*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47048 ***

SELIMA

Sadullinen komedia viidess‰ n‰ytˆksess‰


Schillerin Turandot'ista mukaillut

P. HANNIKAINEN




Helsingiss‰,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
1861.






JƒSENET:

Karangur, Delhin Keisari.
Selima, sen tyt‰r.
Adelina, | t‰m‰n orjia
Kirina,  |
Purdovar, pakolainen ruhtinas.
Olkinor, sen is‰.
Aslak, h‰nen entinen palvelia ja Purdovar'in yst‰v‰.
Margiana, h‰nen vaimonsa.
Rantala, Keisarin neuvon-antaja.
Taimur, Samarkand'in kuninkaan yst‰v‰.
Rimpi, vartia-v‰en p‰‰llikkˆ.
Pampu, kuohittujen orjain p‰‰llikkˆ.
Keisarin tohtorit.
Seliman orjia.
Braman pappia.




ENSIMƒINEN NƒYT÷S.


Ensim‰inen kohtaus.

    Purdovar ja sitte Aslak.

Purdovar. Jumalan kiitos, kun t‰‰ll‰ Delhist‰ki lˆysin hyvi‰ ihmisi‰.

Aslak. Mit‰ kaikkia! Purdovar! Vain erhetynkˆ min‰?

Purdovar. Aslak! sin‰ t‰‰ll‰, ja t‰ss‰ huoneessa.

Aslak. Ja teid‰t, ruhtinas, min‰ n‰en viel‰ elossa ja nyt Delhiss‰?

Purdovar. Vait Jumalan t‰hden, vait siit‰! mutta kuin sin‰ t‰nne
jouduit?

Aslak. Kummallisella tavalla, ruhtinas! Sin‰ kaukana p‰iv‰n‰ kun
vihollinen vallotti meid‰n is‰n-maan ja poltti teid‰n ihanan linnan,
min‰ juoksin viel‰ tulen sekaan sinne etsim‰‰n teid‰n ‰iti‰, min‰
syˆksin huoneesta huoneesen ja huusin, mutta en lˆyt‰nyt mit‰‰n.
Palaneilla vaatteilla ja s‰retyll‰ syd‰mmell‰ p‰‰sin sielt‰ ulos ja
pakenin Tatariaa kohti. Monjailta pako-kumppanita sain kuulla ett‰
kuningas ja te olitte tappelussa kaatuneet. Tuskassani min‰ riensin
aina etemm‰ksi, ja seisatuin viimeksi Hassanin nimell‰ t‰h‰n kaupunkiin
tyˆ-mieheksi. Onneni toi minun t‰h‰n taloon, jonka lesken‰ ollut em‰nt‰
muuttui vaimokseni. Mutta miten te, ruhtinas, jota itkin kuolleena,
olette t‰nne joutuneet?

Purdovar. Pian yht‰l‰isell‰ tavalla kuin sin‰. Samana p‰iv‰n‰, kuin
viholliset olivat voittaneet sen viimeisen tappelun, min‰ ja is‰ni
juoksimme linnaan, ja ker‰tty‰ sielt‰ mit‰ kalliinta oli, pakenimme
‰itini kanssa Altain vuorille p‰in ja sˆimme siell‰ ruohoja ja mets‰n
el‰imi‰. Harteillani min‰ kannoin ‰iti‰ni ja se vanha kuningas, is‰ni,
astui jalkaisin ne ‰‰rettˆm‰t matkat. Niin viimenki seisatuimme er‰‰sen
kaupunkiin Tatariassa. Puettu huonoihin talonpojan vaatteihin ja
paljain jaloin, minun t‰ytyi siell‰ kerj‰ten el‰tt‰‰ vanhempiani. Mutta
t‰ss‰kin tilassa meit‰ viel‰ uhkasi uusi onnettomuus. Se voimallinen
valloittaja antoi joka haaralla meit‰ kuulustella, ja etsij‰t jo olivat
meid‰n j‰lill‰. Meid‰n t‰ytyi paeta aina etemm‰ksi.

Aslak. Olkaa jo, ruhtinas! teid‰n jokainen sana viilee halki syd‰mmeni,
mutta sanokaa, ovatko kuningas ja h‰nen puoliso viel‰ elossa?

Purdovar. He ovat elossa. Totinen jalous, Aslak, n‰kyy ihmisen
onnettomuudessa. Me tulimme kuningas Keikobadin p‰‰-kaupunkiin.
Siell‰ sain palveluksen t‰m‰n kuninkaan hovissa. Alhaisena tyˆ-miehen‰
min‰ sain siell‰ kantaa raskaita kuormia ja kaivaa ojia h‰nen
lyst‰ys-tarhassaan. Kuninkaan tyt‰r Adelina n‰ki minun siell‰, ja min‰
en tunne aaveksiko h‰n mit‰, mutta h‰n rupesi minua kohtelemaan enemm‰n
kuin yst‰vyydell‰. Minun tilani rupesi paranemaan. Vaan Adelinan is‰,
en tied‰ mist‰ syyst‰, ryhtyi yht‰kki‰ sotaan Delhin keisarin kanssa ja
kaatui siell‰, Adelina joutui vangiksi ja oli hukutettu Ganges-jokeen.
Min‰ j‰in taas kerj‰l‰iseksi.

Aslak. J‰tt‰k‰‰ jo, ruhtinas! Se on kauheaa sit‰ kaikkea kuulla; mutta
nyt te olette sota-sankarin puvussa, sanokaa, miten onni teille
viimenki leppyi?

Purdovar. Kabul'in ruhtinalta h‰visi kallis mets‰koira. Min‰ olin niin
onnellinen ett‰ sen lˆysin. Palkinnoksi siit‰ h‰n lahjoitti minulle
t‰m‰n vaatteuksen, korjasi is‰ni ja ‰itini kaupungin vaivais-huoneesen.
Siell‰, Aslak, vaivais-huoneessa el‰‰ nyt sinun kuninkaasi puolisonsa
kanssa, ja siell‰ki viel‰ vavisten tulla tunnetuksi ja tapetuksi.

Aslak. Voi hyv‰ Jumala!

Purdovar. Min‰, saatua t‰m‰n vaatteuksen ja v‰h‰isen rahaa, l‰ksin
etsim‰‰n onneani, tulin t‰nne Delhiin ja arvelen pyrki‰ keisarin
sota-v‰keen. Jos t‰‰ll‰ voisin lˆyt‰‰ paremman onnen, tahi lopettaa
t‰m‰n kurjallisen el‰m‰ni, toisen tahi toisen. Mutta Aslak! mik‰ juhla
nyt on kaupungissa, joka sen v‰en on pannut niin liikkeelle? Min‰ en
tahtonut saada miss‰‰n majaa, ennenkun se hyv‰ nainen otti minun t‰h‰n
huoneesen.

Aslak. Se oli minun vaimoni.

Purdovar. Kiit‰ onneas, joka sinulle on suonut sellaisen vaimon. Nyt
hyv‰sti, Aslak! Min‰ pist‰yn katsomaan t‰m‰n kaupungin el‰m‰‰.

Aslak. Olkaa nyt ruhtinas! vain tahdotteko te n‰hd‰ niit‰ kauheita
tˆit‰!

Purdovar. Kuin? mit‰ sin‰ sill‰ tarkoitat?

Aslak. Miten Selima, keisarin ainoa tyt‰r, on tuottanut kurjuuden t‰lle
kansalle.

Purdovar. Se on se sama satu, jota ‰mm‰t juorusivat Kabul'issa, ja
jolle olen kyll‰kseni nauranut. Vaan sano kuitenki, miten sen laita on.

Aslak. Selima keisarin ainoa tyt‰r, joka on sek‰ viisas ett‰ niin
ihana, ettei kukaan maalari ole voinut h‰nt‰ oikein kuvata, vaikka niin
monta kuvaa h‰nest‰ kulkee ymp‰ri Aasian, h‰n vihaa avio-s‰‰ty‰ niin,
ett‰ suurimmat kuninkaat ovat h‰nt‰ turhaan kosineet.

Purdovar. Ihan sama satu, jolle jo olen usein nauranut. Mutta enemm‰n!

Aslak. Se ei ole niink‰‰n satu. Keisari on jo usein h‰nt‰ tahtonut
naittaa niille nuorille kuninkaanpojille, mutta turhaan; h‰n on seissut
vasten ja sill‰ tuottanut valtakunnalle monta sotaa. Keisari viimein
suuttui ja sanoi: "tottelematon lapsi, p‰‰t‰ nyt viimenki naida ja
lopeta ne alituiset sodat, tahi virka minulle keino, mill‰ karkoittaa
pois ne aina uudet kosijat ja heid‰n vihat". N‰m‰ vakaiset sanat
liikuttivat, ja kyyneleet silmiss‰ h‰n viel‰ koetteli lepytt‰‰ is‰ns‰,
mutta turhaan. Viimeksi h‰n rukoili is‰ns‰ h‰nelle lupaamaan -- kuulkaa
mit‰ t‰m‰ peto rukoili!

Purdovar. Sen sadun min‰ jo olen sata kertaa kuullut ja sille nauranut.
H‰n pyysi is‰lt‰ns‰ lain, ett‰ jokainen sai h‰nt‰ kosioida, mutta sill‰
v‰li-puheella, ett‰ h‰n jokaiselle kosijalle sai antaa kolme
arvoitusta. Joka ne arvasi, se sai h‰nen, mutta ken ei arvannut, se
keisarin piti paikalla mestata; sano, eikˆ se ollut niin se satu?

Aslak. Ah, jos se olisi satu! Keisari sit‰ ensin kyll‰ kauhistui, mutta
liukastellen se kunnoton sai keisarin sen lupaamaan ja sanoi sitten
viekastellen is‰llens‰: "eih‰n kukaan ruhtinas mene sellaiseen
leikkiin, ja sen per‰st‰ min‰ saan olla rauhassa; vaan jos ken kurja
uskaltaisi, silloin, is‰, te olette viaton", ja niin se laki tuli
vannotuksi. Min‰ soisin, ett‰ se olisi satu ja tahtoisin sanoa ett‰ se
on unta, jota n‰en.

Purdovar. Kun sin‰ sen sanot, minun t‰ytyy se uskoa; mutta eih‰n kukaan
toki ole niin hurja ollut ja pannut siihen p‰‰t‰ns‰?

Aslak. Katsokaa, ruhtinas, tuo korkea torni tuossa torilla, se on tehty
niiden ruhtinain p‰ist‰, mitk‰ jo ovat sen t‰hden mestatut.

Purdovar. Se on kauhistava. Ja sen kunnottoman t‰hden he ovat panneet
pˆlkylle p‰‰ns‰?

Aslak. Elk‰‰ sanokaa, ruhtinas! Jokainen, ken n‰kee h‰nen muotonsa
niiss‰ kuvissa, joita h‰nest‰ on maalattu, hurjenee ja syˆksee ummessa
silmin surmaansa kohti, toivossa saada omaksensa sit‰ erinomaista
ihanuutta.

Purdovar. Ne ovat hurjat, ihan hurjat.

Aslak. Ihan viisaimmat, ruhtinas! juuri t‰n‰ p‰iv‰n‰ katkeaa
Samarkand'in ruhtinan kaula, ja koko kaupunki rient‰‰ nyt sit‰
katsomaan. Kyyneleet silmiss‰ se hyv‰ keisari t‰ytt‰‰ valansa, ja se
ylpe‰ iloitsee ja kehuu sill‰. Kuulkaa! rummut t‰risev‰t, nyt se on
tehty, se onneton on herennyt el‰m‰st‰. Min‰ tulen varten pois, etten
sit‰ n‰kisi.

Purdovar. Hirmuiset ovat ne asiat, mit‰ puhelet. Ja Jumala on luonut
ihmisen muotoon sellaisen pedon, jolla ei ole syd‰nt‰, ei ihmis-tuntoa!

Aslak. Ruhtinas, vaimoni tyt‰r on h‰nell‰ orjana. H‰n puhelee siit‰
uskomattomia. Se on hirve‰ peto se sama Selima, mutta vaan miehille.
Muuten h‰n on siev‰ ja hyv‰, ylpeys on h‰nen ainoa vikansa.

Purdovar. Helvettiin sellainen olento, joka ei rakasta kuin itse‰ns‰!
H‰nen is‰n‰ min‰ polttaisin h‰net tulessa.

Aslak. Katsokaa tuossa on Taimur, tuossa on nyt Taimur, sen onnettoman
ruhtinan yst‰v‰.


Toinen kohtaus.

    Entiset. Taimur (tulee ja k‰ttelee Aslakkia).

Taimur. H‰n j‰tti minun. Se hirve‰ teko on tehty. Ah! miksi se ei
kohdannut minua!

Aslak. Herra Jumala! ja ette te voineet sit‰ est‰‰!

Taimur. Tarvitsenko min‰ syytt‰misi‰! Enkˆ min‰ tehnyt kaikki mit‰
ihminen tehd‰ voi, mutta kuuluiko siin‰ minun sanani. Se oli h‰nen
surmansa, joka h‰nt‰ sinne veti!

Aslak. Unhottakaa nyt pois se hirmuinen tapaus.

Taimur. Min‰ unhottaa! Ei milloinkaan voi minulta unohtua se kuolema,
jonka nyt n‰in. Viimeiseen hetkeen min‰ seisoin h‰nen vieress‰. H‰nen
viimeiset sanat viiliv‰t minua kun veitsell‰: "el‰ itke, yst‰v‰, sanoi
h‰n; min‰ kuolen mielell‰ni, sill‰ minulle ei ollut sallittu sit‰, joka
minulle oli rakkain t‰ss‰ maa-ilmassa. Is‰ni antakoon anteeksi, ett‰
erosin h‰nest‰ ilman j‰‰-hyv‰isitt‰; n‰yt‰ h‰nelle t‰m‰ kuva, niin h‰n
ymm‰rt‰‰ kaikki". (Vet‰‰ poveltaan kuvan.) T‰t‰ kuvaa h‰n viel‰ katseli
ja suuteli tulisesti ja itki. Sitte tyˆnsi sen minulle, ja silloin
h‰nen kaulansa katkesi. Ah, hirmuinen n‰kˆ! (Viskaa lattialle kuvan.)
Helvettiin nyt sellainen kuva! min‰ polen sen jalkoini, ja pakenen pois
t‰st‰ kauhistuksen maasta sinne, miss‰ ihmisen korvat ei kuule, kun
itken sit‰ yst‰v‰‰, jonka kadotin.

    (Menee raivossa ulos.)


Kolmas kohtaus.

    Purdovar. Aslak.

Aslak. Nyt sen kuulitte, ruhtinas.

Purdovar. Min‰ olen ihan h‰mm‰stynyt. Mutta miten paljas hengetˆn kuva
on voinut sen vaikuttaa. (Tahtoo ottaa kuvan ylˆs.)

Aslak. Jumalan t‰hden, ruhtinas, te olette kuoleman!

