavalla vartoa jään lohkeamista, vaan jäävät usein joukottain erinäisten jääkappalten päälle, jotka kulkevat ulos valtamereen. Sen havaittuansa nousee huuto ja ulvominen, jonka kaltaista tuskin on kuultu muualla. Sitte he katoovat meren valtaan jäiden sulatessa.

Tästä jo ehkä näkyy että hylkeen pyynti on ihmisillekin vaarallinen. Niin tapahtuukin niissä usein vahingoita, vaikka ihmiset kyllä tuntevat meren luonnon ja omituisuudet. Suuret, virstan ja penikulman suuret jään kappaleet eriävät rantajäistä, eivätkä ihmiset, jotka näiden päällä ovat, useinkaan tiedä ennenkuin ovat kauas maajäistä eroitetut. Jos nyt tuuliki aina viepi merelle kohden, sulaa vihdoin jää ja ihmiset ovat onnettomat. He löytämät meressä hautansa. Toisinaan saavat he kulkea jäiden seurassa meren toiselle rannalle ja tulevat monen nälkäpäivän jälkeen vieraisin maihin. Ahvenanmaalta on sillä tavoin tullut ihmisiä sekä Kuurin maan että Gottlannin rannoille, Itämeren toisella puolella. Kerran tuli muutamia hylkeen pyytäjiä Kökarin kappelista sillä tavalla Kuurin maan rannalle; he olivat nälästä ja vilusta puolikuolleena, mutta armahtavaiset ihmiset havaitsivat heidän, pitivät murheen ja palauttivat heidän henkiin. Aikoja kului eikä heitä kuulunutkaan kotiin. Sukulaiset surivat ja tekivät niinkuin täällä usein tehdä saadaan: he menivät papin luokse, kertoivat asian ja pyysivät hänen tekemään kiitoksen heidän menostansa toiseen elämään. Pappi teki mitä pyydettiin, mutta samana sunnuntaina tulivat nämät kaivatut ihmiset kotiin ja laskivat rantaan aivan kirkon lähellä; sillä Kökarin kirkko on saaren rannalla. Toisella mielellä menivät he kirkkoon, mutta taitaapa kukin arvata heidän mielensä kuin kuulivat heidän kuolematansa siunattavan ja siitä Jumalalle kiitosta tehtävän. – Monta Virolaista tulee samalla tavalla suomen rannoille. Mutta niin on ihmisen luonto ettei mikään häntä taida eroittaa siitä elämän laadusta, jonka hän on isiltänsä oppinut ja johonka luonto on hänen määrännyt. Niin on se kaikissa muissakin kohdissa.

Kesällä on hylkeen pyynti melkein mitätön. Silloin on häntä vaikea lähestyä; silloin on myös hän laihimmallansa. Kuitenki ottaa ampuja aina merelle mennessänsä pyssyn mukaan; sillä usein onnistuu kuitenki hylje tulemaan hänen tiellensä.

Hylkeen nahka kuivataan naulattuna laattiaan leveällänsä ja kelpaa moniin tarpeisin. Hylkeen pyytäjät tekevät niistä kenkiä, joissa ei ole yhtään saumaa, ja jotka siis pitävät veden aika lailla. Saarelaiset syövät aina lihan, vaikka se on hylkeenrasvanen; toiset tottumattomat keittävät ensin ulos rasvan ja syövät sitte. Saarelaiset myös paistavat vedessä rasvan liiskoja, joita he pitämät herkkuna. Kuutin lihaa kiitetään aivan herkkumaiseksi. Parhaan voiton antaa kuitenki silava; se maksaa 10 kopekkaa hop. naula ja hyvästä hylkeestä saadaan 8–12 leiviskää. Sillä voidellaan nahkoja kaikesta laista.

Kaikilla hylkeillä on paksu silava lihan ja nahan välissä. Hyljettä nylkeissä seuraa silava nahkaa ja eroitetaan siitä.

Naaras-hylje ei kanna vuoteensa koskaan muuta kuin yhden penikan, joka syntyissänsä on peitetty hienoilla karvoilla, jotka ovat melkein kuin hieno villa. Niin kauan kuin kuutti tätä kantaa, ei hän mene veteen, vaan pysyy kuivalla ja emä tuo hänelle ruokaa.

