The Project Gutenberg eBook of Tschandalan vanki, by Ain'Elisabet Pennanen This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Tschandalan vanki Author: Ain'Elisabet Pennanen Release Date: April 30, 2022 [eBook #67956] Language: Finnish Produced by: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TSCHANDALAN VANKI *** TSCHANDALAN VANKI Kirj. Ain'Elisabet Pennanen Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1907. SISÄLLYS: VAPAANA. Hän kullasta paulaa kalkuttaa. Muistoni lintu. Dionysos 1-2. Hebrealainen. Kai keijun kevyt on! Miksi aiot? Najadi. Kyyneleitä. Viftin jälkeen. La petite! Tuskaton keiju. Unilaulu. Unelmissa. Metsätiellä. Sadesäässä. Kaks vierasta. Miksi hällä huulet värjyy? Runoiltu lempi. Hyveittemme esi-isät. Miihkalniemi. Suuri myrsky. Pikkunen Salome. Kyttyräänsä ujostelevalle. Leikkivä lapsi. Ikuiset jumalat. Suuri-mies. Suutelet meille unhoitusta. Ääni. Sama tahti. Ajatti taatto kartanostaan. Kuta — sitä. Kilpakosijat. Löytyis vielä pieni polku. Ilmassa helähti! Aurinkoa. Liian myöhään. Ruusuni kuolo. Epitaphium. VANKINA. Tschandalan kaupunki. Ensi ongelma. Kuoleman kihloissa. Unelmoitu. Moirat. Kuudanyö 1-5. Miihkalin kallio. Ulapalla. Tunteen rukous. Kirous. A ja O. Keski-yössä. Keijujen luona. Kaukainen kauneus. Vanki. Jobin lohduttajat. Iäksi. Moni mieletön haave. Oi, äiti, äiti. Erämaihin. VAPAANA. HÄN KULLASTA PAULAA KALKUTTAA. Hän unten on päiväin paahtama, on huikaistu auringon mailla. Nyt astuu arkensa raukeena, Puol'uinuvan, untelon lailla. Hän sielunsa hehkut yksin joi, kera haaveiden haamujen horjui. Ja kummia kuvia elosta loi — pois neuvot ja neuvojat torjui. Vaan joukko ei anteeksi antaa voi, kun yksinastuja kulkee. Yhä julkeimmin sen tuomio soi, mut kulkija korvansa sulkee. Hän kulkee kalvaana karttaen, mut itseksensä laulaa. Salapolkuja vieläkin astuen jo laittaa kullasta paulaa. Hän kullasta paulaa kalkuttaa ja riemuissansa hymyy: kai elämän kerran paulaan saa ja elämän syliin lymyy. MUISTONI LINTU. Ken se liekin? Unteni hämy sen toi. Lintu pienin? Kainona pyrki se luo, Enkö tuntis! Tuttu kun ääni taas soi, lintuni laulu. Kas! Se onkin muisto jo mulle kallis, hellä, — hellin? Kerta se — niin ah silloin riipi rinnan, raasteli — — mut et salli, lauluja noita? Ei siis! Kätken lintuni työt jo tuhmat, Pieni värjyt? Poskeni sulle painan. Suuta hellin. Vaikeni vaivat summat lintuni töistä. Ilta hetket antavi armaat, kas! Oi! Tuolla puiston kuutamo hehkuu, uhkuu, tenhovälkkein kiitävi virta, soivat sirkkojen viulut. Lintu, lintuin, leikimme kerran ennen puiston yössä, huumaava tuoksu leyhyi ruusuvöistä, uinuimme rinta rinnoin nuorinta hurmaa. Sentään, pienin, luule en minä huolien että hetket yöhyen vielä silloin riemu korkein ollut ois. — Sydän kuollen eroa itki. Muita teitä kohtalo johti. Kumman ihmemaailman tuntea sain ma, uuden. Meidät, lemmen, puiston ja surun nuoren unohti aika. Mutta kiitos, lintuni, aina sulle! Sulta sai mun eloni ensi hurman, annoit ensi lempeni laulut mulle, kaunista kylvit. Muisto vanhin. Unteni hämy sen toi. Lintu leikin! Hellänä pyrki se luo. Ällös värjy! Siunaus suurin nyt soi lemmestä lasten. DIONYSOS 1. Sei klug Ariadne! — — — — — — Ich bin dein Labyrinth. DIONYSOS 2. Miksi solmian kukkasvöitä —, häntä kiinikö kiehtoa vois? Pian tanssien kukkiin hän kiertyy, pian tanssien kiertyy taas pois. Miksi solmian kukkasvöitä? Jäävät okaat mua pistämään. Ikihaavat hän rintaan viiltää, kuinka varon ja väistänkään. Hälle solmian kukkasvöitä, hän mun viehätti solmimaan! Ja nyt sokkona sokeimpana kera jumalan pyöriä saan. HEBREALAINEN. Jos astuisi hän vielä joukossamme ja johdattaisi oppilapsiaan, minä myöskin tuohon seuraan saisin. En uskois hänen taivaitaan — en siitä mitään hälle suotta virkkais. — Nuo tahtoisin mä nähdä silmät vaan! Nuo äärettömän rakkauden silmät, hänet nähdä, jok’ oi' aina hieno — ja ihmeen yksin... KAI KEIJUN KEVYT ON! Keijun, keijun kevyt on! Kai kevyt on, kun kiharat on seitin verkkoa, ja siivet suuren perhosen, ja jalka sorja notkea! Kai kevyt on, kun rintansa, kun rintansa vain sykki