The Project Gutenberg EBook of "Pater Paulus", by Yrjö Weijola
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: "Pater Paulus"
Ivailu yhdessä näytöksessä
Author: Yrjö Weijola
Release Date: May 19, 2013 [EBook #42738]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "PATER PAULUS" ***
Produced by Tapio Riikonen
Ilmasta temmattu ivailu yhdessä näytöksessä
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsinki
1896.
HENKILÖT:
MARKIISI.
HOVIMESTARI.
COLOMBINA. hänen tyttärensä.
LAKEIJA.
"PATEE PAULUS", narri.
Häävieraita.
Pihamaa. Vasemmalla hovimestarin asunto, perällä aituus, portti ja puisto. Oikealla päärakennuksen sivukäytävän portaat.
Lakeija. Narri.
LAKEIJA (On aamuyö. Lakeija laulaa Colombinan ikkunan alla säestäen lauluaan kitaralla. Narri kuuntelee salaa puistosta.)
NARRI (Juoksee nauraen esille. Matkii.)
La-aula, laula, laula sa!
(Nauraa.)
LAKEIJA (Vihoissaan.)
Sä onneton, sä mitä täällä teet?
Sen kyllä kostan sulle!
NARRI.
Kosta vaan,
Jos uskallat!
LAKEIJA.
Ja miks'en uskaltaisi!
Sä miksi mua, narri, häiritset?
Sen vielä maksaa saat!
NARRI.
Se totta kai
ei paljon maksane, sen maksan kohta.
(Repii lakistaan tiuvun.)
Tuoss' ompi tiuku, sido lakkihis,
ja laula armaallesi edelleen!
LAKEIJA.
Sen koira, mua pilkkaat vielä,
sun vaikka täysin täytyis ymmärtää,
ett' armosta en hirtä sua kohta.
Sä, narri, uskallat, sä uskallat
mua häiritä, kun armaalleni laulan!
NARRI.
Sun armaallesi laulat? Tuoko noita?
LAKEIJA (Hyökkää narrin päälle, viskaa hänet maahan.)
Nuo sanat maksaa saat, nyt en sua päästä,
mä sinut kuristan kuin pihtiin rotan!
NARRI.
Oi auttakaa!
LAKEIJA.
Jos armoa sä pyydät,
niin helpotan.
NARRI.
En pyydä. Auttakaa!
LAKEIJA.
Sun hukka perii!
Edelliset. Hovimestari.
HOVIMESTARI (Syöksyy huoneestaan.)
Mik' on? Mik' on täällä?
LAKEIJA.
Mä narrin kuristan!
NARRI.
Hän tappaa mun!
Oi auta!
HOVIMESTARI.
Mitä on hän tehnyt?
Sä hänet kautta pyhimysten päästä!
Jos herramme tään jutun kuulla saa,
niin hukka meidät perii.
LAKEIJA.
Kuulkoon vaan!
En helpota! Mua loukannut on narri.
HOVIMESTARI (Pelastaa narrin.)
Sun täytyy helpottaa!
LAKEIJA.
No tällä kertaa
mä sulle narri vielä anteeks' annan.
Nyt korjaa luusi, senkin irvisuu!
NARRI. (Nousee vaivaloisesti.)
Nää luuni sanoit? Nytpä tuntuu siltä,
kuin ehjää luuta mull' ei oisikaan!
HOVIMESTARI (Lakeijalle.)
Sä häntä löit. Hän mitä sulle teki?
LAKEIJA.
Mä tässä lauloin sinun tyttärelles,
kuin ehkä kuulit — — —
HOVIMESTARI.
Sinäkö se olit,
mä luulin pahaa unta näkeväni.
NARRI (Nauraa.)
LAKEIJA.
Suus kiinni, narri. (Hovimestarille.) Tyttärelles lauloin,
mä kauvan olen häntä katsellut,
hän mua sangen miellyttää.
NARRI.
Tuo noita!
LAKEIJA.
Taas paisuu sappeni, nyt korjaa luusi!
HOVIMESTARI.
Nyt lähde, taikka suutun minäkin!
NARRI.
Vai siltä tuntuu? Voinhan mennä sitten.
On narreja tääll' ilman muakin!
(Menee puistoon, kuuntelee salaa miesten keskustelua.)
Lakeija. Hovimestari.
HOVIMESTARI.
Ja kaikkia ne suosii ihmiset
kuin narrejakin! Tuokin irvihammas
on päässyt meidän herran suosioon.
LAKEIJA.
No sanos muuta!
HOVIMESTARI.
Kerran markkinoilla
sai herra nähdä narriraukan tuon
ja tänne toi. Nyt usein iltaan myöhään
hän narrin kaskuja vaan kuuntelee.
Hän väittää niitä sangen viisahiksi,
mut miten lienee, minust' on ne tyhmät.
LAKEIJA.
Niin minustakin on, sä totta puhut.
Jo nimensäkin ompi pähkähullu!
Mi miehen nimi ompi "Pater Paulus"?
Se mitä merkitsee?
HOVIMESTARI.
En ymmärrä! —
Mut mitä täällä näin sä varhain teet?
Sä sanoit laulaneesi? Niinkö oli?
LAKEIJA.
Niin. — Lauloin hiukan sinun tyttärelles.
Mä häntä kauvan olen katsellut,
hän mua miellyttää. Hän tosin ei oo nuori,
mut viehättävä on hän sekä viisas.
HOVIMESTARI.
Vai niinkö tuumit. Taidat rakastaa?
LAKEIJA.
En sitä kieltää voi.
HOVIMESTARI.
Ja mitä aijot?
LAKEIJA.
