*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47401 ***

SODAN UHATESSA

Ilveilys yhdess‰ n‰ytˆksess‰


Kirj.

THEODOLINDA HAHNSSON



Tampereella,
Hj. Hagelberg, kustantaja,
1888.





JƒSENET:

 _Herra Varovainen_. Talonomistaja v‰h‰isess‰ seutukaupungissa.
 _Rouva Varovainen_. Edellisen rouva.
 _Herra Ahnanen_. Talonomistaja.
 _Rouva Ahnanen_. Edellisen vaimo.
 _Alma_. Varovaisen tyt‰r.
 _Arthur_. Ahnasen poika, luutnantti.
 _Neiti Tippa_. Edellisten tuttava.
 _Pormestari_.
 _Toimi_ | Sanomalehden toimittajia.
 _Huhu_  |
 _Janne_ | Varovaisen palvelusv‰ke‰.
 _Manta_ |

Tapaus v‰h‰isess‰ maaseutu-kaupungsisa.

N‰ytt‰mˆ: Varovaisen koti. Huonekalut tavalliset. Herra Varovainen
istuu sohvassa papirossia polttaen ja lukee Uutta Suometarta. Rouva
istuu sukkaa kutoen sohvapˆyd‰n ‰‰ress‰.


Ensimm‰inen kohtaus.

    Herra Varov. Rouva Varov. Sitten Janne.

_Herra Varov._ Sota uhkaa, t‰‰ll‰ on kovat uutiset. Kun vedet p‰‰sev‰t
j‰‰peitteist‰‰n, on sota valmis. Kalliit ajat ovat k‰siss‰.

_Rouva Varov._ Meid‰n t‰ytyy ostaa, mit‰ tarvitsemme, me ostamme vuoden
varat, saammehan nyt halvalla.

_Herra Varov._ Se ei ole hullumpaa.

_Rouva Varov._ Sopiihan sit‰ nyt ostaa. Kas me vain olemme viisaita --
kun sota on syttynyt, ja kaikki muut saavat maksaa suuret summat,
olemme me saaneet kaikki polkuhinnasta, Me emme puhu tuumastamme
kellek‰‰n mit‰‰n. Ahnaset, jos siit‰ vihi‰ saisivat, tekisiv‰t varmaan
juuri samoin, ja kauppiaat sitten ehk‰ koroittaisivat oitis hintojaan.
Ei, me toimimme vain kaikessa varovaisuudessa.

_Herra Varov._ Mit‰ kaikkia sitten tarvitsemme? -- 1,000 papirossi
tukkua.

_Rouva Varov._ Sokeria ja kahvia.

_Herra Varov._ Konjakkia ja viinej‰.

_Rouva Varov._ Kes‰kapan ja hatun.

_Herra Varov._ Kes‰palttoon ja lakin.

_Rouva Varov._ Kankaat myˆskin koroitetaan.

_Herra Varov._ Aivan varmaan.

_Rouva Varov._ (Kilist‰‰ kelloa. Janne tulee). Janne, sinun t‰ytyy
tuoda kotiin kaksi toppaa sokeria Maunulan puodista; sano ett‰ panevat
r‰tinkiin, kyll‰ sitten itse menen maksamaan.

_Janne_. Menenkˆ nyt oitis?

_Rouva Varov._ Oitis niin!

_Janne_. Onko muuta tuotavaa?

_Rouva Varov._ On, leivisk‰ kahvia.

_Herra Varov._ Mutta eih‰n se vuodeksi piisaa.

_Rouva Varov._ (Jannelle). Tee nyt vain kuin kasken ja mene oitis,
(Janne menee).


Toinen kohtaus.

    Rouva Varov. Manta. Herra Varov. Alma.

_Rouva Varov._ (Miehellens‰). N‰etkˆs, armaani, t‰ytyy olla viisas,
min‰ l‰het‰n h‰nen toiseen puotiin sitten taas, ettei huomata, mit‰
varten noin paljon ostamme. (Manta tulee kirje k‰dess‰ sis‰lle).

_Manta_. Posteljooni toi kirjeen. (Antaa kirjeen Varovaiselle ja menee
j‰lleen).

_Herra Varov._ Ah, t‰m‰ on Almalle! (Nousee istualta ja huutaa toiseen
huoneesen): Alma! (Alma tulee sis‰lle) t‰ss‰ on kirje sinulle, pikku
nupukkani.

_Alma_. Kiitoksia, is‰seni! (Lukee itsekseen. Herra ja rouva Varovainen
katsovat uteliaana h‰neen).

_Herra Varov._ Mist‰ tuo kirje on?

_Alma_. Se on orpanaltani, Hilma Ahoselta; h‰n viett‰‰ nyt kes‰ll‰
h‰it‰ ja kutsuu minua morsiusneidoksi. Voi, kuinka ‰‰rettˆm‰n hauskaa!
Is‰lle ja ‰idille lupaa h‰n sitten myˆhemmin l‰hett‰‰ kutsumuskirjeet.