Purdovar. Kuin, olet sin‰ hulluna? Paljas kuva! min‰ tahdon n‰hd‰ sen
hirve‰n kauneuden. (Tempasee k‰teens‰ kuvan.)

Aslak. Se on mahdoton, ruhtinas, te olette hurjana, min‰ en voi sit‰
sallia, te olette hukassa!

Purdovar. Sin‰ olet hullu, Aslak, luuletko minua niin heikoksi?
Yhdenk‰‰n naisen silm‰t eiv‰t ole voineet minua liikuttaa, sen v‰hemmin
tuo hengetˆn kuva.

Aslak. Mutta kuitenki, hyv‰ ruhtinas! min‰ rukoilen, antakaa se nyt
olla, elk‰‰ sit‰ katsoko.

Purdovar. Mit‰ hurjutta! sin‰ suututat minun. (Tyˆnt‰‰ pois Aslakin ja
katsahtaa.) Jumalani!

Aslak. Voi minua onnetonta!

Purdovar. Aslak! (Tahtoo jotain sanoa, vaan unohtuu j‰lle katsomaan.)

Aslak. Jumala sen tiet‰‰, ettei se ole minun syyni!

Purdovar. Noissa suloisissa silmiss‰, tuossa hempe‰ss‰ n‰ˆss‰ ei voi
olla sit‰ julmuutta, josta puhelit.

Aslak. Onneton, mit‰ te nyt sanotte! Tuhat kertaa ihanampi kuin se kuva
on Selima itse. Kukaan maalari ei ole voinut kuvata h‰nen totista
ihanuutta, mik‰‰n kieli ei voi kertoa h‰nen silm‰ins‰ suloutta. Oh,
ruhtinas! viskatkaa pois se onneton kuva, ja elk‰‰ antako sen n‰ˆn
myrkytt‰‰ teid‰n nuorta el‰m‰‰nne!

Purdovar. Turhaan sin‰ koet minua s‰ikytt‰‰. Mit‰ koko t‰m‰ el‰m‰ni
maksaa, jos en saa h‰nt‰! Min‰ tahdon tuon ihanimman vaimon tahi
menet‰n p‰‰ni. Mutta Aslak! luuletko sin‰, ett‰ min‰, ennenkun tuomio
lankee, saan n‰hd‰ h‰nen kasvonsa? (Uusi rummun lyˆnti kuuluu.)

Aslak. Kuulkaa, katsokaa, ruhtinas, ja paetkaa! Sen ‰sken mestatun
p‰‰t‰ nostetaan tuohon kauhistavaan torniin. Min‰ luulen n‰kev‰ni
teid‰n oman p‰‰nne sen yl‰puolella... Paetkaa, paetkaa ruhtinas!

Purdovar. Sinun pelkosi on turha, Aslak! Jos meit‰ s‰ikytt‰isi kaikki
ne p‰‰t, mitk‰ ovat katkenneet jalon aikomuksen t‰hden, luuletko sin‰,
ett‰ mit‰‰n suurta ja jaloa tyˆt‰ maa-ilmassa tapahtuisi? Ihanimmat
voitot, Aslak, ovat ne, mitk‰ me hengen vaarassa voitamme. Ja kun
kerran h‰nt‰ rakastan, mit‰ koko el‰m‰ni maksaa, jos h‰nt‰ en saa? Ole
siis huoletta, yst‰v‰ni! min‰ en unhota sinua, jos arvoitukset selit‰n.
Nyt hyv‰sti!

Aslak. Ei, ei, ruhtinas, te ette saa menn‰, min‰ rukoilen, hoi, vaimo
hoi, Margiana! tule sin‰ki, pid‰t‰, el‰ laske! Ah! h‰n menee! Voi minua
onnetonta!

    (Esi-rippu lankee.)




TOINEN NƒYT÷S.

    (Keisarin linnassa.)


Ensim‰isen kohtaus.

    Pampu. Rimpi.

Pampu (sauva k‰dess‰). Liikkukaa nyt sukkelaan! Asetelkaa kaikki
paikoilleen! Keisari tulee istumaan tuossa ja t‰ll‰ puolella h‰nen
ihanuutensa, se minun ruhtinattareni.

Rimpi. Kuin Pampu! mit‰ te meinaatte? mit‰ se sellainen kiire taas?

Pampu. Ja tuohon pankaa istuimet niille viisaille tohtoreille! Ne eiv‰t
t‰‰ll‰ mit‰‰n toimita, mutta heid‰n pitk‰t parrat pit‰‰ olla, miss‰
viisautta tarvitaan.

Rimpi. No sanokaa, mist‰ se puuha taas tuli?

Pampu. Mit‰ ja mist‰! Sit‰ ja siit‰, kun keisari ja h‰nen suurin
armonsa, minun ruhtinattarein sek‰ ne viisaat tohtorit tulevat
diivaniin. Yhden ruhtinan kaulaa syyhytt‰‰ taas tulla p‰‰t‰ns‰
lyhemm‰ksi.

Rimpi. Mit‰? siit‰ on tuskin kolme tuntia kun viimeinen sai osansa.

Pampu. Jumalan kiitos, meid‰n asiat kulkevat hyv‰sti!

Rimpi. Ja siit‰ te voitte kehua, sill‰ hirve‰ll‰ tyˆll‰!

Pampu. Miks ei, miksi min‰ sill‰ en kehuisi? Sill‰, n‰‰t sin‰, Rimpi,
joka uuden kosijan aikana linnassa paistetaan h‰‰-kokkarat valmiiksi,
se on kerran sellainen tapa, ja t‰hteet niist‰ annetaan meille. Kuin
monta p‰‰t‰, niin monta juhlaa meill‰!

Rimpi. Se on kauhistava! Sellaiset ajatukset ovat yht‰ mustat kuin
sinun naamasi. Jos sin‰ olisit oikea ihminen, sin‰ et voisi niin
haastaa. Eikˆ sinua yht‰‰n s‰‰lit‰ ne ihmis-parat?

Pampu. S‰‰lit‰kkˆ? ken hiis heit‰ t‰nne k‰skee? Ja luuletko sin‰, ett‰
me otamme kelt‰‰n p‰‰t‰, kell‰ sit‰ t‰nne tullessa on ollut? Ei
suinkaan, he ovat jo ennen aikojaan sen h‰vitt‰neet.

Rimpi. Viisas laitos, oikein viisas! hakata p‰‰t poikki niilt‰ sievilt‰
ruhtinoilta, jotka ovat tehneet sen kunnian ja tulleet kosiin, siksi
etteiv‰t ole arvanneet kolmea arvoitusta!

Pampu. Se ei ole niink‰‰n hullusti kuin luulisit, yst‰v‰ni! se se onkin
oikein sukkela keino, jos tahdot tiet‰‰. Jokainen osaa kosioida, ja se
on hyvin lysti ajaa kosissa ja pit‰‰ hyvi‰ p‰ivi‰ morsiamen kotona.
Vaan se ei ole niink‰‰n lysti olla rahtˆˆrin‰ kaikille lˆyhkille, jotka
ojentavat k‰tens‰ tavoittamaan ihaninta naista. Toinen olisi heille
pannut jotki ehdot, mietint‰-ajat ja muut toimitukset. Meid‰n
ruhtinatar pani kolme arvoitusta. Ne voipi jokainen, kell‰ on ‰ly‰,
selitt‰‰ l‰mpim‰ss‰ tuvassa istuen, mutta lˆyhkilt‰ ne katkasevat p‰‰n
pois, eikˆ se ole sukkela keino, vain miten, Rimpi?

Rimpi. Min‰ arvelen, ett‰ moni voisi olla hyv‰ sulhanen ja oivallinen
mies, mutta olla tottumaton sellaisiin kapineihin, kun teid‰n
arvoitukset.

Pampu. Se se onkin, yst‰v‰ni, jota ruhtinatar meinaa. Sill‰, n‰‰t sin‰,
h‰n arvelee, ett‰ se on parempi kun naiset antavat miehillens‰
sellaiset arvoitukset ennen h‰it‰ kuin per‰st‰ h‰iden. Eikˆ se ole
viisaasti tehty, yst‰v‰ni! Sill‰, n‰‰t sin‰, nyt he p‰‰sev‰t yhdell‰
sivauksella koko asiasta. Mutta ne mies-raukat, jotka sellaiseen pulaan
tarttuvat per‰st‰ h‰iden, ne ovat todellaki hukassa.

Rimpi, Teid‰n keralla puhella on ihan turha. Minun n‰hd‰ni, arvoitukset
voisivat olla arvoituksina, mit‰ varten h‰nen tarvitsee juuri mestata
ne onnettomat, jotka niit‰ eiv‰t arvaa?

Pampu. Mit‰ varten, mit‰ varten? Sit‰ sin‰ et ymm‰rr‰! Se on sen syv‰n
viisauden t‰hden! Kyll‰ jokainen hˆlmˆ voisi tulla kosiin keisarin
tyt‰rt‰, ja kun se ei menesty, palata yht‰ kunniallisena kotiinsa.
Kyll‰ se sinulle k‰visi; mutta, n‰‰t sin‰, maa-ilma ei ajattele niin.
Joka niin suuria aikoo ja siin‰ ei menesty, joka tohtii kosioida
keisarin tyt‰rt‰ ja v‰h‰ll‰ vaivalla voittaa suuren valta-kunnan, mutta
siit‰ saapi pitk‰n nen‰n, yst‰v‰ni, tied‰t sin‰, ett‰ sellaiset ovat
lˆyhki‰, ja ett‰ heille on parempi ett‰ j‰rki‰‰n lyˆd‰‰n kaula poikki,
kun olla ik‰ns‰ lˆyhk‰n‰.

Rimpi. Mutta mit‰ sin‰ luulet t‰st‰ viisaudesta seuraavan muuta, kun
ett‰ se ihana ruhtinattaresi j‰‰pi arvoituksineen istumaan?

Pampu. Se kauhea onnettomuus sitte! ilman miehett‰, kas se on suuri
vahinko, se!

Rimpi. Vaan keisari tulee.

Pampu. Suoria kyˆkkiin! min‰ noudan t‰nne sen ihanan.


Toinen kohtaus.

    Karangur. Rantala.

Karangur. Uskollinen yst‰v‰! sanokaa milloin t‰m‰ kiusaus minulta
loppuu! Yhdelt‰ on tuskin p‰‰ poikki, kun toinen on jo siassa.
Hirmuinen tyt‰r, joka mulle teit sellasen ristin! voinko min‰ nyt
peruuttaa valani, vain karkoittaa ne alituiset kosiat, tahi pakoittaa
tytt‰reni?

Rantala. Ken teid‰n majesteetille t‰ss‰ voisi mit‰ neuvoa? minun
koti-maassani, siell‰ ylh‰‰ll‰ pohjoisessa, kukaan ei tunne sellaisia
valoja ja lakia. Eik‰ meid‰n naisilla ole niin kiviset syd‰mmet,
etteiv‰t ne miehiin suostuisi. Sill‰ ensiksi ne rakastavat hyvin miehi‰
ja toiseksi ne taipuvat niihin ilman arvoituksitta. Mutta hiis
t‰ll‰isi‰ lakia ymm‰rt‰‰, ja todella sanoen, niille nauraisi meid‰n
variksetki.

Karangur. Oletteko te n‰hneet sen uuden lˆyhk‰n?

Rantala. Teid‰n majesteetin luvalla, se asuu t‰m‰n linnan kylkeisiss‰,
miss‰ ne muutki ulko-maan ruhtinat. Vaan se on erinomainen mies.
Minua s‰‰litt‰‰, minun syd‰mmeni halkeaa, kun ajattelen ett‰ niin
nuoren, niin kauniin ruhtinan pit‰‰ niin pikaisesti kuolla meid‰n
teurastus-pˆlkyll‰. Min‰ en ole el‰m‰ss‰ni n‰hnyt niin siev‰‰, niin
hyv‰‰ miest‰.

Karangur. Onneton laki, joka minun piti vannoa, onkos uhrattu, niin
ett‰ Jumalan armo antaisi h‰nelle voiman arvata?

Rantala. Siin‰ ei ole mit‰‰n s‰‰stetty. Kolme sataa h‰rk‰‰ on uhrattu
Bramalle, ja kolme sataa hevoista ja kolme sataa sikaa on annettu
muille pyhille.

Karangur. Niin antakaa h‰nen tulla. Koetelkaa h‰nt‰ peloittaa siit‰
hurjasta aikomuksesta. Sanokaa kaikki syyt mit‰ ymm‰rr‰tte.

Rantala. Jos puheen voima mit‰‰n auttaa, niin siit‰ ei ole puutosta.
Vaan jos h‰n sittenki antaa leikata kaulansa niinkuin kirjava kukko!
Ah, minua peloittaa ne sen k‰‰rmeen arvoitukset.


Kolmas kohtaus.

    Entiset. Purdovar.

Karangur. Nouse seisallesi, tule l‰hemm‰ksi, ajattelematon nuorukainen!
H‰nen jalo muotonsa, h‰nen rohkea n‰kˆns‰ ne viilev‰t minun syd‰nt‰ni.
Puhu onneton, ken sin‰ olet ja miss‰ maassa sin‰ olet syntynyt?

Purdovar. Suuri hallitsija, sallikaa minun teilt‰ viel‰ se peitt‰‰.

Karangur. Kuin! Sin‰ rohkeat tuntematonna tulla kosimaan meid‰n
keisarillista tyt‰rt‰!

Purdovar. Min‰ olen kuninkaallista sukua ja ruhtinas, jos minun t‰ytyy
t‰‰ll‰ kuolla, niin te sit‰ ennen saatte kuulla nimeni ja sukuni.
Siihen asti sallikaa minun olla tuntematon.

Karangur. Mill‰ rohkeudella h‰n puhelee. Ah! kuin min‰ h‰nt‰ nyt
surkuttelen. Vaan jos sin‰ selit‰t arvoitukset ja olet jotai alhaista
sukua.

Purdovar. Suuri keisari! Laki, joka minun tuomitsee, on tehty vaan
ruhtinaita vasten. Jos siis voitan ja en ole kuninkaallista sukua,
silloin langetkoon p‰‰ni ja kostakoon se minun petokseni, ja ruumiini
j‰‰kˆˆn ruuaksi taivaan linnuille. Nyt olkaa siis siit‰ huoletta. T‰ss‰
kaupungissa on yksi joka minun tuntee.

Karangur. Jalo nuorukainen! Min‰ uskon sinun puhees totisuuden, mutta
sin‰ voit myˆs uskoa minun keisarillisen varoitukseni. Pakene pois,
pakene sit‰ vaaraa, johon ajattelematta tahdot syˆst‰. Pyyd‰ minulta
puolta valta-kuntaani, niin min‰ sen annan ja pelastan sinun varmasta
kuolemasta. Niiden kaatuneiden veri jo painaa minua hirve‰sti, niin jos
sinulla on syd‰nt‰, joka tuntee toisen onnettomuutta, pelasta minut
t‰st‰ uudesta murheesta ja pakene.