Sä arvaathan sen itse. Onnellinen
mä oisin, jos hän suostuis ottamaan
mun mieheksensä; hänen olet isä,
mun sulta tulee häntä ensin pyytää.
HOVIMESTARI.
Sä oothan pulska mies. Sun sukus tosin
ei ole suuri, mutta olethan
sä suuren herran palvelija, myöskin
sull' lienee rahaa.
LAKEIJA.
Ompa sitäkin!
HOVIMESTARI.
No kuinka paljon?
LAKEIJA.
Sata kultarahaa.
HOVIMESTARI.
Se vähän on. Ei vaimos elä sillä,
hän on mun tyttäreni, minun, minun,
ja minä olen — — —
LAKEIJA.
Hovimestari!
Siis miksi ylpeilet? No tyttös tänne!
Siis lyödään kättä!
HOVIMESTARI.
Mietin hiukan vielä!
LAKEIJA.
Se mitä enää auttaa asiassa?
No tuohon käteen siis, no — anna pois!
HOVIMESTARI.
En tiedä oikein, hiukan epäilen.
Sä olet köyhä.
LAKEIJA.
Aivan kyllin rikas!
HOVIMESTARI (Epäröiden.)
No — sama se!
LAKEIJA.
Oi kiitos, kiitos, kiitos!
Ja koska häät?
HOVIMESTARI.
No vaikka tänään jo,
jos tyttö suostuu.
LAKEIJA.
Olen siitä varma!
Hän kyllä suostuu.
NARRI (Puistosta.)
Tietysti hän suostuu!
HOVIMESTARI.
No astu sisään! Maljasi mä juon,
mun vävypoikani!
LAKEIJA.
Oi kiitos, kiitos!
(Lähtevät taloa kohti.)
HOVIMESTARI (Matkalla.)
Ai kuulehan! Mä kaikki kysyin sulta,
mut yhden unhotin. No vähät siitä!
Sä ootko kunnon mies?
LAKEIJA.
Voit olla varma.
(Menevät sisään, päivä alkaa valjeta.)
Narri.
NARRI (Tulee puistosta, istuutuu portaille.)
La-aula, laula, laula sa!
(Nauraa.)
Niin ihmeen hullunkurista on tää,
ja samalla niin perin surullista,
mut en voi sentään olla nauramatta.
(Nauraa.)
Tuo Colombina!
(Nauraa.)
Colombina?
(Nauraa.)
Tuo!
(Nauraa.)
Saa tänään vihdoin miehen!
(Nauraa.)
Colombina!
Niin, voihan tälle nauraa kamalasti!
Mut voisi itkeäkin. — Hän on kunnon mies
tuo lakeija, mä suren häntä vaan!
Mä luulen, että syntyy aika läiske
jo tänä iltana, jos päivällä on häät.
(Nauraa.)
Nyt nauroin taas! Ei sovi nauru tässä,
on miehen onnesta nyt kysymys,
on onnettuutta koitettava välttää.
Mut miten? Miten narri sitä voisi?
(Miettii.)
No miksei sentään!
Lasna ollessani
mun isä lausui mulle juuri näin:
"Oi rakas lapsi, sull' on narrin lahjat!
Mut lahjoja ne ovat nekin myös!
Sait viisaan pään ja kyttyrän, siis tiedä,
et muuksi kelpaa sä kuin narriksi,
sä vaikka oisit kuinka rikkiviisas
ja kuinka oppinut. Sull' ompi kyttyrä,
ja sitä, sitä katsoo elämä
ja miettii katsoissaan, kas tuoss' on narri.
Siis pidä hyvänäsi kyttyrä
ja ole narri, ällös häpeä,
jos maailmakin nauraa, pilkkaa sua.
Voit saada hyvää aikaan narrinakin."
Niin lausui isäni, ja nyt, nyt olen narri!
Mut oikein jos mä tunnen ammattini,
voin näinkin lähimmäistä hyödyttää,
jos tahdon hyödyttää.
Juur vasta solvas
mua lakeija. Mun tulis ehkä kostaa?
Jos oisin tavallinen ihminen,
niin kyllä kostaisin, mut olen narri!
Ei sovi minun arvolleni kosto,
siks' olen liian hyvä!
Toimeen siis!
Oi armahani, sulo Colombina!
(Nauraa.)
Et sulhoasi saa, mä takaan sen!
Mut neitsyenä (nauraa) vielä maata saat
sä toiset vuotta kolmekymmentä!
Oi armas Colombina, Colombina!
(Lähtee.)
Hovimestari. Lakeija.
(Tulevat talosta.)
HOVIMESTARI.
Hän suostui heti kohta, omituista!
En tiennyt lainkaan, että tyttäreni
sua rakastais.
LAKEIJA.
Vai et?
HOVIMESTARI.
En tottamaar!
Mut vähät siitä, nyt on juttu selvä,
häät vietetään jo tänään.
LAKEIJA.
Minä lähden
nyt kohta ostoksille, ostan viiniä.
HOVIMESTARI.
Se oisi tarpeetonta!
LAKEIJA.
Mikä? Viinikö?
HOVIMESTARI.
Ei, ostaminen oisi tarpeetonta.
Tääll' onhan oma viinikellari,
ei herra laske, kuinka monta siellä
on pulloa.
LAKEIJA.
En siihen suostu, en.
Ei sovi se.
HOVIMESTARI.
Ei sovi se? No miks'ei?
LAKEIJA.
En, en, en tahdo häitäni mä tahrata!
HOVIMESTARI.
Vai niin! Sä olet kovin nuori vielä!
Maailma kyllä neuvoo säästämään!
