The Project Gutenberg eBook, Kalevala nyttmll: III sarja (of 3),
Edited by Eino Leino


This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.




Title: Kalevala nyttmll: III sarja (of 3)


Editor: Eino Leino

Release Date: July 8, 2016  [eBook #52527]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1


***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA NYTTMLL: III SARJA
(OF 3)***


E-text prepared by Jari Koivisto



KALEVALA NYTTMLL: III SARJA

Sovittanut

EINO LEINO






Helsingiss,
Yrj Weilin & Kumpp. Osakeyhti,
1911.





        "Sit kuusta kuuleminen,
        jonka juurella asunto."



SISLLYS

 KULLERVO.
 SAMMON RYST.
 VINMISEN LHT.



NYTTM

Nyttm kuvaa _helkanurmea_, jonka vasemmalla puolen on mets,
oikealla jrvenranta. Taustassa _laululehto_, jonka muodostaa perll
kasvava _uhrikuusi_ ja kaksi sen kahden puolen, hiukan etualalla siit,
kukkivaa pihlajaa. Puiden alla puoli-ympyrss _laulupaadet_.
Laululehdon takana synkk _vainajien karsikko_ jonne tiet kahden
puolen laululehtoa.

_Puvusto_ kalevalainen, lausujilla nykyaikainen karjalainen.
_Valaistus_ vaihteleva eri nytelmien hengen mukaisesti.




KULLERVO


HENKILT:

 UNTAMO.
 KALERVO.
 KULLERVO.
 ILMARINEN.
 ILMARISEN EMNT.
 KULLERVON ITI.
 VELI.
 KAKSI SISARTA.
 VIIAN EUKKO.
 KUORO.

(_Kuoro_ paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: riutuva iltapiv.)

ESILAUSUJA

    Kasvatti emo kanoja,
    suuren joukon joutsenia,
    kanat aialle asetti,
    joutsenet joelle saattoi;
    tuli kokko, niin kohotti,
    tuli haukka, niin hajotti,
    siipilintu, niin sirotti
    yhen kantoi Karjalahan,
    toisen vei Venjn maalle,
    kolmannen kotihin heitti.

    Mink vei Venehelle,
    siit kasvoi kaupanmiesi,
    mink kantoi Karjalahan,
    siit se Kalervo kasvoi;
    kunkapa kotihin heitti,
    se sikesi Untamoinen
    ison piviksi pahoiksi,
    emon mielimurtehiksi.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Untamoinen verkot laski
    Kalervon kalavetehen;
    Kalervoinen verkot katsoi,
    kalat konttihin kokosi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Untamolan uljas uuhi
    si Kalervon kaurakylvn;
    Kalervoisen krts koira
    repi uuhen Untamolta.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Untamo uhittelevi
    Kalervolle veljellens,
    surmata su'un Kalervon,
    ly suuret, ly pienet.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Tuli Untamon urohot,
    saivat miehet miekka vyll,
    kaatoivat Kalervon joukon,
    su'un suuren surmasivat,
    talon polttivat poroksi,
    tasoittivat tantereksi.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Ji yksi Kalervon impi
    kera vatsan vaivaloisen,
    senp Untamon urohot
    veivt kanssansa kotihin
    pirtin pienen pyyhkijksi,
    lattian lakaisijaksi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Oli aikoa vhisen,
    syntyi pieni poikalapsi
    emollen osattomalle;
    miksi tuo nimitethn?
    Emo kutsui Kullervoksi,
    Untamo sotijaloksi.

ESILAUSUJA

    Liekkui lapsi ktkyess,
    lapsi liekkui, tukka lyhki,
    liekkui pivn, liekkui toisen,
    jopa kohta kolmantena,
    kun tuo poika potkaisihe,
    potkaisihe, ponnistihe,
    katkaisi kapalovyns,
    psi plle peittehens,
    srki liekun lehmuksisen,
    kaikki riepunsa revitti.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Nhtihin hyv tulevan,
    keksittihin kelpoavan;
    Untamola vuottelevi
    tt tst kasvavaksi,
    mieltyvksi, miestyvksi,
    oikein urostuvaksi,
    saavaksi sataisen orjan,
    tuhantisen turpuvaksi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kasvoi kuuta kaksi, kolme,
    jopa kuuna kolmantena
    poika polven korkeuisna
    alkoi itse arvaella:
    Kunpa saisin suuremmaksi,
    vahvistuisin varreltani,
    kostaisin isoni kohlut,
    maksaisin emoni mahlat.

UNTAMO (tulee vasemmalta)

    Tst saa sukuni surman,
    tst kasvavi Kalervo.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Urohot ajattelevat,
    akat kaikki arvelevat,
    minne poika pantanehe,
    kunne surma saatanehe.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Pannahanpa puolikkohon,
    tynnethn tynnyrihin,
    siit viehn vetehen,
    lasketahan lainehesen.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Kyhnp katsomahan
    kahen kolmen yn perst,
    joko on hukkunut vetehen,
    kuollut poika puolikkohon.

MOLEMMAT

    Poika on pssyt puolikosta,
    istuvi aaltojen selss,
    vapa vaskinen kess,
    onkivi meren kaloja,
    merivett mittoavi!

          (_Kuoro_ nousee hmmstyneen.)

UNTAMO (kuin itsekseen)

    Mihin poika pantanehe,
    kunne tuo tuhottanehe,
    kusta surma saatanehe?

ESILAUSUJA

    Tuli puihin tuiskattihin,
    roviohon roiskattihin,
    siihen poika paiskattihin
    keskelle tulenplavan.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Paloi pivn, tuosta toisen,
    paloi pivn kolmannenki,
    kytihin katsastamahan...

MOLEMMAT VUOROLAUSUJAT

    Poika on porossa polvin,
    kypeniss kyynsvarsin,
    hiilikoukkunen kess,
    mill tulta kiihottavi
    kutrisen khertymtt!

UNTAMO (kuin edell)

    Mihin poika pantanehe?

ESILAUSUJA

    Poika puuhun hirtethn,
    tammehen ripustetahan.

UNTAMO (kuten edell)

    Aik' on ky katsomahan,
    joko Kullervo katosi,
    kuoli poika hirsipuuhun.

          (Astuu askeleen eteenpin.)

VUOROLAUSUJAT (yh enemmn hmmstynein)

    Ei ole Kullervo kaonnut,
    kuollut poika hirsipuuhun:
    poika puuta kirjoittavi
    pieni piikkonen kess,
    koko puu kuvia tynn,
    tynn tammi kirjoitusta,
    siin miehet, siin miekat,
    siin keih't sivulla.

UNTAMO

    Poika ei puutu surman suuhun
    eik kuole kuitenkana.
    Kun elnet kaunihisti
    aina siivolla asunet,
    saat olla talossa tss,
    orjan tit toimitella;
    palkka pannahan jlest,
    ansiosta arvatahan,
    vyhyt vyllesi korea
    tahi korvalle kolahus.

( _Kullervo_ menee nyren vasemmalle karsikkoon.
_Untamo_ j miettivisen hnen jlkeens katsomaan.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Tuopa tylle tynnethn,
    raaolle rakennetahan,
    lapsen pienen katsontahan,
    sormipienen souantahan.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Katsoi lasta pivn, kaksi,
    ken katkoi, silmn kaivoi,
    siit kohta kolmannella
    lapsen tau'illa tapatti,
    rievut viskoi virran vie,
    ktkyen tulella poltti.

UNTAMO (pt pudistaen)

    Ei tm thn sopiva;
    en tie, kuhun panisin,
    kulle tylle tynteleisin;
    panenko kasken kaa'antahan?

(Menee vasemmalle karsikkoon. Hetken perst tulee
sielt esille _Kullervo_ kirves kdessn.)

KULLERVO

    sken lienen mies minki,
    kun sain kirvehen ktehen,
    paljo katsoa parempi,
    entistni armahampi,
    lienen mies viien veroinen,
    uros kuuen kummallinen.

                (Menee vasemmalle.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Suorihe kasken ajohon
    korkealle korpimaalle,
    parahasen parsikkohon,
    hirvehn hirsikkhn.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Iski puuta kirvehell,
    tempasi tasaterll;
    kerralla hyvtki hirret,
    pahat puolella menevi.

          (Katsovat hnen jlkeens.)

KULLERVO (palajaa)

    Lempo tuota raatakohon,
    Hiisi hirret kaatakohon!

           (Hypp kannon phn.)

    Sini kaski kaatukahan,
    koivu solki sortukahan,
    kuni ni kuulunevi,
    kuni vierrevi vihellys!

    Elkhn vesa venyk,
    elkhn koretko korsi
    sin ilmoisna ikn,
    kuuna kullan valkeana,
    kaskessa Kalervon poian,
    otoksessa oivan miehen!

    Ottaisiko maa orahan,
    nousisiko nuori laiho,
    elkhn tere tehk,
    varsi pt valmistako!