vastalempehen ja liekki hetken — haihtuen! Kai keijun kevyt on! MIKSI AIOT? Miksi aikoo sini-aalto, miksi nurmen kukkanen, miksi kesän kuuma säde, miksi taivaan tuulonen? Kuin aalto ja tuuli ja säde ja kukka mun mieleni alati ailakoi! He kysyvät multa, miks aion ma rukka, — en vastata koskaan heille voi! NAJADI. Salmen rannasta salmen rantaan aallon kantelokielet käy. Virranmiehen on rinta rikki, päänsä aalloille uupunut. Sairaan soittajan kiharoilla leikin hiljaa itseksein. Kastan veteen ja ylös vedän, pisar välkkyy päivää päin. KYYNELEITÄ..! Iltasella kuutamossa keiju etsii kultoaan. Keijun kulta, musta perho on jo mennyt nukkumaan. Perhopelmu oli ollut päivän pitkän yli veen. Keijurukka ikävissä pienen itki kyyneleen, VIFTIN JÄLKEEN. Istuu perhon siiven päällä keiju hiljaa nyyhkien. Siro ruumis vavahtelee, — vait on perho, miettien —. Puhuu keiju haikein äänin: — Kuin mua eilen kohtelit? Kotiin tulit kukkamaista — kovin varmaan viftasit! Ilakoiden riennän luokses, suuta sulle suihkaisen. Huomaan: sull’ on silmät harmaat, kovin naama punanen. Tiedustelen vointiasi, osaa ottain huoliisi, katsot mua untelosti sitten vastaat vainen: — Nih! LA PETITE! — Missä kulkee kultaseni? — Kuutamossa vaan! — Mitä miettii maireheni? — Päivyt-uniaan! — Miksi hällä hajahapsi? — Tahtois tanssimaan! — Vasta maahan vaivuit, lapsi — — Nousis uudestaan! TUSKATON KEIJU. Tuskaton keiju heijaa oksalla mäntypuun. Utuiset hunnut leijaa edessä vanhan kuun. Tuskaton keiju kuulee soittoja yöhyen. Oksissa puiden tuulee hyminä rauhainen. Vangita keijun rintaa perho ei enään voi. Keiju jo kaukaisintaan, kumminta unelmoi. UNI-LAULU. Hajalla hiukset kuljen ja kylvän valmuja. Suruilta silmät suljen, saa huolet hukkua! Hukkukaa! Kaikille kalvenneille valmuja, almuja. Ken syöksyi harhateille, saa myöskin nukkua. Nukkukaa! Unissa kohta näet keitaitten palmuja. Kultaansa unten käet saa sulle kukkua. Kukkukaa! UNELMISSA. Ma kuljetan tumminta vankiain, se perhojen kruunattu kuningas on. Sen siivet on särjössä, sairaat niin, sen tie on tuskissa lennoton. Sen peittelen silmät mä päivältä, se tuntee päivästä pistoksen. Ma kuljetan kultaista vankiain. pois varjoihin vuorien. METSÄTIELLÄ. Oisit tullut poikanen, saanut oisit ruususen, immen tumman ruususen nähnyt immen kyynelen. SADESÄÄSSÄ. Mielihyvin leikkityössä viihdyn päivän hämärvyössä, aikaa tappain kirjoitellen, laulelmia punoellen. Silloin äkin valo voittaa, päivän pojat maille koittaa, mustan pilven rakosesta tuikahtavat, kaposesta. Yli metsän, nurmen kulkee, hyväilyihin kylmät sulkee, valkojalat järveen kastaa, naurain tervehdyksiin vastaa. Taas jo kaikkoo varsamaiset, rakastetut veitikkaiset. Pimeämpi pilvi silloin kuusikorven rintaa illoin. Tuo niin mulle lemmenleikit muistuttaa ja mieleen tuo. Kera nurmen, metsän synkän sateen surun sydän juo. KAKS VIERASTA... Sun pääsi jo vaipuu rintaan ja huoneessa hiljenee ja sisintä hiljaisintaan mun sieluni kuuntelee. Kaks kiihkeää, kaunista unta! Kaks vierasta kuitenkin! Ja yhteinen valtakunta on särkynyt suruihin. Kaks vierasta vihille tullut! Kaks köyhää, kurjaa nyt. On haihtuneet haaveet hullut, tuli rintain jo jäähtynyt. On hiljainen, hiljaisin hetki... takan hiilet jo tummuneet... ja tunteet suruisetki on tyhjinä hapuilleet. Mut yhä kun pääsi vaipuu, poves mykkänä myrskyää, mun täyttää ääretön kaipuu sun tuskias viihdyttää. Ma tahtoisin povelles asti, sua suudella uudestaan, sua suudella hehkuvasti tän kerran viimeisen vaan. Ja jäähyväishetkenä antaa, mikä mielehen iäksi jää, mitä voisimme ylpeinä kantaa ja muistoksi pyhittää. MIKSI HÄLLÄ HUULET VÄRJYY? Miksi hällä huulet värjyy, ranne niinkuin heinä heikko? Tapansa on kumman tuhmat: öisin käy hän varkahissa kuutar-rouvan kamarissa kootaksensa kissan kultaa kuollehelle kullallensa. RUNOILTU LEMPI. Ällös, kulta, kylmi, ällös, hieno, hylji, vaikk’ kelmeni impesi kasvot, runo-impesi raukean sun! Valot sammuta kammios ennemmin minut pitää pimeä hellemmin, ja ma kertoa voin, miks kalpenin noin: minä lempeni laulaen koin. HYVEITTEMME ESI-ISÄT. Niin oudosti rännissä