En tahdo kieltää sua ostamasta.
Voit ostaa, jos niin tahdot. — Vanhempana
ja kokeneempana sua neuvoin vaan.
LAKEIJA.
Kai lienee kysyttävä morsiolta,
hän mitä tahtoo häihin ostettavan.
HOVIMESTARI.
Voi olla viisainta, voi olla viisainta.
Mä muuten pelkään hänen suuttuvan,
kas hän on hiukan — — —
LAKEIJA.
Mitä on hän hiukan?
HOVIMESTARI.
Ei mitään. Siivo on hän, myöntyväinen,
sen vielä näet!
LAKEIJA.
Sen mä kyllä uskon. —
Mut pyydä häntä ulos meidän luo,
niin saamme neuvotella.
HOVIMESTARI.
Pyydän heti.
(Menee sisään.)
LAKEIJA (Itsekseen.)
En koskaan aavistaakaan saattanut,
näin onnellinen että voisin olla.
Ja onneni on kaksinkertainen,
kun ajattelen, että kauvan, kauvan
se kestää.
(Katselee pukuaan.)
Ihmeellistä, ihmeellistä!
Mä köyhän kyntömiehen köyhä poika,
mä tulen kaukaa sydänmaasta tänne,
tään näen loiston, näen ihanuuden,
tää minut sokaisee. Tää on kuin unta,
en tätä käsitä. Mä myöskin nyt
oon yhtä kauniit, pulskat vaatteet saanut
kuin muut, ja kaunis, kaunis Colombina
on tänään mun. Oi onnea, en moista
ois ansainnut.
HOVIMESTARI (Tulee.)
Hän tulee kohta,
Mun tyttäreni.
Edelliset. Colombina.
Edelliset. Colombina.
COLOMBINA (Tulee.)
Isä kertoi mulle,
te että tahdotte mua tavata.
LAKEIJA (Hämillään.)
Niin lausuin kyllä, kysyn neuvoa,
mit' tahdotte, mä että ostan häihin?
COLOMBINA.
Te ostatte vaan viiniä ja hiukan
myös hedelmiä.
LAKEIJA.
Kernaasti sen teen.
Kai Bordeaux'ta?
COLOMBINA.
Ei, mutta Margaux'ta.
LAKEIJA.
Ja luumuja?
COLOMBINA.
Ei, mutta daadeleja!
LAKEIJA.
Ja Oportoa?
COLOMBINA.
Ei, vaan Madeiraa!
LAKEIJA.
Teen niinkuin käskette! Mä lähden kohta!
Mut sallikaa, mä kättä suutelen.
(Tarttuu Colombinaa oikeaan käteen; tämä vetää sen pois ja tarjoo
vasemman.)
COLOMBINA.
Nyt teistä eroan mä — häihin saakka.
(Lähtee.)
Lakeija. Hovimestari.
LAKEIJA (Hovimestarille.)
Nyt näet, kuinka vallan mainiosti
me yhteen sovimme.
HOVIMESTARI.
Se totta on! —
Mut miettikäämme hetki vielä häitä.
Mä hankin ruokaa, sinä viinit
ja hedelmiä. — Myöskin hupia ois tarvis.
Mut pyytäkäämme "Pater Paulus" häihin,
hän ompi joskus sangen sukkela,
hän voisi vieraitamme hauskutella.
LAKEIJA.
Se sopii mainiosti! Joutuin vaan
nyt ostoksille! Sinä lähdet varmaan
jo kutsumahan häihin vieraita.
HOVIMESTARI.
Mä voinhan lähteä. Jos tapaan narrin,
niin kutsun hänetkin.
(Lähtevät.)
Narri. Markiisi.
(Tulevat puistosta.)
NARRI.
Ol' onni, että teidät tapasin,
mun jalo herrani.
MARKIISI.
Vai niinkö luulet?
Mä siis oon sua varten olemassa.
Mä luulin aina, että ois päinvastoin.
NARRI.
Niin luulin minäkin, mut erehdyin.
Nyt huomaan, että teistäkin myös joskus
voi olla hyötyä.
MARKIISI (Nauraen.)
Sä pistelet!
En suutu sentään, sinut ymmärrän,
sä olet narri!
NARRI.
Kernaasti sit' olen
sen silmissä, ken mua ymmärtää. —
Kun narrin sanat koskee arkaan paikkaan,
hän niitä sentään uskoo! Eikö niin?
MARKIISI (Hymyilee myöntävästi.)
Saan sulta paljon kuulla, jot' en sallis
mä toisen mulle lausua.
NARRI.
Sen uskon,
mut varokaa, se ettei tule siitä,
mä että olen ainoastaan — narri.
Mut asiaan. Mä olen köyhä mies,
ja köyhän miehen suurin synti on,
hän että myöskin, ihmeellistä kyllä,
voi rahaa tarvita. Niin hävytöntä!
Maailma sit' ei anteeks' antaa voi!
Mut ehkä te? Siis mulle lainatkaa
noin kultarahaa kymmenen, ei muuta.
MARKIISI (Nauraen.)
Mut voiko narrihin nyt myöskin luottaa?
NARRI.
Voi luottaa, velkani mä silloin maksan,
kun tääkin narri on niin onnellinen,
hän että viran saapi valtiolta.
MARKIISI.
Tuoss' ompi rahat; mitä niillä teet?
NARRI.
Teen paljon niillä. Niillä aijon ostaa
mä sydämmen.
MARKIISI.
Taas pilan laskit,
niin vähällä et sydämmiä osta!
NARRI.
Se totta on, ett' taksa vaihtelee.
Mut viekas olen, nämä riittää mulle!
MARKIISI.
