*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74274 ***





ONNEN TIE

Työväen osuustoiminnallinen 3 näytöksen näytelmä


Kirj.

VEIKKO KORHONEN



Seuranäytelmiä N:o 9





Hämeenlinnassa,
Oy Hämeen Kansa,
1926.




HENKILÖT:

_Visuliini_, kylän kauppias.
_Niko_, Visuliinin poika.
_Eriika_, Visuliinin puotityttö.
_Rinteelän Sake_.
_Eveliina_, Saken emäntä.
_Kalle_, edellisen poika.
_Hilja_, osuuskaupan myyjätär.
_Eljas_, Rinteelän naapuri.
_Räähkä-Juuso_.
Kylän tyttöjä ja poikia.


_Visuliini_ on ijäkäs, kuiva, hieman hermostunut, sanojaan tapaileva.
Katse luihu, niinkuin saaliinhakijalla. Nytkyttelee polviaan
kävellessään.

_Niko_, Visuliinin poika, noin 20-vuotias, typerähköltä vaikuttava.
Käyttelee ässää pehmoisesti ja niitä venyttämällä, naurahtelee itsekseen.

_Eriika_, suurikokoinen, luiseva, äänekäs, puhuu kovalla äänellä ja
hieman nenäänsä.

_Rinteelän Sake_, pikkuviljelijä, noin 50-vuotias, miellyttävä,
myhäilevä, leikkisä mies.

_Eveliina_, noin 40-v, iloinen reipas, miellyttävä.

_Kalle_, 25-vuotias, samoin.

_Hilja_, 20-vuotias, keskikokoinen, iloinen ja miellyttävä.

_Eljas_, noin 50-vuotias, jäykkä, itsepäinen jurri.

_Räähkä-Juuso_, ontuva, teräväleukainen, vilkkuvasilmäinen, ovelalta
näyttävä, parrakas. Visuliinin agenttina kiertelee kyliä pussi selässä.




ENSIMÄINEN NÄYTÖS.


Sileä nurmikenttä, jota vasemmalta rajoittaa puut, samoin etualalta
oikealta. Taustalta näkyy vähän jonkun talon navetan päätyä ja aittoja
ja järven lahdelma etäämpää. Kentän halki viistoon kulkee tie kylän
laivarantaan. Vasemmalla etualalla lyhyt kappale kiviaitaa. Ensimäisen
näytöksen aikana kesäillan valaistus.

_Visuliini_ (matkalle lähdössä, Nikon ja Eriikan saattamana): Taisimme
tulla liian aikaisin. Ei näy laivaa, eikä edes savuakaan. Riika taas
kiirehti turhaa. Istutaanpa tähän odottelemaan.

_Eriika_: Noo, eihän se aika nyt niin nuukaa ulkomaille lähtiessä...
Kauppias on hyvä ja istuu vaan.

_Visuliini_: Eipä se turhan istuminenkaan hyödytä. Muista vaan Riika,
ettet istu puodissa sillä aikaa, kun minä olen matkoilla.

_Eriika_: Vaikkei olisi ostajiakaan puodissa?

_Visuliini_: Vaikka ei ristinsielua.

_Niko_: Korkeintaan saa olla tiskin päällä vatsallaan. He... he...!

_Visuliini_: Hm... siinä se on viisas... Sinusta ei tule ikinä kunnon
kauppiasta. Tänä kirottuna osuuskauppojen aikana et pääse siunattuun
alkuunkaan.

_Niko_: Älä sano, pappa. Minä osaan silmää räväyttämättä valehdella
ostajille ja sotkea hyvät ja huonot tavarlat paljon parlemmin kuin
pappa!

_Eriika_: Kyllä Nikosta kauppias tulee (Nikolle hiljaa): Sitten kun tuo
ukko-lurjus on saatu laivaan, niin mennään aholle marjaan.

_Niko_: Niin, niin... pääsisihän se tuo ukon köriläs yksinkin, kun
vietäisiin sen kapusäkki laiturlille.

_Visuliini_: Mitä te siellä supisette? Muistakaahan nyt niitä neuvoja,
mitä olen antanut. Osuuskauppa pitää saada paikkakunnalla nurin ja
ellei se vain onnistu, niin...

_Niko_: Menemme me itse nurlin.

_Visuliini_: Suu tukkoon, poika! Ei Visuliinia mikään kaada. Nyt kun
minä käyn Saksasta hakemassa halpoja nappeja ja kaikenlaista kalua,
alamme me kilpailla lujasti ja sittenpä nähdään.

_Niko_: Pappa toisi nyt vain Saksasta ne elävätkuvat. Niillä me
saisimme oikein rahaa.

_Visuliini_ (nousee, kopistelee itseään): Senkin elävät pirut minä tuon
Saksasta, kun olen istunut keltiäispesään. Minun pitää mennä tuonne
metsään niitä karistelemaan, pitäkää te huolta laivasta.

_Niko_: Laitetaanko tämä kapusäkki, jos pappa ei joudu...?

_Eriika_: Ha haa, ha haa!

_Niko_: Ho höö, ho höö! Pappa vie keltiäisiä Saksaan housuissaan.

_Räähkä-Juuso_ (tulee vilkuillen pusseineen): Häh! Täällä ei näy mitään
kauppiasta, vai joko se meni. Häh, panen tuon pussini tuohon.