raksuttaa, joku poikanen, pirun poikanen. Minä pöytäni ääressä valvoa saan, yhä huoleni ne on samat vaan. Kenen piru se on, joka vainoo mua? Se turhaa on, sinä tahditon! Ei ole mulla aikaa hutkia sua! Omat piruni myös on pentuja vaan. Niitä hoitaa saan, niitä piiskataan, joka päivä maidolla ruokitaan. MIIHKALNIEMI. Ken viskoo tuoksuja valmujen? Ne tulvaa sierainkaariin ja luomiin silmäin raukeiden. Saan kohta jo unien saariin. Univalssia harmaat hyttyset ne tanssivat kattoni alla. Niin sulosti sammuu päivyet kesämajani kukkulalla. Joku unosen aaltonen ailahtaa ja kuiskii "hyviä öitä". Sydän muistaa jotain laulajaa, unin haastanen höperöitä: olet kirkkain poikia Apollon, siks veljeni sinua lemmin! Sinä uskot unia auringon yhä laulain sointuisemmin. Vielä silmäni auon ja huokaisen: myös rukoilla, iltani, muista: oi, elämä kumma ja kultainen, serenaadiin suruni suista! Taas unosen aaltonen vierähtää, ne velloo uudet ja uudet — — ne soutaa yli — en totta nää — vain uneni satujen suuret. SUURI MYRSKY. Suuri myrsky kiiti mulle kukkamaahan. Katselin tuota ja säikähti mieli, mutta ääntä en ainoota äännä. Suuri myrsky löysi oitis hyödynheinät. Katselin tuota ja hymähti huuli, mutta ääntä en ainoota äännä. Suuri myrsky riisti sitten kunnian kukan. Katselin tuota ja silmääni kyynel, mutta ääntä en ainoota äännä. Suuri myrsky taittoi ystävyyden yrtin. Katselin tuota ja kohosi rinta, mutta ääntä en ainoota äännä. Suuri myrsky etsi rakkauden ruusun —. Hypähdin silloin ja vihlovasti huusin, ruumiini heitin mä lemmen lehden päälle, ja katso: taukosi myrsky. PIKKUNEN SALOME. Koko maailman tahtoisin rikki ja kahtia revästä näin. Ja jos silmäni vihasta itki, lyö tulta ne jälkeen päin. Ja ulapan äärellä seisten mä myrskyä uhmailen. Ja salaman taivaalta lyöden vain taivasta herjaisen. Ja sormeni timanteilla myös tyyntä mä kiusailen ja voileipäleikkiä vanhaa vain rannalta viskailen. Ei nimeni kaunis, kuulu, mut varttani hierotaan. Ja exotiikkaa imin, jo niin mua vierotaan. Kas taivas on mulle suonut, mitä jumalat rakastaa. Ja hetki on mulle luonut, mitä tuhannet tavoittaa. Ja jos kruunun kerran saisin, niin narrit ruoskisin, ja sitten heidät veisin taas maskeraateihin. Sinä viimenen narriparka, joka seuraani innoin hait, olet kaikkein halvin hölmö, mut minut viimein nait. Ja vaikka ma sulle nauran, niin luonani usein käy. Ma aina laulaen tanssin, ei suruja meillä näy. KYTTYRÄÄNSÄ UJOSTELEVALLE. Sä hyvin näyttelet. Sen siksi siedän. Ja kyttyrääsi tuskin huomaakaan. Ma aplodeeratakin innoin tiedän, — saan muutkin sua uskomaan! LEIKKIVÄ LAPSI. On leluni kaikki rikki ja nukkeni halki pää. Nyt itkua, valitusta — torut äidin peljättää. Niin ennen — nyt ei toisin, lelut vanhat rikki lyön, — mut särjetyn tähden itken ja torun pitkän yön. IKUISET JUMALAT. Ma aina etsin jumaloita ja noita löydän ihanoita. Ain uuden kanssa henkevätä on arvostella elämätä. Näin vuoroin kuolleisiin ma kiinnyn, ja vuoroin eläviin taas piinnyn. Kun kävin vielä kouluani, sain lempiä vain kuolleitani. Mut yhden seuraa tyrkytettiin ja moni tunti myrkytettiin. Sen hyljin ensilemmen aikaan — kuin paljon pahaa siitä saikaan! Mut surun käärmeen tappoi Nietzsche vaikk’karmi: „Vergiss nicht die Peitsche! En säikkynyt mä sentään tuota, mut mennä täytyi hänen luota, kun luin ma: "Sju små kvinnospråk", — jo harakatkin nauroi krook! Mut uskoin yhä suurta miestä en kauan empinytkään tiestä, Vaan paiskoin kaikki kirjat kiini. Juomatta moderni jäi viini. Nyt muutuin itämaalaiseksi — vain niinkuin mielikuvat keksi! Ja jäykin ilmein harson alla ma kuljin kummaks kaikkialla. Mut mennytkään ei vuosi multa, kun mun jo löysit, uusi kulta. Vaan, kaikkein viime jumalani, sa lienet vaikein jumalani! Niin jumaltahtos uutta vaatii ja uudet lemmen lait laatii. Mut tottunut kun jumaloihin ma olen, tyranneihin noihin, niin tiedän, kuinka heille ollaan ja heidän kanssaan toimeen tullaan: vain puolin mielin eessä seistä, ja sitten tehdä ero teistä, ja elää päin ja vastoin aivan näin antaa teille tunne vaivan. He, kas, lempii koko hehkullansa vain eksyneitä