*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 51507 ***

AMERIIKASSA

Pila yhdessä näytöksessä


Kirj.

AIRA


Suomalainen alkuteos





Haminassa,
Alfred Lagerbom'in kustantama,
1899.






HENKILÖT:

 Mr HARRY WATSON.
 Miss HELNY PALMER, lakitieteen professori, pormestari.
 Mrs BEATRIX LACK, Harryn kolmas, laillisesti eroitettu vaimo.
 Isäntä ISAKSSON, maanviljelijä Suomesta.
 VIRGINIA STAAR, leipurin vaimo.
 Leipurimestari YRJÖ TAIKINAINEN, Limpun kaupungista.
 Naispastori.
 Konduktööri, (nainen eli mies).
 Kisälli.
 Tukkukauppias WILLIAMS.

(Tapahtuma Ameriikassa, rautatien vaunussa.)




Ensimäinen kohtaus.


HARRY (istuu rautatievaunussa hienosti puettuna, kultasankaset rillit
nenällä, katsellen kenkiensä kärkiä, haukottelee ja hyräilee
lauluntapaan moneen kertaan):

    Itse leivon liebuskaa,
    Kun ei oo mulla maaduskaa (ja sitten)

    Kaikista kauhein oli Beatrix häijy;
    Sieluani, ruumistani piinasi ja väijyi
    Suloutta naisen etsin nyt pian,
    Unhotan Beatrixen luonnon ja vian.

HELNY (tulee oikealta, kaunis ja hieno, kädessä kukkavihko ja
päivänvarjo, kaulassa matkalaukku. Istuutuu kolmannelle penkille, selkä
Harryyn päin).

HARRY (katselee tulijaa, joka kokonaan lumoo hänet. Hetken hiljaisuus.
Sitten nousee hän ja kävelee hetkisen edestakaisin ja istuutuu
vastapäätä Helnyä, yksi tahi pari penkkiä välillä).

HELNY (ottaa laukustaan korukansilla varustetun kirjan, joka laukkua
lukitessa putoaa hänen polviltaan lattialle).

HARRY (nostaa kirjan lattialta ja tavattoman kohteliaasti kumartaen
tarjoo sen Helnylle lausuen): Suvaitsetteko apuani?

HELNY. Kiitollisuudella, arvoisa herra (ottaa).

HARRY. Mistä kertoelee tuo kirja? (seisoo Helnyn edessä, nyt ei heillä
ole penkkiä välillään).

HELNY. Amerikan vapauden sankareista (näyttää kuvan kirjan kannella).
Tunnetteko kenen kuva kaunistaa tätä? Katsokaa maamme suurimman pojan
Abraham Lincoln'in. Ihailen häntä, ylistän häntä, näen hänessä
ainoastaan suuruutta, ylevyyttä, enkä mitään huonoa ja halpamaista.

HARRY. Hän on vuodattanut paljon verta (istuu Helnyn viereen).

HELNY. Mutta miljoonain ihmislasten onni siunaa häntä ja hän on lähes
koko ihmiskunnan lempimä, sillä orjuuden ies, tuo ihmiskunnan
rasittavin kahle, on poistettu, katkaistu hänen vaikutuksestaan täällä
Ameriikassa. Ah, hän kultaisen vapauden jalo sankari!

(Kello soi juna lähtee.)

KONDUKTÖÖRI (tulee vaunuun, Helny osoittaa pilettinsä, kond. leikkaa
siihen reijän ja antaa piljetin takaisin Helnylle ja poistuu).

HARRY. Ylevä neiti, en rakasta vapautta, tuskin soisin sellaista sanaa
löytyvänkään sanarikkaassa kielessämme.

HELNY (ihmeissään). Ette rakasta vapautta, Amerikan vapaassa maassa?
Oletteko Ameriikan kansalainen?

HARRY. Ameriikan aurinko on minulle ensimmäiset valon säteet näyttänyt.

HELNY. Voi että armas isänmaamme tuollaisia kasvattaa!

HARRY. Hyvä neiti! Te jumaloitte vapautta.

HELNY. _The americans never, never, never will be slaves!_ (lue: ti
ämerikäns never, never, never vill bi slävs). [Ameriikkalaiset eivät
koskaan, koskaan, koskaan tahdo joutua orjiksi.]

HARRY. Rakastan orjuutta, neitiseni!

HELNY (innolla). Kuinka voitte rakastaa orjuutta, ihmiskunnan
sorretuinta kohtaloa?

HARRY. Armas neiti! Sydämeni syvyydestä, koko sielustani janoan
orjuutta. Sä hellä lemmen jumalatar, suo minun tänä kirkkaana päivänä
tulla vangituksi.

    Vankeus, orjuus, kahleet hyvät
    Kuolohon saakka, kestävät pyhät.

HELNY (itsekseen). Uh pelkään häntä! Hänellä on varmaan joku painava
suru tunnollaan, siksi rakastaa hän sellaista, jota järki, ihmisyys ja
sääli kammoo. Jospa voisin poloista lohduttaa, erehtyneen palauttaa
oikealle tielle. (Kovaa.) Olette kovin onneton, onnettomin, mitä
tunnen! Oletteko joutunut haaksirikkoon? Onko parhaat toiveenne ja
rientonne turhiksi rauvenneet? Lievittäkää huolienne haikeutta,
surujenne tuskia kaikella hyvällä ja ylevällä, mutta älkää orjuudella!
Haluaisitteko tulla Afrikan neekerikuninkaiden alamaiseksi?
Tahtoisitteko tulla myydyksi muutamasta dollarista, vaihdetuksi
johonkin orjaan, taikkapa vielä eläimeen, esim. kauniiseen koiraan tahi
muuhun sellaiseen?

HARRY. Ei vähintäkään aavistusta ole teillä suruistani! (Erikseen.)
Sinä teeskentelevä tai kokematon hento ruusu.

HELNY. Kuinka niin arvelette? (haistelee ruusua). Ymmärränhän puheenne
täydellisesti.

HARRY. Ette suinkaan; lempeä sielu! -- Orja sanan oikeassa
merkityksessä orja haluaisin olla -- vanki vangittu kultakahlehilla, oi
jospa te, ihanin ruusu ihanimmasta kukkatarhasta, olisitte
vangitsijani! Miksi nimittäisitte tuollaista orjaa? Lemmen orjaksi,
sydämen vangiksi sellaista nimitetään..-- Sulo neiti! Rakastan teitä,
ottaisin aviopuolisokseni!

HELNY. Ai, sellaiseksiko? En tiedä, tuskin olen ajatellut sellaista
(erikseen). Mitenhän James. Jollei James? (katsahtaa Harryyn. Kovaa.)
Oi olette niin herttainen, parempi kuin kukaan muu mies! Miten suloinen
tunne valtaa minut. Tuo outo mies tuossa penkillä on totisesti parempi
kuin äitini. Mitäs äiti kulta aattelisi, ainoa lempeni esine!

HARRY. Ei sovi muistella äitiä nyt.