_Rouva Varov._ Mutta h‰‰vaatteet, ne ovat v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti ostettavat
nyt, ennenkuin sota syttyy, sill‰ silloinhan kaikki nousee toista
vertaa kalliimmaksi. Min‰ ostan vaalean silkkilenninkin.

_Herra Varov._ Mutta onhan sinulla uusi tahi hiljan ostettu.

_Rouva Varov._ Niin, mutta silkki ei nyt maksa enemp‰‰ kuin villainen
sodan aikana, ja Almalle ostamme myˆskin.

_Herra Varov._ Ja minun t‰ytyy ostaa hienoa, mustaa verkaa.

_Alma_. Koska menemme ostamaan?

_Herra Varov._ Jahka min‰ nyt ensin toimitan rahaa pankista.

_Rouva Varov._ Oitis menn‰ t‰ytyy, jos sota enn‰tt‰‰ sytty‰, niin on jo
kaikki koroitettu. Pannaan r‰tinkiin vain.

_Herra Varov._ Niin, pannaan r‰tinkiin. T‰ytyyh‰n sit‰ nyt ostaa, koska
helpolla saa. On minulla viel‰ v‰h‰n toimitettavaa, ennenkuin menemme.
(L‰htee oikealle).

_Rouva Varov._ Ja minulla myˆskin. (Kiirehtii vasemmalle).


Kolmas kohtaus.

    Alma.

_Alma_ (Yksin. Ottaa juuri saamansa kirjeen ja rupeaa sit‰ lukemaan).
"Alma kulta! tule, ja palkinnoksi saat Arthur Ahmasen telttapojaksi."
Tuota Hilma-hupsua -- voi, kuinka h‰n on hyv‰ tuo herttainen yst‰v‰ni.
H‰ihin tulen kuin tulenkin. Kuinka kauniilta Arthur n‰ytt‰neekin
luutnantin univormussa. Mutta jos tulee sota -- voi sent‰‰n -- sitten
ei Arthur p‰‰sek‰‰n h‰ihin -- kentiesi unhottaa minun -- ja sitten --
niin -- sitten en milloinkaan viet‰ h‰it‰ -- en milloinkaan, (istuu
sohvalle miettiv‰isen‰, Manta tulee sis‰lle, tuoden kirjett‰
k‰dess‰‰n).

_Manta_. Posteljooni toi taas kirjeen. (Antaa kirjeen Almalle ja rupeaa
sitten tomuja pyyhk‰isem‰‰n).

_Alma_ (Huudahtaen) Ah! (lukee kirjett‰ itsekseen ja huudahtaa
muistamatta Mantaa). Arthurilta! Todellakin! Olenhan aina aavistanut,
ett‰ minua rakastit. -- (Lukee taas ja puhuu sitten ‰‰neens‰). Ja h‰n
tulee pian t‰nne, ellei sota syty, ja siksi on kihlauksemme meid‰n
v‰lill‰mme salaisuutena. Omituista ja hupaista, ett‰ minun ja Arthurin
v‰lill‰ on salaisuus, josta ei muut tied‰.

_Manta_ (Puoli‰‰neens‰). Paitsi min‰, paitsi min‰, mutta en min‰ sit‰
kellek‰‰n puhu. (Menee hiljaa per‰ovesta).

_Alma_. Oliko t‰‰ll‰ ket‰‰n? (Herra Varovainen tulee). Ei, is‰ni vain
tuli.


Nelj‰s kohtaus.

    Alma. Herra Varov. Sitten Rouva Varon. Janne ja Manta.

_Alma_ (Pist‰‰ kirjett‰ taskuunsa h‰mill‰‰n ollen). Is‰ on jo
vaatteissa; olen viel‰ t‰‰ll‰ enk‰ ole mit‰‰n tˆimiellut.

_Herra Varov._ Et muuta, kuin lukenut kirjett‰si.

_Alma_ (H‰mill‰‰n). Kirjett‰si?

_Herra Varov._ Niin, olihan sinulla juuri Hilman kirje.

_Alma_ (iloisesti). Niin, oli, oli! se hauska kirje -- ja min‰ p‰‰sen
h‰ihin. Ja nyt k‰yn ottamaan p‰‰llystakin ylleni ja sitten ostamaan
h‰‰vaatteita. (Menee oikealle).

_Herra Varov._ (Ottaa kukkaron taskustaan ja tarkastelee sit‰
ravistellen p‰‰t‰ns‰). Paljon t‰ytyy ottaa ulos rahoja pankista --
vaimov‰ki tarvitsee kovin paljon. Silkkikangas -- parisataa markkaa
menee siihenkin v‰hint‰in -- sill‰ hameissa t‰ytyy olla pˆhˆj‰ ja -- ja
pihvi‰ ja tiesi mit‰ kaikkea ilmapallon tapaista -- ja kas netp‰ vasta
maksavat -- sitten kapat ja hatut ja sitten viel‰ koko vuoden varat,
(Alma ja rouva Varov. tulevat p‰‰llysvaatteissaan saliin). Jassoo,
te olette jo menossa. (Janne tulee per‰ovesta, kantaen kahta
sokeritoppaa),

_Janne_. T‰ss‰ on, en saanut kahvileivisk‰‰ yht'aikaa.