lampaitansa. SUURI-MIES. — Tuletko suuresta mailmasta, suuri-mies? — Sieltä, sieltä, suuresta vaivasta, kukaties! — Mitä opit sinä suuressa maailmassa, suuri-mies? — Siellä opin minä lemmellä leikkimään, kukaties! SUUTELET MEILLE UNHOITUSTA. Suutelet meille unhoitusta, unhoitusta vaan!... Haihtuu hurma niinkuin haihtuu lentävä tähti syvään sineen, surun syvään äänettyyteen. Kuulen siellä kellot soivan, kaiken lopun kummat kellot. Valojasi vannoessa korkealla kukkulalla, yössä kesäkirkkahassa kuulen vaan ma kellot soivan kumman kaukaiset ja kylmät kellot. Ma kuuntelen kyynelsilmin, — ei lempi ikuinen! Tuo lempi, perhokulta, kaikkein häipyvintä. Niin hehkuen kumpuvan äänesi vuossa ne puhkeevat tuttavat valheet kuin kirjavat ihanat kuplat, punapilkkuineen, sinisoiluineen, ne pyörii, tanssii, särkyy pois — on nopea kuplien kierto. Ma kuuntelen kyynelsilmin, ja värjyn, ma valheista värjyn! Niin rakkaita valheita kaikki ne on, niin totta ne muistuttaa! Minä aina noin lempiä voisin, siks aina ma vaikenen. Kylmä, kuuma, myönnän taikka emmin, minä yksin, yksin lemmin. ÄÄNI. Jo kuljen lumottuna — en tiedä itsekään — kuin huimistunut sokko, mua kutsuu yksi ään’! Mua kutsuu yksi ääni, en muuta kuulla voi mua kutsuu yksi ääni, oi, kuinka soi, se soi! Se onkin tuhat ääntä, ne tulta väreilee, ne on niin kiihkon hurjat, ne myötä riuhtasee. Jo lienen itse ääntä, mi rinnan täristää. Ma syöstään, syöstään kohti — — — kiviseinään murskaks pää — —! SAMA TAHTI. Sadepisaroita... sadepisaroita sama tahti... sama tahti... särkyin pisar tipahtaa. Yössä tuolla muuten hiljaa, Yössä niitän päivän viljaa, kylmän kesän karpaloita, niellä marjat karvastaa. Sama tahti... sama tahti... pisaroilla sama tahti... Hymy ompi hyvä vahti! Nousta ei saa myrskysää. Pelkään, että tuulis tuimin, pelkään, että riehuis huimin — tuhma oisi raivo tää! Pisaroilla sama tahti, hymy ompi hyvä vahti! Jos nyt nousis myrskysää, kuolo oisi mulle tää. AJATTI TAATTO KARTANOSTAAN. Nyt turman ruoskat vingahti! ja surman soihdut singahti! Ajatti taatto kartanostaan, ajatti yöhön asunnostaan, ajatti yöhön tyttölastaan, kirosi kylmä kynnyksellä, kotia käydä kielsi. Hän vielä viipyy taaton tiellä Anellen auki akkunoita... kun yössä tuulet tohajavat, ja peikot tummat tuijottavat, ja pelko päätä puistuttaa, ja surman pieni sulhoks’ saa. KUTA — SITÄ. Minä olen kuin nuorallatanssija ja nuorani mun on lempi. Kuta kummemmin minä muksahdan, sitä hyppyni herttaisempi. Mut maallikot alhaalla ennustaa: — Hän nuoralla niskat taittaa! — Lopuks numero hienointa ohjelmaa on aikomukseni laittaa. KILPAKOSIJAT. En tiedä, laulanko nyt jo mun joutsenlauluain, ja sävelten helkkyellen käyn kohti kuoloa vain. Tai nytkö vasta päivä mun nousee loistossaan, ja soittooni sylkytellen käyn kohti lempeä vaan. Kas käteni toinen mulla on olalla kuoleman, mut toisessa näät sä ruusuin niin tummina hehkuvan. LÖYTYIS VIELÄ PIENI POLKU. Löytyis vielä pieni polku, jota keiju kulkis, jota kulkis kuutamossa, surut syvään sulkis. Kehräis, kehräis kultalankaa uuteen unten vyöhön. Kiertäis, kaartais peikon pesää, ettei eksyis yöhön. ILMASSA HELÄHTI! Säveleitä, säveleitä, ilman täyden säveleitä autuanna kuulen. Riemuin sinne sävelmereen, solisevaan sävelmereen sävelenä kuolen. AURINKOA. Ja tummista tuskistansa mun sieluni sukelsi pois. Ja äkkiä elää ja hehkuu kuin juopunut riemusta ois. Ja loistavat kirjokuvat mun eessäni kimmeltää. Ja säihkyy ja soipi ilmat ja elämän aukeevan nään. Ja on kuin öisin ma ollut laps lemmen vain ainiaan. Ja valojen aaltoja uinut ja kukkia kylvänyt vaan. Ja polvilta polville noussut kuin tapa on keijujen. Ja sylistä siirtynyt syliin ja riemunnut keväimen. Ja on kuin oisi nyt mulla suur’ päiväkin valjaissa vaan, me kiidämme kukkakenttää ja heinästä ruoskankin saan. Me ilkamoiden mennään ja pyhimmin peuhataan. On nuoret ratketa riemuun, — mut vanhoissa kuiskaillaan. Joku suuri sammakko loikkaa, hui! häijyä hätkähdän. Mut taas lyön päivää päähän, saan hyppimään oitis tän. Monet leikkivät tuulen henget ne huulia koskettaa. Mut huulet yhä vain hymyy kosteina puol'aukeaa. Kun