Hylkeitä on kaikissa merissä. Pohjan merissä on 6 erilaija, joita oppineet eroittavat kolmeen sukuun

I. Ne, joilla on 6 etuhammasta ylisessä leuassa ja 4 alisessa, ja joilla on kummassakin leuassa ja kummallakin puolella 5 sivuhammasta, joilla kaikilla on kaksi juurta. Viikari, Norppa, Grönlannin hylje ja partahylje.

II. Ne, joilla on 6 etuhammasta ylisessä leuassa ja 4 alisessa, ja joilla on kummassakin leuassa ja kummallakin puolella 2 sivuhammasta, joista ainoasti kahdella takamaisella on kaksi juurta. Halli.

III. Ne, joilla on 4 etuhammasta ylisessä leuassa ja 2 alisessa, ja joilla on kummassakin leuassa ja kummallakin puolella 5 sivuhammasta, joilla kaikilla on ainoasti yksi juuri. Lakkinorppa.

Ruumis on kirjava, mustan ja vaalean, eli ruskean ja keltaisen näköinen, pitkin selkää mustempi; ympäri silmiä vaalea yhden näköinen rengas. Sen mitta täysikasvaneena on lähes 3 kyynärää.

Tämä hylkeen lai on kyllä tavallinen ja nähdään usein. Se tavataan pitkin Ruotsin ja Norjan rantoja, Itämeren lahdissa, Suomen ja Pohjan lahdissa. Myös Frankriikin länsirannalla on se tavallinen, samaten Englannin, Islannin, Grönlannin ja Amerikan rannoilla. Se asuu kyllä lahdissa (josta nimiki tulee; Ruotsin sana: vik on suomeksi lahti), saaristoissa, virtain suussa j. n. e. mutta ei nouse ylös virtoihin eikä järviin. Kiville ja karille nousee hän lepäämään ja kuuttiansa imettämään. Talvella pitää hän salan aukon, jossa hän käy hengittämässä; myös on hänellä suurempi avento, josta hän nousee jäälle.

Tämä lai ei elä suurissa laumoissa; ainoasti muutamia tavataan koossa. Mutta syyskuulla kiiman aikana kokoontuu hän suurempiin laumoihin.

Tämä lai synnyttää kesäkuulla ja kuutti on jo äitinsä kohdussa kadottanut villapukunsa että se syntyissänsä jo on melkein äitinsä muotoinen.

Tätä pyydetään tavallisesti sillä tavoin että häntä vartotaan kivellä eli karilla, jossa hän lepää, ja ammutaan kuulalla. Parahiten käy tämä laatuun varhain aamulla eli hiljaan ehtoolla, eli puolipäivän helteessä. Mutta saa ampuja olla hyvin varokas ja tarkka; sillä viikari on suuri pelkuri. Näillä on aina omat kivensä ja karinsa, joille he nousemat lepäämään vähä ennen auringon laskua ja makaavat siinä koko yön kello 7 eli 8 asti aamulla. Usein tappelevat he keskenänsä ja purevat toinen toisiansa, kuin samalle kivelle pyrkivät. Ampuja tekee itsellensä majan noin 90 eli 70 askelta tämmöisestä kivestä. Myös pannaan verkkoja tämmöisten kivien ympäri, ja hylkeet sekaantuvat niihin tapellessansa ja kiivetessänsä. Tavallisesti pannaan verkot tyvenellä puolella kiveä; sillä hylje nousee kivelle tuulen puolelta ja menee veteen tyvenellä puolella. Niin sekaantuu hän verkkoon veteen mennessänsä.

Usein tekee hylje kalastajille paljo vahingoita; hän noukkii pyydyksistä kalat ja repii usein pyydykset rikki; sillä ei hän pidä lukua kalain selittämisestä irti.

Ruumis on päältäpäin mustamainen; selkä taikka sen sivut omat täynnä pytkyliäisiä valkosenmoisia renkaita noin 1 1/2 eli 2 tuuman pituudesta. Silmäin ympärystät yhdenkarvaiset. Tämä on Pohjan hylkeistä vähin eli tavallisesti lähes 2 kyynärän pituinen.

Saiman järvessä on tämä mustan harmaa, kyljet ja vatsa täynnä pytkyliäisiä suurempia renkaita, 2 1/2 eli 3 tuuman pituisia. Pitkin selkää omat renkaat sekaantuneet yhteen, noin 3 korttelin pituudesta.

Ladogan järvessä on tämä melkein umpimusta; kyljissä sekanaisia vaaleita pilkkuja.