Purdovar. Olkaa minusta huoletta, suuri keisari! min‰ surkuttelen
teit‰, vaan en voi suostua pyyntˆˆnne! Osottakaa paremmille suurta
hyvyytt‰nne. Jos minulle on sallittu osa teid‰n valta-kunnasta, niin
min‰ en voi sit‰ ottaa kuin teid‰n ihanan tytt‰renne k‰dest‰, tahi
kuolla.

Rantala. Ruhtinas, sallikaa minunki teille tehd‰ v‰h‰inen kysymys.
Oletteko te n‰hneet ne ruhtinain p‰‰t t‰m‰n kaupungin torilla? Uskokaa,
ett‰ niist‰ oli monta viisasta p‰‰t‰. Me itse t‰m‰n suuren keisarin
neuvon-antajat, vanhat l‰pi tottuneet kirja-miehet, me olemme turhaan
halaisseet p‰‰t‰mme sen arvoituksilla. Uskokaa, ne eiv‰t ole tavallisia
lapsen leikki‰ niin kuin: is‰ viel‰ syntym‰tt‰, poika jo sotia k‰y. Ei
ruhtinas, ne ovat ihan toista, meid‰n viisaimmat tohtorit eiv‰t saa
niist‰ selv‰‰. Sent‰hden te, maito-suu ruhtinas, menk‰‰ ajoissa
kotiinne, minua s‰‰litt‰‰ teid‰n nuoruus, sill‰ t‰ss‰ leikiss‰ teid‰n
p‰‰ on niin irti kuin nauris naatistansa.

Purdovar. Teid‰n puheet ovat turhat, hyv‰ vanhus; min‰ tahdon Seliman,
tahi kuolla.

Rantala. Se! Seliman! Hiidelle sellainen hurjuus. Luuletteko, ett‰
t‰ss‰ on kysymys kaalin p‰ist‰ ja sipulista ja lantuista? Teid‰n omasta
p‰‰st‰, herra, ja tunnetteko te, mik‰ leikki se on, kun p‰‰ leikataan
pois? Jos koko maa-ilmassa ei olisi muuta naista kun h‰n, se olisi
silloinki hullusti panna ainoan p‰‰ns‰ sen altiiksi. Min‰ en puhu kun
s‰‰list‰, herra, se ei voi olla mahdollista, ett‰ te olette niin hurja.

Purdovar. Te puhutte honkaan sen syv‰n viisautenne. Min‰ tahdon Seliman
tahi kuoleman.

Karangur. Ottakaa se sitte, syˆsk‰‰ turmelukseen, tehk‰‰ minulle se
uusi murhe. (Vartialle) Kutsukaa tytt‰reni, saakoon h‰n t‰n‰‰n viel‰
toisen uhrinsa.

Purdovar. Min‰ saan sitte h‰nen n‰hd‰! Jumalani, vahvista minua t‰n‰
hetken‰, ettei se n‰kˆ voisi sovaista ajatustani. Minua vapisuttaa.
Viisaat tuomarit, elk‰‰ syytt‰kˆ minua hurjaksi, min‰ en voi seista
vasten, se voima joka minua vet‰‰, on v‰kev‰mpi tahtoani.


Nelj‰s kohtaus.

    Pampu tulee edell‰ orjain kanssa, sen per‰st‰ Kirina, Adelina
    ja viimein Selima, joka tervehditty‰ ruhtinata, istuikse ja
    h‰nen kahden puolen Adelina ja Kirina.

Selima. Ken taas, niin monen varoituksen per‰st‰, on rohennut tulla
tutkimaan minun arvoituksiani, ja joka tahtoo p‰‰ll‰ns‰ lis‰t‰ niit‰
monia uhria?

Karangur. Tuo se on, tytt‰reni! H‰n ansaitsisi, ett‰ viimenki ottaisit
h‰nen puolisoksesi ja s‰‰st‰isit minulta sen uuden murheen, joka repii
syd‰mmeni.

Selima. Ah, Kirina! kuin minun tuntuu nyt niin oudosti.

Kirina. Mik‰ teill‰ on ruhtinatar?

Selima. Kukaan ei ole minua liikuttanut niin kuin tuo.

Kirina. Noh, kolme helppoa arvoitusta, ja se ylpeys, ja se ylpeys, se
j‰tt‰k‰‰ toistaiseksi.

Selima. Mit‰ sin‰ sanot? Sin‰ rohkenet, ja minun kunniani.

Adelina. Erhetynkˆ min‰, vaan se on merkillist‰ kuin yhden-n‰kˆinen!
Jumalani, se on sama nuorukainen, joka is‰ni Keikobadin hovissa oli
tyˆ-miehen‰. H‰n on ruhtinas, sit‰ min‰ jo arvelinki, ja se sitte oli
tosi.

Selima. Ruhtinas! teill‰ on viel‰ aika palata. J‰tt‰k‰‰ se vaarallinen
aikomus. Ihmiset sanovat minua julmaksi. Jumala sen tiet‰‰, ett‰ he
valehtelevat. Min‰ en ole julma. Min‰ tahdon olla vapaa. Sen edun on
saanut alhaisinki jo ‰itins‰ kohdussa. Pit‰‰kˆ minun sit‰ kattoa juuri
siksi, ett‰ olen keisarin tyt‰r! Min‰ n‰en kuin vaimo on koko Aasiassa
tehty miehen orjaksi. Min‰ tahdon kostaa teille sen v‰‰ryyden. Minulla
ei ole muuta asetta kuin hyv‰ ymm‰rrys, jotta voin vapauttani
puolustaa. Min‰ en tahdo miehest‰ tiet‰‰ mit‰‰n, ja vihaan sit‰ ja sen
itse-valtaa. Min‰ en suaitse, ett‰ h‰n luulee voivansa kaapata kaikki,
mit‰ mielens‰ halaa. Jos luonto minulle on antanut paremmat lahjat kuin
muille, pit‰‰kˆ minun olla siksi jokaisen otettavana, silloin kuin
halvemmat saavat olla rauhassa? Pit‰‰kˆ kauneuden yksin olla joka
ajajan omaisuus? Eikˆ se saa olla vapaa kuin aurinko, joka ei ole
kenenk‰‰n omaisuus, ja antaa valonsa ja l‰mpim‰ns‰ kaikille.

Purdovar. Min‰ kunnioitan teid‰n jaloa mielt‰. Mutta voitteko te
syytt‰‰ sit‰ nuorukaista, joka uskaltaa henkens‰ sellaisen omaisuuden
voittamiseen. Kuin moni kauppias v‰h‰st‰ raha-voitosta uskaltaa
henkens‰ myrskyisen meren valtaan? Kuin moni sota-sankari syˆksee tulen
ja keih‰sten sekaan halvan kunnian t‰hden! Vain onko ihanuus ja mielen
jalous halvin kaikista? Onko se teid‰n silmiss‰ vika, ett‰ nuorukainen
halajaa sit‰, jota se pit‰‰ korkiampana kaikkia ja siit‰ uskaltaa
henkens‰!

Kirina. Kuuletteko ruhtinatar! Jumalan t‰hden, kolme helppoa
arvoitusta! h‰n sen ansaitsee.

Adelina. Miten jalo ja mik‰ voima h‰nen puheessa! Voi, jos min‰ silloin
tiesin h‰nen ruhtinaksi! kuin kauheasti min‰ h‰nt‰ nyt rakastan, kun
h‰net tunnen vertaiseksein! mutta rohkeutta, ehk‰ viel‰kin h‰nen
voittaisin! Mutta ruhtinatar, te h‰mm‰stytte, te olette vait, muistakaa
nyt kunnianne, ja elk‰‰ antako tuollaisen itse‰nne voittaa!

Selima. H‰n oli ensim‰inen mies, jota tuli minun s‰‰lini. Ei, ei, se ei
voi niin menn‰, minun pit‰‰ voittaa itseni. Uskaljas! varustaikaa nyt
vastaamaan!

Karangur. Ruhtinas! Te sitte pysytte p‰‰tˆksess‰nne?

Purdovar. Selima tahi kuolema, min‰ en voi lis‰t‰ muuta.

Rantala. Se on hirve‰‰, ah! se on hirve‰‰!

Karangur. Niin lukekaa h‰nelle laki. Kuulkaa se ruhtinas!

Rantala (ottaa laki-kirjan, kumartaa otsansa maahan ja sitte lukee).
Jokaisella on lupa kosioida Selimaa, vaan joka sit‰ tehd‰ tahtoo,
h‰nelle ruhtinatar antaa kolme arvoitusta. Ken niit‰ ei arvaa, se
mestattakoon Delhin torilla kaikkein n‰hd‰; mutta ken arvaa, se voittaa
morsiamen. Niin on laki ja sen me vannomme auringon alla. (Suutelee
kirjaa, painaa sen rintaansa vasten ja antaa keisarille.)

Karangur. Ah! se verinen laki, murheeni ja tuskani! Min‰ vannon sen
korkiamman nimess‰, se pit‰‰ t‰ytett‰m‰n. (Antaa j‰lle ministerille)
Selima, sin‰ saat alkaa.

Selima (nousten seisalleen ja sitten juhlallisesti).

    Yks' eine lˆytyy maassa,
    Se yhteinen on kaikille.
    Et viivy sit‰ korjaamassa,
    Se piisaa myˆskin raavaille;
    Ei oo niin kˆyh‰‰ kerj‰l‰ist‰,
    Ei ruhtinaa niin ‰veri‰st‰,
    Kuin t‰tt‰ einett‰ vois hetken olla,
    Mut kaikki kalat siit‰ t‰ytyy kuolla.
    Mik‰ eine sellainen voip' olla?

Purdovar (v‰h‰n mietitty‰). Teid‰n palvelijanne, ruhtinatar, on hyvin
onnellinen, jos h‰nt‰ ei odota pime‰mm‰t arvoitukset, kuin t‰m‰. Se
kaikille yhteinen eine, jota paitsi kukaan ei voi el‰‰, se, jota
ainoasti kalat eiv‰t voi kuin vedess‰ sekoitettuna nauttia, se on ...
_ilma_, se sama ilma, jota te, ruhtinatar, sek‰ kaikki teid‰n orjat
yht‰ vapaasti saavat nauttia.

Rantala. Kuulitteko te sen, se on ihan hivuksen p‰‰lle ilma.

Tohtorit. Ilma, ilma, ilma, se on ilma!

Karangur. Jumalan armo tulkoon sinulle, poikani! Kirina, jumalani, auta
h‰nt‰ viel‰!

Adelina. El‰ nyt auta h‰nt‰ en‰‰, hyv‰ Jumalani! el‰ anna tuon julman
h‰nt‰ saada, ja sen kadottaa, joka h‰nt‰ rakastaa!

Selima. H‰n minun voittaisi ja min‰ tulisin h‰pe‰lle, ei, se ei saa
tapahtua! (ruhtinalle) Ruhtinas, elk‰‰ huutako hoi ennen kun olette yli
ojan! kuulkaa ja arvatkaa!

    Yks' kuva lˆytyy ihana,
    Sit' ei oo maalari tehnyt,
    Sill' ompi oma valonsa,
    Se muuttuu joka hetkyt;
    Se on yksi kuva pienoinen,
    Sen suuruus on kuin helmi.
    Vaan suurimmanki suuruuden,
    Sun sielus' sill‰ tunsi.
    Ja helmist‰ se kallein on,
    Ja kalliimp' kuin timantti,
    Ja valo siis on verraton,
    Ja loistavamp' briljanttii.
    Se niin kuin tuli l‰mmitt‰‰
    Vaan ket‰‰n ei se polta,
    Se mahtuu keh‰‰n pienimp‰‰n,
    Vaan koskee avaralta.
    Sen sis‰‰n mahtuu koko maa-ilman kauneus
    Vaan kauniimp' kaikkii on sen oma loistoisuus.

(Istuiksen.)

Purdovar. Elk‰‰ suuttuko, ruhtinatar, jos min‰ uskallan senki arvata.
Se ihana kuva, joka mahtuu pienimm‰‰n tilaan, mutta n‰ytt‰‰ minulle
‰‰rettˆmyydet, se helmi, jonka sis‰llinen loisto on ihanampi kuin
kaikki maa-ilman ihanuudet, se on _silm‰_, jossa kuvaiksen koko
maa-ilman ihanuus, se on sinun oma silm‰s silloin kuin se rakkaudella
katsahtaa minuun p‰in.

Rantala. Kohti, kohti, ihan keskellen reik‰‰, tohtorit. Silm‰, silm‰,
silm‰, ihan silm‰!

Karangur. Mik‰ toivomaton onni!

Kirina. Voi, jos t‰m‰ olisi jo ollut viimeinen!

Adelina. Voi minua poloista! Min‰ olen hukassa, min‰ j‰‰n ilman
miehett‰... Mutta ruhtinatar, teid‰n kunnia on vaarassa, miss‰ teid‰n
on kaikki entiset voitot? Jumalan t‰hden, miettik‰‰ syvemmin.

Selima (vihastuneena). Maa-ilman pit‰‰ ennen h‰vit‰, ruhtinas, min‰
vihaan sinua sit‰ enemm‰n kuta l‰hemp‰n‰ sin‰ toivot olevasi; pakene
nyt, j‰t‰ t‰m‰ huone, ja pelasta henkes, se viimeinen arvoitus tuottaa
sinulle kuoleman.

Purdovar. En kuolemaa min‰ pelk‰‰, ruhtinatar, teid‰n viha on ainoa,
joka minua h‰mm‰stytt‰‰.

Karangur. Rakas poikani, per‰ydy, el‰ kiusaa Jumalaa, sin‰ olet
pelastanut kunnias ja henkes, nyt voit viel‰ erota. Ja tytt‰reni,
hylk‰‰ se kolmas arvoitus, anna h‰nelle k‰tesi ja min‰ seuraan teit‰
temppeliin.

Selima. Min‰ h‰nelle k‰teni? Min‰ j‰tt‰isin kolmannen. Ei, ei koskaan!

Purdovar. Ja min‰ sanon p‰‰h‰n asti, ... minun kaulani katketkoon, se
on Jumalan k‰dess‰; siis Selima tahi kuolema.

Selima. Kuolema, kuolema, sin‰ saat sen kuulla. (Nousee seisalleen.)

    Se kapine nyt arvatkaa,
    Kuin itsess‰‰n on halpa;
    Se puusta on ja raudasta,
    Ja haavoittaa kuin kalpa.
    Ei verta tok' se vuodata,
    Ei kelt‰‰n ryˆst‰, ota,
    Mutt' tuopi aina rikkautta.
    Ne tuop' se ilman sotaa;
    Se perustan't on monta valta-kuntaa
    Ja synnytt‰nyt monta kaupunkii;
    Ei maa-ilmass oo yht‰ kansa-kuntaa,
    Ken ilman vaaratta voi sit‰ halveksii;
    Ja onnellinen on se kansa,
    Ken sit‰ pit‰‰ turvanansa.