kyynärpäälle perho taas lentää leikkimään, niin nauraen häntä katson — kujeensa pohjaan nään. Ja voimakkaasti hengin — puhallan perhon pois! Oi, oi! Sa elämä kumma! Enään tuskat kuin tulla vois! LIIAN MYÖHÄÄN Mun kukkaini valtakunta kevätöissään väräjää. Sen umput huojuvat unta niin vaaleaa, pehmeää. Sen umput valkean hempeet kai aurinko suutelee. Kun aukovat silmänsä lempeet, yö hiljalleen haihtunee. Yön myrkkyiset ruskeat perhot luo kukkaini liitelee. Niin arkana valkeat verhot ens’ suukoista vapisee. Punertuu purppuraan lehti ajan outona hehkumaan... Kun aurinko viimein ehti — päät umppuini riippui vaan — RUUSUNI KUOLO. Ystäväni, Teidän täytyy lohduttaa minua: minulla on oikea suru. Olen hyvin alakuloinen, enemmän kuin alakuloinen, linnassa ei ole niin pimeätä soppea, jonne voisin hiipiä haikeana kätkyäkseni. Tiedättekö, oletteko koskaan varomattomuudesta tai huolimattomuudesta saaneet aikaan jotain hyvin pahaa, syvästi onnetonta, iäksi auttamatonta? Loukannut esimerkiksi jotain armasta olentoa, joka sitten ainaiseksi arkana ja hermostuneena vetäytyy luotanne, taikka, jos hän tulisikin takaisin, katsovat hänen silmänsä kuin ainaiset epäluulon ja epäluottamuksen kysymysmerkit, ja tämä on vaikeampaa kestää kuin hänen täydellinen poisvetäytymisensä. Minun täytyy kertoa Teille, mitä on tapahtunut. Tehän sallitte sen? En voi sitä Teiltä salatakaan, en saa sitä muististani, voin huutaa, polkea, vaikeroida, ei auta, ei parane: olen sotkenut ruusuni. Kauneimman, uhkeimman, kesän kuningattaren. Ruusujeni ruusun. Sen jälkeen on kuin ei mitään muutakaan ruusua enään tarhassani kukkisi, kuin ei päivä viitsisi paistaa eikä linnut laulaa. Taitamattomasti olen astunut sen päälle. Kuinka? Seisoin ja tunsin, että sotkin jotain, jotain elävää... Vavahdin oudosti ja nostin nopeasti jalkani astuen syrjään. — Katsoin ja näin kauhuin: ruusuni oli siinä, lysässä, runneltuna, repaleina. Sydänvereni seisahtui... Tuijotin jäykkänä, kylmänä, myrkytettynä. Äkkiä poltti häpeän punastus kasvojani, rintaani vihiäsi ja repi ja pisti, kuin monta terävää säilänpistoa perätysten. Kuinka, kuinka tämä tapahtui? Se oli kauheata. Kukaan ei saa nähdä minua. Vihdoin nostin lattialta tuon musertuneen raukan, sen lehdet, jalot vielä repaleinakin, näyttivät hienossa lihassaan selvät jäljet kengänkorkoni raudoista — — Katkerat kyyneleet tulvivat silmiini, suutelin raadeltua anteeksi anoen — — katselin taas ja nyyhkytin jälleen kuin onnettomin lapsi. Ketä silloin kaipasin? Isoäitiä. Isoäidin helmaan olisin kätkenyt ujostelevat kasvoni. Helmaan tuon hienon, kultaisen eukon, joka osasi lukea kasvojen ilmeitä ja silmäinluonteja. Keikkasin ruusun irti varrestaan, nyppäsin pois kehrän pahimpia risoja ja asetin sen vesilasiin. Lopulta en voinut sitä katsella. Sen näkö oli viiltävä, sen haavat piirtyivät rintaani. Minä, minä olin barbaari, murhaaja, tylppäsormi, ulkonevaposki. Nyt sain sen sanotuksi Teille. Teillä on syytä olla pahoillanne minusta. Olin kerrankin mennyt ohi ruusuni näkemättä sitä, olin mennyt tunteettomana kuin tylsin palkkapiika, ja helmojeni heilahdus oli sen kaatanut. Olinhan kertonut Teille ruusustani. Puoliujosti — oli hauska yllättää Teidät todellisuudella. Te lupasitte tulla katsomaan sitä. Tunsin syvän salaisen riemun. Teidän hemmotelluille silmillenne saatoin ehkä näyttää jotain, jotain harvinaista, säilynyttä, suojattua, pyhää... Te tulette pian? Odotan Teitä ikävöiden. Sanon sen Teille nyt: Ruusua kasvatin Teitä varten. Siinä on suruni ydin. Kauan istuin ja muistelin. Muistelin hellyyttäni, hoitamisintoani, ylpeitä toiveitani, toiveet niin ylpeät kuin kuumat, sähähtelevät salamat. Aina minussa lauloi: ruusu, ruusuni, sydänverikukkani. Tumma, tulinen, sametin pehmeä lehdiltään. Sen tiesi, vanhaa jalostettua verta itämailta. Ruusuni itämailta. Tunnette kaihoni itämaille. Ummistan vain silmäni ja mielikuvitukseni kosteassa, kuumassa yössä heti loikoilen jossain Persian, Indian helmoissa. Melkein aistittavasti kaikki tunnen, kuulen, näen... kukkain tuoksun, satuisen, runsaan, uneen myrkyttävän