HELNY. Ah miten suuremmoista! Rakkauteni kohdistuu kerrankin mieheen.
-- Lemmentunne valtaa minut nyt.

HARRY (hurskaasti). Niin mennä avioliittoon on naisen pyhin
velvollisuus sanoo suuri oppi-isämme, uskonnon sankari.

HELNY. Niin, niin totta minunkin kerran täytyy rakastua mieheen, sillä
pyhä kirja sanoo: Ei ole ihmisen hyvä yksin olla j.n.e. Ei olekaan,
kyllä pitää minunkin ottaa puoliso.

HARRY. Oi te herttaisin olento! Puhelette sielullenne iloksi,
sydämelleni riemuksi (itsekseen): Noin puhelee todellinen nainen, joka
ei ole emanssipatsioonin tyhmyyksillä villitty.

HELNY. Mutta mies on vaimon pää ja vaimon pitää olla miehelleen
alamainen on hengen määräys... Tuo kuuluu vähän kangertavalta...
ikäänkuin vapauteni olisi vaarassa.

HARRY. _Never mind!_ (Lue never meind!) Se on rauhoittavaa, saatte
huolettomat päivät... elämän vastaiset puolet kuuluvat pään
tehtäviin...

HELNY. Pään tehtäviin! Päätön saa elämän myötäjäiset puolet... Mutta
tuo ei saa tehdä haittaa... Tahdon olla päällä varustettu nainen. Helny
Palmer arvelee voivansa käyttää omaakin päätään...

HARRY. Neiti Palmer! Te ihana Helny! Olette viisas, olette järkevä!
Mikä vahinko, jos älynne, taitonne ja hienot kasvatuksenne hedelmät
tulisivat tukahdutetuiksi, toisen vallan alaisiksi! Ja niin
valitettavasti käypi usein avioliitossa, kun mies sattuu olemaan tyhmä
ja paha... Eipä ihme jos teidänlainen henkilö, miettii ja ajattelee
eikä silmät ummessa heittäydy avioliiton ansaan...

HELNY. Ette sanoistani loukkaantunut, älysitte tarkoitukseni ja tuo
ilahuttaa minua...

HARRY (innokkaasti). Vakuutan, että jos tulette omakseni, niin tahtonne
tapahtukoon myötä ja vastoin käymisissä aina ja alati.

HELNY. Ei teidän, eikä minun tahtoni saa olla vallitsevana, vaan
tasavallan me perustamme. Miten pyhät ja salaperäiset ensilemmen säteet
todellakin ovat!... Oi sinä rakkahin, olen orjasi, tahdon vangita ja
tulla vangituksi (ojentaa Harrylle kätensä, johon tämä tarttuu ja
suutelee sitä). Yksi pyyntö vielä. Sano minulle, sieluni ihanne,
monennenko kerran heittäydyt vangiksi tänä kirkkaana Herran päivänä?

HARRY. Oi sinä hempeä tenhotar lemmen taivahasta! Läheneisikö mikään
saastainen vangittu olento himmentämään hurskautesi pyhiä, puhtaita
aatteita. Tarvitsisiko viattoman uskonnollisen mielesi saastaista ilmaa
hengittää. Ei, enkelini, ensikerran Amorin nuoli pisti sydämeeni tässä
ahtaassa vaunussa.

HELNY. Todista näkymättömän korkeuden ja minun kuullen rakkautesi
olevan pyhän ja puhtaan kuin Afroditen kultakutrinen hiuskiehkura.

HARRY. Näkymättömän korkeuden ja sinun kuullessasi vannon, etten
rakkautta tuntenut (hämillään) tuskin tuntenut ennenkuin sulosilmäyksen
sinulta sain... Ensi lemmen säkeneet nyt säihkyvät Harry Watsonin
sydänahjossa...

HELNY. Nytkö toteutuu ihanimmat unelmani?

HARRY. Jos minua epäilet, taikka jos olen väärin vannonut, niin
kukistettuna, onnettomana poistukoon olemukseni ennen ilta-ehtoo
auringon sammumista tästä matalasta majasta... Täällä on hyvin lämmin!
(ottaa pois hattunsa).

HELNY. Oi Harry kulta! Juuri sinun laistasi halajan... Oi meitä
onnellisia riemun lapsia! (Helny ojentaa kätensä Harrylle.)

HARRY (suutelee kättä, kyyristyy, peruuki putoaa päästä, hän sieppaa
sen ja pistää päähänsä hyvin hämillään.)

HELNY. Paljas pääkö sinulla onkin? Peruukiako sinä käytätkin?

HARRY. Kuumetauti vei hiukseni, mutta ei se mitää tee, kyllä ne pian
kasvavat. Rakas Helny, tulevan vankeuteni pantiksi suothan hellimmän
suuteloistasi?

HELNY. Ei, armahani, vielä on aikaa. Kun pyhän solmun olemme sitoneet
ja kuoloon asti yhdistetyt... silloin saat. Odota kiltisti!

KONDUKTÖÖRI (tulee). Avaruus 15 minuutin kuluttua. (Poistuu).

HARRY. Avaruuden kultasepät ovat mainiot. Mennäänkös ostamaan
kultakahleet, Helny tuletko kanssani?

HELNY. En voi seurata sinua, lääkäri veti äskettäin hampaan suustani ja
käski senvuoksi tänään välttämään mikäli mahdollista ulkoilmaa.

HARRY. Noudanko ne yksin? Saanko luvan (ottaa paperilla Helnyn sormesta
mitan, suutelee sormea ja osoittaa paperin Helnylle). Helny! Mitä
kirjoitat tuohon?

HELNY. Annan piirtää sanat: "Pidän lupaukseni", mutta mitä sinä
kultaseni, omaasi piirrät?

HARRY. Ensimmäinen ja viimeinen (lähtee. Suutelee Helnyn kättä.
Ovessa tulee vastaan Beatrix, kasvot huntuun kätkettynä. Tuntee Harryn
entiseksi miehekseen).




Toinen kotitaus.


HELNY (yksikseen). James, James, mitähän James sanoo? Jos olisinkin
häntä rakastanut? Hän oli aina minusta niin hyvä. Pois kaikki arvelut,
ei sovi enää... Harry tuo kohta sormukset, niin hän tuopi ne...

BEATRIX (istuutuu seinän viereen oikealle, kasvot Helnyyn päin,
penkkipari heidän välillään, hattukori kädessä. Huokailee). Hohhoi,
Harry rakkahimpani, kuinka sinusta vielä pidän, voi, voi, vaikka olit
niin armoton ja sydämetön... Et nyt enään tuntenut omaa Beatrixeasi...
Ah sydämeni pakahtunee! (nousee, katsoo akkunasta). Jos hänen vielä
näkisin!

HELNY. Miestäkö, jonka ovessa kohtasitte, rakastatte?

BEATRIX. Niin, nimeni on Beatrix Lack. Kenen kanssa on minulla kunnia
puhua?

HELNY. Neiti Palmerin, Philadelphian pormestarin kanssa. Miksi
rakastatte tuota miestä?