(Rep‰see peitteen silmilt‰ns‰ ja n‰ytt‰‰ koko ihanuutensa.)

Katsokaa nyt ja elk‰‰ h‰mm‰stykˆ, tahi kuolkaa niin kuin olette
tahtoneet!

Purdovar (h‰mm‰styen). Ah, mik‰ ihanuus! silm‰ni huikenevat! ajatukseni
seisattuu.

Karangur. Voi jumalani, h‰n h‰mm‰styy!

Kirina. Min‰ vapisen.

Adelina. Min‰ saan sinut viel‰, min‰ pelastan ja sitte...

Rantala. Jumalan t‰hden, selvitk‰‰, rohkaiskaa! voi, voi, h‰n pyˆrtyy,
viinaa, ‰tikk‰‰, tuokaa ‰tikk‰‰, min‰ juoksisin kyˆkkiin, vaan t‰m‰
korkea virkani, ah min‰ en voi.

Selima. Onneton! sit‰ sin‰ halasit; nyt sen sait.

Purdovar (selviten ja nauraen Selimaan p‰in). Se ihanuus, ruhtinatar,
jota ensi kerran n‰in, lˆi minut h‰mm‰styksell‰, vaan min‰ en sent‰hden
ole voitettu. Se rautainen ase joka ahkeruudella on voittanut maan
piirin, joka er‰-maat on tehnyt ihmisten asunnoiksi, joka tuottaa onnea
ja rikkautta ilman sodatta ja sit‰ toiselta ryˆst‰m‰tt‰, t‰m‰ siunattu
kapine on _aura_.

Rantala. Hoh, min‰ en jaksa en‰‰ seista paljaasta ilosta, min‰ pyˆrryn,
tulkaa, antakaa minun syleill‰ itse‰nne. Keisari, teid‰n murhe on
loppunut, hahaha! naurakaa, naurakaa nyt jokainen!

Tohtorit. Aura, aura, aura, se on aura!

Kirina. Mutta ruhtinatar, katsokaa toki ylˆs! H‰n voitti, se kaunis
ruhtinas teid‰t jo voitti.

Adelina. Min‰ olen hukassa, min‰ j‰‰n nyt miehett‰. Vaan ei sittenk‰‰n,
min‰ toivon sittenki ... ja ken tiesi, miten se viel‰ horjahtaa...

Karangur. Nyt, tytt‰reni, sin‰ et voi minua pitemp‰‰n kiusata.
Ruhtinas, l‰hestyk‰‰, antakaa minun tervehti‰ teit‰ v‰vykseni.

Selima (raivossa syˆsten heid‰n v‰liin). Seiskaa! Min‰ en tahdo!
minulla on viel‰ toiset kolme, minulla on sata arvoitusta, h‰nen pit‰‰
ne kaikki arvata.

Karangur. Julma tyt‰r, sin‰ raivoot. Laki on t‰ytetty, juokse h‰nen
syliins‰, sen on diivan jo p‰‰tt‰nyt.

Tohtorit. Siin‰ on kyll‰, laki on t‰ytetty, h‰‰-pˆyd‰t katettu.

Karangur. Papit odottavat temppeliss‰, vihkimys pit‰‰ paikalla olla
t‰ytetty.

Selima (viskautuu is‰ns‰ eteen). Aikaa, is‰, min‰ tahdon aikaa, min‰
tahdon miettimisen aikaa.

Karangur. Ei minuuttia, kiitt‰m‰tˆn lapsi, min‰ jo olen kyllin
k‰rsinyt, kymmenen p‰‰t‰ on jo katkennut sinun juonissasi, ja nyt min‰
vannon, ett‰ kaikki p‰‰t saavat sinusta olla rauhassa.

Selima. Yksi p‰iv‰ viel‰, se luvatkaa minulle, is‰.

Karangur. Ei minuuttia; suoria temppeliin ja vihille.

Selima. Tulkoon sitte temppeli minulle haudaksi, min‰ en voi h‰nt‰
ottaa. Tuhannen kertaa min‰ ennen kuolen kun tulen h‰nelle vaimoksi.

Purdovar. Hirmuinen, leppym‰tˆn! Olkoon sitte. Sin‰ tahdot minun
vertani, sin‰ sen saat, min‰ sen sinulle annan. Mutta sit‰ ennen
sallikaa minun teille antaa yksi ainoa arvoitus. Min‰ olen teille
tuntematon. Arvatkaa nyt, ruhtinatar, ken min‰ olen ja ken minun on
is‰ni? Jos te huomiseen aamuun sit‰ etten arvaa, silloin te olette
minun vaimoni, vaan jos arvaatte, sillon kaulani katketkoon, ja te
iloitkaa sitte voitollanne.

Selima. Siihen min‰ suostun, sill‰ v‰li-puheella min‰ olen huomenna
teid‰n vaimonne.

Kirina. Voi, kun minua taas peloittaa!

Adelina. Ja viel‰ kerran min‰ saan toivoa.

Karangur. Vaan min‰ en suostu. Laki pit‰‰ t‰ytett‰m‰n, suoritkaa
vihille.

Purdovar. Jos rukoukset teiss‰ mit‰ voivat, niin kuulkaa minua, antakaa
h‰nen arvata, jos voipi.

Selima. H‰n pilkkaa, kavahtakaa, ruhtinas!

Karangur. Hurja, te ette ymm‰rr‰, mit‰ pyyd‰tte. Te ette tunne sen
kavaluutta, h‰n saa kivi-sein‰tki puhumaan, h‰n onkii teid‰n
salaisimmat ajatukset. Mutta kun sit‰ tahdotte, olkoon viel‰, mutta
mit‰‰n verta sen t‰hden ei saa vuotaa; jos h‰n arvaa, silloin h‰n
olkoon teist‰ irti, vaan jos ei, liitto olkoon silloin p‰‰tetty. Nyt
tulkaa minun kanssani.




KOLMAS NƒYT÷S.


Ensim‰inen kohtaus.

    Adelina.

Adelina (yksin). Nyt tahi ei koskaan. Viisi vuotta olen ollut h‰nell‰
orjana, sill‰ julmalla, joka murhasi is‰ni ja veljeni, ja jota nyt
ik‰ni vihaan. Minun suonissani juoksee yht‰ kuninkaallinen veri kuin
h‰nen, ja minun t‰ytyy h‰nt‰ palvella. Ei ensink‰‰n, siit‰ pit‰‰ tulla
loppu, ja se t‰n‰ p‰iv‰n‰; minun pelastaa h‰nest‰ rakkaus. Se
salaisuus, ne nimet min‰ ongitan, tahi s‰ikyt‰n h‰nen karkaamaan t‰st‰
linnasta ja menen itse keralla. H‰nen t‰ytyy minut ottaa, jos ei
muuten, niin v‰kisin. Sin‰ rakastat h‰nt‰, ylpe‰ ruhtinatar, rakasta
vaan ja peit‰ se ylpeydell‰, mutta min‰ h‰nen otan, min‰ pet‰n sinut,
sin‰ uskot minua, sin‰ luulet minun niin kauhean nˆyr‰ksi... Vaan
tuossa se jo onkin... Viha ja rakkaus ovat maalatut h‰nen kasvoillansa.


Toinen kohtaus.

    Selima. Adelina. Kirina.

Selima (tulee puhellen Kirinan kanssa). Auta nyt minua, neuvo minua
Kirina, min‰ en voi ajatella sit‰ h‰pe‰‰, jos minun t‰ytyy h‰nelle
antautua.

Kirina. Ja niin kaunis ja niin nuori ja siev‰ ruhtinas; kuin te voitte
h‰nt‰ vihata? inhota?

Selima. Vihata, inhota? se on tosi, min‰ en voi kuin vihata.
Huomis-aamuna minun pit‰‰ diivanissa ilmoittaa h‰nen ja h‰nen is‰ns‰
nimen. Koko kaupungissa ei ole ket‰‰n, joka h‰nen tuntee. Min‰ en
ajatellut mit‰ tein, min‰ lupasin mahdottomia ja jouduin ansaan. Sano
nyt, mit‰ minun pit‰‰ tehd‰.

Kirina. Kaupungissa, ruhtinatar, on viisaita naisia, jotka voisivat
katsoa kahvin porosta ja kortista, te etten usko, miten paljon ne
tiet‰v‰t.

Selima. Sin‰ki pilkkaat minua, Kirina, ah, mihin nyt olen joutunut.

Kirina. Vaan miksi sellaiset konstit? ruhtinatar. Eikˆ teit‰ liikuta se
nˆyryys, jolla h‰n pyysi keisarilta ... tuokin hengen vaarasta p‰‰ssyt,
h‰n tarjosi koko el‰m‰ns‰ j‰lle teid‰n k‰siin.

Selima. Ole siit‰ vait, ole nyt vait, hyv‰ Kirina.

Kirina. Te k‰‰nnytte minusta pois, te olette liikutettu, teid‰n
silmiss‰ on kyyneleet, miksi h‰vet‰ niin viatonta tuntoa ...
ruhtinatar, te h‰nt‰ rakastatte, j‰tt‰k‰‰ kaikki, juoskaa h‰nelle
kaulaan.

Selima. Ei yht‰ sanaa siit‰, Kirina, h‰n on mies ja minun t‰ytyy h‰nt‰
vihata. Min‰ jo tunnen, millaiset he ovat. Heiss‰ ei ole kuin petos ja
ylpeys; nˆyrimm‰t palvelijat meit‰ pyyt‰iss‰, he ovat julmat is‰nn‰t
silloin kuin ovat tahtonsa voittaneet. Ei, Kirina, en koskaan min‰
tahdo olla h‰nen, ennen el‰v‰n‰ hautaan kun mink‰‰n miehen syliin.

Kirina. Sallikaa minun viel‰ sanoa, ruhtinatar, te h‰nt‰ rakastatte, ja
ylpeys on turha leikki siin‰, miss‰ rakkaus puhuu. Mit‰ koko maa-ilman
pilkka on rakkauden rinnalla. Juoskaa sen rakastetun syliin ja
unhottakaa kaikki.

Adelina (on kuunnellen tullut esiin). Kirina, mit‰ Jumalan armoa, sin‰
tohdit puhella rakkaudesta? paljaan tyˆ-miehen tyt‰r, sin‰ voisit
neuvoa meid‰n ruhtinatarta! ai, ai Kirina, se on hyvin pahasti, sin‰
antaisit meid‰n suuren keisarin tytt‰ren sellaiselle; ken h‰nt‰ tuntee
mik‰ maan kulkia h‰n on? Ja diivanissa niin tulla h‰v‰istyksi,
voitetuksi! Ja rakkaus mit‰ kaikkia se on? Pit‰‰kˆ kuninkaan tytt‰ren
ajatella sellaista? se on talon-pojan tyttˆin, se on sellaisten orjain
asia kuin sin‰, Kirina.

Selima. Hyv‰ Adelina! auta minua, min‰ pist‰n veitsell‰ rintaani jos en
saa niit‰ nimi‰.

Adelina. Olkaa huoletta, ruhtinatar. Se ei ole niin mahdoton kuin
luulette. Viisaus tahi kavaluus ne meille antaa.

Kirina. Jos Adelina ymm‰rt‰‰ paremmin, ja jos h‰n on uskollisempi ja
totisempi kuin min‰, olkoon sitte!

Selima. Adelina yst‰v‰ni, min‰ en h‰nt‰ tunne, min‰ en tied‰ mist‰ h‰n
on tullut, miten me nyt saamme h‰nest‰ mit‰‰n j‰lki‰?

Adelina. Te kuulitte, ruhtinatar, ett‰ kaupungissa on yksi, joka h‰nen
tuntee. Siksi on tarvis etsi‰, kuulustella, panna kultaa ja hopeaa
liikkeelle. Sit‰ tehd‰‰n turhempiinkin asioihin, ammoin t‰llaiseen.

Selima. Ota kaikki kalliit kivet ja timantit, el‰ s‰‰st‰ mit‰‰n. Koko
valta-kunnan varat ovat sinulle avoinna.

Kirina. Ja viimeksi, se ei ole ruhtinattaren ansio, se on paljas
Adelinan petos.

Adelina. Ja Kirina on vissiin ensim‰inen, joka sen ilmoittaa?

Kirina. Se on liiaksi ... mutta koska sit‰ tahdotte, niin tietk‰‰ ett‰
se yksi, joka ruhtinan tuntee, on minulta tunnettu. ƒitini k‰vi ‰sken
t‰‰ll‰, h‰n oli kauhean iloinen, ett‰ ruhtinas oli arvannut, sill‰ se
sama ruhtinas asuu ‰itini talossa ja isintim‰ni on se, joka h‰nen
tuntee. Sanokaa nyt, enkˆ ole uskollinen!

Selima. Kirina-kulta, anna minulle anteeksi! El‰ j‰t‰ minua nyt
suutuksissa!

Adelina. Antakaa h‰nen menn‰. Me olemme nyt p‰‰sseet j‰lille, se on
meid‰n asia niit‰ seurata. Min‰ vannon, v‰kisin tahi petoksella min‰
otan sen salaisuuden.

Selima. Adelina, paras yst‰v‰ni, min‰ suostun kaikkeen kun vaan se
muukalainen ei saa voittaa. (Menee.)

Adelina (yksin). Nyt rakkaus, auta minua! Anna minun p‰‰st‰ t‰st‰
orjuudesta ja pett‰‰ tuo suurin viholliseni, ja sen avulla voittaa sen,
jota rakastan ... ah, miten syd‰mmeni nyt on t‰ynn‰ rakkautta ja ...
petosta.


Kolmas kohtaus.

    Purdovar. Aslak.
    (Ulkona puutarhassa.)

Purdovar. Se on ihan mahdoton, koko kaupungissa ei ole ket‰‰n pait
sinua, joka minun tuntee. Ja muuton min‰ olen jo kahdeksan vuotta ollut
pakolaisena, meid‰n is‰n-maa on niin kaukana, monta sataa penin-kulmaa
t‰‰lt‰, siell‰ pohjoisen kylm‰ss‰, jota t‰‰ll‰ kukaan ei tunne.

Aslak. Ja kuitenki se oli pahoin tehty ruhtinas; se, joka on onneton
voipi pel‰t‰ kaikkea; ‰‰nettˆm‰t kivet voisivat sit‰ vastaan todistaa,
min‰ sanon sen viel‰ki, se oli hyvin tuhmasti. Saada sellaisen naisen
ja lis‰ksi koko valta-kunnan, ja se panna j‰lle sellaiseen leikkiin!

Purdovar. Jos sin‰ olisit n‰hnyt h‰nen tukkansa, h‰nen kyyneleens‰!

Aslak. Naisten kyyneleet? Te etten niit‰ n‰y viel‰ tuntevan, ruhtinas!
Elk‰‰ luottako niihin, ne ovat aina valmiit silloin kuin petos ja
viekkaus niit‰ k‰skev‰t.