tuoksun. Siellä täysmuotoiset, kaarevat ja silkoiset, käärmeenviisaat lapset yksitellen puiden alla liikkuvat. Kuuma tuuli kohisuttaa lehtiä, pyhän virran laine leiskahtaa ... oi untelona noihin kuviini ijäksi uinuisin! Ruusuni oli viesti sieltä. Sieltä öisistä ihanuuksista. Kun sen kehrään äkisti satuin katsomaan, tulvahti sydämeeni melkein säpsähyttävä onnen aavistus, vapisevat käteni kostuivat, vereni vilkastuivat. Minulle tuli niin kiire, kuumeinen kiire jonnekin outoon, salaperäiseen, tummaan, ihanaan. Elämässä saattoi saavuttaa jotain. Ruusu tuossa oli päämäärissään. Täynnä lepäävää kauneutta, koskematon ja ylhäinen. Sen täyteläiset purppurahuulet olivat kuin ylpeimmän immen, joka salli itsestään vain kuninkaiden nähdä suutelo-unia. Voinko sen sanoa? Ruusu oli minulle symbooli. Symbooli siitä, miksi tahdoin sydämeni, rakkauteni. Te ymmärrätte minut. Kuinka, kuinka olin sen kaatanut! Osoittaisivat minua tylpillä sormillaan, jos tietäisivät ruusuni lopun. Mitä he välittäisivät traagillisuudesta siinä! Kuinka he vaikenisivat hienotunteisesti ja ihmettelisivät. Olin huolimaton, varomaton, hullu! — — hyvä jumala, ovathan ne vikoja! Mutta he sanoisivat, että olin väsynyt, kyllästynyt, tunteeton. En viitsinyt enään hoitaa ruusuani. Ja ilkkuisivat alhaista ilkkuaan niinkuin aina, kun näkevät jotain hienoa värjöttävän sairaana, alakuloisena, riepuisena. Tuossa nyt on sen musertunut kauneus marmoripöydällä. Heleätä verta valkealla pohjalla! Sen lehtien lomasta kuuluu kuin viime uikutus... Olinko mieletön, kun sen sotkin — — tämä on sietämätöntä. Hillitsen itseni. Ummistan silmäni ja painan ruusun huulilleni... Sen vielä täysin ihana tuoksu täyttää sieraimeni. Se on kuin rakastava nainen, jonka särkynyttä sydäntä uskoton lemmitty uudestaan suutelee... hän kuolee, mutta suutelee kuollessaan. Juovuta minut vielä kerran tuoksullasi, hengittää sinut tahtoisin sieluuni. Ehjänä en enää sinua näe. Kätken sinut, etsin somimman rasiani, iso-äidin lahjan, jonka kanteen on koverrettu onnen temppeli ja säilytän sinut syvällä, syvällä piilossa. Vanhana kerron tarinasi, vanhana lempeänä mummona jollekulle lemmikilleni, joka iltahämärässä takkatulen räiskiessä polvilleni hiipii. Rasian kansi on kiinni... käteni painaa kantta... katselen ulos. Ilta on hiipinyt yllemme. Sydämeni on täynnä sanatonta surua. Katselen kauas ja kauan. Mikä ilta! Miksi niin kaunis juuri nyt? Kuulakas taivas ja sen rannassa purppurainen pilvisaatto, reunat hehkuen kullassa kuin polttava tuli. Metsässä tummaa, hiljaa, jännitettyä. Iltani lohduttaa, lupaa, ennustaa — — — Sielussani herää jotain — — Mitä? Sitä en saa kertoa — en Teillekään — — EPITAPHIUM. Mä hengen haudasta vein taaskin hautaan, mut tiellä paistoi aurinko ja usein kuu Myös mielistyin mä moneen outoon nautaan, ja juuri ennen hautaa oi’ hauskin rendez-vous! VANKINA. TSCHANDALAN KAUPUNKI. Askeleissas lokaa, jäätä, seuranasi hylkyväki. Kanna siellä pystypäätä, Herra senkin kuuli, näki. Siellä sull’ on lapsuuskoti, mennyt nuoruus, äiti, veli. Yksi päivä tuskat poti, mitä muiden ikä eli. Aatelinen unelmissaan pysähdy ei puolitiehen. Tschandala saa kaupungissaan ylhäisemmän naisen, miehen. ENSI ONGELMA. On murhe suuri sen lapsosen, joka syntynsä kiroaa. Epäluulot se ylhäin ihmisten ja koston alhaisten saa. KUOLEMAN KIHLOISSA. Musta vieras rinnoiltani kiihkoin riisti suudelmat. Sulle soitan, kirkas haave, suuren lemmen unelmat. Julma vieras viilsi rintaan kuolon haavat vuotamaan. Sulle puhkee, pyhä harha, veriruusut loistamaan. Hornan miesi kuilun kitaan kostomielin syöksi mun. Viime katse, kyynel, kuiske, jumalani ainut, sun! UNELMOITU. Sinä kaipasit kirkkautta ja hiljaista iloa. Sitä oli, sitä olihan kerran — oi, jumaluus aikoja! Lopun tippuvat veriruusut, ilo, tuskani kuumeinen. Kun nauraa, ilkkua koitan, kera kammoni kilpailen. Kas rinnassa auki on haava, syvin syvien haavojen. Verikukka jos vieläkin puhkee, sa poimi se viimeinen! Sen kuihtuneet siskot sulle niin kerran hehkuneet ois. Tämä kukkani ei sua loukkaa, sen antaja uupuu pois. MOIRAT. Miks minun uneni itkua täys? Se eilen onnea paloi. Sua lemmin ja astelin itseksein — suur’ taivas kultaa valoi. Se eilen vieri niin kauaksi pois. Kade sattuma kauvan jo vaani. Se eilen vierikin iäksi pois — meni iäksi luvattu maani. KUUDANYÖ. 