_Niko_: Älkää panko siihen, pappa vie sen Saksaan.

_Räähkä-Juuso_: Häh, ei kauppaneuvos sellaisia pusseja vie... häh, hää!
Mihin se meni? Minulla olisi ollut asiaa.

_Eriika_: Sanokaa vain minulle. Ei kauppias jouda enää kuuntelemaan.

_Räähkä-Juuso_: Joutaa se... se on tärkki asia, tärkki asia! Visuliini
hyötyy siitä.

_Visuliini_ (tulee palavissaan): Olipa siinä urakkaa, kun piti riisua
ihan kokonaan. Nämä keltiäiset ovat ihan samanlaisia hätyyttäjiä kuin
nämä osuustoimintaihmiset, Joko se laiva tulee?

_Räähkä-Juuso_: Jo tuo näkyy ässättävän, mutta kuulkaahan kauppaneuvos,
minulla on tärkki asia.

_Visuliini_: No, sano se pian.

_Räähkä-Juuso_: Minä olen keksinyt hyvän asian. Osuuskaupasta pitää
tehdä huhu, että sillä on hirveästi velkaa.

_Visuliini_: Ei ne usko. No, kanna sinä Riika tuo laukku.

_Räähkä-Juuso_: Uskovat ne, kun osaa oikein koreesti valehdella. Minä
olen keksinyt hyvän valeen.

_Visuliini_: Käy sinä vain kylissä kertomassa, että Visuliiniin on nyt
tullut oikein helppoja kahvia.

_Niko_: Niin, me sotkettiin joka säkkiin viisi kiloa soraa ja meidän
kannattaa nyt myydä kolmea markkaa halvemmalla kuin osuuskaupan.

_Visuliini_: Hsst, sinä hölmö! Nyt jos tuo Räähkä kertoo...

_Räähkä-Juuso_: Ei kauppaneuvoksen toki pidä luulla... Ei Juuso sentään
niin hullu ole... Minä kannan tämän tötterön, mitä tässä on?

_Visuliini_: Kyllä me nämä saatetaan. Hyvästi vaan!

_Räähkä-Juuso_: Lykkyä vain tykö ja tuokaahan sitä kartuusitupakkaa
ja vähän konjakkaria. Kyllä minä puhun siitä... niin, minunhan piti
sanoman, että se on eri keksintö, mutta kerronpahan sitten... Lykkyä
vaan, tuota... jos kauppaneuvos antaisi muutaman markan. Ne nuo eivät
kuitenkaan...

_Visuliini_: Tuoss’ on, ja nyt ala mennä. Hiidessä, kun jään laivasta!

_Eriika_: Eihän tuo viel’ oo rannassakaan.

_Visuliini_: Niin, mitä mun pitikään... että, pitäkää silmänne auki! Ne
huonot jauhot pitää sotkea hyvien sekaan ja kaikki tavara pitää hyvin
kosteana. Minä tuon sitten Riikalle sen puseron.

_Niko_: Ja minulle piipun, ja...

Riika: ... tulukset! Ha, ha, haa!

    (Hilja menee ohi laivalaiturille.)

_Niko_: Siinä meni nyt se osuuden uusi puotityttö.

_Visuliini_: Korea mamseli.

_Eriika_: Ei tuo sen koreampi kuin minäkään.

_Visuliini_: Se kuuluu osaavan tehdä kauppoja. Se pitäisi saada siitä
pois, vaikka meille.

_Eriika_: Ja sitten minut potkia pois. Mutta silloin minä kyllä puhun,
minkälaista peliä Visuliinissa pidetään.

_Visuliini_: Hsst! Eihän sinua pois panna. Nyt pitää mennä jo
laiturille. (Kopistelee itseään.) Taisi vielä jäädä joku keltiäinen.

_Eriika_: Jos minä lähtisin kopistelemaan, kyllä nyt vielä ennättäisi.

_Visuliini_: Sassiin, sassiin sitä laukkua laivaan!

_Niko_; Joutaahan se pappa laivassa hoitelemaan elukoitaan. (Etääntyvät
taustalle.)

_Räähkä-Juuso_ (katselee rahaa kädessään): Ei antanut kuin viisi
markkaa! Enpä kehtaa puhua mitään sen kitupiikin hyväksi. (Köyttelee
pussia selkäänsä.) Sen sijaan minä narraan tuolta Nikolta itselleni
saapasnahkat jo huomispäivänä. Saatanhan minä niille kantaa vaikka
sitä kahvin lisäkettä soramäestä. (Katselee laivarantaan.) Nyt lähti
laiva... ja Visuliini Saksanmaalle, hakemaan nappeja ja naskaleja. No,
nyt tulee tuolta se osuuskaupan korea puotityttö. Onpa sillä norja
jalankäynti.

_Hilja_ (tulee): Hyvää iltaa, Juuso!

_Räähkä-Juuso_: Iltaa vaan, neiti! Ei nyt pidä kiirettä, niin mennään
yhtä matkaa.

_Niko_ (tulee palavissaan): Neiti, neiti, minulla on teille asiaa...
Huh, huh, kun piti juosta. Ka, kun en muista edes kättä pistää...
Terveheks vaan! Mitä sitä kuuluu?

_Hilja_ (purskahtaa nauramaan): Ei mitään, ei niin tuon taivaallista!
Entä nuorelle herralle?