BEATRIX. Hänen kanssaan olin avioliitossa puoli vuotta ja nyt jo
laillisesti erillään neljättä kuukautta ja vieläkin häntä ikävöiden
muistelen.

HELNY. Miksi erositte?

BEATRIX. Voi, armas neiti! Ette voi uskoa, hän oli armoton ja kova
minulle, vaikka toiselle rouvalleen oli ollut suloinen ja lempeä, vaan
rouva ei ollut voinut häntä kärsiä, vaan erosi, ja hylkäsi hänet.
(Huoaten.) Minä olin kolmas järjestyksessä.

HELNY. Kolmas järjestyksessä. Nyt hän tulee takaisin. Mrs (lue: missis)
Lack, pitäkää huntunne kasvoillanne ja luvatkaa olla hiljaa, siksi kun
teitä puhuttelen.

BEATRIX. Saatte luottaa!

HELNY. Onko hän ennen peruukia käyttänyt?

BEATRIX. Kaljupäähän hän aina on ollut ja kaljupäänä hän on
syntynytkin.

HARRY (tulee junaan ja vihellys kuuluu). Nyt Helny minun lemmityiseni!
Kas näitä ikuisia yhdyssiteitä! Anna kultani sormesi, tässä on omani.

HELNY. Ei... Sormusta en ota, enkä suostu mihinkään pyyntöösi, ollaan
yhtä vieraat kun ennenkin, (Erikseen.) James, James, lapsuuden toveri!
Sinua olen taitanutkin rakastaa kauvan vaikka nyt tunnen sen vasta...

HARRY. Totta kai! Herran nimessä mikä päähäsi pisti... mistä tuo
muutos? Voi minua poloista... Voi sydänparkaani, minkä kolahduksen
sait... Helny rakas, eihän toki, tahdotko peljästyttää minua? Helny
voitko hyljätä minut, voitko antaa rukkaset... Kurja mies, olenko
saanut rukkaset? Miesten kauhut, joista ei puheltavan suvaittaisi
(kavahtaa ylös seisoalle ja painaen päänsä akkunaan, on ikäänkuin
tainnoksissa).

HELNY (ottaa penkiltä rukkaset, pistää ne neulalla Harryn takkiin
kiinni hartioiden kohdalle).

HARRY (lähtee kävelemää edestakaisin). Ah, voi, niinkuin veitsellä
olisit leikannut haavan sydämeeni.... niin, niin, haavan haavan
viereen. Vielä entisetkin verta vuotavat... murhaava palo riehuu
rinnassani. Vettä, vettä, vesipisara virkistäisi sisälmyksiäni (menee
toiseen vaunuun vettä juomaan).

HELNY. Mrs (lue: missis) Lack, olkaa hiljaa.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Surulan asema, 10 minuuttia! (Poistuu.)

HARRY (tulee takaisin.)

HELNY. Löysittekö vettä?

HARRY. Löysin, haluatko? (juoksee vettä noutamaan).

KONDUKTÖÖRI (tulee vastakkaisesta ovesta ja nähtyään rukkasien
vilahduksen Harryn selästä, rientää perässä ja huutaa): Rukkaset,
rukkaset tänne! (nappaa Harryn käsivarresta kiinni ja kulettaa hänet
takaisin Helnyn luokse). Rukkaset pois sanon minä, vai te olette
rukkaset varastanut...

HARRY. Ei hyvä konduktööri, minä olen ne saanut.




Kolmas kohtaus.


PASTORI (tulee rippilaukku kaulassa, jossa myös on lääkettä ja
sairaankoetuspilli, istuutuu seinän viereen. Helnylle.) Täällä on
sangen mukavaa ja tyhjät paikat, tuolla oli oikein tungos ja
tukehduttava ilma.

KONDUKTÖÖRI. Pois rukkaset ja pian, minulla ei ole aikaa tinkiä.

HARRY. Eihän minulla ole rukkasia, aineellisia rukkasia!... Ei niitä
voi antaa. Se on kuvaannollista puhetta, (erikseen) senkin tollukka.

KONDUKTÖÖRI. Mutta jos ne kerran on voinut ottaa, va-va-varastaa sanon
minä, niin ne saattaa antaakin. Rukkaset tänne ja joutuin!

HARRY. Rukkaisleima on kai poskiinikin painunut, ja siksi kai kaikki
pyrskähtivät nauruun toisessa vaunussa juomassa käydessäni. Voi
kohtaloani, voi viheliäisyyttäni.

KONDUKTÖÖRI. Eihän sinulla naamassasi mitään rukkasia roiku. Selässäsi
ne ovat.

HARRY. Niin painavat selkääni ja joka paikkaani... Hoh, hoi! minä
vajoon maan alle.

KONDUKTÖÖRI. Vajoot sinä suon alle tällaisen asian tähden. Rukkaset
pois sanon minä, tuolla ne roikkuvat kun hirtettävät.

HARRY. Arvoisa konduktööri, malttakaa kun selitän, tyyntykää hiukan. Ei
minulla, niinkuin jo sanoin, mitään sellaisia rukkasia ole, jotka voipi
antaa, mutta minä näette rakastuin tuohon neitiin ja sain rukkaset.

KONDUKTÖÖRI. Niinpä, niin rukkaset pois, sinä pahuksen konna.

HARRY (itsekseen). Tuo lemmon syötävä ei totisesti ole koskaan
rakastanut. (Kovaa). Kun ei hän ottanut minua, ymmärretään sillä
tietysti, että minä sain häneltä rukkaset.

KONDUKTÖÖRI. Senkin veijari, kun hän ei ottanut sinua... tuhmuutta,
mitä se minuun kuuluu! Niin, ne suutarin rukkaset, tässä on (näyttää
paperin) suutarin sähkösanoma Laviuden asemalta.

HARRY. Sinä pöllöpää! Onko minulla suutarin rukkaset, etkö ymmärtänyt
selitystäni, minäkö varastanut? Voitko todistaa?

KONDUKTÖÖRI. No sinullahan ovat selässäsi roikkumassa suutarin rukkaset
ja jos et nyt anna niitä niin kutsun poliisin, (pyörähyttää
käsipuolesta Harryn ympäri ja ottaa rukkaset) selässäsi nämä ovat
köröttäneet. Kas tässä ovat rukkaset ja Pekka-suutarin nimileimalla
vielä varustetut.

HARRY. Voi julmuutta, kuka on ne selkääni pannut?... Varmaankin
suutarin tolvana, mikä äsken istua nuljotti tuossa?!

HELNY. Mrs Beatrix Lack, mennään juomaan.

BEATRIX (ottaa hunnun pois). En tule.

HELNY (menee yksin.)