(Hvi vasemmalle. _Untamo_ tulee, katsoo
vasemmalle pt pudistaen.)

UNTAMO

    Ei tm thn sopiva;
    hyvn hirsikn pilasi,
    kaatoi parsikon parahan;
    en tie, kuhun panisin,
    kulle tylle tynteleisin;
    panenko aitojen panohon?

                   (Menee vasemmalle.)

ESILAUSUJA (vasemmalle thysten)

    Kullervo, Kalervon poika,
    jopa aitoa panevi,
    kohastansa kokkahongat,
    aiaksiksi asettelevi,
    kokonansa korpikuuset
    seiphiksi pistelevi,
    veti vitsakset lujahan
    pisimmist pihlajista,
    pani aian umpinaisen,
    verjttmn kyhsi.

KULLERVO (huutaa vasemmalla)

    Ku ei lintuna kohonne,
    kahen siiven siuotelle,
    elkhn ylitse psk
    aiasta Kalervon poian!

        (_Untamo_ palajaa pahantuulisena vasemmalta.)

UNTAMO

    Ei ole tst raatajasta,
    kulle tylle tyntnenki,
    tyns tuhmin turmelevi,
    joko vien Venehelle,
    tahi kaupin Karjalahan
    Ilmariselle sepolle,
    sepon paljan painajaksi?

(Astuu oikealle. _Ilmarinen_ ja hnen emntns [Pohjan neiti] tulevat
oikealta karsikosta. _Untamo_ juttelee heidn kansaan ja viittaa
sitten _Kullervolle_ joka aina edelleen yht nyren ja uhmakkaana,
lhestyy puhelevia. _Untamo ja Ilmarinen_ lyvt ktt toisilleen.
_Untamo_ palajaa takaisin vasemmalle karsikkoon.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Mi siit Kalervon poian,
    pani kaupan Karjalahan
    Ilmariselle sepolle,
    takojalle taitavalle.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Mink tuosta seppo antoi?

1:NEN VUOROLAUSUJA

    ijn seppo tuosta antoi:
    kaksi kattila-rania,
    kolme koukun puoliskoa,
    viisi viikate-kulua,
    kuusi kuokan kuolioa
    miehest mitttmst,
    orjasta eppst.

KULLERVO (uhmaten)

    Tyt tss nimettkhn,
    nimi tylle pantakohon,
    kulle tylle tyntyminen,
    raaolle rakentuminen.

(_Ilmarinen_ viittaa kskevsti hnelle. _Kaikki_
menevt vasemmalle taustaan. _Kuoro_ istuu.)

ESILAUSUJA

    Seppo Ilmarin emnt
    tuopa tuossa arvelevi,
    kulle tylle uusi orja,
    raaolle rahan-alainen;
    pani orjan paimeneksi,
    karjan suuren kaitsijaksi.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Tuopa ilkoinen emnt,
    leipoi leivn paimenelle,
    kauran alle, vehnn plle,
    keskelle kiven kutovi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kakun voiti voiheralla,
    kuoren rasvalla rakenti,
    pani orjalle osaksi,
    palaseksi paimenelle.

(_Kullervo_ tulee kontti selss ja paimentorvi kdessn.
_Emnt_ seuraa hnt ja ojentaa kakun hnelle.)

EMNT

    Ells tt ennen syk
    karjan menty metslle!

(_Kullervo_ panee kakun konttiinsa. _Emnt_ ktens kohottaen:)

    Lasken lehmni leholle,
    maion antajat aholle,
    hatasarvet haavikolle,
    korusarvet koivikolle.

    Kaitse kaunoinen Jumala,
    varjele, vakainen luoja,
    varjele vahingon tielt,
    kaitse kaikista pahoista!

    Suvetar valio vaimo,
    Eteltr, luonnon eukko,
    Hongatar, hyv emnt,
    Katajatar, kaunis neiti,
    Pihlajatar, piika pieni,
    Tuometar, tytr Tapion,
    Mielikki, metsn mini,
    Tellervo, Tapion neiti!

    Katso'ote karjoani,
    viitsite viljoani
    kes kaikki kaunihisti,
    lehen-aika leppesti!

            (Menee oikealle taustaan.)

KULLERVO (tullen keskinyttmlle)

    Voi min, poloinen poika,
    voi poika polon-alainen!

    Jo min johonki jou'uin,
    jou'uin joutavan jlille,
    hrn hnnn paimeneksi,
    vasikkojen vaalijaksi,
    joka suon on sotkijaksi,
    maan pahan matelijaksi.

                (Istuu mttlle.)

    Paistapa, Jumalan piv,
    Herran kehr, hellittele
    sepon karjan kaitsijalle,
    poloiselle paimenelle,
    el Ilmarin tuville,
    emnnllen ensinkn!
    Emnt hyvin elvi,
    vehnisi viiltelevi
    voita plle vuolaisevi;
    paimen parka kuivan leivn,
    kauraisen kavertelevi,
    veen lipill luikkoavi
    mrn mtthn nenst.

    Alene, Jumalan aika,
    kule, piv kuusikolle,
    lenn leppien tasalle,
    pst paimenta kotihin
    voivatia vuolemahan,
    rieskaa repisemhn.

              (Thyst taivaalle.)

    Jo nyt on aika atrioia,
    aika ruoalie ruveta,
    evhi etsiskell.

            (Kaivaa kakun kontistaan.)

    Moni on kakku plt kaunis,
    kuorelta kovin sile,
    vaan on silkkoa sisss,
    akanoita alta kuoren.

(Vet veitselln. Veitsi katkee. _Kullervo_ kimpoaa kohoksi
ja seisoo hetkisen sanattomana veitsentynk kdessn.)

    Yks oli veitsi veikkoutta,
    yksi rauta rakkautta,
    isn saamoa eloa,
    vanhemman varustamata,
    senki katkaisin kivehen,
    karahutin kalliohon,
    leiphn pahan emnnn,
    pahan vaimon paistamahan!

(Heitt tyngn kdestn, katsoo hurjin silmin ymprilleen.)

    Mill nyt maksan naisen naurun,
    naisen naurun, piian pilkan,
    akan ilken evht,
    pahan porton paistannaiset?

          (Miettii. Hymyilee julmasti itsekseen.)

    Otan vitsan viisikosta,
    koivun korven notkelmasta,
    ajan suolle sontareiet,
    lehmt liejuhun levitn,
    puolen suurille susille,
    toisen korven kontioille.

    Kaikoan suet kokohon,
    karhut kaikki katrahasen;
    suet pistn Pienikiksi,
    karhut Kyytksi kyllisen,
    ajan karjana kotihin,
    kirjavana kartanolle!
    Sill maksan naisen naurun,
    pahan vaimon parjaukset.

          (Pudistaen nyrkkin oikealle taustaan.)

    Malta, malta, Hiien huora!
    Jos itken isoni veist,
    viel itkenet itseki,
    itket lypsylehmisi.

          (Syksyy vasemmalle. _Kuoro_ nousee hmmstyneen.)

ESILAUSUJA (vasemmalle thysten)

    Sorti suohon lehmkarjan,
    hrt murtohon murenti!

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Suet lausui lehmsiksi,
    karhut karjaksi rakenti!

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Ajoi kontiot kotihin,
    susikarjan kartanolle.

KULLERVO (huutaa vasemmalla)

    Repise emnnn reisi,
    pure puoli pohkeata,
    kun tulevi katsomahan,
    lyykistikse lypsmhn!

(Iloista paimentorven toitotusta vasemmalta.
_Emnt_ tulee oikealta taustasta.)

EMNT

    Ole kiitetty, Jumala!
    Torvi soipi, karja saapi.

KULLERVO (tulee vasemmalta)

    Jo nyt on karjasi kujalla,
    lehmt lvpellon pss.
    saaospa savun panohon,
    kys lehmt lypsmhn.

(J itse keskinyttmlle. _Emnt_ menee takaisin karsikkoon,
josta hetken perst kuuluu kime hthuuto.)

EMNT (huutaa taustasta)

    Pahoin teit s paimo-parka,
    ajoit kontiot kotihin,
    suet suurille pihoille.

KULLERVO

    Pahoin tein m paimen-parka,
    et hyvin emnt-parka:
    leivoit sie kivisen leivn,
    kakun paistoit kallioisen;
    ve'in veitseni kivehen,
    ainoan isoni veitsen.

EMNT (kuten edell)

    Kun et jouhi pstmhn,
    ky pian kerittmhn,
    kohta kaaun kuoliaaksi,
    muutun mullan muotoiseksi.

KULLERVO

    Kun on kuollet, kuolkosipa,
    kaotkosi, kun kaonnet!
    Sija on maassa mennehill
    maata mahtavaisimmanki.

EMNT (kuten edell)

    Oi Ukko, ylijumala!
    Kaa'a tuo Kalervon poika,
    ammu kurja kuoliaksi
    nuolella tersnenll,
    vasamalla vaskisella!