Mut kerrohan, mit' aijot niillä tehdä?
NARRI.
Voin sanoa sen teille. Lakeijanne
jo tänään aikoo naida Colombinan — —
MARKIISI (Huvitettuna.)
Vai Colombinan, niinkö, niinkö lausuit?
NARRI.
Ahaa! Ahaa! (Viekkaasti) Se huvittaapi teitä?
Hän oli sangen kaunis nuorempana
ja itse markiisikin taisi — —
MARKIISI.
Vaiti!
Sun kertomustas jatka!
NARRI.
Lakeijanne,
kuin kerroin teille, naipi Colombinan,
vaan sit' en salli.
MARKIISI.
Häntä rakastat?
NARRI (Nauraa.)
No silloin vasta olisinkin narri!
En häntä rakasta, mut lakeijaa
mä säälin. Hänet pelastan.
MARKIISI.
Vai niin!
Miks' sekaannut sä toisten asioihin?
NARRI.
Se saattaa olla hyödyllistä joskus,
ja ken sen sitten tekis, ellei narri.
Kun kukin omaa etuansa hoitaa,
niin narri tuumii hyvää toistenkin.
MARKIISI.
Mut mitä sua koskee kaikki tuo,
sä anna lakeijalle Colombina
ja rauhoitu!
NARRI.
En anna, en!
Täss' uhkaa vaara. Se on vältettävä.
Se pieneltä voi monellekin näyttää.
Mut narri, narri huomaa suuruuden.
MARKIISI (Nauraa.)
Nyt narri, liijottelet!
NARRI.
Mahdollista!
Voi viha usein kyllä liijotella.
MARKIISI.
Sä mitä sanoit? Viha? Ketä vihaat?
NARRI.
Mä niitä vihaan, jotka sanoillaan
kaks ihmistä voi yhteen solmita
sen tehden umpimähkään, ainaiseksi
ja viran puolest' antain siunauksen.
MARKIISI.
Siis pappeja.
NARRI.
Niin juuri pappeja!
Yks' ainut kerta olen suuttunut
ja silloin suutuin oikein aika lailla. —
Mä vanhaan tapaan kiersin markkinoilla,
kun telttahani kerran astui pappi.
Hän oli Pater Paulus nimeltään
ja ammatiltaan sangen hurskas mies.
Hän astui eteeni, mua katsoi kauvan
ja lausui:
"Jumalaton! Käänny jo!
Sun narrin virkasi on huono virka!"
Mä lausuin vain:
"Oho, vai huono virka,
jos minä oikein tunnen ihmisen,
hän ivaa auliimpi on tottelemaan
kuin saarnaa."
Nyt jo pappi suuttui.
"Mik' on sun nimesi?" Hän kysyi multa,
Mä lausuin empimättä:
"Pater Paulus."
Sus siunatkoon, kuin pappi vimmastui!
"Mun nimeäni herjaat, pilkkaat narri!"
Mä hälle lausuin aivan rauhallisna:
"Ken meistä kahdesta ei ole narri?"
Ja juoksin pois ja heitin papin sinne.
Taas tänään ehkä papin nähdä saan,
mi antaa noille, noille siunauksen.
Se melkein sama on kuin ottaisin
mä kaksi kukkoa ja nuoralla
ne kaulastansa yhteen sitoisin
ja katselisin aivan rauhallisna,
kun kukot tappelevat, kynsivät
ja verta vuotavat ja kuolevat,
mut nuoraa en mä sentään irrottaisi.
MARKIISI (Nauraa.)
On hauska nähdä sinut innostuvan.
Mut tuulta piekset. Mitään et sä mahda!
NARRI.
Mä mahdan kyllä! Kilpakosijaksi
mä itse käyn, mä varman voiton saan!
HARMIISI.
Et noilla rahoilla!
NARRI.
Mä viekas olen
ja kyllä keksin keinon, joka tepsii.
Mit' taaskin tulee rahan paljouteen,
niin vähemmin lie tarvis niitä nyt,
kuin silloin, kun te itse Colombinaa — —
MARKIISI. Suu poikki!
NARRI.
Tietysti suu poikki taas!
— Mut varma on, mä estän heidän liiton!
MARKIISI.
Ja minkä palkan saat sä vavoistasi?
NARRI.
Sen tiedän kyllä: Colombina suuttuu,
lakeija suuttuu, isä suuttuu, kaikki suuttuu.
No — onhan narrin palkkaa siinäkin.
Kas tuolla tulee hovimestari,
nyt joutuin asioille, hyvästi,
mun armollinen herra, kuulla saatte
te illemmalla sangen hauskan jutun!
(Pois, markiisi samoin.)
Hovimestari. Colombina.
HOVIMESTARI.
On vieraat kutsuttu, ne saapuu kohta,
on kiire tässä häitä valmistella!
Hei Colombina!
(Koputtaa ovelle.)
COLOMBINA.
Mitä taaskin tahdot?
HOVIMESTARI.
Nyt on sun häät, nyt ällös olko tyly.
COLOMBINA (Tulee.)
Oh mua uuvuttaa nuo turhat hommat.
HOVIMESTARI.
Nää turhat hommat! Lausuit turhat hommat?
Sun kautta vuoden kolmenkymmenen
nää hommat eivät turhat, tiedä se.
Koht' tulevat jo vieraat, kiire on!
Mua auta hiukan pöytää nostaessa!
COLOMBINA.
Mä lausuinhan, tää mua uuvuttaa!
HOVIMESTARI (Vihoissaan.)