Purdovar. Eikˆ k‰ytˆkseni voi h‰nen syd‰nt‰ viimen hellytt‰‰?

Aslak. Odottakaa sit‰, sen k‰‰rmeen syd‰nt‰!

Purdovar. H‰n ei voi minusta p‰‰st‰, h‰nen on mahdoton arvata, vain
oletko sin‰ jo sanonut vaimollesi?

Aslak. Mit‰ siihen tulee, ruhtinas, en puustaviakaan; siit‰ olkaa
huoletta, luottakaa minuun.


Nelj‰s kohtaus.

    Entiset. Rantala. Sota-mlehi‰.

Rantala. Kas, kas nyt, sakkerment! Kun min‰ tulin paikalle. Mist‰ te
tulette, ruhtinas, mit‰ te t‰‰ll‰ teette. (N‰hty‰ Aslakin.) Ja tuo,
jonka kanssa te haastoitte, mik‰ mies se on?

Aslak. Min‰ poloinen!

Rantala. Sanokaa, ken tuo mies on?

Purdovar. Sanokaa itse, jos tunnette. Min‰ tapasin h‰net t‰ss‰ ja
kyselin monjaita kaupungin tapoja.

Rantala. Ruhtinas, te ette tunne miss‰ vaarassa te olette. Te olette
piipussa, ihan piipussa, jos me teid‰t j‰t‰mme, he nytist‰v‰t teid‰t
kuin kirjavan kukon; sent‰hden sallikaa astua tuohon huoneesen
sota-miehet, vartioikaa h‰nen ovella, ei itikkaa sis‰‰n eik‰ ulos, se
on keisarin k‰sky. Te n‰ette nyt, miten h‰n teit‰ rakastaa ... mutta
aamuun asti, ne nimet, s‰ilytt‰k‰‰ ne kun silm‰-ter‰nne, varokaa
seini‰, varokaa kaikkia, yksin untanne ... mutta meid‰n kesken, jos
hyvin hiljaan sopottaisitte minulle korvaan, min‰ voisin teille sen
monin kerroin palkita ... sill‰ n‰ettekˆ, meid‰n t‰ytyy el‰‰ virastamme
ja totella ei ainoasti keisaria, mutta arvaattehan te.

Purdovar. Kuin vanhus, te t‰yt‰tte niin keisarin k‰skyt?

Rantala. Oikein, oivallisesti, kas niin teid‰n pit‰‰ olla... Nyt
astukaa tuonne, ja Rimpi, sin‰ tunnet velvollisuutesi, se maksaa p‰‰si,
jos mit‰ tapahtuu.

Rimpi. Minun p‰‰ni on yht‰ lujasti kiini kun jonku toisenki! Hiisk‰‰n
ei p‰‰se minun k‰sieni l‰pi.

Rantala. Se on hyv‰, nyt hyv‰sti.

Purdovar (Aslakille). Toiste n‰kem‰ksi.

Aslak. Teid‰n palvelijanne!

Rimpi. Astukaa, suoritkaa, ja hiiteem kaikki puheet! (Purdovar
piiritetty sota-v‰elt‰ astuu huoneesen, h‰nen is‰ns‰ Olkinor tulee
per‰lt‰, keksii h‰nen ja h‰mm‰styy.)


Viides kohtaus.

   Olkinor. Aslak.

Olkinor. Pettiv‰tkˆ minut silm‰ni! mutta se on kauhistus, onnettomuus
seuraa minua joka paikkaan. Ensi askeleella t‰h‰n kaupunkiin, n‰en
poikani vankina. (Huutaa) Purdovar, Purdovar!

Aslak (juosten h‰nelle eteen ja asettaa miekan h‰nen rintaa kohti).
Vait onneton, tahi t‰m‰ on sinun viimeinen hetkesi! Ken sin‰ olet ja
mist‰ sin‰ tunnet sen nuorukaisen?

Olkinor. Mit‰ kummaa nyt n‰en! Aslak, sin‰ t‰‰ll‰, ja se on sinun
tyˆt‰si, sin‰ h‰nen petit, sin‰ olet tehnyt kapinan ja rohkenet
miekalla uhkata omaa kuningastasi.

Aslak. Jumalani, kuin se on mahdollista, Olkinor!

Olkinor. Petturi! min‰ se olen, sinun onneton kuninkaasi, jonka kaikki
maa-ilma on pett‰nyt. Mit‰ sin‰ viivyt, ota nyt henkeni tahi sys‰‰
minut samaan vankeuteen kuin poikani.

Aslak. Ah! te se olette, herrani ja kuninkaani! ja sellaisessa tilassa!
Unhottakaa sokea kiivauteni, vaan se oli teid‰n poikanne puolesta.
Jumalan t‰hden, elk‰‰ h‰nen ja teid‰n oman nimenne antako tulla
huuliltanne, te olette muuton kuoleman omat... Mutta sanokaa, el‰‰kˆ se
armas kuningatar, ja onko h‰n seurannut teit‰ t‰nne?

Olkinor. Ah! el‰ mainitse h‰nt‰. Murhe ja kurjuus lopettivat h‰nen
p‰iv‰ns‰ minun syliss‰ni. Min‰ pakenin samassa t‰nne kuulustamaan
poikaani ja onnettomuuteni toi minut n‰kem‰‰n h‰nt‰ sill‰ hetkell‰ kun
h‰n vietiin vangiksi ja kuolemaan.

Aslak. Tulkaa pois, kuningas, teid‰n poikanne ei ole niin vaarassa kuin
luulette, ja huomenna h‰n voi olla onnellisin ihminen maa-ilmassa.
Mutta siihen asti, elk‰‰ antako h‰nen nimens‰ tulla huuliltanne, ei
mill‰‰n ehdolla.

Olkinor. Mit‰ salaisuuksia, selit‰ paremmin.

Aslak. Tulkaa pois, t‰ss‰ ei ole paikka ... vaan mit‰ kaikkia, nyt
vaimoni tulee linnasta. (Vaimollensa) Mit‰ sin‰ t‰nne tulet, onneton,
mit‰ sin‰ t‰‰lt‰ etsit?


Kuudes kohtaus.

    Entiset. Margiana.

Margiana. Tied‰t sin‰ ukkoseni, kun min‰ k‰vin linnassa, ja sen tein
siin‰ ilossa, kun kuulin ett‰ meid‰n majakas oli voittanut ... ja se
oli niin lysti n‰hd‰ sit‰ ylpe‰‰ morsianta... Kirina se vei minut
oikein sen luo.

Aslak. Sin‰ lenn‰t kuin h‰nn‰tˆn harakka r‰ks‰tt‰m‰‰n, mit‰ tunnet ja
mit‰ et tunne. Min‰ tahdoin sinut kielt‰‰ sinne menem‰st‰. Mit‰ kaikkia
sin‰ siell‰ ehdit r‰ks‰tt‰‰? Vissisti, ett‰ se tuntematon ruhtinas asuu
meill‰? sano, kerkesitkˆ sin‰ sen ilmoittaa?

Margiana. Jos min‰ olisin kerinnyt, mit‰ sitte?

Aslak. Sano suoraan, virkoitko sin‰ sen?

Margiana. Taisinhan min‰ sen virkkaa, ja mit‰ min‰ sit‰ olisin
peitt‰nyt ... ja tied‰t sin‰, he tahtoivat nimenki tiet‰‰, ja min‰ sen
heille lupasin.

Aslak. Hurja! nyt me olemme jokainen hukassa. (Olkinor'ille)
Paetkaamme ... elk‰‰ viipykˆ.

Olkinor. Mutta sanokaa nyt, mik‰ salaisuus!...

Aslak. Pois t‰st‰ ... aika kuluu, me olemme hukassa, vaan se onki jo
myˆh‰‰n, he jo minua etsiv‰t, tunnoton eukko, mihin pulaan sin‰ meid‰t
saatit!...


Seitsem‰s kohtaus.

    Entiset. Pampu.

Pampu. Seiskaa paikalla, no, noh, niin kuin naulatut!

Margiana. Voi minua poloista!

Aslak. Te etsitte Hassan'ia, t‰ss‰ min‰ olen, viek‰‰ minut.

Pampu. Sst! Hiljaan, ilman h‰lin‰tt‰! se on hyv‰ss‰ aikomuksessa, se
erin‰inen armo, joka teille tapahtuu.

Aslak. Te viette minun keisarin linnaan, min‰ olen valmis.

Pampu. Nonoh! ei kiirett‰; katsokaa, se armo, joka teit‰ kohtaa, se on
ylen suuri, se on ‰‰retˆn. Keisarin tytt‰ren linnaan, onnelliset
ihmiset, arvaatteko te, mit‰ se on? Jonne itikkaa ei lasketa ennen kun
tarkoin tutkitaan, jos se on mies- tahi nais-puoli. Jos se on mies, se
hirtet‰‰n ilman armotta, j‰rki‰‰n ... vaan ken tuo vanha ukko on, ken
se on?

Aslak. Kˆyh‰ kerj‰l‰is-ukko, jota en tunne, nyt l‰htek‰‰!

Pampu (katsoo irvistellen Olkinor'ia). Nonoh! nonoh! kˆyh‰
kerj‰l‰is-ukko! me olemme t‰n‰ p‰iv‰n‰ hyvin armolliset, me olemme
p‰‰tt‰neet tehd‰ onnelliseksi tuon kerj‰l‰is-ukonki ... mutta tuo
nainen? ken se on? ken se on?

Aslak. Mit‰ te viivytte? Min‰ olen valmis, tulkaa jo! voinko min‰
tuntea kaikki akat, mit‰ on kaupungissa? Tuota en ole koskaan n‰hnyt,
min‰ en tunne, en tied‰.

Pampu. Sin‰ et tunne et tied‰? tuhat tulimainen! Sin‰ et sit‰ ole
koskaan n‰hnyt? Sakkerment! Sinun oma vaimosi, Kirinan ‰iti, sata
kertaa olen h‰net n‰hnyt linnassa, kun h‰n Kirinalle tuo valkeita
pesuja, ... kaikki kolme linnaan, suoritkaa linnaan! se on sen
armollisen ruhtinattaren k‰sky.

Olkinor. Jumalani! mihin nyt jouduin!

Margiana. Min‰ en voi ymm‰rt‰‰!

Aslak. Mihin me nyt joudumme? Tietk‰‰ ett‰ hirmuinen kiusaus on meill‰
edess‰, ... vaan muistakaa, teid‰n ja poikanne nimet eiv‰t saa mill‰‰n
ehdolla tulla meid‰n huulilta ... muuten me murhaamme h‰nen, nyt eukko,
sin‰ sait, mit‰ hait.

Margiana. Suojelkoon meit‰ Jumala!

Pampu. Sst, vait! ihan ‰‰nett‰! suoritkaa!

    (Menev‰t.)




NELJƒS NƒYT÷S.


Ensim‰inen kohtaus.

    Selima. Kirina. Margiana. Olkinor. Aslak.

Selima. Min‰ alennun teit‰ viel‰ rukoilemaan, tuo kulta-l‰j‰ on teid‰n,
jos hyv‰ll‰ minulle virkatte ne nimet. Vaan jos kiell‰tte, min‰ k‰sken
paikalla nuo miekat sys‰t‰ teid‰n rintoihin. Orjat olkaat valmiina
heid‰t tappamaan. (Orjat asettavat miekat heid‰n rintoja kohti.)

Aslak. Eukko, nyt n‰et mihin sinun l‰rp‰tˆs meid‰t saatti...
Ruhtinatar, pist‰tt‰k‰‰ minut kuoliaksi. Orjat, totelkaat julman
haltianne k‰sky, pist‰k‰‰t! ... min‰ tunnen molemmat nimet, se ruhtinas
on minun yst‰v‰ni ... mutta kaikki teid‰n kulta-l‰j‰t, kaikki teid‰n
uhkaukset eiv‰t s‰ikyt‰ minua virkkamaan sit‰, jota en tahdo.

Margiana (rukoillen Selimaa). Ah, ruhtinatar, armoa, armoa!

Olkinor. Min‰ olen vanha ja onnettomuus on katkeraksi tehnyt minulle
el‰m‰n t‰ss‰ maa-ilmassa. Min‰ virkan ja pelastan nyt, yst‰v‰, sinun
henkesi.

Aslak. Jumalan t‰hden, me olemme kaikki hukassa, jos sen virkatte.
Nimet eiv‰t saa tulla teid‰n huulilta.

Selima. Kuin, sin‰ki tunnet h‰nen, vanhus?

Olkinor. Jos min‰ tunnen? ... vaan, yst‰v‰, miksi min‰ en saa
ilmoittaa?

Aslak. Te surmaatte h‰net ja meid‰t kaikki.

Selima. H‰n s‰ikytt‰‰ sinua, ukko, el‰ pelk‰‰, orjat, tappakaa tuo
ilke‰. (Orjat rupeevat pist‰m‰‰n.)

Margiana. Hyv‰ Jumala! minun mieheni!

Olkinor. P‰‰tt‰k‰‰, ruhtinatar! vannokaa Jumalan nimess‰, ett‰ h‰n ja
se tuntematon ei tarvitse pelj‰t‰; min‰ annan henkeni heid‰n puolesta
ja ilmoitan sen mit‰ tahdotte; te saatte minulta tiet‰‰ kaikki.

Selima. Min‰ vannon, ettei h‰nelle eik‰ ruhtinalle eik‰ kellenk‰‰n
teist‰ tapahdu mit‰‰n vaaraa.

Aslak. Kavala valehtelija! viekas k‰‰rme, sen valan takana piilee petos
ja kavaluus. Vannokaa ett‰ te olette ruhtinan puoliso, sill‰ hetkell‰
kun kuulette h‰nen nimens‰. Vannokaa, jos voitte, ettei h‰n, teilt‰
hyl‰ttyn‰, lopeta omaa el‰m‰‰ns‰, ja ettei meille mit‰‰n pahaa tapahdu.

Olkinor. Mit‰ salaisuuksia. Jumalani! ota minulta t‰m‰ tuska!

Selima. Mit‰ pitkist‰ puheista! orjat tappakaat heid‰t kaikki.

Margiana. Oh! ruhtinatar! armoa, armoa! (Orjat rupeevat pist‰m‰‰n.)

Olkinor. Poikani, rakas poikani, min‰ kuolen sinun edest‰si. Sinun
‰itis meni edell‰, min‰ seuraan nyt per‰st‰.

Selima. Sinun poikasi! mit‰ se on! Sin‰ olisit h‰nen is‰ns‰, ruhtinas
ja kuningas ... sen tuntemattoman is‰?

Olkinor. Min‰ se olen, hirmuinen ruhtinatar! Min‰ olen kuningas ja is‰,
onnettomuus on minun painanut t‰ll‰iseksi.

Aslak. Oh! kuningas, mit‰ te olette tehneet!

Margiana. Kuningas, ja tuossa kurjuudessa?

Kirina. Armollinen Jumala!