Norppa asuu paitsi näissä Suomen järvissä, joihin hän on tullut merestä, Suomen ja Pohjan lahdissa. Talvella tekee hän kynsillänsä pienen läven jäähän, josta hän hengittää. Niin tässä kuin muissakin kohdissa elää norppa aivan edellisen (viikarin) tavalla, jonka kanssa hän myös on hyvässä sovinnossa.

Tämä on kaikista hylkeistä vahingollisin ihmisille; hänen paras ruokansa on silakka ja silli. Tullen paikalle ja ajain takaa kaloja, karkoittaa ja pelättää hän kalat pois rannasta. Lisäksi vielä kokee ja repii hän kalastajain pyydykset.

Kiiman aika sanotaan olevan kesäkuulla ja synnyttämisen tapahtuman talvella (saman sanovat muutamat viikarista). Kuutti on ensin vaatetettu valkoiseen villapukuun. Emä holhoo häntä huolella eikä päästä veteen ennenkuin villa on pudonnut. Sitte seuraa hän äitiänsä siksi että kiiman aika tulee, jolloin äiti ajaa hänen pois seurastansa.

Norppa ammutaan ja otetaan verkkoon samalla tavalla kuin viikarikin; usein ammutaan hän myös nenään, jonka hän pistää ylös veden pintaan hengittääksensä. Sillä hän on niin lihava että hän kuoltuansa nousee veden pinnalle.

Norppa on suuresti hyödyllinen; sillä hänessä on kokonsa suhteen enempi rasvaa kuin muissa, ja sekin on vielä hienompaa ja parempaa.

Tämä on joksiki edellisen kaltainen, vähän suurempi; mutta sen karva on harmaa, täynnä suurempia eli vähempiä mustia pilkkuja. Sen karva muuttuu paljo ikänsä jälkeen vuosi vuodelta. Äitin kohdussa on sillä kiiltävä hopean valkoinen villa; kohta synnyttyä vaalean harmaa ja vielä samana vuonna muutamia mustia pilkkuja, jotka toisena vuonna enenevät; sitte enenee kirjavuus ja viidentenä vuonna on hän valkoinen, mutta kummassakin kyljessä suuri luun kaltainen musta pilkku, jotka häpäitten ylitse yhdistyvät.

Tämä hylje asuu Pohjaisessa jäämeressä ja sen tahdissa sekä Europan ja Aasian että Amerikan puolella. Joka vuosi kulkee hän määrätyllä ajalla paikasta paikkaan, johon arvellaan monta syytä; toiset sanovat hänen hakevan rauhallista paikkaa synnyttääksensä, toiset luulevat hänen seuraaman Lodna-kalaa (eräs norren lai), jota hän rakastaa ruaksensa, toiset arvaavat hänen seuraavan kulkujäitä, joiden päällä hän kernaasti lepää. Ehkä on kaikissa näissä vähän perää kussakin. Valkiaan mereen tulee hän syksyllä ajojäitten seurassa ja lähtee pois huhtikuulla. Spitsbergen luodoissa on hän koko vuoden; sillä siellä ei koskaan puutu ajojäitä.

Rauhallisessa paikassa ja tyvenellä oleskelee tämä hylje joukoissa monella tavalla pyörien vedessä. Kalaparven havaitessa sukeltavat kaikki äkisti ja nousevat ylös samassa paikassa. Mutta jos yksi heistä äkkää vaaran, syöksee hän metelillä veteen, joka on toisille merkkinä pikaisesti pakenemaan. Yhtä haavaa katoo koko joukko ja näkyy vasta kaukana siitä paikasta. Vaaraa pelätessä, pistää hän ainoasti sieramensa veden rajaan hengittääksensä ja vaipuu kohta alas paikasta pakenematta.

Kiiman aika luullaan olevan elokuulla; maaliskuulla synnyttää emä yhden penikan.

Tämä hylje on Grönlantilaisten ainoa rikkaus ja heidän ainoa elatuksensa. Mutta paljo muitakin on tämän vihollisia pohjaisessa jäämeressä; valaskalan pyytäjät tappamat näitä paljo.

Ruumis on harmaa ja yhdenkarvainen; ylisessä huulessa on paljo viiksiä, jotka ovat valkomaisia ja päästä kiharia. Se on kaikista Pohjan hylkeistä suurin, 4 eli 5 kyynärää pitkä.