_Niko_: Heh, heh... sanokaa vain Nikoksi. Ei tuota mullekaan. Saipa se
osuuskauppa nyt korean puotitytön.

_Hilja_: Saahan sitä, kun ei ole renki. Nyt minun pitää jo mennä.

_Niko_: No, no, ei niin kiirettä... minulla on asiaa... Eikö neiti
lähde meille?

_Hilja_: Ei toki, Eriika saattaa olla vihoissaan.

_Niko_: En minä tykkää Eriikasta.

_Räähkä-Juuso_ (joka on kurkkaillut jälessä): Ei Riikasta ole mihinkään
ja kyllä Niko tykkää kovin neitistä.

_Niko_: Mitä sinä talinokka siinä! Mene matkaasi!

_Räähkä-Juuso_: Ka, kah! (Itsekseen.) Itse tuota olet talinokka, etkä
sinä tuota Hiljaa saa! Älä luulekaan! Ei tommosta likkaa narrata
rinkilän palasilla.

_Hilja_ (on sitonut kenkänsä nauhoja ja viipynyt siinä): Niin, hyvää
yötä vaan ja odotelkaa siinä Riikaa. Tuoltapa hän jo tuleekin. (Menee.)

_Eriika_ (tulee ja katselee epäillen Nikoa): Koetitko sinä ottaa kiinni
tuota röökynää. Mokomakin napa! Ähä, etpäs saanut! Kyllä sinun pitää
vain tyytyä minuun.

_Niko_: Sinä olet niin isotekoinen.

_Eriika_: Niin olenkin ja pistän sinut hameeni alle, jos vain yrität
juosta tuon heiskaleen jäijissä. Usko se!

_Niko_: Ettäkö ihan uuteen kirlkkoon. Ehei sitä niin... Jauhosäkkejä
sinä saat vääntää, mutta rliijata sinä et osaa.

_Eriika_: Maltappas, kun otan patukan tuosta tiepuolesta ja annan vähän
pakaroillesi.

_Räähkä-Juuso_ (tulee): Mitäs te täällä kinailette. Kuulkaahan nyt
Juusoa. Juusolla on tärkeä asia.

_Niko_: No!

_Räähkä-Juuso_: Niin että tuota... että tuota, että tuota, tuo
osuuskauppa kun saataisiin nurin, niin kauppias pitäisi meitä hyvänä.

_Niko_: Minkäs sille saa, kun siellä on niin korea puotityttökin. Mutta
en kiellä yrittämästä.

_Eriika_: Kyllä minä koetan sotkea kiviä kahveihin.

_Niko_: Ja minä sitä puotityttöä.

_Räähkä-Juuso_: Ja minä puhun kylillä, että kaupanhoitaja koetti
tiskantata suurta vekseliä pankissa, mutta ei saanut ja kaupalla on nyt
hätä. Enkö ole mestari, hääh?

_Niko_: Sikaari tuosta valeesta kyllä passaa antaa.

    Esirippu.




TOINEN NÄYTÖS.


Rinteelän pirtti. Eveliina-emäntä kahvipuuhissa. Sake lojuu sängyllä ja
polttelee piippua. Eljas istua kyssöttää mietteissään penkillä.

_Kalle_ (tulee ostoksilta ja laskee pussit pöydälle, innostuksen
riuskuutta liikkeissään): Kylläpä kävi tuolla kaupalla taas eri sutina.
On se tyttö aika suka vetämään, ostajia ja tekemään kauppoja.

_Eveliina_ (hymyillen): Taitaapa siellä nyt todellakin moni poika
pyörähtää Hiljaa katsomassa. Sinäkin.

_Kalle_: Eipä ihme. Tyttö osaa vaikka mitä. On käynyt talouskoulun.
Valmis emäntä, joka vain tytön saa.

_Eveliina_ (naurahtaen): Etköhän sinä yrittäisi.

_Kalle_: Eipä tiedä...

_Sake_ (vääntäytyy istumaan): Anna sinä tytön vain palvella
osuustoimintaa. Sen se kyllä näkyy tekevän verrattomasti.

_Kalle_ (riehahtaa): No se tekee... Kohta ei käy Visuliinilla yhtään
ostajaa.

_Eljas_ (kohentautuu): Hm... älkää te joutavia...! Kyllä Visuliini
puolensa pitää ja saa pitääkin.

_Sake_: Miten niin?

_Eljas_: Minä näes kun en usko vieläkään siihen osuuskaupan
siunaukseen, josta sinä puhut.

_Sake_: Hm... vai et vieläkään. (Kallelle.) Annappa se säästökirja
tänne.

_Kalle_ (ojentaa säästökirjan isälleen): Siihen tuli kaksikymmentä
markkaa enemmän tänään, kun muutamat tavarlat ovat halvenneet.

Sake (silmää Eijasta): Hm... ovatko siellä Visuliinissa tavarat
halvenneet?

_Eljas_: Ovat kahvit ainakin... kolmella markalla kilolta.

_Sake_: Hm... kun nyt ostat niitä kilon; niin punnitseppa ne kivet ja
sora, mitä niistä jää.

_Eljas_ (itsekseen): Kivet... niin, sillä se meidän kahvimylly
peijakas...