HARRY. The divil wit her! (lue: ti divil vit här) [kirous] Beatrix!
Sinä pahuuksen sisar puoli saakurin sukulainen,... mikä kuletti sinun
tänne? En olisi aavistanut että se olet sinä, sinä rietas henki naisen
haamussa'... Astuit ovessa minua vastaan, siksi sydämeni sytkähti ja
koko olemukseni jytkähti tuntemattomasta syystä, kun sinä riiviö
kohtasit minut ja peljättävä aavistus jostakin pahasta valui läpi
ruumiini... Sinun tähtesi rukkaset sain... sinun juoniasi ja kujeitasi
oli solmia rukkaset selkääni, häväistä minua, vaan nyt saatkin aika
löylytyksen selkääsi. (Kiskasee rukkaset konduktööriltä ja lyöpi niillä
Beatrixea aikalailla.)

BEATRIX (huutaa, valittaa, voihkaa ja itkee kuin hengen hädässä ja
tuskissaan purasee Harryn sormeen, josta veri virtaa). En ole pannut
rukkasia selkääsi, saat sen uskoa!

HARRY. Vai et ole pannut! Puretko sinä vielä? Voi sinä peijakas.
(Lakkaa lyömästä.) Voi, voi kun puri sormeeni... poikki on sormi. (Lyö
rukkasilla vielä Beatrixea). Sinä synnin kyörä, tämä on oleva viimeinen
kujeesi...

KONDUKTÖÖRI. Valtion viranhoitajana on minun huolenani valvoa, että
matkustajat kaikin puolin osoittavat säädyllisyyttä ja ovat hiljaa,
mutta nyt te olette tappelunkahakassa häirinneet toisten
matkustavaisten rauhaa, sekä rikkoneet voimassa olevia asetuksia.
Sentähden kysyn teiltä virkani puolesta: mitä tämä nyt merkitsee?

BEATRIX. Tuo minun mieheni löi minua, niin että olen melkein
raajarikko. (Voihkaa ja valittaa).

HARRY. Vai sinun miehesi!

BEATRIX. Suo anteeksi, minun entinen mieheni, hänen kanssaan olin kuusi
kuukautta avioliitossa ja nyt jo neljättä kuukautta olemme olleet
laillisesti erillään.

KONDUKTÖÖRI. Neljättä kuukautta erillään! No yhdessähän te vieläkin
kuljette? Vaikka olettekin laillisesti erillään, niin kumminkin
tappelette junassa?

BEATRIX. Emme elele yhdessä, vaan sattumuksesta täällä kohtasimme
toisemme.

KONDUKTÖÖRI (arvokkaasti ja komealla äänellä). Mistä syystä te löitte
häntä?

HARRY. Etkö kuullut, hän solmi rukkaset selkääni ja saattoi minut siten
kaikkien nauruksi, sitten puri hän sormeeni, katsokaas tätä! (näyttää
verisen sormensa).

KONDUKTÖÖRI (arvokkaasti ry'ästen). Jaa, tämä asia on ikävää laatua,
ikävää laatua sanon minä, varsinkin junassa. Mutta koska rouva on
purrut sormen noin pahaksi ja herra runnellut rouvan miltei
raajarikoksi, niin tämän maan perustuslain sadannen yhdeksännenkymmenen
kahdeksannen pykälän mukaan, kipurahat menevät tasan, kulungit
vastakkain ja vaivain palkkio kuitataan ilman mitään. Jos ette ole
tyytyväiset päätökseen niin alistakaa korkeampiin oikeuksiin.

BEATRIX. Minä olen.

HARRY. Minä alistan sen tuonne penkin alle

KONDUKTÖÖRI. Matkamiehiä tekin olette! (poistuu).

HELNY (tulee juomasta ja istuutuu paikalleen).

HARRY (Beatrixelle). Vieläkö tekee mielesi rukkasia selkääni
ripustamaan, sinä synnin haamu.

BEATRIX (itkee ja valittaa eikä puhele mitään).

HELNY. Minä rukkaset pistin selkäänne vain huvin vuoksi.

HARRY. Voi sinua kullalla silattu... kovin oletkin roskainen sisältä.
(Raivostuen.) Sisälmykseni roihuavat tulisessa liekissä... Ensimmäiseen
koskeen heittäydyn niitä jäähdyttämään! Oi suuri Niagara, joudu
lähemmäs minua... Kamala naissuku! (Poistuu).

BEATRIX (ilkeästi). Terveisiä neljännelle rouvallesi (voihkaa) kuolen
nyt, kuolen!

HELNY. Olen tohtori myös, saanko luvan kuulostaa, jos olette
vaarallisesti kipeä?

BEATRIX. Jos olisitte niin hyvä!

HELNY (ottaa pillinsä, kuuntelee kaulasta, sydämestä ja rinnasta ja
lausuu): Ei tämä tauti tuota kuolemaa, olkaa vaan hiljaa. (Kaataa
pullosta punaista nestettä teelusikkaan ja antaa sen potilaalle ja
pistää lääkkeen sitten takaisin). Ottakaa tätä, tämä vahvistaa ja
rauhoittaa. Olkaa pitkällänne.

BEATRIX. Oih, voi kylkeäni ja rintaani pistää. Tule, kuolo, korjaa
minut parhaaseen talteen.

HELHY. Haluttaisiko kuulla lohdutuksen sanoja hengennaiselta, sanan
palvelijalta?

BEATRIX. Niin, pappia, pappia minä halajan sydämestäni.

HELNY. Pastori tulkaa, lohduttakaa häntä.

PASTORI. Oletteko todellakin halainnut kuulla lohdutuksen sanoja
minulta?

BEATRIX. Olen.

PASTORI. Oletteko sairas?

BEATRIX. Olen, olen!

PASTORI (tulee ja istuutuu Beatrixen viereen). Haluatteko ainoastaan
ruumiillisen sairauden tähden puhutella minua, vai tunnetteko piston
sielussannekin?

BEATRIX. Ei sieluani pistä, vaan selkääni ja rintaani pistää.

PASTORI. Ettekö todella tunne tuskia sielussanne -- pistoa omassa
tunnossanne? Ovatko nuo elämän vaiheet päässeet puhelemaan
omalletunnollenne? Onko se hereillä, tahi paatunut, kova kuin kallio,
taikka nukkuuko se vielä?

PEATRIX. Se nukkuu vielä.

PASTORI. Ettekö siis tahdo tietää pyhyyden suurista ihmeasioista... Vai
tahdotteko että puhelen omalle tunnollenne?

BEATRIX. Ei... ei millään muotoa... olen kiintynyt kerrassaan
maailmaan... tuohon yhteen mieheen, kun mieleni puhdistuu, sydämeni
uudistuu, sitten vasta haluan kuulla sellaisista oloista... Mutta
neuvokaa, hyvä pastori, kuinka tällaista koetusta tulee kärsiä ja
kantaa.

PASTORI. Tämän ajan vaivat ja kärsimykset ovat arvottomia, hetken
kestäviä. Unhottakaa ne! Olette vielä nuori ja kaunis, niin maksaneeko
yhtä miestä murehtia ja kulkea kyyneleitä vuodattaan hunnutettuna.