Myös tämä asuu pohjaisessa jäämeressä niinkuin edellinenki, mutta tuntematon on jos hän tekee vaelluksia paikasta paikkaan. Enimmiten asuu hän ulkona valta-meressä ja tulee ainoasti harvoin rantoja lähelle.

Sanotaan että tämä hylje kyllä on suuri pelkuri, mutta myös kovin uutelias ja tiedusteleva, joka tekee hänen toisinaan vaarinottamattomaksi. Harvoin on hän muuta kuin parittain eli yksin. Uidessa on pää ja selkä veden päällä, ja hän näyttää kyllä julmalta suurien silmäinsä ja paksun partansa vuoksi; mutta katsomisen halu vetää hänen tiedustelemaan veneitä, jotka ovat merellä; tässä tulee hän niin liki että hän helposti ammutaan eli pistetään keihäällä.

Emän sanotaan helmikuulla synnyttämän yhden penikkansa.

Näitä pyydetään paljo jäämeressä ja pyynti on helpompi kuin luulisikaan, sillä tämä on liikunnoissansa typerä ja raskas. Pyssyllä, keihäällä ja verkoillakin petetään tämän pedon elämä.

Tämän hylkeen nahka on vahvempi muita ja siitä tehdään köysiä. Vanhaan aikaan tekivät Pohjan asukkaat siitä laivainsa köysiä, jotka taisivat ankkurin pidättää. Muutoin antaa tämä kokonsa vuoksi myös paljo rasvaa.

Ruumis on harmaa ja paljo mustia eli mustamaisia pilkkuja sekavaisesti sen päällä. Pituus on 2 eli 3 kyynärää.

Halli asuu erittäin Itämeressä, jossa hän oleskelee ulkona meressä, lähestyen ainoasti ulkosaaria, ja tulee vaan aikaharvoin lähemmäksi mannermaita. Ja silloinki harvoin, kuin hän maita lähestyy, kuullaan hänen myrskyä aavistavan eli kalaparvia takaa ajavan.

Ulkona Itämerestä tavataan tämä hylje Pohjanmeressä ja vieläki edempänä. Mutta Itämeressä on hän luultavasti lukuisin; paikottain ei muusta hylkeestä tiedetäkään kuin tästä. Illalla tulee hän kiville, jotka ovat tuskin veden pintaa korkiammat; tässä lepää hän joukottain yökauden. Toisinaan on heitä niin koolta että peittävät kaikki koko paikkakunnan ulkokarit. Silloin ulvovat he tapellessansa leposioista. Päivällä tavataan halli ulkona meressä pystyssä niin syvästi nukkuneena että taidetaan tulla häntä veneessä lähelle. Päivälläkin nousee hän toisinaan karille.

Eriajoilla vuodessa matkustaa halli paikasta paikkaan. Pohjan lahdesta ja Itämeren pohjaisesta puolesta kulkee hän maaliskuun lopulla kuuttinensa etelään. Tämä kulku tapahtuu niin pian kuin kuutit taitavat itsensä elättää. Silloin sanotaan että penikat kulkevat aivan suorassa linjassa etelään käsin, ja ylitse kivien, maiden ja karien, jos semmoisia osaa olla heidän tiellänsä, jonka tähden he myös usein saavat tämmöisen oikomatkan maksaa hengellänsä. Jos kevämyrskyt särkevät jään meressä ennenkuin he ovat valmiit poikinensa lähtemään, turvaavat he suurille jään kappaleille, joilla itse ja penikat taitavat oleskella. Tässä tahtovat mielellänsä kaikki olla jäällä, mutta harvoin löydetään niin suurta kappaletta että se kaikki kannattaisi. Siinä sitte nousee meteli, sota ja tappelus, huuto ja ulvominen, pureminen ja repiminen, että suuret haavat jäävät merkiksi nahkaan. Halli ei sovi hyvin muiden heimolaistensa seuraan; sillä viikari ja norppa muuttaa pohjaiseen hänen tullessansa etelään.

Tämä on meidän julmin petomme vedessä; kaikki kalat ovat häneltä vaarassa, ja niitä syö hän koolta erältänsä.