1. Ja hiiri mun herätti yöllä, se seinääni nakerti niin. Ei pikkunen sievä hiiri mua saanut suutuksiin. Mut seuraksi sille alkoi sydän-rottani kaivertaa, Se vanha ilkeä rotta, min pettynyt lempivä saa. 2. Kuin ystävällinen kuuriani Taas seinille kuvia luo. Salakummia kuviansa, ne lauluni vanhat tuo. Ja ma yöhön kuiskin hiljaa taas hurmasta suukkojen. Mut hetken vain ma hehkun olen kuoleva kukkanen. Ja kyynel vieriä alkaa, se kymmenen siskoa saa. Ne kyynelet juhlia tietää, sydän suuri kun uinahtaa 3. Olen lapseksi jälleen tullut, ja sylihin kaipaan vaan. Käsivarsillas minua veisit ja tuutisit uinumaan. Me puistossa ympäri käytäis, sinä taruja kuiskisit. Ikitaruja lemmestä noita, mitä muillekin laulelit. Jos totta ne lainkaan ei oisi, osaan valhetta rakastaa —, niin monesta valheesta join jo elon hienointa hekkumaa. 4. On kumma vaan tuo sydän, kun kaikki se kadottaa, se laulussa suukkoja antaa ja laulussa suukkoja saa. Eteeriset suukot nää hienot, ne on suita ja sinä ne saat. Ne oikeat suukkosi tiedän, ne pienille tytöille jaat. 5. On rauhaa nyt jo tullut, sydän hiljaa nyyhkii vaan. Se nyyhkii niinkuin nyyhkis itsensä nukkumaan. Sinä, rauhaa lemmit, rakas, se eikö ollut niin? Jo kohta mun poskeni peittyy lumikukkiin valkoisiin. MIIHKALIN KALLIO. Ma akkunallani istun, kuu salmeen pilarin luo. Ja kostea öinen tuuli kohun Miihkalkosken tuo. Siell’ alhaalla kosken alla tarun kallio kohoaa. Koko seutu ympärillä on oudon kamalaa. Kun yö on kauneimmillaan — taru vanha väittää vaan mies aallon harjalle nousee ja huutaa armastaan. Mies on se kaunis Miihkal, talon lempi hän emäntää. Mut nainen renkiä nauroi, sekos tältä kuuma pää. Niin kummasti mieltä viehtää tuo aallon kaunis mies. Jos olisi vanha aika, se onnistuis kenties. Minä tuskani viimeisen veisin alas tuonne viileään... ja nousisin haamuna sitten, kun Miihkalin kutsuu ään'. Hän alhaalla aallon päällä, minä kiireellä kallion. Ja joku kurja saisi taas tästä laulelon. ULAPALLA. Yksinäni ulapalla, rannan tulet sammuu. Myrskypilvet pohjan alla mulle turmaa ammuu. Soittaa siellä henkikuoro alla sinikuvun. Saman toistaa: sun on vuoro luoksi kuolleeen suvun. TUNTEEN RUKOUS. Oi, soinnu kerran, ääni sointuvin, oi, soinnu kerran vain! Niin hartahasti, ja kaunihisti, niin kultahaikeana sua rukoilen — sua rukoilen — kuin läsnä ennen, verhotonna. Nyt on hetki oikea. Veri läikkyy lämpimänä, sielu vapaa, aaluvana, sydän kuin ois kultaa täys. En väistyä voi! En taantua voi! Suur'innoin ma kuljin ja tähän ma tulin. Oi, soinnu, oi soi! Sieltä ylhäältä, oi! Tähdestäni, onnestani, lemmestäni! Uuden tunteen sointu, kirkkaan intohimon kirkas lämmin, syte tuhat vuotten takaa tulevien tunteen lasten! Nimet sulle tuskin tiedän, mutta mulle kuulu! Yksi ääni, sävel, — miten? Viesti vainen, vaikka vienoin, mistä öisin täysin autuas! Ilon, hymyn, naurun, tanssin, hengen hehkun, lemmen leimun, tuota joskus tunsin taisin. Siitä tahdon korkeemmalle, siitä, mistä kulku kiihtyy, sinne, missä sielu viihtyy, itseriemuin, muille riemuin. Ah, pyydänkö paljon itselleni, ja pyydänkö mahdotonta? Mun on niin ahdasta olla. Vain kerran lyö ja soi ja valu ylle, kuin aamuin aamun heiliväinen kultavihma. Enhän haaveksi. Voimalleni haastan. Tuntoani kannustan ma tunteen ääriin. Tunteet ääret — mitä siellä on? Valomeri, värimeri, sävelmeri — nousu, lento, helke, huume — tulten aallot sulon polttavaiset — taiko haikeet kiihkot, hekkumakin, pyhät innot, rakkauden rauha — taiko, taiko — — koidon inehmoisen kuolo vihdoin! Ah, ei riitä! En sua tunne, ääni tunteen äärten. Niinkuin lienet, mulle siity! Sulosaalihiksi sun unosille saan. Ne sua tuutii soittimilla kultakantelon, hoivaa hemmoitellen sormin ruusuisin. Oi sointu sorja! Unten, aavistuksen mailla saavutan ma seuras muun. Äänes nostaa mulle puolet elämää, äänes tappaa multa puolet elämää — Uusin loistoin