_Rouva Varov._ Hyv‰! Nyt saat tuoda kahvileivisk‰n ja sitten menet
Grˆnberg'in puotiin ja tuot sielt‰ myˆskin kaksi toppaa ja leivisk‰n
kahvia. Kaikki pannaaan r‰tinkiin. Ymm‰rr‰tkˆ?

_Janne_. Kyll‰. (Itsekseen). Mit‰h‰n herra nyt tuumannee, ruvenneeko
maakauppiaaksi, kun noin paljon tavaraa kokoo. (Menee per‰ovesta).

_Herra Varov._ Noh, menn‰‰np‰s nyt. (Alma sovittelee kaulahuiviansa
peilin edess‰).

_Rouva Varov._ ƒl‰ siin‰ nyt en‰‰n peilaile!

_Alma_. Eih‰n kauppiaat nyt t‰ll‰ hetkell‰ tavaroitaan koroita:
t‰ytyyh‰n sit‰ v‰h‰n siivota itse‰ns‰.

_Rouva Varov._ Kilist‰ kelloa, se on tarpeellisempi. (Alma ottaa
pˆyd‰lt‰ kelien ja kilist‰‰, Manta tulee sis‰lle). Jos t‰nne tulee joku
meit‰ hakemaan, niin k‰ske heit‰ istumaan, sill‰ me emme kauan poissa
viivy, menemme puotiloihin vain v‰h‰n. (He menev‰t).


Viides kohtaus

    Manta. Janne.

_Manta_. Mit‰ tohinaa ja tointa heill‰ nyt taas lienee? (Tarkastaa
sokeritoppaa) kaksi sokeritoppaa! -- (Ovea koputetaan) Kuka siell‰
tulee? -- (Aukaisee oven. Janne tulee sis‰lle, tuoden leivisk‰n
halivia). Kah! sin‰kˆ se olitkin, luulin sielt‰ parempiakin tulevan.

_Janne_. Parempia? Mit‰s kettuilet. (Nypp‰see h‰nt‰ hiasta).

_Manta_ (antaa Jannelle kyyn‰sp‰‰ll‰‰n v‰h‰isen tuuppauksen). Kettu
olet ehk‰ itse.

_Janne_. No ‰l‰ nyt suotta ole pahalla tuulella, olemmehan kuitenkin
hyvi‰ yst‰vi‰. (Hyr‰ilee) "Ja tuleepa meist‰ n‰tti pari ‰mm‰in
kiusallakin".

_Manta_. Meist‰! Mill‰ sin‰ vaimoasi el‰t‰t. Kˆyhi‰ olemme molemmat; ei
meist‰ paria tule, luota sin‰ siihen.

_Janne_ (J‰yk‰sti) Vai niin, sitten menen sotaan.

_Manta_. Eih‰n sinun sotaan tarvitse l‰hte‰, mutta jos sinun ottaisin,
niin kuolisimme n‰lk‰‰n. Et sin‰ perhett‰ voi el‰tt‰‰.

_Janne_. No ‰l‰ sin‰ siit‰ huoli, kun vain pid‰t minusta, niin kyll‰
sitten elet‰‰n. Kas vain, et antanut menn‰ sotaan!

_Manta_. En min‰ kenest‰k‰‰n niin v‰h‰n pid‰, ett‰ minun t‰hteni
antaisin sotaan menn‰, mutta ei meist‰k‰‰n paria tule. Jos olis, mill‰
alkaisimme -- mutta --

_Janne_. ƒl‰p‰s huoli! N‰eth‰n sen, ett‰ meid‰n is‰nt‰mme aikoo
maakauppiaaksi; min‰ nyt olen sit‰ varten jo kantanut tavaroita kotia
ja viel‰ enemm‰n l‰hden tuomaan: sitten herra tietysti ottaa minut
puukhollariksi ja sinusta tulee puukhollerska. Ah‰h, eikˆ kelpaa? Mit‰s
t‰st‰ tuumit?

_Manta_. Sin‰kˆ puukhollariksi? -- ƒl‰ luulekaan.

_Janne_. Luulen maar. Osaan min‰ r‰tinki‰ ja myyd‰ osaan myˆskin
Koetetaanpas! T‰ss‰ on tiski (osoittaa pˆyt‰‰), t‰h‰n panemme tavarat
(nostaa sokeritopan ja kahvileivisk‰n pˆyd‰lle). Noh, ole sin‰ nyt
rˆˆkin‰ ja tule ostamaan. Min‰ osaan niin heikkarin lailla sek‰ ruotsia
ett‰ suomea.