Kiiman aika on mittomaarin aikana ja emä synnyttää yhden penikkansa kynttiläpäivän ja matinpäivän välillä paljaalla jäällä, usein kovimmassa pakkaisessa. Emän kohdussa ja syntyessä on poika peitetty hienolla keltaisella villalla, joka synnyttyä muuttuu valkoiseksi ja viikon kuluttua rupee putoomaan. Villapuvussansa ei mene penikka veteen, vaan ilmoittaa määkymisellä nälkänsä, jonka kuultua emä tulee jäälle häntä imettämään. Vaaran havaitessa ottaa emä penikan suuhunsa ja vie toiselle jään kappaleelle. Kuukauden vanhana on kuutti kelvollinen itse ruokansa hakemaan ja valmis matkustamaan.

Hallia pyydetään Itämeressä enempi kuin kaikkia muita hylkeitä koko Europassa yhteensä.

Hallia pyydetään erittäin kahdella ajalla. Matinpäivästä talvella lähdetään, 4 eli 5 ampujaa yhdessä, pitkin merijäätä aina sen partaalle asti; muutaman päivän ruoka otetaan mukaan. Halli on silloin jään partaalla synnyttämässä. Usein on heitä koko joukko. Heitä lyödään kuoliaksi nuijalla eli ammutaan pyssyllä.

Keväällä aikaisin jäiden joukkoon lähtee monesta pitäjästä veneitä suurempia ja vähempiä, kussakin 8 miestä ja parin kolmen kuukauden ruoka. Kolme eli neljä venettä pysyvät toinen toistansa läsnä keskinäiseksi avuksi tältä haikialla matkalla. Jäävuoren kohdatessansa sitovat veneen varjon puolella ja koettelevat onko hylkeitä. Tämmöinen jäävuori on puolen penikulman pituinen ja 10 eli 12 kyynärän korkuinen veden rajasta. Se on keottu suurista jään lohkareista, joita myrsky ajelee toinen toisensa päälle; se on täynnä läpiä ja puroja. Tämmöisen jäävuoren päällä tavataan halli usein suurissa joukoissa. Ihmiset menevät ja lyövät niitä kuoliaksi nuiilla niin paljo kuin ehtivät, ennenkuin he löytävät läpensä jäässä. Penikat tapetaan viimeisiksi; sillä vähäisinä ei ne itsestänsä mene veteen. Mutta jos jäässä on paljo läpiä, täytyy ampujan kontata hylkeitä lähelle; ja jos niitä on paljo, nousee semmoinen meteli ettei pyssyn paukaus pelätä mitään, vaan ampuja ampuu heitä koko joukon toinen toisensa perästä. Ampuja on vaatetettu hylkeen nahkaan, kääntelee itseänsä niinkuin hylje ja pitää samaa ääntä kuin hyljekin, jolla menetyksellä hän sitä paremmin pettää hylkeet. – Myös pitää mies vaaria hylkeen hengityslävessä ja pistää häneen keihäänsä, jossa on nuora että hylje sitte pääsee vähän matkan uimaan; veren vuotamisesta katoovat pian voimat, mies vetää hänen liki ja enentää läven jäässä, josta hän otetaan jäälle. Naarat ovat lihavammat ja pysyvät veden päällä; koirat eivät pysy koskaan.

Näitä pyydetään myös verkoilla; verkot tehdään tukevasta 3säisestä hamppulangasta, noin pienen sulkasen vahvuudesta. Verkon silmukset ovat 4 eli 5 tuumaa solmusta solmuun. Halli kulkee joukossa ja sentähden saadaan toisinaan kymmenkunta erällänsä. Mutta vanhoja ei saada; ne vievät verkotki myötänsä taikka repivät rikki. Saman taikka entisen vuotisia penikoita saadaan verkoissa.

Halli tulee vanhaksi noin 20 vuotta, ja pudottaa viimein hampaansa ettei hän enää taida ansaita ruokaansa, vaan laihtuu kelvottomaksi.

Hyvä halli, noin 4 kyynärän pituinen, painaa 20 leiviskää, josta rasva painaa 12 leiviskää. Nahka on juuri kuin naudan vuota; se on harmaa ja kauniin kiiltäväinen. Tämmöinen halli maksaa pyytäjänsä vaivan; sillä siitä tulee 22 hop. ruplaa.

Ruumis on peräti kirjava harmaasta ja mustasta.

Pää on suuri ja merkillinen siitä että koirasella on kuonon päällä aina korviin asti valtoin nahka, jonka se taitaa puhaltaa henkeä täyteen, että se on ikäänkuin lakki, sivullepäin ympyriäinen mutta keskellä selkämäinen. Sentähden antavat Lappalaiset tälle hylkeelle nimen Fatte nuorjo (vattanorppa), sillä sen pään ja kuonon katsovat he peuran vatsan kaltaiseksi.