KULLERVO (ktens kohottaen)

    Oi Ukko, ylijumala!
    El sie minua ammu,
    ammu Ilmarin emnt,
    kaota katala nainen
    siirtymttns sijalta,
    kulkematta kunnekana!

(Pitk nettmyys. _Kullervo_ hiipii oikealle ja kurkistaa taustaan.
Vavahtaa, pakenee keskinyttmlle, nostaa vihdoin torven uhmaten
huulilleen ja lhtee toitotellen vasemmalle.)

ESILAUSUJA

    Kullervo, Kalervon poika,
    sinisukka ijn lapsi,
    hivus keltainen korea,
    kengn kauto kaunokainen,
    lksi soitellen seposta,
    ilon lyen Ilman mailta,
    kullervoiten kankahalla,
    patakoitellen palolla:
    suo sorahti, maa jrhti,
    kangas vastahan kajahti
    Kullervoisen soitantoa,
    ilken ilonpitoa.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Kuului se sepon pajahan,
    seppo seisottui pajassa,
    sai kujalle kuulemahan,
    mik soitanta salolla.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Jo nki toet totiset,
    valehettomat vakaiset,
    nki naisen hukkunehen,
    kaunoisensa kaatunehen.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Siihen seppo seisottihe,
    puuttui yksi itkemhn,
    mieli ei tervoa parempi,
    syn ei sytt valkeampi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Itse Kullervo kveli
    astui eelle jonne kunne,
    pivn korpia kovia,
    Hiien hirsikankahia;
    illan tullen, yn pimeten,
    ptyi maahan mtthlle.

(_Kullervo_ tulee vasemmalta ja istuu mttlle.
Painaa pn ksiins. Vaitiolo.)

KULLERVO

    Mik lie minunki luonut,
    kuka kurjaisen kuvannut
    kuuksi pivksi kululle,
    ikseni ilman alle!

    Kotihinsa muut menevt,
    majoillensa matkoavat;
    mull' on korvessa kotini,
    kankahalla kartanoni,
    tuulessa tulisijani,
    satehessa saunan lyly.

    Ellsp, hyv Jumala,
    elksi sin ikn
    luoko lasta luonnotointa
    eik aivan armotointa,
    isotointa alle ilman,
    emotointa ensinkn,
    niinkuin loit minun, Jumala,
    minun kurjaisen kuvasit,
    loit kuin lokkien sekahan,
    karille meren kajavan!

    Piv pskyille tulevi,
    varpusille valkenevi,
    ilo ilman lintusille,
    ei minulle milloinkana,
    tule ei piv polvenansa,
    ei ilo sin ikn.

    En tie tekijtni
    enk tunne tuojoani,
    liek telkk tielle tehnyt,
    sorsa suolle suorittanut,
    tavi rannalle takonut,
    koskelo kiven kolohon.

    Pienn jin min emosta,
    matalana maammostani,
    iso kuoli, iti kuoli,
    kuoli muu sukuni suuri;
    jtti mulle jiset kengt,
    sukut uhkuiset unohti;
    jtti jisille jlille,
    pyriville portahille,
    joka suohon sortumahan,
    likahan litistymhn

                  (Karkaa yls.)

    Vaan en nyt ijll tll,
    en m viel jouakana
    soille sotkuportahiksi,
    silloiksi likasijoille;
    enk sinnes suohon sorru,
    kunnes kannan kahta ktt,
    viitt sormea viritn,
    kyntt kymment ylennn.

            (Nytt nyrkkin vasemmalle taustaan.)

    Vuota, vuota, Untamoinen!
    Maltapa sukuni surma!
    Kun tulen min sotahan,
    tokko saan tuvat tuhaksi,
    kartanot keklehiksi.

        (Siniviitta _Viian eukko_ tulee vasemmalta taustasta.)

VIIAN EUKKO

    Kunne lksit, Kullervoinen,
    kaaloat, Kalervon poika?

KULLERVO

    Johtui mulle mieleheni
    ky Untamon kylhn,
    kostoa sukuni surma,
    ison kohlut, maammon mahlat.

VIIAN EUKKO

    Ei ole surmattu sukusi,
    viel' ei kaatunut Kalervo;
    on sulla iso elossa,
    maammo mailla tervehen.

KULLERVO (spshten)

    Missp minun isoni,
    kussa kaunis kantajani?

VIIAN EUKKO

    Lapin laajalla rajalla,
    kalalammin laitehella.

KULLERVO

    Mitenk m sinne psnen,
    kuten kulkea osannen?

VIIAN EUKKO

    Hyv on sinne pstksesi;
    vaara vastahan tulevi,
    ky vaaran vasenta puolta;
    tuostapa joki tulevi,
    ky sit joen sivua,
    kolmen kosken kuohumitse;
    tulet niemen tutkaimehen,
    tupa on niemen tutkaimessa,
    kalasauna kaiskun pss,
    siinp iso elvi,
    siin kaunis kantajasi,
    siinp sisaresiki,
    kaksi kaunista tytrt.

(Hvi vasemmalle. _Kullervo_ miettii hetkisen ja astahtaa sitten
pttvsti askeleen vasemmalle. _Kalervo ja iti_ tulevat vasemmalta.)

KALERVO

    Mist vieras veen takoa,
    kusta kulkiain kotoisin?

KULLERVO

    Etk tunne poikoasi,
    tunne et lastasi omoa,
    jonka Untamon urohot
    veivt kanssansa kotihin
    ison vaaksan varrellisna,
    emon vrttinn pituisna?

ITI (hnt syleillen)

    Ohoh poikani poloinen,
    ohoh kurja kullansolki!
    Ettps elvin silmin
    nit maita matkaelet,
    kun jo itkin kuolleheksi,
    jo kauan kaonneheksi.

KALERVO (pyyhkien kyyneleitn)

    Kaks oli poikoa minulla,
    kaksi kaunista tytrt,
    niist' oli osattomalta,
    kaksi vanhinta kaonnut,
    poika suurehen sotahan,
    tytt tietmttmihin;
    poikani tuli takaisin,
    eip tytt tullekana.

KULLERVO

    Kunne tyttsi katosi,
    kunne sai sisarueni?

ITI

    Lksi marjahan metslle,
    alle vaaran vaapukkahan,
    sinnep kana katosi,
    lintu kuoli liian surman,
    surmahan sanattomahan,
    nimen tietmttmhn.

(Menevt nyyhkien vasemmalle karsikkoon.
_Kullervo_ seuraa heit.)

ESILAUSUJA

    Kullervo, Kalervon poika,
    sinisukka ijn lapsi,
    sai tuosta elelemhn
    alla varjon vanhempien;
    ei saanut lymhn,
    miehen mielt ottamahan,
    kun oli kaltoin kasvateltu,
    tuhmin lasna tuuiteltu
    luona kalton kasvattajan,
    tuon on tuhman tuuittajan.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Poika tylle tynteleikse,
    kaalasi kalastamahan,
    nuotan suuren souantahan;
    souti tarmonsa takoa,
    souti poikki puiset hangat,
    katajaiset kaaret katkoi,
    venon haapaisen hajotti.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kullervo, Kalervon poika,
    meni nuotan tarvontahan,
    tarpaisi olantakoa,
    pani miehuuen nojassa,
    ve'en velliksi seoitti.
    tarpoi nuotan tappuroiksi,
    kalat liinaksi litsotti.

(_Kullervo ja Kalervo_ tulevat vasemmalta karsikosta.)

KALERVO

    Ei sinusta tarpojaksi;
    lhe viemhn vetoja,
    maarahoja maksamahan!
    Lienet matkassa parempi,
    taipalella taitavampi.

(Ojentaa hnelle kangaskimpun ja lippaan. Palajaa takaisin karsikkoon.
_Kullervo_ aukaisee lippaan ja j uteliaana sen sisllyst tutkimaan.)

ESILAUSUJA

    Kullervo, Kalervon poika,
    sinisukka ijn lapsi
    iski virkkua vitsalla,
    helhytti helmivyll,
    virkku juoksi, matka joutui,
    reki vieri, tie lyheni;
    ajavi karittelevi,
    matkoansa mittelevi
    noilla Pohjan kankahilla,
    Lapin laajoilla rajoilla.

(_Kullervo_ sulkee lippaan, pist sen kainaloonsa, heitt verkakimpun
olalleen ja aikoo vihellellen oikealle etualalle. _Sisar_ valjuna,
harhailevin silmin tulee vastaan hnelle.)

KULLERVO

    Ky, neito, rekoseheni,
    armas alle vilttieni!

SISAR (hiljaisesti)

    Vilu on olla viltin alla,
    kolkko korjassa ele.

        (_Kullervo_ tempoa hnet kainaloonsa)

    Pst pois minua tst,
    laske lasta vallallensa,
    kunnotointa kuulemasta,
    pahalaista palvomasta!