No jääköön sitten kaikki silleen taas
ja heittäkäämme häät! Se ihme on,
ett' aina kun sä puhut minun kanssa,
sä Colombina olet kyllästynyt, väsynyt,
mut toisten miesten kanssa kyllä naurat
ja olet veikeä! — No heittäkäämme häät,
jos tahdot sen!
COLOMBINA.
En tahdo sitäkään.
Ho-hoi! Sua voinhan auttaa pöytää nostaessa.
HOVIMESTARI.
No tullos sitten! Täältä sisältä
me tuoleja ja pöydän noudamme!
(Menevät sisään.)
Narri.
NARRI (Tulee puistosta.)
Nyt olen aivan valmis rynnäkköön,
ja mihin rynnäkköön! Oi Colombina,
ken nainen saattais mua vastustaa!
Nyt tosin olis paljon rahaa tarvis,
mut onhan mulla näitä
(näyttää kukkaroja ja iskee silmää)
nämä kelpaa.
Ja kelpaa kopeilla, kun helmiäkin
on mulla.
(Ottaa povestaan helmivyön ja heiluttelee sitä.)
Colombina! Colombina!
Nyt olet mun, vaikk'en mä sua huoli,
mut hänen et oo, vaikka huolisitkin.
Hovimestari tulee kantaen Colombinan kanssa pöytää.
Narri aikoo poistua.
Colombina lähtee.
HOVIMESTARI.
Hei narri, vuota! Minne nyt, seis kohta!
NARRI.
Vai niin, en niinkään seiso vaan!
HOVIMESTARI.
Seis mies kun käsken!
NARRI.
Sepä kummallista?
Ken mua saattaa komentaa? Häh ken?
Sit' tiedä en.
HOVIMESTARI.
Mä tiedän sen! Siis vuota!
Mä olen herrasi, kun olet täällä.
NARRI.
Ken herraansa nyt täällä tottelis!
Mä seuraan aikaani.
HOVIMESTARI.
Oot röyhkeä.
Sen sulle anteeks' suon. Sä narri olet.
NARRI.
En sinun edessä! Sun armoasi
en tarvitse. Siis terve mieheen!
HOVIMESTARI.
Seis!
NARRI.
No mitä vielä! Turhaan vaivaat mua!
HOVIMESTARI.
Nyt tuki suus, tai kohta raivostun.
Jos vieras kuulis tään, hän epäilis,
ken meistä kahdesta on herra täällä.
NARRI.
Sen luulen minäkin!
HOVIMESTARI.
Mies onneton!
Nyt vaiti jo. On kummaa aikaa tää,
kun kukin herra ompi mielestänsä,
ja harva ymmärtääpi vaiti olla,
ja kumartaa ja kiittää. Narrikin
on vimmattu, on uppiniskainen,
ja kohti herraansa mies alhainen,
mi ompi riippuvassa asemassa.
NARRI.
Häh! Lausuit riippuvassa asemassa?
Oi kunnon veli! Kohta varmaankin
me hirsipuussa ollaan kumpikin!
Sä vaikka kiität, kumartelet vaan,
mä vaikka ivaa, pilkkaa teetän teillä,
niin siihen riippuvaiseen asemaan
on aivan yhtä lyhyt matka meillä.
HOVIMESTARI.
Voit ivas heittää. Sua pyydän häihin
mun tyttäreni, siellä kyllä saat
sä paraat pilas laskea, jos tahdot.
NARRI.
No kiitos kutsunnasta, kyllä yritän
mä parhaat pilat tehdä hänen häissään.
HOVIMESTARI.
No terve tuloa, sua vuottelen.
(Lähtee hiljakseen poispäin.)
NARRI (Itsekseen.)
Nyt on mun vuoro, aikani on tullut.
Nyt "Pater Paulus" ollos kopea.
Ken paljon tahtoo, olkoon hävytön?
(Hovimestarille.)
Hei veikko, kuule! Minne nyt? Seis kohta!
HOVIMESTARI.
Sen riivattu, sä mitä komennat?
NARRI.
Seis mies, kun käsken!
HOVIMESTARI.
Nyt jo julmistun!
Mun seista käsket, sinä, sinä, mun!
NARRI.
Voit julmistua! Kuule! Meidän kesken
mä sulle lausun pienen totuuden.
Miks' ylpeilet? Kas kuninkaatkin joskus
on seisattuneet narrin sanoista.
Seis veikko! Mull' on sulle asiaa!
HOVIMESTARI.
En tahdo moisen kanssa olla asioissa.
NARRI.
Top! Pikkuhiljaa! Kohta kuulla saat!
Kas asia on se, mä rakastan
sun tytärtäs, sen lausun suoraan sulle.
HOVIMESTARI.
Voit rakastaa, mut häntä et sä saa!
NARRI.
No sepä kumma! Mulla kaikki on,
min kosijalta saattaa vaatia.
HOVIMESTARI.
Ha! Ha! Sa ootko kaunis mies! Ha, ha!
NARRI.
On komeutta kotitarpeheksi.
HOVIMESTARI.
Sä ootko viisas, ootko nerokas?
NARRI.
Nyt onhan puhe naima-asioista,
ken silloin jaarittelee viisaudesta.
HOVIMESTARI.
Sä ootko syntyjäsi aatelinen?
NARRI.
En ole köyhä, että nimeä
mun oisi tarvis, kyllä muutenkin
saan melkein minkä immen tahdon vaan.
Kas, lukuun ottamatta yhtä seikkaa,
mä nimittäin ett' olen kunnon mies,
ei moinen tule tässä kysymykseen — —
on mulla etuja. Mä olen rikas!
HOVIMESTARI.
Vai niin, vai niin? Sull' onko paljonkin?
NARRI.