Tämä hylje asuu kaukaisissa pohjan merissä ja tulee vaan aikaharvoin rannoille; hänen rakkain tyyssiansa on ajojäiden päällä, joilla hän kernaasti makaa. Hän kulkee joukottain paikasta paikkaan vuoden aikain jälkeen. Näitä pyytävät erinomattain Englannin ja Hollannin valaskalan pyytäjät, koska valaskalan saalis on huono. He ottamat näistä koko laivain lastit rasvaa. Sillä tämä hylje nousee ajojäille usein tuhansittain; merimiehet lähestyvät hiljaksensa jäävuorta, kiipeevät sen päälle, lähestyvät hylkeitä verkan ja syöksevät sitte suurella metelillä niiden päälle, josta ne niin hämmästyvät ja kummastuvat etteivät taida paeta eikä ottaa vastusta. Sanotaan että kyynelet tippumat silmistä ja räkä nenästä kuin murhaaja lähenee ja antaa kuoleman lyömän.

Hylkeillä on viiksit ja suuret silmät; välistäin seisovat he vedessä aivan pystyssä. Pelästyneet ihmiset ovat usein luulleet nähneensä aaveita ja haltioita, kuin ovat hylkeen tavanneet. Siitä ovat tulleet monet tarinat merihaltioista ja veden väestä.

Norjan pispa Gunnerus matkusti vuonna 1770 pispankeräjissä pohjaisissa maissa; kalastajat juttelivat hänelle paljo tarinoita kuinka Klakkekolle (se on: lakkinorppa) näkyi suureksi kuin härkä; sillä oli kaksi kättä, mutta sormet yhteen kasvaneet; korkia lakki oli sen päässä; se seisoi pystyssä meressä, kasvot tuulta vastaan j. n. e.

Samaten kertoivat eräälle matkustajalle vuonna 1816 Norjan kalastajat Klakkekollen; se oli heistä suuri mustan karvainen mies, jonka sormet olivat kasvaneet yhteen uimuksiksi, piikkilakki päässä. Harvoin sanoivat näkevänsä tätä hahmua.

Merkillisin on seuraava kertomus Holhergin Danmarkin historiassa:

"Samaan aikaan (joulukuulla vuonna 1349) saatiin Dresalmessa äärettömän suuri ja kumman muotoinen kala; sillä oli pää kuin ihmisellä ja päälaella kruunu niinkuin munkin kruunu; sen vaateet olivat tehdyt niinkuin munkin kaapu. Kuningas Kristian III antoi haudata kalan Köpenhaminassa ja lähetti kuvan siitä keisari Kaarlelle Spaniaan." Tässä näkyy että kuningaskin piti sen vielä kummallisena ihmisenä taikka haltiana; mitä sitte yksinkertainen kansa ajatteli? Toista nyt ajattelevat Englannin ja Hollannin merimiehet, jotka niitä tuhansittain tappavat kamoksumatta.

Monia vuosia sitten saatiin hylkeen poika kiini meren rannalta ja vietiin elämänä lähellä olevaan kartanoon. Se oli niin sievä ja lapset suostuivat siihen niin ettei sitä maltettu tappaa. Eikä siitä pikkuisesta elämästä olisi suurta hyötyäkään tapettuna ollut, jonka vuoksi ei se ärsyttänyt ihmisten ahneuttakaan, joka kaikista ihmisen vioista on julmin sekä lähimmäistä että eläimiä kohtaan.

Hylje kasvoi ja kesyttyi, leikitteli lasten kanssa ja turvasi aina talon väkeen. Hän oli viaton luonnostansa, lähestyi kuin häntä kutsuttiin, sanalla sanottu: hän oli uskollinen kuin koira ja leikkinen kuin kissan poika. Joka päivä meni hän mereen kalastamaan, ravitsi itsensä ja toi usein myös taloonki kauniin kalan. Kesällä makasi hän mielellänsä auringon paisteessa, talvella valkian edessä, taikka, jos vaan sopi, kiipesi hän lämpimään uuniin.