_Sake_: Minä en oikein käsitä, miksi ihmiset ovat niin sokeita,
sinäkin, Eljas. Tässä ovat meidän kontumme vierekkäin. Sinulla on
isompi ja paremmat maat. Yht'aikaa aloitettiin ja minulla on ollut
suurempi perhe. Minä olen ollut lähes kymmenen vuotta osuustoiminnan
suosija ja sinä yksityisliikkeitten ja eron sinä kyllä huomaat näiden
meidän talouksien välillä.

_Eljas_: Hm... lieneekö se siitä...

_Sake_: Mistä se muusta olisi. Kun minä käyn omassa kaupassani, ei
se tyrkytä minulle tarpeetonta tavaraa eikä koeta kaikilla keinoilla
tyhjentää minun pussiani niinkuin esimerkiksi tuo Visuliini. Katsoppa
taas tätä säästökirjaa. Onko Visuliini puhunut sinulle milloinkaan
säästämisestä?

_Kalle_ (äidilleen): Hilja lupasi tulla käymään täällä tänä iltana.
(Katsoo kelloa.) Kas, nythän onkin pian ilta. Kai sinä äiti sitten
laitat kahvia?

_Eveliina_ (hymyillen): Totta kai nyt toki.

_Kalle_ (menee, pui sormea äidilleen mennessään).

_Sake_ (Eljakselle): Sinä et sanonut, kehoittaako Visuliini sinua
säästämään.

_Eljas_: Ole tuossa... mistä sitä säästää.

_Sake_: Kauppa se opetti minutkin säästämään. Tästä kirjasta näet,
miten pieniä olivat ensimäiset säästöni. Joko se kahvi, Eveliina,
joutuu?

_Eveliina_: Valmista on, mutta minun pitää mennä lypsylle.

_Eljas_ (raapii niskaansa, käy levottomaksi): Tuota, olisikohan siinä
tosiaankin taikaa, että tämä osuuskauppa...

_Sake_: On siinä, usko minua. Oma on aina omaa ja osuustoiminnan tie on
aina onnen tie.

_Eljas_: Mutta... sitä pitäisi kaiketi jäseneksi ja...

_Sake_: Voithan käydä muutenkin asioilla, nyt ensialuksi. Otetaanpas
tätä kahvia. Sitten pitää tästä lähteä tekemään yksi viljalaari lisää.

_Eljas_: Niin, annatko sinä siemenruista minulle? Sehän minulla oli
asiani?

_Sake_: Saa kai sitä. Kukas se tuolla veräjällä...? Kaupan Hiljapa se
näkyy olevan. No, oliko sulla säkkiä niille rukiille? (Menee Eijaan
kanssa.)

_Hilja_ (tulee Kallen kanssa): Onpa teillä soma tupa, (Jää katselemaan
ikkunasta ulos.)

_Kalle_: Tänne kamarin puolelle...!

_Hilja_: Ollaan täällä tuvassa. (Huomaa kangaspuut.) Kas, tässä on
kangaskin. Minäpä rupean kutomaan, tee sinä käämiä.

_Kalle_: Hörpätään kahvit ensin. Missä se äiti taas...?

_Hilja_: Jos minä laitan kupit. (Pesee, pyyhkii, järjestelee kuin
kotonaan. Kalle ihastuneena katselee. Hilja huomaa katselun ja
hymyilee.)

_Kalle_: Sinä olet...

_Hilja_: Mitä...?

_Kalle_: Yhtä ihmeellinen joka paikassa.

_Hilja_ (kaataa kahvia kuppeihin): Höpsis! Nyt karaistaan kahvi pian ja
sitten sinä poika käämimään. Osaatko sinä?

_Kalle_: Olenhan minä... joskus kääminyt äidille...

_Hilja_ (hymyilee): Nyt saat käämiä minulle. (Asettuu kangaspuihin.)

_Kalle_ (katselee hetken Hiljaa, alkaa sitten käämiä).

_Räähkä-Juuso_ (tulee toisten huomaamatta): Hää, täälläpäs se korea
lintu jo keikkuu... häh, häh, hää. Sille linnulle pitää laittaa
sellainen permi, että lakkaa lentelemästä. Kyllä Visuliinit maksaa.
Hää, ja Kalle polkee rukkia kuin paholainen, häh, häh, hää... Missä
lienee Sake... olisin sanonut että Visuliini myy apulantaa puolella
hintaa. Se rotestivale kaupanhoitajasta menestyy jo hyvin. Toinenkin
vale on jo keksitty, häh, häh, hää. (Kallelle.) Missä se isäsi on?

_Hilja_: Hui kun pelästyin.

_Kalle_: Kas, kun tuo huuhkaja... (Juusolle.) En minä tiedä... lie
siellä ulkona, menkää sinne. (Juuso menee, kääntyy katsomaan ja
naurahtaa ilkeästi.) On sen näköistä, kuin olisi noille onnen tie
alussa, mutta pitää raapia risuja. (Menee.)

_Hilja_: Mitä se puhui...

_Kalle_: Onhan sillä niitä... Kylläpä sinun käsissäsi kaide käy, ei
tahdo keritä käämiä...

_Hilja_: Kutoisin, lypsäisin, leipoisin, paistaisin mieluummin kuin
jauhoja ja sokeria mittaisin.

_Kalle_: Mutta sinähän olet niin verraton siinä ja autat meidän
kauppamme oikein hyvälle pohjalle.

_Hilja_: Höpsis! Et siis varaisi minun pystyvän muuhun.