_Manta_. ƒl‰ nyt hassuttele.

_Janne_. Koetappas vain!

_Manta_ (koettaa matkia herrass‰‰tyist‰ neitoa). Viins te kahve?

_Janne_ (kohteliaasti kumartaen ja k‰si‰‰n levitt‰en). Viins; voor te
loov att vara noko meera, kom o sˆˆp. (Jalan ‰‰ni‰ kuuluu).

_Manta_. Herrasv‰ki tulee, joudu pois!

_Janne_. Mutta kuinka naimisemme k‰y? N‰eth‰n, ett‰ min‰ kelpaan vaikka
puukhollariksi.

_Manta_. J‰tet‰‰n ne tuumat toistaiseksi.

_Janne_. Mutta Manta.

_Manta_. Tiehes nyt vain! (Janne menee ja Ahnaset astuvat sis‰lle).


Kuudes kohtaus.

    Manta. Herra ja Rouva Ahnanen.

_Rouva Ahnanen_. Hyv‰‰ p‰iv‰‰. Onko herrasv‰ki kotona.

_Manta_ (kumartaa). Herrasv‰ki meni vastik‰‰n ulos puotiloihin. He
sanoivat, ett‰, jos joku tulee, pyyt‰isin vieraita istumaan, he eiv‰t
kauan viivy.

_Herra Ahnanen_. Noh, varrotaan siis. (Manta menee. Rouva istuu
sohvaan, herra nojatuoliin).

_Rouva Ahnanen_. Kyll‰ me voitamme suuret summat, jos nyt sota syttyy.
Kun merikaupungista tulvailee t‰nne v‰ke‰, niin vuokraamme korkeasta
hinnasta huoneemme heille. Eih‰n tuo summa ollut suurikaan -- sata
markkaa vain, jonka maksoimme pikku rivin vuokraajalle v‰li‰ siit‰,
ett‰ saimme peruuttaa hyyrykontrahdin, ja jos nyt nuot Varovaiset viel‰
vuokraisivat n‰m‰ huoneensa meille, niin olisi meill‰ koko suuri summa
saatavissa, kun Helsinkil‰iset tulevat huoneitten hakuun. S‰‰st‰‰ ja
koota t‰ytyy.

_Herra Ahnanen_. Itse pid‰mme vain kaksi huonetta; n‰in sodan aikana
sit‰ asuu vaikka kuinka ahtaalla, ja oitis kun olemme saaneet n‰m‰
huoneet vuokrattua, kirjoitamme Helsinkiin ilmoituksen siit‰, ett‰
meill‰ on huoneita ja hyv‰t kellarit vuokrattavana kes‰ksi. (Askeleita
kuulun). Nyt varmaankin tulevat. (He niist‰v‰t nen‰ns‰ ja katsovat
odottavasti oveen p‰in. Varovaiset astuvat sis‰lle. Heill‰ on suuret
vaatepakat, joita he laskevat yhdet yht‰‰lle, toiset toisaalle).


Seitsem‰s kohtaus.

    Entiset. Alma. Herra ja Rouva Varovainen.

_Herra ja Rouva Varov._ (yht'aikaa). Hyv‰‰ p‰iv‰‰!

_Alma_. Hyv‰‰ p‰iv‰‰! (Kiirehtii kammariinsa).

_Herra Varov._ (ottaa p‰‰llysvaatteet ylt‰‰n.) Noh, mit‰s kuuluu,
naapuri hyv‰? (Rouva varovainen ottaa p‰‰llysvaatteet ylt‰‰n ja menee,
k‰telty‰‰n vieraitansa, istumaan).

_Herra Ahnanen_. Tulimme vain kuulustelemaan, vuokraisitteko t‰m‰n
talonne kaluineen kampsuineen meille kes‰ksi, koska itse muutatte
maalle.

_Rouva Varov._ Mit‰ te niin monilla huoneilla teette?

_Rouva Ahnanen_ (ysk‰ht‰‰). Saamme paljon vieraita Helsingist‰.
Onnelliset oikein olette, jotka p‰‰sette maalle, mutta meid‰n t‰ytyy
vain kaupungissa veny‰, mieheni toimet kun sit‰ vaativat.

_Herra Varov._ Ik‰v‰t ajat; jos nyt sota syttyy, niin kallistuu kaikki
‰‰rettˆm‰sti. (Kuiskaa rouvallensa) Mit‰ n‰itten huoneitten teemme?

_Rouva Varov._ (kuiskaten) Vuokraamme! Saammehan ik‰‰nkuin ilmaiseksi
rahaa.

_Herra Varov._ (Ahmaselle). Naapuri hyv‰, saatanhan sen nyt teille
vuokrata, koska olette huoneiden tarpeessa -- mutta -- en sit‰ juuri
halusta tee, vaan olkoon menneeksi naapuruuden vuoksi.