Selima. Kuningas ja sellaisessa tilassa! H‰nen is‰ns‰, sen onnettoman
nuorukaisen is‰; ja h‰n itse raakana tyˆ-miehen‰ el‰tt‰nyt henkens‰.
Ah! mik‰ hirmuinen onnettomuus!

Aslak. H‰n on kuningas, kauhistukaa ruhtinatar ryhty‰ h‰neen! Jos
teill‰ ei ole syd‰nt‰, joka tuntee toisen onnettomuuden, niin h‰vetk‰‰
teid‰n oman is‰nne t‰hden musertaa h‰nen vanhuuttansa.

Kirina. Te olette liikutettu, ruhtinatar! armahtakaa nyt ja surkutelkaa
onnettomuutta!


Toinen kohtaus.

    Entiset. Adelina.

Selima: Tulet sin‰, Adelina? Auta minua, hyv‰ Adelina. Min‰ en tied‰
en‰‰ mit‰‰n apua. Tuo on h‰nen is‰ns‰ ja kuningas.

Adelina. Min‰ kuulin jo kaikki, pois heid‰t, ajakaa heid‰t pois,
keisari on paikalla t‰‰ll‰.

Selima. Kuin, is‰ni? Min‰ olen hukassa!

Adelina. H‰n jo on tulossa, ajakaa, ajakaa heid‰t pois alimaisiin
vankeuksiin, kunnes toisin k‰sket‰‰n. Kaikki v‰ki-valta, ruhtinatar, on
t‰ss‰ turhaa, viekkaus on ainoa, mik‰ meit‰ auttaa. Minulla on kaikki
valmisna, sin‰ Margiana j‰‰t t‰nne ja Kirina kanssa.

Aslak. Kuulkaa, ruhtinas, meill‰ on uusi kiusaus edess‰. Pysyk‰‰
vahvana, Margiana, Kirina! Pysyk‰‰ uskollisina. Nuo molemmat k‰‰rmeet
kiert‰v‰t teid‰n ymp‰ri.

Selima. Te olette kuulleet, suoritkaa, salasimmat vankeudet ovat teid‰n
asunto.

Olkinor. Tulkoon teid‰n vihanne minun p‰‰lleni, vaan s‰‰lik‰‰ poikaani!

Aslak. H‰n s‰‰li‰? Tuo syˆj‰t‰r, joka sys‰‰ meid‰t viattomat sinne,
miss‰ ei kuu ei p‰iv‰ paista; ja mint‰hden? ett‰ h‰n saisi n‰ytt‰‰
maa-ilmalle miten ihmiset ovat h‰nelle leikki-kaluja. Mutta kavahtakaa,
ruhtinatar, taivaassa on kosto.

    (Menev‰t.)


Kolmas kohtaus.

    Selima. Adelina. Kirina. Margiana.

Selima. Min‰ luotan nyt sinuun, Adelina! sano, miten sin‰ minut
pelastat?

Adelina. Ruhtinan vartiat, mitk‰ keisari h‰nelle l‰hetti, ovat jo
voitetut. P‰‰sy h‰nen luo on vapaa, me viettelemme h‰nen, h‰n on
herkk‰uskoinen; min‰ tarvitsen Margianan ja Kirinan avukseni.

Selima. Sinun miehesi el‰m‰ on minun k‰dess‰ni.

Margiana. Min‰ olen valmis kaikkeen, kun vaan pelastan h‰nen.

Selima. Ja jos tahdot olla minun yst‰v‰ni, Kirina!

Kirina. Luottakaa minuun, ruhtinatar!

Adelina. Sitte tulkaa, meill‰ on kiiru.

Selima. Menk‰‰, menk‰‰, tehk‰‰ mit‰ h‰n k‰skee.


Nelj‰s kohtaus.

    Selima.

Selima (yksin). Voipiko h‰n minua auttaa? Saanko min‰ viel‰ t‰m‰n
voiton? Kenen nimi on siten kuuluisampi kuin minun ymp‰ri Aasian? Ken
tulee sitte minun rinnalleni ‰lyn ja neron voimassa? Mill‰ ilolla
huomenna diivanissa voin viskata noiden viisaiden neuvosten silmille
nimet, joita oli mahdoton arvata ja lˆyt‰‰! Ah! ja kuitenki pelk‰‰n ja
vapisen, jos t‰m‰ voitto h‰nen musertaa, ah! se on ainoa pelko, mik‰
koskee syd‰mmeeni. Mutta voinko min‰ per‰yty‰? se on mahdoton, Adelina
sanoo oikein, se on nyt jo myˆh‰‰n, voitettu yhdelt‰, se on voitettu
kaikilta.


Viides kohtaus.

    Selima. Karangur.

Karangur (ottaen tytt‰rens‰ k‰den). Min‰ tulen pelastamaan sinun
kunniasi, Selima.

Selima. Minun kunniani? Sen vaivan voitte s‰‰st‰‰, korkea majesteetti.
Min‰ arvelen huomen-aamuna sen pelastaa itse.

Karangur. Sin‰ petyt, Selima, min‰ n‰en sinun silmist‰si, ettet sit‰
itse voi uskoa. Min‰ olen is‰si, ja sinun tuskasi minua s‰‰litt‰‰.
Selima, me olemme kahden kesken, sano nyt suoraan, tied‰tkˆ sin‰ jo ne
nimet?

Selima. Huomenna diivanissa te saatte kuulla, jos ne tied‰n.

Karangur. Sin‰ et viel‰ niit‰ tunne, sin‰ et voi tuntea, mutta lapseni,
jos ne jo kuitenki tuntisit, sano nyt ... min‰ annan sen muukalaisen
yˆll‰ paeta ... sin‰ ilmoitat huomenna h‰nen nimens‰, niin on kaikki
pelastettu.

Selima. Min‰ ne tunnen ja en tunne, sanalla sanottu, te saatte huomenna
julkisesti kuulla, jos ne tunnen.

Karangur. El‰ pikastu, tytt‰reni! Min‰ uskon ettet sin‰ viel‰ niit‰
tunne... Mutta Selima! Min‰ ne tunnen, ne ovat kirjoitetut tuossa
paperissa, n‰et sin‰, merkillinen sattuma ne toi minulle nyt ik‰‰n;
l‰hetys kaukaisesta maasta toi minulle kertomuksen h‰nest‰ ja h‰nen
is‰st‰ns‰. Tytt‰reni, vanno nyt, ett‰ huomenna annat h‰nelle k‰tesi ja
lopetat h‰nelt‰ onnettomuuden, niin sin‰ saat t‰ll‰ hetkell‰ minulta
h‰nen ja is‰ns‰ nimet ... yksk‰‰n ihminen ei saa tiet‰‰, mist‰ ne sait,
sinun voittosi on t‰ysi ja kaikki menee hyvin.

Selima (liikutettuna), Is‰ni yllytt‰‰ minua hirmuiseen petokseen...
Mit‰ min‰ nyt teen? ... luotanko Adelinaan ja j‰t‰n kaikki ep‰-vakaisen
onnen nojaan ... vain otanko nyt, kun tarjotaan, ja teen sen vihatun
liiton... Alas nyt ylpe‰ syd‰n ... ja eih‰n se ole h‰pe‰ t‰ytt‰‰ is‰n
pyyntˆ‰? Vaan jos Adelina saa nimet ... miss‰ on silloin voittoni?

Karangur. Sin‰ arvelet, tyt‰r! Se on turha arvella niin kohtuullisessa
asiassa.

Selima. Ei, ei sittenk‰‰n! Min‰ luotan Adelinaan. Min‰ n‰en nyt koko
viekkauden, he ovat h‰nelt‰ itselt‰‰n saaneet nimet ... he pett‰isiv‰t
minua kuin lasta.

Karangur. Se on turha niin kauan mietti‰, p‰‰t‰ Selima, min‰ virkan
nimet sinulle paikalla.

Selima. Min‰ olen p‰‰tt‰nyt. Aamulla diivanissa te saatte kuulla.

Karangur. Hurja, sin‰ uskallat ottaa sen h‰pe‰n, sen julkisen h‰pe‰n!
koko kaupunki sinua pilkkaa, he nauravat sinulle vasten silmi‰, he
n‰ytt‰v‰t sinulle hampaitansa ja kaikki ne entiset voitot ovat
unhotetut ... niin monta p‰‰t‰ on leikattu turhaan! El‰ nyt tai kuole,
min‰ en sinusta tahdo tiet‰‰.

    (Menee.)

Selima. Adelina, miss‰ sin‰ olet, paras yst‰v‰ni, pelasta minua, koko
maa-ilma on minut hylj‰nnyt, is‰ni j‰tti minut suutuksissa, sin‰ ainoa
voit minun pelastaa!


Kuudes kohtaus.

    Purdovar.

Purdovar (yksin vankeudessa). Kello on lyˆnyt kolme, sanoi h‰n, minun
vartiani. H‰n pyysi minun panna maata. Mutta p‰‰ni on niin t‰ynn‰, ett‰
tuskin saan unta. Vaan juttua se kumminkin oli, ett‰ h‰n minua varoitti
kummituksista. Huh' min‰ voin arvata, he koettavat nimi‰ minulta
viekoitella. Ja vaikka keisari on kielt‰nyt t‰nne ket‰‰n laskemasta ...
ne kurjalliset orjat! v‰h‰isin lahja, moniahta rupla heid‰t saa
unhottamaan sen itse-valtiaan k‰skyt. Sellainen, sin‰ Delhin suuri
itse-valtias, on sinun voimasi! sinulla on valta k‰ske‰, se on se
ainoa, jolla sin‰ voit kehua... Vaan jos nyt koettaisin v‰h‰n nukahtaa.
(Viskautuu sohvalle.)


Seitsem‰s kohtaus.

    Purdovar. Margiana.

Margiana (ny‰sten ruhtinasta). Hyv‰ ruhtinas, armollinen herra,
her‰tk‰‰, minua vapisuttaa, sallikaa minun...

Purdovar. Ken te olette ja mit‰ tahdotte?

Margiana. Ettekˆs te minua tunne? Teid‰n yst‰v‰nne vaimoa, Margianaa,
majatalonne em‰nt‰‰?

Purdovar. Puhukaa, mit‰ teill‰ on sanomista?

Margiana. Minulla on hyvin t‰rke‰ asia, ... minua vapisuttaa sit‰
ilmoittaessa, ... ruhtinas! teid‰n is‰nne on meill‰.

Purdovar. Mit‰ kaikkia? Suuri Jumala!

Margiana (itkein). Ja h‰n on tullut leskeksi, teid‰n ‰iti on kuollut ja
haudattu.

Purdovar. Rakas ‰itini, ah!

Margiana. Ja se is‰ parka on kauheassa tuskassa teist‰, h‰n pelk‰‰
teid‰n hengen olevan vaarassa, h‰n uhkaa menn‰ keisariin ja ilmoittaa
ken h‰n on, ja ken te olette, ja mieheni sanoi, ett‰ sellainen ilmoitus
teille tuottaa kuoleman. Hyv‰ ruhtinas, pelastakaa h‰nt‰, h‰n pyysi
teilt‰ yhden sanan, teid‰n nimenne vaan ... se h‰nelle tuottaa levon,
h‰n siit‰ ymm‰rt‰‰, ett‰ te olette elossa.

Purdovar. Is‰ni t‰‰ll‰ ja ‰itini kuollut, mit‰ kummaa te sanotte, se ei
ole mahdollista!

Margiana. Min‰ en tahdo tulla autuaksi, jos se ei ole totta.

Purdovar. Is‰ parka! ƒiti raukka!

Margiana. Joutukaa nyt, ruhtinas! aika kiireht‰‰, teid‰n is‰ voisi
menn‰ keisariin; kirjoittakaa. (Ottaa taulun ja tarjoo sen ruhtinalle.)

Purdovar. Antakaa se t‰nne, min‰ kirjoitan. (Per‰ytyy ‰kki‰ ja katsoo
h‰nt‰ silmiin.) Mutta Margiana! Sinulla on tyt‰r, joka palvelee
Selimaa? ja niin se on, sinun miehesi sen on sanonut.

Margiana. Ja jos se niin olisi, mit‰ se t‰h‰n koskee, mutta miten te
nyt siihen tulette?

Purdovar. Mene nyt kotiisi, Margiana, ja sano paljon terveisi‰ sinne.
Is‰ni olkoon huoletta, ja sanokoon keisarille, mit‰ tahtoo.

Margiana. Ja te etten kirjoita ne pari sanaa?

Purdovar. Ei yst‰v‰ni, min‰ en kirjoita ... te saatte huomenna kuulla
minun nimeni ... mutta yst‰v‰ni vaimo ei olis tarvinnut tulla minua
pett‰m‰‰n.

Margiana. Min‰ teit‰ pett‰m‰‰n? (Itsekseen) Adelina tulkoon itse.
(Ruhtinalle) Olkoon teid‰n tahtonne, ruhtinas. Is‰llenne min‰ sanon sen
kun pyysitte. (Menness‰‰n) Adelina on valveilla ja t‰m‰ ei makaa.
(Menee.)


Kahdeksas kohtaus.

    Purdovar. Kirina.

Kirina. Min‰ olen ruhtinattaren orja ja tuon teille hyvi‰ sanomia.

Purdovar. Viimenki, se on hyvin iloista kuulla.

Kirina. Teille menestyi, mik‰ ei kellenk‰‰n muille, te liikutitte
viimenki sen kovan syd‰mmen. H‰n kielt‰‰ sit‰ viel‰, mutta totuus n‰kyy
jo kaikesta. Min‰ annan henkeni pantiksi, ett‰ h‰n teit‰ rakastaa.

Purdovar. Se on hyv‰, min‰ uskon sinun sanasi, mutta sitte?

Kirina. Ah ruhtinas, tietk‰‰, se onneton on nyt kauheassa tuskassa, h‰n
katuu koko tyˆt‰ns‰, ja itkee ja voivottelee kuin lapsi, h‰n ei tied‰
miten p‰‰st‰ siit‰ h‰pe‰st‰, mik‰ h‰nt‰ huomenna odottaa. Min‰ annan
henkeni, jos se ei ole totta, mit‰ teille sanon!

Purdovar. Sin‰ annat liian usein henkesi, sin‰ voit sit‰ s‰‰st‰‰ ja
sanoa ruhtinattarellesi, ett‰ t‰ss‰ asiassa h‰nen on helppo voittaa.
Lohduttakoon sit‰ onnetonta se, joka h‰nt‰ rakastaa, niin se korottaa
h‰nen kunnian enemm‰n kun se liika ymm‰rrys. Vain sit‰kˆ sin‰ tahdoit
ilmoittaa?

Kirina. Ruhtinas, se ei ole sill‰ tehty. Teid‰n pit‰‰ v‰h‰n k‰rsi‰
meid‰n heikkouksia.

Purdovar. Puhelkaa.