Ne riittää kyllä tähän asiaan.
HOVIMESTARI.
Mut tytärtäni et saa kuitenkaan!
Et koskaan! Tiedä se!
NARRI.
Se saadaan nähdä!
HOVIMESTARI.
Se saadaan nähdä. Liian hyvä on hän
sun kaltaisellesi!
NARRI.
Mun kaltaiselleni!
Sä hourit mies! Mull' ompi rahaa, hullu!
Voin jonkun sata kurjaa kultarahaa
mä heittää vaikka sikolättiin sun.
HOVIMESTARI.
Vai niin! Mut millä ihmeen lailla sinä
oot niitä ansainnut, ois hauska tietää.
NARRI.
En ole tosin sinun asemassa,
en hoida herrani mä rahoja,
mut rikkaaksi voi tulla muutenkin.
Kas onhan ammattini mullakin.
HOVIMESTARI.
Ois hauska tietää mikä?
NARRI.
Arvaahan!
HOVIMESTARI.
Jos lienet suutari?
NARRI.
Voin olla joskus,
mut ei se rikastuta. — Arvaa vielä!
HOVIMESTARI.
Jos lienet räätäli?
NARRI.
Mun pukuni
on muodikas?
HOVIMESTARI.
No eipä kehumista!
Mut mikä olet, koska ammattisi
sä väität kannattavan.
NARRI (Ylpeänä.)
Olen taiteilija!
Sä varmaan tiedät, että ihmiset,
noin kunnon ihmiset kuin sinäkin,
ne uhraa paljon, paljon taitoihin.
HOVIMESTARI (Huokaa.)
Juu, juu!
NARRI (Matkii.)
Juu, juu!
HOVIMESTARI.
Ja minä luulin jo,
ett' olet vallan keppikerjäläinen.
NARRI.
Huut hävitön!
HOVIMESTARI.
No, no! Ei suuttumista!
NARRI (Käskevästi.)
No tiedä siis, mä vaadin tyttäresi!
Mä häntä rakastan, vain häntä yksin.
Ja ellen häntä saa — niin — menen hirteen!
Sä tiedä se, ja suostu! Tuossa on!
(Antaa ylpeästi hovimestarille kukkaron.)
HOVIMESTARI (Punniten kukkaroa.)
Ja ettäkö nää saisin?
NARRI.
Saada voit,
jos annat mulle sulo tyttäresi.
HOVIMESTARI.
Mut vasta toinen hänet multa sai,
mit tehdä nyt?
NARRI.
Sä ällös hätäile!
(Ottaa taskustaan helminauhan, painaa sitä sydämmelleen.)
Kun vieno tyttäresi näkee mun,
hän kohta hurmaantuu. Voit olla varma!
HOVIMESTARI.
Mut vasta juuri sanoi lempivänsä
hän toista miestä.
NARRI.
Tiedän kyllä sen,
mut tyttäresi tietänyt ei silloin,
mä että myöskin häntä rakastan.
HOVIMESTARI (Epäröiden.)
Voi olla totta! Mutta anteeks' anna,
jos epäilen mä sinun rakkauttas,
kun noidaksi sä vasta nimitit
mun tytärtäni.
NARRI (Itsekseen.)
Ai saakeli! Nyt tuli
Jo kummat! (Miettii.) Ahaa! (Hovimestarille.)
Miten epäillä
mun rakkautta voitkaan, — ihminen?
Jos noidaksi mä häntä vasta kutsuin
niin tein sen rakkaudesta!
HOVIMESTARI.
Rakkaudesta?
NARRI.
Niin juuri! Sillä tahdoin eksyttää
mä miestä, joka väitti lempivänsä
sun tytärtäs.
HOVIMESTARI.
Vai niin! Nyt ymmärrän!
NARRI.
No vihdoinkin! Siis tyttäresi saan?
HOVIMESTARI.
Saat. — Et. — Saat. — Et. — En tiedä oikein varmaan.
NARRI (Ottaa povestaan toisen kukkaron, antaa sen hovimestarille.)
Siis tyttäresi saan?
HOVIMESTARI.
Oi armas tyttäreni!
Niin kovasti mä häntä rakastan.
En hennois antaa.
NARRI (Suuttuu.)
Piru vieköön sun!
En enää anna sulle ropoakaan!
Nuo anna takaisin! — Tai tyttäresi?
Sä tingit niinkuin pahin juutalainen.
HOVIMESTARI.
Mä nääkö takaisin? Tai tyttäreni? (Miettii.)
Vie tyttäreni, vie, vie Herran tähden,
jos hän vaan suostuu.
NARRI.
Suostuu aivan varmaan.
Vie hälle sana, häntä vuottelen
ja hälle olen minä tuonut tänne
kaks sormusta, kuus rannerengasta,
viis ihanata helmivyötä sekä
myös — yhden sydämmen.
No! Ala mennä!
HOVIMESTARI (Epäröi.)
NARRI.
No mitä epäilet. Jo kiirehdi!
HOVIMESTARI.
Siis vieraat saapuvat nyt sinun häihin.
NARRI.
Ne tulkoon vaikka minne! Kiirehdi!
(Työntää hovimestarin ovesta sisään.)
Narri.
NARRI (Itsekseen.)
Ois hauska tietää, ken on herra nyt,
se onko minun kaunis ulkomuoto,
se onko minun säihkyävä nero,
mun kyttyräni vai mun — rahani?
(Istuutuu portaille.)
Nyt vuotan morsianta, sydän sykkii
kuin sulhasmiehellä. Miks' sykkii se?
Kai rakkaudesta? Ei! Ei rakkaudesta!