_Herra Ahnanen_ (Ottaa esiin hyyrykontrahdin). Olen tehnyt
hyyrykontrahdin kaavan, se nyt ei olisi meid‰n v‰lill‰mme tarpeellista
-- mutta saattaahan se kuitenkin olla ik‰‰nkuin hyv‰n j‰rjestyksen
puolesta.

_Herra Varov._ No niin, eih‰n se haita. (Rupeaa tarkastamaan
kontrahtia).

_Rouva Ahnanen_ (Vilkaisten vaatepakkoihin). Olette tehnyt suuria
ostoksia.

_Rouva Varov._ Olemme. Aiomme h‰ihin tulevana kes‰n‰ ja olemme niit‰
varten ostaneet kankaita.

_Rouva Ahnanen_. Ai, neiti Ahosen h‰ihin. Arthur kirjoitti nyky‰‰n,
ett‰ h‰nkin oli kutsuttu telttapojaksi. H‰nen piti juuri saaman
permissioonin, mutta kun nyt sota syttyy, niin h‰n ei p‰‰sekk‰‰n kotia.

_Herra Varoo._ (lukee puoli‰‰neens‰). "Sitoudun min‰ vuokraamaan ensi
kes‰ksi taloni N:o 403" -- hm -- "toisessa korttelissa" -- oikein! --
aivan oikein, "kaikki sek‰ pienemm‰t ett‰ suuremmat ulkohuoneet mukana"
-- aivan niin, "kellarit ja ja muut" -- jaa mit‰s muuta, piirr‰n nimeni
ja pist‰n sinettini alle, eih‰n se muuta tarvitse. (Piirt‰‰ nimens‰ ja
painaa sinettins‰ paperille. Neiti Tippa tulee).


Kahdeksas kohtaus.

    Entiset. Neiti Tippa. Sitten Toimi, Huhu ja Manta. Sitten Alma.

_Tippa_. Hyv‰‰ p‰iv‰‰! Terveisi‰ Helsingist‰!

_Herra ja Rouva Varov._ (yhteen ‰‰neen). Hyv‰‰ p‰iv‰‰! Mit‰ Helsingist‰
kuuluu?

_Tippa_. Kyll‰p‰ sielt‰ kuuluu! Hohho, kuin on paljo vaatteita yll‰ni.

_Rouva Varov._ (Syleillen Tippaa). Oi olipa hauskaa, ett‰ tulit, oma
Tippani. Saammehan nyt varmat tiedot kaikesta. (Tippa panee prillit
nen‰llens‰ ja tarkastelee huoneessa olevia). Tuttuja vain.

_Tippa_ (tervehtii Ahnasia). Hohho, oikein hauskaa, kun p‰‰sen t‰nno
taas rauhaan, vaan Jumala paratkoon! kuinka kauan rauhaa t‰‰ll‰ kest‰‰,
sit‰ ei kukaan tied‰, Helsingiss‰ on kaikki mullin mallin, suuret
sotalaivastot on Viaporin edustalla ja vihollinen aivan n‰kyviss‰.
Ymm‰rr‰tteh‰n, ett‰ vaara uhkaa ja kaikki kallistuu hirve‰sti, suolaa
ei saa en‰‰n rahallakaan!

_Herra Ahnanen_. Onko mahdollista.

_Rouva Varov._ Mutta, Tippa kulta, tuota emme saa kenellek‰‰n pariin
p‰iv‰‰n puhua, ett‰ enn‰t‰mme ostoksemme tehd‰, ennenkuin kovin
kallistuu t‰‰ll‰kin.

_Tippa_. Se on tietty, se on tietty. (Toimi astuu sis‰lle).

_Varov._ Hyv‰‰ p‰iv‰‰, Toimi! kovin paljon uutisia. --

_Toimi_ (kumartaen seuraa). Kyll‰ kai, sit‰ min‰kin arvelen. Neiti
Tippa tulee Helsingist‰, siit‰ puhuttiin ravintolassa. Mit‰ Helsingist‰
kuuluu?

_Kaikki_. Sota tulee varmaan.

_Ahnanen_. Kaikki kallistuu.

_Herra Varov._ Sotalaivasto on Viaporin edustalla!

_Rouva Ahnanen_. Vihollinen n‰kyy!

_Rouva Varov._ Mutta ‰lk‰‰mme puhuko sit‰ muille?

_Tippa_. Ja pian mekin saatamme olla vaarassa.

_Toimi_ (ottaa paperiliuskan taskustansa ia rupeaa piirustamaan
muistiinpanoja). Mit‰ muuta tied‰tte Helsingist‰?