(Kullervo aukaisee lippaansa. _Sisar_ j viehttyneen sen
koruja katsomaan. _Kullervo_ levitt maahan verkaviitan.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Verat veivt neien mielen,
    raha muutti morsiamen,
    hopea hukuttelevi,
    kulta kuihauttelevi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Siin neitosen kisasi,
    tinarinnan riu'utteli.
    alla vaipan vaskikirjan
    pll taljan tplikkisen.

SISAR (halaten Kullervoa)

    Mist' olet sin sukuisin,
    kusta, rohkea, rotuisin?
    Lienet suurtaki sukua,
    isoa isn aloa?

KULLERVO

    En ole sukua suurta
    enk suurta enk pient,
    olen kerran keskimmist,
    Kalervon katala poika,
    tuhma poika tuiretuinen.

    Vaan sano oma sukusi,
    oma rohkea rotusi,
    jos olet sukua suurta,
    isoa isn aloa.

(Suutelee, tahtoo painaa hnet povelleen. _Sisar_ karkaa yls
kauhistuneena. Myskin _Kullervo_ nousee.)

SISAR

    En ole sukua suurta
    enk suurta enk pient,
    olen kerran keskimmist,
    Kalervon katala tytt,
    tyhj tytt tuiretuinen.

(_Kullervo_ knt kasvonsa pois kauhistuneena. Pitk vaitiolo.)

    Ennen lasna ollessani
    emon ehtoisen eloilla,
    lksin marjahan metslle,
    alle vaaran vaapukkahan;
    poimin maasta mansikoita,
    alta vaaran vaapukoita,
    poimin pivn, yn lepsin,
    poimin pivn, poimin toisen,
    pivllp kolmannella
    en tiennyt kotihin tiet;
    tiehyt metshn veteli,
    ura saatteli saloille.
    Siin istuin, jotta itkin,
    itkin pivn, jotta toisen,
    pivnp kolmantena
    nousin suurelle melle,
    korkealle kukkulalle,
    tuossa huusin, hoilaelin,
    salot vastahan saneli,
    kankahat kajahtelivat:
    "El huua, hullu tytt,
    ei kuulu kotihin huuto."
    Pivn pst kolmen, neljn,
    viien, kuuen viimeistki
    kohennihin kuolemahan;
    enk kuollut kuitenkana.
    Oisin kuollut, kurja raukka,
    oisin katkennut, katala,
    sken tuosta toisna vuonna,
    kohta kolmanna kesn,
    oisin heinn helynnyt,
    kukostellut kukkapn,
    maassa marjana hyvn,
    punaisena puolukkana,
    nm kummat kuulematta,
    haikeat havaitsematta,

              (Syksyy oikealle.)

KUORO

    Lysi turvan Tuonelassa,
    armon aaltojen seassa!

(Peittvt kasvonsa kauhistuneina. _Kullervo_
yritt syksy sisaren jlkeen, pyshtyy ja
kohottaa ktens taivasta kohden.)

KULLERVO

    Voi, poloinen, pivini,
    voipa, kurja, kummiani,
    kun pi'in sisarueni,
    turmelin emoni tuoman!
    Voi isoni, voi emoni,
    voi on valtavanhempani,
    minnek minua loitte,
    kunne kannoitte katalan!
    Parempi olisin ollut
    syntymtt, kasvamatta,
    ilmahan sikemtt,
    maalle tlle tytymtt;
    eik surma suorin tehnyt,
    tauti oikein osannut,
    kun ei tappanut minua,
    kaottanut kaksi-isn.

(_iti_ tulee vasemmalta karsikosta.
_Kullervo_ rient hnt vastaan.)

    Oi emoni, kantajani!
    Kun oisit, emo-kuluni,
    synnyteltiss minua
    pannut saunahan savua,
    lynyt saunan salpa plle,
    tukahuttanut savuhun,
    kaottanut kaksi-isn!

          (Painuu itkien hnen povelleen.)

ITI

    Mi sinulla, poikaseni?
    On kuin Tuonelta tulisit,
    Manalalta matkoaisit.

KULLERVO

    Jo nyt on kummat kuulununna,
    turmiot tapahtununna,
    kun pi'in oman sisaren,
    turmelin emoni tuoman.

          (_iti_ parahtaa ja eroaa hnest.)

    Se jo surmansa sukesi
    palavahan pyrtehesen;
    itse en nyt tiekn,
    kunne kurja kuoletaime.

(Peitt kasvonsa suurimman tuskan vallassa. Molemmat itkevt.
Pitk vaitiolo. Vihdoin lhestyy _iti_ hnt hiljaisena
ja lempen.)

ITI (hyvillen hnen kutrejaan)

    Onpa suurta Suomen nient
    piill miehen piilojansa,
    piill vuotta viisi kuusi,
    ynnhn yheksn vuotta,
    kunnes aika armon tuopi,
    vuoet huolen huojentavi.

KULLERVO

    Enk lhe piilemhn,
    en, paha, pakenemahan;
    lhen Surman suun esille,
    Kalman kartanon oville,
    suurille sotasijoille,
    miesten tappotanterille:
    viel' on Unto oikeana,
    mies katala kaatamatta,
    kostamatta taaton kohlut,
    maammon mahlat maksamatta,
    muistamatta muutki vaivat,
    itseni hyvin-pinnt.

(Menee vasemmalle. Palajaa hetken perst kypr
pss ja miekka kdessn. _iti_ seuraa hnt.)

ITI

    Ells, poikani poloinen,
    saako suurehen sotahan,
    menk miekan melskehesen!
    Ken suotta sotahan saapi,
    tahallansa tappelohon,
    se soassa surmatahan,
    tapetahan tappelossa,
    miekkoihin menetethn,
    kalpoihinsa kaaetahan.

KULLERVO (miekkaansa vlkytten)

    En m silloin suohon sorru
    enk kaau kankahalle,
    korppien kotisijoille,
    variksien vainiolle,
    kun sorrun sotatiloille,
    vaivun vainotanterille;
    somap' on sotahan kuolla,
    kaunis miekan kalskehesen,
    sorea sotainen tauti,
    kin poika pois tulevi,
    potematta pois menevi,
    laihtumatta lankeavi.

ITI

    Kun sin sotahan kuolet,
    mit jpi taatollesi
    vanhan pivns varaksi?

KULLERVO

    Kuolkohon kujarikoille,
    kaatukohon kartanolle!

ITI (valittaen)

    Mit jpi maammollesi
    vanhan pivns varaksi?

KULLERVO

    Kuolkohon kupo sylihin,
    lvhn lkhtykhn!

ITI (aina surkeammin)

    Mit jpi veikollesi
    pivn vastaisen varaksi?

KULLERVO

    Metshn menettykhn,
    vainiolle vaipukohon!

ITI

    Mit jpi siskollesi
    pivn vastaisen varaksi?

KULLERVO

    Kaivotielle kaatukohon,
    sotkutielle sortukohon!

          (Kalervo tulee vasemmalta.)

    Hyvsti, hyv isoni!
    Itketk sin minua,
    koskas kuulet kuolleheksi?

KALERVO (raskaasti)

    En min sinua itke;
    poika toinen tehtnehe,
    poika paljoa parempi.

KULLERVO

    Enk itke mie sinua;
    saan min mokoman taaton,
    suun savesta, pn kivest,
    silmt suolta karpaloista.

            (Veli tulee vasemmalta.)

    J hyvsti, veikkoseni!
    Itketk sin minua,
    koskas kuulet kuolleheksi?

VELI

    En itke min sinua;
    veli toinen saatanehe,
    veli paljoa parempi.

KULLERVO (aina katkerampana)

    Enk itke mie sinua;
    saan min mokoman veljen
    hiukset kuivista kuloista,
    jalat raian haarukasta.

          (Toinen sisar tulee vasemmalta.)

    Hyvsti, sisarueni!
    Itketk sin minua,
    koskas kuulet kuolleheksi?

TOINEN SISAR

    En itke min sinua;
    veli toinen saatanehe,
    veli paljoa parempi.

KULLERVO

    Enk itke mie sinua;
    saan min mokoman siskon
    korvat lammin lumpehista,
    varren vaahteren vesasta!

          (Kntyy itins puoleen.)

    itiseni, armaiseni,
    minun kaunis kantajani,
    kultainen kulettajani!
    Itketk sin minua,
    koskas kuulet kuolleheksi?

ITI (katsoo surullisesti hneen)

    Et ly itin mielt,
    arvoa emon synt,
    itkenp min sinua,
    kun sun kuulen kuolleheksi,
    itken tulville tupamme,
    siltalauat lainehille,
    kujat kaikki kuurullani;
    lumet itken iljeniksi,
    iljenet suliksi maiksi,
    sulat maat vihottaviksi,
    vihottavat viereviksi.