Mun elämäni käänteestä? Ei suinkaan!
(Nousee.)
Mut kun mä asiata punnitsen,
se sykkii raivosta, näin rahoillaan
kun narri punnita voi täsmälleen,
min verran painaa sielu ihmisen.
Narri. Colombina.
(Colombina tulee, eivät aluksi ole huomaavinaan toisiaan. Narri hillitsee raivoaan, painaa kätensä sydämmelleen.)
NARRI.
Ah! Signorina! Te!
COLOMBINA.
Signor! Te täällä!
NARRI.
Niin! Signorina! Minun mielestäni
se ei oo ihme. Tänne, tänne, tänne
tuon talon varjoon (Osoittaa hovimestarin taloa.)
aina kaipaan mä,
siks' olen täällä nytkin taas!
COLOMBINA.
Niin hauskaa!
NARRI.
Niin äärettömän hauskaa, signorina,
ja sydämmelle suloi — — — (keskeyttää.)
COLOMBINA.
Mit' tarkoitatte?
NARRI.
Ah! Signorina! En, en mitään lainkaan,
ja kuitenkin niin äärettömän paljon.
COLOMBINA.
Te mitä lausuitte? Ois hauska tietää!
NARRI.
Mä lausuin vaan, mun sydäntäni kiertää
niin sulotunteet!...
COLOMBINA.
Oh! Signor! Kuin niin?
NARRI.
Oi, älkää kysykö!
(Ottaa povestaan helminauhan.)
COLOMBINA (Hymyilee.)
No miks'ei saisi!
NARRI.
Mun sydämmeni (Painaa nauhaa sydämmelleen)
on pakahtua vallan,
se sykkii niin, mä luulen, että sykkii
se rakkaudesta. Oh! Mä punastun.
COLOMBINA.
Te mitä puhutte? Mä luulen minäkin
myös punastun.
NARRI.
Mun veri nousee päähän,
mua melkein pyörryttää.
COLOMBINA.
Oh kuinka kuuma!
Mä varmaan pyörryn.
NARRI.
Sallikaa mun auttaa
ja pitää kiinni — jos kaatuisitte.
COLOMBINA (Yrittää kaatua, narri juoksee apuun, Colombina nojautuu häntä
vastaan. Narri laskee hänet rappusille, sitasee helmivyön hänen
kaulaansa ja heittää helyt hänen viereensä portaille. Colombina tointuu
hiukan. Narri juoksee pois.)
COLOMBINA (Nousee, ottaa helyt.)
Oh mikä hieno, miellyttävä mies!
(Lähtee kiireesti.)
Lakeija. Hovimestari.
LAKEIJA (Tulee kantaen viinikoria.)
Nyt, nyt mä olen ostanut jo viinit.
Kai appivaari kutsunut on vieraat,
ja tänään täällä vast' on riemujuhla!
Mun sydämmeni sykkii, suonet paisuu
ja rinta tuntuvi niin lämpimältä!
(Koputtaa voudin ovelle.)
Hei appivaari! Nyt on viinit täällä!
Sä varmaan vieraita jo kutsuit paljon!
(Ei vastausta.)
Hei appivaari! Hei! Tääll' olen minä,
no tullos toki ulos, että saamme
nyt häistä puhua!
(Ei vastausta.)
Tää kummallista
on vasta! Ymmärrä en lainkaan,
miks'ei mua avosylin vuotella
häätaloon, niinkuin aina sulhasmiestä.
Hei appivaari! Ootko kotona?
HOVIMESTARI (Huoneesta vihaisena.)
Sä mitä siellä räävyt? Tuki suus!
LAKEIJA (Hämmästyen.)
Mä? Mitä? Räävyn? Mitä tämä on?
HOVIMESTARI (Tulee.)
Niin juuri! Mitä ulvot sinä täällä?
LAKEIJA.
No, kautta Pietarin! En mitään käsitä!
HOVIMESTARI.
Se oikein on, kun suoraan tunnustat
sun suuren tyhmyytesi.
LAKEIJA.
Tyhmyyteni?
Mä mitä olen väärin toimittanut?
Täss' ovat viinit, jotka ostin häihin.
HOVIMESTARI.
Ken käski sua niitä ostamaan?
LAKEIJA.
Mua Colombina käski! Ette muista?
Margauxta, daadeleja, Madeiraa!
Täss' ovat kaikki, niinkuin näette,
ja aivan Colombinan mielen mukaan!
HOVIMESTARI.
Miks' sinä ostat viinit hänen häihin,
ne anna hänen sulhasensa ostaa!
LAKEIJA.
Sä mitä hourit? Hänen sulhasensa,
se olen minä!
HOVIMESTARI.
Mitä? Itse hourit!
Et sinä sitä ole koskaan ollut,
Et myöskään siksi tule.
LAKEIJA.
Kumman kumma!
Mä sulta hänet vasta juuri sain!
HOVIMESTARI.
Niin, saitpa kyllä, mut en tietänyt,
hän että on jo toisen miehen oma.
LAKEIJA.
Hän toisen miehen oma. Suostuihan
hän itsekin ja lausui mulle suoraan
mua lempivänsä.
HOVIMESTARI.
Hän ei nähtävästi
sua tahtonut vaan loukata!
LAKEIJA.
Vai niin!
Ja ken on sulhanen?
HOVIMESTARI.
Saat nähdä vielä!
LAKEIJA.
Tää tottamaar on vallan ihmeellistä!
Mä kihlaan tytön, kaikki hyvin käy.
Ja sillä aikaa, kun mä häitä varten
oon ostamassa viinejä, niin hän
jo toisen ottaa. Ken se mahtaa olla?