_Kalle_: Taas kun sinä...! Tiedänhän minä sen, mutta kun nyt ensin...
Kai sinä tiedät, että meillä ollaan osuustoimintaihmisiä ja kaupan
menestys etenkin... mutta ei nyt puhuta siitä.

_Hilja_: Kyllä siitäkin. Minä teen ainakin parhaani.

_Kalle_: Niin minäkin. Meidän pitää vapauttaa tämä seutu kokonaan
Visuliineista.

_Hilja_ (purskahtaa nauramaan): Visuliinin pappa lähti eilen illalla
ulkomaille. Riika, Niko ja Räähkäs-Juuso olivat saattamassa.

_Kalle_: Kissanjalat! Jostain on mennyt taas etsimään pilaantunutta
tavaraa. (Katselee ulos ikkunasta.) Katso, isä antoi Räähkä-Juusolle
lähtimet. Se kyttäri on aina ihmisten vastuksina.

_Hilja_ (nauraen): Sehän kuuluu olevan Visuliinin kauppamatkustaja.
(Alkaa kutomaan.)

_Eveliina_ (tulee, lyö hämmästyneenä kämmenensä yhteen): No sillä
tavalla! Siitä se minijä taloon tulee!

_Hilja_ (nousee tervehtimään): Kelpaisinko minä sitten...

_Eveliina_: Vielä tuota kysyy! Ei taida olla tällaisiin vain tulijata.

_Kalle_: Noo...

_Hilja_: Eipä tiedä... jospa ei kysytäkään. (Naurahtaa Kallelle.)

_Kalle_ (totisena): Älähän ilveile... Leikin lähellä on aina tosi.

_Sake_ (tulee naurahdellen).

_Eveliina_: Mitäs lystiä ukolla on?

_Sake_: Onpahan vain... (Tervehtii muhoillen Hiljaa.) Mitä kuuluu?

_Hilja_: Mitäs sitä.

_Sake_: Kuuluupa kuitenkin... sinulle, kauppanne hoitajalle.

_Hilja_: No?

_Sake_: Kuulut käyneen tarjoamassa viidenkymmenentuhannen suuruista
vekseliä pankkiin kaupan puolesta, eikä oltu hyväksytty, (Nauraa
makeasti.)

_Hilja_ (on ensin hämillään, purskahtaa siiten nauramaan.)

_Kalle_: Voi perhana!

_Eveliina_: Missähän myllyssä tuo juttu on jauhettu.

_Kalle_: Visuliinillapa tietenkin.

_Hilja_: Kovin paksua. (Sakelle.) Mistä setä tiesi?

_Sake_: Saunaniemen naapuri, kauppamme jäsen, juuri tuolla ulkona
mainitsi.

_Kalle_: Onko hänkin nenästä vedettävä.

_Sake_: Montakin niitä on niin lyhytnenäisiä. Tuntuu niinkuin
Visuliinin sakki olisi ottanut oikein urakakseen kaataa osuuskaupan.

_Hilja_: Onpa liian luja urakka.

_Kalle_: Jos otettaisiin vastaurakaksi kaataa Visuliini.

_Sake_: Mikäpä sen kaataa, mutta voimmehan koettaa supistaa sen
toimintaa. Koetetaan saada vähitellen kaikki käsittämään omaa onneaan.

_Kalle_ (mietteissään): Niin, onnen tielle...

_Sake_ (Eveliinalle): Tuleppas vähän auttamaan minua vilja-aitassa.

_Kalle_: Jos minä tulisin.

_Eveliina_ (hymyillen): Kutokaa te vaan sitä kangasta.

_Hilja_: Minun täytyykin jo lähteä.

_Kalle_: Nytkö jo?

_Hilja_: Olenhan minä ollut kauan. Kauemmin kuin muissa kylissä.

_Kalle_: Lähtisitkö sinä soutelemaan... vähän myöhemmin... jos tulisin
noutamaan?

_Hilja_ (kallistaa päätään, hymyilee): Kyllä minä lähtisin, jos sinä
tulisit...

_Kalle_: Ny... nyt sinä taidat pilkata.

_Hilja_: Höpsis! (Sipaisee kädellään Kallen kasvoja mennessään.)
Näkemiin vain. Minä tulen sitten tuonne venhekodalle. (Menee.)

_Kalle_ (katselee hänen jälkeensä): Ihmeellinen tyttö... kuin ilmestys
minulle... »kyllä minä lähtisin, jos sinä tulisit... hän tosiaankin
sanoi niin... minä tulen, minä tulen... lähdenkin aivan heti. Illan
yhdeksäs tunti on kulumassa ja elokuun hiljainen hämy alkaa laskeutua
peltojen ylle. Onnen tie... kuka puhuikaan äsken onnen tiestä...

_Eveliina_ (tulee): Joko hän meni?

_Kalle_: Niin, hän meni, mutta tulee ja minä menen... hän tulee.

_Eveliina_ (koomillisesti): Sinä menet ja hän tulee, sinä tulet ja
hän menee... taisi tyttö huitaista jo pääsi pyörälle. No, menee se
vähemmästäkin.

_Kalle_ (mennessään): Sen sinä sanoit, äiti, aivan paikalleen. Menee se
väliin vähemmästäkin.

_Eveliina_ (katsoo Kallen jälkeen): Hm... me olemme päässeet
osuustoiminnalla onnen tielle ja nyt... taitaa samasta lähteestä koitua
pojallekin onnen tie... hm... (Menee ulos. Hetken perästä kähmii
Räähkä-Juuso ovesta sisään ja katselee varovasti ympärilleen.)