Kirina. Ruhtinatar l‰hetti minun teit‰ rukoilemaan: virkkakaa h‰nelle
ne nimet ja luottakaa h‰nen rakkauteensa. H‰n ei tahdo en‰‰ muuta kun
diivanissa pelastaa kunniansa ja sitte viskautua teid‰n kaulaan,
p‰‰tt‰k‰‰ nyt ruhtinas, te ette sill‰ en‰‰ mit‰‰n kadota, vaan voitatte
h‰nelt‰ syd‰mmellisen kiitoksen, h‰n ei tule silloin v‰kisen, mutta
rakkaudesta teid‰n syliinne.

Purdovar. Mutta hyv‰ tyttˆ, sin‰ unhotit lopun.

Kirina. Mink‰ lopun?

Purdovar. Min‰ annan henkeni, jos se ei ole totta.

Kirina. Herra Jumala! Te luulette minun valhelleen?

Purdovar. Min‰ sen luulen, enk‰ koskaan suostu teid‰n pyyntˆˆn. Sano
h‰nelle, ett‰ min‰ sen teen rakkaudesta.

Kirina. Mutta arvaatteko te, mit‰ se teille maksaa?

Purdovar. Maksakoon se minulle p‰‰ni.

Kirina. Se on vissi; sen se teille v‰hint‰in maksaa. Te ette sitte
ilmoita mit‰‰n?

Purdovar. En sanaa.

Kirina. Hyv‰sti. (Menness‰‰n) Sen vaivan olisin voinut olla n‰kem‰tt‰.
(Menee.)

Purdovar. Menk‰‰ kurjalliset olennot ja tahdottomat k‰skyn t‰ytt‰j‰t.
Minusta te ette voita mit‰‰n. Min‰ tunnen jo teid‰n viekkauden.
Totisuus on teiss‰ paljas ulko-puku, jolla te kehutte, teid‰n sis‰ll‰
on paljas kavaluus. Mutta is‰ni t‰‰ll‰ ja ‰itini kuollut, miss‰
piinassa minun pit‰‰ odottaa aamua! Koetan v‰h‰n nukahtaa. (Viskaikse
sohvalle ja nukkuu.)


Yhdeks‰s kohtaus.

    Purdovar. Adelina peitetyill‰ kasvoilla ja vaksi-kyntteli k‰dess‰.

Adelina. Kaikki ei saa menn‰ hukkaan, ja jos kohta min‰ nime‰ h‰nelt‰
en saa, niin Delhist‰ min‰ h‰nen pois vien, se minun pit‰‰ tehd‰, ja
sitte, o autuus! Rakkaus, sulata nyt puhe minun huulillani ja anna
minun voittaa t‰ss‰ tulisessa sodassa. (Katseltua makaavata) Kultani
makaa, ja syd‰mmeni sykk‰‰ niin kauheasti! Synti se on karkottaa tuon
kultaisen unen noista suloisista silmist‰! Mutta p‰iv‰ valkenee, aika
ei anna viipy‰. (L‰henee ja koskettaa hell‰sti) Ruhtinas, her‰tk‰‰!

Purdovar. Uusi kummitus! haahmo, pakene pois ja anna minun lev‰t‰.

Adelina. Elk‰‰ suuttuko, ruhtinas! Elk‰‰ pelj‰tkˆ, enh‰n min‰ teid‰n
nimi‰ tahdo.

Purdovar, Jos sinulla on se aikomus, niin se on ihan turha.

Adelina. Min‰ nyt tulisin teit‰ pett‰m‰‰n! Ah! ruhtinas, ... vaan eikˆs
t‰‰ll‰ k‰ynyt Margiana teit‰ viettelem‰ss‰?

Purdovar. T‰‰ll‰ k‰vi sellainen...

Adelina. Ja er‰s Seliman orjia?

Purdovar. K‰vi seki, vaan se sai pitk‰n nen‰n, niinkuin saat sin‰ki.

Adelina. Sen soimauksen min‰ k‰rsin, mutta kuulkaa minua ensin.

Purdovar. Puhukaa, mit‰ te tahdotte?

Adelina. Katselkaa minua! Keksi te minua luulette?

Purdovar. Teid‰n k‰ytˆksest‰ min‰ voisin arvella hyvinki paljon, mutta
teid‰n vaatteus on alhaisen orjan, jonka n‰in jo diivanissa. Min‰
surkuttelen teit‰.

Adelina. Min‰ki jo olen surkutellut teit‰. Siit‰ on viisi vuotta kun
min‰ n‰in teid‰t halpana orjana. (Ottaa peitteen kasvoiltaan) Katsokaa,
ruhtinas, tunnetteko te minua?

Purdovar. Adelina! Suuri Jumala, mit‰ pit‰‰ n‰kem‰ni!

Adelina. Niin, ruhtinas, t‰ll‰isess‰ tilassa te saatte n‰hd‰ sen
kuninkaan tytt‰ren!

Purdovar. Maa-ilma piti teid‰t kuolleena, ja miss‰ kurjuudessa min‰
teid‰t lˆyd‰n! Sen jalon kuninkaan tytt‰ren!

Adelina. Ja sen julman Seliman orjana, ruhtinas, sen, joka tappoi is‰ni
ja veljeni, sen rakastetun veljeni. Ah ruhtinas, kuin min‰ h‰nt‰ olen
itkenyt, sit‰ hyv‰‰ velje‰, jonka se peto taioillaan hurjensi ja sitte
surmasi. (Itkee) Sen p‰‰n te n‰‰tte nyt torilla. Mik‰ hirve‰ n‰kˆ! min‰
kauhistun, miss‰ sen rakkaan veljen p‰‰ nyt pit‰‰ olla!

Purdovar. Onneton, se sitte oli tosi, se sanoma, jota pidin vaan
satuna?

Adelina. Liian tosi! Is‰ni tahtoi kostaa sen rakkaan poikansa kuoleman,
h‰n kaatui tappelussa ja kaikki nuoremmat veljeni. Min‰ jouduin orjaksi
t‰nne, onnellinen viel‰ saada viholliseni armosta lahjaksi henkeni.
Surkutelkaa minua, ruhtinas, jos teill‰ on syd‰nt‰ joka tuntee toisen
onnettomuuden!

Purdovar. Min‰ surkuttelen teit‰ syd‰mmest‰ni, ruhtinatar. Mutta
kuitenki, te syyt‰tte siit‰ v‰‰rin ainoasti Selimaa. Oma paha onnenne
on teid‰t siihen vet‰nyt. Teid‰n veljenne uskalius, is‰nne typeryys ja
sen huonot neuvon-antajat, ne ovat teid‰t onnettomuuteen sys‰nneet. Jos
huomenna saan voiton, ensi tyˆni on t‰t‰ auttaa, vaan nyt, ruhtinatar,
me olemme samassa kadotuksessa.

Adelina. Te ette voineet minua tuntematta uskoa, vaan kuninkaan tyt‰rt‰
te voitte uskoa, silloin kuin se teit‰ surkuttelee. Ah! josko nyt
saisin teid‰t uskomaan!

Purdovar. Adelina, puhukaa, mit‰ teill‰ on sanomista?

Adelina. Tietk‰‰ nyt ruhtinas, ... vaan kuitenki, jos luulette minun,
kuin alhaisen orjan, teit‰ viettelev‰n, jos ette tee eroitusta minun ja
heid‰n v‰lill‰!

Purdovar. Elk‰‰ minua kiusatko, min‰ rukoilen, puhukaa Jumalan t‰hden,
onko teill‰ mit‰ sanomista h‰nest‰, josta riippuu koko el‰m‰ni?

Adelina (itsekseen). Sallikoon nyt luoja, ett‰ min‰ h‰nen pet‰n!
(Ruhtinalle) Ruhtinas, sama Selima, se h‰vytˆn, julma, viekas peto on
antanut k‰skyn teid‰t murhata t‰n‰ aamuna. Sellainen on se rakkaus,
jossa on teid‰n el‰m‰nne.

Purdovar. Minut murhata?

Adelina. Teid‰t murhata. Ensi askeleella t‰st‰ huoneesta te saatte
rintaanne kaksikymment‰ keih‰st‰, sen se peto on k‰skenyt.

Purdovar. Min‰ ilmoitan sen heti vartioille. (Tahtoo menn‰.)

Adelina. Mihin te tahdotte? Teid‰n pelastus on mahdoton, samat vartiat
ovat palkatut teit‰ murhaamaan.

Purdovar. Olkinor, Olkinor! Onneton is‰, niin loppuu Purdovar, sinun
poikasi. Delhiin sinun piti tulla itkem‰‰n poikasi haudalla. Hirmuinen
kohtaus! (peitt‰‰ silm‰ns‰.)

Adelina (itsekseen). Purdovar, Olkinorin poika! Onnellinen tyttˆ! Nyt
koetelkoon pauloistani menn‰! N‰m‰ nimet h‰nen antavat minun k‰siini.

Purdovar. Sellaiset sitte ovat teid‰n k‰skyt, itse-valtias Delhin
keisari! Sinun kurjalliset orjasi, jotka panit minulle vartioiksi, niin
he t‰ytt‰v‰t n‰m‰ sinun k‰skysi. Hyv‰sti sitte maa-ilma ja kaikki
toivoni! Se sitte on sinun rakkautesi, julma, minun veress‰ni sin‰
tahdot silmi‰si huvittaa! Ota se nyt, se on sinun vallassa!

Adelina. Ruhtinas, min‰ yksin‰ni voin teid‰t viel‰ pelastaa. Seuratkaa
minua, paetkaa minun kanssani, hevoset ovat varustettu, paetkaamme
t‰st‰ murhaajain maasta. Kabulin kuningas on minun enoni, turvatkaamme
h‰neen, te voitte yhdistettyn‰ minun kanssani voittaa takaisin is‰ni
valta-kunnan. Vaan jos min‰ teille olen halpa, Tatariassa on teille
monta ihanaa kuninkaan tyt‰rt‰, valitkaa kaunein ja parain niist‰; min‰
tukeutan syd‰mmeni ‰‰nen ... pelastakaa vaan itsenne! (Tulisesti,
ottaen h‰nt‰ k‰dest‰) Tulkaa, tulkaa nyt viel‰ on aika, p‰iv‰ jo
valkenee ja pelastus-hetki on pian ohitse.

Purdovar. Jalo Adelina! Ainoa yst‰v‰ni! Minun syd‰nt‰ni viileksii,
etten voi teit‰ seurata ja teilt‰ ottaa vapauttani. Min‰ en voi pett‰‰
keisaria, jonka talossa olen, ja h‰nen orjansa kanssa paeta; syd‰mmeni
ei ole en‰‰ minun, Adelina, min‰ s‰ilyt‰n sen sille, joka sen on
valloittanut; kuolema on minulle suloinen ottaa h‰nelt‰, ja min‰ kuolen
h‰nelle, kun en voinut el‰‰.

Adelina. Mieletˆn! te j‰‰tte t‰nne, te olette sen p‰‰tt‰neet?

Purdovar. Min‰ j‰‰n ja odotan kuolemaani.

Adelina. Kiitt‰m‰tˆn! Teit‰ ei pitele rakkaus h‰neen, te ette voi olla
niin hurja, ett‰ h‰nt‰ rakastaisitte, ei ensink‰‰n; mutta min‰ vaan
teille olen halpa. Te menette surmaanne kohti, ennen kun minulta otatte
vapauden, te kuolette mieluisemmin kuin otatte minun!... Ruhtinas!
paetkaa kuitenki, pelastakaa edes oma henkenne!

Purdovar. Teid‰n puheet ovat turhat. Min‰ en voi tehd‰ muuta kun j‰‰d‰
t‰nne ja odottaa sit‰, mik‰ kohtaa.

Adelina. J‰‰k‰‰ sitte! Orjaksi min‰ki j‰‰n. Yksin min‰ en voi enk‰
tahdokaan paeta. Saadaanpas n‰hd‰, kumpainenko meist‰ rohkeemmin n‰kee
surmansa silm‰t! (Irroten h‰nest‰) Olisinko min‰ ainoa joka
pysyv‰isyydess‰ en voittanut! (Itsekseen) Purdovar, Olkinorin poika.
(Kyykistyen ylenkatseella.)

Tuntematon. Ruhtinas! j‰‰k‰‰ hyv‰sti! (Menee.)

Purdovar. Milloin t‰m‰ kauhea yˆ p‰‰ttyy? T‰llaista kiusaa minun on
t‰ytynyt k‰rsi‰! Mik‰ kauheus minulla on edess‰ni! Ansaitsiko minun
rakkauteni t‰m‰n menetyksen? Mutta kun sin‰ sit‰ tahdot, olkoon!
Aamurusko jo on taivaalla, aurinko pian nousee ja tuopi kaikille muille
el‰m‰n, minulle se tuopi surman. Mutta k‰rsi nyt syd‰mmeni!


Kymmenes kohtaus.

    Purdovar. Rimpi.

Rimpi. Diivan jo kokoontuu, ruhtinas! Hetki on tullut, joutukaa!

Purdovar (katselee h‰nt‰ raivoisin silmin). Sin‰kˆ se olet yksi niit‰
palkatuita? Miss‰ sinun on keih‰‰si? T‰yt‰ pian se, mit‰ sinulle on
k‰sketty!

Rimpi. Mit‰ kummaa te puhelette, mit‰ k‰skyj‰, herra? Minulla ei ole
muuta kun teid‰t saattaa divaaniin, jossa kaikki teit‰ jo odottelee.

Purdovar. Tule sitte, sin‰ saat n‰hd‰, pelk‰‰nkˆ min‰ kuolemaani.
El‰v‰n‰ min‰ en sit‰ huonetta en‰‰ n‰e.

Rimpi (katselee h‰nt‰ kummeksien). Sit‰ tulimaistako te t‰ss‰
kuolemasta haastatte! Kirotut naiset, ne eiv‰t ole sen antaneet
silm‰‰ns‰ ummistaa ja nyt h‰n on tullut hulluksi.

Purdovar. Tuossa on nyt miekkani! Se j‰‰kˆˆn t‰nne, min‰ en tahdo sotia
vastaan. Se julma saakoon nyt n‰hd‰, ett‰ min‰ aseetonna olen tarjonnut
rintani h‰nen palkatuille murha-miehillens‰. (Menee, ja ulkona kuuluu
soitto.)




VIIDES NƒYT÷S.


    (Toisen n‰ytˆksen paikka ja kaikki muut samallaiset koristukset.)


Ensim‰inen kohtaus.

    Karangur. Rantala. Tohtorit. Vartiat ja sitte Purdovar.

Purdovar (ulkona katsellen ymp‰rilleen). Ja min‰ tulin el‰v‰n‰ t‰nne,
joka askeleella luulin ne kaksikymment‰ keih‰st‰ saavani rintaani.
Adelina siis valehteli. H‰n oli yht‰l‰inen kuin ne toisetki. Tahi
Selima on saanut nimet ja min‰ olen hukassa?