BEATRIX (kapsahtaa ylös). Siunattu pastori, nyt ymmärsitte, tuo oli
oikea lohdutus minun tilassani olevalle. Tähtäsitte sydämeeni... Olin
suruissani, nyt se menköön! En olleskaan ole enään sairas. Huntu
pois... mikä ruma hattu (ottaa peilin hattukorista, peilailee ja
sievisteleiksen, panee kauniimman hatun päähänsä.) Aijon esiintyä
näyttämöllä, mutta en huntuun käärittynä. Olen vielä liian nuori ja
kaunis... Saatte nähdä, että jollen ennen tämän viikon loppua ole
jonkun miehen aviosiippa, sydän käpynen, niin ei nimeni ole Beatrix
Lack, kyllä aina miehiä saa, kun vaan ei suremaan rupea ja yhtä miestä
varsinkin tuollaista ei ansaitse surra. Mitä joskin jäisin Rauhalan
asemalle, voisin jo tänään päästä avioliittoon. En sentään jää... Kyllä
niitä on Onnelassakin Aadamin poikia.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Rauhalan asema, 5 minuuttia. Onko Rauhalaan
meneviä? (Poistuu.)

PASTORI (menee).

HELNY. Rippilaukkunne, arvoisa pastori.

PASTORI. En jääkään vielä Rauhalaan, vaan menen vain sitä katsomaan.




Neljäs kohtaus.


KAUPPIAS (tulee, istuutuu Helnyn viereen, silmäilee häntä hetkisen
merkityksellä. Kello soi kolmannen kerran).

PASTORI (tulee ja istuutuu Helnyn viereen).

BEATRIX (kiemailee kauppiaalle, kävelee edestakaisin katsellen häntä).

KAUPPIAS. Mihin menette, kunnioitettava neiti?

BEATRIX. Kotiini.

KAUPPIAS. Oletteko näiltä seuduin kotoisin?

BEATRIX. Olen.

KAUPPIAS. Näytätte erittäin sievältä ja lyhytpuheiselta tytöltä. Teistä
varmaankin tulisi hyvä emäntä talooni. Rupeatteko vaimokseni?

BEATRIX. Rupean.

KAUPPIAS. Jos nyt kohtaisimme tuomarin naimakontrahdin vahvistajaksi.

BEATRIX (osoittaa Helnyä). Tuossa neiti Palmer Philadelphian
pormestari.

KAUPPIAS. Kunnioitettava pormestari, neiti Palmer, olkaa hyvä ja
vahvistakaa meille naimakontrahti määräämättömäksi ajaksi.

HELNY. Onko teillä miten suuri omaisuus ja miten siitä olette
päättäneet.

KAUPPIAS. Minulla on iso kauppaliike, tehtaita, sahoja, myllyjä y.m.,
vaan niistä emme ole mitään suostumuksia tehneet, saavat mennä
asetusten mukaan?

HELNY. Onko morsiamella suurikin omaisuus.

BEATRIX. Peili kotonani, kureliivi, tämä hattukori ja muutamia
vaatekappaleita, ei minulla muuta mainittavaa ole.

KAUPPIAS (ojentaa paperin tuomarille).

BEATRIX (ojentaa myös, kauppias katsahtaa Beatrixen paperiin ja huomaa
nimen Beatrix olevan lemmityllänsä).

HELNY (lukee paperit. Kirjoittaa asiat muistikirjaansa ja pistää sen
taskuunsa). Julistan teidät naineiksi ja se maksaa 5 dollaria.

KAUPPIAS (maksaa Helnylle 5 dollaria.)

BEATRIX. Mennään ulos kävelemään, kun juna pysähtyy ensimäiselle
asemalle.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Riemula, 4 minuuttia (poistuu.)

KAUPPIAS. Mennään vaan. Beatrixko sinun nimesi on?

BEATRIX. Niin.

KAUPPIAS. Minun on Williams. (Menevät tuiki onnellisina).




Viides kohtaus.


KISÄLLI (tulee harmonikka kädessä ja istuutuu seinän viereen kauppiaan
herrasväen paikalle. On hutikassa ja alkaa hyräillä:)

    Minun kultani kurttunaama,
    Tuolla kaikki nauraa.
    Taitaa tulla pantavaksi,
    Pajukoukku kaulaan.

(Kauppias ja Beatrix tulevat).

KAUPPIAS (kisällille). Menkää tuonne istumaan ja antakaa meidän istua
tähän seinän viereen, sillä tämä on meidän paikkamme! (Istuutuvat ja
suutelevat lakkaamatta).

KISÄLLI. _All right!_ (lue: ol reit). (Nousee, pui nyrkkiä ja heristää
morsiusparille). Sinä vietävän, vietävän (mennessään); nyt ottaa sinun
pyövelin beliaali. Sinä ajoit minun ulos valtionrautatieltä ja jos nyt
kutsuisin ruunun poliisin, oikean nimismiehen (istuutuu toisen seinän
viereen ja soittaa harmonikalla ja laulaa:)

    Kuuleppas kultani, kun minä laulan,
    Kun sinä kuolet, niin minä nauran.

LEIPURI (eväsnyytti kourassa astuu junaan ja istuutuu kisällin
viereen).

LEIPURINVAIMO (paljon nyyttejä ja koria kainalossa, seuraa miestään ja
istuutuu tämän viereen).

KISÄLLI. Katsokaas, hyvät ihmiset, noin imelästi ne pussailevat, siksi
minut ajettiin pois valtionrautatieltä, kyllä minä vielä sinulle
kanalia näytän...

ISÄNTÄ (astuu vaunuun ja sanoo kovasti:) Hyvää päivää! (ja kättelee
sitten jokaista. Pastorille:) Hyvää päivää! Mitä, pappiko te olette?

PASTORI. Pappi.

ISÄNTÄ. Nainen pappina! Mistä te olette?

PASTORI. Euroopasta.

ISÄNTÄ. Täällä on kummallisen kankeita paikannimiä, ei niissä
muukalaisen kieli tahdo kääntyä. Ei Suomessa moisia nimiä ole. Missä te
pidätte?

PASTORI. Mitä?

ISÄNTÄ. Minä kysyn vaan, missä te pidätte jumalan palveluksia?

PASTORI. Missä vain sattuu.

ISÄNTÄ. Niin sitä minäkin, mutta ettenhän kuitenkaan kirkossa!

PASTORI. Kyllä minä kirkossakin niitä pidän, ja siellä minä pidänkin.

ISÄNTÄ. Mikä teidän nimenne on?

PASTORI. Marry.

ISÄNTÄ. Vai mörri, vai mörri. Kies avita, nainen on ruvennut papiksi,
vaikka Raamattu sanoo: "Nainen vaietkoon seurakunnassa." (Menee Helnyn
eteen). Hyvää päivää! _How do yon do?_ (lue: hau du ju duu?) [Kuinka
voitte?] Mistä te olette?

HELNY. Philadelphiasta.

ISÄNTÄ. Vai sieltä asti, sinne on varmaankin pitkä matka, sen jo
nimestäkin kuulee. Tatsuunallako tulitte?

HELNY. Mitä?