_Räähkä-Juuso_: Häh, häh, hää. Se koree lintu on jo hävinnyt. Se on
lähtenyt Kallen kanssa, vaikka Niko sitä pyysi lähtemään. Niko on oikea
Visuliini... antoi saappaat ja puolen kiloa kahvia ja käski väjymään
tuota koreata lintua. Häh, häh, hää. Se pitää ajaa Nikon satimeen,
vaikka sitten... hää... vaikka väkivalloin. Hää, se on mennyt Kallen
kanssa. Nyt Juuso keksii taas...! (Lyö näppiä.) Niko odottaa jossain
kaukana metsässä ja Juuso vie sanan, että Kalle odottaa... Häh, häh,
hää. Jos Kalle häärää niin... annetaan vaikka paukahtaa. Hsss... nyt
tulee Sake ja se antaa tähtäimet. (Menee.)

    Esirippu,




KOLMAS NÄYTÖS.


Sama paikka kuin ensimäisessä näytöksesi sä. Kylän nuoriso koristelee
kenttää osuuskaupan juhliin. Iltapäivä.


_1:n tyttö_ (2:selle tytölle): Tämän köynnöksen kai pitäisi tulla
tuohon puhujalavan laitaan, vai mitä?

_2:n tyttö_: Niin kai. On se nyt ihme kun ei kuulu Rinteelän Kallea
eikä Hilja-neitiä, että tässä osattaisiin paremmin.

_1:n tyttö_: Mihinkä ne pojatkin hävisivät.

_2:n tyttö_: Kuuluivat lippunuoria menevän hakemaan.

_1:n tyttö_: No jätetään tämä siksi ja lopetetaan nuo paperilyhdyt.
Tulisi Hilja-neiti niin kaikkihan tässä taas selviäisi.

_2:n tyttö_: Sillähän on nyt omat puuhansa. Sehän kuuluu näiden juhlien
aikana julkaisevan kihlauksensa Kallen kanssa.

_1:n tyttö_: Tahi Kalle Hiljan kanssa.

_2:n tyttö_: Miten päin se nyt vain on somempi. Katso, kuka tuo on?
Räähkä-Juuso. Mennään piiloon, niin kuullaan mitä sillä on sanomista.
(Piiloutuvat pensaan taakse.)

_Räähkä-Juuso_: Hää, mitä niillä on täällä tekeillä? Köynnöksiä ja
osuuskauppajuhla... häh, häh, hää... Nyt se korea lintukin meni
ansaan... näiden juhlien kunniaksi. Tiaiskorvessa on Kalle lyönyt
jalkaansa kirveellä, sanoin sille kaupan linnulle. Epäili, mutta kun
lisäsin näin: olin siellä tuohia kiskomassa niin pyysi sanaa tuomaan
ensiksi neidille, että toisi kääreitä ja... häh, hää, silloin sitä
mentiin viivana. Niko odottaa siellä ja tekee kyllä selvän ja...
häh, hää... tässä pidetään sitten ne korean linnun peijaiset. Sattui
parahiksi liput ja muut köynnökset, kun Visuliinikin kuuluu tänä iltana
tulevan kotiin.

_1:n poika_ (kuljettaen lippua ja nuoria, huomaa Juuson): Mitäs
huuhkaja täällä tekee. Alahan painella siitä Visuliinia vastaan
ottamaan, koskapa kuuluu tulevan.

_Räähkä-Juuso_: Niin tulee, niin tulee ja tässä kunniaportteja ja
lakuja Visuliinille, häh, häh, hää!

_1:n poika_: Mene suolle siitä! Taitaapa Visuliinisi hieman ällistyä,
kun tietää, että koko kylä on liittynyt osuuskauppaan ja huomenna on
juhlat sen kunniaksi.

_Räähkä-Juuso_: Häh, häh, hää... ja taitaapa niistä juhlista tulla
koreat, kun... mutta Juuso ei puhu mitään... hää... Juuso lähtee
laivalle ja saa kohta kartuusia ja konjakkaria... (Menee.)

_1:nn ja 2:n tyttö_ (esille piilostaan, pelästyneinä).

_1:n tyttö_: Sillä huuhkajalla on jotain konnankujeita. Se puhui
Nikosta ja Hilja-neitistä, että... (2:lle tytölle) mutta puhu sinä,
minä olen niin hengästynyt.

_2:n tyttö_: Niin, että Niko odottaa jossain metsässä ja Juuso on
narrannut Hilja-neidin sinne valheella, että Kalle on lyönyt jalkaansa.

_1:n poika_: Se on niitä Juuson pärinöitä, kyllä Hilja osaa varansa
pitää. Selvittäkääpäs tytöt nämä lippunuorat.

_1:n tyttö_: Mutta kyllä minä niin pelkään.

_2:n tyttö_: Ehkä siinä nyt ei sentään mitään ole. Sellainen kupilus,
kuin Niko... No nyt se selvisi. Mennään viemään nuora pojille. (Menevät.)