(Itkee hnet syliins. Itkee valtoinaan. Muut kntyvt hitaasti pois.
Pitk vaitiolo. _Kullervo_ irtautuu lempesti hnen syleilystn.
iti poistuu itkuaan pidtten vasemmalle. Kullervo j murhemielisen
hnen jlkeens katsomaan. kki kuin herten:)

KULLERVO

    Viel' on Unto kostamatta,
    mies katala kaatamatta,
    ilke hvittmtt!

ESILAUSUJA

    Kullervo, Kalervon poika,
    sinisukka ijn lapsi,
    lksi soitellen sotahan,
    ilotellen tappelohon;
    soitti suolla, soitti maalla,
    kajahutti kankahalla,
    rojahutti ruohikossa,
    kulahutteli kulossa.

        (_Kullervon_ torvi kuuluu vasemmalta karsikosta.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Saip' on miekan mielehisen,
    kalvan kaikkien parahan,
    jolla kaatoi kaiken kansan,
    joukon Untamon hvitti;
    tuvat poltteli poroksi,
    kypeniksi kyytteli,
    kivet jtti kiukahista,
    pitkn pihlajan pihoista.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kullervo, Kalervon poika,
    jo tuosta kotihin kntyi
    ison entisen tuville,
    vanhempansa vainioille;
    tupa on tyhj tultuansa,
    autio avattuansa,
    ei tulla likistmhn,
    ky ktt antamahan.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Antoi ktt hiilokselle:
    hiilet kylmt kiukahassa;
    tuosta tunsi tultuansa,
    ei ole emo elossa.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Pisti ktt kiukahalle:
    kivet kylmt kiukahassa;
    tuosta tunsi tultuansa,
    ei ole iso elossa.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Loi on silmt sillan plle:
    silta kaikki siivomatta;
    tuosta tunsi tultuansa,
    ei ole sisar elossa.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Vieri valkamavesille:
    ei venett valkamassa,
    tuosta tunsi tultuansa,
    ei ole veli elossa.

        (_Kullervo_ tulee synkkn ja vitkalleen karsikosta.)

KULLERVO

    Voi min, poloinen poika,
    kun kuoli emo minulta,
    uupui uutimen tekij,
    vaipui vaipan kirjoittaja;
    enk' ollut luona luopuessa,
    lsn hengen lhtiess,
    lie kuollut kovin viluhun,
    vainko leivn puuttehesen.

        (Siniviitta _Viian eukko_ tulee vasemmalta.)

VIIAN EUKKO

    Jip' on sulle Musti koira
    kyksesi metsmaille;
    ota koirasi keralle,
    mene tuonne metsmaille,
    yls korpehen kohoa
    metsn tyttjen tykhn,
    sinipiikojen pihalle,
    havulinnan liepehille,
    evhi etsimhn,
    antia anelemahan.

(_Kullervo_ nyykytt raskasmielisesti ptn hnelle
ja etenee vasemmalle etualalle.)

ESILAUSUJA

    Kullervo, Kalervon poika,
    otti koiransa keralle,
    lksi tiet telkkimhn,
    korpehen kohoamahan;
    kvi matkoa vhisen,
    tuli tuolle saarekselle,
    kuss' oli piian pillannunna,
    turmellut emonsa tuoman.

VUOROLAUSUJAT (hiljaa)

    Siin' itki ihana nurmi,
    aho armahin valitti,
    eik nousnut nuori hein,
    kasvanut kanervan kukka,
    ylennyt sijalla sill,
    tuolla paikalla pahalla,
    kuss' oli piian pillannunna,
    emon tuoman turmellunna.

(_Kullervo_ vet hitaasti miekan huotrastaan ja
katsoo synkkn sen ter.)

KULLERVO

    Tokko tuon tekisi mieli
    sy syyllist lihoa,
    viallista verta juoa?

VIIAN EUKKO (hiljaa)

    Miks ei sisi mielellns,
    sisi syyllist lihoa,
    viallista verta joisi?
    Sy lihoa syyttmnki,
    juo verta viattomanki.

        (_Kullervo_ lankeaa kisti miekkaansa.)

KUORO

    Se oli surma nuoren miehen,
    kuolo Kullervo urohon!

ESILAUSUJA

    Elktte, etinen kansa,
    lasta kaltoin kasvatelko
    luona tuhman tuuittajan,
    vierahan vsyttelijn!
    Lapsi kaltoin kasvattama,
    poika tuhmin tuuittama,
    ei tule lymhn,
    miehen mielt ottamahan,
    vaikka vanhaksi elisi,
    varreltansa vahvistuisi.

ESIRIPPU.




SAMMON RYST


HENKILT:

 VINMINEN.
 ILMARINEN.
 LEMMINKINEN
 LOUHI.
 KANTELETAR.
 KUORO.

(_Kuoro_ paikallaan uhrlkuusen alla. Valaistus: hmrtyv ilta,
joku thti takaisella taivaankannella.)

ESILAUSUJA

    Se on seppo Ilmarinen
    naista itki illat kaiket,
    yt itki unettomana,
    pivt einehettmn,
    aamut aikaisin valitti,
    huomeniset huokaeli,
    kun oli kuollut nuori nainen,
    kaunis kalmahan katettu,
    eip kntynyt kess
    vaskinen vasaran varsi,
    kuulunut pajasta kalke
    yhen kuuhuen kululla.

(_Ilmarinen_ tulee hitaasti ja murhemielisen oikealta karsikosta.)

ILMARINEN (raskaasti)

    En tie, poloinen poika,
    miten olla, kuin ele;
    istun yn eli makoan,
    ij on yt, tunti tuhma,
    vaivoja, matala mahti.

    Ikvt on iltaseni,
    apeat on aamuseni,
    sken yll itelmpi,
    havatessa haikeampi;
    ei ole iltoja ikv,
    ei apea aamujani,
    mure muita aikojani:
    ihanaistani ikv,
    apeainen armastani,
    mure mustakulmaistani.

    Jo vainen ill tll
    usein minun utuisen
    keski-isiss unissa
    koura tyhje kokevi,
    ksi vaalivi valetta
    kupehelta kummaltaki.

          (Etenee hitaasti vasemmalle.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Lhteksens lupasi
    sek mietti mennksens
    pyytmhn Pohjolasta
    toista Pohjolan tytrt.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Sai pivn ajaneheksi,
    tuosta toisen vierneheksi,
    pivllp kolmannella
    tuli Pohjolan pihalle.

(_Louhi_ tulee vasemmalta. _Ilmarinen_ tekee
torjuvan liikkeen kdelln.)

ILMARINEN

    Ells nyt, anoppiseni,
    ells sie kyselk tuota
    elmi tyttresi,
    asuntoa armahasi!
    Jo sen on surma suin piellyt,
    kova loppu loukahtanut;
    maassa on jo marjaseni,
    kankahassa kaunoseni,
    mustakulmani kulossa,
    hopeani heinikossa.

        (Voi tuskin pidtt itkuaan en. Vaitiolo.)

    Annapa, anoppiseni,
    tynn toinen tyttresi
    naisen entisen eloille,
    sijalle sisaruensa!

LOUHI (voivotellen)

    Pahoin tein min poloinen,
    kun ma lapseni lupasin,
    tynsin sulle toisenkana
    nuorena nukahtamahan,
    annoin kuin sutosen suuhun,
    karhun kiljuvan kitahan.
          (kesti.)
    En nyt toista annakana
    nokiesi nuoliojaksi,
    ennen tynnn tyttreni,
    laitan lapseni vakavan
    koskehen kohisevahan,
    Tuonen hau'in hampahisin.

(Menee tuimana vasemmalle. _Ilmarinen_ suuttuneena seuraa hnt.
Palajaa hetken perst takaisin allapin ja pahoilla mielin.
_Vinminen_ tulee oikealta taustasta.)

VINMINEN

    Veli, seppo Ilmarinen,
    mit' olet pahoilla mielin,
    kahta kallella kyprin
    Pohjolasta tullessasi?
    Miten Pohjola elvi?

ILMARINEN (katkerasti)

    Mi on Pohjolan ele,
    kun on Sampo Pohjolassa!
    Siin' on kynt, siin' on kylv,
    siin kasvu kaikenlainen,
    siinp ikuinen onni.

VINMINEN

    Ohoh seppo Ilmarinen,
    lhtekmme Pohjolahan
    hyvn Sammon saa'antahan,
    kirjokannen katsantahan.

ILMARINEN (pt pudistaen)

    Ei ole Sampo saatavana
    pimest Pohjolasta!
    Siell' on Sampo saatettuna,
    kirjokansi kannettuna
    Pohjolan kivimkehen,
    vaaran vaskisen sishn,
    yheksn lukon ta'aksi;
    siihen juuret juurruteltu.

VINMINEN

    Laatikamme laiva suuri,
    johon Sampo saatetahan
    vaaran vaskisen sisst.

ILMARINEN

    Vakavampi maisin matka,
    Lempo menkhn merelle,
    Surma suurelle sellle!
    Siell tuuli turjuttaisi,
    siell viskaisi vihuri
    saisi sormet soutimeksi,
    kmmenet ksimeloiksi.