palan, hehkun, säihkyn, toisin kuljen, värjyn, lemmin. Joka väre sieluni, joka solu, hengitys, joka syke sydämen, sua odottaa! Kuulu jo, kuulu jo, aurinko! Ennenkuin ma katkeen, särjyn, sammun! Hetki suurin, rannattoman vapaa siunauksen hetki... jossa ikuisena öisin — laadussani kirkastua voisin — — — — taivas aukee —! — — — KIROUS. Jos olisin voinut pelastaa sinut kauneuteen, erilaiseen kuin mun, pisar viimeinen vaikk’ olis vuotanut, sinä olisit saanut ruusut, kukkaset kuninkaallisen sydämen. Minä olisin sinusta tehnyt sen jumalan, joka suudeltuaan saa mennä, luoden vielä hohteen elon illan pitkiin hetkiin... Neron ikuisesti kahlimaton käynti, älköön nainen sille este olko. Sen tiedät, tän ansaitsitko? Vaiko poltinmerkin pööbel-otsallesi, halpa, hillitön lurjus, jonka askeleista nousee inha löyhkä, yhtä myrkkyinen, kuin ruttoon kuolleen koiran raadon, jota suuri päivyt kultaa. A JA O. Jos ensisuutelosi ottaa suita varas, niin uusi varas ottaa toisenkin. Jos tallella on suutelosi kaikkein paras, varas vie sen! lienet viekkahin. KESKI-YÖSSÄ. Nyt löi se tummin tunti — — tää loppu julmin on — — en astu, seiso enään, vain ryömin, jalaton. Kuin...? eikö värjy vuoret... maa aukee armahtain... putoa taivaan tähdet...? Ma mitä hain — —! ja sain — KEIJUJEN LUONA. Verissäpäin mä saavun taas luoksi keijujen. Ja riisun rääsykaavun, nuo vaatteet ihmisten. Nyt keijusiskot itkee ja nyyhkii kauhuissaan. Mut viisain heistä kitkee yrttinsä kiehumaan. — Oi, missä käynyt lienet, ken on sun raadellut? — En tiedä, siskot pienet, olen yössä taistellut. Ma astuin jossain siellä niityillä ihmisen. Mua kohtas turma tiellä, kai joku ihminen. Mut, siskokullat, auta ei meidän itkeä. Jos kuolen, tehdään hauta Nyt saan kai kylpeä! KAUKAINEN KAUNEUS. On sielunsa villi lintu yli kuilujen kiitämään. Niin kaukaa päätän ja mietin: kai kohtalon ylpeän nään! Mä lähemmä tulen ja kuulen: pari vuotta väliä vaan, taas pikkukaupungin juorut hän tulta saa hulmuamaan. VANKI. Joka päivä herätessä tuskan muistan: vanki, vanki! Pakomatkaa miettiessä oveen lyötiin rautakanki. Joka päivä joku heittää ruusun vangin akkunalle. Kyyneleeni koitan peittää, ruusu, ruusu kurjimmalle! JOBIN LOHDUTTAJAT. — Kuka siellä ovella kolkuttaa? — Me pyydämme päästä sisään! — Nyt häiritä mua ei kukaan saa — — Me emme tuskias lisää, — — (äänetöntä) — Kuka siellä ovella kolkuttaa? — Jo voimme kai tulla luokses! — Nyt häiritä mua ei kukaan saa — — Sun kärsimme paljon vuokses (äänetöntä) — Pirut siellä ovella kolkuttaa! — Ja sinä et päästä sisään! Varo, syntejäs et myös anteeks saa Ja he Herralle juoruvat lisää. IÄKSI. Nyt riehuu kansa Tschandalan, täys täyttyy pyövelin piha. Ovi kiini vielä on vankilan, verin värjyy kuningas-liha. Verin värjyy ja otsaa hiestaa vaan, pian saatava pois on pilkku. Ei jouda hän kuumeessa kuulemaan, mitä kertoo pyövelin ilkku. Verin värjyy ja hiestaa uudestaan, hyvät henget siipiä kutoo. Kun siivet saavat valmiiks vaan, niin akkunaraudat putoo. Ne putoo, putoo — vapaa on! Hän taivasta aavinta liitää. Kuin? Tschandala ois toivoton —? läks siltä lintu nyt kiitää. MONI MIELETÖN HAAVE... Moni mieletön haave haihtui, moni toive on iäksi vait. Oi, kaikki niin toiseksi vaihtui —, sydän, lemmestä kylliksi sait! Ei lemmestä oikeasta! Se harvoilla kukkii vaan —, niin harvoin kuin armaimmasta oma armas tuleekaan. OI, ÄITI, ÄITI... Oi, äiti, äiti sen ruusun vaan minä olisin kantanut helmaasi Sen tuonut kotia kartanoon, sen akkunalleni tuoksumaan — — Oi, äiti, äiti sen ruusun vaan minä olisin kantanut helmaas. Mut senkin runteli maailma; se siedä ei nuoria nuppuja. ERÄMAIHIN... Erämaihin aasini ohjaan; on yllämme tähtiyö. Elon turmat jo join ma pohjaan, levon hetki nyt viimein lyö. Taas kuljen hajallahapsi yöt kisoissa keijujen. On mukana armas lapsi, uus lemmikki leikkien. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TSCHANDALAN VANKI *** Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that: * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This website includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.