ISÄNTÄ. Minä vaan kysyin, tatsuunallako tulitte?

HELNY. Tatsuunalla.

ISÄNTÄ. Vai tatsuunalla? Kuka te sieltä olette?

HELNY. Neiti Palmer.

ISÄNTÄ. Vai niin! Mitenkä se nimenne oli, en sitä oikein tarkannut?

HELNY. Neiti Palmer.

ISÄNTÄ. Vai Palmer. Onko teillä siellä niin kuin sanoakseni, jotakin
ammattia eli tehtävää, vai minkä vuoksi sitä pitää noin ahkerasti
tatsuunassakin lukea silmät kirjassa aina.

HELNY. On.

ISÄNTÄ. Oletteko te niinkuin neuloja, kraatari, opettaja, taikka mitä?

HELNY, Opettaja minä olen.

ISÄNTÄ. Mitä te opetatte?

HELNY. Lakitiedettä.

ISÄNTÄ. Vai lakitiedettä. Oikein lakitiedettä nainen opettaa. Minä ihan
arvasin että voitte olla opettaja. Missä koulussa opetatte?

HELNY. Yliopistossa opetan. Olen professori, minulla on myös
pormestarin virka.

ISÄNTÄ. Pormestari. Oikeinko tuomioita langettaa akkanen eläjä! Missä
asioissa?

HELNY. Kaikissa asioissa?

ISÄNTÄ. Jottako murhassakin! Jaa, jaa kyllä täällä on akkavalta. Ei
siellä Suomessa noin. Kyllä tämä totisesti on se maan kuulu akkalan
valtakunta, sillä miehiä täällä näkee harvemmin, mutta akkoja vilisee
kuin kirjavia kissoja. (Menee morsiusparin eteen Beatrixelle): Hyvää
päivää. _What is the matter with yon?_ (lue: vat is ti matter vit juu?)
[Kuinka on teidän kanssanne.] Kukas te olette? Kuka olet, vastaahan
toki? Mitä siinä virnistelet, etkä vastaa?

KAUPPIAS. Hän ei osaa kieltänne!

ISÄNTÄ. Vähät minä moisesta vääräsuusta. (Kauppiaalle). Mistä te
molemmat olette kun noin taajaan nuoleskelette toisianne.

KAUPPIAS. Ei sanota.

ISÄNTÄ. Suu vaan suuta vastaan, outoa naimakansaa, ei siellä, Suomessa,
noin julkisesti ilkeäisi. (Leipurille) hyvää päivää, mistä te olette?

LEIPURI. Limpun kaupungista, leipurimestari Yrjö Taikinainen.

ISÄNTÄ. Vai olette leipurimestari. (Pistää kättä kisällille). Mistä te
olette.

KISÄLLI. Kursailematta sanoen, olen kisälli Läski. Olen tämmöinen oikea
Läski. Maailmas vaikk'ei paitaakaan.

ISÄNTÄ. Vai läski! (Leipurin vaimolle): Olette varmaankin tämän
leipurimestarin muija?

LEIPURIN VAIMO. Siksihän minua on tähän asti haukuttu.

ISÄNTÄ (istuutuu leipurin eteen).

KISÄLLI. Kuuletteko! Kuulkaa tuota muiskun luisketta, ei meikäläiset
rohkeneisi noin muiden nähden, onko tuo nyt kaunista?

ISÄNTÄ ja LEIPURI (lyövät kahta kämmentänsä ja nauravat ääneensä).

LEIPURIN VAIMO. Mitäs ruoja siinä räkätät.

ISÄNTÄ. Onko tuo nyt laita väkeä, voi sitä suu parkaa.

LEIPURI. Kyllä meikäläiset saavat akan ilman tuollaista
suunpaiskettakin, mutta se nyt on tuo sitä niin sanottua herrain
hulluutta.

ISÄNTÄ. Onko tuo nyt siivoa? (menee morsiusparin luo). Teille
nauretaan! Lakatkaa hiidessä! tuo loppumaton muiskutus on ilkeää nähdä
ja kuulla. Ei sitä Suomessa noin julkiaisi. (Menee paikoilleen.)

LEIPURI (isännälle). Mistä olette, tuntuu ikäänkuin olisitte vanha
tuttu.

ISÄNTÄ. Maanviljelijä Isaksson Suomesta. Kyllä tämä tatsuuna ajaa
kovasti. En ole vielä ennen tällaisella ajopelillä kulkenut. Sillä
pohjois Suomessa ei ole vielä rautateitä. Torniossa rupesin laivaan,
jossa tänne saavuin. Kylläpä tämä vaan on mukavan tyylinen
kulkurustinki, niin täällä istuu kuin kammarissa.

LEIPURI. Vai ensi kertaa isäntä vasta. (Aukasee nyyttinsä, ottaa
junttapullan, silavaa y.m.) Minullakin on tässä läskiä. (Ottaa
taskustaan taskumatin ja tarjoaa pullon suusta isännälle, vaan ryyppää
itse ensin. Isäntä ryyppää, kipristää suutaan ja vuoroon maistavat).

ISÄNTÄ. Paljon kiitoksia! Takka vaan!

LEIPURI. Isäntä, olkaapa hyvä ja ottakaa ruokaa niinkuin omastanne.

ISÄNTÄ. Kiitos paljo. (Syöpi ahnaasti). Erinomaista silavaa.

LEIPURI. Eikös hyvinkin vedä vertoja Westfalin sian lihalle Saksassa.
Ne kautta maan kuuluisat Westfalin pyöstit, kyllä kai isäntä on niistä
kuullut puhuttavan. Joista saksalaiset valmistavat mainioita
makkaroitakin.

ISÄNTÄ. Ei hyvä Taikinainen, en tiedä Saksan maan asioista, vaikka olen
sen naapurimaasta. Olen ollut vaan omassa pitäjässä.

KISÄLLI (pärisyttää virsseliä ja hyräilee:)

    Jos minun kultani kuolisi,
    Heikulla keikuttaisin.
    Harakalla haudan kaivattaisin,
    Korpilla laulattaisin.

(Katselee ahnaasti syöjiä).

LEIPURI. Kisälli ota naukku! (ryyppää itse ensin ja antaa sitte
sällille).

KISÄLLI. Takka vaan (ryyppää.) Ah peijakas kun on hyvää, voi mainiota
junttaa ja silavaa.

LEIPURI. Ottakaa, ottakaa, ei tässä nyt tarvitse niukuin, naukuin,
kyllä täällä riittää. (Syövät ahnaasti).

KISÄLLI. Ja me ei olla mitään nauku Maijan poikia.

ISÄNTÄ. Taikinainen laittaa junttapullan totisesti parempaa kuin
Suomessa. Mutta eikös emäntä syö?

LEIPURIN VAIMO. Eipä tässä tunnu ruoka maittavan...

ISÄNTÄ. Vai ei.

LEIPURI. Kyllä muutkin leivokset teen siinä missä toinenkin, vaikka
itse kehun.