VINMINEN

    Vakavampi maisin matka,
    vakavampi, vaikeampi,
    viel muuten mutkaisempi;
    lysti on venon vesill,
    purren juosta jolkutella,
    ve'et vljt vlkytell;
    aalto laivoa ajavi,
    lnsituuli likyttv,
    etel e'elle viepi;
    vaan kuitenki, kaikitenki,
    kun et mieline merisin,
    niin on maisin matkatkamme.

    Tao nyt mulle uusi miekka,
    tee miekka tuliterinen,
    jolla hurttia hutelen,
    Pohjan kansan kaikottelen
    saaessa otolle Sammon
    tuonne kylmhn kylhn.

(Menevt oikealle taustaan. Palajavat hetken perst,
_Vinminen_ miekka kdessn.)

VINMINEN

    Onko miekka miest myten,
    kalpa kantajan mukahan?

ESILAUSUJA

    Olipa miekka miest myten,
    kalpa kantajan mukahan,
    jonka kuu krest paistoi,
    piv paistoi lappeasta,
    thet vstist vltti,
    hevonen terll hirnui,
    kasi naukui naulan pss,
    penu putkessa puhusi.

VINMINEN (miekkaansa hujautellen)

    Jo min terll tll
    vaikka vuoret poikki lisin,
    kalliot kaha jakaisin.

ILMARINEN

    Millp min poloinen,
    mill, tuima, turveleime,
    hyteleime, vyteleime
    maan varalle, veen varalle?

VINMINEN

    Mies on luustossa lujempi,
    rautapaiassa parempi,
    tersvyss tenhoisampi.

(_Ilmarinen_ viittaa oikealle taustaan. _Orja_ tuo sotavarukset,
joihin hn nopeasti pukeutuu. _Lemminkinen_ tulee oikealta
taustasta ja tervehtii heit.)

LEMMINKINEN

    Minnek menette miehet?

VINMINEN

    Kohti pohjaista kulemme
    Sampoa tapoamahan,
    kirjokantta katsomahan
    Pohjolan kivimest.

LEMMINKINEN (Ilahtuen)

    Ohoh vanha Vinminen!
    Otapa minua, miest,
    urohoksi kolmanneksi
    kirjokannen kannantahan!
    Viel mieli miest maksan,
    jos saisi tapella tarve,
    annan kskyn kmmenille,
    olkapilleni opaston.

(_Vinminen_ nyykytt ptn hnelle. Sankarit neuvottelevat
keskenn. _Kanteletar_ nkymttmn nyyhkii oikealla.
_Vinminen_ kuuntelee ja viittaa oikealle.)

VINMINEN

    Siell' on impi itkemss,
    kana kaikerrehtamassa.

ILMARINEN (katsoo oikealle)

    Onpa pursi itkemss,
    venonen valittamassa.

VINMINEN

    Mit itket, puinen pursi,
    vene hankava, valitat,
    itketk sa puisuuttasi,
    hankavuuttasi haveksit?

KANTELETAR

    Vesille venosen mieli
    tervaisiltaki teloilta,
    mieli neien miehelhn
    korkeastaki koista;
    sit itken, pursi-raukka,
    vene vaivainen, valitan,
    itken viejist vesille,
    laskijata lainehille.

    Sanottihin tehtess,
    laulettihin laitettaissa
    saatavan sotivenett,
    vainopurtta puuhattavan,
    tuovan tyteni eloa,
    alustani aartehia;
    ei ole sotahan saatu,
    eloteillen ensinkn.

    Oisi kahta kaunihimpi
    olla mntyn mell,
    petjn kankahalla,
    oksilla oravan juosta,
    penun alla pyrhell.

VINMINEN

    El itke, puinen pursi!
    Kohta saat sotia ky.

          (Sankarit jatkavat neuvotteluaan.)

ESILAUSUJA

    Siit vanha Vinminen
    lauloa hyrhtelevi;
    lauloi ensin laitapuolen
    sukapit sulhosia,
    lauloi toisen laitapuolen
    tinapit tyttri,
    tinapit, vaskivit,
    kultasormia somia.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Jopa juoksi puinen pursi,
    pursi juoksi, matka joutui,
    loitos kuului airon loiske,
    kauas hankojen havina.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Vaka vanha Vinminen
    laskea karehtelevi,
    laski laulellen vesi,
    ilon lyen lainehia.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Neiet niemien neniss
    katselevat, kuuntelevat:
    "Mi lienee ilo merell,
    mik laulu lainehilla?"

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Laski vanha Vinminen
    laski pivn maavesi,
    pivn toisen suovesi,
    kolmannen kosen vesi.

MOLEMMAT (hilpesti)

    Soutavi sorehtelevi,
    teljot rytkyi, laiat notkui,
    airot piukki pihlajaiset,
    airon pyrt pyin vinkui,
    tert teirin kukerti,
    nen joikui joutsenena,
    per kaarskui kaarnehena,
    hangat hanhina havisi.

(_Sankarit_ etenevt vasemmalle. _Louhi_ tulee heit vastaan.)

LOUHI

    Mip miehill sanoma,
    urohilla uusi tieto?

VINMINEN

    Sammosta sanomat miesten,
    kirjokannesta urosten;
    saimme Sampuen jaolle,
    kirjokannen katselulle.

LOUHI (nokkelasti)

    Ei pyyss kahen jakoa,
    oravassa miehen kolmen;
    hyv on Sampuen hyrt
    Pohjolan kivimess,
    hyv olla itseniki
    Sammon suuren haltiana.

VINMINEN

    Kun et antane osoa,
    tuota Sammon toista puolta,
    niin on kaiken kantanemme,
    vienemme venehesemme.

(Menevt vasemmalle. _Louhi_ htntyneen seuraa heit.
_Kuoro_ on noussut ja katsoo jnnityksell vasemmalle.)

KUORO

    Saivat Sammon purtehensa,
    kirjokannen kaarillensa,
    tyntivt venon vesille,
    satalauan lainehille!

ILMARINEN (huutaa vasemmalta)

    Minne Sampo saatetahan?

VINMINEN (vastaa hnelle vasemmalta)

    Tuonne Sampo saatetahan
    nenhn utuisen niemen,
    phn saaren terhenisen.

        (_Louhi_ syksyy eptoivoisena vasemmalta.)

LOUHI (ktens kohottaen)

    Ututytt, terhenneiti!
    Seulo seulalla utua,
    laske talma taivahalta,
    jottei pst Vinmisen
    osata Uvantolaisen!

    Iku-Turso, ijn poika,
    nosta ptsi merest,
    kaataos Kalevan miehet,
    hvit hjyt urohot,
    saata Sampo Pohjolahan
    venehest vierimtt.

    Oi Ukko, ylijumala,
    rakenna rajuinen ilma,
    nosta suuri sien voima,
    luo tuuli, lhet aalto
    aivan vastahan venett.

             (Nyttm pimenee.)

ESILAUSUJA (voimakkaasti)

    Nousi tuulet tuulemahan,
    st rajut rajuamahan;
    kovin likkyi lnsituuli,
    luoetuuli tuikutteli,
    enemmn eteltuuli,
    it inkui ilkesti,
    kauheasti kaakko karjui,
    pohjonen kovin porasi.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Tuuli puut lehettmksi,
    havupuut havuttomaksi,
    kanervat kukattomaksi,
    heint helpehettmksi;
    nosti mustia muria
    plle selvien vesien.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Louhi, Pohjolan emnt,
    kutsui Pohjolan kokohon,
    pani joukon jousihinsa,
    laittoi miehet miekkoihinsa,
    rakenteli Pohjan purren,
    suoritti sotavenosen,

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Latoi miest laivahansa
    suoritti sota-urohot,
    kuni sotka poikasensa,
    tavi lapsensa latovi,
    sata miest miekallista,
    tuhat jousella urosta.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kohenteli purjepuita,
    vaatevarpoja varasi,
    nosti puuhun purjehia,
    vaattehia varpapuihin,
    kuin on pitkn pilven longan,
    pilven tnkn taivahalla.

(Nyttmll on melkein pime. _Sankarit_, samoin kuin
_Kuoron_ jsenetkin, vain epselvin hahmoviivoina.)

ILMARISEN NI (kuuluu pimeydest)

    Voi, poloinen, pivini!
    Jo on tukka tuulta nhnyt,
    hivus st hirvet,
    parta pivi pahoja,
    nhnyt nillki vesill;
    harvoin on havaita tainnut
    tuulta ennen tuon nkist.

VINMISEN NI

    Itku ei h'st pst,
    parku pivist pahoista.

    Oi sie lieto Lemmin poika,
    nouse purjepuun nenhn,
    katsaise etinen ilma,
    tarkkoa takainen taivas,
    onko selvt ilman rannat.