_Tippa_, En tied‰, mist‰ p‰‰st‰ alan kertoa, sill‰ kaikkihan siell‰ on
yhten‰ sekamelskana. (Manta tuo kahvi-asettimet pˆyd‰lle. Rouva Varov.
kaataa kuppeihin kahvia). Pankit vied‰‰n pois, mik‰ H‰meenlinnaan, mik‰
Jyv‰skyl‰‰n, ja r‰ntteriat ja yliopiston kokoelmat ja kirjastot ja
kaikki. (Sanomalehden toimittaja Huhu tulee. Etuhuoneen ovi on auki, ja
h‰n seisahtuu ovelle sek‰ kumartaa kenenk‰‰n huomaamatta).

_Rouva Varov._ Ottakaatte kahvia, hyv‰t yst‰v‰ni! (He ottavat kaikki,
paitsi Toimi). Jaa, jaa, kuka tiet‰‰, mit‰ t‰ss‰ tulevana vuonna juo,
kentiesi ohrakahvia!

_Toimi_ (lukee katsellen paperiinsa). Sotalaivasto on Viaporin
edustalla: vihollinen n‰kyy, sota tulee varmaan. (Neiti Tipalle).
Kuulkaapas neiti, min‰ pyyd‰n, ett‰ ette n‰ist‰ asioista nyt mainitse
kenellek‰‰n muille, jotta Huhu ei saa n‰it‰ uutisia lehteens‰ ennenkuin
min‰.

_Huhu_ (itsekseen). Ahaa! Mutta min‰p‰ k‰yt‰nkin n‰m‰t uutiset
hyv‰kseni! (Poistuu per‰-ovesta).

_Tippa_ (pelj‰styneen‰ Toimelle). Panetteko minut sanomalehteen? (juo
pari siemausta). ƒlk‰‰; ‰lk‰‰ mill‰‰n kurin. En min‰ tahdo kertoa
mit‰k‰‰n, enk‰ n‰in‰ sotaisina aikoina joutua sanomalehteen; seh‰n
olisi hirve‰t‰! Kuka tiet‰‰, mihink‰ vaaraan t‰ss‰ viel‰ joutuisin sen
vuoksi! (juo taas pari siemausta). Ai, ai! poltin huulenikin t‰ss‰
h‰d‰ss‰.

_Toimi_. Olkaa huoleti, en min‰ teit‰ pane sanomalehteen, uutiset min‰
vain sinne panen.

_Herra Ahnanen_ (Iloisesti). Nyt varmaankin muuttaa paljon
helsinkil‰isi‰ t‰nne.

_Rouva Varov._ (N‰rk‰styneen‰). Jaa, olisihan meid‰nkin sopinut
vuokrata huoneemme vasta sitten.

_Rouva Ahnanen_. Niin, mutta onneksemme ne enn‰timme vuokrata.

_Toimi_. Mit‰ uutisia viel‰ tied‰tte, neiti Tippa?

_Tippa_ (varovasti). En mit‰‰n. Miss‰ on Alma?

_Rouva Varov._ Niin Alma, h‰nt‰ emme ole muistaneet t‰ss‰ h‰d‰ss‰,
(Menee vasemmalle ja huutaa ovesta): Alma! (Alma tulee sis‰lle). T‰‰ll‰
on meill‰ rakkaita vieraita, etk‰ sin‰ tied‰ mit‰‰n.

_Alma_. Ah, t‰ti Tippa! (syleilee h‰nt‰). Mit‰ Helsingist‰ kuluu? Onhan
t‰ti ollut siell‰.

_Kaikki_. Sota on varma!

_Alma_. Sota! ja Arthur -- ai! voi! vai sota.

_Tippa_. ƒl‰ kultani pelj‰sty! Eih‰n t‰‰ll‰ viel‰ ole sotaa.

_Alma_. Ei, mutta se oli niin odottamatointa, en luullut, ett‰ siit‰
sent‰‰n tulisi mit‰‰n. (Manta tulee sis‰lle, tuoden painettua
paperilippua, jonka h‰n antaa Varovaiselle).

_Varov._ Mit‰ t‰m‰ on? Kuulkaatte! Nyt on todellakin sota varma. Huhu
on painattanut ilmoituksia. T‰ss‰ sanotaan: Sotalaivasto on Viaporin
edustalla, vihollinen on n‰kyviss‰, ja sota on varma.

_Toimi_ (harmistuneena). Mist‰ ihmeest‰ h‰n nyt tuon tiedon sai, juuri
kun luulin, ett‰ minulla oli uutiset hankittuna. (K‰velee edestakaisin
laattialla).

_Tippa_ (itsekseen). Hyv‰nen aika, kaikki on aivan niin, kuin min‰
kerroin, enh‰n min‰ olekkaan n‰it‰ uutisia keksinyt. -- Mutta ehk‰ min‰
ne kuulinkin. Nytp‰ kyll‰ saan menn‰ muuallekin puhumaan. (ƒ‰neens‰).
Minunkin on aika l‰hten jo. (Nousee istualta ja antaa k‰tt‰
Varovaiselle sek‰ kumartaa muille). Minun on viel‰ meneminen muutamien
tuttavieni luo, jotka minua odottavat.