LEIPURIN VAIMO. Minä kerran ihan varmaan heitän uuniin tuon taskumatin.
On se surkeaa kun on pitänyt joutua juomarin muijaksi...

LEIPURI. Missä pussissa ne eväät ovat kannettu. Onko sinulla
kotiripityksiä mukanakin?

LEIPURIN VAIMO. On niitä ja kyllä ansaitsetkin, juopporatti.

LEIPURI. Sinä häijy akka, mikä sinulla on hätänä, syö junttapullaa,
eläkä aina murise. Jos niikseen tulee, kyllä toisia saan, kun aina vaan
pauhaat juomisesta. Erotaan, kyllä tuollaisia loppanoita saan
elättääkseni. Olethan itsekin juoppo, mokoma kahvilalli.

LEIPURIN VAIMO. Luuletko etten minä eroa saa ja jos nyt tässä vain
olisi joku tuomari saapuvilla, niin paikalla tulisi ero. Minäkin
näytän, saanko toisia vai en, vaikka olenkin ollut juopon ämmänä.

LEIPURI (suuttuneena). Sattuuko kukaan läsnäolevista olemaan tuomari?

HELNY. Olen Philadelphian pormestari.

LEIPURI. Kunnioitettava tuomari, vaimoni ja minä tahtoisimme purkaa
naimakontrahdin. Kävisikö laatuun täällä?

HELNY. Miks'ei, jos vaan tahdotte.

LEIPURI. Tule, nyt pääset minusta, pahasta juoposta.

LEIPURIN VAIMO. Se on hyvä, sitä olen usein toivonutkin...

HELNY. Onko teillä todellakin aikomus erota?

LEIPURI. En minuuttiakaan enään voi tämän aviopuolisona olla.

HELNY. Nimenne?

LEIPURI. Leipurimestari Yrjö Taikinainen, Limpun kaupungista.

HELNY (kirjoittaa kirjaansa, vaimolle:) Hennotteko erota miehestänne?

LEIPURIN VAIMO. Hennotteko! Vielä hän kysyy. Tuollaisesta.

HELNY. Virginia Staar. (Kirjoittaa kirjaansa). Kuusi dollaria, viisi
senttiä.

LEIPURI (maksaa). Hyvästi! Nyt pääset kotiripityksen virasta. _All
right!_ (Menee toiseen vaunuun.)

HELNY (peittää kasvonsa ja koettaa nukkua).

LEIPURIN VAIMO. Hyvästi, juoppo rutkale!

ISÄNTÄ. Oliko hän oikea rapajuoppo...

LEIPURIN VAIMO. Kyllä hänen huulillaan loppumatta taskumatti heilui.

ISÄNTÄ. Ikävätä se vaan on ollut. Kyllä nyt on toinen otettava.

LEIPURIN VAIMO. Otettava olisi, kun nyt ei juoppo sattuisi. Outoa olisi
ruveta elatusta puuhaamaan, kun ei ole mitään elinkeinoa, taikka en
kykene mitään elinkeinoa hoitamaan. Vaikeaksi mahtaa käydä elämä, jos
ei miestä satu. (Itkee.)

ISÄNTÄ. No ei huoli valittaa, eikä vaipua toivottomuuteen. Kyllä
elättäjän voi saada. Ei minullakaan ole emäntää.

LEIPURIN VAIMO (iloisesti.) Eikö teillä vielä ole?

ISÄNTÄ. Kyll' maar minustakin voisi miehen saada, jos vaan uskaltaisi.

LEIPURIN VAIMO. Kuka?

ISÄNTÄ. Eihän sitä uskalla näin vieraan maan ihminen...

LEIPURIN VAIMO. Täällä onkin melkein mahdotonta naimattoman miehen
tulla toimeen ja ihmeinä sellaisia pidetään. Heidän täytyy ravintolassa
syömässäkin käydä, sillä koti ei tarjoa mitään.

ISÄNTÄ. Hyi, varjelkoon taivas toki ravintolan ruoasta täälläkin.

LEIPURIN VAIMO. Jospa edes söisivät ravintolassa, mutta siellä
ryypiskelevät yökaudet ja ehkäpä päivälläkin. Joka mies on täällä
pitemmän eli lyhemmän ajan naimisissa. Surullista onkin olla yksin,
sekä naisten että miestenkin.

ISÄNTÄ (rohkaisten). Jos naimiskauppaa tuumitte, kyllä minustakin
voisitte miehen saada. Kyllä minä rehti mies olen, jos vaan muuten
tykkäätte.

LEIPURIN VAIMO. Tykkäätte! Miksi ei. Aivan mielelläni otan teidät.

ISÄNTÄ (ottaa pienestä sormestaan sormuksen ja antaa sen vaimolle).
Tässä olisi tämä sormuspahanen. Se on hopeasta. Torniosta ostin jo
siltä varalta, että jos sattuisi tarvitsemaan ja hyvään tarpeeseenpa se
sattuikin. (Leipurin vaimo pistää sormuksen sormeensa ja on nyreissään
kun se on hopeasta). Kyllä minä pyytäisin kumminkin, että ei vain tässä
tatsuunassa niitä häitä vietettäisi ja että kuoloon saakka eletään
yhdessä.

LEIPURIN VAIMO. Mitäs me nyt tässä tatsuunassa?

ISÄNTÄ. Kyllä minä tahtoisin huoneessa eli kirkossa, samalla tavalla
kuin Suomessakin vihitään.

LEIPURIN VAIMO. Tehdään vaan niin kuin Suomessa... Ethän sinä vaan
juoppo ole.

ISÄNTÄ. En mikään paha juoppo, kyllä minä vähän otan, kun sattuu.

LEIPURIN VAIMO. Jos liityt raittiusseuraan, sitten vasta uskallan
kuoloon saakka sinuun liittyä.

ISÄNTÄ. Ka, miks'ei, kyllä kai minä siihen voin ruveta, jos
tarvitaan...

KISÄLLI. Isäntä, älä nuolase ennenkuin tipahtaa. Kyllä minä myös otan
teidät jos ei isäntä tarvitse ämmää.

ISÄNTÄ (vihaisena tuuppaa kisälliä kylkeen). Tuollainen ottaja,
kisällin renttu.

LEIPURIN VAIMO. On hyvä, kun saan raittiin miehen. Leipuri oli kuin
juomaratti.

LEIPURI (tulee junaan, entiselle vaimolleen.) Jos tahtoisin, voisin
melkein jo näyttää sinulle morsiameni, saan sen täten ilmoittaa.

(Kisällin pää retkahtaa ja harmonikka putoaa lattialle, kaikki
nauravat. Kisälli kuorsnaa).

LEIPURIN VAIMO (ylpeästi). Vai niin! Tuleva mieheni istuu vierelläni.

LEIPURI. Mokomakin sulhanen! Siirtolainen, maankuljeksija.

LEIPURIN VAIMO. Mokomakin, parempiko sinä olet mielestäsi... Saitkos
pitkän nenän...

LEIPURI (menee pois). Pahuuksen akka.