LEMMINKISEN NI

    Selvn etinen ilma,
    taakea takainen taivas;
    pieni on pilvi pohjosessa,
    pilven lonka luotehessa.

VINMISEN NI

    Se on pursi purjehinen;
    katso toisti tarkemmasti.

LEMMINKISEN NI

    Saari kaukoa nkyvi,
    ethlt haamottavi,
    havukoita haavat tynn,
    koivut kirjokoppeloita.

VINMISEN NI

    Ne on Pohjan poikasia;
    katso tarkoin kolmannesti!

LEMMINKISEN NI (htntyneen)

    Jo tulevi Pohjan pursi,
    satahanka hakkoavi,
    sata on miest soutimilla,
    tuhat ilman istumassa.

VINMISEN NI

    Soua, seppo Ilmarinen,
    soua, lieto Lemminkinen,
    soutakatte, kaikki kansa,
    jotta juoksisi venonen,
    pursi eell ennttisi!

VUOROLAUSUJA!

    Lyllyivt melat lylyiset.
    hangat piukki pihlajaiset,
    vene honkainen vapisi,
    nen hyrski hylkehen,
    per koskena kohisi,
    vesi kiehui kelloloissa,
    vaahti palloissa pakeni.

ESILAUSUJA

    Kilvan kiskoivat urohot,
    miehet veikaten vetivt;
    eip matka eistykn,
    ei pakene puinen pursi
    eest purren purjehisen
    tuon on Pohjolan venosen.

VINMISEN NI

    Salasaari kasvakohon,
    johon juosta Pohjan purren!

KUORO

    Lenti poikki puinen pursi,
    satakaari katkieli,
    mastot maiskahti merehen,
    purjehet putoelivat.

    Louhi, Pohjolan emnt,
    tohti toisiksi ruveta,
    otti viisi viikatetta,
    nep kynsiksi kyhsi,
    puolen purtta srkynytt,
    senp allensa asetti,
    laiat siiviksi sivalti,
    perpuikon purstoksensa,
    sata miest siiven alle,
    tuhat purston tutkaimehen,
    sata miest miekallista,
    tuhat ampuja-urosta.

    Kokkona kohotteleikse
    tavoitellen Vinmist,
    siipi pilvi sipaisi,
    toinen vett vieprahteli.

ILMARISEN NI (parahtaen)

    Kaitse, kaunoinen Jumala,
    ettei poika pois tulisi!

VINMISEN NI

    Ohoh Pohjolan emnt!
    Joko saat jaolle Sammon
    nenhn utuisen niemen?

LOUHEN NI

    En lhe jakohon Sammon
    sinun kanssasi, katala,
    kerallasi, Vinminen!

LEMMINKISEN NI

    Maahan miehet, maahan miekat,
    maahan untelot urohot,
    sa'at miehet siiven alta,
    kymmenet kynn nenst!

ESILAUSUJA

    Vaka vanha Vinminen,
    tietj in-ikuinen,
    arvasi ajan olevan,
    tunsi hetken tulleheksi;
    jo veti melan merest,
    tammen lastun lainehesta,
    sill kalhaisi kavetta,
    iski kynsi kokolta;
    muut kynnet meni muruiksi,
    ji yksi sakarisormi.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Pojat siivilt putosi,
    melskahti merehen miehet,
    sata miest siiven alta,
    tuhat purstolta urosta!

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Itse kokko kopsahtihe,
    kapsahutti kaaripuille,
    kuni puusto koppeloinen,
    kuusen oksalta orava.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Siit Sampoa tavoitti
    sormella nimettmll.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Sammon vuoalti vetehen,
    kaatoi kaiken kirjokannen.

MOLEMMAT

    Siin sai muruiksi Sampo,
    kirjokansi kappaleiksi!

LOUHEN NI (parahtaen)

    Jo minulta valta vaipui,
    jo aleni arvioni,
    eloni meni merehen,
    Sampo srkyi lainehisin!

(Pitk vaitiolo. Nyttm valkenee vhitellen. _Vinminen_ nkyy
seisovana mietteissn keskinyttmll, _Kanteletar_ nojaavana
puun runkoon oikealla.)

KANTELETAR

    Niin meni muruja noita,
    Sammon suuria paloja,
    alle vienojen vesien,
    plle mustien murien,
    ne jivt ve'en varaksi,
    ahtolaisten aartehiksi;
    siitp' ei sin ikn,
    kuuna kullan valkeana,
    vesi puuttune varoja,
    ve'en Ahto aartehia.

    Jip toisia muruja,
    pienempisi paloja
    sellle meren sinisen,
    meren laajan lainehille,
    tuulen tuuiteltavaksi,
    aaltojen ajeltavaksi.

    Niit tuuli tuuitteli,
    meren likk likytteli,
    selll meren sinisen,
    meren laajan lainehilla,
    tuuli maalle tynnytteli,
    aalto rannallen ajeli.

VINMINEN (miettivsti)

    Tuost' on siemenen siki,
    alku onnen ainiaisen,
    tuosta kynt, tuosta kylv,
    tuosta kasvu kaikenlainen,
    tuosta kuu kumottamahan,
    onnen piv paistamahan
    Suomen suurille tiloille,
    Suomen maille mairehille.

        (Louhi nkyy puiden lehvien lomitse vasemmalta.)

LOUHI

    Viel ma tuohon mutkan muistan:
    tungen kuuhuen kivehen,
    pivn ktken kalliohon!

VINMINEN (ktens kohottaen)

    Anna, luoja, suo Jumala,
    anna onni ollaksemme,
    hyvin ain' eleksemme,
    kunnialla kuollaksemme
    suloisessa Suomen maassa,
    kaunihissa Karjalassa!

        (_Kuoro_ kertaa viimeisen sejakson.)

ESIRIPPU.




VINMISEN LHT.


HENKILT:

 VINMINEN.
 ILMARINEN.
 MARJATTA.
 MARJATAN ITI.
 PIIKA PIKKARAINEN.
 LOUHI.
 VIROKANNAS.
 KANTELETAR.
 KUORO.

(_Kuoro_ paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: kesyn hmr.
_Kanteletar_ nojaa puun runkoon vasemmalla etualalla.)

ESILAUSUJA

    Vaka vanha Vinminen
    kauan soitti kanteletta,
    sek soitti, jotta lauloi,
    jotta ilmankin iloitsi.

    Soitto kuului kuun tupihin,
    ilo pivn ikkunoille,
    kuu tuvastahan tulevi,
    astui koivun konkelolle,
    piv ptyi linnastansa,
    loihe latvahan petjn
    kanteletta kuulemahan,
    iloa imehtimhn.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Louhi, Pohjolan emnt,
    Pohjan akka harvahammas,
    siit pivn kiinni saapi,
    kuuhuen ksin tavoitti.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Ktki kuun kumottamasta
    kirjarintahan kivehen,
    lauloi pivn paistamasta
    vuorehen terksisehen.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Jopa valkean varasti,
    tulen Vinln tuvilta;
    sai tuvat tulettomaksi,
    pirtit valkeattomaksi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Tukela on tuletta olla,
    vaiva suuri valkeatta,
    ikv inehmisten,
    ikv itsen Ukonki.

MOLEMMAT

    Jo oli y alinomainen,
    pitk, pilkkosen pime;
    oli y Kalevalassa,
    noilla Vinln tuvilla,
    sek tuolla taivahassa,
    Ukon ilman istuimilla.

ESILAUSUJA (nousee)

    Tuo Ukko, ylijumala,
    itse ilman suuri luoja,
    alkoi tuota ouostella,
    arvelee, ajattelevi,
    mik kumma kuun e'ess,
    mik terhen pivn tiess,
    kun ei kuu kumottakana
    eik piv paistakana.

(_Vinminen_ tulee mietteissn vasemmalta karsikosta.)

VINMINEN

    Ain' on piv paistamatta,
    kuu-kulta kumottamatta,
    noilla Vinln tuvilla,
    Kalevalan kankahilla;
    vilu viljalle tulevi,
    karjoille olo kamala,
    outo ilman lintusille,
    ikv imehnosille,
    kun ei konsa pivyt paista
    eik kuuhuet kumota.

    Hauki tiesi hauan pohjat,
    kokko lintujen kulennan,
    tuuli haahen pivyksen;
    ei tie imehnon lapset,
    milloin aamu alkanevi,
    milloin y yrittnevi
    nenss utuisen niemen,
    pss saaren terhenisen
    Jos ma nyt lhen Pohjolahan,
    Pohjan poikien poluille,
    saan ma kuun kumottamahan,
    piv-kullan paistamahan,

(Etenee yli nyttmn vasemmalle. _Louhi_ tulee hnt vastaan.)

LOUHI

    Ku sanoma kurjan miehen?

VINMINEN (ankarasti)

    Kuusta on sanomat kummat,
    pivst iki-imehet;
    minnes meilt piv ptyi,
    kunnes meilt kuu katosi?