_Kalle_ (tulee katsellen ympärilleen): Komealta näyttää... vielä lisää
muutamia köynnöksiä, lyhtyjä ja lippuja, niin... Mutta ihme, kun Hiljaa
ei ala kuulua. Missä ihmeessä tyttöni viipyykään? Jos menisin häntä
noutamaan? Pian hän kai kuitenkin tulee. Hm... huomenna on sitten
meidän juhlamme ja samalla kylän heräämysjuhla. Melkein kaikki ovat
vihdoinkin tulleet käsittämään osuustoiminnan siunauksen ja liittyneet
kauppamme ympärille. Visuliini on saanut tainnuttavan iskun. Hoi,
pojat! Pankaa kaksi pientä lipputankoa puhujakorokkeen molemmille
puolille. Mutta missä Hilja-tyttöni viipyy? (Poistuu.)

_Eriika_ (tulee kurkkien): Ei sitä pojan vatystä näy täälläkään. Kuuluu
ukko tulevan kotiin ja pitäisihän sen klopin kai laivalle. Kun minä
saan sen käsiini, niin pieksän. (Huomaa koristukset.) Hyh... on niillä
nyt... Osuuskauppajuhla, muka... ei tuot ole ennen sellaisiakaan näissä
kuultu. Pannaan ne juhlat pystyyn Visuliinissakin, kun ukko tulee.
Taitaa ruveta muuten huonosti rotimaan Visuliinia, näyttää siltä.
Pitäisi se poika saada narratuksi miehekseen, ettei tässä joutuisi
lääpän jäljille. Pitää tästä lurppia laivalle. (Menee.)

_Hilja_ (tulee hieman hengästyneenä): Onpa täällä toki jo kaikki
kunnossa.

    (Kylän tyttäriä tulee hälisten).

_1:n tyttö_: Voi, siinähän te toki olette ja kun minä niin pelkäsin.

_2:n tyttö_: Kuulimme jotain Räähkä-Juuson kujeista.

_3:s tyttö_: Että ne kehtaavatkin.

_Hilja_: Kunhan saan sen äijän käsiini, saa se kyllä kujeistaan. Mutta
ei niistä nyt mitään. Joko kaikki on valmiina? Missä Kalle on?

_1:n tyttö_: Oli äsken tässä.

_2:n tyttö_: Tuolla hän tulee. Laitammeko vielä lisää lyhtyjä?

_Hilja_: Laittakaa vain, vaikka joka puun oksaan. Huomisiltasesta
juhlasta pitää tulla kaunis. (Pyöräyttää tyttöjä ympäri.)

_Tytöt_: Me tiedämme jo! Mutta nyt hän tulee. Mennään tytöt! (Poistuvat
hälisten.)

_Kalle_ (kiepauttaa Hiljaa ympäri): Siinähän sinä olet! Ja minä kun
odotin! Missä sinä viivyit!

_Hilja_: Sinä olit... ei, se on niin hassua, että olin narrina.
(Naurahtaa.) Mutta kyllä minä sille annoin ja toiselle annan myös.

_Kalle_; Mitä nyt?

_Hilja_: No, sinä olit lyönyt Tiaiskorvessa jalkaasi kirveellä ja
Räähkä-Juuso, huuhkaja, tuo hätäisesti sanaa, että sinä pyysit
tulemaan. (Naurahtaa, puristaa kiukuissaan nyrkkiään.) Minä vätys
uskoin ja juoksin, juoksin... Toinen haaskalintu, Niko, oli siellä
väijymässä. No, hän sai kyllä pullean posken ja sinelmät silmäinsä
alle. Se oli heiltä nyt viimeinen kiusa!

_Kalle_: Helvetti! Kun saan ne käsiini, niin...! Vanha sammakko kykkii
tuolla laivalaiturilla. Odotas...!

_Hilja_ (tarttuu Kallen takin liepeeseen): Älä pilaa käsiäsi
tuollaisessa. (Nauraa vapautuneesti.) Mitäs olin niin höperö, että
uskoin.

_Kalle_: Että tuo piti sattua pilaamaan meidän kaunista iltaamme!

_Hilja_: Ei välitetä nyt siitä. (Veikeillen.) Minä olen oikein soma,
kun et ajattele sitä. Katso, miten ilta on ihana! Illan henki vetelee
viiruja järven selkiin.

_Kalle_: Ne ovat kuin onnen teitä... sinisiä siltoja...

_Hilja_: Myrsky särkee ne, mutta ne ilmestyvät jälleen kauniina
iltoina. Kuule, poika, minä olen niin iloinen voitostamme.

_Kalle_: Niin, vähitellen nuo kituvat pikkueläjät alkavat elpyä ja
uskoa varmasti yhteenliittymisen siunaukseen. En olisi uskonut, että he
näin pian... mutta sinäpä olit sellainen taikuri..

_Hilja_ (sulkee kädellään Kallen suun): Ole hiljaa, niin saadaan jänis.
(Vetää Kallen pensaan varjoon piiloon.)

_Niko_ (tulee toinen poski pöhöttyneenä, silmän alustat sinelmissä):
Voi turkanen... kylläpä ne nyt... pitää sanoa papalle, että ne
hänen kunniakseen... (Kalle aikoo lähteä Nikon kimppuun, mutta
Hilja pidättää.) Saakeli, kun mojottaa tuota poskea. Vielä niillä
köynnökset... (Repäisee yhden köynnöksen alas.)