ISÄNTÄ. Nyt kävi nolosti! Kävi kerrassaan. (Taputtaa morsianta
selkään). Täällä näkyy hyvin helposti pääsevän naimiseen ja taas
vapauteen. Suomessa avioliiton siteet ovat purkamattoman tiukat. Ei
niitä noin tuostaan rikki revitä. Ainoastaan sivistynyt ja hieno väki
siellä vain osaa konstin helposti purkaa avioliiton. Yksinkertainen,
sivistymätön kansa pitää liiton pyhänä, purkamattomana, kuten
sanassakin neuvoo ja luulee ainoastaan kuudennen käskyn rikoksen
tuottavan eron mahdollisuuden...

LEIPURIN VAIMO. Mutta parempi hyvä ero kuin paha yhteys.

ISÄNTÄ. Niinpä kyllä. Mutta huono sopusetkin pyhyyttä noudattaen elävät
yhdessä ijän loppuun, ja usein tapellen, riidellen ja kiroten
kuluttavat armon ajan, uskoen olevansa pyhässä avioliitossa... vaikka
korvapuustien pauke ja mustelmien hohto todistavat kaikkea muuta, vaan
ei pyhyyttä.

LEIPURIN VAIMO. Keskenäänpä koirat haavansa nuolevat, ei se sen
vaarallisempaa liene...

ISÄNTÄ. On se. Herran laki ja pyhät lupaukset rikotaan alinomaan. Mutta
pauhatkoon ennen sota, kun ero sen lopettaa saisi.

LEIPURIN VAIMO. Ameriikassa ei ole onnettomia avioliittoja, sillä jotka
eivät sovi keskenään elämään, eriävät ajoissa ja suloisessa
sovinnossa... ja se onkin paras.

ISÄNTÄ. Suomessa usein murhiakin tapahtuu onnettomissa avioliitoissa.
Toinen puoliso tappaa toisensa, mikä sukupuoli milloinkin tahtoo
kiusauksesta vapautua.

LEIPURIN VAIMO. Siis parempi hyvä ero kuin paha yhteys.

ISÄNTÄ. Totta kai se olisi parempi vapaasta tahdosta rakastaa toistaan
ja asua yhdessä kuin lain pakosta. Kuka sanoo teidän täytyy ulkonaisten
hyväin tapojen noudattamiseksikin elää yksissä, vaikka tunteet ja sydän
eri haaroille ja aloille kääntyvät.

LEIPURIN VAIMO. Lakinne pakottaa onnettomuuteen, myöntää oikeuden
tappeluun, riitaan jopa murhaakin. -- Meidän laki estää tuollaista.
Rankaiseeko lakinne puolisonsa murhaajan, kuten muunkin murhamiehen?

ISÄNTÄ. Jo toki ja oikein kovasti, henki hengestä sitä tuomitaan, vaan
keisarin armo lievittää tuomion.

LEIPURIN VAIMO. Sama laki, joka ei suojele kiusauksilta, pakottaa
olemaan murhaa tuottavassa tukalassa tilassa ja tuomitsee sitten, jos
onnettomuus sattuisi. Lain pitäisi julistaa: vältettäköön murhia,
eläköön vapaus. Toista on meillä. Täällä erotaan ja yhdytään miten
mieli on.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Kyöpeli 10 minuuttia. -- Onko täällä Kyöpeliin
meneviä, antakaa lippunne.

HELNY (antaa ja lähtee.)

PASTORI. Laukkunne, arvoisa neiti! Vai ettekö vielä menekkään
Kyöpeliin?

HELNY (ottaa laukun). Kyllä minä Kyöpeliin olen matkalla, ja ehkäpä
jäänkin sinne... Hyvästi! (Poistuu).

ISÄNTÄ. Näkyy mielesi tekevän seuraamaan Ameriikan tapoja, niin
annetaan vihkiä vaikka jo tässä junassa. -- Mutta mitäs tuhat
tulimmaista! Eihän meitä ole kuulutettu kolmea kertaa. -- Kolmea kertaa
sanon minä, niinkuin Suomessa on tapana.

LEIPURIN VAIMO. Kolmea kertaa!... Mitä se sellainen asia kuulutusta
kaipaa?... Miksi sitä mennään maailmalle tiedoksi levittelemään...
Kunhan sen tietää oma sydän ja rakkaus, niin siinä kaikki
täydellisyys... silloin eivät kielikellotkaan tiedä kalvaavaa tointaan
harjoittaa...

ISÄNTÄ. Ja sepä se on paras! Kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti...
Nyt heti vihille, ettei kukaan rällä ennätä väliämme pahentaa...
Parempi totta vie, tämä Ameriikan laki onkin kuin Suomen. Jos tuota
pastoria pyytäisin vihkimään, niin pääsisi koko huolesta; sillä kun se
pitkistyy, niin se mutkistuu.

LEIPURIN VAIMO. Pyydä vaan, kyllä minä olen valmis...

ISÄNTÄ. Valmis! Sen minä kyllä tiedän... Kunnioitettava herra pastori,
tuota naispappi, piti sanoakseni... tokkohan tuo kävisi laatuun vihkiä
meidät tuon eukon kanssa tässä junassa... jos rupeaisitte niin hyväksi?

PASTORI. Miksi ei, aivan hyvin se sopii... (ottaa povitaskustaan
muistikirjansa ja lyijykynän.) Sulhasen nimi ja sääty?

ISÄNTÄ. Jeremias Isaksson Suomen Torniosta.

PASTORI (kirjoittaa kirjaansa). Morsiamen nimi ja sääty?

LEIPURIN VAIMO. Virginia Staar, leipurimestari Yrjö Taikinaisen vaimo,
erotettu... Sano sinä Jeremias!

ISÄNTÄ. Se tämä tarkoittaa olevansa lain mukaan erotettu Taikinaisesta,
ne täällä junassa... kyllähän pastorikin näki.

PASTORI (kirjoittaa muistiin, korjaa isoja liepeitään, ottaa laukusta
käsikirjan, etsii vihkiluvut). Eihän tässä liene muuta kuin alkaa
toimitus...

ISÄNTÄ. Eipä suinkaan...

PASTORI. Morsiuspari tulee tänne käytävälle! (Morsiuspari menee ja
asettuu vihittäväksi).

KONDUKTÖÖRI. Onnelan asema 20 minuuttia -- junan vaihdos -- kaikki pois
junasta!

ISÄNTÄ. Nyt vihintä keskeytyy. Konitööri, tässä olisi lippu. --
(Kättelee jokaista), No hyvästi nyt vaan!

LEIPURIN VAIMO. Älä työnnä kättäsi kaikille, ei sitä junassa
pruukata...

PASTROI. Tulkaa tänne junasillalle, niin toimitamme siellä vihkimisen.

ISÄNTÄ ja LEIPURIN VAIMO. Kyllä, kyllä. (Kaikki poistuvat vaunusta).

Esirippu laskee.








End of the Project Gutenberg EBook of Amerikassa, by Aira

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 51507 ***