Neljä vuotta oli hylje näin ollut talossa kaikkein ystävänä. Onnettomuudeksi sekä hylkeelle että muille rupesi nyt tauti vaivaamaan talon elukoita. Noita-ämmä kutsuttiin neuvoa antamaan. Tämä sai isännän uskomaan että eläinten kuolevaisuus tuli siitä että talossa pidettiin saastaista elävätä, jolla ämmä tarkoitti tuota hyljeparkaa. Tämä on, sanoi ämmä, vietävä kohta pois, muutoin en taida minä mitään tehdä. Tyhmä isäntä uskoi ämmän sanan; hylje pantiin veneesen, soudettiin merelle ja heitettiin kauas maasta. Vene palasi kotiin, väki meni lepoon, mutta seuraavana aamuna makasi hylje tapansa jälkeen uunissa. Armas elävä oli tullut yöllä rakastettuun kotoonsa ja hakenut tavallisen leposiansa.

Seuraamana päivänä sairastui jällen yksi elukka. Mikä nyt oli muu syynä kuin tuo onneton hylje, joka taas oli taloon tullut! Hylje oli vietävä pois teille tietämättömille. Se annettiin siis vieraalle, joka lupasi kuljettaa sen kylläki kauas. Vuorokausi kului; mutta toisena iltana kuuli piika jotakin kaappimista oven takana. Ovi avattiin ja tuo uskollinen eläin tuli sisälle, ei tieten kuinka kiittämättömille ja tyhmille ihmisille hän tuhlasi rakkauttansa. Väsynyt pitkästä matkastansa, näytti hän kaikin tavoin ilonsa kotiin päästyänsä, meni uunin eteen ja nukkui.

Isäntä kuuli kohta mitä tapahtunut oli. Noita-ämmä otettiin taas neuvoksi. Ei ole, sanoi ämmä, onneksi jos tuo peto tapetaan; mutta kyllä siitä muutoinki päästään; puhkaistaan sen silmät, niin ei se enää osaa taloon tulla jos se vielä kerran viedään kauas merelle. Julma isäntä suostui julmaan neuvoon; tämän uskollisen ja viattoman elävän silmät puhkaistiin. Verta vuotavana ja kivuissansa kiertelevänä pantiin hylje taas veneesen ja vietiin ja jätettiin kauvas merelle.

Viikko kului eikä talossa sen enempää iloa ollut. Karjasta kuoli yksi toisensa perään, ja vihdoin sanoi noita-ämmä toden että tauti oli hänen taitoansa väkevämpi. Tulemana yönä puhalsi mereltä aimollinen myrsky; tuulispäiden välissä kuului usein heikko valittava ääni. Aamu tuli, ovet avattiin ja armas hylje makasi kuolleena kynnyksellä. Hän ei taitanut sokiana enää saada elatustansa, vaan kuoli nälkään. Hänen ruumiinsa haudattiin santakuoppaan. Mutta talossa seurasi onnettomuus onnettomuutta. Kaikki meni nurin; karja kuoli, katovuosi tuli, lapset kuolivat ja vihdoin kuoli itse isäntäkin sokiana ja köyhtyneenä. Noita-ämmä tuli lain edessä osalliseksi ihmisen murhaan ja hirtettiin.

Ruumis on lyhykarvainen; karvat ruskiat eli harmaat. Sen pituus on 7 eli 8 kyynärää. Pitkät ja paksut viiksit. Isot silmät, silmän valkia on punainen niin kuin vertynyt. Kaula paksu käy mutkaan niinkuin hevosen kaula. Levätessänsä etujaloillensa ja kaula köyryssä on mursu miehen korkuinen. Sen nahka on paksu ja avara että näkyy olevan niinkuin säkki sen yllä monissa laskuissa, jotka siirtyvät mursun kävellessä. Jalat ovat lyhyt ja typerät, varpaat 5, varustetut lyhyillä kynsillä.

Etuhampaita on ylisessä leuassa 4, joista 2 keskimäistä ovat pienet ja pian putoovat, alisessa leuassa 2, jotka kuitenkaan ei koskaan kasva täydellisiksi, ainoasti alku nähdään penikoilla. Kulmahampaat ylhäällä ovat pitkät, usein kyynärää pitkät valkoiset torahampaat; alhaalla vähäiset ja sivuhammasten kaltaiset. Sivuhampaita on ylhäällä ja alhaalla kummallakin puolella 4, vaikka viiminen niistäkin on pieni ja aikaisin putoo.

Mursulla ei ole niinkuin hylkeellä silavaa lihan ja nahan välissä. Jos silavaa on, on se sekaisin lihassa. Mursuja pyydetään ainoasti nahkansa ja torahammastensa vuoksi.