_Kalle_ (hyökkää ja vetäisee Nikoa terveelle poskelle): Tuosta saat
toiseenkin poskeesi omenan, ettei tarvitse kulkea toispuoleisena.
(Niko pyllähtää kumoon ja saa vielä pari potkua.) Ja tuosta saat vähän
kaupanpäällisiä, ja nyt korjaa luusi, tahi lisätään.

_Niko_: Älkää, älkää, kyllä minä olen saanut jo tarlpeeksi. (Lyyhää
pois.) Minä kyllä kantelen papalle ja Riikalle... äää!

_Kalle_: Inhottaa tuollaiset. Mutta olipa hän hassun näköinen.

_Hilja_: Hän on saanut jo tarpeeksi rangaistusta. Tokko hän on edes
täysjärkinenkään.

    (Tytöt kantavat valmiiksi katetun kahvipöydän oikealle pensaan alle,
    poistuvat hälisten.)

_Kalle_: Mitäs tämä on?

_Hilja_: Minä arvaan. Tämä on kestitys meille.

_Kalle_: Älä! Tehdäänpä heille pieni yllätys ja julkaistaan jo tänään
kihlauksemme. Suostutko?

_Hilja_: Kyllä! Tämä ilta on niin sopiva. Huomenna saavat sitten
onnitella meitä. Tule, että joudutaan pian takaisin! (Menevät.)

_Räähkä-Juuso_ (tulee kurkkien): Häh, hää... ei kuulu laivaa eikä
Visuliinia. Taitaa olla parasta, että täältä häviää... Nikon naama
on jo leivottu siniseksi. Häh, hää... tuossa olisi vehnäleipää, kun
uskaltaisi ottaa... hää... jos saa vielä marjan poskeensa. Kyllä
Juuson on nyt parasta lähteä koko kylästä. Visuliinin ahvääritkin käy
huonosti. Häh, hää... jos ottaisin tuosta yhden viipaleen. (Kurkottaa
kahvipöytään.)

_1:n poika_ (tulee): Mitäs korppi koikkuu. Pitääkö antaa lähtimiä, vai
osaatko ilman. (Juuso häviää.)

_1:n tyttö_: Mihin Hilja ja Kalle menivät?

_2:n tyttö_: He tulevat pian. Sytytetäänkö joku lyhty?

_1:n poika_: Sytytetään vaan. Tuoltapa kihlapari tuleekin.

    (Hilja ja Kalle tulevat hymyillen.)

_Tytöt_: Saammeko jo onnitella?

_Hilja_: Kyliä vain.

    (Koko tyttö- ja poikaparvi pyrähtää Hiljan ja Kallen
    ympärille hälisten ja onnitellen.)

_1:n tyttö_ (järjestellen kahvipöytää): Meidän kahvipöydällemme tuli
suurempi kunnia kuin osattiin aavistaakaan.

_Hilja_: Kylläpä te olette kultaisia!

_Kalle_: Kiitokset vain!

_1:n poika_ (osoittaa laivarantaan päin): Tuolta tulee kuokkavieraita.

_2:n poika_: Visuliini!

_Tytöt_: Vetäydytään hieman syrjään siksi kun menevät ohitse.

    (Kaikki siirtyvät hieman vasemmalle.)

_Visuliini_ (tulee laahustaen): Mi-mitkä pei-peijaiset täällä on?

_Niko_ (irvistellen): Papan kunniaksi vaan.

_Visuliini_: Ja mitä sinelmiä sinun naamasi on täynnä?

_Niko_; Morlsiamet antoivat.

_Visuliini_: Ovatpa kovakouraisia morsiamia. Mutta sano sinä Riika,
mitä tämä komeus merkitsee?

_Riika_: Taitavat olla osuuskaupan puotilikan kihlajaisia.

_1:n poika_ (tulee esille): Hyvää iltaa, kauppaneuvos! Ehkä minä
saan selittää. Huomenna ovat suuret osuuskaupan juhlat. Koko kylä on
liittynyt osuuskauppaan, tämä on vain juhlan alkajaisia.

_Visuliini_ (putoaa matkalaukulleen istumaan): Koko kylä!
Osuuskauppaan! Ja minä ostin housunnappeja Saksasta!

_Niko_; Pappa saa pistää ne nyt omiin housuihinsa.

    (Kaikki vetäytyvät etualalle hälisten.)

_1:n poika_: Eläköön kihlapari!

_Kaikki_: Eläköön!

_Niko_; Nyt on parlasta, pappa, kun lähdetään, muuten minä saan lisää
sinelmiä.

_Eriika_: Odotetaan, jos huutaisivat papallekin eläköötä.

_Visuliini_ (heristää sateenvarjoa Riikalle): Varohan sinä...! Olet
varmaankin istunut puodissa, kun ostajat ovat menneet osuuskauppaan.
Mars matkaan siitä! (Menevät.)

_2:n poika_: Eläköön osuustoiminta!

_Kaikki_: Eläköön!

    (Sake ja Eveliina tulevat.)

_Sake_: Olimme vähällä myöhästyä koko juhlasta.

_Eveliina_: Niin... olittepa sukkelia, kun ette säästäneet huomiseksi.

_Hilja_: Tämä ilta oli niin kaunis ja huomennahan on kyllä juhlimisen
aihetta itsessään.

_Eveliina_: Onneksi sitten olkoon vain meidänkin puolestamme.

_Sake_: Niin, lemmessä ja osuustoiminnassa olkoon teillä onnen tie.

    Esirippu.






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74274 ***