Karangur. Poikani! sinun muotois on niin synke‰ ja ep‰ilys on sinun
kasvoillasi. El‰ pelk‰‰, minulla on hyv‰t sanomat, k‰rsi nyt v‰h‰n, ne
saat kohta kuulla, Ja muista, ettei onni tule koskaan yksin‰‰n, sill‰
on keralla monet hyv‰t antimet. V‰vy, Selima on sinun, kolmesti h‰n on
t‰n‰ yˆn‰ rukoillut minun h‰nt‰ pelastamaan t‰st‰ kiusauksesta; siit‰
voit arvata, onko sinulla syyt‰ vavista.

Rantala. Luottakaa siihen, ruhtinas! Luottakaa minun sanaani, se on
julkinen totuus. Kahdesti h‰n noudatti minunki t‰n‰ yˆn‰ luoksensa, ja
minulla oli tuskin aikaa saada keng‰t jalkaani, aamusetta ja
suuruksetta niin-kuin olin, minun piti yˆkylm‰ll‰ juosta, ett‰ partani
viel‰ nytki j‰risee; minun piti hankkia lis‰ksi aikaa, minun piti
puhutella majesteetti‰, ja mit‰ sen juutasta minun piti tehd‰ ja lent‰‰
kieli pitk‰ll‰ ymp‰ri kaupungin; vaan min‰ nauroin partani v‰list‰, ja
sen min‰ tein h‰nen tuskaillessa.

Karangur. Katsokaa, miten h‰n viipyy, h‰n odottaa viimeiseen rippuun,
mutta nyt se ei auta ... k‰sky jo on annettu h‰nen tulla ja saada se
viimeinen h‰pe‰, jota turhaan h‰nelt‰ koin s‰‰st‰‰. Iloitse nyt,
poikani, se on nyt sinun vuorosi.

Purdovar. Kiitoksia teid‰n hyvyydest‰! Vaan iloita min‰ en voi h‰nen
tuskalle, johon kokonaan olen syyp‰‰. Min‰ j‰tt‰isin h‰nen jos voisin.
Ainoa toivoni on, ett‰ viimenki saisin h‰nen itse‰ni rakastamaan, sitte
tahdon elin-aikani olla h‰nen orjansa, kaikki ajatukseni ja mieleni
olkoot yksin‰‰n h‰ness‰.

Karangur. Tyˆhˆn sitte, aika on k‰siss‰. T‰m‰ huone muuttukoon
temppeliksi, alttari olkoon valmisna ja papit varustaikoot tyˆhˆns‰.
H‰nen pit‰‰ jo tullessaan n‰hd‰ kaikki, mik‰ h‰nt‰ odottaa. (Braman
alttari ja papit tulevat n‰kym‰‰n huoneen per‰ll‰.)

Rantala. Hiljaa, hiljaa! Sst! h‰n tulee! kuulkaa, mik‰ murheellinen
soitto, se on paremmin hautaus- kuin h‰‰-soitto. (Se musta orja
tulee edell‰ ja muut kuin toisessa n‰ytˆksess‰, Selima orjinensa
huoli-vaatteissa.)


Toinen kohtaus.

    Entiset. Selima. Adelina. Kirina ja muita.

Selima. T‰m‰ surullinen n‰kˆ ja huoli, mik‰ minua seuraa, on teid‰n
silmille vissiin hyvin iloista. Alttari odottelee, ja min‰ n‰en pilkan
teid‰n jokaisen silmiss‰. Min‰ olen koetellut kaikki taiat ja konstit,
joilta teilt‰ ottaa t‰m‰n voiton, joka minut musertaa... Ja kuitenki,
minun t‰ytyy nyt antautua onneni nojaan.

Purdovar. Selima! jos te n‰kisitte, kuin teid‰n murhe tukeuttaa
syd‰mmeni ilon, se vissiin poistaisi teid‰n vihanne. Oliko se minulta
rikos, haluta sellaista omistusta? Se olisi rikos se hylj‰t‰.

Karangur. Ruhtinas, h‰n ei ansaitse sit‰ alentumista. Kaikki taistelut
ovat nyt turhat. Kun ei suostunut hyv‰ll‰, suostukoon pahalla. Nyt
k‰yt‰kˆˆn toimeen, nyt iloinen soitto sen ilmoittakoon kaikelle
kansalle.

Selima. Odottakaa! Ei niin pikaisesti! (Nousee seisalleen.) Minun
voittoni ei voinut olla suurempi. Varten min‰ nukutin sinun pidetyn
syd‰mmesi niill‰ suloisilla toivoilla, sys‰t‰kseni sinut sitte
pohjattomaan syvyyteen. (Verkalleen ja juhlallisesti) Purdovar,
Olkinorin poika! Pakene t‰st‰, ne molemmat nimet minun henkeni voima
k‰sitti. Etsi toinen puoliso, ja kadotus tulkoon sinulle ja jokaiselle,
ken Selimaa rohkenee tavoittaa!

Purdovar. Oh! minua poloista!

Karangur. Suuri Jumala, kuin se oli mahdollista?

Rantala (tohtoreille). Menk‰‰ kotiinne, viisaat tohtorit! ajattakaa
pois pitk‰t partanne!

Tohtori. Meid‰n ymm‰rrys seisoo.

Purdovar. Kaikki on hukassa! Kaikki toivoni ovat kuolleet. Ken minua
poloista auttaa! Min‰ rakastin liian palavasti ja sent‰hden kadotin
kaikki. Miks' en eilen jo varten sanonut v‰‰rin? Nyt olisin rauhassa,
kuoleman ikuisessa levossa, ja sieluni olisi nyt vapaa. Miksi te, suuri
keisari, minulle huojensitte sen verisen lakinne? Mielell‰ni nyt
antaisin p‰‰ni. H‰nen voittonsa olisi t‰ydellisempi ja h‰nen syd‰mmens‰
olisi tyydytetty! (Murina kansassa.)

Karangur. T‰t‰ murhetta min‰ en voi kantaa; se odottamaton kohtaus
minut musertaa.

Selima. Voi, miten sen murhe minua liikuttaa, Kirina! nyt en voi
syd‰nt‰ni en‰‰ hillit‰.

Kirina. Niin antautukaa viimenki, lopettakaa kaikki ja kuulkaa, miten
kansa murisee.

Adelina. T‰m‰ hetki antaa minulle el‰m‰n tahi kuoleman.

Purdovar. Ja miksi viel‰ lakia, lopettaa kurjallista el‰m‰‰ni!
(L‰hestyy Seliman istuinta) Leppym‰tˆn! T‰ss‰ n‰et nyt jaloissasi
Purdovarin, jonka jo tunnet, ja jota tuntematonna vihasit. Miksi sen
el‰m‰‰ viel‰ pitkitit? Min‰ tyydyt‰n sinut ja auringon valo elkˆˆn
minulle en‰‰ paistako. T‰ss‰ jaloissasi nyt lopetan (vet‰‰ puukon
poveltansa ja uhkaa sen pist‰‰ rintaansa, Adelina rupee hypp‰‰m‰‰n sit‰
est‰m‰‰n, ja Selima syˆksee istuimeltansa alas.)

Selima (temmasten h‰nen k‰tens‰). Purdovar! (Molemmat katsovat ‰‰nett‰
toisensa silmiin.)

Karangur. Mit‰ kaikkia, minun keisarillisen istuimeni edess‰?

Purdovar. Sin‰, Selima, sin‰ est‰isit minun kuolemani? Sekˆ sinun on
s‰‰lisi? Minun antaa el‰‰ toivotta ja rakkaudetta? Minun tuskani sin‰
vaan pitkitt‰isit. Ei, ei, siihen sinun voimasi ei ulotu. Surmata minun
voit, vaan et pakottaa el‰m‰‰n kurjallista el‰m‰‰. Jos mit‰ voit
s‰‰li‰, niin osota se is‰lleni, joka on t‰‰ll‰ Delhiss‰. H‰nen
vanhuutensa ainoa turva katoo t‰ll‰ hetkell‰.

Selima. El‰k‰‰, Purdovar! El‰k‰‰ minulle! Min‰ olen voitettu. Minun
syd‰mmeni jo on teid‰n... Kirina! hae t‰nne ne peitetyt, tunnethan
sin‰, tuo heit‰ kuulemaan vapautta ja lohdutusta, joudu kulta Kirina!

Kirina. Kuin ilolla min‰ sen teen!

Adelina. Nyt on aika kuolla, minulla ei ole en‰‰ mit‰‰n toivoa.

Purdovar. Untako t‰m‰ on, Jumalani!

Selima. Min‰ en voi kehua voitostani, ruhtinas! Tietk‰‰ ja tietkˆˆn sen
maa-ilma! Ei minua viisauteni, vaan sallima, teid‰n oma pikaisuus, toi
minulle teid‰n nimenne. Te virkoitte ne Adelinalle, ja h‰nelt‰ min‰ ne
sain. Min‰ se voitettu olenki, ja voittaja olette te. Mutta min‰ en
vaan totellut lakia, ruhtinas, kun teille antaudun, min‰ tottelen siin‰
oman syd‰mmeni ‰‰nt‰. Se jo oli teid‰n ensi-vilauksessa, kun ... min‰
rakastin teit‰.

Adelina. Voi hirmuinen piina!

Purdovar (v‰hitellen tointuen, puristaa h‰nt‰ tulisesti rintaansa). Te,
Selima, minua? Suloinen autuus, el‰ minua kuoleta!

Karangur. Siunatkoon sinua Jumala, tytt‰reni. T‰ss‰ ilossa min‰ annan
sinulle kaikki anteeksi. T‰m‰ hetki parantaa kaikki syd‰mmeni haavat.

Rantala. Nyt on aika ruveta h‰ihin; tehk‰‰ tilaa, herrat viisaat
tohtorit.

Tohtorit. H‰ihin, h‰ihin, h‰ihin, vannokaa!

Adelina. El‰k‰‰ nyt, hirmuinen, el‰k‰‰ onnellisena h‰nen kanssa, jota
min‰ ikuisesti vihaan. (Selimalle) Ja tietk‰‰, ruhtinatar, min‰ en ole
teit‰ koskaan rakastanut, ja paljas viha ja kateus minun kiihdytti
siihen, mink‰ tein. Min‰ tahdoin h‰net teilt‰ ryˆst‰‰ ja paeta h‰nen
kanssa parempaan maahan. Viel‰ t‰n‰ yˆn‰ min‰ koetin h‰nt‰ kaikella
kavaluudella vietell‰, mutta turhaan. Tuskassaan h‰n virkkoi minulle ne
molemmat nimet ja paljaasta kavaluudesta min‰ ne virkoin teille. Min‰
luulin h‰nen, sinulta hylj‰ttyn‰, juoksevan omaan syliini. Turha toivo!
h‰n rakasti sinua enemm‰n, ja valitsi ennen kuoleman kun minun. Yksi
ainoa minulla on viel‰ teht‰v‰; min‰ olen kuninkaan tyt‰r, kuin sin‰ki.
Sin‰ surmasit is‰ni ja veljeni, ja sinun orjanasi min‰ en voi en‰‰
el‰‰... Min‰ lopetan p‰iv‰ni t‰ss‰ sinun edess‰si. (Tempasee
Purdovarilta pudonneen puukon ja tahtoo sen sys‰t‰ rintaansa.) Tuo sama
rauta on lˆyt‰nyt syd‰mmen, jonka se halkasee.

Purdovar. Seisattukaa, Adelina! (Tarttuu h‰nen k‰teens‰.)

Adelina. Kiitt‰m‰tˆn, j‰t‰ minut ... n‰hd‰ sinut h‰nen syliss‰‰n, ei
milloinkaan, min‰ kuolen.

Purdovar. Te ette saa kuolla, Adelina, teid‰n onnellinen petos toi
h‰net minun syliini. Suuri keisari, jos minun rukoukseni auttaa, niin
lahjoittakaa h‰nelle vapaus. Meid‰n ensi-tyˆ olkoon yhden ihmisen onni.

Selima. Ja min‰ yhdistyn samaan rukoukseen.

Rantala. Jumalan t‰hden, majesteetti! antakaa h‰nelle passi k‰teen ja
valta-kunta lis‰ksi. Minua vapisuttaa niin kauan kuin raivoinen nainen
on saman katon alla.

Karangur. T‰ll‰isen‰ ilo-p‰iv‰n‰ meid‰n armomme on ‰‰retˆn. Min‰
lahjotan h‰nelle vapauden ja sen lis‰ksi is‰ns‰ valta-kunnan, jonka
h‰n, jos halajaa, voipi jakaa rakastetun puolison kanssa. Mutta sanokaa
silloin h‰nelle, ett‰ h‰n olkoon viisaampi ja elkˆˆn suututtako sit‰,
joka on voimallisempi h‰nt‰.

Adelina. Korkea majesteetti, ruhtinatar, min‰ olen rangaistu. Niin
suuri hyvyys minut musertaa, ja aika vaan voipi parantaa syd‰mmeni
haavat. Min‰ en voi kuin vaiketa, minulla ei ole vastuuta kuin
kyyneleeni. (Menee.)


Kolmas kohtaus.

    Entiset pait Adelinaa ja sitte Olkinor, Aslak ja Margiana.

Purdovar. Is‰ni, rakas is‰ni, miss‰ sin‰ olet, ett‰ tulisit n‰kem‰‰n
minun onneni.

Selima. Purdovar! Teid‰n is‰ on minun huoneissani, nyt paraillaan h‰n
kuulee onnensa. Elk‰‰ kysykˆ enemm‰n, elk‰‰ pakottako minua
tunnustuksiin, joista minun t‰ytyy punastua.

Karangur. Olkinor sinun luonasi, Selima! Miss‰ h‰n viipyy? Minulla on
h‰nelle t‰rkeit‰ ilmoituksia. Poikani, t‰m‰n valta-kunnan hallituksen
min‰ nyt j‰t‰n sinulle. Mutta se ei ole viel‰ kaikki. Se hirmu-valtias,
joka valloitti is‰si maan, on kukistettu. Se ahdistettu kansa on j‰lle
voittanut vapautensa ja on ymp‰ri Aasian sinua kuulustellut ja kutsunut
sinua is‰si istuimelle, mink‰ uskolliset yst‰v‰si ovat sinulle
s‰ilytt‰neet. T‰ss‰ paperissa on sinun onnettomuutesi loppu.

Purdovar. Suuri Jumala! Minun syd‰mmeni kiitt‰‰ sinua ylh‰ist‰ ja
huuleni vaikenevat.

(Sali avautuu ja alttari tulee n‰kyviin. Olkinor, Aslak, Margiana ja
Kirina tulevat esiin. Purdovar, n‰hty‰ is‰ns‰, juoksee sen vastaan.
Aslak lankee Purdovarin jalkoihin, sill'aikaa kun Margiana ja Kirina
lankeevat Seliman eteen, joka heid‰t hyvyydell‰ nostaa ylˆs. Karangur,
Rantala ja Tohtorit ovat liikutetut. Ihana valo valaisee viimeksi
kaikki ja silloin esi-rippu lankee.)








End of the Project Gutenberg EBook of Selima, by Friedrich von Schiller

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47048 ***