_Alma_. Min‰ tulen t‰ti‰ saattamaan.

_Tippa_. Tule, nupukkani! (Alma juoksee vasemmalle ottamaan
p‰‰llysvaatteet yllens‰, ja Tippa pukee sill‰ v‰lin itsens‰. Alma
tulee, ja he menev‰t).


Yhdeks‰s kohtaus.

    Entiset paitsi Tippa, Pormestari. Sitten Janne ja Alma.

_Pormestari_ (tulee, prillit nen‰ll‰, ja h‰n huutaa iloisesti). Hyv‰‰
p‰iv‰‰! ja oikein iloista p‰iv‰‰!

_Herra Ahnanen_. Kah! mik‰ pormestarin noin iloiseksi saatta?

_Pormestari_. Iloiset sanomat.

_Kaikki_ (yht‰ haavaa). Mitk‰ sanomat?

_Pormestari_ (ottaa plakaatin taskustansa). Rauha on p‰‰tetty, sotaa ei
tulekkaan.

_Kaikki_ (h‰mm‰styneen‰). Sotaa oi tulekkaan, rauha on p‰‰tetty.

_Herra Varov._ Ja kaikki nuot tuhannen papirossi tukkua --!

_Rouva Varov._ Ja kaikki muut ostokset! Kaikki turhia!

_Herra ja Rouva Ahnanen_. Ja meid‰n kaikki huonerivit -- ne ovat
tyhj‰n‰, emmek‰ saa hyyryl‰isi‰!

_Pormestari_. Mit‰ kummia? -- Te ette ilostukaan, vaan p‰invastaiselta
n‰ytt‰‰.

_Toimi_. Ilostun maar min‰, nyt saan huomisessa lehdess‰ni ilmoittaa,
ett‰ Huhu on levitt‰nyt aivan v‰‰ri‰ ilmoituksia, sill‰ sotaa ei
tulekkaan (Janne tulee sisiiile tuoden kahta sokeritoppaa).

_Janne_. T‰ss‰ on; viel‰kˆ nyt tuodaan?

_Herra Varov._ He ei, ei mill‰‰n muotoa!

_Pormestari_. Ahaa, te ai'oitte voittaa, mutta jouduittekin tappiolle.
Oi, te lyhytn‰kˆiset ihmiset, jotka voittaaksenne muutamia satoja,
ehk‰p‰ tuhansia markkoja, antaisitte miljoonia menn‰ kansaltanne
hukkaan!

_Herra Ahnanen_. Lyhytn‰kˆisyytt‰ ja pitk‰n‰kˆisyytt‰! -- Min‰ en
olekkaan lyhytn‰kˆinen -- en min‰ prilli‰k‰‰n tarvitse, kuten muutamat
herrat. (Alma tulee sis‰lle).

_Alma_. Mik‰ tohina t‰‰ll‰ nyt on? Hyv‰‰ p‰iv‰‰, pormestari!

_Rouva Varov._ Niin, kun kaikki n‰m‰t ostokset ovat turhia!

_Herra Varov._ Ja mit‰ ei viel‰ ole kotiinkaan tuotu: papirossit, kahvi
leivisk‰t, viinit ja muut kaikki turhaa! Sotaa ei tulekkaan.

_Alma_. Mutta mik‰ parempi, tulee rauha. Ja sit‰ paitsi ei n‰it‰
ostoksia viel‰ ole maksettukaan. Sanomme nyt kauppias Maunulalle ja
Grˆnberg'ille, ett‰ he ovat hyv‰t ja ottavat ne takaisin, kun ei niitu
tarvitakkaan.

_Herra Varov._ Mutta kankaat min‰ maksoin!

_Alma_. N‰it‰ vasta rauhan aikana tarvitaankin.

_Herra Ahnanen_. Ja min‰ onnetoin kuin vuokrasin viel‰ n‰m‰tkin huoneet
ja tein kontrahdit ja kaikki!

_Alma_. Kontrahdit tietysti peruutetaan.

_Rouva Ahnanen_. Niin, kyll‰ se sopii.

_Pormestari_. Aivan hyvin.

_Herra Varov._ (suuttuneena) Mit‰ viel‰! Itse h‰n sen kirjoitti ja itse
pyysi n‰it‰ huoneita; en min‰ niit‰ h‰nelle tukkinut.

_Rouva Varov._ Sin‰kin, Janne, siin‰ tˆllistelet, vie oitis takaisin
nuo topat ja sano, ett'ei niit‰ sent‰‰n tarvitakkaan.

_Janne_. Jaa min‰kˆ?

_Rouva Varov._ Niin, juuri sin‰.

_Janne_. Eikˆ herra sitten maakauppiaaksi rupeakkaan.

_Rouva Varov._ Mit‰ hulluja sin‰ tuumaat?