Kai joku suuri naisten sankari,
mies pitkä, suora, häikäisevän kaunis,
mi katseellaan jo kohta valloittaa,
min naisen tahtoo. Virka, ken hän on?
Edelliset. Narri.
NARRI (Ylpeillen.)
Se olen minä!
LAKEIJA (Hämmästyen.)
Sinä! "Pater Paulus!"
NARRI.
Niin minä! "Pater Paulus."
LAKEIJA (Hovimestarille.)
Onko totta?
HOVIMESTARI.
On.
COLOMBINA (Ikkunasta.)
Isä, isä, tule heti tänne!
HOVIMESTARI (Lähtee.)
NARRI.
Nyt kuulit sen, ken ompi sulhanen.
LAKEIJA.
Ja kuinka, kuinka käy nyt minun häiden?
NARRI.
Näin ollen, tässä tapauksessa
ne täytyy lykätä. Mä vietän häitä nyt!
LAKEIJA.
Sen konna! Ryöstit multa Colombinan!
NARRI.
Top! Pikkuhiljaa! Malta hetkinen!
Sun pitäisihän itse ymmärtää,
mun kaltaiseni mies sun kilpakosijana
kyll' aina voittaa! Katso minua!
Tää mieskö naisia ei hurmais? Mitä?
Mä vietän häitä nyt! Sä tiedä se!
LAKEIJA.
Et vietä, vannon sen, mun sappen paisuu,
ja veri vihaa keittää suonissani,
sä viettelijä, konna, petturi,
tään maksaa saat sä vielä hengelläsi!
NARRI.
Top! Pikkuhiljaa! Katso, tuolta jo
nyt saapuu vieraat häihin. Malta hetki!
(Vieraita alkaa tulla.)
LAKEIJA.
En malta, en!
NARRI.
Sun täytyy malttaa mieltäs!
On sulla aikaa vielä tapellakin.
(Vieraille.)
Mä teidät morsiamen isän eestä
nyt tervetullehiksi tervehdän.
Siis istukaa!
(Vieraat katselevat ympärilleen ja alkavat nauraa kikattaa.)
Teill' ompi ehkä hauska,
kun nauratte? Hää-ilo alkaa kohta,
mä vakuutan, tääll' että tulee lystit!
No miksi nauratte?
Ai saakeli!
Miss' ovat tuolit? Suokaa anteeksi!
Niin paljon tääll' on ollut hommaamista!
Niin pienen seikan pian unhottaa,
mut erehdyksestämme häpeän
mä sulhasena yksin kantaa tahdon.
(Vieraat katselevat kummastellen toisiaan.)
Niin, sulhanenhan täällä olen minä!
(Nauravat.)
Se totta on. Sen teille todistan,
jos seista jaksatte te hetkisen.
Kas tämän koneen keksinyt oon minä!
(Ottaa taskustaan vaa'an, sydämmen ja rahoja.)
Kas tässä, tässä on mun keksintöni!
Nyt niinkuin näette, tää ompi vaaka,
ja vaa'alle mä panen sydämmen,
ja näillä punnitsen, se paljon painaa.
(Panee rahoja toiseen vaakakuppiin. Nauravat.)
Nyt viisari jo nousta alkaa hiukan.
Se merkitsee: "On tyttö ynseä."
No vielä yksi raha, noin, kas noin,
tää merkitsee: "Hän alkaa leppyä."
Ja vielä yksi raha, heipä hei,
tää merkitsee: "Hän salaa rakastaa."
Ja vielä yksi raha, juuri näin,
tää merkitsee: "Oi kaunis kuutamo!"
Ja vielä yksi raha, viimeinen,
tää merkitsee: "Oi armas, olen sun!"
(Nauravat.)
Te nauratte! Te ette usko mua!
Tää totta on! Mä vannon teille sen,
tuon verran painaa sydän ihmisen!
(Viskaa vaa'an maahan.)
Kaikki. Hovimestari ja Colombina.
COLOMBINA (Tulee kiireesti hovimestarin kanssa talosta.)
Sen konna, miksi sua kutsuiskaan,
sä naisen turvattoman petturi!
HOVIMESTARI.
Kautt' taivaan! Hirtätämme sun! Sen vannon!
NARRI (Yrittää puhua.)
COLOMBINA.
Sun helmes' oli väärät, väärät, väärät,
sun rannerenkaas oli vaskea
ja sormuksesi lasia ja rautaa.
Sen konna!
NARRI.
Signorina! Malttakaa!
HOVIMESTARI.
Sun rahas oli väärää, arvotonta.
Mä heti herrallemme valitan
sun rikoksesi.
NARRI.
Sallikaa, mä puhun!
Voi olla, että helmet oli väärät
ja renkaat vaskea ja sormukseni rautaa.
Voi olla, että rahat oli väärät!
Mut väittää uskallan, mun helmeni
ol' yhtä oikeat kuin sinun
(Osoittaa Colombinaa.)
rakkaus.
Jos sulle
(Osoittaa hovimestaria.)
annoinkin mä väärää rahaa,
niin väitän, liiankin se oli hyvää
siit' tavarasta, jota sulta ostin!
(Lakeijalle.)
No veli, tullos pois, nyt seuraa mua!
(Ottaa lakeijaa käsivarresta ja tempaa viinikorin käteensä. Lähtevät.)
LOPPU.
End of the Project Gutenberg EBook of "Pater Paulus", by Yrjö Weijola
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "PATER PAULUS" ***
***** This file should be named 42738-h.htm or 42738-h.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/2/7/3/42738/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation information page at www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at 809
North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
contact links and up to date contact information can be found at the
Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.