LOUHI

    Tuonne teilt piv ptyi,
    tuonne teilt kuu katosi,
    kirjarintahan kivehen,
    rautaisehen kalliohon;
    sielt' ei pse pstmtt,
    selvi selittmtt.

VINMINEN (veten miekkansa)

    Kun ei kuu kivest psne,
    psne piv kalliosta,
    kykmme ksirysyhyn,
    ruvetkamme miekkasille!

(Menee pttvsti vasemmalle. _Louhi_ sikhtyneen
vistyy hnen edelln.)

KANTELETAR (vienosti)

    Marjatta, korea kuopus,
    se kauan kotona kasvoi,
    korkean ison kotona,
    emon tuttavan tuvilla;
    piti viiet vitjat poikki,
    kuuet renkahat kulutti
    isonsa avaimilla,
    helmassa helottavilla.

    Puolen kynnyst kulutti
    helevill helmoillansa,
    puolen hirtt pns plt
    sileill silkillns,
    puolet pihtipuolisia
    hienoilla hiansa suilla,
    siltalaahkon lattiata
    kautokengn kannoillansa.

    Marjatta, korea kuopus,
    aina piikoina elv,
    neitosena niekottava,
    ptyi karjan paimeneksi,
    lksi lammasten keralle.

    Lampahat meni mke,
    vuonat vuoren kukkulata,
    neiti asteli ahoa,
    lepikk leyhytteli,
    keksi marjasen melt,
    punapuolan kankahalta.

(_iti ja Piika pikkarainen_ tulevat vasemmalta taustasta.)

ITI

    Mi on mein Marjatalla,
    kun se pauloitta asuvi,
    kypi saunassa saloa,
    pimeiss pisteleikse?

PIIKA PIKKARAINEN

    Se on mein Marjatalla,
    kun oli paljon paimenessa,
    kauan karjassa kveli.

(_Marjatta_ tulee vasemmalta taustasta ja painautuu itins povelle.)

MARJATTA

    Oi emoni, armahani!
    Laita suojoa sijoa,
    lmpymytt huonehutta
    piian pieniksi pyhiksi,
    vaimon vaivahuoneheksi.

ITI (inholla)

    Kenen oot makaelema,
    ootko miehen naimattoman
    eli nainehen urohon?

MARJATTA

    En ole miehen naimattoman
    enk nainehen urohon;
    menin marjahan melle,
    punapuolan poimentahan,
    otin marjan mielellni,
    toisen kerran kielellni,
    se kvi kerustimille,
    siit vatsahan valahti.

ITI (kuten edell)

    Mene, portto, poikemmaksi,
    tulen lautta, tuonnemmaksi,
    kontion kivikoloihin,
    karhun louhikammioihin,
    sinne, portto, poikimahan,
    tulen lautta, lapsimahan!

MARJATTA

    En m portto ollekana,
    tulen lautta lienekmi,
    olen miehen suuren saava,
    jalon synnyn synnyttv,
    joll' on valta vallallenki,
    vki Vinmisellenki.

(iti tehden halveksivan liikkeen, palajaa taustaan.)

    Piltti, pienin piikojani!
    Kyp kylpy kylst,
    saunoa Sara-ojalta,
    jossa huono hoivan saisi.

PIIKA PIKKARAINEN

    Ei ole kylpy kylss,
    saunoa Sara-ojalla;
    ruma Ruotuksen emnt
    sanan virkkoi, noin nimesi
    "Ei kylyt kylhn joua,
    ei saunat Sarajan suulta;
    on kyly kytmell,
    hepohuone hongikossa
    tuliporton poiat saa'a,
    lautan lapsensa latoa;
    kun heponen henghtvi,
    niin on siin kylpekhn."

MARJATTA (valittaen)

    Lhte minun tulevi
    niinkuin muinenki kasakan
    eli orjan palkollisen,
    lhte kytmelle,
    ky hongikkokeolle.

(Menee oikealle taustaan. _Piika pikkarainen_ tukee hnt.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Marjatta, matala neiti,
    teki tuonne pienen poian,
    heinille hevosen luoksi,
    sorajouhen seimen phn.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Piiletteli pojuttansa,
    kasvatteli kaunoistansa,
    sylissns syttelevi,
    ksissns kntelevi

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Siit mein Marjatalle
    kasvoi poika kaunokainen;
    ei tie nime tuolle,
    mill mainita nimell.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Etsittihin ristijt,
    katsottihin kastajata;
    tuli ukko ristimhn,
    Virokannas kastamahan.

(_Ilmarinen_ tulee kiireesti oikealta taustasta,
_Vinminen_ mietteissn vasemmalta.)

ILMARINEN

    Ohoh vanha Vinminen,
    laulaja in-ikuinen!
    Kyp kuuta katsomahan,
    pive thymhn,
    jo ovat tarkoin taivahilla,
    sijoillansa muinaisilla.

VINMINEN (pns kohottaen)

    Terve, kuu, kumottamasta,
    kaunis, kasvot nyttmst,
    piv-kulta koittamasta,
    aurinko ylenemst!

    Kuu-kulta kivest psit,
    piv kaunis, kalliosta,
    nousit kullaisna kken,
    hopeisna kyyhkylisn
    elollesi entiselle,
    matkoillesi muinaisille.

    Nouse aina aamusilla
    tmn pivnki perst;
    teep meille terveytt,
    siirr saama saatavihin,
    pyynt phn peukalomme,
    onni onkemme nenhn!

    Ky nyt tiesi tervehen,
    matkasi imantehena,
    pt kaari kaunihisti,
    pse illalla ilohon!

(Nyttm on valjennut vhitellen taustasta. _Marjatta_, lapsi
sylissn, _Virokannas, Lemminkinen_ y.m. kansaa.)

VIROKANNAS

    En m risti riivattua,
    katalata kastakana,
    kun ei ensin tutkittane,
    tutkittane, tuomittane.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Kenp tuohon tutkijaksi,
    tutkijaksi, tuomariksi?

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Vaka vanha Vinminen
    tutkijaksi, tuomariksi.

(_Marjatta_ lapsineen y.m. kansa lhestyy Vinmist ja keskustelee
hnen kanssaan, _Vinminen_ kuuntelee hetkisen heidn puhettaan.)

VINMINEN

    Kun lie poika suolta saatu,
    maalta marjasta siennyt,
    poika maahan pantakohon,
    marjamtthn sivulle,
    tahi suolle vietkhn,
    puulla phn lytkhn!

        (Liikett kansanjoukossa. _Kuoro_ nousee hmmstyneen.)

KUORO

    Puhui poika puolikuinen,
    kaksiviikkoinen kajahui!

KANTELETAR (jalolla suuttumuksella).

    Ohoh sinua, ukko utra,
    kun olet tuhmin tuominnunna,
    vrin laskenna lakia!
    Eip syist suuremmista,
    tist tuhmemmistakana
    itsesi suolle viety
    eik puulla phn lyty,
    kun sa miesn nuorempana
    menettelit neiet nuoret
    alle aaltojen syvien,
    plle mustien mutien.

        (Pois oikealle. _Kansa_ polvistuu keskinyttmlle.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Ukko ristii ripsahutti,
    kastoi lapsen kapsahutti
    Karjalan kuninkahaksi,
    kaiken vallan vartiaksi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Siit suuttui Vinminen,
    jopa suuttui ja hpesi,
    lauloin vaskisem venehen,
    kuparisen umpipurren.

(_Vinminen_ on siirtynyt oikealle. _Marjatta, Virokannas
ja kansa_ jnyt keskinyttmlle)

VINMINEN (ktens kohottaen)

    Annapas ajan kulua,
    pivn menn, toisen tulla,
    taas minua tarvitahan,
    katsotahan, kaivatahan
    uuen Sammon saattajaksi,
    uuen soiton suorijaksi,
    uuen kuun kulettajaksi,
    uuen pivn pstjksi,
    kun ei kuuta, aurinkoa,
    eik ilmaista iloa.

ESILAUSUJA

    Siit vanha Vinminen
    laskea karehtelevi
    venehell  vaskisella,
    kuutilla kuparisella
    ylisihin maa-emihin,
    alaisihin taivosihin.

VINMISEN NI (oikealta)

    Vaan kuitenki, kaikitenki
    laun hiihin laulajoille,
    laun hiihin, latvan taitoin,
    oksat karsin, tien osoitin.

KANTELETAR

    Jtti kantelon jlille,
    soiton Suomelle sorean,
    kansalle ilon ikuisen,
    laulut suuret lapsillensa.

KUORO

    Siitp nyt tie menevi,
    ura uusi urkenevi
    laajemmille, laulajoille,
    runsahammille runoille
    nuorisossa nousevassa,
    kansassa kasuavassa.

ESIRIPPU.



***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA NYTTMLL: III SARJA (OF
3)***


******* This file should be named 52527-8.txt or 52527-8.zip *******


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/5/2/52527


Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org 

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