_Janne_. Ett‰ min‰ sitten olisin p‰‰ssyt puukhollariksi ja saanut
Mantan vaimokseni.

_Kaikki_ (nauravat); Haha haa!

_Herra Varov._ Mene nyt, mene, ja vie pois nuo topat.

_Janne_ (itsekseen). En siis puukhollariksi p‰‰se, enk‰ Mantaakaan saa,
n‰it‰ vain t‰ytyy edes takaisin raahia. (Tarttuu toppaan). En min‰
t‰mmˆist‰k‰‰n vikureeria ennen ole tanssinut. (Menee).


Kymmenes kohtaus.

    Entiset. Arthur. Sitten Manta ja Janne.

_Herra Ahnanen_. Ett‰ nyt enn‰tinkin vuokrata n‰m‰t huoneet, oikeinpa
se riivatusti minua harmittaa.

_Pormestari_. N‰ette nyt, ett‰ ahneus pett‰‰ viisauden.

_Alma_. Olkaa huoleti, kyll‰ tuo vuokra-asia sovitetaan. (Kuiskaa
jotakin is‰llens‰).

_Herra Varov._ Todellakin! Enk‰ ole tiet‰nyt mit‰‰n, (Menee Ahnasen
luo). Me revimme rikki hyyrykontrahdit. Kuten jo alussa sanoin, en
juuri halusta olisi antanutkaan n‰it‰ huoneita -- tarvitsemme ne ehk‰
itse -- ja sit‰ paitsi on ehk‰ muitakin -- muita syit‰ sopuun naapurien
v‰lill‰, kun t‰ss‰ asiat selkenev‰t.

_Herra Ahnanen_ (Almalle), Te, pikku kultanupukkani, miten n‰in saitte
asiat k‰‰ntym‰‰n? (Varovaiselle). Me revimme rikki kontrahdit. (He
repiv‰t). Kas niin! (Lyˆv‰t k‰tt‰ sopuisasti).

_Alma_. Arthur. (Rient‰‰ h‰nt‰ syleilem‰‰n).

_Rouva Varov._ Alma! Aima!

_Rouva Ahnanen_. Arthur! (Puoli‰‰neens‰) Kummallisia t‰‰naikaiset
tytˆt. Lent‰‰ miehen syliin. Sit‰ tuskin sopisi sulhaselleen tehd‰ n‰in
kaikkein n‰hden.

_Herra Ahnanen_. Arthur! Todellakin!

_Arthur_. Oma poikanne aivan varmaan. (Tarttuu Alman k‰een). Ja t‰ss‰
on morsiameni.

_Rouva Ahnanen_. Emmeh‰n me tiet‰nyt, ett‰ olit kihloissa. (Itsekseen).
Kas nytp‰ saamme rikkaan mini‰n! (Almalle), Oi Alma kuita, t‰m‰ on nyt
niin hauskaa, ett‰ oikein vedet silmiini vier‰ht‰‰.

_Pormestari_. Kas niin! Tuollaisia silloin tapahtuu, kun rauha tulee.

_Arthur_. Kihlauksemme onkin tapahtunut aivan ‰sken, ja koska tiesin
kotiin palaavani, p‰‰timme sen siksi pit‰‰ salassa. (Herra Varov.
kilist‰‰ kelloa. Maata tulee sis‰lle. Varov. kuiskaa h‰nelle jotakin.
Manta ottaa kahviasettimet ja menee).

_Alma_ (tarttuu Arthurin k‰teen ja vie h‰net is‰ns‰ ja ‰itins‰ luo).
T‰ss‰ on sulhoni, jonka nyt rauha suo minun esitt‰‰ teille. (Manta tuo
asettimella viinilaseja, laskee asettimet pˆyd‰lle ja poistuu ovelle
p‰in)

_Varovaiset_ (Arthurille). Tervetultuasi! olihan hyv‰, ett'ei sota
syttynyt. (Janne kurkistaa ovesta, juoksee sitten Mantan viereen, jossa
h‰n ihastuneena kuiskaa, mit‰ yleisˆ ei kuule. Manta vuoroin hymyilee
ja tuuppaa h‰nt‰ kyynasp‰‰ll‰‰n)

_Ahnaset_. Olihan se hyv‰, ett‰ rauha tuli.

_Pormestari_. Ja nyt on siis rauha maassa ja rauhan solmut solmittuna
Ahnasen ja Varovaisen perheitten v‰lill‰. Toinhan siis ilosanomia!

_Herra Varov._ Tarttukaamme laseihin! Kaikki (paitsi Manta ja Janne
tarttuvat laseihin). El‰kˆˆn rauha!

_Janne_ (yht‰ haavaa ja vet‰en Mantaa esiin, kumartaa). Kihloissa,
vˆrloovate!

    (Esirippu lasketaan).








End of the Project Gutenberg EBook of Sodan uhatessa, by Theodolinda Hahnsson

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47401 ***