Mursu elää pohjaisessa jäämeressä kernaimmin ajojäiden seassa, jossa hän uiskelee ja toisinaan nousee niiden päälle. Hän elää joukossa, usein sadottain. Jäälle kiipee hän niin että hän lyö suuret torahampaansa jäähän ja vetää niin raskaan ruumiinsa ylös jäälle. Tyvenellä ilmalla he leikittelevät ja poukkuroitsevat, antavat kuulla äänensä, joka on melkein härän äänen kaltainen. Leikki lakkaa tavallisesti nukkumisella, jossa tilassa he makaavat toinen toisensa niskassa niinkuin siat. Nukkuissansa kuorsuvat he kovin. Yksi on aina hereellä ja pitää vaaria. Vaaran havaitessa lähtee tämä vartia liikkeelle ja hänen seurassansa koko läjä. Tässä nousee kumma ja ääretön meteli; kukin tahtoo ensin päästä veteen, mutta maatessansa ristin rastin on toinen aina toisen tiellä ja esteenä; niin ne sitte vihastuvat, purevat, tappelevat, torahampaat kopisevat toisiansa vastaan, he huutavat ja määkyvät hirmuisesti. Niin pian kuin vaan pääsevät, kaapivat ja vierivät he jään partaalle ja heittävät itsensä päitäpitäin mereen.

Vedessä ne usein karkaavat läheneväin venetten päälle; ollessa suuressa joukossa tekevät ne sen vaikka ei heille mitään olisi tapahtunutkaan pahaa. Torahampaillansa lyövät he läven veneesen; toiset uivat veneen sivuilla, nostavat ruumiinsa ylös ja lyövät hampaillansa sinne ja tänne. Välistäin tapahtuu että heidän pitkät hampaansa tarttuu ihmiseen, jonka he kohta vetävät mereen.

Emä synnyttää keväällä yhden, harvoin 2 penikkaa. Kiiman aika on touko- eli kesäkuulla. Silloin kulkevat he pitkät matkat pohjaisesta. Penikka kesyttyy helposti ja on sitte aivan ystävällinen. Pietarissa pidettiin ja ehkä pidetään vieläki mursu, jolle syötettiin kauran krynistä lientä, johon lisättiin leikatuita nauriita ja muita kasvaimia. Emä on aivan hellä lastansa kohtaan; hän sulkee sen rintaansa kohden kämmeniensä välissä ja vähemmänki vaaran tullessa painaa sen veden alle. Jos lapsi haavoitetaan, tulee äiti julmaksi ja hirmuiseksi vihassansa, eikä jätä sitä vaikka se kuollutkin olisi.

Jäällä maatessa taikka korkealla uidessa lyödään vääkkäinen keihäs rintaan ja annetaan sitte uida siksi että hän veren vuodatuksesta väsyy. Köydestä, joka on keihääsen sidottu, saadaan hän sitte lähelle ja tapetaan piikeillä. Pyssyn luodi ei pysty sen paksuun ja liukkaasen nahkaan.

Torahampaat ovat suuresta arvosta ja pidetään yhtä kalliina kuin elfenluu. Amerikan villit ihmiset tekevät niistä veitsiä, kalan arinoita ja muita teräviä kaluja. Nahka on myös kelpaava moniin tarpeisin. Muinaan tehtiin siitä köysiä ja erinomattain vahvoja laivain köysiä. Nyt tehdään niistä vahvimpia mänttikaluja; meillä nähdään paljo mursun nahkaisia ruomia. Vielä on tallella erään, Otheren, Norjalaisen, matkakertomus, koska hän kävi mursun hampaita ostamassa Permalaisilta Valkian meren rannoilla. Hän kulki siellä yhdeksännellä vuosisadalla eli noin 1000 vuotta sitten. Pitkät ajat sen jälkeen maksoivat Lappalaiset ja muut suomalaiset kansat veroa Norjalaisille mursun luissa ja nahoissa, josta nähdään että nämät elävät ovat arvossa pidetyt kauan aikaa. Muinasaikaan olivat nämät ehkä vieläki arvoisemmat kuin nyt, koska ei näiden nahkoja enään tehdä laivan köysiksi.

Hinta: 18. kop. hop.

End of Project Gutenberg's Suomen maan Meripedot, by Gustaf Erik Eurén

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN MAAN MERIPEDOT ***

***** This file should be named 15967-h.htm or 15967-h.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/5/9/6/15967/

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm, images by
Helsinki University Library.


Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.